Olen kristitty mystikko, kysyttävää?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:28"]

Ööh. Mystikko ja Kristitty ei oikeastaan voi onnistuneesti esiintyä samassa lauseessa samaa tarkoitten. Yhtä paljon kuin shamanismi ja kristinusko tai new age ja kristinusko tai taikausko ja kristinusko. Oletko ap siis ihan oikeasti uudestisyntynyt kristitty?

Jos et, niin et ole kristitty. Mitä muuten Jeesus merkitsee sinulle? Jeesus, tuo Kristinuskon keskeisin hahmo, Hän johon koko kristillisyys keskittyy.

[/quote]

Lihavoitu kohta tulee kyllä vähän yllätyksenä lukemattomille kristityille kautta historian.

En usko, että esimerkiksi Ristin Johannesta, Pyhää Teresaa ja Julian Norwichlaista ihan kauheasti kiinnosti shamanismi tai new age...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:23"]

Heippa ap,

ehkä se olennainen pointti tässä on kuitenkin se että vaikka me kaikki olisimme Jumalan lapsia, meidän kauttamme ei kukaan voi pelastua, noin sananmukaisesti jos Raamatun mukaan mennään. Jumala viittaa Jeesukseen ainoana poikanaan, johon uskomalla tapahtuu pelastus. Ei sinun kauttasi tai minun kauttani. No tämä on toki vain minun mielipiteeni. Ihmeteot eivät vielä tee ketään pelastajaksi.

Sanottu on myös että Jeesus tulee toisen kerran ja kun hän tulee se ei jää keneltäkään huomaamatta, joten vielä hän ei ole tullut.

[/quote]

Minä luulen että on aika turha yrittää selittää tätä asiaa, koska ajattelun lähtökohdat on niin erilaiset, alkaen siitä, mitä on pelastus, mitä on Kristuksen toinen tuleminen jne. 

Ja tosiaan, sinä näet nuo asiat liitettyinä Jeesus-ihmiseen, minä Sanaan, Kristukseen, joka ilmeni täydellisesti lihassa Jeesuksessa ja joka ilmenee myös muissa Jumalan lapsissa. Minä en ajattele, että lopulta kukaan voisi pelastua Jeesuksen kautta tai minun kauttani, vaan vain itsessään olevan Jumalan valtakunnan löytämisen kautta. Sen voi auttaa kyllä löytämään vaikka Jeesuksen sanat, joihin uskoo. 

On oikeastaan mielenkiintoista, miten nykyisen kristinuskon sisällöksi onkin tullut se, että pelastus on lähinnä kuolemanjälkeinen asia, ja että tie siihen on oikeiden Jeesusta koskevien uskomusten omaksuminen. Jeesus itse nimittäin opettaa paljon ankarampaa kilvoittelua, kapeaa tietä, jolla on paljon muitakin ohjeita kuin että usko minun olevan Jumalan poika ja syntien anteeksiantaja niin pelastut. Samoin Paavali puhuu vanhan lihan ristiinnaulitsemisesta, uskon kilvoituksesta, kilpajuoksusta... Mutta nykykristillisyys on hylännyt spirituaalisen puolen ja valinnut keskittyä tiettyihin asioihin, joilla kristinuskosta saadaan mukavasti arkea vähän häiritsevä (mutta valitettavasti myös sisäisesti kovin vähän palkitseva) uskonto.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:28"]

Ööh. Mystikko ja Kristitty ei oikeastaan voi onnistuneesti esiintyä samassa lauseessa samaa tarkoitten. Yhtä paljon kuin shamanismi ja kristinusko tai new age ja kristinusko tai taikausko ja kristinusko. Oletko ap siis ihan oikeasti uudestisyntynyt kristitty?

Jos et, niin et ole kristitty. Mitä muuten Jeesus merkitsee sinulle? Jeesus, tuo Kristinuskon keskeisin hahmo, Hän johon koko kristillisyys keskittyy.

