Muita luusereita, joilla opinnot jäi kesken graduvaiheessa?

Mulla kävi kai harvinainen tuuri, kun pääsin suoraan kandin jälkeen alani kokopäivätöihin (olin ko. paikassa ensin harjoittelussa). Aloitin gradun ja muut maisteriopinnot, mutta lopulta gradu jäi yllättäen jumittamaan. En nyt luuserina itseäni pidä, koska työn ja maisteriopintojen yhdistelmä ei välttämättä muutenkaan ollut kaikkein kevyin. Joka tapauksessa minulle tuli lopulta hyvä sauma tehdä opinnot loppuun, kun työpaikkani yllättäen lopetti toimintansa. Tässä sitten maisterina haetaan töitä...

Lopulta gradun saattaminen loppuun vei noin kolme viikkoa. Siinä vaiheessa minulla taisi olla noin puolet tekstistä kasassa. Arvosanalla ei tosin ollut minulle väliä, koska tärkeintä oli vaan valmistua. Mikään Finlandia-hymni siitä ei sitten tullutkaan. Mahdoton tehtävä työn loppuun saattaminen ei siis todellakaan ole!

Haluaisin jakaa oman tarinani ja vinkit, sillä uskon että DI-puolella ongelmani on yleinen...

Eli viimeiset puuttavat kurssini olivat ne hiton matikat! Ne jotka pitää käydä fuksina... ai että kadutti etten käynyt aikaisemmin.

Proffan kanssa neuvoteltiin pari ylimääräistä tenttiä johon osallistuin ja sain ykköset!! ja pari isompaa matikan kurssia suoritin tekemällä tehtäviä. Latasin netistä aiheeseen liittyvät kirjat ja vastauskirjat, ja kirjauduin juuri chegg:iin (jonka joku täällä mainitsi), jossa vastauksiin oli myös selitykset. Siitä sitten pähkäilemällä liimaa/leikkaa/askartele - tyylillä sain kuin sainkin tehtävät tehtyä. Eräs tuttavapiiriin kuulunut fuksi vielä tarkasti tehtävät ennen proffalle menoa.

Monet ei tiedä, että DI-puolella matikat on helppo hyväksilukea myös muiden DI-koulujen samankaltaisilla kursseilla. Eli ainakin omat otaniemen proffat olisivat hyväksyneet vastaavat Tampereen tai Vaasan kurssit. Ja niitä proffia ei todellakaan kiinnosta jarruttaa kenenkään elämää, eli ei tuntunut olevan niin väliä oliko nyt sitten se C tai B vai Ö - matikka. Kunhan olisi ollut jotain sinne päin.

Jos joku on samassa tilanteessa oleva "DI", nykyisin pääkaupunkiseudulla töissä, mutta opiskellut muualla kuin Otaniemessä - suosittelisin tekemään matikat tai muut puuttuvat kurssit niemen avoimella puolella tai JOO-opintoina.

Niemessä on myös viiden jälkeen auki oleva laskutupa, jossa assarit auttavat tehtävien teossa. Sanoisin melkein että ihan kuka tahansa pääsee ykkösellä niistä matikoista/fyssista läpi jos vaan

1) opiskelee vastauskirjoja

2) käy laskutuvassa tekemessä muutamat tenttitärpit

3) palauttaa laskarit kaikki pistesaldoa kerryttävät laskari (joihin saa vastaukset kohdasta 1 ja 2)

Avoimen puolella tentitkin on kuulemma helpommat.

Vierailija kirjoitti:

Jätin gradun kesken laiskuuden ja tyhmyyden vuoksi ja menin töihin. Se, että olin käytännössä heittänyt hukkaan monen vuoden opiskelun, oli lopulta liikaa: palasin häntä koipien välissä proffan eteen, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen aiheen ja tein graduni muutamassa kuukaudessa. Nyt ei ainakaan paina hermoja, selkärankaa ja itsetuntoa enää. Suosittelen. "Gradua vaille valmis" ei ole yli kolmikymppiselle koskaan positiivinen määritelmä.

