Muita luusereita, joilla opinnot jäi kesken graduvaiheessa?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:02"]

Gradua ei pidä ottaa minään itseisarvona. Jos valmistumisella ei saavuta mitään, niin miksi väkisin valmistua? Jos kokee, että gradun kirjoittaminen on mahdoton ponnistus, niin ehkä rohkeaa onkin juuri jättää opinnot ja mennä elämässä muulla tavoin eteenpäin. Gradu vaatii noin 1000 tuntia työskentelyä, eikä välttämättä sekään riitä. Ei gradu ole mikään ihan pikku juttu, vaan vähintään 60-sivuinen tutkielma.

[/quote]

miksi ihmeessä se pitäisi jättää tekemätttä? Maisteriopinnoissahan sitä ollaan...sitä varten sinut on valittu, että on ajateltu sinun olevan kiinnostunut alasta ja että sinä teet työsi loppuun asti. Sen opiskelutyösi. Se on sinun työsi, joka opiskelet. Ei se ole joku hahatus.

siinä ihan oikeasti on tavoitteena yhteiskuntaa ihminen, joka aettuu työelämään koulutettuna ammattilaisena. Toki ryöelämä sitten opettaa lisää. 

Ihan eri status on sillä, joka on valmistunut kuin sillä joka ei ole valmsi. Ihan sama, että puuttuuko yksi opintopiste vai onko tehnyt båvasta hhden opintopisteen...EI OLE VALMISTUNUT.

Minä arvostam niitä, jotka tekevät opintonsa loppuun...vaikka välillä olsikin vaikeaa. Taistelevat. Se ggradu on kypsyysnäyte.

sellaiset opinstotukien ym etuuksien laskeminen on ihan nihilismiä. Piste sille gradulle ja elämään aikuisten elämää.

aikansa kutakin. Eteenpäin elämässä on uskallusta.

toivon todella, että ne jotka ovat jättäneet kesken...ryhdistäytyvät..eivätkä heitä hukkaan sitä isoa työtä, minkä ovat jo tehneet. Errä osaisivat arvosta niitä opintoja, jotka ovat tehnee ja tekisivät ne loputkin.

voimia! Se on tahdon asia.

[/quote]

Samaa mieltä. En myöskään ymmärrä noita, jotka kehottavat jättämään gradun tekemättä. Gradu ei ole mikään ihme juttu, jos on siihen asti selvinnyt.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 11:25"]

Näitä keskeyttämisiä kun miettii, kannattaa ottaa huomioon se seikka, että Kela ei ole keskeyttäjän ystävä ja voit joutua maksamaan kaikki saamasi opintotuet takaisin. Ja oikein tylynä, Kela ei myöskään palauta tukikuukausia, vaikka saamasi tuet maksaisitkin.

[/quote]

Juupajuu :) kela ei ikinä peri takaisin opintotukea keskeyttämisen vuoksi. Miksi pitää keksiä tänne omiaan? 

Aloittaja kysyi syitä, miksi kannattaisi tehdä gradu valmiiksi alalta, joka ei häntä kiinnosta. Sanoisin, että esimerkiksi sen vuoksi, että tutkinnosta voi olla tulevaisuudessa yllättävää hyötyä. Tiedätkö, kuinka paljon on olemassa töitä, joihin ei ole olemassa mitään tiettyä täsmätutkintoa? Tällöin se, että sinulla ON maisterin paperit, ihan sama miltä alalta, voi antaa sinulle mahdollisuuden työllistyä hakemaasi tehtävään. Nämä kertomukset, joissa opinnot kesken jättänyt tienaa kivassa työssä 7 000 euroa, jättäisin omaan arvoonsa. Hieno juttu heille, mutta tällainen on harvinaista, eikä tällaisen lottovoiton perään kannattaisi tulevaisuuttaan laskea. Lisäksi, jos tällainen ihminen jää työttömäksi, hänen voi olla vaikea työllistyä työkokemuksestaan huolimatta, jos hakijoina on tutkinnon suorittaneita ihmisiä.

