Anteeks, mut mitä paukapäitä nää joidenkin miehet on?!
Ja muutkin perheenjäsenet... Siis ihan oikeesti surettaa lukee noita viestejä, missä jotkut kertoo, et ei taaskaan saanu YHTÄ AINUTTAKAAN lahjaa mieheltä/lapsilta yms. :( en vaan voi käsittää miten joku kehtaa vastaanottaa kasan lahjoja ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta. Itestä tuntuis ainakin tosi pahalta, jos joku perheestä jäis kokonaan ilman muistamista jouluna? Vilpittömästi hyvää joulua teille kaikille, kenenkään ei tartte alistuu tollaseen!!
Kommentit (108)
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 12:53"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:19"]Minä en ole elinikänäni ostanut kellekään lahjaa. Joka vuosi varoitan etukäteen ja painotan, etten halua lahjoja. Aina niitä tyrkytetään ja sitten mulkoillaan, kun minä en taaskaan tuonut yhtäkään pakettia. Ihan perseestä koko traditio. [/quote] No se kuuluu jouluun. Sun pitäis jäädä yksin omaan kotiisi viettämään minäminä-joulua.
[/quote]
Lapsille ostetaan lahjoja ja nekin ostaa heidän omat vanhempansa. Aikuisille EI ostella lahjoja. Lahjat eivät kuulu jouluun. Sen on keksinyt kauppamiehet. Otappa selvää joulun oikeasti tarkoituksesta. Siihen ei kuulu lahjat
[/quote] Mitäs ne itämaan tietäjät veivätkään Jeesus -lapselle... Vai oliko se sittenkin vanhemmille?
Tässä ketjussa huomaa, miten suomalaisilla (erityisesti miehillä) on ihan normaalit, peruskäytöstavat hukassa. Muualla maailmassa, missä joulua vietetään, miehet kyllä huomioivat vaimojaan lahjoilla ja hemmotteluilla. Nyt tähän tietenkin säntää heti ainakin 20 av-mammaa riehumaan, etteivät mitään tarvitse ja kuinka riittää, että mies vie roskat ;).
Pistänpä taas kädet ristiin siitä, että minulla on mies, joka huomioi minua kauniillla sanoilla, eleillä sekä merkkipäivinä ja jouluina kivoilla lahjoilla. En saa lämpökerrastoja tai muuta, mitä tarvitsisin. Ne ostetaan silloin, kun tarvitaan. Lahjoiksi saan ihania juttuja, joilla mies tykkää hemmotella minua. Ja rakastan niitä! Koruja, kelloja, hajuvesiä, taidetta jne. Jotain pientä luksusta arkeen. Ja minä teen samoin hänelle. Näillä pienillä eleillä suhteemme kukoistaa yhä vuosikymmenten jälkeen.
Kyse ei siis ole siitä, että olisimme materialisteja, vaan ihan simppelisti kyse on toisen arvostamisesta ja huomioimisesta. Noiden lahjojen anto ei sulje pois sitä, että huomioimme toisemme myös arjessa, esim. tuomalla aamiaisen sänkyyn tai puhdistamalla toisen auton lumesta, että on kiva lähteä ajelemaan.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 15:18"]Tässä ketjussa huomaa, miten suomalaisilla (erityisesti miehillä) on ihan normaalit, peruskäytöstavat hukassa. Muualla maailmassa, missä joulua vietetään, miehet kyllä huomioivat vaimojaan lahjoilla ja hemmotteluilla. Nyt tähän tietenkin säntää heti ainakin 20 av-mammaa riehumaan, etteivät mitään tarvitse ja kuinka riittää, että mies vie roskat ;).
Pistänpä taas kädet ristiin siitä, että minulla on mies, joka huomioi minua kauniillla sanoilla, eleillä sekä merkkipäivinä ja jouluina kivoilla lahjoilla. En saa lämpökerrastoja tai muuta, mitä tarvitsisin. Ne ostetaan silloin, kun tarvitaan. Lahjoiksi saan ihania juttuja, joilla mies tykkää hemmotella minua. Ja rakastan niitä! Koruja, kelloja, hajuvesiä, taidetta jne. Jotain pientä luksusta arkeen. Ja minä teen samoin hänelle. Näillä pienillä eleillä suhteemme kukoistaa yhä vuosikymmenten jälkeen.
Kyse ei siis ole siitä, että olisimme materialisteja, vaan ihan simppelisti kyse on toisen arvostamisesta ja huomioimisesta. Noiden lahjojen anto ei sulje pois sitä, että huomioimme toisemme myös arjessa, esim. tuomalla aamiaisen sänkyyn tai puhdistamalla toisen auton lumesta, että on kiva lähteä ajelemaan.
[/quote]
sori, vahinko alapeukku, olen siis täysin samaa mieltä!!