Just noin kannattaa tehdä! Kaikki keskenjätetty herättää huomiota kun hakee ihan minkä alan tahansa töitä myöhemmin, varsinkin, kun opintoihin on jo panostettu vuosia. Yliopistot saa rahoitusta valmistuneiden, ei sisäänottojen mukaan, niillä intressi auttaa. Nykyisenä nettiaikakautena ei varmasti liian hankalaa pykätä gradu, ottaa mallia jostain toisesta ja rakentaa omasta aiheesta vastaavan. Gradun keskenjättäminen katsotaan merkiksi ettei ainakaan mihinkään vaativampiin hommiin ilman muita painavia meriittejä olla ottamassa/nostamassa. Korkeakoulututkinto harvoin valmentaa suoraan työhön, enemmän se on "natsat" jostain perusjutuista. Esim. USAssa alempi korkeakoulututkinto voi olla melkein mistä vaan, ura tehdään sen päälle (ei tietenkään lääkärit tai lakimiehet jne). Ja mistä tiedät, vaikka se ura urkenisi jotain, missä kykenet hyödyntämään tietojasi? Itseluottamus, uteliaisuus ja rohkeus auttaa eteenpäin, kasvata niitä!

[/quote]

Nykyisenä nettiaikakautena ei varmasti liian hankalaa pykätä gradu, ottaa mallia jostain toisesta ja rakentaa omasta aiheesta vastaavan. [/quote]

Oon muuten samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta tässä kohtaa maltti on valttia. Nykyisin on erittäin kattavia plagiaatinpaljastus-ohjelmia, ja monissa yliopistoissa työt rullataan niiden läpi. Eli älä ota suoraan mitään mikä ei ole omaa. Proffilla on kuitenkin tosi hyvä touchi huomata opiskelijan taso, ja liian tasokkaat lausahdukset voivat herättää halun googlettaa....

Mutta mallia on netistä toki helppo ottaa, ja hyvissä töissä on hyvät lähteet joita voi itsekin sitten käyttää.

Tää keskustelu osui silmiini kuin tilauksesta. "Kirjoittelen parhaillaan gradua" on lause, jota olen toistanut jo pian 2 vuotta. Graduun asti kaikki on sujunut loistavasti. Okei, kandia lukuunottamatta. Sen kanssa oli vähän samanlaisia vaikeuksia, mutta ohjaajan tsemppauksesta sain kuin sainkin sen tehtyä puolessa vuodessa. Opintomenestys on ollut hyvä eikä mulla ole ollut mitään vaikeuksia sillä saralla, enkä ymmärrä, miksi juuri gradun tekeminen on mulle niin vaikeaa. Mietin aivan liikaa ja aihekin on vaihtunut miljoona kertaa. Jotenkin on se punainen lanka sen tutkimuksen suhteen kadoksissa, minkä vuoksi koko homma ei etene. Haluaisin, että mulla olisi selvät sävelet siitä, mitä oikein olen tekemässä/tutkimassa ja miten. En halua, että käy kuten kandissa, jossa ei ollut päätä, ei häntää.

Ootko ollut yhtä rehellinen profalle? Toisaalta jos gradu roikkuu, kuten täällä on jo sanottu. Vähän heikompikin valmis gradu on aina parempi kuin kunnianhimoinen mutta keskeneräinen. Ja siis jos haluat "hyvät paperit" niin tähän liittyy tosiaan myös se aika. Viidessa vuodessa kolmosella valmistunut on aina parempi kuin seitsemässä vuodessa vitonen...

Yliopisto-opettajan kokemuksella kommentoisin tähän sen verran, että valmis tutkinto on aina tutkinto oli ala mikä tahansa. Maisterin papereiden jälkeen voit hakea johonkin toiseen maisteriohjelmaan, joka työllistäisi paremmin tai olisi muuten mielekkäämpi tai jopa vaihtaa alaa ja tehdä joskus väitöskirjan mieleisestäsi aiheesta. Typerintä, mitä voi tehdä opiskelujen loppuun, on jättää se gradu tekemättä! Sen laatu vaikuttaa myöhemmin, jos hakee muualle opiskelemaan, mutta muuten keskinkertainen tai juuri ja juuri läpimennyt on ihan ok, kunhan vain tutkinto tulee valmiiksi. Se on olennaisinta! Aihe vaihtoon, jos siitä kiikastaa. Melkein alalta kuin alalta löytää mielenkiintoisen teeman, jos saa sitä suunnattua omien mielenkiinnon kohteiden suuntaan. Pyydä tapaamista ohjaajan kanssa ja kerro turhautumisestasi ja keskustelkaa vaihtoehdoista. Päätä samalla aikataulu, milloin aiot olla valmis. Kun jäsennelmää on edes jonkin verran kasassa, niin suunnittele milloin palautat mitäkin, jotta saat arkiset aikataulut kuntoon. Jos olet opiskeluistasi selvinnyt graduun asti, niin varmasti pystyt senkin tekemään. Onhan se ponnistus, mutta se on sen tarkoituskin, että sen jälkeen olet valmis tekemään muutakin itsenäistä tutkimusta.

