Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

Oho tulipa sekavan näköisesti nuo vertaukset, kun yritin laittaa ne rinnakkain. Olisi ollut helpompi verrata siten, mutta eipä ne pysyneetkään rinnakkain.

Jerusalem

-uskovien äiti ("taivaallinen Jerusalem", "se Jerusalem joka on ylhäällä")

-Karitsan morsian (uusi/valmis Jerusalem, joka laskeutuu alas taivaasta)

-puettu hohtavaan ja puhtaaseen liinavaatteeseen, joka on pyhien vanhurskaus

-Jumalan rakentama

-kaupunki, jolla on perustukset

-laskeutuu alas taivaasta, Jumalan tyköä

Baabel/Babylon

-maan porttojen ja kahistusten äiti

-antikristuksen morsian?

-puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristeltu kullalla, jalokivillä ja helmillä

-ihmistekoinen

-kaupunki, jolla ei ole perustuksia

-kohoaa maasta kohti taivasta

Nro 126.

"Mutta Jumalan tahto on tulla alas taivaasta maan päälle, ja elää kansansa keskellä niin että me eläisimme hänen elämäänsä, hän meissä."

Tämä on se mistä minäkin puhun. Itse ajattelen, että Kristuksen toinen tuleminen on tilanne, jossa Kristus-tietoisuus on niin täyttänyt ihmiset, että täällä ei elä enää lihallisia pahoja ihmisiä vaan Jumala itse elää meissä. Silloin taivas ja maa itsekin ovat uusia, leijona voi elää sovussa lampaiden kanssa, sillä tämä maailma minkä nyt näemme on heijastusta omasta jakautuneesta, langenneesta tietoisuudentilastamme, ja uusi tulee olemaan heijastus uudesta tietoisuudentilastamme. Tai inhimillisesti puhuen ei meidän tietoisuudestamme, jos ihmisestä puhutaan egona, vaan Kristuksen tietoisuudesta.

"19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. 

20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, 
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. 
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; "

Mutta Jumalan lapsia olemme me, ja Jeesus esikoinen meistä.

t. ap

Ihan kuin joku viisas olisi joskus sanonut näinkin: "Hedelmästään puu tunnetaan." Kuka kumma se mahtoi olla...

Toisin sanoen, hengellinen kokemus, joka saa lopulta ihmisen pelokkaaseen ja vainoharhaiseen tilaan, jopa näkemään ympärillään näkyjä demoneista (!), ei varmasti ole hyvä.

Toisaalta en osaa kuvitella, miten jokin sisäinen hengellinen kokemus, joka tuo mukanaan rakkauden Jumalaan, uskon hyvyyteen, ja syvän rauhan ja onnen tunteen, ja saa ihmisen tekemään lähimmäisilleen hyvää, voisi olla pahasta lähtöisin.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 18:54"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:32"]

Nro 126.

"Mutta Jumalan tahto on tulla alas taivaasta maan päälle, ja elää kansansa keskellä niin että me eläisimme hänen elämäänsä, hän meissä."

Tämä on se mistä minäkin puhun. Itse ajattelen, että Kristuksen toinen tuleminen on tilanne, jossa Kristus-tietoisuus on niin täyttänyt ihmiset, että täällä ei elä enää lihallisia pahoja ihmisiä vaan Jumala itse elää meissä. Silloin taivas ja maa itsekin ovat uusia, leijona voi elää sovussa lampaiden kanssa, sillä tämä maailma minkä nyt näemme on heijastusta omasta jakautuneesta, langenneesta tietoisuudentilastamme, ja uusi tulee olemaan heijastus uudesta tietoisuudentilastamme. Tai inhimillisesti puhuen ei meidän tietoisuudestamme, jos ihmisestä puhutaan egona, vaan Kristuksen tietoisuudesta.

"19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. 