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 15:18"]
Tässä ketjussa huomaa, miten suomalaisilla (erityisesti miehillä) on ihan normaalit, peruskäytöstavat hukassa. [/quote]
Mietin tuota samaa tätä ketjua lukiessa, eli käytöstavat täysin hukassa, ja siitä ollaan vielä ylpeitä tyypilliseen suomalaiseen tapaan.
No, me oltiin lapsrlke (9 v) kerrottu että isi ja äiti eivät saa lahjoja koska hommaavat yhteiseksi lahjaksi uuden telkkarin joulun jälkeen. Ja oli siis tosiaan ihan yhteinen päätös :) No, lapsen mielestä se kai kuulosti ankealta, joten askarteli meille tontut ja paketoi ne. Niin, oli meillä vielä koko perheen lahjoiksi leffoja ja yksi lautapeli.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 04:04"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:19"]
Minä en ole elinikänäni ostanut kellekään lahjaa. Joka vuosi varoitan etukäteen ja painotan, etten halua lahjoja. Aina niitä tyrkytetään ja sitten mulkoillaan, kun minä en taaskaan tuonut yhtäkään pakettia. Ihan perseestä koko traditio.
[/quote]
Aina ei kuitenkaan ole pelkästään kyse siitä, mitä itse ajattelee. Voi olla myös huomaavainen muita kohtaan. Jos puolisosta (ymmärrettävästi) on nöyryyttävää olla ainoa, jolle ei ole yhtä lahjaa, ei ole suuri vaivaa hankkia sitä. Jos vaimo jää lahjatta, ei hänelle tule ainakaan parempi mieli siitä, että mies ajattelee, että se on ihan ok.
[/quote]
Olen kylläkin nainen, eikä minun mieheni juuri välitä lahjoista. Ainakaan niin paljon, että usko ihmiskuntaan romahtaisi, jos lahjoja välillä tulisi liian vähän.
Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kyseinen kulutusjuhla, en halua osallistua lahjasähellykseen. En jaksa nuolla kenenkään saappaita kiitokseksi sähköhammasharjasta tai esittää ilahtunutta. Enkä myöskään jaksa valikoida muille roinaa, vaikka sukulaiset kuinka syyllistäisivät.
Vai sainkohan alapeukkuja vain, koska minua luultiin mieheksi? Ihan ok, että mies jää lahjatta, mies kestää sen. Mutta jos vaimo ei saa nättiä muovipakettia, niin maailma loppuu.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 15:44"]
. En jaksa nuolla kenenkään saappaita kiitokseksi sähköhammasharjasta tai esittää ilahtunutta.
[/quote]
Tyypillinen suomalainen tämäkin tapaus, jos saan lahjan "niin pitää nuolla saappatkin sitte, EN NUOLE, PERKELE".
:D onkohan suomalaisissa joku geneettinen vika, vai onko normaalien käytöstapojen puute ympäristöstä johtuvaa?
Kuka nuo ns normaalit käytöstavat määrittelevät? Ne jotka haluavat ja saavat lahjoja, vai ne joille on yhdentekevää saada ja antaa lahjoja? Veikkaan että ensinmainitut äänekkäät kitisijät ja ties mistä tekosyystä mielensä pahoittavat henkilöt...
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 07:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 06:30"]
Mä en kyllä ole ajatellutkaan jääväni paitsioon jos en saa lahjaa jouluna tai muuna merkkipäivänä mieheltäni. Meille molemmille suurin mahdollinen lahja on omat lapset, ajanvietto heidän kanssaan ja nähdä heidän ilonsa saadessaan lahjoja, muuta ei kaivata. Joskus saatan ostaa miehelleni lahjan jos sattuu jotain kivaa vastaan jonka tiedän tekevän hänet iloiseksi. Samoin mieheni ostaa minulle joskus jotain jonka tietää tekevän minut iloiseksi. Eikä lahjojen osto meillä edellytä merkkipäivää tai muuta juhlaa vaan voimme ostaa lahjoja toisillemme ihan arkenakin. Yleensä ostamme "yhteisen" joululahjan meille, lahjan joka onyhdessä ennalta suunniteltu ja sovittu, sellaisen josta on iloa molemmille kuten kahdenkeskinen kylpyläreissu. Merkkipäivinä kuten hääpäivänä laitamme lapset mummolaan ja menemme romanttiselle illalliselle jossa nautimme vain ja ainoastaan toistemme jakamattomasta seurasta ja huomiosta, emme me silloinkaan mitään lahjoja kaipaa kun meillä on toisemme, Ollaanvissiin sitten ihan omituisia kun emme kaipaa materiaa toistemme huomioimiseen :)
[/quote]
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, jossa on kyllä hyviä pointteja, mutta todella rasittavaan tyyliin kirjoitettu. Just sellaseen tyyliin et nostetaan itsemme jalustalle ja painetaan samalla muita vähän alas. Tuo viimeinenkin lause... :D ikään kuin muille se materiaali olisi se pääasia.