Toinen asia, mitä korostaisin, on se, ettet tarvitse gradun tekemiseen mitään supertaitoja. Vaikuttaa siltä, että sinulla on gradun suhteen rima liian korkealla. Korkeimpia arvosanoja ei helpolla saa, mutta huonon gradun saa läpi varmasti. Voisit sanoa ohjaajalle ihan suoraan, että haluat tehdä gradun valmiiksi mahdollisimman pian ja huonoimmalla mahdollisella arvosanalla. Ei se ole mikään häpeä. Kerro, että ala ei motivoi sinua, mutta haluat saada tutkinnon valmiiksi ja pyydä ohjaajaa ehdottamaan sinulle mahdollisimman helppoa aihetta. VAADI ohjausta ja apua, sinulla on siihen oikeus. Pyydä ohjaajaa laatimaan sinulle tiukat deadlinet gradun eri osille, ettet jää työn kanssa yksin.

Sinuna tekisin maailman paskimman gradun, mutta tekisin sen vaikka väkisin. Ihan sen vuoksi, että tutkinto on aina tutkinto, ja kuten kirjoitin, sen avulla voi hakea monenlaisia töitä. Tärkeämpänä pitäisin kuitenkin henkistä hyvinvointiasi. Olen melko varma, että keskeyttäminen toisi sinulle hetkellistä helpotusta, mutta hiljalleen mielesi muuttuisi. Samoin käsityksesi itsestäsi. Pelkään, että alat pitää itseäsi huonona ja alat myös elää sen mukaisesti, alisuoriutujana. Keskeyttäminen on minusta ihan ok, jos on hyvä itsetunto ja on aidosti sinut asian kanssa, mutta sinusta en saa sellaista vaikutelmaa. Haluat paeta, työntää pääsi hiekkaan - et laiskuuden vuoksi vaan suunnattoman ahdistuksen ja itseluottamuksen puutteen vuoksi. Tämän vuoksi suosittelen gradun tekemistä, itsesi vuoksi.

Työnantajat todennäköisesti kuitenkin ymmärtävät paremmin valmista maisteria, jolla on humanistinen maisterintutkinto jonkun mielestä "turhalta" alalta kuin opinnot keskeyttänyttä henkilöä. Eihän se ole sen maisterin vika, jos yhteiskunnassa asenteet joskus vieroksuvat humanistisia aineita. Mutta jos on omaehtoisesti jättänyt opinnot kesken, katseet kohdistuvat siihen opiskelijaan. Luovuttaako kyseinen ihminen liian helposti? Eli gradut ja tutkinnot valmiiksi, ilman muuta - tsemppiä!

Jos olisit ap siskoni, niin sanoisin että höpö höpö, nyt takamusta penkkiin ja teet sen gradun kasaan. Se ei todellakaan vaadi nii paljoa kuin pääsi sisällä kuvittelet. Gradun joka menee minimivaatimuksilla läpi, saa kasaan muutamissa viikoissa. Vaatii vain takamuslihaksia ja sitä ettei surffaa netissä kaikkea aikaa.

itse olen myös valmistunut ihan liipalaapa aineesta, enkä todellakaan tee siihen liittyviä töitä. Tämän hetkinen työni on paaaljon kiinnostavampi kuin opintoni koskaan, mutta en tätäkään työpaikkaa olisi saanut ellen täyttäisi sitä minimivaatimusta, että jonkinlainen tutkinto on oltava.

jos sinulla on masennus tms, niin hae ennemmin siihen apua. 