20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, 
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. 
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; "

Mutta Jumalan lapsia olemme me, ja Jeesus esikoinen meistä.

t. ap

[/quote]

Tuhatvuotisessa valtakunnassa synti on kuitenkin vielä läsnä, vaikka se ei ole hallitsevassa osassa. Mutta jos oikein ymmärrän, niin se ei vaikuta enää uskovissa, Jumalan omaisuuskansassa, vaan muissa siellä olevissa kansoissa. Kuitenkin koska synti on vielä jollain tasolla läsnä maailmassa, niin se on Pojan valtakunta, ei Isän. Pyhät hallitsevat silloin Jeesuksen, esikoisen rinnalla. Sitten kun Poika luovuttaa valtakunnan takaisin Isän haltuun, kukistettuaan kaiken pahuuden, toteutuu Jumalan, Isän valtakunta kokonaisuudessaan. Näin olen ymmärtänyt. Entä sinä?

"Mutta temppeliä minä en siinä (uudessa Jerusalemissa, Karitsan morsiamessa/vaimossa) nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. (ymmärrän tämän niin että Jumalan henki on vallanut omaisuuskansansa niin täydellisesti, ettei mainintaa erillisestä temppelistä enää tarvita) Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan."

Jumalan omaisuuskansa siis samaistuu tähän kaupunkiin/on osa sitä. Tässä puhutaan myös kansoista ja kuninkaista. En ole varma kertooko se tuhatvuotisen valtakunnan ajasta vai onko Jeesus jo luovuttanut valtakunnan Isälle... Raamatussa puhutaan myös kansojen tervehtymisestä elämän puun lehtien kautta:

"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi."

Koska lehdet ovat muille kansoille, ovat hedelmät kaiketi Jumalan omaisuuskansalle. Benjamin Turkia, en tiedä tunnetko häntä, on selittänyt tätä niin, että Jumalan omaisuuskansalla (kuningassuvulla) on elämä itsessään, he kantavat hedelmää. Kun taas kansat elävät uskon kuuliaisuuden kautta, ikäänkuin puettuina lehtiin. Lehdet ovat  puun vaatteet, ja Raamatussa vaatteet puhuvat ulkonaisesta käyttäytymisestä.

En tiedä, mutta mielenkiintoisia näkemyksiä joka tapauksessa. Tässä linkki koko kirjoitukseen:

http://www.portti.org/touko05.html

[/quote]

"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa." Ilm. 2:7

"Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni." Ilm. 3:10-11

"Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään-niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain- ja minä annan hänelle kointähden." Ilm. 2:26-29

Nro 140:lle. 

Katsoin tuota ketjua äsken, samoin toista uskonasioita ketjua jossa kysyjä ihmetteli, että olisi avoin löytämään uskon mutta minkäs teet jos minkäänlaista uskoontulokokemusta ei vaan tunnu tulevan. 

Sympatiani ovat kyllä nyt kovasti niiden puolella, jotka kokevat kristinuskon (sellaisena kuin se nykyään fundamentalistien on tapana esittää) vääryydenmukaiseksi, ja jotka kokevat vaikeuksia uskoa ilman mitään todisteita. Olenhan itsekin yhdessä vaiheessa elämääni jopa menettänyt täysin uskoni samankaltaisten asioiden takia. Minun tapauksessani se mikä hajosi oli lopulta vain nykyään muodissa oleva älyllisiin uskomuksiin perustuva usko, ja sen tilalle tuli muuta. Mutta noissa ketjuissa keskustellaan juuri sen kaltaisesta uskosta josta itsekin olen luopunut, siis siitä, että jotenkin olisi illman todisteita tai sisäistä kokemusta vaan pystyttävä uskomaan uskovien todistuksesta tai Raamatusta tietyt väitteet todeksi, taikka tulee kuoleman jälkeen iankaikkinen helvettituomio. En voi puolustaa sitä, koska en usko siihen itsekään. 

