Onko itselle sopivia miehiä oikeasti näin vähän?

Yksinoloon kyllästyttyä aloitin viime vuoden puolella aktiivisen treffailun. Olen kokeillut nettideitit, antanut jopa kavereiden järjestää sokkotreffejä. Alkuun suhtauduin positiivisesti kaikkeen, ja olin aika varma että hyvä mies saattaa näillä metodeilla jopa löytyä. Muutamia täysiä huteja on tullut vastaan, mutta iso osa miehistä on myös alkuun tehnyt hyvän vaikutelman ja olen odottanut innolla jatkoa. Pakkeja en ole itse saanut vielä kertaakaan. 

Olen kuitenkin alkanut huomata tietyn kaavan joka toistuu useimmiten samanlaisena: ensitreffeillä menee loistavasti, juttua riittää ja mies saattaa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Uudet treffit sovitaan. Seuraavalla kerralla innostus ehkä hieman laimenee minun osaltani, mutta silti lähdetään vielä kolmansille treffeille. Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen. Olen huomannut, että kipinän puute johtaa ilmeisesti minun kohdallani siihen, että jo suuteleminen tuntuu oikeasti ällöttävältä ja kiusalliselta. 

En usko että lataan miehille liikaa odotuksia, vaan usein tarkemman arvion tekeminen vaatii useamman tapaamiskerran. Pettymykset ovat olleet suuria, kun on joutunut toteamaan että kipinää ja kemiaa ei sittenkään ole. Se on helpotus, jos sen tajuaa jo ensitreffeillä.

Olen 28-vuotias, ja tunnen olevani valmis vakiintumaan. Nuorempana poikaystävien löytäminen ei ollut erityisen vaikeaa, luulen että kriteerini ovat näin aikuisena vähän tiukemmat, kun haussa olisi toivottavasti mies, jonka kanssa voisi perustaa perheenkin. Aiemmin oletin, ettei kumppanin löytäminen nyt niin vaikeaa ole kun vain jaksaa ahkerasti tutustua ihmisiin ja olla positiivinen, mutta kyllä se vain on todella vaikeaa. Puheenaiheiden totaalinen loppuminen ja intiimin kanssakäymisen toimimattomuus ovat yleisimpiä tuntemuksia, ja se on masentavaa. En usko, että puuttuva kemia kahden ihmisen välillä on asia, mitä pystyisi millään paikkaamaan. Sinänsä nämä miehet ovat olleet kaikki ihania ihmisiä, mutta vääriä minulle.

Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?