Yritän laihduttaa ja mies kantaa konvehtirasioita kotiin - Riita

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:47"]

Vähän kakspiippunen ongelma. Itsehän sitä lahduttajakin on vastuussa omista valinnoistaan mitä suuhunsa laittaa (ole ottamatta!)  mutta toisaalta olisi huomaavaista puolisolta olla kantamatta kiusauksia kotiin, jos/kun kerta laihdutuksesta tietää! Ja näkökulma vielä; et voi vaatia puolisoa olemaan ilman herkkuja, vaikka et itse niitä haluaisi!

[/quote]

Jos mies huomauttelisi mulle painostani ja haluaisi että laihdun, ei hän herkkuja eteeni saisi tuoda. Todellakin vaatisin olemaan seurassani herkuitta.

Jos mulla siis olisi sokerin ongelmakäyttöä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:12"]

Kuinkahan moni nainen luopuisi suosikkiherkuistaan jos mies niin haluais? Jos asuu saman katon alla niin minne pitäis tän toisen mennä syömään? Jonneki vessaan? 

Ite tykkään syödä sipsejä ja kattoo tv:tä. Ei musta ole oikein kieltää multa sitä sillon kun miehellä on kuntopiiri menossa. Minä en ole siihen osallinen.

[/quote]

Olennaista on se että toinen kuittailee painosta.

Minusta sipsien mussuttaminen heikkotahtoisen edessä olisi suoraa vittuilua. Hehkutatko sä talousvaikeuksissa piehtaroivalle kaverille ihanaa uutta merkkilaukkua? Niin no, jos ei yhtään kiinnosta tukea kumppania (toteuttamaan SUN toive), niin se kertoo ihmisestä ja suhteesta sitten omaa tarinaansa.

[/quote]

Ei ole. Koska ei ole oikein että kaikki menee sen heikkotahtoisen mukaan. Tahdonvoimaankin voi itse vaikuttaa. Sun mielestä on oikein, että toinen voi oman heikkoutensa vuoksi kieltää toiselta osapuolella elämän iloja? Saati pitää vittuiluna sitä että haluaa elää siten kun ite haluaa omassa kotona? Ei mun mielestä. Toki  voi se toinenkin tulla vastaan tässä asiassa, mutta ei niin että yksi määrittelee kaiken. Onko lasten karkkipäivätkin kiellettyjä tästä syystä? 

Kuittailusta en tykkää itsekään. Se ei kannusta ketään.

Ja en varmaan hehkuttaisi uutta laukkua, mutta se, että ystävälläni olisi talousvaikeuksia ei automaattisesti sais mua luopumaan aikeista ostaa uuden laukun. Kyllä mä katson että mulla olisi siihen oikeus. 

Tänhän voisi kääntää myös niin, että joku voi olla heikkotahtoinen liikkumaan. Tulisiko sen kumppanin lähteä aina lenkille kun tää heikkotahtoinen haluaa, kun muuten ei jaksa ilman toista? Mun mielestä kumpikin saa suhteessa elää niin ku ite haluaa eikä joku tyranni ole koko ajan niskaan hönkimässä.

sokeririippuvuus on kurja juttu, ei ole yhtään liiottelua että asiantuntijat ovat verranneet sitä huumeriippuvuuteen! siihen jää tosiaan koukkuun, pahasti..

 esim. meille ei voi ostaa mitään keksejä viearsavaraksi, koska syön ne ! yksikin suklaapala tai irtokarkki aiheuttaa minussa massiivisen "MORE!!!"-ahmimisreaktion :(

ennen painoin 80kg, nyt 68 kg ja joudun toisiaan tekemään töitä että pysyn hoikkana!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:47"]

Vähän kakspiippunen ongelma. Itsehän sitä lahduttajakin on vastuussa omista valinnoistaan mitä suuhunsa laittaa (ole ottamatta!)  mutta toisaalta olisi huomaavaista puolisolta olla kantamatta kiusauksia kotiin, jos/kun kerta laihdutuksesta tietää! Ja näkökulma vielä; et voi vaatia puolisoa olemaan ilman herkkuja, vaikka et itse niitä haluaisi!

[/quote]

Jos mies huomauttelisi mulle painostani ja haluaisi että laihdun, ei hän herkkuja eteeni saisi tuoda. Todellakin vaatisin olemaan seurassani herkuitta.

Jos mulla siis olisi sokerin ongelmakäyttöä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:12"]

Kuinkahan moni nainen luopuisi suosikkiherkuistaan jos mies niin haluais? Jos asuu saman katon alla niin minne pitäis tän toisen mennä syömään? Jonneki vessaan? 

Ite tykkään syödä sipsejä ja kattoo tv:tä. Ei musta ole oikein kieltää multa sitä sillon kun miehellä on kuntopiiri menossa. Minä en ole siihen osallinen.

[/quote]

Olennaista on se että toinen kuittailee painosta.

