Muita luusereita, joilla opinnot jäi kesken graduvaiheessa?

Jos nyt alottaisit gradun tekemisen ripeään tahtiin, se voisi olla valmis kevääksi. Puoli vuotta on hyvin lyhyt aika elämästä ja itse ainakin suorittaisin maisteriopinnot loppuun asti, vaikka alalle en muuten enää suoraan aikoisikaan. Tässä vaiheessa kesken jättämällä osa aikaisemmista opinnoista jäävät täysin turhiksi, etenkin, jos et pääsekään haluamaasi toiseen maisteriohjelmaan. Jos olet gradua vaille valmis, voi olla, ettet pääse enää uuteen maisteriohjelmaan niin helposti. Itsellä ei kokemusta ko. tilanteesta, joten varmaksi en osaa sanoa, mutta juurikin yliopistojen rahoituksen kannalta halutaan opiskelijat saada suorittamaan maisteriohjelmat loppuun asti: tukea ei saada sellaisen opiskelijan kohdalta, jolta opinnot ovat jääneet kesken. Näin olen itse ainakin ymmärtänyt.

Kyllä sinä ap pystyt ihan varmasti suorittamaan maisteriopinnot loppuun saakka, jos olet kerta tähänkin asti yliopistossa sinnitellyt. Mieti, kuinka vähän graduun menevä aika lopulta onkaan elämästäsi - jos laskee prosentteina, hyvin pieniä lukuja saadaan. :) Hae yliopistolta kaikki saatavissa oleva tuki urakkaasi: osallistu graduryhmään, käy juttelemassa professorin kanssa... Yritä löytää aihe, joka kiinnostaa edes hieman. Aiheitakin on yhden "suuntautumisen" sisällä kymmeniä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:27"]

Ap on luuseri vain ja ainoastaan asenteensa takia. Jos valmistuminen jää gradusta kiinni, se ei johdu siitä, että "olisi liian tyhmä saamaan valmiiksi gradun" vaan liian tyhmä jättääkseen annetun avun ottamatta ja valitsemalla itselleen epäsopivan aiheen.

[/quote]

Ja joku torvi tätäkin taas alapeukuttaa. Uskokaa jo, että jos on saanut kandin kasaan niin tulee saamaan myös gradun valmiiksi. Se on samanlainen työ, mutta vain laajempi.

Toki jos motivaatiota ei ole ja elämä on paskaa ja yhyy nyhyy miks en saa ikinä mitään tässä elämässä ilman mitään työtä ja kaikki on vaikeeta oon luuseripaska se sellaseks jään, niin tolla asenteella sellaiseksi luuseripaskaksi kyllä tulee päätymäänkin. OMA VALINTA.

[/quote]

Minä en saanut sitä kuvaa ap:stä, että hän nyyhkis ja ja olisi mielessään luuseripaska. Enemmän näin sitä, että motivaatio puuttuu, koska ei näe syytä valmistua. En tiedä sitä onko parempi hänen alallaan jättää valmistumatta. Uskoisin kuitenkin, että itse kullekkin olisi hyvä saattaa loppuun se, minkä on aloittanut ja minkä eteen on jo nähnyt paljon vaivaa. Ei varmastikkaan ole hyvä fiilis luovuttaa. 

Itselläni on myös opinnäyte työn alla, nyt tosin tauolla, kun pian syntyy vauva. Kyllä tällainen keskeneräisyys syö naista ja kovasti toivoisin, että saisin kipinän valmistua. En voisi, enkä mitenkään haluaisi päätyä siihen pisteeseen, että jättäisin homman kokonaan kesken. Olisin ikuisesti vajaa. Mihinkään en papereita tarvitse (koska pääasiassa työllistyn itse omaan firmaan), mutta omassa mielessä olisin onnellinen saavutetusta etapista. Mistä vain löytäisin uskon ja motivaation puristaa työ kasaan?

