Lue keskustelun säännöt.
ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?
TÄMÄ KESKUSTELU ON VERTAISTUKEA ILTAVIRKUILLE. Eli jos et kuulu iltavirkkuihin, olet esimerkiksi juuri tulossa kirjoittamaan "Aikainen lintu madon nappaa! Jokainen voi muuttua rehelliseksi ja reippaaksi aamuvirkuksi halutessaan"!!1 niin elä tee sitä, mene mieluummin vaikka nukkumaan.
Jakakaa iltavirkut, yökyöpelit ja aamuntorkut kokemuksenne! Mikä on vaikeinta, kun elämme aamuvirkkujen rytmin mukaan tehdyssä yhteiskunnassa? Oletko onnistunut löytämään alan, jossa iltavirkkuus on ok, ehkä jopa vahvuus? Oletko luova ja älykäs ihminen, jonka parhaat ideat tulevat öisin? Onko hyviä vinkkejä? Kiintoisia tarinoita?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on onnekseni joustava työaika, klo 9.00 on oltava viimeistään tavoitettavissa toimistolla tai kotikonttorilla. Eikä ole lapsia.
Olen saanut käännettyä luontaista rytmiäni hitusen aiemmaksi pitämällä kiinni rutiineista ja elämällä säännöllistä elämää. Näin herään suht virkeänä klo 8.00.
Iltaisin syön ja käyn hampaanpesulla, laitan seuraavaan päivän tavarat ja vaatteet valmiiksi jne hyvissä ajoin alkuillasta, ja alan valmistautua nukkumaanmenoon. Harrastan liikuntaa päivällä, jotta olisin iltaisin väsynyt. Aamuisin teen vain välttämättömät asiat ennen töihin lähtöä, eli peseydyn, laitan hiukset ja pukeudun, en esim. syö tai juo kahvia. En edes meikkaa, olen opetellut olemaan ilman ihan vaan jotta saisin nukkua pitempään aamuisin... Näin voin nukkua mahdollisimman myöhään ennen kuin täytyy lähteä töihin.
Aiemmin ei ollut joustava työaika, mutta rutiinit auttoivat siinäkin sopeutumisessa. Mutta koskaan en herännyt ilman herätyskelloa ja aina olin aamuisin tosi väsynyt. Nyt kun saa yleensä nukkua yli kahdeksaan, niin kroppa ei enää haraa vastaan vaan on sopeutunut kunnolla. Ennen seitsemää heräämiseen en sopeutunut millään, mutta kyllähän sen kanssa oppi elämään. Viikonloppuisin piti vaan sitten nukkua univelkaa pois.
Verensokerille on varmaan epäterveellistä,jos pitkän yön jälkeen ei syö ja juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs virkku on semmonen joka.. herää aikasin käy töissä nukahtaa heti kotiin palauduttuaan. Herää sitten josku yhden aikaa yöllä, yrittää kuluttaa aikaa..nukahtaa sitten aamutuimaan eikä saa noustua sen takia enää virkeenä aamun töihin. Vaan menee koomassa töihin. Ja näin edelleen?
Joskus lukenut, että ihmisellä olisi luonnostaan dipolinen unirytmi. Eli kaikkea unta ei nukuttaisi yhdessä pätkässä, vaan yöllä 4 tuntia ja 4 tunnin päikkärit.
Mä olen just tuollainen ja nukkuisin tuolla tavoin, jos se olisi mahdollista. Nukkuisin päiväunet noin klo 13-17 ja yöunet klo 2-6.
Mä teen 8-16 työaikaa. Selviytymiskonstini on jaksottaa unet niin, ettei vuorokauden lepo ole yhtäjaksoista mutta tulee täyteen. Nukun yöllä vähän reilun 5h, töiden jälkeen parin tunnin tirsat. Ei vaikuta suorituskykyyn ja saan nauttia alkuyön parhaat tunnit. Tälle jaksotukselle on joku nimikin, en nyt muista mikä.
On kumma, että yhteiskunta on niin jumiutunut aamutoimintaan, se on tosi häiritsevää usein. Puhelinaikoja, lääkärissäkäyntejä, huoltomiehiä...kaikkia ruuhkaksi asti jo ennen aamuyhdeksää...eihän siinä ole mitään järkeä. Sama typeryys on armeijassakin. Jos vihulainen on hereillä klo 24, eihän sen tarvi kuin kävellä rajan yli ja kuunnella suomalaisten kuorsausta.
