Lue keskustelun säännöt.
Onko itselle sopivia miehiä oikeasti näin vähän?
22.12.2014 |
Yksinoloon kyllästyttyä aloitin viime vuoden puolella aktiivisen treffailun. Olen kokeillut nettideitit, antanut jopa kavereiden järjestää sokkotreffejä. Alkuun suhtauduin positiivisesti kaikkeen, ja olin aika varma että hyvä mies saattaa näillä metodeilla jopa löytyä. Muutamia täysiä huteja on tullut vastaan, mutta iso osa miehistä on myös alkuun tehnyt hyvän vaikutelman ja olen odottanut innolla jatkoa. Pakkeja en ole itse saanut vielä kertaakaan.
Olen kuitenkin alkanut huomata tietyn kaavan joka toistuu useimmiten samanlaisena: ensitreffeillä menee loistavasti, juttua riittää ja mies saattaa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Uudet treffit sovitaan. Seuraavalla kerralla innostus ehkä hieman laimenee minun osaltani, mutta silti lähdetään vielä kolmansille treffeille. Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen. Olen huomannut, että kipinän puute johtaa ilmeisesti minun kohdallani siihen, että jo suuteleminen tuntuu oikeasti ällöttävältä ja kiusalliselta.
En usko että lataan miehille liikaa odotuksia, vaan usein tarkemman arvion tekeminen vaatii useamman tapaamiskerran. Pettymykset ovat olleet suuria, kun on joutunut toteamaan että kipinää ja kemiaa ei sittenkään ole. Se on helpotus, jos sen tajuaa jo ensitreffeillä.
Olen 28-vuotias, ja tunnen olevani valmis vakiintumaan. Nuorempana poikaystävien löytäminen ei ollut erityisen vaikeaa, luulen että kriteerini ovat näin aikuisena vähän tiukemmat, kun haussa olisi toivottavasti mies, jonka kanssa voisi perustaa perheenkin. Aiemmin oletin, ettei kumppanin löytäminen nyt niin vaikeaa ole kun vain jaksaa ahkerasti tutustua ihmisiin ja olla positiivinen, mutta kyllä se vain on todella vaikeaa. Puheenaiheiden totaalinen loppuminen ja intiimin kanssakäymisen toimimattomuus ovat yleisimpiä tuntemuksia, ja se on masentavaa. En usko, että puuttuva kemia kahden ihmisen välillä on asia, mitä pystyisi millään paikkaamaan. Sinänsä nämä miehet ovat olleet kaikki ihania ihmisiä, mutta vääriä minulle.
Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Olet vaan jo niin kokenut miesten suhteen, ettet saa enää normaalista miehestä mitään kiksejä. Olet kuin narkomaani, joka tarvitsee aina vain kovempia huumeita tunteakseen mitään. Fiilisten saamiseen tarvitsisit siis jo huomattavasti kovemmantasoista miestä, johon sinun pelimerkkisi eivät taas välttämättä enää riitä.
Sellaista on kokeneen nykynaisen elämä. Totuttele sinkkuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää välittäkö noista parista viimeisestä viestistä tätä ennen: miesvässykät ovat jälleen löytäneet tämänkin ketjun.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:43"]
Älkää välittäkö noista parista viimeisestä viestistä tätä ennen: miesvässykät ovat jälleen löytäneet tämänkin ketjun.
[/quote]
Umpinolo naisvässykkä tarvitsee "älkää välittäkö" lohdutuksia, kun totuus sattuu liikaa :D
Jaa en minä ainakaan etsi mitään ihmeellistä, mutga luonteiden pitäisi natsata. Ei mun eksätkään ole olleet mitään yli-ihmisiä, mutga meillä on vaan synkannut luonteiden kautta ja siitä se vetovoimakin sitten on tullut. Että ei tässä mitään ihmeellistä sen suhteen olla etsimässä!
Voihan sen etsimisen lopettaa "kokonaan". Käy vaikka kerran vuodessa tarkastamassa baarien tarjonnan. Itellä toiminut hyvin. Menee vain yksi ilta "pilalle" vuodessa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on juuri näin vähän eli yksi kappale. Ei ole naisilla helppoa, mutta siinähän tappelette.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:43"]
Älkää välittäkö noista parista viimeisestä viestistä tätä ennen: miesvässykät ovat jälleen löytäneet tämänkin ketjun.
[/quote]
Umpinolo naisvässykkä tarvitsee "älkää välittäkö" lohdutuksia, kun totuus sattuu liikaa :D
[/quote]
Ja sinä et kykene kuin loukkauksiin, totuus on tuon tason kirjoituksesta kaukana :)
Näen umpimädän sielusi tänne asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 22:58"]
Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?
[/quote]
Ei ainakaan tule mieleen. Ehkä sussa on jotain vikaa?