Minulla meinasi jäädä gradu tekemättä, koska stressasin aihetta ja se tuntui valtavalta projektilta. Pari vuotta meni hukkaan haahuillessa ja töitä tehdessä. Sitten otin lusikan kauniiseen käteen ja päätin että nyt valmistun. Valitsin aiheen siten, että se oli helppo toteuttaa enkä enää niin kriittisesti pohtinut sitä mikä olisi mielenkiintoisin aihe. Kukaan ei ole työhaastatteluissa jälkikäteen ollut kiinnostunut graduni aiheesta, joten aiheen stressaaminen on oikeasti ihan turhaa. Ikinä en ajatellut että tutkintoni olisi turha, koska alani on arvostettu ja hyvin työllistävä. Siitäkin syystä toki halusin valmistua, mutta myös siksi että kyllähän monen vuoden työ tulee saattaa loppuun. Siitä ei varmasti ole haittaa. Lisäksi tietääkseni rekrytoijat eivät yleensä kovin korkealle arvosta niitä, joilla valmistuminen on jäänyt vain gradusta kiinni. Gradun tekeminen sinänsä on aikamoinen voimannäyte, koska se vaatii suunnitelmallisuutta ja isojen kokonaisuuksien hallintaa.

Tsemppiä ap, tee se gradu ja pohdi sen jälkeen miten haluat jatkaa eteenpäin

Tässä omia ajatuksia aiheestä.

Jos gradu on jäänyt roikkumaan ja pelkäät opinto-oikeuden vanhenemista.

ÄLÄ PELKÄÄ, OLET YKSI MILJOONASTA - ongelma on yleinen, ja melkein kaikilla yliopistoilla on jotakin viittä vaille tai gradutuki- ohjelmia joissa jumiin jääneitä autetaan. Näitä ohjelmia ei olisi, ellei niille olisi tarvetta tai taloudellista tavoitetta. Yliopisto saa valmistuneista rahaa, eli kaikki ovat varmasti puolellasi. Opinto-oikeudenkin saa varmaan kohtuu helposti takaisin, tai lykkäystä. Taloudellisesti kun on ihan idiottimaista yliopistolta "tuhlata" jo tehdyt opintopisteet koska samainen opiskelija ei valmistu/vaihtaa pääainetta/hakee uudelleen yms. vain saadakseen vihdoin sen maisterin. Elin kaikille on helpompaa ja halvempaa ja kannattavampaa joustaa ja antaa opinto-oikeus ja mahdollistaa gradu ja valmistuminen.

VALITSE HELPPO/MIELEKÄS AIHE tai aihe joka liittyy vaikka nykyiseen työhösi tai elämänpiiriisi. Varsinkin jos olet jo ollut työelämässa kauan, kukaan ei tule kysymään saitko vitosen vai kakkosen. Opintojen menestyksessä on kaksi faktoria: arvosanat ja aika. Ja jos aikaa on jo kulunut, noh - jonkin verran, voi hyväkin opiskelija antaa löysää ja tehdä sen kakkosen gradun. Jos aihe on työelämään liittyvä, voi gradusta tulla yllättäen aika hyväkin, kun se on juuri ns. oikeaan elämään sidoksissa ja valmistuu mutkattomasti. 

TUTKINNON PÄÄAINE  ja TYÖELÄMÄ  harvoin kohtaavat. Eli monenlaisella tutkinnolla tehdään monenlaista. Ajatus "siitä oikeasta" pääaineesta on vähän hassu, kun työelämässä ja varttuessa muutenkin mielipiteet ja mielenkiinto vaihtelee. Eli tee nyt se gradu vaan loppuun vaikka aihe ei kiinnostakkaan. Aikanaan yksi profista sanoi hyvin: "Viiden vuoden päästä valmistumisesta olette kuitenkin jossain millä ei ole mitään tekemistä teidän pääaineen kanssa". Uskon, että ennustus osui todella monen kohdalla oikeaan.

TUTKINTO AUTTAA MUODOLLISISSA VAATIMUKSISSA: eli monessa työpaikassa on tämä muodollinen tutkintovaatimus, ja ylennyksissä kytätään usein tutkintoa. Ei arvosanoja, ei graduaihetta, ei pää-ainetta. Sitä vaan sitä, että onko sitä tutkintoa. Tutkintopaperin olemassaolo voi myös vaikuttaa palkkaan. 

OLE REHELLINEN GRADUOHJAAJALLE - kerro, että tavoite on tutkinto ja pitäisi saada sellainen mukava aihe. Monella profalla on hyvät neuvot miten yliopistobyrokratiassa joustetaan, ja esim. juuri se työelämässä kerätty kokemus saattaa riittää perusteeksi miksi uudesta graduaiheesta tulikin vähän normilinjasta poikkeava.

PYYDÄ APUA - jos opintoihin palaaminen tai proffan lähestyminen on vaikeaa, pyydä kaverilta tsemppiapua, puhu tunteistasi, pyydä apua Hopsin kanssa. Yllättävän monen gradu on venähtänyt ja moni on kokenut saman.

