HS: Pikkuporvaristo katselee muita alaspäin
Olikohan tämä jo täällä? En ole monesta asiasta Kontulan kanssa samaa mieltä, mutta tämä artikkeli on täynnä erittäin teräviä huomioita. Paljon sellaista, mitä on tullut itsekin pohdittua.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008313922.html
"Pikkuporvarillisia taidemieltymyksiä ei ohjaa niinkään esteettinen nautinto kuin pyrkimys erottautua alemmistaan. Pikkuporvari arvostaa oopperaa ja kokeilevaa jazzia, vaikkei niitä syvällisesti ymmärräkään. Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan. Keskitien valitsemisesta seuraa keskinkertaisuutta."
"Hän kysyi, että osaanko sanoa, miksi kaikki mielenosoittajat ovat niin rumia. Hän tarkoitti, että he olivat ylipainoisia, tatuoituja ja käyttivät epäsiistejä vaatteita. Kenen tahansa normaalia edustavan pikkuporvarin lailla hänen katseensa kohdistui heidän häiritsevään ulkonäköönsä enemmänkin kuin aatteeseen.”"
Kommentit (482)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?
Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Vierailija kirjoitti:
"Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan."
Tarkoittaako tämä sitä, että duunari ei rakasta taidetta vai että duunari rakastaa taidetta ja pystyy sitä myös tuottamaan itse? Mielestäni aika outo kommentti.
Tämä on sitä porukkaa jonka 1 ranskissosiologi Pierre Bourdieu määrittelee luokaksi jolla "on hyvä kulttuuritahto". Bourdieu kokee että heillä ei ole annettavaa kulttuurille mutta he suhtautuvat siihen myönteisesti ja tukevat, kannustavat ja rahoittavat sitä.
Taidan kuulua itse tähän porukkaan ja aika vahvasti myös Kontulan kuvailemaan keskiluokkaan.
En kyllä loukkaantuntut Kontulan artikkelista. Suurin osa meistä on keskiluokkaisia, pärjäileviä ihmisiä jotka keräilevät ympärilleen vähäistä mukavuutta ja pieniä voitonmerkkejä.
En ole rikasta eliittiä, en kulttuurityöläinen enkä myöskään köyhä. Olen toisaalta sikäli kohtuullisen onnistunut keskiluokkainen etten ole älyttömän kulutuskeskeinen vaan myös jollain tavoin ympäristötietoinen, kulutan palveluita enkä kiinanrihkamaa ja tunnen laajasti ihmisiä, rikkaita ja köyhiä. En koe katsovani köyhempiä ihmisiä kovin nokkaa pitkin. On sitä itsekin ollut huonommassa tilanteessa.
Aikamoista, yksi iso porvari nillittää jostain pikkuporvareista kokonaisen kirjan verran. Hapokasta.
Jokainen voi valita miten elää elämänsä. Toiset opiskelee, tekee työnsä, kasvattaa perheensä ja hankkii siinä sivussa varallisuutensa. Tätä voi kutsua porvarilliseksi. Porvarihan tulee ranskan kielen sanasta tarkoitti alunperin kaupunkilaista, myöhemmin itsenäistä ammatinharjoittajaa, käsityöläistä, kauppiasta, yrittäjää.
Kommunistiset Marxilaiset rupasivat käyttämään porvari sanaa kapitalisteista. Siis pääoman omistajista ja sijoittajista. Sijoittaa voi yrityksiin, arvopapereihin tai esimerkiksi asuntoihin. Kapitalistithan ovat kommunistien luokkavihollisia.
Kontula on julistautunut eduskunnan ainoaksi kommunistiksi. Kontulan kolme sijoitusasuntoa Helsingissä ja Tampereella tuottavat julkikommunistille hänen oman ilmoituksensa mukaan noin 400 euroa kuussa, mikä tarkoittaa lähes 5000 euron puhdasta tuottoa vuosittaista. Tämä tarkoittaa että kontula on itse pääomien omistaja ja sijoittaja. Siis Kapitalisti.
Kontula on siis itse kapitalisti. Kontula ei ole itse Pikku-Porvari, vaan Kontula on aito Kapitalisti ja Porvari itsekin, vaikka väittää muuta.
"Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan."
