Lue keskustelun säännöt.
Onko itselle sopivia miehiä oikeasti näin vähän?
22.12.2014 |
Yksinoloon kyllästyttyä aloitin viime vuoden puolella aktiivisen treffailun. Olen kokeillut nettideitit, antanut jopa kavereiden järjestää sokkotreffejä. Alkuun suhtauduin positiivisesti kaikkeen, ja olin aika varma että hyvä mies saattaa näillä metodeilla jopa löytyä. Muutamia täysiä huteja on tullut vastaan, mutta iso osa miehistä on myös alkuun tehnyt hyvän vaikutelman ja olen odottanut innolla jatkoa. Pakkeja en ole itse saanut vielä kertaakaan.
Olen kuitenkin alkanut huomata tietyn kaavan joka toistuu useimmiten samanlaisena: ensitreffeillä menee loistavasti, juttua riittää ja mies saattaa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Uudet treffit sovitaan. Seuraavalla kerralla innostus ehkä hieman laimenee minun osaltani, mutta silti lähdetään vielä kolmansille treffeille. Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen. Olen huomannut, että kipinän puute johtaa ilmeisesti minun kohdallani siihen, että jo suuteleminen tuntuu oikeasti ällöttävältä ja kiusalliselta.
En usko että lataan miehille liikaa odotuksia, vaan usein tarkemman arvion tekeminen vaatii useamman tapaamiskerran. Pettymykset ovat olleet suuria, kun on joutunut toteamaan että kipinää ja kemiaa ei sittenkään ole. Se on helpotus, jos sen tajuaa jo ensitreffeillä.
Olen 28-vuotias, ja tunnen olevani valmis vakiintumaan. Nuorempana poikaystävien löytäminen ei ollut erityisen vaikeaa, luulen että kriteerini ovat näin aikuisena vähän tiukemmat, kun haussa olisi toivottavasti mies, jonka kanssa voisi perustaa perheenkin. Aiemmin oletin, ettei kumppanin löytäminen nyt niin vaikeaa ole kun vain jaksaa ahkerasti tutustua ihmisiin ja olla positiivinen, mutta kyllä se vain on todella vaikeaa. Puheenaiheiden totaalinen loppuminen ja intiimin kanssakäymisen toimimattomuus ovat yleisimpiä tuntemuksia, ja se on masentavaa. En usko, että puuttuva kemia kahden ihmisen välillä on asia, mitä pystyisi millään paikkaamaan. Sinänsä nämä miehet ovat olleet kaikki ihania ihmisiä, mutta vääriä minulle.
Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?
Kommentit (103)
Naisten koulutus rajattava toiseen asteeseen jotta näiltä ongelmilta vältyttäisiiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 22:58"]
Yksinoloon kyllästyttyä aloitin viime vuoden puolella aktiivisen treffailun. Olen kokeillut nettideitit, antanut jopa kavereiden järjestää sokkotreffejä. Alkuun suhtauduin positiivisesti kaikkeen, ja olin aika varma että hyvä mies saattaa näillä metodeilla jopa löytyä. Muutamia täysiä huteja on tullut vastaan, mutta iso osa miehistä on myös alkuun tehnyt hyvän vaikutelman ja olen odottanut innolla jatkoa. Pakkeja en ole itse saanut vielä kertaakaan.
Olen kuitenkin alkanut huomata tietyn kaavan joka toistuu useimmiten samanlaisena: ensitreffeillä menee loistavasti, juttua riittää ja mies saattaa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Uudet treffit sovitaan. Seuraavalla kerralla innostus ehkä hieman laimenee minun osaltani, mutta silti lähdetään vielä kolmansille treffeille. Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen. Olen huomannut, että kipinän puute johtaa ilmeisesti minun kohdallani siihen, että jo suuteleminen tuntuu oikeasti ällöttävältä ja kiusalliselta.
En usko että lataan miehille liikaa odotuksia, vaan usein tarkemman arvion tekeminen vaatii useamman tapaamiskerran. Pettymykset ovat olleet suuria, kun on joutunut toteamaan että kipinää ja kemiaa ei sittenkään ole. Se on helpotus, jos sen tajuaa jo ensitreffeillä.
