Lue keskustelun säännöt.
Muita luusereita, joilla opinnot jäi kesken graduvaiheessa?
09.12.2014 |
Tässä sitä sitten ollaan: monta vuotta hukattu opinnoissa turhaksi ja minulle täysin epäsopivaksi todetulla alalla, jäljellä ei enää kovin paljon muuta kuin gradu, mutta en sitä aio tehdä. En ole tarpeeksi älykäs yliopistoon, enkä etenkään tälle alalle. Humanistikin vielä, että eipä se FM paljon painaisi sekään...
Miten te, jotka jätitte opinnot kesken suorittamatta maisteria loppuun, olette myöhemmin elämässä pärjänneet? Haitteko myöhemmin uudestaan opiskelemaan, vai pääsittekö "kunnon työelämään" vai jäittekö työttömiksi kandeiksi vai teettekö hanttihommia vai mitä?
Kommentit (185)
Mä suosittelen, että tekee gradun mahdollisimman nopeasti. Suoritettu tutkinto on kumminkin eri asia kuin gradua vailla oleva keskeneräiseksi jääneet opinnot. Myöhemmin voi kaduttaa.
Itseäni ei oman alan opinnot niin napanneet aina, mutta sinnittelin, koska päämääräni oli töiden tekeminen, jonka opinnot mahdollistivat. Varsinkin graduun ei ollut mitään motivaatiota, kun siitä ei ole mitään muuta hyötyä kuin että saa tutkinnon valmiiksi. En ole yhtään tutkija tyyppiä. Tein gradun kahdessa kuukaudessa, koska en olisi kestänyt vuotta kuluttaa siihen. Kyllähän se arvosanassa näkyi, mutta mua ei haitannut, kunhan sai valmiiksi. Eikä sen arvosana oo haitannut työelämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:58"]
Miksi et halua tehdä gradua? Onko syynä siis puhdas kiinnostuksen puute vai se, ettet ole omasta mielestäsi tarpeeksi älykäs? En tietysti voi asettua toisen asemaan, mutta mä tekisin ihan vain minimivaatimukset täyttävän gradun vaikka väkisin jostain diipadaapasta, koska valmis tutkinto on aina valmis, vaikkei ala tuntuiskaan omalta.
Syitä ovat nuo molemmat. Väärä ala, ei kiinnostusta, en osaa enkä ole tarpeeksi älykäs, lisäksi ala on sen verran turha että oikeastaan ihan sama valmistuuko tältä vai ei! Siis jos ei ole oikeasti kiinnostusta ko. alaa kohtaan, niin tutkinnolla ei tee kerrassaan mitään. -ap
Voit kuitenkin hakea monenlaisiin työpaikkoihin, vaikka sun tutkintosi olisi ihan toisesta asiasta! Mutta vain jos sulla on se tutkinto, kesken jätetyt opinnot eivät ole mikään valttikortti työmarkkinoilla. Erityisesti humanistisen puolen valmistuneilla on aika monenlainen työkenttä, josta osa ei liity edes koulutukseen mitenkään.
Varsinkin humanistisella puolella ei tutkinnolla (oppiaineella) ole paljonkaan väliä työmarkkinoilla, kunhan se tutkinto on. Itsellä jäi gradu tekemättä, tein kaksi lasta alle puolentoista vuoden ikäerolla, just kun HuK oli valmiina. Lopulta 40-kymppisenä pääsin vakituiseen työhön, jossa etenin nopeasti esimiesasemaan. Työnkuva ei mitenkään liittynyt opiskelualaan, mutta työ oli mielenkiintoista ja työnantaja koulutti kiitettävästi. Ihan parhaat vuodet työssä olivat 50-60 vuotiaana, kansallisia työryhmiä ja luottamustehtäviä.
Neuvo ap:lle: tutkinto valmiiksi vähimmällä mahdollisella ponnistuksella, arvosanoja ei työnantajat paljon katsele, mutta usein kelpoisuusvaatimuksena ( julkinen sektori) on tutkinto.
Niin siis eikö pääsykokeella juuri mitata sitä kuinka motivoitunut opiskelija on? Miksi sitten niinkin moni yo-opiskelija jättää opinnot kesken tai gradun tekemättä?
Miltä kuulostaa työhaastattelussa ku kerrot muutaman vuoden aukosta cv:ssä. "Opiskelin monta vuotta, mutta en jaksanut tehdä gradua". Se on singaali työnantajalle, ettet saa vietyä asioita loppuun. Valmis tutkinto kertoo että sinusta on johonkin. Eli vaikkei kiinnostaisi aihe,niin tutkinto on parempi kuin ei tutkintoa
Juuri voimaan astunut tutkintouudistus tiputtaa ainakin Helsingissä gradun vähimmäispituuden 40 sivuun. Kyllä tuommoinen tutkielma pitäisi jokaisen pystyä kyhäämään. Paisuttelee vähän kandia ja se siitä.
Ennen muinoin tietyissä tiedekunnissa oli tyypejä, jotka kirjoittivat graduja maksuja vastaan. Tiedekunnassa tyyli tunnistettiin, mutta päästettiin läpi, jotta ihminen pääsi työelämään.