Minusta sipsien mussuttaminen heikkotahtoisen edessä olisi suoraa vittuilua. Hehkutatko sä talousvaikeuksissa piehtaroivalle kaverille ihanaa uutta merkkilaukkua? Niin no, jos ei yhtään kiinnosta tukea kumppania (toteuttamaan SUN toive), niin se kertoo ihmisestä ja suhteesta sitten omaa tarinaansa.

[/quote]

Ei ole. Koska ei ole oikein että kaikki menee sen heikkotahtoisen mukaan. Tahdonvoimaankin voi itse vaikuttaa. Sun mielestä on oikein, että toinen voi oman heikkoutensa vuoksi kieltää toiselta osapuolella elämän iloja? Saati pitää vittuiluna sitä että haluaa elää siten kun ite haluaa omassa kotona? Ei mun mielestä. Toki  voi se toinenkin tulla vastaan tässä asiassa, mutta ei niin että yksi määrittelee kaiken. Onko lasten karkkipäivätkin kiellettyjä tästä syystä? 

Kuittailusta en tykkää itsekään. Se ei kannusta ketään.

[/quote]

No jos kyse on oikeasti sellaisesta ihmisestä joka ei voi vastustaa herkkuja. Hiilareihinkin voi jäädä koukkuun. Sulle omat herkut on tärkeämpiä kuin puolison tukeminen terveysvalinnoissa. Mulle ei.

Toisaalta siksi varmaan olenkin hoikka koska mulla ei itsehillintäongelmia ole. Yritän vain samaistua sellaiseen jolla oikeasti on. Jos rakas puolisoni olisi lihava ja toivoiin hänen laihtuvan, olisi typeryyttä itse hankaloittaa toisen yritystä miellyttää sinua/elää terveemmin.

No rakas ap - TIEDÄN kuinka vaikeata tuo on MUTTA kyllä on omasta itsekurinnasta kiinni onnistutko tai et. Toki, onhan läheisten tuki tärkeä mutta itse ja vain itse voi päättää syönkö tai en. Mieheni on maraboun edustaja - arvaa paljonko meillä on varastossa sukklaata ja keksejä?! niinpä. Silti olen ollut 4VUOTTA syömättä karkkeja. Tottakai välillä tekee mieli mutta päätis silloin että en voi syödä sitä koska joko syön kunnolla tai ei mitään - en voi ottaa vain pari palaa....Onnistut kylllä kun kunnolla PÄÄTÄT ettet koske. On pakko tulla sun mielestä ja ajatuksista ettet enää syö.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:37"]

Ja en varmaan hehkuttaisi uutta laukkua, mutta se, että ystävälläni olisi talousvaikeuksia ei automaattisesti sais mua luopumaan aikeista ostaa uuden laukun. Kyllä mä katson että mulla olisi siihen oikeus. 

Tänhän voisi kääntää myös niin, että joku voi olla heikkotahtoinen liikkumaan. Tulisiko sen kumppanin lähteä aina lenkille kun tää heikkotahtoinen haluaa, kun muuten ei jaksa ilman toista? Mun mielestä kumpikin saa suhteessa elää niin ku ite haluaa eikä joku tyranni ole koko ajan niskaan hönkimässä.

[/quote]

Ja on eri asia ostaa merkkilaukku kuin ostaa ja sitten hehkuttaa kaverille mitä tuli ostettua.

Sulle sipsit on niin tärkeitä, ettet suostu luopumaan niistä muutamaksi kuukaudeksi? Syö sipsit töissä tai silloin kun kumppani ei ole kotona. Käsittämätön on joidenkin itsekkyys.

Tätä ei voi "kääntää toisinpäin", koska kyse on nyt nenän edessä ahmimisesta eikä liikunnasta.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 00:35"]No sehän se ylipainoisen ihmisen ongelma vähän niin kuin on. Että ei ole sitä itsehillintää, nr. 3. Sama kuin raijaisi alkoholistin eteen keissin kaljaa. Kyllä se kynnys tarttua pulloon olisi aika korkea. Sanoen tämän, olen normaalipainoinen mutta liikun vähemmän kuin mieheni. Hän syö kermaa, voita, lihaa, eikä kasviksia. Onneksi asuu muualla työprojektinsa ajan, eli emme päivittäin näe mutta viikoittain kuitenkin. Aina kun hän on useammman päivän paikalla, lihon. En voi kuvitella mitä tehdään kun muuttaa pysyvästi takaisin. Eri ruoat tai muuta yhtä naurettavaa, ellei hän suostu kasvisten lisäämiseen. Eli nämä ovat niitä arjen parisuhdeongelmia valitettavasti itse kullakin. 
[/quote]

Mikä tässä on vaikeeta? Meillä on eri hamnastahnatkin ja ollaan 11 vuotta oltu yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:47"]

Vähän kakspiippunen ongelma. Itsehän sitä lahduttajakin on vastuussa omista valinnoistaan mitä suuhunsa laittaa (ole ottamatta!)  mutta toisaalta olisi huomaavaista puolisolta olla kantamatta kiusauksia kotiin, jos/kun kerta laihdutuksesta tietää! Ja näkökulma vielä; et voi vaatia puolisoa olemaan ilman herkkuja, vaikka et itse niitä haluaisi!