ÄLÄ LANNISTU jos kuulet negatiivista palautetta tai jupinaa opintosihteereiden tai muiden byrokraattien toimesta. Proffan mielipide on se joka ratkaisee ja jolla byrokratia ja esteet voitetaan.

Minä ilmoittaudun myös. Gradun aineiston kokoaminen on osoittautunut liian vaativaksi tehtäväksi, enkä löydä gradulleni teoreettista viitekehystä. En vaan jaksa. Kaikki muut syventävien opinnot olen tehnyt. Mielestäni gradu kuuluisi olla pakollinen vain niille, jotka haluavat jatko-opiskelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:02"]

"Gradua vaille valmis" ei ole yli kolmikymppiselle koskaan positiivinen määritelmä.

Ei ehkä, mutta ei se välttämättä mikään kuolemantuomiokaan ole. Minä olen gradua vaille valmis, vakituisessa työssä ja tienaan 7000€/kk.

Eikä humanismikaan ole kuolemantuomio. Minä hylkäsin vakituisen, mutta tylsän työpaikkani (tosin ansioni jäivät kauas 7000 euron kuukausipalkoista) ja lähdin 30+ -kriisissä opiskelemaan pientä, soveltavaa humanistisen alan pääainetta pitkillä käytännönläheisillä sivuaineilla. Kandikin on vielä kesken, ja kävin alkuviikosta sopimassa oman opiskelualani projektitöistä kesäksi (jatkuen tuntitöinä). Keskeneräinenkin näyttää kelpaavan, kun löytää kolosensa. Koska koko työkokemukseni on ihan toiselta alalta, opintosuoritusote käytiin luupin kanssa läpi. Onneksi arvosanoja ei tarvitse hävetä.

Jumaliste,nyt se gradu kasaan.Itsellä just sama vaihe,haasteellinen työ,unet menneet ja motivaatio 0.Saikkua ei voi hakea (kukaan ei sijaista) ja opintotukea saa maksaa takaisin jos en nyt tee.Siispä itken ja teen,kunhan se läpi menee.Muuten on kurssit loistavasti läpi,gradusta ei nyt voi välittää.Tee se!

En jaksa lukea kaikkia, mutta jos nyt pitäisi 'vain tehdä joku gradu', yrittäisin keksiä jonkin mahdollisimman selkeän, empiirisen ja todennäköisesti kvantitatiivisen aiheen, vaikka työstä ei niin korkeatasoista ehkä tulisikaan. Sitten se ei olisi pelkkä kirjallisuuskatsaus. Tyyliin laskisin jonkin tietyn kielellisen piirteen esiintymät kahden viikon Hesareista vuonna 2015 ja 1995, tai jotain:)

(jo valmistunut)

Yliopistolla on aivan liian helppoa jäädä yksin ja se, että pyytää apua ei todellakaan tarkoita sitä että sitä aina saisi. Olen kohdannut niin kiukuttelevia kuin mykkäkoulua pitäviäkin proffia. Kysymyksiin ei saa asiallista vastausta asiallisessa ajassa, ja eihän siinä voi muuta kun turhautua. Vaikka se on yliopisto ja vaikka itsenäinen tekeminen kuuluu asiaan, niin kyllä omasta mielestäni ohjausta ja tukea voisi tarjota ainakin niille, jotka sitä selvästi tarvitsevat jotta homma etenisi.

Tässähän olisi jo business-ideaa. Gradu-coahing. 10e tunti. Hintaan sisältyy delegoitu kommunikointi proffan ja yliopiston kanssa, strateginen HOPS (mahdollisimman helppo) ja kolme aihe-ideaa (mahdollisimman joustavat gradukandidaatille). Lisäksi maksullinen sitoutuminen - Asiakas maksaa, ellei gradu etene niinkuin suunniteltiin.  :)

Vierailija kirjoitti:

Jumaliste,nyt se gradu kasaan.Itsellä just sama vaihe,haasteellinen työ,unet menneet ja motivaatio 0.Saikkua ei voi hakea (kukaan ei sijaista) ja opintotukea saa maksaa takaisin jos en nyt tee.Siispä itken ja teen,kunhan se läpi menee.Muuten on kurssit loistavasti läpi,gradusta ei nyt voi välittää.Tee se!

