Muita luusereita, joilla opinnot jäi kesken graduvaiheessa?

Monet keskustelijat olettavat ap:n haluavan työllistyä akateemiselle alalle ja siihen tarvitsevan maisterin tutkintoa. Jos ap kokee jo gradun kirjoittamiseen älynsä olevan liian vähäinen, niin kuinka todennäköistä tämä on? Kassalla tai siivoojana maisterin tutkinnosta voi olla jopa haittaa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:21"]

Gradu ei todellakaan ole mikään vaikea juttu, tottakai yliopisto-opiskelijalta sellainen onnistuu. Laiskuutta se vaan on jos ei onnistu. Gradun tekoon löytää oppaita, kursseja, tukiryhmiä ja tärkeimpänä proffa jonka kanssa voi neuvotella tuen tarpeesta ja ohjauksesta. Gradunhan voi olla vaikka kirjallisuuskatsaus, eli ei ole mikään vaikea. Tutkinnottomuudella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, sinulta puuttuu pätevyys julkiselle puolelle ja yksityisetkin työnantajat karsastavat. Sukujuhlissa sinusta supistaan ja olet mustalammas. Aina joutuu selittelemään.

[/quote]

Samaa mieltä. Jos on kandi tehtynä, niin samalla systeemillä menee gradukin. Ja onhan opintoihin varmasti kuulunut esseiden kirjoittamista ja gradua voi ajatella pitkänä esseenä.
[/quote]
No näinpä. Juuri palautin 40-sivuisen kandityön, joka ei mahdottomia ponnisteluja vaatinut. Gradu tehdään hiukan tarkemmin ja itsekerätyllä aineistolla. Ja sitä kirjoitetaan puolet enemmän. Ensi syksynä gradusemmaan että saa paperit kouraan. Pääsee ainakin opintotuelta ruhtinaallisemmalle työmarkkinatuelle jos ei muuta ;)

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:58"]

Miksi et halua tehdä gradua? Onko syynä siis puhdas kiinnostuksen puute vai se, ettet ole omasta mielestäsi tarpeeksi älykäs? En tietysti voi asettua toisen asemaan, mutta mä tekisin ihan vain minimivaatimukset täyttävän gradun vaikka väkisin jostain diipadaapasta, koska valmis tutkinto on aina valmis, vaikkei ala tuntuiskaan omalta.

[/quote]

Syitä ovat nuo molemmat. Väärä ala, ei kiinnostusta, en osaa enkä ole tarpeeksi älykäs, lisäksi ala on sen verran turha että oikeastaan ihan sama valmistuuko tältä vai ei! Siis jos ei ole oikeasti kiinnostusta ko. alaa kohtaan, niin tutkinnolla ei tee kerrassaan mitään. -ap

[/quote]

Voit kuitenkin hakea monenlaisiin työpaikkoihin, vaikka sun tutkintosi olisi ihan toisesta asiasta! Mutta vain jos sulla on se tutkinto, kesken jätetyt opinnot eivät ole mikään valttikortti työmarkkinoilla. Erityisesti humanistisen puolen valmistuneilla on aika monenlainen työkenttä, josta osa ei liity edes koulutukseen mitenkään.

[/quote]

Humanistien työkenttä on lähinnä siivoojina ja kaupan kassalla, jos tuuria on senkään vertaa.

-ap

[/quote]

Tuolla asenteella et toki voi olettaakaan pääseväsi tekemään mitään. Itse tunnen yhden historiaa opiskelleen joka on ihan toisella alalla aika mukavassa työssä.

Ja todellakin, jos ajattelit vaihtaa jonkun seksikkäämmän tiedekunnan maisteriohjelmaan, voit kuopata ajatuksen samantien, sinne hakee paljon muitakin joilla on kyseiseltä alalta kandi tehtynä.

[/quote]

Siis onko oikeasti maisteriohjelmiin tulevilla kandi haettavassa aineessa?

[/quote]

No todellakin on, tai saman alan ammattikorkeakoulututkinto. Väärän alan AMK:lla tai kandilla ei pääse. Jos on ns. lähitieteestä kyse (yleensä saman tiedekunnan sisällä oleva), voi saman tieteen kandittomuuden korvata tulevan pääaineen perus- ja aineopinnoilla, jotka ovat n. 60 op. Sen jälkeen voi jatkaa laudatur-opintoihin, jotka maisteriohjelman kyseessä ollessa ovat gradu ja maisterintutkinnon muut opinnot.

