Yritän laihduttaa ja mies kantaa konvehtirasioita kotiin - Riita

Alatko riehumaan kaupoissakin ap? Kaupoissahan on herkkuja toisensa perään ja ne kaikki voisivat olla sinun! Joopa joo, miehen vikahan se on jos syöt, jos et osaa vähentää herkkujen syöntiä, jos syöt liikaa, jos et käy lenkillä, jos sataa ja et pääse lenkille, jos väsyttää ja et jaksa tehdä mitään hyödyllistä jne. Ihan itse olet ylimääräiset kilosi hankkinut ja pienellä tahdonvoimalla saat ne myös pois, et miestä syyttelemällä. :)

Tahdonlujuutta! Viekää suklaat herkkukeräykseen vähävaraisille. Joku voi ilahtua niistä enemmän kuin sinun jenkkakahvat ja tulee rauha kotiin.

Idiootti.

Minä laittaisin vahingon kiertämään, ja antaisin opettajille ja päiväkodin hoitajille, koulun siivoojat ja keittäjäkin varmaan ilahtuisivat. Postinkantajallekin olen joskus laatikkoon pistänyt tervehdyksen kera kun on pitänyt äkkiä saada suklaat pois käsistä. Ja lasten mukaan olen antanut koulukuskille annettavaksi.

Toivottavasti ne kaikki eivät ole olleet laihiksella!

Kyllä laihduttaminen on työtä ja siinä pitää olla toisen tukena. Mies kantoi meillä herkkuja ja minä lihoin. Yritin puhua asiasta, että syö vaikka töissä ne herkut yms. Minä sitten lihoin ja nyt odotellaan arjen helpottavuutta, että pääsis edes salille niin paljon kuin haluaisi.

Elämä on valintoja. Alkaisin heti laihtumaan, jos eroaisin. Annan ajan kulua ja sitten tulee minun vuoroni keskittyä itseeni. Vielä haluan vaatekaappini uusiksi. :)

Miten edes kehtaa syyttää miestä siitä ettei itse osaa sanoa herkuille ei?? Vie ne vaikka roskiin tai anna naapurille jos on muuten itse "aivan pakko" ne syödä.

Minäkin päätin eilen (piti jo maanantaina, mutta repsahdin eilen, koska poikaystävä oli ostanut minulle sipsejä. Nimenomaan minulle, ei itse syö sipsejä koskaan) aloittaa terveellisemmät elintavat, mutta nyt aamulla poikaystävä oli asetellut pöydälle sokerimunkkeja ja pipareita... prkule :D Siinä se taas meni. Bmi on alle 18, mutta haluaisin enemmän lihasta jne, mutta sokerimunkeilla en sitä saa :D

Kyllä se on itse keksittävä ne syyt, miksi niitä menee syömään jos ei pitäisi. Pitää myös osata sanoa itselleen, että ei nyt. Ei voi miestä omasta lihomisesta syyttää, kun mies ei sitä väkisin kitaan ahda. Olisihan se idyllistä, jos mies kannustaisi, tsemppaisi, lenkittäisi, rupeaisi syömään kuin jänis ja muutenkin tuudittaisi kuin pientä lasta, mutta kyllä ihmisen, joka jotain tahtoo, on osattava olla sen verran aikuinen, että itse itsensä sinne maaliin vie. Ei se tulos ole pysyvää, jos se on vain "ympäristön sanelema pakko".

Jos tahtoo laihtua, kannattaa miettiä, miten se tulos pysyy koko loppuelämän. Ei jatkuva laihduttaminen ole mikään ratkaisu, tuolla tyylillä se menee jojoiluksi.

Mun miehen karkin kulutus on keskimäärin 200-500g päivä. Vetelee siis yleensä kertahuitaisulla jättipussin menemään. Joskus kaksi. Tykkää myös pizzasta, hampurilaisista jne. On itse hoikka/treenattu, ei tietoakaan että tarttuisi matkalle ne herkut. Itse olen muodokas, onneksi hyvällä tavalla, mutta myös erittäin arka lihoamaan. Ei tulisi mieleenkään syyttää miestä omista kiloista. Kyllä Se saa kotiinsa rehata ihan mitä syötävää haluaa, ei mun ole pakko niitä syödä ja jos syön niin oma moka. Myös joka ravintolassa saa sen terveellisenkin annoksen listalta, ei ole pakko ottaa sitä kaikista rasvaisinta. Yksinkertaista. Jos miehesi ei ole pakkosyöttänyt sinua, itse olet kilosi syönyt.

Kyllä jokaisen pitää ottaa itse vastuu syömisistään.

Onhan se helppo toisia syyttää ylipainostaan ja lihomisestaan.

Olen saanut oman laihdutusprojektini päätökseen, projekti tosin jatkuu eri nimellä eli painonhallintaprojekti :) Mutta asiaan. Ehkäpä suurin projektin onnistumisen kannalta suurin kulmakivi oli se, että opin hillitsemään itseäni. Nykyään meidän vierasvarakeksit, pullat, suklaat ym. saavat odottaa niitä vieraita :). Olen tehnyt ison työn tuon selkärangan löytämiseksi mutta lopputulokseen päästäkseni se oli välttämätöntä!