Öö, no aika harva meistä on taiteilija, joo.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista, yksi iso porvari nillittää jostain pikkuporvareista kokonaisen kirjan verran. Hapokasta.
Hupsista!
Anna Kontula itse on Iso Lihava Porvari ja Kapitalisti.
Laitan Anna Kontulan kirjan hyllyssäni toisen entisen Kommunistin, Björn Wahlroosin kirjan viereen.
Anna Kontula on välillä fiksu tyyppi. Myöntää itsekin olevansa pikkuporvari.
Vierailija kirjoitti:
Anna Kontula on välillä fiksu tyyppi. Myöntää itsekin olevansa pikkuporvari.
Anna Kontula on Eduskunnan Spede.
Miksi täällä on näin paljon henkilöön menevää argumemtointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan."
Tarkoittaako tämä sitä, että duunari ei rakasta taidetta vai että duunari rakastaa taidetta ja pystyy sitä myös tuottamaan itse? Mielestäni aika outo kommentti.
No suomessa aikamoni "duunarikin" on pikkuporvarillinen.
Kontula tarkoittanee että lahjakkuus ei pikkuporvarillisella eroa juuri duunari väestöstä, ei niin paljoa että voisi luoda. Tai ymmärtää syvllisesti fuusio-jazzia. Pikkuporvarillisuus tarkoittaa sitä, että älähtää edellisen lauseen pilkuttomuutta, muttei ymmärrä, miksi se on pilkuton(vaikka kieliopin mukaan pitää olla pilkut)
Nyt ollaan ytimessä. Rautalangasta siis vääntäen: vaikka pikkuporvari kokee olevansa parempi ihminen kuin muut, hän ei tosiasiassa ole sitä. Hän ei välttämättä ole merkittävästi duunaria lahjakkaampi, ei luovempi eikä kykenevämpi tuottamaan itse uutta. Ainoa ero, on kuviteltu paremmuus ja ruma ominaisuus kokea tarpeelliseksi katsoa muita alaspäin. Myös duunari (tai kuka tahansa ei pikkuporvari, myös oikeat porvarit) voi juoda illallisen kanssa viiniä, mutta ei tee sitä koska se ei välitä viinin mausta vaan juo sen sijaan pepsi maxia. Pikkuporvarilla sen sijaan on kauhea hinku päästä eliittiin, joten hän joutuu aluksi pakottamaan itsensä tottumaan viinin makuun jotta voi myöhemmin halveksia kaikkia muita ketkä eivät tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän rakastaa taidetta, mutta ei kykene itse sitä tuottamaan."
Tarkoittaako tämä sitä, että duunari ei rakasta taidetta vai että duunari rakastaa taidetta ja pystyy sitä myös tuottamaan itse? Mielestäni aika outo kommentti.
No suomessa aikamoni "duunarikin" on pikkuporvarillinen.
Kontula tarkoittanee että lahjakkuus ei pikkuporvarillisella eroa juuri duunari väestöstä, ei niin paljoa että voisi luoda. Tai ymmärtää syvllisesti fuusio-jazzia. Pikkuporvarillisuus tarkoittaa sitä, että älähtää edellisen lauseen pilkuttomuutta, muttei ymmärrä, miksi se on pilkuton(vaikka kieliopin mukaan pitää olla pilkut)
Nyt ollaan ytimessä. Rautalangasta siis vääntäen: vaikka pikkuporvari kokee olevansa parempi ihminen kuin muut, hän ei tosiasiassa ole sitä. Hän ei välttämättä ole merkittävästi duunaria lahjakkaampi, ei luovempi eikä kykenevämpi tuottamaan itse uutta. Ainoa ero, on kuviteltu paremmuus ja ruma ominaisuus kokea tarpeelliseksi katsoa muita alaspäin. Myös duunari (tai kuka tahansa ei pikkuporvari, myös oikeat porvarit) voi juoda illallisen kanssa viiniä, mutta ei tee sitä koska se ei välitä viinin mausta vaan juo sen sijaan pepsi maxia. Pikkuporvarilla sen sijaan on kauhea hinku päästä eliittiin, joten hän joutuu aluksi pakottamaan itsensä tottumaan viinin makuun jotta voi myöhemmin halveksia kaikkia muita ketkä eivät tee niin.