[/quote]

Jos näin on, hakukriteereissä johdetaan harhaan. Niissähän kerrotaan, että haettavassa aineesa pitää olla aineopinnot tehtyinä. Sehän on aivan eri asia kuin kandin tutkinto. 

Siis jos on saanut johonkin yliopistoon tutkinnonsuoritusoikeuden, niin voi jatkaa suoraan maisterivaiheeseen ilman muuta. 

Mutta nämä maisteriohjelmat ovat eri asia mielestäni. Sorry, voi olla että olen väärässä. Vielä en kuitenkaan käsitä, miten voi olla, että maisteriohjelmaan menijöillä on jo kandi juuri ko. aineessa.

[/quote]

No ei johdeta harhaan, aineopinnot on sama kuin 60 op. Tutkinnonsuoritusoikeus ei ikinä kata koko yliopistoa, vaan myönnetään johonkin koulutusohjelmaan ja koulutuksesta riippuen se voi olla joko alempaan, tai alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon, yleensä toki kumpaankin, maisterivaiheen opintoihin ei haeta erikseen jos tutkinnonsuoritusoikeus on kumpaankin.

Pieni tarkennus vielä, tässä ollaan muuten puhuttu maisteriohjelmista, jotka pääosin ovat muuten englanninkielisiä, eri lähititieteitä yhdisteleviä kokonaisuuksia, enkä usko että ap tarkoitti niitä, jos kokee suomenkielisen gradunsakin liian vaikeaksi, itse saatoin maisteriohjelmat tähän sotkea. Ap tarkoitti varmastikin että opinto-oikeuden mentyä, hän hakisi uudelleen tutkinnonsuoritusoikeutta maisterin tutkintoon erillishaussa, pääaineenaan joku muu kuin aiemmin opiskeltu, tätä olen kommentoinut itsekin, vaikka termistö keskustelussa heittääkin aika tavalla. Kandintutkinto on muuten paljon muutakin kuin yhden aineen perus- ja aineopinnot, siinä on rutkasti pakollisia yhteisiä opintoja koko tiedekunnan kanssa, esim. kieli- ja viestintäopinnot jne. ja sivuaine, kaksi lyhyttä tai yksi pitkä.

Jos sulla ei ole noita 60 op. perus- ja aineopintoja siitä aineesta, et vaan mitenkään voi jatkaa laudaturopintoihin, koska eivät ne ole laudaturopintoja jos aloitat nollasta, jonkun pääaineen maisteripintoja ei voi aloittaa nollasta, koska koko maisteriopintojen idea menisi täysin ohi, ne eivät olisi syventäviä opintoja silloin, pitäisi tämä ymmärtää ilamn selitystäkin :) Tiedekuntaa ei pääsääntöisesti voi vaihtaa, esimerkiksi omaan tiedekuntaani ei voi tulla kuin yhdestä toisesta tiedekunnasta maisteriopintoihin, aineenopettajilla on vähän erityisoikeuksia, mutta rajansa niissäkin.

Ap on luuseri vain ja ainoastaan asenteensa takia. Jos valmistuminen jää gradusta kiinni, se ei johdu siitä, että "olisi liian tyhmä saamaan valmiiksi gradun" vaan liian tyhmä jättääkseen annetun avun ottamatta ja valitsemalla itselleen epäsopivan aiheen.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:43"]

Yliopistolla graduja ohjaavana (...pitäisi itse asiassa tässä juuri tällä hetkellä arvostella tuo yksi, muttamutta) tässä tuntee piston sydämessään kun lukee näitä kirjoituksia. Aika pahastihan minä ja muut olemme epäonnistuneet, mikäli näin moni kokee, että gradun kirjoittaminen olisi jotenkin erityisen mahdoton sarka. Olen kyllä huomannut että monille aihe pitäisi olla kristallinkirkas jo ensi hetkistä lähtien. Kun sitten myöhemmin havaitaan, ettei alun aihe sitä ollutkaan niin silti ei haluta luopua itselle alkuun asetetusta mahdottomasta tehtävästä. Ehkä minun tulisi sanoa hieman enemmän kuin vain todeta, ettei "aihe ole vielä kovin täsmentynyt".

