Lue keskustelun säännöt.
Anteeks, mut mitä paukapäitä nää joidenkin miehet on?!
25.12.2014 |
Ja muutkin perheenjäsenet... Siis ihan oikeesti surettaa lukee noita viestejä, missä jotkut kertoo, et ei taaskaan saanu YHTÄ AINUTTAKAAN lahjaa mieheltä/lapsilta yms. :( en vaan voi käsittää miten joku kehtaa vastaanottaa kasan lahjoja ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta. Itestä tuntuis ainakin tosi pahalta, jos joku perheestä jäis kokonaan ilman muistamista jouluna? Vilpittömästi hyvää joulua teille kaikille, kenenkään ei tartte alistuu tollaseen!!
Kommentit (108)
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 06:30"]Mä en kyllä ole ajatellutkaan jääväni paitsioon jos en saa lahjaa jouluna tai muuna merkkipäivänä mieheltäni. Meille molemmille suurin mahdollinen lahja on omat lapset, ajanvietto heidän kanssaan ja nähdä heidän ilonsa saadessaan lahjoja, muuta ei kaivata. Joskus saatan ostaa miehelleni lahjan jos sattuu jotain kivaa vastaan jonka tiedän tekevän hänet iloiseksi. Samoin mieheni ostaa minulle joskus jotain jonka tietää tekevän minut iloiseksi. Eikä lahjojen osto meillä edellytä merkkipäivää tai muuta juhlaa vaan voimme ostaa lahjoja toisillemme ihan arkenakin. Yleensä ostamme "yhteisen" joululahjan meille, lahjan joka on yhdessä ennalta suunniteltu ja sovittu, sellaisen josta on iloa molemmille kuten kahdenkeskinen kylpyläreissu. Merkkipäivinä kuten hääpäivänä laitamme lapset mummolaan ja menemme romanttiselle illalliselle jossa nautimme vain ja ainoastaan toistemme jakamattomasta seurasta ja huomiosta, emme me silloinkaan mitään lahjoja kaipaa kun meillä on toisemme,
Ollaan vissiin sitten ihan omituisia kun emme kaipaa materiaa toistemme huomioimiseen :)
[/quote]
Huoh... Ootte te uniikkeja rakastavaisia, tarinakin tavallaan oli ihan asiaa, suurimmaksi osaksi toki oman erinomaisuutenne julistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 06:30"]Mä en kyllä ole ajatellutkaan jääväni paitsioon jos en saa lahjaa jouluna tai muuna merkkipäivänä mieheltäni. Meille molemmille suurin mahdollinen lahja on omat lapset, ajanvietto heidän kanssaan ja nähdä heidän ilonsa saadessaan lahjoja, muuta ei kaivata. Joskus saatan ostaa miehelleni lahjan jos sattuu jotain kivaa vastaan jonka tiedän tekevän hänet iloiseksi. Samoin mieheni ostaa minulle joskus jotain jonka tietää tekevän minut iloiseksi. Eikä lahjojen osto meillä edellytä merkkipäivää tai muuta juhlaa vaan voimme ostaa lahjoja toisillemme ihan arkenakin. Yleensä ostamme "yhteisen" joululahjan meille, lahjan joka on yhdessä ennalta suunniteltu ja sovittu, sellaisen josta on iloa molemmille kuten kahdenkeskinen kylpyläreissu. Merkkipäivinä kuten hääpäivänä laitamme lapset mummolaan ja menemme romanttiselle illalliselle jossa nautimme vain ja ainoastaan toistemme jakamattomasta seurasta ja huomiosta, emme me silloinkaan mitään lahjoja kaipaa kun meillä on toisemme,
Ollaan vissiin sitten ihan omituisia kun emme kaipaa materiaa toistemme huomioimiseen :)
[/quote]
No saathan sinä lahjan, sen yhteisen. Ja rahalla ne elämyksetkin maksetaan, eivät siten täysin aineettomia.
Mäkin jäin ilman lahjaa... niinkun monena aikaisempanakin vuonna...
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 04:04"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:19"]
Minä en ole elinikänäni ostanut kellekään lahjaa. Joka vuosi varoitan etukäteen ja painotan, etten halua lahjoja. Aina niitä tyrkytetään ja sitten mulkoillaan, kun minä en taaskaan tuonut yhtäkään pakettia. Ihan perseestä koko traditio.
[/quote]
Aina ei kuitenkaan ole pelkästään kyse siitä, mitä itse ajattelee. Voi olla myös huomaavainen muita kohtaan. Jos puolisosta (ymmärrettävästi) on nöyryyttävää olla ainoa, jolle ei ole yhtä lahjaa, ei ole suuri vaivaa hankkia sitä. Jos vaimo jää lahjatta, ei hänelle tule ainakaan parempi mieli siitä, että mies ajattelee, että se on ihan ok.