Koska täällä on monella niin paljon ongelmia luetunymmärtämisessä tarkennan vielä: viinistä voi siis tykätä muuten vaan, tulo- ja koulutustasosta riippumatta!
En tiedä johtuuko siitä, etten asu pääkaupunkiseudulla, vai siitä, että olen nuorempaa ikäluokkaa, mutta en kauheasti tunnista tuota Kontulan kuvailemaa pikkuporvari-ilmiötä Suomesta. Monissa muissa maissa se tuntuisi olevan paljon enemmän voimissaan.
Näen duunarikeskiluokkaa, jotka pätevät remonteilla ja autoilla, ja joiden "kulttuuri" on jotain Putousta. Näen koulutetumpaa keskiluokkaa, jotka pätevät kulttuurilla ja "oikeilla" vastauksilla arvokysymyksiin, mutta joilla ei yleensä ole omakotitaloa jota remontoida. Ensimmäinen kategoria on se, joka arvostelee mielenosoittajia, ja toinen kategoria on se, joka arvostelee duunareita, joista haluaa irroittautua hinnalla millä hyvänsä. Kumpikin kategoria katsoo muita kuin omaa viiteryhmäänsä alaspäin.
Duunarikeskiluokasta tunnistan vielä yleensä nuoremman alalajin, jota voisin sanoa Insta-duunarikeskiluokaksi. Pädetään materialla eikä kulttuurilla, mutta se materia ei ole yleensä vielä autoja ja omakotitaloja, vaan laukkuja ja rakennekynsiä. Ulkonäkö on todella tärkeä asia. Kolmenkympin tienoilla nämä yleensä sitten valmistuvat normaaliin duunarikeskiluokkaan, pikkuhiljaa kodilla päteminen tulee rakennekynsiä tärkeämmäksi.
Nuoren "kulttuurikeskiluokan" somessa tunnistaa siitä, että he kannattavat lähes kaikki samoja arvoja ja samoja asioita poliittisesti. Ulkonäkö yleensä joko harkitun huolittelematon (ei IKINÄ rakennekynsiä) tai harkitun erikoinen. "Taiteellisia" valokuvia. Pronouns in bio. Matkakohteet, sisustusratkaisut, harrastukset kuin hipstereillä 10 vuotta sitten, eli päämääränä on olla erilainen kuin muut, mutta jotenkin kaikki onnistuvat silti näyttämään samalta.
Nuo vanhanaikaiset pikkuporvarit, joille on tärkeää sekä tip-top omakotitalo, tip-top ulkonäkö että kulttuuriharrastus, ovat alati harvenevaa vanhempaa polvea. 90-luvulla kun kävin lapsena klassisen musiikin konserteissa, valtaosa yleisöstä oli tällaista keski-ikäistä väkeä. Näitä harrastavat perhetutut olivat m.m. konttorihenkilöitä, opettajia ja pikkupomojen kotirouvia. 2000-luvun alussa yleisö oli edelleen samaa, mutta vanhempaa. Nykyään klassisen musiikin konserteissa tulee vastaan enimmäkseen vanhuksia ja jonkin verran tuota ns. kulttuurikeskiluokaksi tunnistettavaa väkeä. Nykypäivänä konttorihenkilöitä kiinnostaa keskimäärin ihan eri riennot (ovat todennäköisemmin Insta-duunarikeskiluokkaa), ja nuoret opettajat identifioituvat yleensä hyvin tunnistettavasti tuohon some-kulttuurikeskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on näin paljon henkilöön menevää argumemtointia?
Samaa mieltä, miksi porvari Kontulaa harmittaa toisten harrastukset ja pitää ilkeillä niistä alentavaan tapaan. Kontula, tuo 'köyhien ystävä', unohti taustansa heti päästyään eduskuntaa, kerää omaisuutta ja on porvari. Mutta välillä aina pitää esiintyä alemman tason porukan väkenä haukkuen muita, että saa uusittua mandaattinsa eduskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on näin paljon henkilöön menevää argumemtointia?
Samaa mieltä, miksi porvari Kontulaa harmittaa toisten harrastukset ja pitää ilkeillä niistä alentavaan tapaan. Kontula, tuo 'köyhien ystävä', unohti taustansa heti päästyään eduskuntaa, kerää omaisuutta ja on porvari. Mutta välillä aina pitää esiintyä alemman tason porukan väkenä haukkuen muita, että saa uusittua mandaattinsa eduskunnassa.