Toinen ongelma johon olen usein törmännyt gradunsa kanssa pakertavien keskuudessa on tarve kirjoittaa aiheesta joka ei kiinnosta edes kirjoittajaa. Vaikuttaakin siltä että yliopisto tappaa mielikuvituksen ja jokainen "tutkii" aiheita, joiden kuvittelee miellyttävän jotain tieteen norsunluutornin pääsuurvisiiriä. Monet osaavat ammattimaisesti motivoida jopa tällaisen tutkimuksen, vaikka etäältäkin jo havaitsee, ettei motivaatio ainakaan omasta kiinnostuksesta kumpua. Sitten kolmen kuukauden kuluttua tullaan harmittelemaan, ettei työ etene kun on vaikea motivoitua lukemaan kirjallisuutta. No kappas.

Tuo joidenkin kaipaama "gradun personal trainer" tuppaa kulkemaan nimellä professori, eivätkä ne nyt ainakaan läheltä katsoen ole ihan niitä maailman pelottavimpia ihmisiä. Myös gradun kirjoittamisen ongelmat eivät ainakaan vielä ole kertaakaan olleet uniikkeja, vaikka jokainen opiskelija pelkää olevansa jollain erityisellä tavalla muita huonompi. Gradusta onkin tullut osin tarpeeton akateeminen initiaatioriitti, jossa jäsenyys herra- ja rouvakerhoon ostetaan masennuksella ja ahdistuksella. Gradun kirjoittaminen voi olla--ja sen tulisikin olla--palkitsevaa ja innostavaa. Se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vapaasti tutkia omaa kiinnostuksen kohdettaan (ja alasta riippumatta näitä on, vaikkapa se antiikin kielten tutkimuksen yhdistäminen videopeleihin tai huonoihin tatuointeihin). Jollei mikään maailmassa kiinnosta, sitten ehkä gradukin on vaikeahko haaste, muutoin uskoisin sen olevan melko leppoisaa omien ennakkokäsitysten haastamista.

[/quote]

Miksi gradusta tehdään mielikuvallisesti niin vaikea? Miksi siitä tulee monelle se kompastuskivi opintojen loppuunsuorittamisessa?
Itse olen sitä mieltä että opiskelija jätetään gradun kanssa aika yksin. On kyllä opintojen ohjaaja, mutta vaikka olisi kuinka kiva niin ihmiset asettavat hänet tittelen myötä korkeammalle ja kuka KEHTAA käydä ohjaajan luona useamman kerran. Hehän ovat kiireisiä ihmisiä tai ainakin näin annetaan ymmärtää. 

Aiheen valinnassakin pitäisi ohjata enemmän. Mikä vastaus on sellainen että Voihan tuosta tehdä. Pitäisi olla aikaa pohtia opiskelijan kanssa. Minusta jo aihe-esityksen jättäminen tuotti vaikeuksia. Liian vaikeasti selostettu. 

Gradun tekemisen mielikuva pitäisi muuttaa tyyystin. Nyt gradu on monelle pakkopulla, vaikea, mahdoton jne. 

Jos yliopistot eivät tee tälle asialle mitään niin jää kohta rahat saamatta tutkinnoista. Kiristetyt opintoaikataulut ajavat opintojen keskeyttämiseen viime metreillä. Eikä se ole kenenkään etu.  

Toisaalta jos ap opiskelee vaikka kreikkalaista filologiaa, niin olisi naurettavaa lähteä tekemään gradua jostain "opiskelijoiden asenteet antiikin kirjallisuutta kohtaan" -tyyppisestä aiheesta. Mahtaisiko mennä edes läpi laitoksella?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:27"]

Ap on luuseri vain ja ainoastaan asenteensa takia. Jos valmistuminen jää gradusta kiinni, se ei johdu siitä, että "olisi liian tyhmä saamaan valmiiksi gradun" vaan liian tyhmä jättääkseen annetun avun ottamatta ja valitsemalla itselleen epäsopivan aiheen.

[/quote]

Ja joku torvi tätäkin taas alapeukuttaa. Uskokaa jo, että jos on saanut kandin kasaan niin tulee saamaan myös gradun valmiiksi. Se on samanlainen työ, mutta vain laajempi.