Hyvä Hyvä! tosin paljon tsemppiä. Kyllä sä sen aikaan saat, laitat vaan realistiset tavoitteet ja valitse sellainen mukava aihe. Ja sano proffalle suoraan, että tavoite on läpi, ettei hän käytä aikaa turhiin korjauksiin.

Tee se gradu. Mieti nyt, miten turhaan meni opintojen vaiva, jos hradun takia ei valmistunut. Tee jostain helposta aiheesta surkeabgradu. Se on parempi kuoi ei gradua.

Tässäpäs varsin mielenkiintoinen ja ajankohtainen ketju, ei itselle mutta puolisolle. Itsekin olin joskus tuossa tilanteessa. Roikuin ja roikuin gradun kanssa. Olin jo luovuttamassa toisen aiheen kanssa ja deadlinet paukkui. Selailin internetistä potentiaalisia aiheita ja löysin itselleni mielenkiintoisen aiheen joka liippasi läheltä pääainettani. Kolmas aloittamani graduseminaari oli jo pitkälle edennyt, kun soitin proffalleni ääni väristen, että seuraavaan seminaariin tulen uudella aiheella. Hän sanoi etten ikinä ehtisi saada vaadittua määrää kasaan, mutta väitin vastaan. Kun aihe on edes vähänkään mielenkiintoinen, on gradun tekeminen aivan eri sfääreissä. Aloin nauttimaan puuhasta ja sain sen hyvälle mallille ja proffa oli tyytyväinen, kunnes seuraavaan istuntoon ilmestyin ison mahani kanssa. Jos olisin valinnut paskan aiheen, en olisi lapsen jälkeen enään jaksanut aloittaa gradun tekemistä. Siinä jossakin imetyksen lomassa se kuitenkin alkoi valmistua ja aiheen tiimoilta sain jopa mukavia työtarjouksia.

Älkää siis luovuttako ikinä koskaan gradun kanssa. Älä syytä itseäsi vaan paskaa aihetta ja vaihda se. uudet tuulet saattavat olla hyvinkin menestyksellisiä!

Itselleni kävi perinteisesti, sillä gradua vaille valmiina pääsin oman alan töihin. Monta vuotta suunnittelin, että joo, kesälomalla pykään sen loppuun mutta paskat. Loppuvuodesta ryhdistäydyin ja puristin gradun kasaan arvosanasta piittaamatta ja painoin muutaman viikon ympäripyöreitä päiviä, mutta se kannatti; eilen hain tutkintotodistuksen postista eli nyt on kyllä voittajafiilis. Eipä tarvii nolostella enää sukulaisten ja kavereiden edessä:)

Tsemppiä muille gradun viivyttäjille, riman laskeminen kannattaa:)

Tämä on kaikin puolin loistava ketju. Täällä vauvassa kun on niin paljon kaikenlaista (kuraa), niin mukavaa, että on tälläinen positiivinen ja rakentava ketju. Toivottavasti joku saa täältä sen tsempin aloittaa keskeneräinen gradu, olisi kiva ajatella että kommentit ja vinkit ovat auttaneet.

gradutsemppi kirjoitti:

Tässä omia ajatuksia aiheestä.

Jos gradu on jäänyt roikkumaan ja pelkäät opinto-oikeuden vanhenemista.

ÄLÄ PELKÄÄ, OLET YKSI MILJOONASTA - ongelma on yleinen, ja melkein kaikilla yliopistoilla on jotakin viittä vaille tai gradutuki- ohjelmia joissa jumiin jääneitä autetaan. Näitä ohjelmia ei olisi, ellei niille olisi tarvetta tai taloudellista tavoitetta. Yliopisto saa valmistuneista rahaa, eli kaikki ovat varmasti puolellasi. Opinto-oikeudenkin saa varmaan kohtuu helposti takaisin, tai lykkäystä. Taloudellisesti kun on ihan idiottimaista yliopistolta "tuhlata" jo tehdyt opintopisteet koska samainen opiskelija ei valmistu/vaihtaa pääainetta/hakee uudelleen yms. vain saadakseen vihdoin sen maisterin. Elin kaikille on helpompaa ja halvempaa ja kannattavampaa joustaa ja antaa opinto-oikeus ja mahdollistaa gradu ja valmistuminen.