[/quote]
Jaa. Mulla ei tullut vibaa jossa ko. kirjoittaja nostaisi itseään ylös o.O Kai se tunne on lukijan vastaanottimessa. Samaistun tosin viestiin. Olemme meheni kanssa sellainen ekologinen pariskunta (täällä av.lla varmaan käytettäisiin haukkumanimeä viherpipertäjä hippi tms :)), ja suhtaudutaan lahjoihin juurikin noin. Ja nyt varmaan joidenkin korviin kuulostaa todella kornilta mutta mieheni on paras lahja ikinä. En olisi uskonut löytäväni tuollaista rakkautta, ja ihmistä joka vilpittömästi rakastaa minua tasan sellaisena kun olen ja minä häntä. Arki hänen kanssaan sujuu täydellisesti.
Tuo yhteinen lahja vanhemmille, lahjakortti kylpylään tms on hyvä idea :)
Minä olen onnellinen, kun lies on antanut tehdä lapsia ja en saanut turpaan eilen. Mulla on niin hyvä lies ja enhän minä litään tarvi., olen kiitollinen kun sain miehen ja mies panee joskus
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 16:22"]
Minä olen onnellinen, kun lies on antanut tehdä lapsia ja en saanut turpaan eilen. Mulla on niin hyvä lies ja enhän minä litään tarvi., olen kiitollinen kun sain miehen ja mies panee joskus
[/quote]
Hah, nauroin.
Juuri tuollaisia nuo viestit on, enhän minä mittään tarvi, en saannu ees turpaan eilen, ja mies hakkas pikku-eemelinki vaan kaks kertaa tänään, mihinkkään mittään lahjoja tarvii, hyi vittu, pitäsi saappatki nuolla, jos saisin jottain, vittu.
Ja kyllähä se minnun antti-röhnösika anto miulle ihan keskiolutpullon joulusaunan jälkkee, otin ekana suikkiin siltä, anteekspyyntönä ku ostin laatikot kaupasta, eikä ollu miehelle itte tehtyy, vaikka raadoinkin polvillani kodin joulukuntoon yön aikana muiden nukkuessa!!!!
Miun antti-röhnösika, miesteen aatelia! <3
Aluksi mies osteli lahjoja, kivoja vaatteita, hajuvesiä. Tänä vuonna ei mitään yhtään kenellekkään, veti jouluaattona kännit, hajotti jouluvaloni jonka sain lahjaksi, sammutti talon lämmityksen, jääkaapin ja pakastimen ja heitti ihan kaikki jääkaapissa olleet ruuat roskiin. Ei mitään syytä, kunhan ei vain muistanut ryyppäämiseltään syödä ja sitten verensokerit heitti kiukkupaskat ilmoille. En aio mennä kauppaan, nyt sitten katellaan onko kuivatarvikekaapissa makaronia. Vuoden alusta muutan pois, en jaksa ymmärtää tai sääliä enää kun joulu voi olla jollekkin niin traumaattinen. Kukaan ei uskoisi että fiksu työssäkäyvä mies tekisi tällaista, siksi en kerro todella kenellekkään.
Haaveilen että raaskisin ottaa hotellihuoneen edes yhdeksi yöksi, vaikka äijä nukkuukin nyt rauhaisasti mutta näitä pyhiä on ihan liian pitkään.
Minä olen 5 vuoden seurustelun aikana saanut yhdet naistenpäiväkukat sekä yhtenä syntymäpäivänä kellon. Muuten olen itse itselleni ostanut lahjoja syntymäpäivänäni sekä jouluna.
Voi hellanlettas. Mikähän joulun tarkoitus on, onko se lahjojen antamis päivä vai mistä se on alkujaan? Aikuset ihmiset vikisee kuei saa lahjoja. Mä sain uudet kalsarit ja karkkia vaimolta, vaimo sai karkkia ja 20€ korvikset multa. Lapset sai 10 lahjaa. Toki olen samaa mieltä että ei ole oikein jos ei joku saa mitään, mutta aikuiselle ihmiselle riittää pari lahjaa...
Kiitos, osaan taas arvostaa avomiestäni vähän enemmän. Jopa opiskelijabudjetilla on saanut aina tärkeinä päivinä ostettua minulle mietityt ja hyvät lahjat. Paketoidakin yrittää urheasti, vaikka se ei oikein luonnistu... :) kuten joku jo totesi, kyse ei ole vain materian haalimisesta, vaan arvostuksesta.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 16:41"]
Voi hellanlettas. Mikähän joulun tarkoitus on, onko se lahjojen antamis päivä vai mistä se on alkujaan? Aikuset ihmiset vikisee kuei saa lahjoja. Mä sain uudet kalsarit ja karkkia vaimolta, vaimo sai karkkia ja 20€ korvikset multa. Lapset sai 10 lahjaa. Toki olen samaa mieltä että ei ole oikein jos ei joku saa mitään, mutta aikuiselle ihmiselle riittää pari lahjaa...