En halua kommentoida noihin mitään, koska siitä tuskin seuraisi mitään hyvää. Ne eivät ole ketjuja minunlaisilleni, ne ovat ketjuja joissa fundamentalistinen kristinusko yrittää puolustautua kyseenalaistajiaan vastaan. Jos kommentoisin jotain, liittyisin kyseenalaistajien puolelle :) Ne, jotka oikeasti kaipaavat hengellisyyttä, kyllä löytävät sen, joko kristinuskon parista tai sitten jostain muualta. Jumala johdattaa itse heidät löytämään oikeat ihmiset tai oikeat kirjat tai oikeat nettikeskustelut.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 13:16"]

Nro 140:lle. 

Katsoin tuota ketjua äsken, samoin toista uskonasioita ketjua jossa kysyjä ihmetteli, että olisi avoin löytämään uskon mutta minkäs teet jos minkäänlaista uskoontulokokemusta ei vaan tunnu tulevan. 

Sympatiani ovat kyllä nyt kovasti niiden puolella, jotka kokevat kristinuskon (sellaisena kuin se nykyään fundamentalistien on tapana esittää) vääryydenmukaiseksi, ja jotka kokevat vaikeuksia uskoa ilman mitään todisteita. Olenhan itsekin yhdessä vaiheessa elämääni jopa menettänyt täysin uskoni samankaltaisten asioiden takia. Minun tapauksessani se mikä hajosi oli lopulta vain nykyään muodissa oleva älyllisiin uskomuksiin perustuva usko, ja sen tilalle tuli muuta. Mutta noissa ketjuissa keskustellaan juuri sen kaltaisesta uskosta josta itsekin olen luopunut, siis siitä, että jotenkin olisi illman todisteita tai sisäistä kokemusta vaan pystyttävä uskomaan uskovien todistuksesta tai Raamatusta tietyt väitteet todeksi, taikka tulee kuoleman jälkeen iankaikkinen helvettituomio. En voi puolustaa sitä, koska en usko siihen itsekään. 

En halua kommentoida noihin mitään, koska siitä tuskin seuraisi mitään hyvää. Ne eivät ole ketjuja minunlaisilleni, ne ovat ketjuja joissa fundamentalistinen kristinusko yrittää puolustautua kyseenalaistajiaan vastaan. Jos kommentoisin jotain, liittyisin kyseenalaistajien puolelle :) Ne, jotka oikeasti kaipaavat hengellisyyttä, kyllä löytävät sen, joko kristinuskon parista tai sitten jostain muualta. Jumala johdattaa itse heidät löytämään oikeat ihmiset tai oikeat kirjat tai oikeat nettikeskustelut.

t. ap

[/quote]

Ymmärsinkö oikein, että uskot kaikkien uskontojen vievän saman Jumalan luokse? Jeesus ei siis ole ainoa tie? Etkö myöskään usko kadotukseen, vaikka Raamattu puhuu siitä?

Nro 142. Olen vastannut näihin asioihin aiemmin tässä ketjussa, ja tiedän että moni ei pidä minua kristittynä lainkaan näkemysteni takia. Eikä sillä ole oikeastaan minulle merkitystä, sanat ja leimat ovat yhdentekeviä.

Samoin hyvin pitkälti uskomukset. Kyllä ihminen voi kokea taivasten valtakunnan todellisuuden tässä ja nyt omaten hyvin erilaisia uskomuksia, esim. uskoa jälleensyntymään tai ylösnousemukseen viimeisenä päivänä, kutsua Jumalaa Jumalaksi tai Allahiksi tai Olemiseksi (kuten Eckhart Tolle tekee), sanomalla sisällään olevaa pyhää Kristukseksi meissä tai Pyhäksi Hengeksi tai vaikka buddhaluonnoksi. Sanoilla ei ole väliä, koetulla todellisuudella on, sillä, tuleeko hengellinen jano täytetyksi ja tekeekö se myös hyvää hedelmää ulkoisella tasolla rakkauden ja ilon lisääntymisenä ja synnillisten tapojen vähentymisenä. 