VALITSE HELPPO/MIELEKÄS AIHE tai aihe joka liittyy vaikka nykyiseen työhösi tai elämänpiiriisi. Varsinkin jos olet jo ollut työelämässa kauan, kukaan ei tule kysymään saitko vitosen vai kakkosen. Opintojen menestyksessä on kaksi faktoria: arvosanat ja aika. Ja jos aikaa on jo kulunut, noh - jonkin verran, voi hyväkin opiskelija antaa löysää ja tehdä sen kakkosen gradun. Jos aihe on työelämään liittyvä, voi gradusta tulla yllättäen aika hyväkin, kun se on juuri ns. oikeaan elämään sidoksissa ja valmistuu mutkattomasti. 

TUTKINNON PÄÄAINE  ja TYÖELÄMÄ  harvoin kohtaavat. Eli monenlaisella tutkinnolla tehdään monenlaista. Ajatus "siitä oikeasta" pääaineesta on vähän hassu, kun työelämässä ja varttuessa muutenkin mielipiteet ja mielenkiinto vaihtelee. Eli tee nyt se gradu vaan loppuun vaikka aihe ei kiinnostakkaan. Aikanaan yksi profista sanoi hyvin: "Viiden vuoden päästä valmistumisesta olette kuitenkin jossain millä ei ole mitään tekemistä teidän pääaineen kanssa". Uskon, että ennustus osui todella monen kohdalla oikeaan.

TUTKINTO AUTTAA MUODOLLISISSA VAATIMUKSISSA: eli monessa työpaikassa on tämä muodollinen tutkintovaatimus, ja ylennyksissä kytätään usein tutkintoa. Ei arvosanoja, ei graduaihetta, ei pää-ainetta. Sitä vaan sitä, että onko sitä tutkintoa. Tutkintopaperin olemassaolo voi myös vaikuttaa palkkaan. 

OLE REHELLINEN GRADUOHJAAJALLE - kerro, että tavoite on tutkinto ja pitäisi saada sellainen mukava aihe. Monella profalla on hyvät neuvot miten yliopistobyrokratiassa joustetaan, ja esim. juuri se työelämässä kerätty kokemus saattaa riittää perusteeksi miksi uudesta graduaiheesta tulikin vähän normilinjasta poikkeava.

PYYDÄ APUA - jos opintoihin palaaminen tai proffan lähestyminen on vaikeaa, pyydä kaverilta tsemppiapua, puhu tunteistasi, pyydä apua Hopsin kanssa. Yllättävän monen gradu on venähtänyt ja moni on kokenut saman.

ÄLÄ LANNISTU jos kuulet negatiivista palautetta tai jupinaa opintosihteereiden tai muiden byrokraattien toimesta. Proffan mielipide on se joka ratkaisee ja jolla byrokratia ja esteet voitetaan.

Lisäisin vielä tähän -

LASKE GRADU SIJOITUKSENA - eli jos olet jo työelämässä, ja on todennäköistä, että valmiin paperit nostavat palkkaasi tai pääset sen takia ylenemään, kannattaa roikkuvan gradun arvo laskea rahassa. ja sitten TARVITTAESSA OSTA APUA. Eli jos on parikin kurssia, mistä et enää pääse läpi, osta joltakin nykyiseltä opiskelijalta tukiopetusta, kirjaudu netin palveluihin joista saa tutorointia ja vastauksia (esim chegg), käytä käännöspalveluita tai muita helppejä kirjallisuuden kanssa, osta netin etäassistenntipalvelua byrokratian hoitoon yms. yms. Tähän saa varmasti palamaan tonnin tai parin jos niin haluaa, mutta kuitenkin pieni hinta jos sen avulla saa vaikka uuden duunin.

Miten ihminen joka ei laiskuuttaan ja mielenkiinnon puutteen takia saa gradua tehtyä pystyy suoriutumaan mistään työelämän haasteista? Eihän töissäkään aina ole kivaa, stressitöntä ja motivoivaa.

Ymmärrän kyllä niitä, joilla gradu roikkuu sairauden, perheen tai vaativan työn vuoksi jonkin aikaa.

Tein oman graduni kokopäivätyön ohessa. Olen FM. En ole koskaan tehnyt koulutusta vastaavaa työtä, mutta työtön olen ollut vain muutamia viikkoja kymmenen vuoden aikana ja palkka 2500-4000 €/kk.