Toki jos motivaatiota ei ole ja elämä on paskaa ja yhyy nyhyy miks en saa ikinä mitään tässä elämässä ilman mitään työtä ja kaikki on vaikeeta oon luuseripaska se sellaseks jään, niin tolla asenteella sellaiseksi luuseripaskaksi kyllä tulee päätymäänkin. OMA VALINTA.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:41"]

Toisaalta jos ap opiskelee vaikka kreikkalaista filologiaa, niin olisi naurettavaa lähteä tekemään gradua jostain "opiskelijoiden asenteet antiikin kirjallisuutta kohtaan" -tyyppisestä aiheesta. Mahtaisiko mennä edes läpi laitoksella?

[/quote]

No se ei ole kenenkään av-palstalaisen murhe vaan ap:n ja työn ohjaajan. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:58"]

Miksi et halua tehdä gradua? Onko syynä siis puhdas kiinnostuksen puute vai se, ettet ole omasta mielestäsi tarpeeksi älykäs? En tietysti voi asettua toisen asemaan, mutta mä tekisin ihan vain minimivaatimukset täyttävän gradun vaikka väkisin jostain diipadaapasta, koska valmis tutkinto on aina valmis, vaikkei ala tuntuiskaan omalta.

[/quote]

Syitä ovat nuo molemmat. Väärä ala, ei kiinnostusta, en osaa enkä ole tarpeeksi älykäs, lisäksi ala on sen verran turha että oikeastaan ihan sama valmistuuko tältä vai ei! Siis jos ei ole oikeasti kiinnostusta ko. alaa kohtaan, niin tutkinnolla ei tee kerrassaan mitään. -ap

[/quote]

Voit kuitenkin hakea monenlaisiin työpaikkoihin, vaikka sun tutkintosi olisi ihan toisesta asiasta! Mutta vain jos sulla on se tutkinto, kesken jätetyt opinnot eivät ole mikään valttikortti työmarkkinoilla. Erityisesti humanistisen puolen valmistuneilla on aika monenlainen työkenttä, josta osa ei liity edes koulutukseen mitenkään.

[/quote]

Humanistien työkenttä on lähinnä siivoojina ja kaupan kassalla, jos tuuria on senkään vertaa.

-ap

[/quote]

Tuolla asenteella et toki voi olettaakaan pääseväsi tekemään mitään. Itse tunnen yhden historiaa opiskelleen joka on ihan toisella alalla aika mukavassa työssä.

Ja todellakin, jos ajattelit vaihtaa jonkun seksikkäämmän tiedekunnan maisteriohjelmaan, voit kuopata ajatuksen samantien, sinne hakee paljon muitakin joilla on kyseiseltä alalta kandi tehtynä.

[/quote]

Siis onko oikeasti maisteriohjelmiin tulevilla kandi haettavassa aineessa?

[/quote]

No todellakin on, tai saman alan ammattikorkeakoulututkinto. Väärän alan AMK:lla tai kandilla ei pääse. Jos on ns. lähitieteestä kyse (yleensä saman tiedekunnan sisällä oleva), voi saman tieteen kandittomuuden korvata tulevan pääaineen perus- ja aineopinnoilla, jotka ovat n. 60 op. Sen jälkeen voi jatkaa laudatur-opintoihin, jotka maisteriohjelman kyseessä ollessa ovat gradu ja maisterintutkinnon muut opinnot.

[/quote]

Jos näin on, hakukriteereissä johdetaan harhaan. Niissähän kerrotaan, että haettavassa aineesa pitää olla aineopinnot tehtyinä. Sehän on aivan eri asia kuin kandin tutkinto. 

Siis jos on saanut johonkin yliopistoon tutkinnonsuoritusoikeuden, niin voi jatkaa suoraan maisterivaiheeseen ilman muuta. 

Mutta nämä maisteriohjelmat ovat eri asia mielestäni. Sorry, voi olla että olen väärässä. Vielä en kuitenkaan käsitä, miten voi olla, että maisteriohjelmaan menijöillä on jo kandi juuri ko. aineessa.

[/quote]

No ei johdeta harhaan, aineopinnot on sama kuin 60 op. Tutkinnonsuoritusoikeus ei ikinä kata koko yliopistoa, vaan myönnetään johonkin koulutusohjelmaan ja koulutuksesta riippuen se voi olla joko alempaan, tai alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon, yleensä toki kumpaankin, maisterivaiheen opintoihin ei haeta erikseen jos tutkinnonsuoritusoikeus on kumpaankin.