Ei ollut mielestäni ilkeilyä ja Kontulahan nimenomaa sanoi tunnistavan pikkuporvarillisia piirteitä itsestäänkin. Se, että analyysi on pätevä ja kalahtaa sinuun ei tee siitä ilkeää. Kaikki tämä ja vähän muuta olisi auennut sinullekin, jos olisit vain lukenut kyseisen artikkelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on näin paljon henkilöön menevää argumemtointia?
Samaa mieltä, miksi porvari Kontulaa harmittaa toisten harrastukset ja pitää ilkeillä niistä alentavaan tapaan. Kontula, tuo 'köyhien ystävä', unohti taustansa heti päästyään eduskuntaa, kerää omaisuutta ja on porvari. Mutta välillä aina pitää esiintyä alemman tason porukan väkenä haukkuen muita, että saa uusittua mandaattinsa eduskunnassa.
Ei ollut mielestäni ilkeilyä ja Kontulahan nimenomaa sanoi tunnistavan pikkuporvarillisia piirteitä itsestäänkin. Se, että analyysi on pätevä ja kalahtaa sinuun ei tee siitä ilkeää. Kaikki tämä ja vähän muuta olisi auennut sinullekin, jos olisit vain lukenut kyseisen artikkelin.
Vähän väsynyttä tuollainen argumentointi että jos ei Kontulan analyysista ole samaa mieltä niin se muka todistaa analyysin olleen pätevä ja osuva. Hiekkalaatikkomeininkiä.
En tiedä olenko porvari vai en, varhaiskasvatuksen opettajana, mies on tutkija. 2 lasta, vuokralla asutaan Helsingissä omistusasuntoon ei ole varaa. Olisi ihanaa olla porvari ja asua omistuspientalossa. Eli naapurin kaupankassa pariskunta jotka ovat saaneet käsirahan omistusasuntoon vanhemmiltaan ovat porvareita kun asuvat omassa rivarissa? Keitä me olemme? Tuo Kontulan määritelmä ei päde Helsingissä missä asunnon osto ilman takaajia tai huomattavia säästöjä on perheelliselle mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä johtuuko siitä, etten asu pääkaupunkiseudulla, vai siitä, että olen nuorempaa ikäluokkaa, mutta en kauheasti tunnista tuota Kontulan kuvailemaa pikkuporvari-ilmiötä Suomesta. Monissa muissa maissa se tuntuisi olevan paljon enemmän voimissaan.
Näen duunarikeskiluokkaa, jotka pätevät remonteilla ja autoilla, ja joiden "kulttuuri" on jotain Putousta. Näen koulutetumpaa keskiluokkaa, jotka pätevät kulttuurilla ja "oikeilla" vastauksilla arvokysymyksiin, mutta joilla ei yleensä ole omakotitaloa jota remontoida. Ensimmäinen kategoria on se, joka arvostelee mielenosoittajia, ja toinen kategoria on se, joka arvostelee duunareita, joista haluaa irroittautua hinnalla millä hyvänsä. Kumpikin kategoria katsoo muita kuin omaa viiteryhmäänsä alaspäin.
Duunarikeskiluokasta tunnistan vielä yleensä nuoremman alalajin, jota voisin sanoa Insta-duunarikeskiluokaksi. Pädetään materialla eikä kulttuurilla, mutta se materia ei ole yleensä vielä autoja ja omakotitaloja, vaan laukkuja ja rakennekynsiä. Ulkonäkö on todella tärkeä asia. Kolmenkympin tienoilla nämä yleensä sitten valmistuvat normaaliin duunarikeskiluokkaan, pikkuhiljaa kodilla päteminen tulee rakennekynsiä tärkeämmäksi.
Nuoren "kulttuurikeskiluokan" somessa tunnistaa siitä, että he kannattavat lähes kaikki samoja arvoja ja samoja asioita poliittisesti. Ulkonäkö yleensä joko harkitun huolittelematon (ei IKINÄ rakennekynsiä) tai harkitun erikoinen. "Taiteellisia" valokuvia. Pronouns in bio. Matkakohteet, sisustusratkaisut, harrastukset kuin hipstereillä 10 vuotta sitten, eli päämääränä on olla erilainen kuin muut, mutta jotenkin kaikki onnistuvat silti näyttämään samalta.