Asia, jota itse aina välillä ihmettelen on myös se, että muut ihmiset näyttävät huomaavan myös sisäisen yhteden kokemuksen jotenkin, jopa silloin kun ei tee mitään erityistä hyvää tai erityistä. Aina silloin tällöin törmään ihmisiin jotka voivat ihan töissä tai kaupassa tai missä vaan jäädä katsomaan ja sitten sanoa jotain kuten "sinä näytät valtavan onnelliselta ihmiseltä, mikä on sinun salaisuutesi" tai "sinun lähelläsi on kauhean helppo ja rauhallinen olla, oletko muuten uskovainen". Ja minua jotenkin aina hieman sisäisesti huvittaa se, että silloin kun olin enemmistön mielestä uskovainen, niin kukaan ei koskaan kysynyt "toivoni perustaa", ei vaikka yritin sitä evankelioimalla tarjotakin, mutta sitten kun olen useimpien mielestä mennyt harhaoppiseksi, kyselijöitä ja kiinnostuneita riittää :)

t. ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:57"]

Nro 142. Olen vastannut näihin asioihin aiemmin tässä ketjussa, ja tiedän että moni ei pidä minua kristittynä lainkaan näkemysteni takia. Eikä sillä ole oikeastaan minulle merkitystä, sanat ja leimat ovat yhdentekeviä.

Samoin hyvin pitkälti uskomukset. Kyllä ihminen voi kokea taivasten valtakunnan todellisuuden tässä ja nyt omaten hyvin erilaisia uskomuksia, esim. uskoa jälleensyntymään tai ylösnousemukseen viimeisenä päivänä, kutsua Jumalaa Jumalaksi tai Allahiksi tai Olemiseksi (kuten Eckhart Tolle tekee), sanomalla sisällään olevaa pyhää Kristukseksi meissä tai Pyhäksi Hengeksi tai vaikka buddhaluonnoksi. Sanoilla ei ole väliä, koetulla todellisuudella on, sillä, tuleeko hengellinen jano täytetyksi ja tekeekö se myös hyvää hedelmää ulkoisella tasolla rakkauden ja ilon lisääntymisenä ja synnillisten tapojen vähentymisenä. 

Asia, jota itse aina välillä ihmettelen on myös se, että muut ihmiset näyttävät huomaavan myös sisäisen yhteden kokemuksen jotenkin, jopa silloin kun ei tee mitään erityistä hyvää tai erityistä. Aina silloin tällöin törmään ihmisiin jotka voivat ihan töissä tai kaupassa tai missä vaan jäädä katsomaan ja sitten sanoa jotain kuten "sinä näytät valtavan onnelliselta ihmiseltä, mikä on sinun salaisuutesi" tai "sinun lähelläsi on kauhean helppo ja rauhallinen olla, oletko muuten uskovainen". Ja minua jotenkin aina hieman sisäisesti huvittaa se, että silloin kun olin enemmistön mielestä uskovainen, niin kukaan ei koskaan kysynyt "toivoni perustaa", ei vaikka yritin sitä evankelioimalla tarjotakin, mutta sitten kun olen useimpien mielestä mennyt harhaoppiseksi, kyselijöitä ja kiinnostuneita riittää :)

t. ap

[/quote]

Kuulostaa New Agelta.

Pahoittelen, jos olen ymmärtänyt ihan väärin, mutta käsitin niin, että ap on itse löytänyt hengellisyyden Jeesuksesta, mutta ymmärtää varsin hyvin, että joku muu voi löytää sen vaikka buddhalaisuuden kautta.

Itsekään en näe muiden tuomitsemista kadotukseen osana minun kristinuskoani. Minun Jumalani ja Jeesukseni on loputtoman hyvä ja anteeksiantava, niin hyvä ettei sitä ihmismieli voi ymmärtää, ja tämän saman Jumalan hyvyys on läsnä silloin kun joku sen kokee, vaikkei ymmärtäisikään mitä kokee sellaisena kuin minä sen ymmärrän. Yhtä lailla Jumalani hyvyys koskee niitä, joilla ei ole esimerkiksi älyllistä kapasiteettia ymmärtää mitään oppeja.

