Lue keskustelun säännöt.
Onko itselle sopivia miehiä oikeasti näin vähän?
22.12.2014 |
Yksinoloon kyllästyttyä aloitin viime vuoden puolella aktiivisen treffailun. Olen kokeillut nettideitit, antanut jopa kavereiden järjestää sokkotreffejä. Alkuun suhtauduin positiivisesti kaikkeen, ja olin aika varma että hyvä mies saattaa näillä metodeilla jopa löytyä. Muutamia täysiä huteja on tullut vastaan, mutta iso osa miehistä on myös alkuun tehnyt hyvän vaikutelman ja olen odottanut innolla jatkoa. Pakkeja en ole itse saanut vielä kertaakaan.
Olen kuitenkin alkanut huomata tietyn kaavan joka toistuu useimmiten samanlaisena: ensitreffeillä menee loistavasti, juttua riittää ja mies saattaa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Uudet treffit sovitaan. Seuraavalla kerralla innostus ehkä hieman laimenee minun osaltani, mutta silti lähdetään vielä kolmansille treffeille. Yleensä niiden, tai viimeistään neljänsien, aikana selviää että mies ei olekaan niin lupaava kuin toivoin. Syynä voi olla jotkin paljastukset miehen luonteesta, elämänasenteista tai muusta perustavanlaatuisesta, tai vaikka se, että en tunne mitään fyysistä vetoa muuten mukavaan mieheen. Olen huomannut, että kipinän puute johtaa ilmeisesti minun kohdallani siihen, että jo suuteleminen tuntuu oikeasti ällöttävältä ja kiusalliselta.
En usko että lataan miehille liikaa odotuksia, vaan usein tarkemman arvion tekeminen vaatii useamman tapaamiskerran. Pettymykset ovat olleet suuria, kun on joutunut toteamaan että kipinää ja kemiaa ei sittenkään ole. Se on helpotus, jos sen tajuaa jo ensitreffeillä.
Olen 28-vuotias, ja tunnen olevani valmis vakiintumaan. Nuorempana poikaystävien löytäminen ei ollut erityisen vaikeaa, luulen että kriteerini ovat näin aikuisena vähän tiukemmat, kun haussa olisi toivottavasti mies, jonka kanssa voisi perustaa perheenkin. Aiemmin oletin, ettei kumppanin löytäminen nyt niin vaikeaa ole kun vain jaksaa ahkerasti tutustua ihmisiin ja olla positiivinen, mutta kyllä se vain on todella vaikeaa. Puheenaiheiden totaalinen loppuminen ja intiimin kanssakäymisen toimimattomuus ovat yleisimpiä tuntemuksia, ja se on masentavaa. En usko, että puuttuva kemia kahden ihmisen välillä on asia, mitä pystyisi millään paikkaamaan. Sinänsä nämä miehet ovat olleet kaikki ihania ihmisiä, mutta vääriä minulle.
Muilla samanlaisia pettymyksiä takana?
Kommentit (103)
Mitäs jos yrittäisit venyttää tapaamista edeltävää aikaa, ja käyttämään tämän ajan tutustumiseen kirjoitettujen viestien kautta? Nettideittailussa onnistuneet tuttuni ovat kaikki odottaneet suht kauan ennen ekoja treffejä, mutta ovatkin jo sitten ehtineet ihastua oikein kunnolla juuri tuossa kirjoitteluvaiheessa. Toinen idea joka tuli mieleeni on että jos kuitenkin tapaa nopeasti, niin eikö olisi hyvä ajatus tehdä yhdessä jotain aktiviteettia mikä molempia kiinnostaa. Voisi olla luontevampaa kuin se ikuinen kahvilla tms istuminen. Yhtä kaikki, älä anna periksi, kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni pitää tavata nopeasti koska kirjoitellessa sitä vain luo jotain mielikuvaa ihmisestä, joka todellisuudessa onkin jotain muuta, kun hänet kohtaa.. kokemusta on..