Tein sen gradun 15 vuotta myöhemmin. Ehtii sitä myöhemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opettajan kokemuksella kommentoisin tähän sen verran, että valmis tutkinto on aina tutkinto oli ala mikä tahansa. Maisterin papereiden jälkeen voit hakea johonkin toiseen maisteriohjelmaan, joka työllistäisi paremmin tai olisi muuten mielekkäämpi tai jopa vaihtaa alaa ja tehdä joskus väitöskirjan mieleisestäsi aiheesta. Typerintä, mitä voi tehdä opiskelujen loppuun, on jättää se gradu tekemättä! Sen laatu vaikuttaa myöhemmin, jos hakee muualle opiskelemaan, mutta muuten keskinkertainen tai juuri ja juuri läpimennyt on ihan ok, kunhan vain tutkinto tulee valmiiksi. Se on olennaisinta! Aihe vaihtoon, jos siitä kiikastaa. Melkein alalta kuin alalta löytää mielenkiintoisen teeman, jos saa sitä suunnattua omien mielenkiinnon kohteiden suuntaan. Pyydä tapaamista ohjaajan kanssa ja kerro turhautumisestasi ja keskustelkaa vaihtoehdoista. Päätä samalla aikataulu, milloin aiot olla valmis. Kun jäsennelmää on edes jonkin verran kasassa, niin suunnittele milloin palautat mitäkin, jotta saat arkiset aikataulut kuntoon. Jos olet opiskeluistasi selvinnyt graduun asti, niin varmasti pystyt senkin tekemään. Onhan se ponnistus, mutta se on sen tarkoituskin, että sen jälkeen olet valmis tekemään muutakin itsenäistä tutkimusta.

Hei, voisitko vinkata mitä tehdä jos gradu "pitää" tehdä kielellä jota en enää hallitse? Onko mitään poikkeusmenettelyä mitä voisi hakea? Koska itselläni gradu pitäisi tehdä ranskaksi (virallinen tutkintoni on siis ranskan kieltenopettaja) ja nyt yli kymmenen vuoden jälkeen on kyllä todella vaikeaa. Olisikohan mahdollista tehdä suomeksi gradu vaikka ranskan opetuksesta niinkuin pedagogisessa mielessä? Ja joo tiedän, että pitäisi kysyä suoraan proffalta. Hävettää vaan myöntää, että kieli on unohduksissa....

Palaan aiheeseen, jota joku jo sivuutti. Mitä tehdä, jos on kielten laitoksella ja opiskeltava kieli on jo unohtunut! No ei hätää, tarkisitin tämän yliopistolta. Laki on opiskelijan puolella. Minkä tahansa opiskelijan on oikeus palauttaa gradu suomen kielellä suomalaisessa yliopistossa. Oli pääaine sitten kuinka vaikka englannin tai ranskan filologiaa, tai japania tai muuta. Eli yliopiston on pakko tarkastaa gradu. Tämä täytyy vain selkeästi ilmoittaa ja kertoa graduohjaajalle että aikoo tiedekunnan 'tavasta' poiketen palauttaa suomenkielisen gradun. Mitään hyvää arvosanaa on tässä tapauksessa turha odottaa, mutta saa ainakin läpi. Voi olla nimittäin hieman hankalaa lähteä kaivamaan muistista kieltä jota on käyttänyt kymmenen vuotta sitten, vielä kun pitäisi osata ilmaista maisteritasolla.

Mulla oli hirveät pelot ottaa yhteyttä ohjaajaan, ja kun tämän lopulta tein, hän oli todella ymmärtäväinen ja tsemppaava! Lopulta se oli hän joka kertoi, etten suinkaan ole ainut, ja hän ehdotti minulle aihetta "mennäänkö siitä mistä aita on matalin, jotta gradu nyt tulisi valmiiksi". Ihan huippua! Eli ei pidä pelätä, alkuperäinen aiheeni ja graduni oli ollut 7 vuotta jäissä! Luonnollisesti aihe nyt vaihtui suomenkieliseksi ja helpoksi. Nyt tuntuu hölmöltä että olin peloissani hautonut tätä kaikki nämä vuodet.

Härkää sarvista vaan ja soitto tiedekuntaan! :D

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:58"]

Miksi et halua tehdä gradua? Onko syynä siis puhdas kiinnostuksen puute vai se, ettet ole omasta mielestäsi tarpeeksi älykäs? En tietysti voi asettua toisen asemaan, mutta mä tekisin ihan vain minimivaatimukset täyttävän gradun vaikka väkisin jostain diipadaapasta, koska valmis tutkinto on aina valmis, vaikkei ala tuntuiskaan omalta.