New Age tai Old Age (kristinuskon varhaisessa ja keskiajan historiassa on paljonkin mystikoita jotka ajattelevat paljolti samaan tapaan kuin minä, esim. oli ihan tavallista ajatella että osa arvostetuista antiikin Kreikan filosofeista tai muiden kulttuurien viisaista olisi voinut saavuttaa Jumalan sisässään olevan Kristuksen kautta jo ennen Jeesuksen aikaa - asia mikä nykyisille kristityille olisi hurja harhaoppi), ne on vain leimoja. Minua ei erityisemmin häiritse mitä leimoja ihmiset haluavat minuun lyödä, koska se ei kuitenkaan vaikuta minun todellisuuteeni mitenkään: kaikkien leimojen takana olen mitä olen. 

Leimoilla on merkitystä vain niille, jotka uskovat että oikean leiman (kuten kristitty) alle pääseminen on pelastuksen ehto ja siksi valtavan merkittävä asia. Tosin ei siinäkään asiassa ihminen toisensa tuomari ole, vaikka moni luulee olevansa julistaessaan varmuudella kuka on kristitty ja kuka ei ole, käyttäen mittapuuna omia tai seurakuntansa näkemyksiä.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 15:17"]

New Age tai Old Age (kristinuskon varhaisessa ja keskiajan historiassa on paljonkin mystikoita jotka ajattelevat paljolti samaan tapaan kuin minä, esim. oli ihan tavallista ajatella että osa arvostetuista antiikin Kreikan filosofeista tai muiden kulttuurien viisaista olisi voinut saavuttaa Jumalan sisässään olevan Kristuksen kautta jo ennen Jeesuksen aikaa - asia mikä nykyisille kristityille olisi hurja harhaoppi), ne on vain leimoja. Minua ei erityisemmin häiritse mitä leimoja ihmiset haluavat minuun lyödä, koska se ei kuitenkaan vaikuta minun todellisuuteeni mitenkään: kaikkien leimojen takana olen mitä olen. 

Leimoilla on merkitystä vain niille, jotka uskovat että oikean leiman (kuten kristitty) alle pääseminen on pelastuksen ehto ja siksi valtavan merkittävä asia. Tosin ei siinäkään asiassa ihminen toisensa tuomari ole, vaikka moni luulee olevansa julistaessaan varmuudella kuka on kristitty ja kuka ei ole, käyttäen mittapuuna omia tai seurakuntansa näkemyksiä.

t. ap

[/quote]

Niin, tiedän ettei New Age uskovaiset kutsu itseään sillä nimellä. Minulla ei ole tarvetta leimata ketään, mutta tiedän että maailmassa tehdään niin paljon asioita hyvyyden, suvaitsuvaisuuden ja rakkauden nimissä, vaikka ne eivät sitä ole Raamatun valossa. Siksi nimillä ja sanoilla ei ole merkitystä, vaan ainoastaan sillä mitä niiden alla on. Ihmiset eivät näe toistensa sisälle, mutta Jumala on sydänten tutkija, häntä ei voi hämätä. Jeesus sanoi "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!" Susi tulee aina lampaan vaatteissa ja pimeyden enkeli voi pukeutua valkeuden enkeliksi, kuten Raamatussa sanotaan. Siellä myös varotetaan vääristä kristuksista ja vääristä profeetoista. Siksi kaikki pitää tutkia aralla tunnolla Raamatun sanan valossa, Pyhän Hengen johdatuksessa.

Tämä on minun lempiketjuni tällä palstalla ja tulen varmasti lukemaan tätä vielä moneen kertaan. Kiitos ap:lle! <3

Voisiko joku näistä ankarammista kristityistä kertoa minulle, miksi Jeesus itse korostaa taivasten valtakunnan kuuluvan lapsille ja lasten kaltaisille ihmisille, jos kerran uskon teoreettinen oikeaoppisuus - älyllisesti ymmärrettynä - on pääasia?