Olisi kiinnostavaa jos voisi tehdä kokeen, jossa keikautetaan rytmi iltavirkkujen mukaan. Tai siis niin, että töissä ollaan mahdollisimman myöhään. Jos aloitettaisiin vasta 10 jälkeen, ei aamuvirkut kärsisi tästä mitenkään, eikä kuultaisi heidän väninäänsä. Voisivat herätä miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iltavirkku, mutta teen mielelläni töitä klo 8-16. Tuskaista on herätä, mutta en halua viettää iltoja/öitä töissä, koska ne on ihmisen parasta aikaa. Elimistöni alkaa herätä vasta aamu kympistä eteenpäin, ja kunnon draivin saan päälle ilta kuuden jälkeen. Silloin olen virkeimmilläni.
Mulla sama. Mitä pidemmän aikaa elää aamuvirkun rytmiin niin sitten jossain vaiheessa tulee hyvin rankka olo. Silti töissä käymisen haluan loppuvan ennen klo. 16.00. Itse en veinaa herätä aamuisin herätyskellon ensimmäiseen soittoon, joten torkutan itseäni vartin välein. Se auttaa aamuisin nousemaan aikaisin, kun siinä totuttelee heräämään.
Mikähän virkku minä olen? Herään ilman kelloa puol 7 aikaan, viikonloppuisin saatan nukkua kasiin. Yleensä olen sängyssä viimeistään kympiltä ja jos oikein myöhään venyy niin 23. Töistä minua ei kuitenkaan löydä ennen 9.30. Tykkään aamulla rauhassa lukea uutisia ja juoda kahvia. Olen joskus tehnyt 8-16 työaikaa ja se oli ihan hirveää, kun aamut oli yhtä kiireessä sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt, että vaikuttaako se aamu- ja iltavirkkuuteen mihin aikaan on syntynyt?
Tätä tulin ajatelleeksi, kun itse olen syntynyt ilta kymmenen jälkeen ja olen ilta virkku.
Minä olen syntynyt 2.30 ja olen illanvirkku.
Harvoin puhutaan siitä, miten tehokkaasti lapsen saaminen tappaa työelämän jouston. Minulla olisi todella joustavat työajat, pomokin saapuu linjoille usein vasta kymmenen aikaan, mutta päiväkodin hoitoajat estävät minkään jouston hyödyntämisen. Lapsi on haettava viideltä, koska silloin päiväkoti menee kiinni, piste. Käytännössä siis kahdeksasta neljään tai aikaisempi on ainoa vaihtoehto toimistotyölle. Lapsikin on totaalisen aamu-uninen, joten on yhtä tuskaa kiskoa ensin itsensä ylös kesken parhaiden unien ja sitten tehdä sama julmuus lapselle. Ihan turhaan jauhetaan työelämän joustavuudesta lapsiperheille, kun päivähoidossa ei ole minkäänlaista joustoa, että sitä voisi hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän virkku minä olen? Herään ilman kelloa puol 7 aikaan, viikonloppuisin saatan nukkua kasiin. Yleensä olen sängyssä viimeistään kympiltä ja jos oikein myöhään venyy niin 23. Töistä minua ei kuitenkaan löydä ennen 9.30. Tykkään aamulla rauhassa lukea uutisia ja juoda kahvia. Olen joskus tehnyt 8-16 työaikaa ja se oli ihan hirveää, kun aamut oli yhtä kiireessä sekoilua.
Näin iltavirkun korviin tuo kuulostaa vahvasti aamuvirkkuudelta, sillä sen määrittää unirytmi eikä se, mihin aikaan aloittaa työt. Heräät aikaisin ja nukahdat aikaisin = aamuvirkku. Esimerkiksi minä en ikinä herää ennen kahdeksaa ilman herätystä enkä nukahda ennen kahtatoista, vaikka miten yrittäisin. Teen 8-16 työaikaa, koska on pakko, mutta ennen seitsemää herääminen on yhtä tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika moni sanonut että pystyy pakottamaan itsensä aamuvirkkujen rytmiin. Jos näin on niin te ette ole oikeasti iltavirkkuja vaan hybridejä, jotka pystyvät tarvittaessa elämään kummalla rytmillä vain. Voisi sanoa että geenilotossa on sattunut iso jackpot.