Pieni tarkennus vielä, tässä ollaan muuten puhuttu maisteriohjelmista, jotka pääosin ovat muuten englanninkielisiä, eri lähititieteitä yhdisteleviä kokonaisuuksia, enkä usko että ap tarkoitti niitä, jos kokee suomenkielisen gradunsakin liian vaikeaksi, itse saatoin maisteriohjelmat tähän sotkea. Ap tarkoitti varmastikin että opinto-oikeuden mentyä, hän hakisi uudelleen tutkinnonsuoritusoikeutta maisterin tutkintoon erillishaussa, pääaineenaan joku muu kuin aiemmin opiskeltu, tätä olen kommentoinut itsekin, vaikka termistö keskustelussa heittääkin aika tavalla. Kandintutkinto on muuten paljon muutakin kuin yhden aineen perus- ja aineopinnot, siinä on rutkasti pakollisia yhteisiä opintoja koko tiedekunnan kanssa, esim. kieli- ja viestintäopinnot jne. ja sivuaine, kaksi lyhyttä tai yksi pitkä.

Jos sulla ei ole noita 60 op. perus- ja aineopintoja siitä aineesta, et vaan mitenkään voi jatkaa laudaturopintoihin, koska eivät ne ole laudaturopintoja jos aloitat nollasta, jonkun pääaineen maisteripintoja ei voi aloittaa nollasta, koska koko maisteriopintojen idea menisi täysin ohi, ne eivät olisi syventäviä opintoja silloin, pitäisi tämä ymmärtää ilamn selitystäkin :) Tiedekuntaa ei pääsääntöisesti voi vaihtaa, esimerkiksi omaan tiedekuntaani ei voi tulla kuin yhdestä toisesta tiedekunnasta maisteriopintoihin, aineenopettajilla on vähän erityisoikeuksia, mutta rajansa niissäkin.

[/quote]

Ok. Minulla on kyllä 60 op molemmista haluamistani kahdesta aineesta, joita mietin, siis oman kandini lisäksi. Kandi arvosanalla 5, nuo muut molemmat 4, tosin toinen melkein 4,5. Tuota en kyllä tiennyt, että tiedekuntaa ei voisi vaihtaa. Toinen oma tk, toinen eri. 

tässä mun vinkki vitoset gradun tekoon, ihan kaikille. gradun teko ahdistaa joka tapauksessa, joten miksi pitkittää sitä ahdistuksen aikaa?

- katso oman (tai miksei muunkin) yliopiston sivuilta millaisia graduja sinne on palautettu. itse huomasin heti alussa, että mulla oli aivan liian kunnianhimoinen ajatus gradusta. helpommallakin pääsee! joten kannattaa laskea omaa vaatimustasoa. kukaan ei odota, että keksit pyörän uudelleen.

- hyvän aiheen keksiminen on se tärkein. itse suunnittelin kirjoittavani helposta aiheesta joka oli tosi tylsä... onneksi sitten keksinkin paaaaljon mielenkiintoisemman aiheen, joten kirjoitus- ja tutkimusosa meni aika jouhevasti. olin vaan itsekin niin kiinnostunut aiheesta :)

opiskelin maisterivaiheen ulkomailla, jossa oli sitten ihan pakko tehdä gradu puolessa vuodessa, joten ihan hyvin motivoi myös tiukka aikataulu.

Kannattaa puristaa! Tsemppiö opiskeluun.

Tästä blogista oli mulle hurjasti iloa ja lohtua :)

http://www.gradutakuu.fi/2009/12/03/gradu-valmiiksi-kuukaudessa/

Juuri sain valmiiksi AMK.n ylemmän tutkinnon opinnäytetyön. Kirjoitin pari kymmentä viimeistä sivua oikeasti parissa illassa. 2:n tuli sillä työllä kun en enää viitsinyt hioa. Numerolla en mitään tee, kun työkokemusta on alalta jo yli 20 vuotta. Tärkempää on itse tutkinnon suorittaminen. 

Nyt on taas motivaatiota ja ryhdyn gradun tekoon, josta osa on jo kirjoitettu. Käytän osin myös AMK:n oparin tekstiä hyväkseni. :) Keväällä suoritan lisäksi kaksi puuttuvaa kurssia. Teen koko päivä työtä enkä meinannut ylimääräisiä lomia pitää gradun/kurssien takia. Ennen kesää olisi viimeinkin tarkoitus valmistua myös maisteriksi yliopistosta. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:46"]

Hauskaan saumaan tuli tämä viestisi, ap. Olen itse yrittämässä gradua parhaillaan, mutta aihe/ala ei kiinnosta, eikä myöskään työllistä tulevaisuudessa. Motivaatiota ei siis ole pätkän vertaa ja mietinkin kannattaisiko vain erota yliopistosta samantein. Pääsisi ainakin työttömyysetuuden piiriin, jollei muuta.