Lapsen kokemus uskosta, Jumalasta ja Jumalan hyvyydestä on kuitenkin hyvin erilainen kuin vainoharhaisesti paholaisen houkutuksia joka puolella pelkäävän aikuisen.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 15:44"]

Voisiko joku näistä ankarammista kristityistä kertoa minulle, miksi Jeesus itse korostaa taivasten valtakunnan kuuluvan lapsille ja lasten kaltaisille ihmisille, jos kerran uskon teoreettinen oikeaoppisuus - älyllisesti ymmärrettynä - on pääasia?

Lapsen kokemus uskosta, Jumalasta ja Jumalan hyvyydestä on kuitenkin hyvin erilainen kuin vainoharhaisesti paholaisen houkutuksia joka puolella pelkäävän aikuisen.

[/quote]

Ei se teoria olekaan pääasia. Raamatussahan sanotaan, että tieto paisuttaa mutta rakkaus rakentaa. Tieto ei ole pahasta, mutta rakkauden täytyy olla sen yläpuolella. Jos tieto menee rakkauden yläpuolelle, ihmisestä voi tulla ylpeä ja hän voi kuvitella olevansa viisaampi kuin onkaan. 1. Kor. 14:20 sanotaan: "älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä."

Onko sinulla ap vastausta siihen, miksi niin monen "oikean uskovaisen" ajattelun ja toiminnan taustalla tuntuu olevan pelko (minkä tämänkin palstan kommentit osoittavat)? Asia on minulle tärkeä, koska lähipiirissäni on rakkaita uskovaisia, mutta tuntuu, että välillämme on muuri, joka aiheutuu siitä, että minä ajattelen/koen kuten sinä (vaikken samassa sarjassa painikaan ;) ) ja he tukeutuvat uskoonsa, joka on ankara ja täynnä sääntöjä ja pelkoja. Kyse on kuitenkin (ymmärtääkseni) ihmisistä, jotka ovat kokeneet uskoo tulemisen.

Ap sanoo 147 tekstiin että aamen :) Onhan tuo ihan fakta. On niitä paljastunut kaikenlaisia hengellisiä opettajia ja guruja, jotka on osoittautuneet ihan muuksi kuin mitä esittävät. Sellaisia, jotka ovat hyväksikäyttäneet monella tapaa heihin sokeasti luottavia seuraajiaan. Tai ihmisiä, jotka ovat esittäneet valaistunutta, mutta lopulta on paljastunut roolin takaa syvästi onneton, päihderiippuvainen ihminen. Jotkut noista ovat epäilemättä aloittaneet ihan aidosta kokemuksesta ja hyvin aikein, mutta jossain vaiheessa ego on ominut prosessin ja johtanut sille ominaiseen lopputulokseen. Ja hienot hengelliset kokemukset omiksi saavutuksikseen ominut ego se vasta onkin paisunut ja vaarallinen otus.

Itse en ole minkään lajin guru tai opettaja. Olen tasavertainen kanssaeläjä ja kanssaetsijä, joka toisinaan tykkään vaihtaa ajatuksia näistä asioista, puhua siitä hyvästä mitä olen löytänyt, mutta en todellakaan toivo että kukaan pitäisi minua asemassa jossa luottaisi kaikkeen mitä sanon tutkimatta itse sydämessään ennen omaksumista tai noudattamista.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 15:53"]

Onko sinulla ap vastausta siihen, miksi niin monen "oikean uskovaisen" ajattelun ja toiminnan taustalla tuntuu olevan pelko (minkä tämänkin palstan kommentit osoittavat)? Asia on minulle tärkeä, koska lähipiirissäni on rakkaita uskovaisia, mutta tuntuu, että välillämme on muuri, joka aiheutuu siitä, että minä ajattelen/koen kuten sinä (vaikken samassa sarjassa painikaan ;) ) ja he tukeutuvat uskoonsa, joka on ankara ja täynnä sääntöjä ja pelkoja. Kyse on kuitenkin (ymmärtääkseni) ihmisistä, jotka ovat kokeneet uskoo tulemisen.