[/quote]
Varmaan tuo ihminen on puolisolleenkin sanonut että ei osta lahjoja eikä myöskään itse niitä kaipaa. Puoliso varmaan osaa jo ennen jouluakin tämmöstä tietää. Minusta on tyhmää kiukutella siitä, että ei saanut lahjaa ihmiseltä, joka on etukäteen tehnyt selväksi ettei lahjoja osta. Vielä tyhmempää on itse ostaa tuollaiselle ihmiselle lahja ja leikkiä sitten marttyyri vaikka tiesi, ettei se ihminen ole lahjoja halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:57"]
Mäkin jäin ilman lahjaa... niinkun monena aikaisempanakin vuonna...
[/quote]
Halaus sinullekin, sisareni! Näin on käynyt minullekin monena vuonna. Nyt, kun lapseni ovat jo teinejä, tilanne on korjaantunut. Tytär pistää miehenikin lahjaostoksille. Mutta monet joulut olin itku silmässä ainoana ilman lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:35"]
Trolleja nämä lahjoja saamattomat ovat kaikki!
[/quote]
Eka yhteinen jouluni rouvan kanssa meinasi jäädä samalla viimeiseksi. Siksi etten ollut 10 vuoteen viettänyt joulua, mm lapsuudenkodissani katosin metsään laavulle notskitulille jouluaaton aamuina aikaisin kun en vaan tykännyt siitä jouluhöseeraamisesta. Opiskelijaboksiaika oli suoranaista juhlaa, sai olla jouluaattona lämpimässä eikä kukaan vaatinut joulua juhlimaan, taisinpa parina jouluna olla tekemässä selkkaria/labraa koulun mikroluokassa.
Sitten tuo rouva ilmestyi kuvioon ja heillä taas niiiiiin perinteinen jouluperhe kuin olla ja voi. Meikä ei tietenkään tottumuksesta hankkinut mitään lahjaa, jo menossa mukana oleminen kävi oikeasti luonnon päälle (mutta nuori mies alistuu tuollaiseenkin "sen" toiveessa...). Toki tuosta silloinen tyttöystävä suuttui ja oli aika jäinen pari päivää, mutta fiksuna naisena ymmärsi että 10 vuotta ilman joulua saattoi vaatia pientä totuttelua minullekin heikäläisen lapsuudenkodin ilmapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mies on yleensä iha pa, joten minä ostan kaikkien lahjat. Tänä vuonna ostin itselleni 5€ tossut ja pyysin tytärtä paketoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 06:59"]
No kyllä olis musta surullista saada joku lahjakortti että pääsee ulkoilemaan, mielummin vaikka sitten ilman "lahjaa". Oikeesti.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:36"]
Ihan hirvittävän surullista. Eikö edes mies voisi esim. lasten kanssa salaa vaikka askarella jotain kivaa tai sydänpipareita tai lahjakortti " äiti pääsee ulkoilemaan, pesemme ikkunat keväällä" tyylin? Ainakaan rahasta ei pidä valittaa. toisen muistamiseen olisi keinoja, jos olisi haluja.
Nämä merkkilaukkulahjaketjut ovat tylsiä ja typeriä, niitä ei jaksa edes lukea. Mutta tosiaan on noin moukat puolisot joillakin:(. Ikävää. Jos on lapsia, kai ne lapsetkin ihmettelee, onko äiti ollut tuhma?? Tosi jees:(.
[/quote]
[/quote]
Ai, mä taas ajattelin että tässä lähdetään jo hakemaan aivan kuuta taivaalta kun lähtöpiste on se että mies ei viitsi nähdä ollenkaan vaivaa, tästähän olisi sille valtavasti vaivaa. Jos oletetaan etteivät ihmiset kertaheitosta muutu täysin niin ei kannata ehkä ruveta odottamaan ikkunanpesun tapaista jättiläisloikkaa lahjaksi, vaan lapsenaskeleena mies voisi yrittää ostaa jonkin pienen esineen tai vaikka sitä suklaata.
Mä en pysty edes kuvittelemaan, missä universumissa mun mieheni keksisi antaa mulle lahjaksi sen että pesisi ikkunat - saati tietenkään että oikeasti sitä tekisi vaikka olisi mitä luvannut.
Tässä on mennyt lahjatta jo monta vuotta ja suoraan sanottuna ei se mikään ongelma ole. minusta on ihana katsoa lasten iloa ja pakettien availua.
Vuosia sitten mies osti jouluna kallit korvikset.Täysin mummotyyliset enkä edes saanut niitä korvaan(huono toteutus kiinnityksessä). Silloin totesimme yhteisymmärryksessä, että miehen on paras lopettaa lahjojen ostelu ettei mene rahta hukkaan. Itse ostan hänelle josku sjotain pientä, joskus kalliimpaa. Viime vuonna sai satasen åaidan, tänä vuonna 3€ suihkusaippuan.
Minusta on mukava antaa juttuja, mutta en itse tarvitse ihmeitä. Mies pitää auton pissapohjan täytettynä, vaihtaa renkaat katsastaa auton. Siinä on lahjaa ympäri vuoden.