Moni neuvoo tekemään gradun loppuun. Oma neuvoni on ihan päinvastainen. Ei kaikilla jää FM suorittamatta, - kyseessä voi olla hyvin valintakin. Eiväthän nekään kaikki ole luusereita, jotka eivät aikoinaan hakeneet yliopistoon? Miksi sitten ne olisivat, jotka toteavat hieman myöhemmin, ettei ole oma juttu. Kandikin on sitäpaitsi tutkinto.
Itse tein tänä syksynä päätöksen lopettaa hum. opinnot kandiin. Nyt olen aloittanut aivan toisen alan työpaikassa ja viihdyn loistavasti. Palkkani on sama kuin olisi oman alan hommissa. Olen helpottunut, etten kuunnellut neuvoja.

Miksi et halua tehdä gradua? Onko syynä siis puhdas kiinnostuksen puute vai se, ettet ole omasta mielestäsi tarpeeksi älykäs? En tietysti voi asettua toisen asemaan, mutta mä tekisin ihan vain minimivaatimukset täyttävän gradun vaikka väkisin jostain diipadaapasta, koska valmis tutkinto on aina valmis, vaikkei ala tuntuiskaan omalta.

Ap saa olla onnellinen, että Suomessa on "ilmainen" koulutus. Siis opiskelijalle. Me kaikkihan sen maksamme. Todennäköisesti ap:n koulutus on maksanut meille useamman kymmenen tuhatta - koulutuksen järjestäminen 5000-10 000 euroa vuodessa ja sen päälle ap:n saamat edut, opintotuki ja matka-alennukset jne... Joskus tuntuu, että olisi hyvä jos Suomessakin olisi lukukausimaksut, niin ehkä opiskelijat arvostaisivat tutkintojaan enemmän. Ja eivät jättäisi sitä gradua roikkumaan.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:22"]

Ap saa olla onnellinen, että Suomessa on "ilmainen" koulutus. Siis opiskelijalle. Me kaikkihan sen maksamme. Todennäköisesti ap:n koulutus on maksanut meille useamman kymmenen tuhatta - koulutuksen järjestäminen 5000-10 000 euroa vuodessa ja sen päälle ap:n saamat edut, opintotuki ja matka-alennukset jne... Joskus tuntuu, että olisi hyvä jos Suomessakin olisi lukukausimaksut, niin ehkä opiskelijat arvostaisivat tutkintojaan enemmän. Ja eivät jättäisi sitä gradua roikkumaan.

[/quote]

Ja ajatelkaas, jos kouluissa olisi kunnollinen ammatinvalinnanohjaus, niin ei tulisi niin paljon vääriä koulutusvalintoja. Huono opinto-ohjaaja tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi. Eivät taida tietääkään, kuinka merkityksellistä heidän työnsä saattaa olla. Tietty jokainen on vastuussa omista opiskeluistaan, mutta paljon harmia voitaisiin välttää paremmalla ohjauksella. Minulla on nuoria sukulaisia. Heiltä olen kuullut, kuinka surkeaa oppilaanohjaus näissä koulutusratkaisuissa on yhä vielä, vaikka jokainen aikuinen tietää, kuinka iso päätös koulutusvalinta on.

Tee, Ap, gradu! Kyllä järkesi riittää, sillä olet jo opiskellut alaa.

Itse jätin ensimmäisen tutkinnon suorittamisen kesken. Ainoa puuttuva suoritus on gradu. Jopa seminaarikin tehtynä. Vieläkin harmittaa, että jäi kesken ja mietin, että olisi pitänyt tehdä. Silloin vain aihe tuntui liian vaikealta, ei ollut motivaatiota ja ei osannut hakea apua. Tästä on reilu parikymmentä vuotta.

Olin pari vuotta töissä. Hain sitten toiselle alalle opiskelemaan. Tein tämän toisen tutkinnon loppuun ja sen alan gradun. Olen kunnon töissä. Työhön sain pätevyyden juuri tuon toisen gradun kautta. Sain jotain opintoja hyväksiluettua, mutta aika vähän.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:12"]

Täällä yksi 32-vuotias, joka nyt painaa gradua kymmenen vuoden äheltämisen jälkeen loppuun. Nyt menee loppuun asti, koska on jo lähes valmis. Samalla olen tehnyt viimeisiä puuttuvia kursseja, ja nyt se gradu on Oikeasti ainoa joka puuttuu. En minäkään tiedä teenkö oikeasti tutkinnollani (FM) mitään, mutta sisu ei vaan antanut periksi jättää kesken!

