HS: Pikkuporvaristo katselee muita alaspäin
Olikohan tämä jo täällä? En ole monesta asiasta Kontulan kanssa samaa mieltä, mutta tämä artikkeli on täynnä erittäin teräviä huomioita. Paljon sellaista, mitä on tullut itsekin pohdittua.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008313922.html
"Pikkuporvarillisia taidemieltymyksiä ei ohjaa niinkään esteettinen nautinto kuin pyrkimys erottautua alemmistaan. Pikkuporvari arvostaa oopperaa ja kokeilevaa jazzia, vaikkei niitä syvällisesti ymmärräkään. Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan. Keskitien valitsemisesta seuraa keskinkertaisuutta."
"Hän kysyi, että osaanko sanoa, miksi kaikki mielenosoittajat ovat niin rumia. Hän tarkoitti, että he olivat ylipainoisia, tatuoituja ja käyttivät epäsiistejä vaatteita. Kenen tahansa normaalia edustavan pikkuporvarin lailla hänen katseensa kohdistui heidän häiritsevään ulkonäköönsä enemmänkin kuin aatteeseen.”"
Kommentit (482)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko porvari vai en, varhaiskasvatuksen opettajana, mies on tutkija. 2 lasta, vuokralla asutaan Helsingissä omistusasuntoon ei ole varaa. Olisi ihanaa olla porvari ja asua omistuspientalossa. Eli naapurin kaupankassa pariskunta jotka ovat saaneet käsirahan omistusasuntoon vanhemmiltaan ovat porvareita kun asuvat omassa rivarissa? Keitä me olemme? Tuo Kontulan määritelmä ei päde Helsingissä missä asunnon osto ilman takaajia tai huomattavia säästöjä on perheelliselle mahdottomuus.
Vielä kerran: Kontula kirjoittaa pikkuporvarillisuudesta henkisenä tilana. Materiaalisella todellisuudella on toki vaikutusta. On vaikeaa ylläpitää tavoiteltua mielikuvaa itsestään, jos puuttumaan jää jokin keskeinen porvarillisen elämäntavan tunnus kuten omistusasunto.
En pääse lukemaan artikkelia. Nojaako Kontula johonkin/joihinkin yhteiskuntatieteellisiin tutkimuksiin pamfletissaan vai onko kyseessä hänen oman maailmankuvansa ja subjektiivisen näkemyksensä perusteella tehty mielipidekirjoitus? Mihin pamfletilla pyritään, mikä sen funktio on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä johtuuko siitä, etten asu pääkaupunkiseudulla, vai siitä, että olen nuorempaa ikäluokkaa, mutta en kauheasti tunnista tuota Kontulan kuvailemaa pikkuporvari-ilmiötä Suomesta. Monissa muissa maissa se tuntuisi olevan paljon enemmän voimissaan.
Näen duunarikeskiluokkaa, jotka pätevät remonteilla ja autoilla, ja joiden "kulttuuri" on jotain Putousta. Näen koulutetumpaa keskiluokkaa, jotka pätevät kulttuurilla ja "oikeilla" vastauksilla arvokysymyksiin, mutta joilla ei yleensä ole omakotitaloa jota remontoida. Ensimmäinen kategoria on se, joka arvostelee mielenosoittajia, ja toinen kategoria on se, joka arvostelee duunareita, joista haluaa irroittautua hinnalla millä hyvänsä. Kumpikin kategoria katsoo muita kuin omaa viiteryhmäänsä alaspäin.
Duunarikeskiluokasta tunnistan vielä yleensä nuoremman alalajin, jota voisin sanoa Insta-duunarikeskiluokaksi. Pädetään materialla eikä kulttuurilla, mutta se materia ei ole yleensä vielä autoja ja omakotitaloja, vaan laukkuja ja rakennekynsiä. Ulkonäkö on todella tärkeä asia. Kolmenkympin tienoilla nämä yleensä sitten valmistuvat normaaliin duunarikeskiluokkaan, pikkuhiljaa kodilla päteminen tulee rakennekynsiä tärkeämmäksi.
Nuoren "kulttuurikeskiluokan" somessa tunnistaa siitä, että he kannattavat lähes kaikki samoja arvoja ja samoja asioita poliittisesti. Ulkonäkö yleensä joko harkitun huolittelematon (ei IKINÄ rakennekynsiä) tai harkitun erikoinen. "Taiteellisia" valokuvia. Pronouns in bio. Matkakohteet, sisustusratkaisut, harrastukset kuin hipstereillä 10 vuotta sitten, eli päämääränä on olla erilainen kuin muut, mutta jotenkin kaikki onnistuvat silti näyttämään samalta.