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:01"] [quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:16"] [quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"] Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..? [/quote] Minäkin olen tavannut muutamia, joissa ei ole mitään elämää suurempaa vikaa. Järjellä siis tiedostan, että jollekin nuo miehet olisivat hyviä puolisoita. Usein vaan jollain lailla miehen seura on sitten tylsistyttänyt, tai sitä fyysistä vetoa ei ole ollenkaan. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, jonka kohdalla intiimi kanssakäyminen olisi edes neutraalia, vaan se on joko suorastaan inhottavaa, tai sitten tunnen todella voimakasta vetoa. Välimuotoja ei ole. Ap [/quote] No mikä pakottaa sinut aina uuteen paskaan suhteeseen? Oletko harkinnut yksinoloa? Ei se parisuhde ole mikään kansalaisvelvollisuus joka sinun pitäisi suorittaa. [/quote] Aivan. Monet miehet ovatkin löytäneet itselleen uuden suunnan tuosta MGOTW-liikkeestä. Kun äidistä ja siskoista on eroon päässyt ei kovin herkästi naista saman katon alle päästä. [/quote] Kyllä ne päästäis, mutta ovat siis luovuttaneet. Itsekkun ajattelin samaa. Kitaranrämpyttelyä, liikuntaa ja pilvenpolttoa/kasvatusta. Ihan turha edes käydä näissä insinöörinhommissa, kun ei siitä mitään hyötyä ole....
[/quote]
Onko luovuttaminen nyt niin paha asia. Saapahan elämänsä jotenkin järjestykseen ja voi keskittyä johonkin itselleen vähemmän kivuliaaseen harrastukseen, kuin deittailuun ja emtionaaliseen turpasaunaan pakkien muodossa.
Itse miehenä en ole koskaan seurustellut, enkä oikeastaan ole niin välittänytkään. Netissä liikkuu kaiken maailman hyypiöitä ja suorastaan epätoivoisia miehiä ja naisia. Ei välttämättä ihan paras paikka hakea pitkäkestoista suhdetta. Itse en ole koskaan ollut "tyrkyllä" parisuhdemarkkinoille. Ajattelen aina, että jos se tapahtuu, en estä sitä tapahtumasta, mutta jos se ei koskaan tapahdu, sekin on ok. Yksinolo ei ole koskaan ollut minulle ongelma, sillä jos on yksinäinen kun on yksin, on huonossa seurassa. Ikävä totuus näissä nettideittailuissa on, että täytyy mennä ne 10 hyypiötä läpi löytääkseen yhden sopivan. Väkisin ei kannata yrittää, jos ei sitä kipinää ole.
Mun vinkit, tee persoonallisuustesti ja mieti minkälaisen ihmisen kanssa se "kemia" saattaisi toimia. Mulla on sellainen juttu, että en pysty oikein olemaan siinä normaalissa treffailu-seksisuhde-parisuhde-asemassa passiivisemmassa liehiteltävän naisen roolissa, mun kaikki kiinnostus parhaimmillaan häviää ja pahimmillaan vaihtuu paniikiksi. Olisin todella kuumana sellaiseen mieheen, joka olisi jotenkin neutraalisti viestittänyt olevansa kiinnostunut musta mutta ei jostain minusta riippumattomasta syystä voi tehdä aloitetta ja käyttäytyisi ystävällisen etäisesti. Repisin siltä vaatteet päältä jos olisin järkeillyt että se on hyvä kumppani muuten. Jos taas mukavakin mies tekee jonkin normaalin aloitteen, niin haluan vain haihtua paikalta ja jos seksiin saakka silti tilanne etenee, se tuntuu vaan ihan hirveän kiusalliselta eikä ollenkaan seksiltä.