HC iltavirkku ei yksinkertaisesti voi nukkua aamuvirkkujen rytmillä, illalla ei vaan tule uni, ihan riippumatta siitä mihin aikaan on herännyt aamulla. Univelkainen iltavirkku voi tosin nukkua päikkärit, mutta sen jälkeen rytmi on vielä pahemmin pielessä. 07-16 pakotettu rytmi on iltavirkulle suunnilleen yhtä paha kuin aamuvirkulle olisi 21-05.
Tää on kyllä jännä kun jotkut tosissaan luulevat että se on vaan itsestä kiinni ja jokaine pystyy kyllä halutessaan muuttumaan aamuvirkuksi mutta toisinpäin se ei sitten yhtäkkiä olekaan mitenkään mahdollista.
Kun itse tein aamuvuoroa joka alkoi seitsemältä tuntui parin vuoden jälkeen sitä että järki lähtee kun oli niin pitkään keikkunut sellaisessa univajeessa että välillä olin nukahtaa pystyyn. Pitäisi olla enemmän työpaikkoja jotka tarjoavat työtä iltaisin ja öisin.
Nyt kun on näitä etätöitä viime aikoina suosittu, ehkä jatkossakin työnteko on joustavampaa niissä paikoissa, joissa se on mahdollista. Ollaan saatu enemmän tottumusta ajatteluun, että ei ole niin väliä, miten ja missä ja mihin aikaan työt tehdään, kunhan ne vain saadaan tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oletteko te samanlaisia, mutta minua muuten myös ahdistaa sellainen iltapäivän ruuhkainen hälinä ja ankea pilvisen päivän valo. Tekee mieli vaan kaivautua jonnekin hämärään. Heti alkaa helpottaa, kun aurinko laskee. Päivät voi olla vaikka kuinka rumia ja harmaita, mutta yöt on aina kauniita, vaikka sataisi ja pyryttäisi.
Kuulostan varmaan tosi ongelmaiselta tyypiltä, mutta itse asiassa olen luonteeltani aika hilpeä, joku noissa vaan tympäisee.
Et ole ainoa!
Keväässä on mun mielestä jotain tosi ihanaa, mutta vuosi vuodelta aiemmin kesällä se jatkuva auringonpaiste alkaa ahdistamaan.
Nyt vielä syyskuussa oikein odotin että voi kun tulisi jo pimeää.
Yökahdelta kun on ihan hiljaista ja ihanan raikas ilma, saatan ikkunassa tai parvekkeella sitä haistella ja katsella tähtiä.
Tän vastakohta on olla liikkeellä kaupoilla ym. joskus aamupäivällä.
Ei tietoakaan mistään rauhasta, tuntuu että koko maan eläkeläiset on silloin hengittämässä niskaan.
En niin mitenkään. Koulut käytyinä ja jonkin verran takana työelämääkin, mutta on ollut perin hankalaa olla osana mitään yhteisöä läpi koko elämän, kun aina tuntenut olevansa se erilainen tapaus... Onneksi varallisuus on tätä nykyä sitä luokkaa ettei tarvitse pyöriä kivenä yhteiskunnan rattaissa, vaan voi elää ja hengittää omannäköistään arkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikaisemmin iltavirkku ja aamun torkku, mutta vaihdoin tietoisesti vuorokausirytmiäni koska mielestäni päivät kuluivat hukkaan ja tunsin huonoa omatuntoa nukkuessani puoliinpäiviin. Jokainen voi halutessaan tehdä saman. Suosittelen.
Eikä onnistu. Sinä olet ollut joku päivävirkku, sellaisiakin on. Minä en muuttunut aamuvirkuksi, vaikka useamman vuoden olin töissä joihin piti nousta 5.30. Viikonloppuisin olin niin väsynyt, että nukuin keskipäivään. Lopulta jätin koko paskan. Elän nyt iltavirkkuna ja kaikki on paljon paremmin. Olen jopa hoikistut ja jaksanut treenata lihaksia.
Etkö siis pysty lomallakaan siirtymään kohdemaan aikavyöhykkeeseen (siis jos se poikkeaa meikäläisestä) vaan jatkat elämääsi Suomen kellonajan ja yöelämäsi mukaisesti?
Juurihan hän sanoi, että pystyy kyllä nousemaan vaikka 05.30, mutta ei vaan voi siinä rytmissä hyvin. Menkää päivänpaisteet muualle jankkaamaan.
Minä en edes pystyisi nousemaan silloin, olenhan vieläkin hereillä.