Mä en edes ole juuri ollut töissä tässä välillä, jotain pätkiä vaan, kun olen koko ajan ollut "viimeistelemässä opintojani", joten minä tunnen kyllä itseni luuseriksi. Mut ei se mitään, nyt olen jo aika iloisella mielellä :-)

Ei minulla ainakaan vielä ole varoiteltu tuosta opinto-oikeuden menettämisestä; kun on aloittanut opinnot ennen tutkinnonuudistusta, ei ne opinto-oikeuden aikarajat päde. Enkä aio enää olla kirjoilla kuin ensi lukukauden, vannon...!

Tsemppiä meille, paistaa se aurinko risukasaankin! Ja mukava tietää, etten ole ainoa, siltä se nimittäin monesti tuntuu. Ja muuten, mua potkaisi yhtä-äkkiä eteen päin graduryhmä, joka oli just meitä varten, joilla työ on venynyt. Sieltä sain erään ratkaisevan vinkinkin aineistooni liittyen, sekä paljon "vertaistukea", tietoa ja neuvoja. Suosittelen kaikille!

[/quote]

Tämä on kuin minun suustani (ikä, tutkintoon käytettyjen vuosien määrä, pätkätyöt), sillä erotuksella, että minä en ole sitä gradua vieläkään jatkanut (mutta aion kyllä sen tehdä, koska en halua, että vuodet on menneet hukkaan). Minulla meni sukset ristiin ohjaajien kanssa ja häpeä on ollut monta vuotta liian suuri palatakseni takaisin. Sinun tekstistäni (kuten monien muidenkin täällä) sain voimaa ja näen valoa tunnelin päässä. Olisipa joku personal gradu trainer, joka saisi minut alkuun. Takaisin paluu ja aloitus on se pahin juttu. Möykky rinnassa. Mutta ehkä se vielä tästä...:)

[/quote]

Olen tuo jolle vastasit, ja todellakin tsemppaan sua! Mullakin tuo häpea on aika usein vaivannut, kun olen proffan luo yrittänyt palata, mutta ei hän (tai kukaan muukaan yliopistolla) ole mulle mitään huomautellut. Olen yrittänyt ajatella, että vaikka siltä tuntuu, en ole ainoa. Onhan tuo ihan tottakin, näkyy tässäkin ketjussa ja näkyi myös siinä graduryhmässä. Siinä ryhmässä oli helpottavaa, että muutkin olivat kaltaisiani "luusereita", eikä ollut niitä, jotka innosta pinkeänä heti kun mahdollista, ja tietenkin aikataulussa, olisivat gradua tehneet. Olivathan todella monet, suurin osa, olleet töissä koko ajan, mutta ei nuo asiat tulleet ryhmässä esille, ei keneltäkään kyselty miksi työ on venynyt, vaan sai kertoa sen verran minkä halusi. Jos teillä on näitä ryhmiä, niin mene mukaan.