Olen 28-vuotias, ja tunnen olevani valmis vakiintumaan. Nuorempana poikaystävien löytäminen ei ollut erityisen vaikeaa, luulen että kriteerini ovat näin aikuisena vähän tiukemmat, kun haussa olisi toivottavasti mies, jonka kanssa voisi perustaa perheenkin. Aiemmin oletin, ettei kumppanin löytäminen nyt niin vaikeaa ole kun vain jaksaa ahkerasti tutustua ihmisiin ja olla positiivinen, mutta kyllä se vain on todella vaikeaa. Puheenaiheiden totaalinen loppuminen ja intiimin kanssakäymisen toimimattomuus ovat yleisimpiä tuntemuksia, ja se on masentavaa. En usko, että puuttuva kemia kahden ihmisen välillä on asia, mitä pystyisi millään paikkaamaan. Sinänsä nämä miehet ovat olleet kaikki ihania ihmisiä, mutta vääriä minulle.
Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?
[/quote]
tiettyjä elämänasenteita voi kyllä kartoittaa jo viestittelyllä etukäteen ettei tule tuhlattua aikaa:
jos meinaat esim. ruokavalion sopivuus, politiikka, yritteliäisyys jne...
todella älykkäitä on vähän.
mieti mitä todella haet ja anna sen näkyä ilmoituksessasi.
sellaista kalaa saat minkälainen on syötti.
joku oli puolitosissaan laskenut että nettideittailussa oikean matchin löytyminen on noin 1/700 mahdollisuus.
en nyt löydä tuota artikkelia tähän hätään.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 22:58"]
Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen.
[/quote]
Oletko pohtinut omia kriteereitäsi siltä kannalta, että ovatko ne keskenään luontevasti yhteensopivia? Jos esim. työelämässä päämäärätietoista ihmistä, aika mahdollista on, että humaani maailmansyleilevyys ei oikein mahdu samaan pakettiin. Tai jos vieraista kulttuureista ja filosofoinnista kiinnostunutta tyyppiä, tilanne voi olla päinvastainen. Nämä tietysti kärjistettyjä stereotypioita, mutta joka tapauksessa paketti, josta löytyy valmiina vähän kaikkea juuri sellaisena kuin haluat, on melkoinen tilaus.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 01:07"]
Naisten koulutus rajattava toiseen asteeseen jotta näiltä ongelmilta vältyttäisiiin
[/quote]
Kuinkas tuo nyt vaikuttaisi asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovituilla treffeillä mies (tai nainen) lataa yleensä parastaan alussa. Siitä se sitten laantuu äkkiä. Parempi olla oma itsensä ja arvoitus.
En silti ymmärrä naisia, joilla on jokin tietty ehdoton vaatimus miehestä tai toisesta ihmisestä. Kenties, koska en ole akateeminen.
Karsimalla menettää takuulla monia kiinnostavia ihmisiä. Yleensä tällaiset vaatimusten esittäjät ovat itse ns kaavoihin kangistuneita tylsimyksiä ja kyvyttömiä olemaan juurikaan mitään. Kertoohan se jo jotain, pitää olla sitä, tätä ja sellainen ja tällainen. Miksi? Lopulta kun sellaisen saa se osoittautuu tylsäksi. Kun haluat jotain ja saat sen, siihen ei sisälly yllätystä.
Itse olen esim harrastanut toista sataa eri harrastusta menestyksellä postimerkkeilystä, korinpunonnasta, nyrkkeilyyn ja vesihiihtoon, milloin mitäkin ja usein naisen mukana. Kukaan ei sano minua tylsäksi, ainoastaan etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan minua. Minä haluan kokea myös toisen ihmisen elämän. En kangistu kaavoihin Enkä ole päättänyt vakiintua, vaikka mahdollisuuksia riitäisi. Korostan, etten ole mikään unelmien mies-
Aikoinaan lupauduin alarajaajoistaan halvantuneen naisen ulkoiluttajaksi. Mutkien kautta siihenkin avustustyöhön oikeastaan vain päädyin. En olisi koskaan edes kuvitellut, että rullatuoliasukki voisi olla ihannenainen. No kumminkin tutustuimme ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Ennenkuin kumpikaan syvensi suhdetta, kerroin, etten halua vakituista suhdetta. Meillä oli kumminkin kolmen vuoden romanssi. Tuona aikana vietin mm 3kk tuolissa ymmärtääkseni. Kuten aina ymmärtääkseni ulkomaailmaa, harrastana sioita.