Näyttäisi siltä että AP:ta vaivaa ronkeliuden ja jonkinasteisen aseksuaalisuuden yhdistelmä. Lottovoittoon verrattava todennäköisyys siis, että mies löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hei järki käteen tuohon miehen etsintään! Ensinnäkin, unohda äkkirakastumiset. Niissä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että ihastuu omaan mielikuvaansa toisesta. Mielikuva voi joskus osoittautua oikeaksi, mutta aika usein menee täysin metsään.
Itse olen todennut, että nettitreffailu on surkea tapa tapa tavata miehiä. Tai itselleni se ei ainakaan sovi. Ja minulla on todella kokemusta kymmenien miesten tapaamisesta netin kautta. Kuinka kukaan muka voi tietää MUUTAMAN tapaamisen perusteella, onko toinen kiinnostava vai ei? Siinä vaiheessa tiedät toisesta faktat ja ulkonäön, et juuri muuta. Kyllä se tutustuminen vie paljon pidempään. Ja ahdistuminen tulee juuri siitä, kun pitäisi olemattomin tiedoin päättää, onko kiinnostunut toisesta vai ei.
Viimeksi, kun itse ihastuin vakavasti yhteen mieheen, tajusin sen noin kymmenen kuukautta sen jälkeen, kun olimme kunnolla tutustuneet. Okei, tuttavuus alkoi ystävyytenä, eikä tarkoituksena ollut mikään muu, mutta sitten vain kävi toisin. Ei minulle tullut mieleenikään aluksi, että voisin tuntea häntä kohtaan jotain muuta kuin ystävyyttä. Jos itse etsisin miestä nyt, tuskin jaksaisin mitään nettideittailua vaan yrittäisin löytää hänet ihan oikeasta elämästä pitämällä sosiaalisen elämäni virkeänä, tapaamalla ylipäätään paljon ihmisiä, hankkimalla uusia harrastuksia jne. Kun antaa itselleen kunnolla aikaa tutustua toiseen, tunteita voi alkaa syntyä ihan odottamatta.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 12:35"]
Näyttäisi siltä että AP:ta vaivaa ronkeliuden ja jonkinasteisen aseksuaalisuuden yhdistelmä. Lottovoittoon verrattava todennäköisyys siis, että mies löytyy.
[/quote]
Nyt jotain näyttää vaivaavan pätemisentarve ja väärien diagnoosien tekeminen. Lukemaan uudelleen aseksuaalisuuden määritelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama ongelma kuin ap:lla. Koskaan ei ollut kemiaa. Sitten kokeilin mitä tapahtuu, jos valitsen miehen pelkän kemian pohjalta ilman mitään odotuksia koulutustaustan tms suhteen. Käsittämätöntä mutta tapasin elämäni miehen. Huomasin sen tosin vasta n vuoden seurustelun jälkeen, jonka otin vain seksisuhteena. Aluksi ei ollut mitään puhuttavaa, sitä alkoi löytyä vasta n vuoden jälkeen. Kuulemma miehet eivät yleensäkään pysty syvälliseen keskusteluun naisen kanssa, jota himoitsevat hulluna, eivät pysty multitaskaamaan eli katsomaan ja puhumaan yhtä aikaa. Vasta jonkin ajan kuluttua sellainen aika alkaa. Sen sijaan intiimi läheisyys kaverimiehen kanssa ei tule siedettäväksi koskaan.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Minäkin olen tavannut muutamia, joissa ei ole mitään elämää suurempaa vikaa. Järjellä siis tiedostan, että jollekin nuo miehet olisivat hyviä puolisoita. Usein vaan jollain lailla miehen seura on sitten tylsistyttänyt, tai sitä fyysistä vetoa ei ole ollenkaan. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, jonka kohdalla intiimi kanssakäyminen olisi edes neutraalia, vaan se on joko suorastaan inhottavaa, tai sitten tunnen todella voimakasta vetoa. Välimuotoja ei ole.
Ap
[/quote]
No mikä pakottaa sinut aina uuteen paskaan suhteeseen? Oletko harkinnut yksinoloa? Ei se parisuhde ole mikään kansalaisvelvollisuus joka sinun pitäisi suorittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Minäkin olen tavannut muutamia, joissa ei ole mitään elämää suurempaa vikaa. Järjellä siis tiedostan, että jollekin nuo miehet olisivat hyviä puolisoita. Usein vaan jollain lailla miehen seura on sitten tylsistyttänyt, tai sitä fyysistä vetoa ei ole ollenkaan. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, jonka kohdalla intiimi kanssakäyminen olisi edes neutraalia, vaan se on joko suorastaan inhottavaa, tai sitten tunnen todella voimakasta vetoa. Välimuotoja ei ole.
Ap
[/quote]
No mikä pakottaa sinut aina uuteen paskaan suhteeseen? Oletko harkinnut yksinoloa? Ei se parisuhde ole mikään kansalaisvelvollisuus joka sinun pitäisi suorittaa.