Jos sulla on ollut ongelmia ohjaajan kanssa, niin ehkä voisit vaihtaa? Muutamat olivat tehneet näin, on kyllä ihan mahdollista varsinkin meidän laitoksella. Eihän ne kemiat aina kohtaa. Minusta tuntui myös, ettei ohjaajani oikein jaksanut kiinnostua työstäni, ettei hän oikein antanut mitään kommenttia, vaan lähetti aina pois tekemään "jotain". Siiinä vaiheessa kuitenkin, kun olin saanut materiaaliani koottua ja alkanut työstää sitä, rupesi ohjaajakin kiinnostumaan. Tuntui jotenkin että hänen suhtautumisensa muuttui kokonaan. Ehkä se oli sitten signaali hänellekin, että nyt työ oikeasti edistyy, ja että olen tosissani. Konkreettisesti alkoi tapahtua jotakin. Varmaan tuo ohjaajankin käyttäytyminen on ihan inhimillistä, ja eihän hän tietenkään voi sanoa, että "nyt teet näin ja näin" vaikka jotain sellaista ehkä odottelinkin. Nyt kuitenkin tuon suhteen menee ihan hyvin, kommentteja tulee. Toivon oikeastaan vain, että hän sanoisi jos menee ihan päin honkia, olen nähnyt untakin, ettei graduni mene edes läpi! :-D

Joten tsemppiä vaan! Jokainen varmaan löytää ne omat juttunsa millä siitä selviää. En tiedä voiko sanoa, että löytää tavallaan sen oman "pohjansa", jonka jälkeön sitten työn sitten lopulta puristaa kasaan...

Yliopistolla graduja ohjaavana (...pitäisi itse asiassa tässä juuri tällä hetkellä arvostella tuo yksi, muttamutta) tässä tuntee piston sydämessään kun lukee näitä kirjoituksia. Aika pahastihan minä ja muut olemme epäonnistuneet, mikäli näin moni kokee, että gradun kirjoittaminen olisi jotenkin erityisen mahdoton sarka. Olen kyllä huomannut että monille aihe pitäisi olla kristallinkirkas jo ensi hetkistä lähtien. Kun sitten myöhemmin havaitaan, ettei alun aihe sitä ollutkaan niin silti ei haluta luopua itselle alkuun asetetusta mahdottomasta tehtävästä. Ehkä minun tulisi sanoa hieman enemmän kuin vain todeta, ettei "aihe ole vielä kovin täsmentynyt".

Toinen ongelma johon olen usein törmännyt gradunsa kanssa pakertavien keskuudessa on tarve kirjoittaa aiheesta joka ei kiinnosta edes kirjoittajaa. Vaikuttaakin siltä että yliopisto tappaa mielikuvituksen ja jokainen "tutkii" aiheita, joiden kuvittelee miellyttävän jotain tieteen norsunluutornin pääsuurvisiiriä. Monet osaavat ammattimaisesti motivoida jopa tällaisen tutkimuksen, vaikka etäältäkin jo havaitsee, ettei motivaatio ainakaan omasta kiinnostuksesta kumpua. Sitten kolmen kuukauden kuluttua tullaan harmittelemaan, ettei työ etene kun on vaikea motivoitua lukemaan kirjallisuutta. No kappas.

Tuo joidenkin kaipaama "gradun personal trainer" tuppaa kulkemaan nimellä professori, eivätkä ne nyt ainakaan läheltä katsoen ole ihan niitä maailman pelottavimpia ihmisiä. Myös gradun kirjoittamisen ongelmat eivät ainakaan vielä ole kertaakaan olleet uniikkeja, vaikka jokainen opiskelija pelkää olevansa jollain erityisellä tavalla muita huonompi. Gradusta onkin tullut osin tarpeeton akateeminen initiaatioriitti, jossa jäsenyys herra- ja rouvakerhoon ostetaan masennuksella ja ahdistuksella. Gradun kirjoittaminen voi olla--ja sen tulisikin olla--palkitsevaa ja innostavaa. Se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vapaasti tutkia omaa kiinnostuksen kohdettaan (ja alasta riippumatta näitä on, vaikkapa se antiikin kielten tutkimuksen yhdistäminen videopeleihin tai huonoihin tatuointeihin). Jollei mikään maailmassa kiinnosta, sitten ehkä gradukin on vaikeahko haaste, muutoin uskoisin sen olevan melko leppoisaa omien ennakkokäsitysten haastamista.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:43"]

Tuo joidenkin kaipaama "gradun personal trainer" tuppaa kulkemaan nimellä professori, eivätkä ne nyt ainakaan läheltä katsoen ole ihan niitä maailman pelottavimpia ihmisiä.