Ja jos asettaisin ihannenaisen kriteerit, ne olisivat juuri kuin tuo nainen...pyörätuoleineen ja aika moni nainen putoaisi pois laskuista.
Ihmiset kumminkin ovat erilaisia, niin ovat myös yhteensopivuudet. Kyse on siitä, mihin itse kykenee mukautumaan. Eikä ainoastaan siitä mihin toinen kykenee. Vaan mihin MOLEMMAt kykenevät yhdessä. Rakkauden perusolemus on aivan jotain muuta kuin kriteereitä. Se on tunne ilman järjellistä selitystä...pelkkä tunne.
Kun suhteeseen lähtee kriteereillä ja analysoimalla, on varmaa, että se suhde ei kestä. Ihmiset muuttuvat ja kas kriteerit siinä mukana. Siinä sitten ollaan ihmeessä, kun ihmistä pitäisi alkaa muuttamaan mieleisekseen, kun juuri läysi sellaisen kuin halusi...
Valitettavasti yleensä juuri koulutetut eivät tajua, mitä rakkaus on. Sitä kun ei opeteta kirjassa vaan se asuu 'sydämessä'. Mutta kukapa sydäntään tutkisi, kun sitä varten on kriteerit. Rakkautta ei voi etsiä maailmasta kuin postimyynnin katalogista. Rakkaus voi olla niin lähellä, ettet edes näe sitä, rakkaus voi olla niin kaukana, että sen ilmestyminen sieltä yllättää sinut täysin. Mutta koskaan se ei ole sitä, mitä etsit, odotat ja haluat, se on paljon enemmän.
T kotifilosoohvi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 12:58"]
Kuulemma miehet eivät yleensäkään pysty syvälliseen keskusteluun naisen kanssa, jota himoitsevat hulluna, eivät pysty multitaskaamaan eli katsomaan ja puhumaan yhtä aikaa.
[/quote]
Ei kait sitä putkiaivoilla kovin suuriin suorituksiin kykene. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 jatkaa
Kyllä oikeasti yhä nykyään rakastutaan. Olen sen kokenut. Siksi yhä olemme yhdessä vaikka alun huuma haihtunut vuosien varrella on.
Siksi suosittelen lämpimästi odottamaan ja avoimmesti ottamaan vastaan mitä elämä tuo tullessaan.
Etkä muuten tarvitse kuin yhden miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole yltiörehellinen ja suora ilmoituksessasi. kaikki muu on ajanhukkaa... jos kiertelisi mitään deal breakereita niin innostus lopahtaa siinä vaiheessa kun ne joudutaan tuomaan esille. et kai tähän ole sortunut kun kiinnostuksesi on lopahtanut?
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 22:58"]
Yksinoloon kyllästyttyä aloitin viime vuoden puolella aktiivisen treffailun. Olen kokeillut nettideitit, antanut jopa kavereiden järjestää sokkotreffejä. Alkuun suhtauduin positiivisesti kaikkeen, ja olin aika varma että hyvä mies saattaa näillä metodeilla jopa löytyä. Muutamia täysiä huteja on tullut vastaan, mutta iso osa miehistä on myös alkuun tehnyt hyvän vaikutelman ja olen odottanut innolla jatkoa. Pakkeja en ole itse saanut vielä kertaakaan.
Olen kuitenkin alkanut huomata tietyn kaavan joka toistuu useimmiten samanlaisena: ensitreffeillä menee loistavasti, juttua riittää ja mies saattaa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Uudet treffit sovitaan. Seuraavalla kerralla innostus ehkä hieman laimenee minun osaltani, mutta silti lähdetään vielä kolmansille treffeille. Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen. Olen huomannut, että kipinän puute johtaa ilmeisesti minun kohdallani siihen, että jo suuteleminen tuntuu oikeasti ällöttävältä ja kiusalliselta.