Nuo vanhanaikaiset pikkuporvarit, joille on tärkeää sekä tip-top omakotitalo, tip-top ulkonäkö että kulttuuriharrastus, ovat alati harvenevaa vanhempaa polvea. 90-luvulla kun kävin lapsena klassisen musiikin konserteissa, valtaosa yleisöstä oli tällaista keski-ikäistä väkeä. Näitä harrastavat perhetutut olivat m.m. konttorihenkilöitä, opettajia ja pikkupomojen kotirouvia. 2000-luvun alussa yleisö oli edelleen samaa, mutta vanhempaa. Nykyään klassisen musiikin konserteissa tulee vastaan enimmäkseen vanhuksia ja jonkin verran tuota ns. kulttuurikeskiluokaksi tunnistettavaa väkeä. Nykypäivänä konttorihenkilöitä kiinnostaa keskimäärin ihan eri riennot (ovat todennäköisemmin Insta-duunarikeskiluokkaa), ja nuoret opettajat identifioituvat yleensä hyvin tunnistettavasti tuohon some-kulttuurikeskiluokkaan.
Ei päde Helsingissä, tuollaista oli täällä 1980 luvulla.
80-luvulla oli jo some?
Kyllä minä ainakin tunnistan useamman "influensserin" pääkaupunkiseudulta, joka kuuluu selkeästi Insta-duunarikeskiluokkaan tai some-kulttuurikeskiluokkaan.
Se miksi niin moni suuttuu tästä artikkelista on se, että se osuva ja aikaansaa särön pikkuporvareiden paremmuuskuvitelmiin ja osoittaa heidän päälleliimatun muka-hienoutensa.
On kyllä jotenkin tosi junttia ajatella, että jonkun tietyn juoman juominen tai musiikin kuuntelu tekisi ihmisestä sivistyneen tai hienomman. Ainakin sivistys on sitä mitä jää jäljelle, kun kaikki muu riisutaan pois. Sitä ei voi ostaa rahalla eikä sen feikkaaminen onnistu ainakaan pitkällä aikavälillä. Ennen pitkää käy ilmi omien ajatusten ja tiedon puute.
"Pikkuporvarillisia taidemieltymyksiä ei ohjaa niinkään esteettinen nautinto kuin pyrkimys erottautua alemmistaan. Pikkuporvari arvostaa oopperaa ja kokeilevaa jazzia, vaikkei niitä syvällisesti ymmärräkään. Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan. Keskitien valitsemisesta seuraa keskinkertaisuutta."
Kertokaa te ei-pikkuporvarit, mitä tarkoittaa esteettinen nautinto, jos ei musiikin rakastamista? Pitääkö olla joku musatutkinto tai osata hienoilla termeillä analysoida sitä? Onko se estetiikkaa? Miksi pitäisi osata itse tuottaa taidetta voidakseen nauttia siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Mutta kuinka moni alle seitsemänkymppinen ihminen ajattelee näin esimerkiksi juuri oopperasta?
Nuori oopperan harrastaja on todennäköisemmin erikoisuudentavoittelija. Totta kai siihen liittyy olennaisesti oman harrastuksen pitäminen parempana ja erikoisempana kuin muilla, mutta onko sitten sekin nykypäivänä pikkuporvarillisuutta, jos pitää itseään boheemina ja erikoisena, taiteellisena kulttuuri-ihmisenä?
Itse asiassa eikö tämän määritelmän mukaan jopa 70-luvun vasemmistolaiset kulttuuri-ihmiset olleet pikkuporvareita?
Eli kaikki, jotka pitävät omia tapojaan ja omaa makuaan parempana kuin muilla?
Siis loppujen lopuksi melkein kaikki ihmiset, perinteisen porvarillisuuden asteesta huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Tämä on vain sinun ennakkoluulosi. Eivät oopperan kuuntelijat mieti mitä muut kuuntelevat vaan käyvät siellä ilahduttaakseen itseään. Tällaisia biaksia on meillä kaikilla ajattelussamme, mutta niistä voi aktiivisesti opetella pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Mutta kuinka moni alle seitsemänkymppinen ihminen ajattelee näin esimerkiksi juuri oopperasta?
Nuori oopperan harrastaja on todennäköisemmin erikoisuudentavoittelija. Totta kai siihen liittyy olennaisesti oman harrastuksen pitäminen parempana ja erikoisempana kuin muilla, mutta onko sitten sekin nykypäivänä pikkuporvarillisuutta, jos pitää itseään boheemina ja erikoisena, taiteellisena kulttuuri-ihmisenä?