[/quote]

Juuri näin! Ei auta kuin mennä graduryhmään ja henkilökohtaisten tapaamisten avulla jatkaa eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:58"]

Miksi et halua tehdä gradua? Onko syynä siis puhdas kiinnostuksen puute vai se, ettet ole omasta mielestäsi tarpeeksi älykäs? En tietysti voi asettua toisen asemaan, mutta mä tekisin ihan vain minimivaatimukset täyttävän gradun vaikka väkisin jostain diipadaapasta, koska valmis tutkinto on aina valmis, vaikkei ala tuntuiskaan omalta.

[/quote]

Syitä ovat nuo molemmat. Väärä ala, ei kiinnostusta, en osaa enkä ole tarpeeksi älykäs, lisäksi ala on sen verran turha että oikeastaan ihan sama valmistuuko tältä vai ei! Siis jos ei ole oikeasti kiinnostusta ko. alaa kohtaan, niin tutkinnolla ei tee kerrassaan mitään. -ap

[/quote]

Voit kuitenkin hakea monenlaisiin työpaikkoihin, vaikka sun tutkintosi olisi ihan toisesta asiasta! Mutta vain jos sulla on se tutkinto, kesken jätetyt opinnot eivät ole mikään valttikortti työmarkkinoilla. Erityisesti humanistisen puolen valmistuneilla on aika monenlainen työkenttä, josta osa ei liity edes koulutukseen mitenkään.

[/quote]

Humanistien työkenttä on lähinnä siivoojina ja kaupan kassalla, jos tuuria on senkään vertaa.

-ap

[/quote]

Höpö höpö, ap, ei pidä paikkaansa. Itse olen humanisti, ja olen työllistynyt (vakituinen työpaikka) muualle kuin siivoojaksi tai kaupan kassalle (ei sillä, että noissa ammateissa mitään vikaa on). Samoin kaikki muut tuntemani humanistit.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:08"]

Ottakaa nyt lusikka kauniiseen käteen. Voin syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että se gradu on taatusti helpompi tehdä alle kolmikymppisenä suoraan opintoputkessa kuin surkutella graduttomuuttaan 15 vuotta (and still counting...) lapsiperheen äitinä. Olisi paljon mukavampaa, jos olisi hoitanut asian silloin pulkkaan tympäännyksestä huolimatta. Nyt se kolkuttaa omaatuntoa välillä vieläkin ja kuvittelen edelleen gradun vielä joskus tekeväni. Oi miksi kukaan ei puhunut mulle järkeä 25-vuotiaana, kun motivaatio oli hukassa ja proffa-vitutus tapissa! t. Graduton raukka 40 v.

[/quote]

No itse ajattelin että haen varmaan myöhemmin johonkin toiseen maisteriohjelmaan, jos jää graduttomuus hampaankoloon. En näe mitään järkeä hukata aikaa, vaivaa ja rahaa turhaan tutkintoon enää yhtään tämän enempää.

-ap

[/quote]

ap oot ihan oikeassa, ja sen uuden opintotukiuudistuksen takia et saa enää uuteen samantasoiseen tutkintoon opintotukea ja asumislisää kokopäiväisestä opiskelusta, ja jos valmistut nyt, joudut jatkossa rahoittamaan mahdolliset muut yliopisto-opinnot itse. Muuten kyllä suosittelisin jatkamaan. Ei yliopisto-opiskelijat välttämättä ole mitenkään poikkeuksellisen älykkäitä, kunnianhimoisia kylläkin, joten se on huono syy lopettaa. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:54"]

lukion käynyt muuta ei, olen kansainvälisen yhtiön markkinointipäällikkö.