Syitä ovat nuo molemmat. Väärä ala, ei kiinnostusta, en osaa enkä ole tarpeeksi älykäs, lisäksi ala on sen verran turha että oikeastaan ihan sama valmistuuko tältä vai ei! Siis jos ei ole oikeasti kiinnostusta ko. alaa kohtaan, niin tutkinnolla ei tee kerrassaan mitään. -ap

Tutkinto on vain pohjakoulutus, ja kertoo työn as ntajslle, että tietyt perustaidot on hankittu. Työ opitaan töissä. Kaikki tuntemani ihmiset on pikkusen sivussa siitä mihin oletettavasti tutkinto tähtäsi, mutta niin vaan porskuttavat töissä.

Olen kutsumusammatissa, ja silti diplomityön teko oli kauheaa tuskaa. Etsit vain tekosyytä luovuttaaksesi. Et ole luuseri jos nyt ottaa koville, etkä sittenkään jos valmistut minimiarvosanoin. Mutta aika luuseri olet, jos luovutat kesken gradun . Ei se hei mikään väitöskirja ole. Jos aihe on väärä, vaihda se. Jos olet jumissa, pyydä apua, jos työ on turvonnut, leikkaa raa'asti kaikki ylimääräinen pois ja runttaa se valmiiksi. Päätä deadline, ja kun aika on käytetty, se on valmis, vaikka huonokin. Ketään ei sen jälkeen kiinnosta aihe tai arvosana. Heitä kiinnostaa vaan onko sinulla joku tutkinto, melkein sama mikä. Olet tehnyt tästä nyt suuremman asian kuin se on, menettänyt suhteellisuudentajusi, ehkä masentunut. Pyydä apua ja runno se valmiiksi. Heillä on motivaatio saada sinut ulos talosta, he saavat sinusta rahaa vain jos valmistut.

Yksi harvoista vauvan hyödyllisistä ketjuista.

Ap pelkää valmistua ja lakata olemasta opiskelija. Aika tavallista. Onhan se identiteettikriisi, jos on kymmenenkin vuotta tehnyt vaan sitä, ja identiteetti on opiskelija. Sit se loppuisi, kaikki tuttu. Miksi muuten ihminen, joka sanoo että valmistuminen on"liian vaikeaa" ja "ei kiinnostava", olisi heti perään aloittamassa kokonaan uutta opintoalaa? Meillä oli tuota aika paljonkin. Tehtiin kaikkia ihme kivoja kursseja kun olisi pitänyt vaan valmistua. Onhan se pelottavaa lähteä etsimään töitä, mutta sinne on vaan mentävä. Se on myös vapaus ja helpotus.

Yliopistojen on kohta pakko uudistua. Nyt opiskelijat jäävät ihan yksin. Ei paljon vaatisi että jokaisella olisi joku oma proffa jonka kanssa joka vuosi pidettäisiin kehityskeskustelu tai jotain, suunniteltaisiin etenemistä ja valvottaisiin että se tapahtuu. Akateeminen vapaus on vain kaunis sana heitteillejätölle.

Miten muuten parhaat, testatut opiskelijat eivät selviä eivätkä valmistu, kun ovat siihen asti selvinneet ja valmistuneet vallan hyvin. Miksi on pakko käyttää seitsemän vuotta opintoihin, kun sama asia tulisi ihan hyvin neljässä? Miksei yliopistoilla tarvitse katsoa vieläkään peiliin?

Etenin graduun, vielä oli muutama kurssi suorittamatta. Olin vielä niin urpo, etten ollut hakenut loppumerkintöjä tai puristanut kandia vaikka opintopisteitä oli noin 250. Lopulta viiden vuoden jahkailun jälkeen suoritin kaksi puuttuvaa kandin kurssi ja vihdoin sain edes jonkin tutkinnon. Nyt olen vaihtanut graduaiheen ja koko laitoksen henkilökunta on ollut todella tsemppaavaa. Nyt tiedän, että pystyn siihen, muutaman vuoden työssäolon jälkeen gradu ei tunnu enää minkäänlaiselta haasteelta. 

Suurin haaste koko prosessissa oli ottaa yhteyttä koululle ja saada oikeudet takaisin. Tämäkin oli vain pelko, todella hyvin opinto-oikeuden saa passiivirekisteristä pois kunhan vaan esittää perustelut. Jos tutkinto on melkein valmis, ei kukaan tule hylkäämään hakemusta. Toisin kuin odotin, kaikki ovat olleet ymmärtäväisiä ja kannustavaisia. 