[/quote]

Jos lopettaa tahallaan opiskelut itse kesken, ei työmarkkinatukea tipu.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:27"]

Ap on luuseri vain ja ainoastaan asenteensa takia. Jos valmistuminen jää gradusta kiinni, se ei johdu siitä, että "olisi liian tyhmä saamaan valmiiksi gradun" vaan liian tyhmä jättääkseen annetun avun ottamatta ja valitsemalla itselleen epäsopivan aiheen.

[/quote]

Jos ap on hädin tuskin minimivaatimuksilla saanut kandin puristettua, niin ei varmasti ole mielekästä lähteä tekemään kolme kertaa kovatöisempää gradua. Se on hänen valintansa. Ei hän käsittääkseni kysellyt neuvoja siitä, miten gradu kirjoitetaan, vaan muiden kokemuksia opintojen keskeyttämisestä.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:43"]

Yliopistolla graduja ohjaavana (...pitäisi itse asiassa tässä juuri tällä hetkellä arvostella tuo yksi, muttamutta) tässä tuntee piston sydämessään kun lukee näitä kirjoituksia. Aika pahastihan minä ja muut olemme epäonnistuneet, mikäli näin moni kokee, että gradun kirjoittaminen olisi jotenkin erityisen mahdoton sarka. Olen kyllä huomannut että monille aihe pitäisi olla kristallinkirkas jo ensi hetkistä lähtien. Kun sitten myöhemmin havaitaan, ettei alun aihe sitä ollutkaan niin silti ei haluta luopua itselle alkuun asetetusta mahdottomasta tehtävästä. Ehkä minun tulisi sanoa hieman enemmän kuin vain todeta, ettei "aihe ole vielä kovin täsmentynyt".

Toinen ongelma johon olen usein törmännyt gradunsa kanssa pakertavien keskuudessa on tarve kirjoittaa aiheesta joka ei kiinnosta edes kirjoittajaa. Vaikuttaakin siltä että yliopisto tappaa mielikuvituksen ja jokainen "tutkii" aiheita, joiden kuvittelee miellyttävän jotain tieteen norsunluutornin pääsuurvisiiriä. Monet osaavat ammattimaisesti motivoida jopa tällaisen tutkimuksen, vaikka etäältäkin jo havaitsee, ettei motivaatio ainakaan omasta kiinnostuksesta kumpua. Sitten kolmen kuukauden kuluttua tullaan harmittelemaan, ettei työ etene kun on vaikea motivoitua lukemaan kirjallisuutta. No kappas.

Tuo joidenkin kaipaama "gradun personal trainer" tuppaa kulkemaan nimellä professori, eivätkä ne nyt ainakaan läheltä katsoen ole ihan niitä maailman pelottavimpia ihmisiä. Myös gradun kirjoittamisen ongelmat eivät ainakaan vielä ole kertaakaan olleet uniikkeja, vaikka jokainen opiskelija pelkää olevansa jollain erityisellä tavalla muita huonompi. Gradusta onkin tullut osin tarpeeton akateeminen initiaatioriitti, jossa jäsenyys herra- ja rouvakerhoon ostetaan masennuksella ja ahdistuksella. Gradun kirjoittaminen voi olla--ja sen tulisikin olla--palkitsevaa ja innostavaa. Se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vapaasti tutkia omaa kiinnostuksen kohdettaan (ja alasta riippumatta näitä on, vaikkapa se antiikin kielten tutkimuksen yhdistäminen videopeleihin tai huonoihin tatuointeihin). Jollei mikään maailmassa kiinnosta, sitten ehkä gradukin on vaikeahko haaste, muutoin uskoisin sen olevan melko leppoisaa omien ennakkokäsitysten haastamista.