En ihan ymmärrä miksi lahjojen antaminen on joku paakojuttu, ihan höpsöä sellaisella lisätä jännitteitä perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 02:19"]Minä en ole elinikänäni ostanut kellekään lahjaa. Joka vuosi varoitan etukäteen ja painotan, etten halua lahjoja. Aina niitä tyrkytetään ja sitten mulkoillaan, kun minä en taaskaan tuonut yhtäkään pakettia. Ihan perseestä koko traditio.
[/quote]
No se kuuluu jouluun. Sun pitäis jäädä yksin omaan kotiisi viettämään minäminä-joulua.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 08:41"] Muistaa voi muutenkin kuin joutavalla romulla! toivoisin todella että tämä joulu hössötys vähenisi. Ostakaa niitä lahjoja pitkin vuotta yllätyksesksi, ja silloin kuin olette huomanneet toisen tarvitsevan jotain.
[/quote]
Miksi on vähemmän hössöttämistä ostaa romua joka päivä kuin tarpeelliset ja ajatuksella valitut lahjat jouluna? Niitä lahjoja osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun se ei ole arkista.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:22"]
Ja muutkin perheenjäsenet... Siis ihan oikeesti surettaa lukee noita viestejä, missä jotkut kertoo, et ei taaskaan saanu YHTÄ AINUTTAKAAN lahjaa mieheltä/lapsilta yms. :( en vaan voi käsittää miten joku kehtaa vastaanottaa kasan lahjoja ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta. Itestä tuntuis ainakin tosi pahalta, jos joku perheestä jäis kokonaan ilman muistamista jouluna? Vilpittömästi hyvää joulua teille kaikille, kenenkään ei tartte alistuu tollaseen!!
[/quote]
Meillä kukaan ei osta mitään lahjoja. Lahjat on tarkoitettu vain ja ainoastaan lapsille. Lapset eivät osta vanhemmilleen lahjoja.
Naurettavaa itkeä jostain lahjoista
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 08:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 07:21"]
Toivoisin, että kukaan äiti ei kasvattaisi tytärtä, joka vielä aikuisena on tuolla tasolla.
Noloa.
[/quote]
Äiti yksinkö ne tyttäret kasvattaa, vai onko jollakin sellainen systeemin, että äiti kasvattaa tyttäret ja isä pojat?
Jos sukujoulussa miniä on ainoa joka jää ilman lahjoja, niin kannattaa järkätä aika isot puhuttelut. Kyse ei ole vain siitä, että puoliso jätti miniän ilman lahjoha, vaan niin tekivät myös anoppi ja kaikki muutkin.
[/quote]
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuuksia ostella lahjoja. Sukulaisille vielä ymmärrän mutta miniä ei ole sukua.
Aivan älytöntä inistä siitä että anoppi ei ostele miniälle lahjoja. Eiköhän silläkin ole tärkeämpiä lahjakohteita ihan omasta takaa.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:57"]
Mäkin jäin ilman lahjaa... niinkun monena aikaisempanakin vuonna...
[/quote]
Halaus sinullekin, sisareni! Näin on käynyt minullekin monena vuonna. Nyt, kun lapseni ovat jo teinejä, tilanne on korjaantunut. Tytär pistää miehenikin lahjaostoksille. Mutta monet joulut olin itku silmässä ainoana ilman lahjoja.
[/quote]
Olet kyllä erittäin lapsellinen ihminen. Itket siitä että aikuiselle ihmiselle ei ostella lahjoja jouluna? Jo on ihmisillä ongelmat
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 06:30"]Mä en kyllä ole ajatellutkaan jääväni paitsioon jos en saa lahjaa jouluna tai muuna merkkipäivänä mieheltäni. Meille molemmille suurin mahdollinen lahja on omat lapset, ajanvietto heidän kanssaan ja nähdä heidän ilonsa saadessaan lahjoja, muuta ei kaivata. Joskus saatan ostaa miehelleni lahjan jos sattuu jotain kivaa vastaan jonka tiedän tekevän hänet iloiseksi. Samoin mieheni ostaa minulle joskus jotain jonka tietää tekevän minut iloiseksi. Eikä lahjojen osto meillä edellytä merkkipäivää tai muuta juhlaa vaan voimme ostaa lahjoja toisillemme ihan arkenakin. Yleensä ostamme "yhteisen" joululahjan meille, lahjan joka on yhdessä ennalta suunniteltu ja sovittu, sellaisen josta on iloa molemmille kuten kahdenkeskinen kylpyläreissu. Merkkipäivinä kuten hääpäivänä laitamme lapset mummolaan ja menemme romanttiselle illalliselle jossa nautimme vain ja ainoastaan toistemme jakamattomasta seurasta ja huomiosta, emme me silloinkaan mitään lahjoja kaipaa kun meillä on toisemme,
Ollaan vissiin sitten ihan omituisia kun emme kaipaa materiaa toistemme huomioimiseen :)
[/quo
Silloinhan tuo on ok jos asia yhdessä sovittu ja molemmille ok. Mutta tässä näytti olevan niitä jotka kaipaa muistamista ja jäävät ilman. Se on surullista.