[/quote]

Ja ikää oli se 68 vuotta :D Nykypäivä on aiak tavalla toisenlainen kuin elämä ylioppilaslakilla 40 vuotta sitten. Nykyään siitä on hyötyä vain vappuisin.

[/quote]

Joo, 2000-luvun opiskelijoiden kannattaa ehdottomasti tehdä gradu valmiiksi. Ei voi verrata nykyaikaan.

Aiemminkin toki - mutta vielä 80- ja 90-luvun taitteessa moni opiskelukaveri teki paljon töitä, työt aloitettiin aiemmin, opiskeltiin aika rennolla asenteella, ja jätti kesken koska työelämä "imaisi" mukanaan. Silloin muistaakseni oli mahdollisuus palata milloin tahansa, jos olisi joskus myöhemmin kaduttanut, mutta kukaan näistä tietämistäni ikäluokan edustajista ei palannut.

Mutta nykyään työmarkkinat ovat niin erilaiset.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:49"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:41"]

Tässä sitä sitten ollaan: monta vuotta hukattu opinnoissa turhaksi ja minulle täysin epäsopivaksi todetulla alalla, jäljellä ei enää kovin paljon muuta kuin gradu, mutta en sitä aio tehdä. En ole tarpeeksi älykäs yliopistoon, enkä etenkään tälle alalle. Humanistikin vielä, että eipä se FM paljon painaisi sekään...

Miten te, jotka jätitte opinnot kesken suorittamatta maisteria loppuun, olette myöhemmin elämässä pärjänneet? Haitteko myöhemmin uudestaan opiskelemaan, vai pääsittekö "kunnon työelämään" vai jäittekö työttömiksi kandeiksi vai teettekö hanttihommia vai mitä?

[/quote]

Luettuani koko ketjun olen varma siitä, että sinua ei kannata palkata edes hanttihommiin. Tylsissä töissä pitää olla sitkeyttä ja likaisissa töissä sietokykyä - sinulla ei ole kumpaakaan. Ihme ruikuttaja.

[/quote]

Höpö höpö. Mikäs sinä olet kenestäkään mitään sanomaan tuntemattasi ihmistä ollenkaan. Oletko opiskellut jotain, oletko tehnyt väärän valinnan ja yrittänyt kuitenkin motivoitua? Yleensä tällaiset heittelijät ovat niitä, joilla ei ole oikein kokemusta mistään.

[/quote]

Olen kirjoittaja numero 7, joka tympääntyi jo toisen sivun lopussa aloittajan saamattomuuteen ja itsesääliin. Tunnistan kyllä turhia selittelevän laiskurin, kun sellaisen näen. Ennen näin sellaisen peilistäkin.

[/quote]

Ok, sinulla on kokemusta. Silti ilman toisen ihmisen parempaa tuntemista, on vaikea analysoida ja nähdä, mistä kiikastaa. Kun asiat menevät jumiin, asianosainen ei välttämättä näe enää valoa. Silloin ei ole oikea keino lyödä vaan tuoda uusia näkökulmia. Asiat eivät yleensä ole niin huonosti kuin luulee.

[/quote]

Monet helposti haukkuvat laiskaksi silloin, kun jollekin toiselle jokin tehtävä on vaikeampi kuin mitä se itselle on. Sitä on ilmeisesti vaikea käsittää, ettei se aina ole ahkeruudesta kiinni. Hyvähän se on patistaa toista ottamaan itseään niskasta kiinni, kun ei tiedä millainen kamppailu asian kanssa on... Minulla ei ole yhtään motivaatiota tätä alaani kohtaan ja kyllä olen sitä mieltä, ettei minun olisi ikinä pitänyt yliopistoon hakeakaan. Se päätös tuli tehtyä nuorena ja hölmönä, nyt useamman vuoden jälkeen kyllä kaduttaa. Olisinpa valinnut alun perinkin paremmin, mutta ei tehtyä enää tekemättömäksi saa. Soveltuisin luultavasti paremmin jollekin konkreettisemmalle alalle.

-ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:58"]

Kandivaiheen opintojen arvosanoilla on sitten vissi merkitys maisteriohjelmiin haussa, eli ap:n lienee vaan paras todeta että jollei saa aikaiseksi gradua ko alalta, surkealla kandilla ja arvosanoilla ei ole minkään valtakunnan jakoa muihinkaan maisteriohjelmiin. Sorry to say... Päsykokeisiin pänttääminen jää toki vaihtoehdoksi aina. Being done is better than perfect. Tosin perfektionismi ap:lla ei vaikuta olevan ongelmana, vaan laiskuus ja välinpitämättömyys.

[/quote]

Kiitos sulle ja muillekin, jotka ovat tarkentaneet näitä maisteriohjelma-asioita. Myönnän, että ihan kaikkea näistä en tiennyt, olen vain katsonut että joihinkin ohjelmiin minun teknisesti olisi kyllä mahdollista hakea (osa niistä on niitä englanninkielisiä), mutta sen tarkemmin en ole valintakriteerejä ym. katsonut kun se ei ole ollut se päällimmäisin suunnitelma... Päällimmäisenä mielessä on, että haluan lopettaa nämä opinnot ja siirtyä tekemään jotain ihan muuta. Siksi olisi ollut kiva tässä ketjussa kuulla enemmänkin, että miten ihmiset ovat graduttomuudestaan selvinneet, mutta suurin osa vaan patistaa vääntämään sen gradun... ymmärrän, helppoahan se on huudella. Minulle tuo gradun tekeminen tuntuu kuitenkin mahdottomuudelta.

-ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:43"]

Tuo joidenkin kaipaama "gradun personal trainer" tuppaa kulkemaan nimellä professori, eivätkä ne nyt ainakaan läheltä katsoen ole ihan niitä maailman pelottavimpia ihmisiä.

[/quote]

Juuri näin! Ei auta kuin mennä graduryhmään ja henkilökohtaisten tapaamisten avulla jatkaa eteenpäin.

[/quote]

Omalla laitoksellani ohjaus on surullisen huonoa. Tiedän, että motivaatio pitäisi lähteä itsestä, mutta silloin kun sitä ei ole, niin apuakaan ei ole saatavilla.

-ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:37"]

Jos ap on hädin tuskin minimivaatimuksilla saanut kandin puristettua, niin ei varmasti ole mielekästä lähteä tekemään kolme kertaa kovatöisempää gradua. Se on hänen valintansa. Ei hän käsittääkseni kysellyt neuvoja siitä, miten gradu kirjoitetaan, vaan muiden kokemuksia opintojen keskeyttämisestä.

[/quote]

Niin, eli susta ihmisen kyvyt ovat staattisia ja muuttumattomia...? Mä ainakin olen ainakin edistynyt tieteellisessä kirjoittamisessa ihan helvetisti kandia ja gradua vertailtaessa enkä ole ainoa. Tieteellinen kirjoittaminen on sen konventioiden opettelua, argumentointia ja oikean aiheen valintaa - tästä haetaan lähteet ja kirjoitetaan itselleen sopivalla aikataululla. Siihen pystyy oppimaan jos haluaa. Jos.

Se on aika hiton tyhmää mitätöidä vuosien koulutus vain yhden puuttuvan osan takia. Muutenkin ap yrittää häivyttää oman vastuunsa elämästään, "jäi kesken graduvaiheessa" kun oikeampi ilmaisu olisi "jätin opiskelut kesken etten joutuisi tekemään gradua".

Täällä nyt kenties vanhemmat ja viisaammat yrittävät kertoa, että kannattaisi saattaa loppuun koulutus, jonka aloitti. Se on myös yhteiskunnan varojen ja yliopistoinstituution resurssien hukkaamista vuosien ajan jos opiskelija ei valmistu.