[/quote]

Miksi gradusta tehdään mielikuvallisesti niin vaikea? Miksi siitä tulee monelle se kompastuskivi opintojen loppuunsuorittamisessa?
Itse olen sitä mieltä että opiskelija jätetään gradun kanssa aika yksin. On kyllä opintojen ohjaaja, mutta vaikka olisi kuinka kiva niin ihmiset asettavat hänet tittelen myötä korkeammalle ja kuka KEHTAA käydä ohjaajan luona useamman kerran. Hehän ovat kiireisiä ihmisiä tai ainakin näin annetaan ymmärtää. 

Aiheen valinnassakin pitäisi ohjata enemmän. Mikä vastaus on sellainen että Voihan tuosta tehdä. Pitäisi olla aikaa pohtia opiskelijan kanssa. Minusta jo aihe-esityksen jättäminen tuotti vaikeuksia. Liian vaikeasti selostettu. 

Gradun tekemisen mielikuva pitäisi muuttaa tyyystin. Nyt gradu on monelle pakkopulla, vaikea, mahdoton jne. 

Jos yliopistot eivät tee tälle asialle mitään niin jää kohta rahat saamatta tutkinnoista. Kiristetyt opintoaikataulut ajavat opintojen keskeyttämiseen viime metreillä. Eikä se ole kenenkään etu.  

[/quote]

Samaa mieltä jokaisesta kohdasta. Itse olen ainakin taapertanut ihan yksin. Seminaari loi vain liian suuria paineita koko työtä kohtaan. Eikä sen jälkeen ole ollut tarpeeksi kiinnostunutta henkilöä, jonka kanssa asiasta keskustella. Ohjaajaa kiinnostaa vasta siinä vaiheessa kun tuloksia alkaa löytymään. Meidänkin kalliista koulusta melkein puolet lopettaa ennen gradua. Se on kallista lystiä. Eihän se aika henkilöllä hukkaan mene, mutta yhteiskunnan resursseja siinä hukataan. Opiskelijalle tuo aika jää mieleen hiljaisena tietona, mutta olishan se hiton hienoa, kun olis ne paperit ja olisi valmis, eikä kenenkään mielessä luovuttajana.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:02"]

Jätin gradun kesken laiskuuden ja tyhmyyden vuoksi ja menin töihin. Se, että olin käytännössä heittänyt hukkaan monen vuoden opiskelun, oli lopulta liikaa: palasin häntä koipien välissä proffan eteen, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen aiheen ja tein graduni muutamassa kuukaudessa. Nyt ei ainakaan paina hermoja, selkärankaa ja itsetuntoa enää. Suosittelen. "Gradua vaille valmis" ei ole yli kolmikymppiselle koskaan positiivinen määritelmä.

[/quote]

Ihanaa, noin minäkin aion tehdä. Vaikka valmiilla paperilla en mitään tekisikään, niin omassa mielessä loppuun tehty työ antaa mielenrauhan. Näin uskoisin. Nyt on vaan höntti olo, kuin olisin jäänyt oven väliin, enkä pääse eteenpäin. Haluan valmiiksi. kiitos sinulle, annoit uskoa.

[/quote]

Mulle myös. Itse räin tällä hetkellä ilman motivaatiota gradua eteenpäin. Väärä ala ja väärä aihe koko graduun. Teen tämän loppuun pelkällä raivolla. On jo tekstiä se 50 sivua, niin ei kehttaa enää kesken jättää. Sitten vielä joku essee ja yks kirjatentti puuttuu. Koko opiskelu, lukeminen ja kirjoittaminen vituttaa just nyt niin armottomasti.

[/quote]

Uskokaa pois, suurimmalla osalla on samanlainen tunne juuri ennen "kalkkiviivoja". Se on jonkinlainen psykologinen defenssi sitä epävarmuutta vastaan, joka valmistumisen jälkeen koittaa. Yrittäkää ajatella siten, että sitten alkaa uusi vaihe elämässä.

Gradu on tosiaan pelkkä opinnäytetyö, ei elämäntehtävä tai useimmilla edes itsenäinen tutkimusprojekti. Arvosanalla on väliä vain, jos haluat tutkijaksi.

Helppo tapa tehdä gradu on rajata aihe mahdollisimma tarkasti ja sitten katsoa esimerkkiä omaa lähimmistä aiemmista töistä. Työn rakenne on niin tarkasti määrätty, että kirjoittaminen on lopulta hyvin suoraviivaista, kun kerran olet jo päässyt alasi tenteistä läpi!