[/quote]

Jos mies huomauttelisi mulle painostani ja haluaisi että laihdun, ei hän herkkuja eteeni saisi tuoda. Todellakin vaatisin olemaan seurassani herkuitta.

Jos mulla siis olisi sokerin ongelmakäyttöä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:12"]

Kuinkahan moni nainen luopuisi suosikkiherkuistaan jos mies niin haluais? Jos asuu saman katon alla niin minne pitäis tän toisen mennä syömään? Jonneki vessaan? 

Ite tykkään syödä sipsejä ja kattoo tv:tä. Ei musta ole oikein kieltää multa sitä sillon kun miehellä on kuntopiiri menossa. Minä en ole siihen osallinen.

[/quote]

Olennaista on se että toinen kuittailee painosta.

Minusta sipsien mussuttaminen heikkotahtoisen edessä olisi suoraa vittuilua. Hehkutatko sä talousvaikeuksissa piehtaroivalle kaverille ihanaa uutta merkkilaukkua? Niin no, jos ei yhtään kiinnosta tukea kumppania (toteuttamaan SUN toive), niin se kertoo ihmisestä ja suhteesta sitten omaa tarinaansa.

[/quote]

Ei ole. Koska ei ole oikein että kaikki menee sen heikkotahtoisen mukaan. Tahdonvoimaankin voi itse vaikuttaa. Sun mielestä on oikein, että toinen voi oman heikkoutensa vuoksi kieltää toiselta osapuolella elämän iloja? Saati pitää vittuiluna sitä että haluaa elää siten kun ite haluaa omassa kotona? Ei mun mielestä. Toki  voi se toinenkin tulla vastaan tässä asiassa, mutta ei niin että yksi määrittelee kaiken. Onko lasten karkkipäivätkin kiellettyjä tästä syystä? 

Kuittailusta en tykkää itsekään. Se ei kannusta ketään.

[/quote]

No jos kyse on oikeasti sellaisesta ihmisestä joka ei voi vastustaa herkkuja. Hiilareihinkin voi jäädä koukkuun. Sulle omat herkut on tärkeämpiä kuin puolison tukeminen terveysvalinnoissa. Mulle ei.

Toisaalta siksi varmaan olenkin hoikka koska mulla ei itsehillintäongelmia ole. Yritän vain samaistua sellaiseen jolla oikeasti on. Jos rakas puolisoni olisi lihava ja toivoiin hänen laihtuvan, olisi typeryyttä itse hankaloittaa toisen yritystä miellyttää sinua/elää terveemmin.

[/quote]

Eli aina kun mun mies pitää erityisruokavaliota mun pitäis olla siinä mukana että mä toimin tässä suhteessa oikein? Eikö se ihan totta ole hiukan kohtuutonta? Ja miksi ruokavalio on sellainen asia, miksei tätä voisi ulottaa muihin osa-alueisiin elämässä? Tule eongelmia jos lähtee sille tielle. 

Mä ymmärrän miks miehet haluaa pois suhteesta jos ei saa enää kotona syödäkään vapaasti.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:37"]

Ja en varmaan hehkuttaisi uutta laukkua, mutta se, että ystävälläni olisi talousvaikeuksia ei automaattisesti sais mua luopumaan aikeista ostaa uuden laukun. Kyllä mä katson että mulla olisi siihen oikeus. 

Tänhän voisi kääntää myös niin, että joku voi olla heikkotahtoinen liikkumaan. Tulisiko sen kumppanin lähteä aina lenkille kun tää heikkotahtoinen haluaa, kun muuten ei jaksa ilman toista? Mun mielestä kumpikin saa suhteessa elää niin ku ite haluaa eikä joku tyranni ole koko ajan niskaan hönkimässä.

[/quote]

Ja on eri asia ostaa merkkilaukku kuin ostaa ja sitten hehkuttaa kaverille mitä tuli ostettua.

Sulle sipsit on niin tärkeitä, ettet suostu luopumaan niistä muutamaksi kuukaudeksi? Syö sipsit töissä tai silloin kun kumppani ei ole kotona. Käsittämätön on joidenkin itsekkyys.

Tätä ei voi "kääntää toisinpäin", koska kyse on nyt nenän edessä ahmimisesta eikä liikunnasta.