Nuo vanhanaikaiset pikkuporvarit, joille on tärkeää sekä tip-top omakotitalo, tip-top ulkonäkö että kulttuuriharrastus, ovat alati harvenevaa vanhempaa polvea. 90-luvulla kun kävin lapsena klassisen musiikin konserteissa, valtaosa yleisöstä oli tällaista keski-ikäistä väkeä. Näitä harrastavat perhetutut olivat m.m. konttorihenkilöitä, opettajia ja pikkupomojen kotirouvia. 2000-luvun alussa yleisö oli edelleen samaa, mutta vanhempaa. Nykyään klassisen musiikin konserteissa tulee vastaan enimmäkseen vanhuksia ja jonkin verran tuota ns. kulttuurikeskiluokaksi tunnistettavaa väkeä. Nykypäivänä konttorihenkilöitä kiinnostaa keskimäärin ihan eri riennot (ovat todennäköisemmin Insta-duunarikeskiluokkaa), ja nuoret opettajat identifioituvat yleensä hyvin tunnistettavasti tuohon some-kulttuurikeskiluokkaan.
Ei päde Helsingissä, tuollaista oli täällä 1980 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mielestäni ilkeilyä ja Kontulahan nimenomaa sanoi tunnistavan pikkuporvarillisia piirteitä itsestäänkin. Se, että analyysi on pätevä ja kalahtaa sinuun ei tee siitä ilkeää. Kaikki tämä ja vähän muuta olisi auennut sinullekin, jos olisit vain lukenut kyseisen artikkelin.
Miksi Kontula sitten vaikenee rahasta, luitko edes artikkelia? Hänhän on porvari, esiintyy pikkuporvarina artikkelissa, mutta yrittää samalla maalata itsestään kuvaa köyhien ystävänä? Lukutaito ja luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin nuo jazz ja ooppera otettiin esimerkeiksi koska tuon tyylisistä taiteenlajeista niin kutsuttu pikkuporvari pyrkii löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. Hän tekee soveliaita asioita ja kehittyy ihmisenä oikeaan suuntaan. Myhäillen omaa erinomaisuuttaan ja tuomiten kaiken menestyksen ja jalon sivistyksen kaavaa rikkovan.
Useimmissa on pikkuporvarin vikaa vähintään jossain määrin. Vaikkapa kuten kaikissa on narsistisia piirteitä vaikkeivät kaikki ole kovan luokan narsisteja
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?Jos tässä puhutaan Kontulan kirjasta, pikkuporvarillisuutta ei ole määritelty köyhäksi porvariksi vaan mielenmaisemaksi. Kuka tahansa voi olla henkisesti pikkuporvari, vaikka parhaat edellytykset sille antaakin usein keskiluokkaisuus.
Ja esimerkkinä tästä mielenmaisemasta oli esim. kyky tuottaa taidetta eli taiteellinen lahjakkuus ja vuosikausien sinnikäs harjoittelu. Ja jos ei ole lahjakas ja opiskellut oopperalaulajaksi, nimenomaan oopperataiteen kuluttaminen on pikkuporvarillisuutta? Sen sijaan vaikka rockin kuunteleminen ei ole, vaikka ei osaa soittaa kuin ilmaskebaa? Anna vaan haluaa provoilla, jotta mahdollisimman moni ostaa kirjan ja saa lisää massia. Lol.
Mielestäni puhut snobeista etkä pikkuporvareista. Pikkuporvari on köyhempi porvari ja keskiluokkaa.
Ja varmasti löytyy snobeja keskiluokasta, vaan niin löytyy kaikista muistakin luokista. Eri asiat kenties korostuvat, mutta ehdottomuus on yhtä vahvaa.
Vaan harva on niin hullu, että kiduttaa itseään päivittäin tuntitolkulla asioilla, joista ei aidosti pidä. Miksi se ärsyttää, että joku heittää elämänsä sillä tavalla hukkaan? Onko ärsyyntyjällä tunne, että jää ulos piireistä tai, että muiden tyytyväisyys elämäänsä on itseltä pois?