Itse asiassa eikö tämän määritelmän mukaan jopa 70-luvun vasemmistolaiset kulttuuri-ihmiset olleet pikkuporvareita?
Eli kaikki, jotka pitävät omia tapojaan ja omaa makuaan parempana kuin muilla?
Siis loppujen lopuksi melkein kaikki ihmiset, perinteisen porvarillisuuden asteesta huolimatta?
Taidat olla tosi syvällä kuplassasi, jos oikeasti luulet että kaikkien muiden toimintaa ohjaa ensisijaisesti tulla nähnyksi parempana kuin muut. Toki oman harrastuksensa voi valita sen pohjalta mikä tuntuu itsestä kiehtovalta tai hienolta. Tälläinen harrastus ei kuitenkaan välttämättä ole yleisesti ihailtu asia, vaan ainoastaan yksilöä itseään miellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Mutta kuinka moni alle seitsemänkymppinen ihminen ajattelee näin esimerkiksi juuri oopperasta?
Nuori oopperan harrastaja on todennäköisemmin erikoisuudentavoittelija. Totta kai siihen liittyy olennaisesti oman harrastuksen pitäminen parempana ja erikoisempana kuin muilla, mutta onko sitten sekin nykypäivänä pikkuporvarillisuutta, jos pitää itseään boheemina ja erikoisena, taiteellisena kulttuuri-ihmisenä?
Itse asiassa eikö tämän määritelmän mukaan jopa 70-luvun vasemmistolaiset kulttuuri-ihmiset olleet pikkuporvareita?
Eli kaikki, jotka pitävät omia tapojaan ja omaa makuaan parempana kuin muilla?
Siis loppujen lopuksi melkein kaikki ihmiset, perinteisen porvarillisuuden asteesta huolimatta?
Siis ylläoleva tiivistettynä, en vain ymmärrä, miten pikkuporvarin määritelmä voi olla periaatteessa kuka tahansa ihminen, joka pitää omaa makuaan parempana kuin muilla. Sehän kuvastaa oikeastaan suurinta osaa kaikista ihmisistä, ja varsinaisen porvarillisuuden määritelmä jää kokonaan ulkopuolelle.
Aah, ihmisten luokittelua ja solvaamista ”tarkkanäköisen havainnoinnin” varjolla. Tätä herkkua ei onneksi olekaan ollut viime vuosina riittävästi internetsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Mutta kuinka moni alle seitsemänkymppinen ihminen ajattelee näin esimerkiksi juuri oopperasta?
Nuori oopperan harrastaja on todennäköisemmin erikoisuudentavoittelija. Totta kai siihen liittyy olennaisesti oman harrastuksen pitäminen parempana ja erikoisempana kuin muilla, mutta onko sitten sekin nykypäivänä pikkuporvarillisuutta, jos pitää itseään boheemina ja erikoisena, taiteellisena kulttuuri-ihmisenä?
Itse asiassa eikö tämän määritelmän mukaan jopa 70-luvun vasemmistolaiset kulttuuri-ihmiset olleet pikkuporvareita?
Eli kaikki, jotka pitävät omia tapojaan ja omaa makuaan parempana kuin muilla?
Siis loppujen lopuksi melkein kaikki ihmiset, perinteisen porvarillisuuden asteesta huolimatta?
Siis ylläoleva tiivistettynä, en vain ymmärrä, miten pikkuporvarin määritelmä voi olla periaatteessa kuka tahansa ihminen, joka pitää omaa makuaan parempana kuin muilla. Sehän kuvastaa oikeastaan suurinta osaa kaikista ihmisistä, ja varsinaisen porvarillisuuden määritelmä jää kokonaan ulkopuolelle.
Minäkin uskon, että oma kissarotuni on kaikista paras, mutta en kuvittele sen tekevän minusta parempaa ihmistä. En myöskään valinnut rotua sen perusteella mitä muut pitävät hienona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Ooppera voi tehdä jostain yksilöstä paremman ihmisen. Se, jos suhtautuu muihin ylpeästi on ihan hänen oma onnettomuutensa ja häviönsä. Menettää useita ihmisiä, kohtaamisia ja keskusteluja ym. Miksi se minua häiritsisi kun ihan omaa höpeeyyttään ylenkatsoo muita? Miksi Kontulaan häiritsee tällainen, että pitää oikein kirja kirjoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Mutta kuinka moni alle seitsemänkymppinen ihminen ajattelee näin esimerkiksi juuri oopperasta?