[/quote]

Miksi kyse olisi pelkästä ahmimisesta? Riippuvuus kun riippuvuus eikö sitä täällä juuri hoeta? Joko sen kumppanin on elettävä toisen mukaan tai sitten ei. Ei ole oikein että toinen joutuu luopumaan omasta valinnanvapaudestaan ja toinen ei. 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:47"]

Vähän kakspiippunen ongelma. Itsehän sitä lahduttajakin on vastuussa omista valinnoistaan mitä suuhunsa laittaa (ole ottamatta!)  mutta toisaalta olisi huomaavaista puolisolta olla kantamatta kiusauksia kotiin, jos/kun kerta laihdutuksesta tietää! Ja näkökulma vielä; et voi vaatia puolisoa olemaan ilman herkkuja, vaikka et itse niitä haluaisi!

[/quote]

Jos mies huomauttelisi mulle painostani ja haluaisi että laihdun, ei hän herkkuja eteeni saisi tuoda. Todellakin vaatisin olemaan seurassani herkuitta.

Jos mulla siis olisi sokerin ongelmakäyttöä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:12"]

Kuinkahan moni nainen luopuisi suosikkiherkuistaan jos mies niin haluais? Jos asuu saman katon alla niin minne pitäis tän toisen mennä syömään? Jonneki vessaan? 

Ite tykkään syödä sipsejä ja kattoo tv:tä. Ei musta ole oikein kieltää multa sitä sillon kun miehellä on kuntopiiri menossa. Minä en ole siihen osallinen.

[/quote]

Olennaista on se että toinen kuittailee painosta.

Minusta sipsien mussuttaminen heikkotahtoisen edessä olisi suoraa vittuilua. Hehkutatko sä talousvaikeuksissa piehtaroivalle kaverille ihanaa uutta merkkilaukkua? Niin no, jos ei yhtään kiinnosta tukea kumppania (toteuttamaan SUN toive), niin se kertoo ihmisestä ja suhteesta sitten omaa tarinaansa.

[/quote]

Ei ole. Koska ei ole oikein että kaikki menee sen heikkotahtoisen mukaan. Tahdonvoimaankin voi itse vaikuttaa. Sun mielestä on oikein, että toinen voi oman heikkoutensa vuoksi kieltää toiselta osapuolella elämän iloja? Saati pitää vittuiluna sitä että haluaa elää siten kun ite haluaa omassa kotona? Ei mun mielestä. Toki  voi se toinenkin tulla vastaan tässä asiassa, mutta ei niin että yksi määrittelee kaiken. Onko lasten karkkipäivätkin kiellettyjä tästä syystä? 

Kuittailusta en tykkää itsekään. Se ei kannusta ketään.

[/quote]

No jos kyse on oikeasti sellaisesta ihmisestä joka ei voi vastustaa herkkuja. Hiilareihinkin voi jäädä koukkuun. Sulle omat herkut on tärkeämpiä kuin puolison tukeminen terveysvalinnoissa. Mulle ei.

Toisaalta siksi varmaan olenkin hoikka koska mulla ei itsehillintäongelmia ole. Yritän vain samaistua sellaiseen jolla oikeasti on. Jos rakas puolisoni olisi lihava ja toivoiin hänen laihtuvan, olisi typeryyttä itse hankaloittaa toisen yritystä miellyttää sinua/elää terveemmin.

[/quote]

Eli aina kun mun mies pitää erityisruokavaliota mun pitäis olla siinä mukana että mä toimin tässä suhteessa oikein? Eikö se ihan totta ole hiukan kohtuutonta? Ja miksi ruokavalio on sellainen asia, miksei tätä voisi ulottaa muihin osa-alueisiin elämässä? Tule eongelmia jos lähtee sille tielle. 

Mä ymmärrän miks miehet haluaa pois suhteesta jos ei saa enää kotona syödäkään vapaasti.

[/quote]

Pitääkö sun mies useinkin uusia erityisruokavalioita? Tässäkö on sinun mielestäsi nyt kyse siitä, että puolison pitää olla mukana joka viikko vaihtuvassa ruokavaliovillityksessä? Todellako?

Mä ymmärrän jos joku ei halua miestä joka ei tule yhtään vastaan ja pitää omia pikku mielihaluja tärkeämpänä kuin kumppanin kamppailu terveytensä puolesta (jota mies itsekin haluaa ja jopa vaati/pyytää).

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:37"]

Ja en varmaan hehkuttaisi uutta laukkua, mutta se, että ystävälläni olisi talousvaikeuksia ei automaattisesti sais mua luopumaan aikeista ostaa uuden laukun. Kyllä mä katson että mulla olisi siihen oikeus. 

Tänhän voisi kääntää myös niin, että joku voi olla heikkotahtoinen liikkumaan. Tulisiko sen kumppanin lähteä aina lenkille kun tää heikkotahtoinen haluaa, kun muuten ei jaksa ilman toista? Mun mielestä kumpikin saa suhteessa elää niin ku ite haluaa eikä joku tyranni ole koko ajan niskaan hönkimässä.