[/quote]

Läheskään kaikki "oikeat uskovat" eivät ole tuollaisia miten sinä kuvailet. Itselleni ei tule heti mieleen ainuttakaan sellaista.

Nro 151:lle.

Minullakin oli aikoinani jatkuvia kovia pelkoja vaikka olin tullut uskoon. Jo sekin, että vaikka pelastuksen sanottiin olevan jo ristillä täytetty ja siten varma, ja olevan yksin uskosta ja yksin armosta, niin toisaalta kuitenkin puhuttiin että esim. tietoisesti synnissä elämisestä tai Raamatun lukemisen tai seurakunnan kokousten laiminlyömisestä voi vähitellen mennä usko, ja uskon myötä pelastus. Lisäksi pelotti kaikenlaiset pahan voimat, jotka tuntuivat maailmassa lähes yhtä voimakkailta kuin Jumala. Itselläni muuten yksi ykköskammoja oli, hassua kyllä New Age-liike, hassua siksi että juurihan minut new agelaiseksi leimattiin ;-)

Nahkakantisen vetoketjullisen Raamattuni välissä oli Ristin voiton lehtileikkeitä joissa puhuttiin miten new age opit ja vieraat henkivallat soluttautuvat joka yhteiskunnan alalle, alkaen psykologiasta. Minä pelkäsin noita asioita monet unettomat yöt ja rukoilin peloissani Jeesuksen veren suojaa. Lisäksi pelotti lukemattomat profetiat, jotka uhkasivat sodalla tai maailmanlopulla esimerkiksi. Pakkomielteisesti sitä sitten rukoili siinä toivossa, että jos Jumala vielä peruisi profetoidun tuhon jos riittävän moni uskollinen rukoilee armoa. 

Omalla kohdallani oli kyse siitä, että minulla ei ihan oikeasti ollut mitään tietoista yhteyttä Jumalaan ja hänen rakkauteensa, vaikka olinkin älyllisesti uskossa. Nykyään olen sitä mieltä, että en ollut silloin uudelleensyntynyt, en oikeasti, koska vaikka Henki ehkä minussa oli, se ei millään tavalla vaikuttanut mieleeni tai elämääni koska en ollut siihen kosketuksissa. Vasta sitten kun sain tietoisen yhteyden Kristukseen minussa, sain sisäisen varmuuden ja johdatuksen siitä, että minun, pienen ihmisen, ei tarvitse pelätä ja hössöttää ja stressata, että Jumala kyllä hoitaa kaiken. Rakkaus joka tulvi tietoisuuteeni lähteestä, poisti pelon. Luottamus Pyhään Henkeen sai aikaan sen, että tiesin ettei minun tarvitse mielelläni stressata mistään tyyliin 'pitäisiköhän minun järjestää 2 tunnin aamurukoukset joka päivä ettei joku kauhea profetoitu tuho toteutuisi', vaan jos Herra tahtoo minua käyttää, häneltä tulee kehotus ja häneltä tulee voima. Minun ei tarvitse murehtia yhtään mistään. Jumala käyttäköön minua työkaluna ja toimikoon kauttani. Minä voin vain kaikessa rauhassa ja rakkaudessa katsoa sivusta, levätä sisäisesti lähteen virtaavien vetten äärellä.

t. ap

Eivät tuollaiset lakihenkiset, rutiininomaiset teot, jotka eivät ole sydämestä, miellytä Jumalaa. Jumala on se joka kaiken antaa, ja Henki tekee eläväksi. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Raamattu, luettu sana on Jumalalta. Sanan avulla me koettelemme itseämme, onko se meidän oma, sisäinen tuntemus Pyhästä hengestä, vai omasta sielullisuudesta. Ne voivat mennä sekaisin.