Susanna, 45: Miksei kukaan halua palkata kotiäitiä?

Kakkonen jatkaa. Vaikka äitini työnhaku kesti reilusti toista vuotta niin loppujen lopuksi äitini ehti työelämään paluunsa jälkeen käydä töissä vielä melkein 25 vuotta.

Minusta on aika erikoista että nuorin lapsi on 9 vuotias, ja silti ollaan kotiäitinä. Sit ihmetellään kun ei ole töitä. Jonossa on tosiaan moni muukin nuorempi ja työkokemusta omaava. On 45 v siinä mielessä "wanha" vaikka eläikään on useampi vuosi. Mutta jos on tosiaan viivalla 30 v vs 45 niin veikkaan että 30 vie työn

Hän on valintansa tehnyt ja halunnut olla kotiäiti ottamatta huomioon työelämän vaatimuksia. Olisi pitänyt silloin miettiä, kannattaako.

Miksi ex-kotiäidin pitäisi löytää helpommin töitä kuin vaikka 5v työttömänä olleen insinöörin? Okei, ensiksi mainittu on ehkä tehnyt yhteiskunnallisesti merkityksellisempää työtä, mutta se ei työnantajaa kiinnosta. Kummankin tiedot ja taidot ovat auttamasti vanhentuneet työantajan näkökulmasta.

Ei nimittäin jälkimmäistäkään juuri töihin oteta. Harmittava tilanne kummallekin. 

Mutta kun samalla viivalla on ammattikokemuksella varustettu henkilö ja kotiäiti, mitä itse valitsisitte? Olen hr-hommissa ja äiti itsekin, mutta pakkohan siinä on työnantajan etua ajatella, vaikka kotiäitiä sinänsä symppaakin.

No niin. Todellinen syy sille, että henkilö ei ole saanut töitä ei ole kotiäitiys, vaan se että töitä ei ole kaikille. Solu- ja molekyylibiologia on ala, joka ei kykene työllistämään kaikkia alalle koulutettuja. Ja näitä aloja on lukuisia muitakin, aivan liikaa.

Henkilöillä on taipumus jotenkin unohtaa tuo asia mielestään ja keksiä päässänsä joku syy, miksi heidät torjutaan. Milloin syy on iäkkyys, milloin nuoruus, milloin sukupuoli, milloin pienet lapset, lapsettomuus, korkea koulutus, matala koulutus, kotiäitiys jne. Todellinen syy on se, että yksinkertaisesti työtä ei riitä kaikille ja todella monelle eri alalle on koulutettu aivan liikaa porukkaa.

Nopea paluu äitiysloman jälkeen töihin kannattaa vaikka työt olisivat koulutusta vastaamattomia. 8 vuotta kotona niin töihinpaluu on jo todella vaikeaa.

Onneksi reilusta 4 äitiysvuodestani olen lastenhoidon ohella tehnyt töitäkin viikonloppuisin :) olin vain 1,5 vuotta kokonaan kotona, sitten lähetin kaksi avointa ja kaksi kohdennettua hakemusta, pääsin yhteen haastatteluun ja sain paikan. Olenkin alle 30v. Veikkaan, että tuolla iällä on enemmän tekemistä kuin kotiäitivuosilla koska muutamia vuosia vanhemmilla vanhemmillani ei taas ole ollut helppoa työnhaussa vaikka töissä ovat aina olleet ja samalla kouluttaneet itseään, eli ei aukkoja cv:ssä eivätkä ole sellaisilla aloillakaan etteikö paikkoja avautuisi suht usein - melko laajalla skaalalla voivat hakemuksia lähetellä. Työmarkkinoilla nykyisin viittäkymppiä lähestyvä on vanha vaikka työvuosia pitkälle toista kymmentä useimmiten jäljellä onkin.