Noin kerran kuussa en nuku yöllä enkä käy aamulla nukkumaan, vaan vasta esim. kuudelta illalla.
Silloin herään aamuyöllä. Tämä rytmi pysyy pikkuhiljaa liukuen noin viikon jolloin yritän hoitaa kaikki virastoasiat. Se vaan on aika hankalaa kun moneen paikkaan pitää varata aika jopa kuukauden tai kaksi etukäteen.
Lisäksi jännitän niitä todella paljon, enkä senkään takia nuku ehkä ollenkaan.
On aika hankala yrittää määritellä olenko missä vaiheessa unirytmiä niin pitkän ajan päästä.
Lopulta se aikaisin herääminen kaatuu siihen että vaikka olisin herännyt aamuviideltä, uni ei tulekaan iltakymmeneltä, vaan ehkä yökahdelta.
Ja siinä sitä taas ollaan, ei silloin herää aikaisin aamulla.
Pahintahan tässä on syyllistäminen.
Ihan niinkuin että se olisi hyvän ihmisen merkki että herää aikaisin. Tällä kehuskelee esim. eläkkeelläkin olevat. He ehkä tykkäävät siitä aamun rauhasta, mutta miten vaikea on ymmärtää että jotkut kokevat sen myöhäisillan rauhan yhtä miellyttävänä?
Tai se tuotteliain aika on jokaisella, mutta eri aikaan. Agraarikulttuuri istuu aivan liian tiukassa vielä, turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt, että vaikuttaako se aamu- ja iltavirkkuuteen mihin aikaan on syntynyt?
Tätä tulin ajatelleeksi, kun itse olen syntynyt ilta kymmenen jälkeen ja olen ilta virkku.
Ihan samaa pohtinut! Olen syntynyt aika lailla tasan klo 23 ja olen todellinen iltavirkku, jolle yö on vuorokauden parasta aikaa. Nukun aina päivisin ja valvon öisin, jos vain mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt, että vaikuttaako se aamu- ja iltavirkkuuteen mihin aikaan on syntynyt?
Tätä tulin ajatelleeksi, kun itse olen syntynyt ilta kymmenen jälkeen ja olen ilta virkku.
Ihan samaa pohtinut! Olen syntynyt aika lailla tasan klo 23 ja olen todellinen iltavirkku, jolle yö on vuorokauden parasta aikaa. Nukun aina päivisin ja valvon öisin, jos vain mahdollista!
En tiedä isommasta otannasta, mutta jos mun neljää lasta mietin tässä suhteessa (kaikki nuoria aikuisia) niin ei mitään yhteyttä.
Olen yökyöpeli enkä elä aamuvirkkujen rytmin mukaan. Ei tässä ole mitään vaikeata. Mun työ on sellainen että voin valita milloin meen töihin ja menen vain iltaisin.
Aamuvirkut on työmuurahaisia ja kaikki me iltavirkut ollaan sitte kuninkaallsisa. Hop, HOP. Töihin siitä. Ja antakaa meidän nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, että iltavirkuille tämä kostautuu aika pahasti, kun pitää jatkuvasti elää epäluonnollisessa rytmissä. Terveysongelmia, lyhempi elinikä... Ja samalla esim. yhteiskunta ei saa täyttä potentiaalia iltavirkkujen aivoista.
Tämä on erittäin totta. Muutkin iltavirkut /nukahtamisvaikeuksista kärsivät varmaan tietävät sen tunteen, kun sydän lyö väsymyksestä ihan miten sattuu? Eilen jo sellainen olo ja tänään taas ennen kahdeksaa ylös alle 5h unilla. Vielä elän opiskelijaelämää mutta luulen että minun on pakko löytää itselleni työ johon ei tarvitse herätä ennen klo 8.45 tai kuolen sydänkohtaukseen nelikymppisenä. Hävettää ja vihastuttaa kun tuntuu siltä, ettei sovi yhteiskuntaan ja sen rytmiin, mutta unirytmilleni en mahda mitään, olen koko elämäni yrittänyt.
Olen iltavirkku, mutta teen mielelläni töitä klo 8-16. Tuskaista on herätä, mutta en halua viettää iltoja/öitä töissä, koska ne on ihmisen parasta aikaa. Elimistöni alkaa herätä vasta aamu kympistä eteenpäin, ja kunnon draivin saan päälle ilta kuuden jälkeen. Silloin olen virkeimmilläni.