Nuori oopperan harrastaja on todennäköisemmin erikoisuudentavoittelija. Totta kai siihen liittyy olennaisesti oman harrastuksen pitäminen parempana ja erikoisempana kuin muilla, mutta onko sitten sekin nykypäivänä pikkuporvarillisuutta, jos pitää itseään boheemina ja erikoisena, taiteellisena kulttuuri-ihmisenä?
Itse asiassa eikö tämän määritelmän mukaan jopa 70-luvun vasemmistolaiset kulttuuri-ihmiset olleet pikkuporvareita?
Eli kaikki, jotka pitävät omia tapojaan ja omaa makuaan parempana kuin muilla?
Siis loppujen lopuksi melkein kaikki ihmiset, perinteisen porvarillisuuden asteesta huolimatta?
Taidat olla tosi syvällä kuplassasi, jos oikeasti luulet että kaikkien muiden toimintaa ohjaa ensisijaisesti tulla nähnyksi parempana kuin muut. Toki oman harrastuksensa voi valita sen pohjalta mikä tuntuu itsestä kiehtovalta tai hienolta. Tälläinen harrastus ei kuitenkaan välttämättä ole yleisesti ihailtu asia, vaan ainoastaan yksilöä itseään miellyttävä.
Ei KAIKKIEN toimintaa, mutta jokaisesta ihmisryhmästä löytyy kuitenkin paljon tällaisia ihmisiä, joten miten se määrittelee juuri pikkuporvarillisuutta?
Sitä paitsi se, että pitää omaa makuaan parempana ja jopa ylenkatsoo muita, ei vielä tarkoita sitä, että omaa toimintaa ohjaisi se, että haluaa välttämättä tulla NÄHDYKSI parempana kuin muut. Joillakin on yksinkertaisesti vankkumaton luotto siihen, että tietävät aina kaiken paremmin, näkee kukaan sitä sitten tai ei. Vaikka ihan anonyyminäkin, tällä palstalla.
Kommunistit nimenomaan katsovat olevansa kaikkia muita parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Pikkuporvarillisuutta on se, että kuvittelee oopperan kuuntelemisen tekevän itsestä paremmin ihmisen milloin voi suhtautua ylpeästi ihmisiin ketkä eivät kuuntele oopperaa.
Ooppera voi tehdä jostain yksilöstä paremman ihmisen. Se, jos suhtautuu muihin ylpeästi on ihan hänen oma onnettomuutensa ja häviönsä. Menettää useita ihmisiä, kohtaamisia ja keskusteluja ym. Miksi se minua häiritsisi kun ihan omaa höpeeyyttään ylenkatsoo muita? Miksi Kontulaan häiritsee tällainen, että pitää oikein kirja kirjoittaa?
Miksi tästä ilmiöstä ei saisi puhua? Puhutaanhan täällä kaikesta muustakin.
Minusta on kaikessa hiljaisuudessa tullut pikku porvarillenen, tosin kun oikeasti 20v sitten olin tuossa kuplassa se ja sen rajat ahdistivat kurjuuteen asti. Ex-aviomies onnekseni lempasi minut ulos kuplasta.
Rakastan rauhaa, eikä v... tu vitsimukit naurata, Rockya en muista nähneeni kun en tykkää päähän hakkaamisesta, oopperassa en ole käynyt, mutta haluaisin mennä, taidetta en osaa tehdä, mutta haluan siitä nauttia.
Ihmisiä en kyllä katso ylös tai alas päin, samanlaista on pyyhkiä ministerin kuin ex metsien miehen persettä.
Vierailija kirjoitti:
"Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan."
Tarkoittaako tämä sitä, että duunari ei rakasta taidetta vai että duunari rakastaa taidetta ja pystyy sitä myös tuottamaan itse? Mielestäni aika outo kommentti.
Pikkuporvarille on hyvin tyypillistä, että hän yrittää kaikin keinoin erottua itseään alempiarvoisista ihmisistä. Pikkuporvari näkee maailman mustavalkoisesti, joten hänen on vaikea hahmottaa että myös duunari voi olla hänen kaltaisensa, eli pikkuporvari. Että hän on ehkä itse se duunari, joka pelkää olevansa. Ja toisaalta tajuta, että joku häntä oletusarvoisesti alempiarvoinen voisi rakastaa taidetta sen itsensä tähden ja osata jopa tuottaa sitä. Taiteessa kyse ei olekaan kaikille statuksesta, rahasta eikä identiteetistä, vaan jostain muusta joka lävistää kaikki yhteiskuntaluokat.
Et ole porvari.