No voi sun vietävä.

miehen vika! Tietenkin? Syöttikö se sulle ne väkisin?

lopeta toisen mollaaminen! Ite sä olet suus avannut. Harjoittele tahtoa noissa tilanteissa.

olisit syönyt jossain toisessakin tilanteessa. 

Ei se nyt tosissaan voi olla miehen vika, jos sä mässääminen ruualla.

puhu siitä, että jääkaappi ja koti kevyeksi ruuista.

ensi kerralla onnea.

toi on tuttu tunne..toinen haluaa ola kiva ja toiselle se nyt erorahan niin kiva.

pyydä mieheltä tukea. Ja pyydä se raivos anteeks ja kerro 

 mistä raivo tuli. Jutelkaa. On ukko varmaan myös pahoillaan, ettei tajunnut...ja ehkä ihmettelee miks just jouluna pitää laihduttaa, jos muuten on mässäilyä...

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 09:18"]

Mun miehen karkin kulutus on keskimäärin 200-500g päivä. Vetelee siis yleensä kertahuitaisulla jättipussin menemään. Joskus kaksi. Tykkää myös pizzasta, hampurilaisista jne. On itse hoikka/treenattu, ei tietoakaan että tarttuisi matkalle ne herkut. Itse olen muodokas, onneksi hyvällä tavalla, mutta myös erittäin arka lihoamaan. Ei tulisi mieleenkään syyttää miestä omista kiloista. Kyllä Se saa kotiinsa rehata ihan mitä syötävää haluaa, ei mun ole pakko niitä syödä ja jos syön niin oma moka. Myös joka ravintolassa saa sen terveellisenkin annoksen listalta, ei ole pakko ottaa sitä kaikista rasvaisinta. Yksinkertaista. Jos miehesi ei ole pakkosyöttänyt sinua, itse olet kilosi syönyt.

[/quote]

Rasvainen ei välttämättä tarkoita samaa kuin epäterveellinen.

Nää on ihan mystisiä nää toisten ihmisten syyttelyä.. Siitä kun ihan itse syö liikaa.

haloo! Ei se, että toi en tuo ruokaa tai hyvää voi olla syy siihen, että joku toinen lihoo. Kullä se on se syöminen siihen lihomiseen syynä.

ei anorektikko liho, vaikka sille tuotaisiin sata suklaarasiaa. Se ei syö...ja siks se kuihtuu.

tahdonasioita noi on. Oman tahdon ja teon valintoja.

Mun mielestä tuossa pitäisi olla mieheltäkin ymmärrystä.

Varsinkin alkuun pitäisi yksinkertaisesti jättää herkut oven ulkopuolelle. Kyllä niitä kaupassa pystyy vastustamaan, mutta kun se suklaa on kaapissa, niin "voihan siitä yhden otta..."

Kun ruokailutottumukset on saanut vähän varmemman pohjan, niin sitten se tahdonvoimakin on vahvistunut toisella tavalla.

Mulla on kaapissa vielä viimejouluiset lahjaviinit, mutta suklaat katosi jo ennen loppiaista...

Söit miehen lahjasuklaat ja se on miehen vika? Tämäkö on naisen logiikkaa?

Sano sille, että se on sama kuin toisi juopolle viinaa. Tekisikö hän niin raitistumista yrittävälle alkoholistille?

Kaikille teille, jotka täällä pauhaatte tahdonvoimasta ja syyllistätte ap:ta sen puuttumisesta! Tahdonvoima löytyy kyllä, mutta vasta ajan kuluessa. Alkuvaiheessa laihduttajan on karsittava kaikki kiusaukset pois. Hän saattaa todellakin olla kuin alkoholisti, joka ei vain pysty hillitsemään itseään tai se hillintä on aivan käsittämättömän tuskallisen vaikeaa. Vasta kun uusi ruokavalio on iskostunut selkärankaan ja elimistö tottunut uuteen ruokajärjestykseen, voidaan alkaa puhua tahdonvoimasta. Tämä on kaiketi yksilöllistä, mutta pari-kolme kuukautta siihen noin yleensä menee. Moni onnistuneesti laihduttanut on kertonut myös, ettei niitä entisiä herkkuja enää haluakaan, vaan ne voivat jopa inhottaa. Mutta se vain vaatii aikansa!

Minä en pauhannut, vaan sanoin että pitää itse löytää syyt asioille itsestään ja oppia sanomaan ei. Olen ollut 5,5vuotta karkkilakossa. Ennen söin ison säkin päivittäin. Kärsin fyysisesti vierotusoireita viikon, henkisiä todella, todella kauan pidemmän aikaa. Karkkia kuitenkin oli tarjolla koko ajan, oli pääsiäinen juuri kohdillaan silloin ja suklaata pursusi joka tuutista. Tiedän mistä puhuin, kun kirjoitin viestiäni.

Kerää seuraavat suklaat ja vie vaikka naapureille, lahjoita facen jouluapu-ryhmissä tai joissain roskalava-ryhmissä.