Miten tuo nainen kehtaa syyttää työttömyydestään kotiäiteyttä? Hän oli ehdon tahdoin hakenut opiskelemaan laboratorioalan biologiksi, vaikka kaikki tietää, että biologian ja kemian aloilla menee tällä hetkellä todella huonosti ja töitä ei vain yksinkertaisesti ole. Se, että hän on hakenut muillei, koulutustaan vastaamattomille aloille jonne on valittu pätevä ei varmaan myöskään ole mitään tekemistä kotiäiteyden kanssa. Sivussa mamma mainitsee, että JÄMSÄSSÄ on huono työllisyys. Kyllä, tälle mammalle olisi kyllä teetettävä biologian laboratorio Jämsään. Ehtona tietenkin, että sinne ei haeta muita ja parturi-kampaajan koulutuksesta ja kotiäidin urasta saa lisäpisteitä verrattuna esimerkiksi alan tohtoriin jolla on vaikka kahden vuoden pätkä-labrakokemusta, muttei siivous- ja parturialan kokemusta. Ikää tällä äitimammasella on jo 45, ylioppilaaksi hän on valmistunut luultavasti vuonna -88 ja ensimmäinen lapsi syntyi -97, hän valmistui maisteriksi tänä vuonna ja viimeisin lapsi syntyi vuonna -05. Väite siitä, että hän ei olisi voinut sekä opiskella, että antaa lapsilleen aikaa on heikko, vai onko se työnantajan vika, että hän ei opiskellut sitä, mitä haluaa isona tehdä jo vuosina 88-97? Tai, että viimeisimmän kanssa oli oltava kotona se 5 vuotta ennen kun hän päätti hakea opiskelupaikkaa? Sitten tämän alan ainoista muutamista työpaikoista pitäisi lahjoittaa tälle naiselle hopeatarjoittimella, koska onhan hän äiti? Omaa kyvyttömyyttänsä ottaa asioista selvää tai järjestää ammattia ennen lapsia ei voi tässä syyttä, aika röyhkeää.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:50"]

Hän on valintansa tehnyt ja halunnut olla kotiäiti ottamatta huomioon työelämän vaatimuksia. Olisi pitänyt silloin miettiä, kannattaako.

[/quote]juuri näin, ihan söpöä on haluta "antaa aikaa lapsille" "kasvattaa lapset itse" mutta turha sitten ihmetellä kun ei ole eläkettä kertynyt, eikä kelpaa työelämään kun ei ole työkokemusta.. :D Luulisi ihmisen,  jolla kuitenkin on älliä kouluttaa itsensä suht korkealle, olevan ymmärrystä, että jos nuoresta asti makaat kotona omien kersojen kanssa, eikä työkokemusta ole ehtinyt kertyä, ettei ole sillon kovin kuumaa kamaa lähes 50v:na työmarkkinoilla.. :D :D Itse en koskaan ole ollut mikään uraihminen, olisin hyvin voinut makoilla kotona tehtailemassa lapsia, mutta tajusin realiteetit ja menin töihin kun lapsi oli 1,5v. Toisen jos saamme/teemme niin en silloinkaan jää kotiin makaamaan, vaikka se kivaa olisikin. Silloin tietysti eri asia, jos mies on niin varakas, että voi elättää kokok loppuelämän ja maksaa eläkkeetkin vielä, silloin voi tehdä tuollaisia ratkaisuja.

Meidän äiti oli kotona, kun olimme lapsia ja se oli ihanaa. Oli niin kiva, kun äiti oli odottamassa ruoan kanssa ja muutenkin, yleensäkin paikalla.

Pieniä sijaisuuksia otti välillä ja lisäkouluttautui, mutta pienille lapsilleen halusi turvata aikuisen, oman vanhemman läsnäolon.  Töitä olisi ollut koko ajan ja kun tuli aika aloittaa taas kokopäivätyöt kodin ulkopuolella, niin heti sai vakituisen viran. Ingen problem, päinvastoin suorastaan.

Eli ei kotiäityis ole suoraan verrannollista kelkasta putoamiseen.