Paras gradu on tehty gradu. Muistakaa myös, että kirjoittamisessa editointi tulee aina viimeiseksi, alussa vain suollat sitä tekstiä. Hyvä tapa on myös aloittaa pilkkomalla gradun rakenne yhtä kappaletta myöten niin pieniin osiin, että kirjoitat alussa vain yhden johtoajatuksen jokaiseen osioon. Siitä sitten laajennat. Ei se vaadi kuin perslihaksia ja niitähän meillä eukoilla on ;)

Nykyisin yliopistoon pääsee paljon enemmän opiskelemaan kuin ennen. ELi kaikilla ei ole kykyä tieteelliseen ajatteluun ja tutkimuksen tekoon, ja pelkän kandityön tekeminen ei ehkä kaikille riitä harjoitukseksi, siinä kun teorian osuus ei ole vielä kovin merkittävä tutkimustulosten analyysivaiheessa, kun taas gradussa pitää tulosten ja teorian kohdata tiiviimmin. Esseissä ei ole tutkimusasetelmaa, joten niiden kirjoittaminen ei ohjeista gradun tekoon kaikilta osin. AIheen valinta ja tutkimusongelman keksiminen sekä oman näkökulman löytäminen tutkittavaan ilmiöön voi olla monille se ensimmäinen ongelmakohta, etenkin jos etsii hyvää aihetta. Sitä kohtaa kun saisi jotenkin helpotettua/nopeutettua, voisi jo auttaa graduun tuskastuneita.  

En koe olevani luuseri. Saatan mennä opiskelemaan loppuun kun olen eläkkeellä. Tuskin se silloin vaikuttaa tuloihin?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 17:02"]

Gradua ei pidä ottaa minään itseisarvona. Jos valmistumisella ei saavuta mitään, niin miksi väkisin valmistua? Jos kokee, että gradun kirjoittaminen on mahdoton ponnistus, niin ehkä rohkeaa onkin juuri jättää opinnot ja mennä elämässä muulla tavoin eteenpäin. Gradu vaatii noin 1000 tuntia työskentelyä, eikä välttämättä sekään riitä. Ei gradu ole mikään ihan pikku juttu, vaan vähintään 60-sivuinen tutkielma.

[/quote]

miksi ihmeessä se pitäisi jättää tekemätttä? Maisteriopinnoissahan sitä ollaan...sitä varten sinut on valittu, että on ajateltu sinun olevan kiinnostunut alasta ja että sinä teet työsi loppuun asti. Sen opiskelutyösi. Se on sinun työsi, joka opiskelet. Ei se ole joku hahatus.

siinä ihan oikeasti on tavoitteena yhteiskuntaa ihminen, joka aettuu työelämään koulutettuna ammattilaisena. Toki ryöelämä sitten opettaa lisää. 

Ihan eri status on sillä, joka on valmistunut kuin sillä joka ei ole valmsi. Ihan sama, että puuttuuko yksi opintopiste vai onko tehnyt båvasta hhden opintopisteen...EI OLE VALMISTUNUT.

Minä arvostam niitä, jotka tekevät opintonsa loppuun...vaikka välillä olsikin vaikeaa. Taistelevat. Se ggradu on kypsyysnäyte.

sellaiset opinstotukien ym etuuksien laskeminen on ihan nihilismiä. Piste sille gradulle ja elämään aikuisten elämää.

aikansa kutakin. Eteenpäin elämässä on uskallusta.

toivon todella, että ne jotka ovat jättäneet kesken...ryhdistäytyvät..eivätkä heitä hukkaan sitä isoa työtä, minkä ovat jo tehneet. Errä osaisivat arvosta niitä opintoja, jotka ovat tehnee ja tekisivät ne loputkin.

voimia! Se on tahdon asia.

Täällä luuseri jolla jäi opinnot kandityöstä kiinni :( Yliopistolla ehdin kuitenkin haaskata 7 vuotta koska oli niin paljon sivuaineita, ja nyt kaikella voi heittää vesilintua. Työskentelen tällä hetkellä lastenhoitajana ja opiskelen merkonomiksi, haaveena olisi päästä kaupan kassalle töihin mutta tod.näk. jätän nämäkin opinnot vielä kesken koska en ole tarpeeksi älykäs, ja vaikka valmistuisinkin niin eihän nykyään saa hanttihommiakaan ilman kokemusta. Huonosti siis pärjään eikä tulevaisuus valoisalta näytä.