[/quote]

Ja on eri asia ostaa merkkilaukku kuin ostaa ja sitten hehkuttaa kaverille mitä tuli ostettua.

Sulle sipsit on niin tärkeitä, ettet suostu luopumaan niistä muutamaksi kuukaudeksi? Syö sipsit töissä tai silloin kun kumppani ei ole kotona. Käsittämätön on joidenkin itsekkyys.

Tätä ei voi "kääntää toisinpäin", koska kyse on nyt nenän edessä ahmimisesta eikä liikunnasta.

[/quote]

Miksi kyse olisi pelkästä ahmimisesta? Riippuvuus kun riippuvuus eikö sitä täällä juuri hoeta? Joko sen kumppanin on elettävä toisen mukaan tai sitten ei. Ei ole oikein että toinen joutuu luopumaan omasta valinnanvapaudestaan ja toinen ei. 

[/quote]

Haluaisin pysyä aiheessa, mutta sinä et koska tiedät itsekin että olen oikeassa. Yrität hivuttaa keskusteluun mukaan jos mitä muita asiaankuulumattomia seikkoja jottet joutuisi tunnustamaan että nyt meni metsään.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 00:35"]

No sehän se ylipainoisen ihmisen ongelma vähän niin kuin on. Että ei ole sitä itsehillintää, nr. 3. Sama kuin raijaisi alkoholistin eteen keissin kaljaa. Kyllä se kynnys tarttua pulloon olisi aika korkea. Sanoen tämän, olen normaalipainoinen mutta liikun vähemmän kuin mieheni. Hän syö kermaa, voita, lihaa, eikä kasviksia. Onneksi asuu muualla työprojektinsa ajan, eli emme päivittäin näe mutta viikoittain kuitenkin. Aina kun hän on useammman päivän paikalla, lihon. En voi kuvitella mitä tehdään kun muuttaa pysyvästi takaisin. Eri ruoat tai muuta yhtä naurettavaa, ellei hän suostu kasvisten lisäämiseen. Eli nämä ovat niitä arjen parisuhdeongelmia valitettavasti itse kullakin. 

[/quote]

Ai, mä oletan, että kynnys tarttua pulloon on hyvinkin matala.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 00:08"]

Itse on huomautellut painonnousustani ja sitten pitää kantaa kaikki mahdolliset liikejoululahjoiksi saadut jättikonvehtirasiat himaan. Olisi vaikka jaellut työkavereille, sellaisilla jotka eivät saa yleensä mitään keneltäkään, assareille yms. Mutta ei, piti tuoda tänne mun kiusaksi , söinhän minä, ja huutoahan siitä tuli, puolin ja toisin. Miehet on...

[/quote]

Eihän se lihavalle makeanpersolle helppoa ole, kun suklaarasia tuodaan nokan eteen. Mutta ei se laihdutus oikeasti onnistu ennen kuin itsekuria löytyy sen verran, että siihen lähietäisyydelle tuotuun rasiaan voi olla kajoamatta. Toki on mukava, jos kumppani tukee, mutta itsestä se kuri ja motivaatio on lähdettävä, eikä muita auta läskeistään loppujen lopuksi syyttää.  Ja laihduttaja voi toki syödä suklaata, kun ottaa vain yhden tai kaksi.

Terveisin samojen asioiden kanssa välillä tuskaileva

[/quote]

Laihdutukseen ei tarvita itsekuria, vain oikea ruokien valinta.

[/quote]

Kyllä se vaatii iha totta kuria. En mä olis muuten laihtunu nyt j0 15 kiloa, vaikka jääkaappi olis ollu täynnä kasviksia ja vähärasvaista lihaa. Ilman kuria ja tahtoa olisin kurkannu kaappiin ja lähteny hakee kaupasta mässyä ja jättäny olkaani kohauttaen päivän hikiliikunnat väliin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:47"]

Vähän kakspiippunen ongelma. Itsehän sitä lahduttajakin on vastuussa omista valinnoistaan mitä suuhunsa laittaa (ole ottamatta!)  mutta toisaalta olisi huomaavaista puolisolta olla kantamatta kiusauksia kotiin, jos/kun kerta laihdutuksesta tietää! Ja näkökulma vielä; et voi vaatia puolisoa olemaan ilman herkkuja, vaikka et itse niitä haluaisi!

[/quote]

Jos mies huomauttelisi mulle painostani ja haluaisi että laihdun, ei hän herkkuja eteeni saisi tuoda. Todellakin vaatisin olemaan seurassani herkuitta.

Jos mulla siis olisi sokerin ongelmakäyttöä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:12"]

Kuinkahan moni nainen luopuisi suosikkiherkuistaan jos mies niin haluais? Jos asuu saman katon alla niin minne pitäis tän toisen mennä syömään? Jonneki vessaan? 

Ite tykkään syödä sipsejä ja kattoo tv:tä. Ei musta ole oikein kieltää multa sitä sillon kun miehellä on kuntopiiri menossa. Minä en ole siihen osallinen.