En usko että lataan miehille liikaa odotuksia, vaan usein tarkemman arvion tekeminen vaatii useamman tapaamiskerran. Pettymykset ovat olleet suuria, kun on joutunut toteamaan että kipinää ja kemiaa ei sittenkään ole. Se on helpotus, jos sen tajuaa jo ensitreffeillä.
Olen 28-vuotias, ja tunnen olevani valmis vakiintumaan. Nuorempana poikaystävien löytäminen ei ollut erityisen vaikeaa, luulen että kriteerini ovat näin aikuisena vähän tiukemmat, kun haussa olisi toivottavasti mies, jonka kanssa voisi perustaa perheenkin. Aiemmin oletin, ettei kumppanin löytäminen nyt niin vaikeaa ole kun vain jaksaa ahkerasti tutustua ihmisiin ja olla positiivinen, mutta kyllä se vain on todella vaikeaa. Puheenaiheiden totaalinen loppuminen ja intiimin kanssakäymisen toimimattomuus ovat yleisimpiä tuntemuksia, ja se on masentavaa. En usko, että puuttuva kemia kahden ihmisen välillä on asia, mitä pystyisi millään paikkaamaan. Sinänsä nämä miehet ovat olleet kaikki ihania ihmisiä, mutta vääriä minulle.
Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?
[/quote]
mieti tarkkaan mistä omat pettymyksesi johtuvat? osaatko kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin joku vastaajista. Tuskin löydät ewrittäin empaattista ja hyväsydämistä, kasvatusvastuun jakavaa tulevaa pörssiyhtiön pomoa. Miksi? Koska tällaisia piirteitä ja tällaisen arvomaailman omaavat ihmiset eivät menesty bisnesmaailmassa, vaan siellä vaaditaan vahvaa johtajuutta ja edellytetään kovia arvoja. Jne..
Olisiko kuitenkin niin, että kiinnostut vain heistä, jotka ovat jollain tapaa jännittäviä ja itsevarmoja? Supliikkeja? Se on nimittäin naisten ainainen ongelma. Ja olen itse nainen myös.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 00:20"]
Olen samaa mieltä kuin joku vastaajista. Tuskin löydät ewrittäin empaattista ja hyväsydämistä, kasvatusvastuun jakavaa tulevaa pörssiyhtiön pomoa. Miksi? Koska tällaisia piirteitä ja tällaisen arvomaailman omaavat ihmiset eivät menesty bisnesmaailmassa, vaan siellä vaaditaan vahvaa johtajuutta ja edellytetään kovia arvoja. Jne..
Olisiko kuitenkin niin, että kiinnostut vain heistä, jotka ovat jollain tapaa jännittäviä ja itsevarmoja? Supliikkeja? Se on nimittäin naisten ainainen ongelma. Ja olen itse nainen myös.
[/quote]
jos halutut piirteet ovat sellaisia että niitä on 1/1000 miehestä niin saa varautua että tapaa 1000 miestä ennenkuin se oikea osuu kohdalle. no brainer?
Mene ap sinkkuristeily ohjelmaan niin saamme nauraa. Siinä ohjelmassa kyllä huomaa tämän päivän treffiseura tason. Ohjelmassa rumimmat,lihavimmat ja tyhmimmät yrittävät löytää täydellistä, komeaa ja rikasta puolisoa. Yksikään ei ole vielä ohjeman historiassa löytänyt elämänkumppania laivalta tai muualtakaan :D
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:53"][quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:25"] Miehenä vähän samansuuntaisia kokemuksia kuluneelta vuodelta. Tosin ihan sinne intiimeihin kanssakäymisiin asti ei olla päästy. Puheenaiheet eivät ole totaalisen loppuneet, mutta keskustelut ovat ehkä tuntuneet enemmänkin väkinäisen kohteliailta kuin rennon luontevilta. [/quote] Yhtä vaikeaa se kai on naisille ja miehille... Tosin ihmettelen, miksi minä olen aina ensimmäisenä ehtinyt lopettamaan tapailun. Voi kyllä olla, että pyrkimykseni olla aina mukava ja kohtelias on saatettu tulkita suuremmaksi kiinnostukseksi kuin olen oikeasti tuntenut. Lopetan myös jutun aika nopealla aikataululla, jos alkaa ahdistaa, sillä en halua tuhlata omaa (enkä toisen) aikaa. Edelleen uskon, että jos sitä kipinää ei ole, niin ei sitä myöskään tule. Ap [/quote] Minäkin olen ajatellut niin, että miehet varmaan ajattelevat, että kohteliaisuus ja hymy on kiinnostusta. Lisäksi luulen, että miehillä ei ole samanlaista ongelmaa seksuaalisen vetovoiman kanssa kuin naisillakin. En voi kerta kaikkiaan alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jonka kanssa en edes alkumetreillä halua sänkyyn. Lisäksi muuten on aivan karmeaa kun mies odottaa, että jo edettäisiin sänkyasteelle ja itse vaan ei pysty ja joutuu sitten torjumaan ja oikeastaan lopettamaan koko homman. En oikein tajua ihmisiä, jotka vain hengailevat jonkun kanssa ja päätyvät siitä parisuhteeseen.. en voisi ikinä hengailla kolmea kuukautta ihmisen kanssa, jonka kanssa en löytäisi kipinää.