[/quote]
eli ihan hyvät lahjat annoitte ja saitte tasapuolisesti! Ei tässä tarkoituksena ollut mitään tuon mahtipontisempaa vaatiakaan :)
"o totesi, kyse ei ole vain materian haalimisesta, vaan arvostuksesta."
Voisitko kertoa miltä minusta pitäisi tuntua, kun tuon ulkomaankeikoiltani kalliita hajuvesiä ja koruja yms, mutta ne jäävät laatikkoon ja näyttävät menevän tyttären käyttöön pian? Arvostetulta varmaan pitäisi tuntua, eikös juu?
Siksi en viitsi ostaakkaan mitään "huomiolahjoja" hänelle, paitsi ns tarpeeseen menevää. Tämän joulun neljä lahjaa jokainen ovat olleet täsmälahjoja tarpeeseen. Muutenkin joulu on vuoden vastenmielisin juhla joka jäisi täysin väliin ilman vapaapäiviä.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 16:35"]
Minä olen 5 vuoden seurustelun aikana saanut yhdet naistenpäiväkukat sekä yhtenä syntymäpäivänä kellon. Muuten olen itse itselleni ostanut lahjoja syntymäpäivänäni sekä jouluna.
[/quote]
Yläpeukutin siksi että tuo on turhauttavaa, mutta onko turhempaa päivää ku naistenpäivä tai miestenpäivä, jos miehenä unohdat naistenpäivän nii johan on akka naama norsunvitulla, mutta miestenpäivää ei kyllä tartte muistaa, isäinpäivänäkään ei kuulu liputtaa, mutta tottakai äitienpäivänä, jos erehdyt jouluna ostamaan vääränmerkkisen lahjan vaimolle oot täys kusipää ja kaikki ulkomaalaiset miehet on parempia. Kyllä nii miehenä vituttaa ku sama mitä tekee nii kaikki on väärin eikä varmasti kiitosta heru.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 17:01"]
"o totesi, kyse ei ole vain materian haalimisesta, vaan arvostuksesta."
Voisitko kertoa miltä minusta pitäisi tuntua, kun tuon ulkomaankeikoiltani kalliita hajuvesiä ja koruja yms, mutta ne jäävät laatikkoon ja näyttävät menevän tyttären käyttöön pian? Arvostetulta varmaan pitäisi tuntua, eikös juu?
Siksi en viitsi ostaakkaan mitään "huomiolahjoja" hänelle, paitsi ns tarpeeseen menevää. Tämän joulun neljä lahjaa jokainen ovat olleet täsmälahjoja tarpeeseen. Muutenkin joulu on vuoden vastenmielisin juhla joka jäisi täysin väliin ilman vapaapäiviä.
[/quote]
Niin, tässähän ongelma on oikeastaan siis se, että sinua tai lahjojasi ei arvosteta, vaikka pitäisi. Ei se, että alunperin annat hienoja lahjoja ole mitenkään väärin.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:35"]
Trolleja nämä lahjoja saamattomat ovat kaikki!
[/quote]
Eka yhteinen jouluni rouvan kanssa meinasi jäädä samalla viimeiseksi. Siksi etten ollut 10 vuoteen viettänyt joulua, mm lapsuudenkodissani katosin metsään laavulle notskitulille jouluaaton aamuina aikaisin kun en vaan tykännyt siitä jouluhöseeraamisesta. Opiskelijaboksiaika oli suoranaista juhlaa, sai olla jouluaattona lämpimässä eikä kukaan vaatinut joulua juhlimaan, taisinpa parina jouluna olla tekemässä selkkaria/labraa koulun mikroluokassa.
Sitten tuo rouva ilmestyi kuvioon ja heillä taas niiiiiin perinteinen jouluperhe kuin olla ja voi. Meikä ei tietenkään tottumuksesta hankkinut mitään lahjaa, jo menossa mukana oleminen kävi oikeasti luonnon päälle (mutta nuori mies alistuu tuollaiseenkin "sen" toiveessa...). Toki tuosta silloinen tyttöystävä suuttui ja oli aika jäinen pari päivää, mutta fiksuna naisena ymmärsi että 10 vuotta ilman joulua saattoi vaatia pientä totuttelua minullekin heikäläisen lapsuudenkodin ilmapiirissä.
[/quote]
Olet junttien juntti ja vielä itsekäskin. "Teikäläinen" voisi painua vähän kasvamaan, olisi "rouvakin"" ehkä tyytyväisempi. Oikein luomakunnun kruunu olet, hyi.