[/quote]

Olennaista on se että toinen kuittailee painosta.

Minusta sipsien mussuttaminen heikkotahtoisen edessä olisi suoraa vittuilua. Hehkutatko sä talousvaikeuksissa piehtaroivalle kaverille ihanaa uutta merkkilaukkua? Niin no, jos ei yhtään kiinnosta tukea kumppania (toteuttamaan SUN toive), niin se kertoo ihmisestä ja suhteesta sitten omaa tarinaansa.

[/quote]

Ei ole. Koska ei ole oikein että kaikki menee sen heikkotahtoisen mukaan. Tahdonvoimaankin voi itse vaikuttaa. Sun mielestä on oikein, että toinen voi oman heikkoutensa vuoksi kieltää toiselta osapuolella elämän iloja? Saati pitää vittuiluna sitä että haluaa elää siten kun ite haluaa omassa kotona? Ei mun mielestä. Toki  voi se toinenkin tulla vastaan tässä asiassa, mutta ei niin että yksi määrittelee kaiken. Onko lasten karkkipäivätkin kiellettyjä tästä syystä? 

Kuittailusta en tykkää itsekään. Se ei kannusta ketään.

[/quote]

No jos kyse on oikeasti sellaisesta ihmisestä joka ei voi vastustaa herkkuja. Hiilareihinkin voi jäädä koukkuun. Sulle omat herkut on tärkeämpiä kuin puolison tukeminen terveysvalinnoissa. Mulle ei.

Toisaalta siksi varmaan olenkin hoikka koska mulla ei itsehillintäongelmia ole. Yritän vain samaistua sellaiseen jolla oikeasti on. Jos rakas puolisoni olisi lihava ja toivoiin hänen laihtuvan, olisi typeryyttä itse hankaloittaa toisen yritystä miellyttää sinua/elää terveemmin.

[/quote]

Eli aina kun mun mies pitää erityisruokavaliota mun pitäis olla siinä mukana että mä toimin tässä suhteessa oikein? Eikö se ihan totta ole hiukan kohtuutonta? Ja miksi ruokavalio on sellainen asia, miksei tätä voisi ulottaa muihin osa-alueisiin elämässä? Tule eongelmia jos lähtee sille tielle. 

Mä ymmärrän miks miehet haluaa pois suhteesta jos ei saa enää kotona syödäkään vapaasti.

[/quote]

Pitääkö sun mies useinkin uusia erityisruokavalioita? Tässäkö on sinun mielestäsi nyt kyse siitä, että puolison pitää olla mukana joka viikko vaihtuvassa ruokavaliovillityksessä? Todellako?

Mä ymmärrän jos joku ei halua miestä joka ei tule yhtään vastaan ja pitää omia pikku mielihaluja tärkeämpänä kuin kumppanin kamppailu terveytensä puolesta (jota mies itsekin haluaa ja jopa vaati/pyytää).

[/quote]

Miksi sen miehen mielihalut on "pikku mielihaluja". Kuka sen päättä mikä on itse kullekin tärkeää vaikka rentoutumisessa. Jos joku on tottunut että se on suklaa ja kirja, niin se suotakoon hänelle. Jos joku mielummin hyppii trampoliinilla, hän rentotukoon siten.

Kyllä se voi olla aika suuri uhraus, jos kaiken muuttaa toisen vuoksi. Mun mielestä sitä itsekeskeisyyttä osoittaa juuri sellainen ajatustapa, että ne omat ongelmat on niitä suuria, jonka edessä koko maailman tulee taipua, mutta muilla nyt on vaan pikku mielihaluja, josta vois ihan hyvin näiden suurempien asioiden äärellä luopua. Ei se niin mene.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:37"]

Ja en varmaan hehkuttaisi uutta laukkua, mutta se, että ystävälläni olisi talousvaikeuksia ei automaattisesti sais mua luopumaan aikeista ostaa uuden laukun. Kyllä mä katson että mulla olisi siihen oikeus. 

Tänhän voisi kääntää myös niin, että joku voi olla heikkotahtoinen liikkumaan. Tulisiko sen kumppanin lähteä aina lenkille kun tää heikkotahtoinen haluaa, kun muuten ei jaksa ilman toista? Mun mielestä kumpikin saa suhteessa elää niin ku ite haluaa eikä joku tyranni ole koko ajan niskaan hönkimässä.

[/quote]

Ja on eri asia ostaa merkkilaukku kuin ostaa ja sitten hehkuttaa kaverille mitä tuli ostettua.

Sulle sipsit on niin tärkeitä, ettet suostu luopumaan niistä muutamaksi kuukaudeksi? Syö sipsit töissä tai silloin kun kumppani ei ole kotona. Käsittämätön on joidenkin itsekkyys.

Tätä ei voi "kääntää toisinpäin", koska kyse on nyt nenän edessä ahmimisesta eikä liikunnasta.