Ei pidä ajatella että kaikki ihmiset on samanlaisia (miehet/naiset), vaan me voidaan olla hyvinkin erilaisia. Välttämättä vikaa ei ole niissä miehissä joita olet tapaillut, vaan siinä asetelmassa. En tiedä miten itse selviäisin siitä treffihommasta, tekisin varmaan hyvin erikoisen ja rehellisen treffi-ilmoituksen, sanoisin ekoilla treffeillä mukavan oloiselle miehelle että olen tällainen, sopiiko että et yritä päästä seksiin asti niin se mahdollisesti tapahtuu hyvinkin nopeasti. Kunhan minä en koe että mies yrittää saada mua sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 14:27"]
Mun vinkit, tee persoonallisuustesti ja mieti minkälaisen ihmisen kanssa se "kemia" saattaisi toimia. Mulla on sellainen juttu, että en pysty oikein olemaan siinä normaalissa treffailu-seksisuhde-parisuhde-asemassa passiivisemmassa liehiteltävän naisen roolissa, mun kaikki kiinnostus parhaimmillaan häviää ja pahimmillaan vaihtuu paniikiksi. Olisin todella kuumana sellaiseen mieheen, joka olisi jotenkin neutraalisti viestittänyt olevansa kiinnostunut musta mutta ei jostain minusta riippumattomasta syystä voi tehdä aloitetta ja käyttäytyisi ystävällisen etäisesti. Repisin siltä vaatteet päältä jos olisin järkeillyt että se on hyvä kumppani muuten. Jos taas mukavakin mies tekee jonkin normaalin aloitteen, niin haluan vain haihtua paikalta ja jos seksiin saakka silti tilanne etenee, se tuntuu vaan ihan hirveän kiusalliselta eikä ollenkaan seksiltä.
Ei pidä ajatella että kaikki ihmiset on samanlaisia (miehet/naiset), vaan me voidaan olla hyvinkin erilaisia. Välttämättä vikaa ei ole niissä miehissä joita olet tapaillut, vaan siinä asetelmassa. En tiedä miten itse selviäisin siitä treffihommasta, tekisin varmaan hyvin erikoisen ja rehellisen treffi-ilmoituksen, sanoisin ekoilla treffeillä mukavan oloiselle miehelle että olen tällainen, sopiiko että et yritä päästä seksiin asti niin se mahdollisesti tapahtuu hyvinkin nopeasti. Kunhan minä en koe että mies yrittää saada mua sänkyyn.
[/quote]
Ihan uteliaisuudeta pakko kysyä, onko taktiikkasi toiminut.? :)
M40
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 00:20"]
Olen samaa mieltä kuin joku vastaajista. Tuskin löydät ewrittäin empaattista ja hyväsydämistä, kasvatusvastuun jakavaa tulevaa pörssiyhtiön pomoa. Miksi? Koska tällaisia piirteitä ja tällaisen arvomaailman omaavat ihmiset eivät menesty bisnesmaailmassa, vaan siellä vaaditaan vahvaa johtajuutta ja edellytetään kovia arvoja. Jne..
Olisiko kuitenkin niin, että kiinnostut vain heistä, jotka ovat jollain tapaa jännittäviä ja itsevarmoja? Supliikkeja? Se on nimittäin naisten ainainen ongelma. Ja olen itse nainen myös.
[/quote]Se on juuri näin, mukavat miehet eivät ole isoja johtajia tai historian suurmiehiä. Telkkarissa tai julkisessa esiintymisessä moni esittää helposti lähestyttävää ja mukavaa sen hetken, mutta mies ei vain voi nousta korkeaan asemaan jollei ole tarpeen tullen valmis ottamaan paikkaansa vaikka väkisin. Miksikö näin? Korkeaan asemaan pyrkijöitä riittää, ja paljon, jotkut pyrkivät myös epäreilulla pelillä ja joka asemaan pääsee, hänen on oltava riittävän määrätietoinen ja tarvittaessa kova, jotta voi voittaa myös kieroa peliä pelaavat.
Suosittelen lukemaan 1-2 ison johtajan elämänkertaa esim Steve Jobs. Työpäivät ovat 10-20 -tuntisia ja kotona ei herroja juuri näy. Tiukoissa tilanteissa jyräävät muiden yli useasti. Raivokohtauksia ei säästellä.