Mulla itseasiassa onkin tähän liittyvää. Olen viittä vaille varmis vieraan kielen opettaja (ei englanti) ja nyt ollut jo useamman vuoden työelämässä ihan muissa tehtävissä. Minulta kuitenkin puuttuu se hiton gradu, ja pari kohtuullisen vaikeaa maisterin syventävää kurssia - tietysti sillä kielellä jota en oikesti enää näin kymmenen vuoden jälkeen hallitse.

Onko joku ollut samassa tilanteessa? Jotenkin tosi noloa, sillä en ole käyttänyt ko. kieltä pitkään aikaan, varmaan kuka tahansa lukiolainen omaa tällä hetkellä paremmat taidot kuin minä...

Voisin toki käännättää mun gradun, mutta kirjallisuuskin on ko. kielellä. Mikä on kaikkein vaikeinta ovat nämä pari kurssia joista toinen on tottakai suullisen taidon kurssi... huh huh. Mitenköhän tästä selvitään.

Nykyinen työni on todella mielenkiintoista, ja se oikea ala, ja minun on todella vaikea kuvitella itseäni kielenopettajana...eli en ainakaan lähitulevaisuudessa tule tätä taitoa välttämättä käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:08"]

Ottakaa nyt lusikka kauniiseen käteen. Voin syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että se gradu on taatusti helpompi tehdä alle kolmikymppisenä suoraan opintoputkessa kuin surkutella graduttomuuttaan 15 vuotta (and still counting...) lapsiperheen äitinä. Olisi paljon mukavampaa, jos olisi hoitanut asian silloin pulkkaan tympäännyksestä huolimatta. Nyt se kolkuttaa omaatuntoa välillä vieläkin ja kuvittelen edelleen gradun vielä joskus tekeväni. Oi miksi kukaan ei puhunut mulle järkeä 25-vuotiaana, kun motivaatio oli hukassa ja proffa-vitutus tapissa! t. Graduton raukka 40 v.

No itse ajattelin että haen varmaan myöhemmin johonkin toiseen maisteriohjelmaan, jos jää graduttomuus hampaankoloon. En näe mitään järkeä hukata aikaa, vaivaa ja rahaa turhaan tutkintoon enää yhtään tämän enempää.

-ap

Miten ajattelit päästä opiskelemaan jotain muuta alaa yliopistoon, jos kerran sanot itsekin, ettet ole tarpeeksi "älykäs"? Olen kyllä kanssasi samaa mieltä: älykäs ihminen ei jätä opintojaan kesken kalkkiviivoilla. Gradun ei tarvitse olla täydellinen, ainoa tärkeä gradun ominaisuus on se, että se on VALMIS! Hammasta purren, rimaa hipoen, ihan sama. Vaikka et hakeutuisikaan oman alan töihin, on valmis tutkinto signaali kenelle tahansa työnantajalle, että saatat asioita päätökseen. Minkähän signaalin kesken jäänyt tutkinto antaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihminen joka ei laiskuuttaan ja mielenkiinnon puutteen takia saa gradua tehtyä pystyy suoriutumaan mistään työelämän haasteista? Eihän töissäkään aina ole kivaa, stressitöntä ja motivoivaa.

Ymmärrän kyllä niitä, joilla gradu roikkuu sairauden, perheen tai vaativan työn vuoksi jonkin aikaa.

Tein oman graduni kokopäivätyön ohessa. Olen FM. En ole koskaan tehnyt koulutusta vastaavaa työtä, mutta työtön olen ollut vain muutamia viikkoja kymmenen vuoden aikana ja palkka 2500-4000 €/kk.

Gradu voi olla liian vaikeasta aiheesta, tai sitten on juuri ollut joku näistä syistä mitä tuossa mainitsit ja ei enää muista graduun tarvittavia taitoa. FM- puoli voisi siinä mielessä olla helppo (paitsi kielet) kun kirjallisuutta voi kuitenkin lukea ilman esitietovaatimuksia mutta luonnontieteen puolella kun pitää esim laskea tai käyttää labroja mittauksiin ja analyyseihin, tai kysyä proffan apua jonkun vaikean teorian selvittämiseen... Jos ei pariin vuoteen ole laskenut vaikeita laskuja, voi niihin palaaminen ja "kirjallisuuden" lukeminen olla käytännössä mahdotonta. Tässä tietysti voi vaihtaa aina aihetta helpompaan :)

Ei kukaan varmasti tahallaan jää graduaan roikottamaan. Monesti ensin on se työ, sitten hups - työ ja lapset, ja sitten onkin se muutama vuosi siinä kulunut.