[/quote]
Aivan. Monet miehet ovatkin löytäneet itselleen uuden suunnan tuosta MGOTW-liikkeestä. Kun äidistä ja siskoista on eroon päässyt ei kovin herkästi naista saman katon alle päästä.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 00:20"]
Olen samaa mieltä kuin joku vastaajista. Tuskin löydät ewrittäin empaattista ja hyväsydämistä, kasvatusvastuun jakavaa tulevaa pörssiyhtiön pomoa. Miksi? Koska tällaisia piirteitä ja tällaisen arvomaailman omaavat ihmiset eivät menesty bisnesmaailmassa, vaan siellä vaaditaan vahvaa johtajuutta ja edellytetään kovia arvoja. Jne..
Olisiko kuitenkin niin, että kiinnostut vain heistä, jotka ovat jollain tapaa jännittäviä ja itsevarmoja? Supliikkeja? Se on nimittäin naisten ainainen ongelma. Ja olen itse nainen myös.
[/quote]Se on juuri näin, mukavat miehet eivät ole isoja johtajia tai historian suurmiehiä. Telkkarissa tai julkisessa esiintymisessä moni esittää helposti lähestyttävää ja mukavaa sen hetken, mutta mies ei vain voi nousta korkeaan asemaan jollei ole tarpeen tullen valmis ottamaan paikkaansa vaikka väkisin. Miksikö näin? Korkeaan asemaan pyrkijöitä riittää, ja paljon, jotkut pyrkivät myös epäreilulla pelillä ja joka asemaan pääsee, hänen on oltava riittävän määrätietoinen ja tarvittaessa kova, jotta voi voittaa myös kieroa peliä pelaavat.
Suosittelen lukemaan 1-2 ison johtajan elämänkertaa esim Steve Jobs. Työpäivät ovat 10-20 -tuntisia ja kotona ei herroja juuri näy. Tiukoissa tilanteissa jyräävät muiden yli useasti. Raivokohtauksia ei säästellä.
Tuli mieleen, että mitä jos lähdet vaikka pakettimatkalle etelään? Joko yksin tai miehen kanssa. Viikossa ehtii jo tutustua hieman paremmin kuin kolmilla treffeillä.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Minäkin olen tavannut muutamia, joissa ei ole mitään elämää suurempaa vikaa. Järjellä siis tiedostan, että jollekin nuo miehet olisivat hyviä puolisoita. Usein vaan jollain lailla miehen seura on sitten tylsistyttänyt, tai sitä fyysistä vetoa ei ole ollenkaan. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, jonka kohdalla intiimi kanssakäyminen olisi edes neutraalia, vaan se on joko suorastaan inhottavaa, tai sitten tunnen todella voimakasta vetoa. Välimuotoja ei ole.
Ap
[/quote]
No mikä pakottaa sinut aina uuteen paskaan suhteeseen? Oletko harkinnut yksinoloa? Ei se parisuhde ole mikään kansalaisvelvollisuus joka sinun pitäisi suorittaa.
[/quote]
Aivan. Monet miehet ovatkin löytäneet itselleen uuden suunnan tuosta MGOTW-liikkeestä. Kun äidistä ja siskoista on eroon päässyt ei kovin herkästi naista saman katon alle päästä.
[/quote]
Kyllä ne päästäis, mutta ovat siis luovuttaneet. Itsekkun ajattelin samaa. Kitaranrämpyttelyä, liikuntaa ja pilvenpolttoa/kasvatusta. Ihan turha edes käydä näissä insinöörinhommissa, kun ei siitä mitään hyötyä ole....
Ap haaskaa aikaa tuollaisella deittailulla. Ensimmäiseksi pitäisi suudella ja nuuhkia toista. Suudellessa keho tekee biologisen analyysin siitä onko toinen itselle pariutumistarkoituksessa sopiva. Äklö tunne suudellessa kertoo että ei. Sopiva kun sattuu kohdalle, ei halua lopettaa.
Pariutunut mies
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:28"]
Ap haaskaa aikaa tuollaisella deittailulla. Ensimmäiseksi pitäisi suudella ja nuuhkia toista. Suudellessa keho tekee biologisen analyysin siitä onko toinen itselle pariutumistarkoituksessa sopiva. Äklö tunne suudellessa kertoo että ei. Sopiva kun sattuu kohdalle, ei halua lopettaa.
Pariutunut mies
[/quote]
Olen naisena samaa mieltä. Ja vielä todella tärkeää: jos ap käyttää hormonaalista ehkäisyä niin se tulee lopettaa. Silloin suuteleminen ja toisen tuoksun arviointi on ajanhaaskausta, koska hormonaalinen ehkäisy sekoittaa naisen kyvyn huomata itselleen sopiva kumppani.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:17"]
Suurin osa ottaa sen "ihan ok":n. Henkeäsalpaavat romanssit ovat harvinaisia.
[/quote]
En tarvitse henkeäsalpaavaa, tarvitsen suhteen jossa ei tylsisty heti alkumetreillä, jossa olisi myös seksuaalista kipinää, ja jossa toista voisi aidosti kunnioittaa.
Ap
[/quote]
Ethän itse ole myöskään tylsä tai lahna sängyssä?