[/quote]

Tämä kuuluu varmaan vapaisiin suuntiin :D Näin suurta sivistymättömyyttä tapaa tavallisimmin varmaan vain siellä. Kristillisen mystiikan perinne on nimittäin varsin rikas ja laaja...

Nro 109. Tutulta, ja hyvältä kuulostaa. 

" Olen saanut kokea valtavaa ykseyden tunnetta kaiken ja kaikkien kanssa. Minä olen naapurini, tuo ministeri, tuo kassatyöntekijä, minä olen raiskattu ja raiskaaja. Tätä kautta olen tuntenut kokonaisvaltaista myötätuntoa meitä kaikkia, minua kohtaan. Olen lempeämpi niin itseäni kuin muita kohtaan."

Tätä ei voi kukaan oikeasti tuntea ilman että on jo jonkin verran yhteydessä Kristus-tietoisuuteen itsessään. Lihan tasollahan ajatus on järjetön: ruumiilla on selvät rajat, kuten myös tietoisuudella, koska minä en tiedä toisten ajatuksia enkä tiedä mitä he havaitsevat. Mutta toisella tasolla, olemisen tai elämän tai Kristuksen, tasolla, Identiteetti on sama, elämä on sama, oleminen on sama. Se vaan ilmenee eri muodoissa, joilla on erilaisia tehtäviä. Kristuksen ruumis jossa on eri jäseniä.

"Olen pieninä välähdyksinä saanut ymmärrystä siihen, että ei ole aikaa, tätä on todella vaikeaa oikeasti sisäistää. Toisaalta taas on se kokemus ajan ja paikan valtavasta merestä, jossa yhden persoonan elämä on kuin hiekanjyvä saharassa tai ehkä enneminkin kuin pisara meressä, jossa suurinkin tuskamme on vain pienen pieni henkäys. Ja sitten toisaalta se ykseyden kokemus jossa tässä hetkessä on kaikki ja olemme yhtä ja hengitämme ja olemme yhtä valoa ja rakkautta aina ja iankaikkisesti vapaina."

Tiedän mistä puhut. Mutta tosiaan, noita on lähes mahdoton edes ilmaista sanoin, ja vielä mahdottomampi ilmaista niin että niitä itse kokematon tietäisi yhtään mistä on kyse. Niistä tulee vain metafyysisiä teorioita, joille esitetään vastaväitteitä. Itse en halua lähteä siihen keskusteluun tässä ketjussa, joten tyydyn vain toteamaan että luulen tietäväni mistä puhut :)

t. ap

Ap, ajoituksesi oli totisesti hyvä. Minä olen se, joka tuolla aiemmin kerroin sairastavani vaikeaa depressiota. Tällä hetkellä jaksan keskittyä jonkin verran lukemiseen - tilasinkin saman tien kaksi tässä ketjussa mainittua kirjaa. Mulla on sellainen tilanne, että koen historiaa ja teologiaa käsittelevien kirjojen/tutkimusten lukemisen jotenkin helpottavana ja rauhoittavanakin. Terveenä ollessani oma työni on kaikkea muuta: hektistä bitti- ja pikselivyöryä, tulevaisuutta, ennakointia, "pää kolmantena jalkana" kiitämistä. Se tuntuu tällä hetkellä niin turhalta, järjettömältä, turhauttavalta.

Luen ajatuksianne, ap, ja muut vastaavia asioita punniskelevat, ja tunnen niistä jonkinlaista lohtua. D on vienyt minut pimeään, mutta jollakin tavalla tiedän, että elän valossa... Ristiriitaista. Synkimpinä hetkinä tunnen, että en vain jaksa olla täällä enää, en edes mieti, että kuoleman jälkeen se valo voisi olla kokonaan totta. (Vaikka tietyllä tavalla tiedän, että niin tulee olemaan.) Mulla ei ole mitään tarvetta sinänsä uskoa kuolemanjälkeiseen olemassaoloon, kuolemanjälkeiseen elämään, ja minusta olisikin ihan ok, jos kaikki vain loppuisi. Mutta ei se mene niin. Sielu, valo, se, mikä meistä juuri tekee osan kokonaisuutta, jatkaa matkaansa. -- Helvettiin en usko, en näe minkäänlaista mahdollisuutta sellaisen olemassaoloon muualla kuin täällä maan päällä.