[/quote]
En minä mitään suurta johtajaa etsimässä :) Ei miehen ammatilla juuri ole väliä, ja olen seurustellut niin amiksen kuin akateemisenkin kanssa. Ei sillä ollut merkitystä siinä vaiheessa, kun jotenkin vain sovittiin niin hyvin yhteen. Sitä tunnetta haen, että toisen kanssa on luontevaa olla ja on hauskaa yhdessä. Ja että olisi sitä seksuaalistakin kemiaa. Joku epäili minua aseksuaaliksi, mutta sitä en ole. En vain pysty menemään sänkyyn ihmisen kanssa, jonka kanssa en tunne mitään yhteyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Minäkin olen tavannut muutamia, joissa ei ole mitään elämää suurempaa vikaa. Järjellä siis tiedostan, että jollekin nuo miehet olisivat hyviä puolisoita. Usein vaan jollain lailla miehen seura on sitten tylsistyttänyt, tai sitä fyysistä vetoa ei ole ollenkaan. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, jonka kohdalla intiimi kanssakäyminen olisi edes neutraalia, vaan se on joko suorastaan inhottavaa, tai sitten tunnen todella voimakasta vetoa. Välimuotoja ei ole.
Ap
[/quote]
No mikä pakottaa sinut aina uuteen paskaan suhteeseen? Oletko harkinnut yksinoloa? Ei se parisuhde ole mikään kansalaisvelvollisuus joka sinun pitäisi suorittaa.
[/quote]
Olen ollut yksin jo muutaman vuoden, ja vaikka siinä on puolensa, niin nyt olisi kyllä parisuhteen aika jos joku sopiva vain löytyisi. Tietenkään se ei ole velvollisuus, enkä tyydy kehen tahansa, mutta jossain sisimmässä vain on jokin tarve vakiintua. Ei tämä deittailu niin kamalaa aina ole, mutta pikkuhiljaa olen alkanut hämmästelemään, miten monen kanssa ei lopulta voi kuvitellakaan seurustelevansa. Vaatimuslistani ei ole pitkä, haluan vain jonkun jonka kanssa olisi tarpeeksi yhteistä, ja joka tuntuisi jotenkin sukulaissielulta!
Ap
Oletko valmis aloittamaan seurustelua, jos tulee epämääräinen ahdistus jo alkumetreillä ja et edes tiedä tarkalleen mikset halua jatkaa toiseen tutustumista..? Ihan hyvin voi sinkkuilla 28-vuotiaana vielä pari vuotta ja tutustua itseensä. Onko sinulla huono itsetunto tai sinulla ei ole kokemuksia pitkistä parisuhteista ja heti kun mies osoittaa olevansa kiinnostunut (tai luulet niin) koet miehen etovaksi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 14:19"]
Itse miehenä en ole koskaan seurustellut, enkä oikeastaan ole niin välittänytkään. Netissä liikkuu kaiken maailman hyypiöitä ja suorastaan epätoivoisia miehiä ja naisia. Ei välttämättä ihan paras paikka hakea pitkäkestoista suhdetta. Itse en ole koskaan ollut "tyrkyllä" parisuhdemarkkinoille. Ajattelen aina, että jos se tapahtuu, en estä sitä tapahtumasta, mutta jos se ei koskaan tapahdu, sekin on ok. Yksinolo ei ole koskaan ollut minulle ongelma, sillä jos on yksinäinen kun on yksin, on huonossa seurassa. Ikävä totuus näissä nettideittailuissa on, että täytyy mennä ne 10 hyypiötä läpi löytääkseen yhden sopivan. Väkisin ei kannata yrittää, jos ei sitä kipinää ole.
[/quote]
Omalla kohdallani kaikki nettituttavuudet ovat olleet ihan normaaleja ja kiinnostavia tapauksia. Oma yleistävä asenteesi tuomitsee jo toisen heti alkumetreillä.
Kuinka vanha olet? Hyvät miehet menee yliopistolla aika nopeasti. Harvassa miehessä yhdistyy äly, mielenkiintoinen luonne (ei ole tylsä tai sovinisti), ulkonäkö, kunnianhimo jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:07"]
Kuinka vanha olet? Hyvät miehet menee yliopistolla aika nopeasti. Harvassa miehessä yhdistyy äly, mielenkiintoinen luonne (ei ole tylsä tai sovinisti), ulkonäkö, kunnianhimo jne.
[/quote]
28, ja yliopisto on käytynä eikä miestä tarttunut mukaan. Opintojen puoleenväliin saakka olin kyllä parisuhteessa, eikä loppuvuosina tullut niin paljon vietettyä aikaa koululla että olisi päässyt tutustumaan kovinkaan moniin miehiin.