[/quote]

Miksi kyse olisi pelkästä ahmimisesta? Riippuvuus kun riippuvuus eikö sitä täällä juuri hoeta? Joko sen kumppanin on elettävä toisen mukaan tai sitten ei. Ei ole oikein että toinen joutuu luopumaan omasta valinnanvapaudestaan ja toinen ei. 

[/quote]

Haluaisin pysyä aiheessa, mutta sinä et koska tiedät itsekin että olen oikeassa. Yrität hivuttaa keskusteluun mukaan jos mitä muita asiaankuulumattomia seikkoja jottet joutuisi tunnustamaan että nyt meni metsään.

[/quote]

En ole ollenkaan sitä mieltä että olet oikeassa. Parisuhde vaatii toki kompromisseja, mutta mielestäni sun esittämä malli on  kohtuuton. 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:47"]

Vähän kakspiippunen ongelma. Itsehän sitä lahduttajakin on vastuussa omista valinnoistaan mitä suuhunsa laittaa (ole ottamatta!)  mutta toisaalta olisi huomaavaista puolisolta olla kantamatta kiusauksia kotiin, jos/kun kerta laihdutuksesta tietää! Ja näkökulma vielä; et voi vaatia puolisoa olemaan ilman herkkuja, vaikka et itse niitä haluaisi!

[/quote]

Jos mies huomauttelisi mulle painostani ja haluaisi että laihdun, ei hän herkkuja eteeni saisi tuoda. Todellakin vaatisin olemaan seurassani herkuitta.

Jos mulla siis olisi sokerin ongelmakäyttöä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:12"]

Kuinkahan moni nainen luopuisi suosikkiherkuistaan jos mies niin haluais? Jos asuu saman katon alla niin minne pitäis tän toisen mennä syömään? Jonneki vessaan? 

Ite tykkään syödä sipsejä ja kattoo tv:tä. Ei musta ole oikein kieltää multa sitä sillon kun miehellä on kuntopiiri menossa. Minä en ole siihen osallinen.

[/quote]

Olennaista on se että toinen kuittailee painosta.

Minusta sipsien mussuttaminen heikkotahtoisen edessä olisi suoraa vittuilua. Hehkutatko sä talousvaikeuksissa piehtaroivalle kaverille ihanaa uutta merkkilaukkua? Niin no, jos ei yhtään kiinnosta tukea kumppania (toteuttamaan SUN toive), niin se kertoo ihmisestä ja suhteesta sitten omaa tarinaansa.

[/quote]

Ei ole. Koska ei ole oikein että kaikki menee sen heikkotahtoisen mukaan. Tahdonvoimaankin voi itse vaikuttaa. Sun mielestä on oikein, että toinen voi oman heikkoutensa vuoksi kieltää toiselta osapuolella elämän iloja? Saati pitää vittuiluna sitä että haluaa elää siten kun ite haluaa omassa kotona? Ei mun mielestä. Toki  voi se toinenkin tulla vastaan tässä asiassa, mutta ei niin että yksi määrittelee kaiken. Onko lasten karkkipäivätkin kiellettyjä tästä syystä? 

Kuittailusta en tykkää itsekään. Se ei kannusta ketään.

[/quote]

No jos kyse on oikeasti sellaisesta ihmisestä joka ei voi vastustaa herkkuja. Hiilareihinkin voi jäädä koukkuun. Sulle omat herkut on tärkeämpiä kuin puolison tukeminen terveysvalinnoissa. Mulle ei.

Toisaalta siksi varmaan olenkin hoikka koska mulla ei itsehillintäongelmia ole. Yritän vain samaistua sellaiseen jolla oikeasti on. Jos rakas puolisoni olisi lihava ja toivoiin hänen laihtuvan, olisi typeryyttä itse hankaloittaa toisen yritystä miellyttää sinua/elää terveemmin.

[/quote]

Eli aina kun mun mies pitää erityisruokavaliota mun pitäis olla siinä mukana että mä toimin tässä suhteessa oikein? Eikö se ihan totta ole hiukan kohtuutonta? Ja miksi ruokavalio on sellainen asia, miksei tätä voisi ulottaa muihin osa-alueisiin elämässä? Tule eongelmia jos lähtee sille tielle. 

Mä ymmärrän miks miehet haluaa pois suhteesta jos ei saa enää kotona syödäkään vapaasti.

[/quote]

Pitääkö sun mies useinkin uusia erityisruokavalioita? Tässäkö on sinun mielestäsi nyt kyse siitä, että puolison pitää olla mukana joka viikko vaihtuvassa ruokavaliovillityksessä? Todellako?

Mä ymmärrän jos joku ei halua miestä joka ei tule yhtään vastaan ja pitää omia pikku mielihaluja tärkeämpänä kuin kumppanin kamppailu terveytensä puolesta (jota mies itsekin haluaa ja jopa vaati/pyytää).