Terveisin kiitollinen lapsi :)))

Mä oon 47-vuotias, valmistumiseni jälkeen olen tehnyt töitä 22 vuotta ja tuosta on vähennetty jo äitiyslomat kolmesta lapsesta. Mun perään soittelee edelleen head hunterit. Elämä on valintoja ja työllistyminen 45-vuotiaana ilman työkokemusta ja suhteita on todella vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:54"]No niin. Todellinen syy sille, että henkilö ei ole saanut töitä ei ole kotiäitiys, vaan se että töitä ei ole kaikille. Solu- ja molekyylibiologia on ala, joka ei kykene työllistämään kaikkia alalle koulutettuja. Ja näitä aloja on lukuisia muitakin, aivan liikaa.

Henkilöillä on taipumus jotenkin unohtaa tuo asia mielestään ja keksiä päässänsä joku syy, miksi heidät torjutaan. Milloin syy on iäkkyys, milloin nuoruus, milloin sukupuoli, milloin pienet lapset, lapsettomuus, korkea koulutus, matala koulutus, kotiäitiys jne. Todellinen syy on se, että yksinkertaisesti työtä ei riitä kaikille ja todella monelle eri alalle on koulutettu aivan liikaa porukkaa.
[/quote] Monikin koulutettu tekee koulutustaan vastaamattomia töitä. Jalka oven väliin ja töihin niin kyllä se työtilanne voi alkaa laman jälkeen helpottamaan.

Itse olin kotona 8v yhden lapsen kanssa. Palstalla aina vannottiin, etten enää ikinä saa töitä. 

Paskanmarjat, sain heti hakiessani töitä ja iso pointti haastattelussa oli johtamiskykyni ja ongelmanratkaisukykyni- olin hoitanut perhettä paperisodan kera monessa maassa monen vuoden ajan. 

Nyt olen ollut samassa firmassa 8v, ja huomaan miksi se kliseinen "elämänkoulu" on itse asiassa hyvä valtti työelämässä. Suoraan koulusta asteittain kehittyvien töiden kautta tullut ihminen ei vielä ole kokenut tilannetta jossa pohja yllättäen putoaa pois ja pitää nopeasti improvisoida, ja taata suoritus kummallisemmissakin tilanteissa. 

Rikas tausta jolla kuitenkin voi osoittaa vahvoja puoliaan on työnantajalle toisinaan parempi vaihtoehto kuin aukoton CV. 

45 vuotias on oikeasti nuori ja sen ikäisellä olisi vaikka mitä annettavaa työelämälle, ei ole ainakaan heti jäämässä perhevapaille.
Suomessa eri-ikäisiin ihmisiin suhtautuminen työelämässä on jotenkin vinoutunutta. Ruotsissa kuuskymppisiltä kysytään urasuunnitelmia, Suomessa kuuskymppisinä eläköidytään ja toinen jalka on jo haudassa.
2

Rehellisesti sanottuna, jos olisin itse työnantaja, en uskaltaisi palkata monen pikkulapsen äitiä töihin... Olen vierestä sen verran paljon nähnyt, kun kolmen pikkulapsen äiti on ensimmäisinä tarhavuosina kotona hoitamassa sairaita pikkulapsiaan lähes tauotta... Eräskin äitimammanen ehti olla töissä kolmen kuukauden koeajalla n. yhteensä kolme-neljä viikkoa, kun aina joku kakaroista olikin sitten sairas... Elu suurimman osan ajasta poissa, kun lapset sairastivat peräjälkeen korvatulehdysta, flunssaa, vatsatautia, lasten rokkoja, yms yms... EN palkkaisi. Eri juttu jos lapset olisivat jo yli 9 vuotiaita.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:03"]

Itse olin kotona 8v yhden lapsen kanssa. Palstalla aina vannottiin, etten enää ikinä saa töitä. 

Paskanmarjat, sain heti hakiessani töitä ja iso pointti haastattelussa oli johtamiskykyni ja ongelmanratkaisukykyni- olin hoitanut perhettä paperisodan kera monessa maassa monen vuoden ajan. 