[/quote]
Ne tilanteet ovat minullekin tosi vaikeita, kun mies olettaa että ollaan etenemässä sänkyyn ja itsestä tuntuu koko ajan pahemmalta. Muutaman kerran kauan sitten suostuin, kun en osannut keskeyttääkään ja toisaalta arvelin, että se ikävä tunne saattaisi johtua jännityksestä. Ei johtunut, ja nyt tiedän, että en voi edetä sänkyyn, jos en tunne fyysistä vetoa mieheen. En myöskään voi vain hengailla kenenkään kanssa, sillä jossain vaiheessa seksin harrastaminen nousee ongelmaksi kuitenkin.
Ap
[/quote]
Ongelmasi kuulostavat juuri samoilta kuin minunkin! Olen melko epätoivoinen tämän asian suhteen, koska kauhean vähän tapaan miehiä missään arjessa ja siksi koen että nettideitit ja tinder on ainoa mahdollisuuteni tavata ketään uusia ihmisiä. Jotenkin koko deittailu on täyttä helvettiä ja aikaisemmat jutut ovat aina alkaneet niin, että olen kaverina tutustunut ja sitten jollain satunnaisella kännikerralla törmännyt ja siitä juttu on lähtenyt sitten kunnolla. Nyt kin olisi voinut käydä näin, mutta ko mies on työpaikallani ja en todellakaan aio viedä juttua vähääkään eteenpäin. Tämä viimeisin on siis kaikkea muuta kuin unelmieni mies ulkonäöllisesti, mutta silti olen kiinnostunut. Siksi veikkaan, että tuo deittailu ei vain yleisesti sovi minulle, koska tällä toisella tyylillä pystyn ihastumaan.
Joskus odotukset ovat liian kovia. Kaikki tulevat keskustelut aiheuttaa pettymyksiä. Entä jos lähdet ulos kaverimielellä? Molemmille on selvää, että kavereina tutustutaan? Silloin ehkä kaikki hyvät piirteet onkin plussaa ja kiinnostus herää.
Voi luoja, mitenköhän minä nykyään edes osaisin deittailla.
Onneksi on rakas vierellä jonka tapasin spontaanisti ilman deittejä jo 20v sitten.
M40
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:28"]
Ap haaskaa aikaa tuollaisella deittailulla. Ensimmäiseksi pitäisi suudella ja nuuhkia toista. Suudellessa keho tekee biologisen analyysin siitä onko toinen itselle pariutumistarkoituksessa sopiva. Äklö tunne suudellessa kertoo että ei. Sopiva kun sattuu kohdalle, ei halua lopettaa.
Pariutunut mies
[/quote]
Aika hassu teoria. Tiedän kyllä jo ennen suutelua, herättääkö joku nainen panetuksen tunteita vai ei. Tunnelma on suudellessa sen mukainen. Korkeintaan voi lisäksi todeta, onko toinen yhtä innola mukana, jossain harvinaisessa tapauksessa myös mahdollisen suutelukokemuksen puutteen.
Naisessa tuoksuu tosiasiassa vain mahdollinen hajuste, ellei hän ole hikinen, joka on tietysti vähemmän toivottava vaihtoehto.