[/quote]

Miksi sen miehen mielihalut on "pikku mielihaluja". Kuka sen päättä mikä on itse kullekin tärkeää vaikka rentoutumisessa. Jos joku on tottunut että se on suklaa ja kirja, niin se suotakoon hänelle. Jos joku mielummin hyppii trampoliinilla, hän rentotukoon siten.

Kyllä se voi olla aika suuri uhraus, jos kaiken muuttaa toisen vuoksi. Mun mielestä sitä itsekeskeisyyttä osoittaa juuri sellainen ajatustapa, että ne omat ongelmat on niitä suuria, jonka edessä koko maailman tulee taipua, mutta muilla nyt on vaan pikku mielihaluja, josta vois ihan hyvin näiden suurempien asioiden äärellä luopua. Ei se niin mene.

[/quote]

Väitätkö sä aivan tosissas, että sun sipsihetkiei EI VOI siirtyä parempaan ajankohtaan (mies ei paikalla) koska se olisi liian suuri uhraus miehen tukemisesta? Ja se on "kaiken muuttamista"? Niin kenelläköhän se addiktio olikaan?

Jos mun mieheni haluaisi laihduttaa ja pyytäisi että tukisin häntä enkä mussuttaisi herkkuja nenänsä edessä, suostuisin totta kai. Ei se suklaa niin hyvältä maistu kun tietää että se on samalla keskisormi puolisolle. Eletään yhdessä, toinen toistamme tukien. Ei minäminäminä-asenne tuo onnea. Tai ne ahnehditut sipsit. Ei se niin mene.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 12:16"]

En ole ollenkaan sitä mieltä että olet oikeassa. Parisuhde vaatii toki kompromisseja, mutta mielestäni sun esittämä malli on  kohtuuton. 

[/quote]

Ise tekisin saman. Eli ei ole minun mielestäni kohtuuton. Agree to disagree?

Laihdutus on ihan rinnastettavissa tupakointiin. Kun yritin aikoinaan lopettaa tupakointia, ratkesin aina uudestaan ja uudestaan kun mies poltti ikkunan takana parvekkeella. Sitten päätettiin lopettaa molemmat, ja se oli todella helppoa, nyt 2 vuotta tupakoimatta.

Asiasta kannattaisi keskustella asiallisesti, uskon että mieskin ymmärätää jos selität. Mutta turha raivoaminen ja kiukuttelu on turhaa, itse olet kilot itsellesi valitettavasti hankkinut. Parisuhteessa toisen tuki on äärettömän tärkeää, uskon ettei miehesi ole tätä vielä ymmärtänyt.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 00:08"]

Itse on huomautellut painonnousustani ja sitten pitää kantaa kaikki mahdolliset liikejoululahjoiksi saadut jättikonvehtirasiat himaan. Olisi vaikka jaellut työkavereille, sellaisilla jotka eivät saa yleensä mitään keneltäkään, assareille yms. Mutta ei, piti tuoda tänne mun kiusaksi , söinhän minä, ja huutoahan siitä tuli, puolin ja toisin. Miehet on...

[/quote]

Eihän se lihavalle makeanpersolle helppoa ole, kun suklaarasia tuodaan nokan eteen. Mutta ei se laihdutus oikeasti onnistu ennen kuin itsekuria löytyy sen verran, että siihen lähietäisyydelle tuotuun rasiaan voi olla kajoamatta. Toki on mukava, jos kumppani tukee, mutta itsestä se kuri ja motivaatio on lähdettävä, eikä muita auta läskeistään loppujen lopuksi syyttää.  Ja laihduttaja voi toki syödä suklaata, kun ottaa vain yhden tai kaksi.

Terveisin samojen asioiden kanssa välillä tuskaileva

[/quote]

Laihdutukseen ei tarvita itsekuria, vain oikea ruokien valinta.

[/quote]

Kyllä se vaatii iha totta kuria. En mä olis muuten laihtunu nyt j0 15 kiloa, vaikka jääkaappi olis ollu täynnä kasviksia ja vähärasvaista lihaa. Ilman kuria ja tahtoa olisin kurkannu kaappiin ja lähteny hakee kaupasta mässyä ja jättäny olkaani kohauttaen päivän hikiliikunnat väliin.

[/quote]

Sepä se, itsekuria ei tarvitse, jos ruokansa valitsee oikein.  Vähärasvainen liha ja kasvikset eivät niitä ole.

Joo, pitäis olla mieheltä ymmärrystä. Kyllä.

mutta ei se nyt voi olla sen miehen vika, että vaimo syö yli äyräittensä.

tai toisaalta kyllä mä itsekin syytän niitä vanhempia, jotka lapsilleen syöttää safkaa niin paljon, että lapset on llihapullia.

mut kyl ehkä aikuinen voi valita? Vai vaiko...onko sulla pakkopulla syötäväksi?