Miksi, oi miksi tein tämän vasta nyt, kaikki ne hölmöt pelot joita olen vaalinut tämän tyhmän jutun takia, kaikki ne kiinnostavat duunit joihin jätin hakematta. Noh, parempi myöhemmin kuin milloinkaan. 

Jatkan vielä edellistä kommenttia. A) Gradun saa suorittaa Suomessa aina suomeksi. Eli vaikka olisit opiskellut kiinalaista filologiaa tms. sinulla on laissa oikeus suorittaa opinnäytetyö suomeksi. Tiedekuntien säännöt ovat enemmänkin heidän tapojaan, ja tarvittaessa niistä täytyy joustaa jos opiskelija päättää palauttaa suomenkielisen työn. B) valmistuminen häämöttää syyskuussa, gradu on lopulta vaan vähän pidempi essee. Suosittelen jotain helppoa aihetta kuten haastattelututkimusta tai sitten jotain kvantitatiivista esimerkiksi tehdä kartoitusta laskemalla jotakin. Itse tutkin lastenkirjojen  suomentamista ja työhön täytyy laskea/haastatella kääntäjiä miten ranskankielisten lastenkirjojen suomentaminen on muuttunut laadullisesti/määrällisesti...ei sen ihmeempiä tieteellisiä saavutuksia, haastattelujen pääkohtien reflektointia omin sanoin sekä kustantamojen katalogien läpikäyntiä yrittäen bongata ranskankielisiä käännöksiä.

Itsellänikin oli lähellä, ettei gradu jäänyt tekemättä. Syitä olivat  työnteko, gradupaniikki, omaisen kuolema, liian ankara itsekritiikki ja ohjaava professori, josta ei ohjaajaksi ollut. Sitten muutaman vuoden jälkeen uskaltauduin takaisin yrittämään gradua ja onnekseni professori oli vaihtunut. Fiksu, kannustavan ja taitavan professorin etäohjauksessa gradu valmistui muutamassa kuukaudessa. Ja se oli elämäni parhaita saavutuksia. Ja professorille olen ikuisesti kiitollinen!

Mielestäni sinun kannattaa tehdä gradu valmiiksi, tutkinnosta on aina hyötyä. Se gradun arvosana ei kiinnosta ketään, kunhan teet jonkun tekeleen. Pääset luuserifiiliksestä, syyllisyydestä ja huonosta omatunnosta, itsetuntosi kohenee ja tutkinnosta on sinulle taatusti hyötyä, vaikka vaihtaisitkin alaa. Tsemppiä, nyt vaan tekemään se pois alta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:02"]

Jätin gradun kesken laiskuuden ja tyhmyyden vuoksi ja menin töihin. Se, että olin käytännössä heittänyt hukkaan monen vuoden opiskelun, oli lopulta liikaa: palasin häntä koipien välissä proffan eteen, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen aiheen ja tein graduni muutamassa kuukaudessa. Nyt ei ainakaan paina hermoja, selkärankaa ja itsetuntoa enää. Suosittelen. "Gradua vaille valmis" ei ole yli kolmikymppiselle koskaan positiivinen määritelmä.

Ei onnistu enää ihan noin helposti, koska opiskeluoikeus ei nykyisin enää ole ikuinen vaan vanhenee ja sittenpä sinne on turha yrittää enää luikerrella takaisin.

-ap

Onnistuu, jos tutkinto on yli puolen välin ja lisävuosille on joku hyvä syy, saa opinto-oikeuden passiivirekisteristä hakemalla takaisin. Kannattaa aina yrittää, tärkeintä on realistinen HOPS ja sellainen hakemus jossa on ilmaistu aito motivaation.

Munkin ala oli ihan diipadaapaa eikä se kiinnostanut mua loppupeleissä ollenkaan, mutta niin vain väänsin gradun sieltä mistä aita on matalin. Palkintona tutkinto. Vaikka se tutkinto olisi "väärältä" alalta, niin loppuunsaatettu tutkinto on aina merkki sinnikkyydestä ja halusta suorittaa aloittamansa juttu loppuun. Humanisteilla on myös varsin laaja työskaala, joten suosittelen että väännät sen gradun vaikka väkisin, koska ei siitä haittaakan ole. Vaikka motivaatio olisi hukassa, niin luota muhun: gradun pystyy tekee todella vähällä vaivalla ja erittäin köykäisesti. Kysy rohkeasti graduohjaajaltasi, että millä vähimmäisvaatimuksilla homman saa pakettiin.

Hihii, Sain graduni valmiiksi. Nyt suoritan etänä puuttuvat 15op ja saan hommat pakettiin. Tutkinto aloitettu 2002 ;) Palkankorotuskin on jo lokakuulle luvassa :)