Totta, kenessäkään miehessä ei tule olemaan kaikkea. Esim. ulkonäköseikoista tingin mielelläni. Mutta älykkyys, empaattisuus ja yleisesti mukava luonne ovat asioita joita ehdottomasti edellytän mieheltä, muuten olen mieluummin yksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Todennäköisesti siinä on syytä. Nettikaupastakin ostetaan vain parasta edullisimmalla hinnalla. Ei ole mitään syytä tyytyä mihinkään muuhun, kun kaikki on saatavilla.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:10"]
Joo.. Pahinta on just se, että kenelläkään tapaamallani miehellä ei tosiaan mitään sen kummempaa huonoa puolta, en vain kiinnostu heistä tarpeeksi! En tiedä mikä ongelma on. Lopulta vain huomaan ahdistuvani heidän yhteydenotoistaan ja lopetan koko homman.. En tiedä onko se sitten siinä, että tällainen netti yms. Deittailu on niin tarkotushakuista..?
[/quote]
Minäkin olen tavannut muutamia, joissa ei ole mitään elämää suurempaa vikaa. Järjellä siis tiedostan, että jollekin nuo miehet olisivat hyviä puolisoita. Usein vaan jollain lailla miehen seura on sitten tylsistyttänyt, tai sitä fyysistä vetoa ei ole ollenkaan. Ja ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, jonka kohdalla intiimi kanssakäyminen olisi edes neutraalia, vaan se on joko suorastaan inhottavaa, tai sitten tunnen todella voimakasta vetoa. Välimuotoja ei ole.
Ap
Suurin osa ottaa sen "ihan ok":n. Henkeäsalpaavat romanssit ovat harvinaisia.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 14:59"]
Oletko valmis aloittamaan seurustelua, jos tulee epämääräinen ahdistus jo alkumetreillä ja et edes tiedä tarkalleen mikset halua jatkaa toiseen tutustumista..? Ihan hyvin voi sinkkuilla 28-vuotiaana vielä pari vuotta ja tutustua itseensä. Onko sinulla huono itsetunto tai sinulla ei ole kokemuksia pitkistä parisuhteista ja heti kun mies osoittaa olevansa kiinnostunut (tai luulet niin) koet miehen etovaksi...?
[/quote]
Kyllä se melko selvä syy on tapailun lopettamiselle, että toinen ei vain kiinnosta tarpeeksi. Olen elämäni aikana ollut myös muutamassa parisuhteessa, eikä niiden alkuvaiheessa ollut mitään vaikeuksia esim. kosketuksen tai ihan vain keskustelemisen kanssa. On selvää, ettei joka toisen vastaantulijan kanssa voi olla samalla aaltopituudella tai tuntea fyysistä vetoa, mutta ihan näin vaikeaksi en deittailua olisi uskonut.
Voisin ollakin vielä jonkun aikaa sinkkuna, ja todennäköisesti joudunkin olemaan. Mutta koska toivon päätyväni parisuhteeseen, niin pakko on jotenkin yrittää edistää asiaa.
Ap
Itse kävin noin 20 nettideitillä ennen kuin tapasin nykyisen avomieheni. Ja nykyisenkin kanssa pähkäilin alussa aika paljon että haluanko jatkaa tapailua. Nyt menee oikein mallikkaasti ja olen tyytyväinen.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:17"]
Suurin osa ottaa sen "ihan ok":n. Henkeäsalpaavat romanssit ovat harvinaisia.
[/quote]
En tarvitse henkeäsalpaavaa, tarvitsen suhteen jossa ei tylsisty heti alkumetreillä, jossa olisi myös seksuaalista kipinää, ja jossa toista voisi aidosti kunnioittaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 12:25"]
Ja sinä et kykene kuin loukkauksiin, totuus on tuon tason kirjoituksesta kaukana :)
Näen umpimädän sielusi tänne asti.
[/quote]
Juuri nämä sieluista, horoskoopeista ym, kohkaavat naiset ovat usein sekaisin kuin seinäkellot. Kannattaa pysyä kaukana!