Nyt olen ollut samassa firmassa 8v, ja huomaan miksi se kliseinen "elämänkoulu" on itse asiassa hyvä valtti työelämässä. Suoraan koulusta asteittain kehittyvien töiden kautta tullut ihminen ei vielä ole kokenut tilannetta jossa pohja yllättäen putoaa pois ja pitää nopeasti improvisoida, ja taata suoritus kummallisemmissakin tilanteissa. 

Rikas tausta jolla kuitenkin voi osoittaa vahvoja puoliaan on työnantajalle toisinaan parempi vaihtoehto kuin aukoton CV. 

[/quote]

Kuulostaa paskapuheelta, mutta uskon. Samalla periaatteella jokainen pitkäaikaistyötön on "elämän koulun" käynyt ja monessa liemessä keitetty. Ei se silti työnantajapuolella kovin suuria positiivisia fiboja herätä.

12 jatkaa, anteeksi, vasta oikolouettuani huomasin viestini aggressiivisen sävyn. Olen siis biologiaa aina rakastanut ja neuro- sekä perinnöllisyystieteisiin hurahtanut välivuotelainen. Yritän tässä parhaillaan lukea fysiikkaa, joka on vähän pakkopullaa vaikka sisältää myös kaikkea mielenkiintoista, kuten vaikka säteily- ja kvanttijuttuja. Tarkoituksena siis hakea lääkikseen, sillä se on ainut jolla on oletus työllistyä ja joka liippaa tarpeeksi läheltä kiinnostuksen kohteitani. Itsekin siis haluaisin olla biologi, mutta pelkään työttömyyttä ja sen aiheuttamaa pitkittynyttä lastensaantia. Vasta tuossa muutama kuukausi sitten hoksasin, että voisin hankkia kaksoistutkinnon, eli opiskella namnam bilsaa ja esim. rontgenhoitajaksi ja harrastaa biologiaa siinä samassa, mutta kun noita korkeakoulupaikkoja ollaan rajoiittamassa en oikein uskalla. No, onneksi esimerkiksi endokrinologia ja neurologia vaikuttaa supermielenkiintoisilta erikoistumisaloilta.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:00"]

Meidän äiti oli kotona, kun olimme lapsia ja se oli ihanaa. Oli niin kiva, kun äiti oli odottamassa ruoan kanssa ja muutenkin, yleensäkin paikalla.

Pieniä sijaisuuksia otti välillä ja lisäkouluttautui, mutta pienille lapsilleen halusi turvata aikuisen, oman vanhemman läsnäolon.  Töitä olisi ollut koko ajan ja kun tuli aika aloittaa taas kokopäivätyöt kodin ulkopuolella, niin heti sai vakituisen viran. Ingen problem, päinvastoin suorastaan.

Eli ei kotiäityis ole suoraan verrannollista kelkasta putoamiseen.

Terveisin kiitollinen lapsi :)))

[/quote]

Alapeukuttajat? Miksi? Mitä negatiivista tuossa tekstissä on? 

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:05"]

Rehellisesti sanottuna, jos olisin itse työnantaja, en uskaltaisi palkata monen pikkulapsen äitiä töihin... Olen vierestä sen verran paljon nähnyt, kun kolmen pikkulapsen äiti on ensimmäisinä tarhavuosina kotona hoitamassa sairaita pikkulapsiaan lähes tauotta... Eräskin äitimammanen ehti olla töissä kolmen kuukauden koeajalla n. yhteensä kolme-neljä viikkoa, kun aina joku kakaroista olikin sitten sairas... Elu suurimman osan ajasta poissa, kun lapset sairastivat peräjälkeen korvatulehdysta, flunssaa, vatsatautia, lasten rokkoja, yms yms... EN palkkaisi. Eri juttu jos lapset olisivat jo yli 9 vuotiaita.

[/quote]

Paitsi että minusta on kyseenalaista haastattelutilanteessa edes kysyä lasten lukumäärää tai sitä, kuinka monta lasta työnhakija aikoo tulevaisuudessa hankkia (tiedä sitten, kannattaako tuollaisia asioita edes mainita oma-aloitteisestikaan CV:ssä). Tuollaisten asioiden ei saisi vaikuttaa työnsaantiin.