Ajatus pätkii, sairaus tekee sen taas, mutta vielä kysymys: ap, mitä ajattelet jälleensyntymästä?

Vetovoiman laista haluaisin lukea myös, se on mulle aikalailla vieras alue. Olen ihmishahmossani (ikävä kyllä) hyvin kärsimätön enkä oikein siedä elämänhallintaoppaita. Onko ko. aiheesta olemassa "järkevää" kirjallisuutta?

Anteeksi, äskeisestä lähtivät kappalejaot kokonaan. En kirjoittanut alunperin noin yhteen pötköön. :(

t. 83

114:lle tämä. Nykyisin vallalla olevaan kristinuskoon kyllä, sen koko olemus on että pitää omaksua ajatusrakennelmia ja se on kuolemanjälkeisen pelastuksen ehto. 

Mutta on aina ollut, ja on aivan toisenlaisia tapoja käsittää kristillisyys. Silloin vaikka Raamattu nähdään kuin karttana, että tuollaisia asioita on mahdollista löytää, ja etsitään ohjeita miten voisi löytää. Ei siis kokoelmana väitteitä joihin pitää uskoa tai tapahtuu jotain kamalaa, jopa iankaikkiseen kidutukseen joutuminen, vaan oppaana josta löytyy koeteltuja neuvoja Taivasten valtakunnan löytämiseksi ja Jumalan yhteyteen pääsemiseksi. Fundamentalistit luonnollisesti pitävät tällaista harhaoppina, mutta kukaan joka on sillä tiellä, tuskin olisi tästä tuomiosta huolimatta valmis vaihtamaan sitä elävää minkä on löytänyt, siihen mitä fundamentalisteilla on tarjota tilalle. 

Olen jo tässä ketjussa aiemmin sanonut sen, että en pidä välttämättömänä uskoa mihinkään uskontoon tai mihinkään tiettyyn uskontoon. Hengellinen totuus on Yksi, ja se on oppirakennelmien ja sanojen tuolla puolen. Kun on kokenut, halutessaan ilmaista kokemuksensa, voi käyttää mielensä mukaista sanastoa ja vertauskuvastoa (vaikka tietystä uskonnosta kumpuavaa) viitatakseen siihen, mutta itse kokemus on aina sanojen tuolla puolen. Johonkin perinteeseen pitäytymisessä on se hyöty, että monet kokevat luotettavampana tien, jota käyttäen on löytänyt jo tuhannet ihmiset, kuin tien, jota esittää vain yksi ihminen joka on löytänyt. 

t. ap 

115.

Paastosin silloin kun olin fundamentalistikristitty, enkä ollut vielä kokenut oikeaa yhteyttä Hengen tasoon. Uskoin paastoamisellani kurittavani lihaani ja pienentäväni sitä, mutta sellainen näyttää minusta nykyisin harhalta. Lihan kanssa näpertely suurentaa lihan merkitystä, ei pienennä sitä. Parempi on unohtaa koko asia ja keskittyä Kristukseen ja Jumalan valtakuntaan. Uskon että se on 100% totta mitä Kristus sanoi, että asiat mitkä menevät suustamme sisään, eivät meitä saastuta. Eikä toisaalta meitä puhdista se mitä jätämme laittamatta suuhun.

En sinänsä näe paastoamisessa mitään pahaa tai väärää itsessään, tehköön sitä joka kokee siihen kutsumusta. Minulla se vaan lähti vääristä lähtökohdista eikä johtanut hyvään tulokseen, ja tällä hetkellä en koe paastoamiseen mitään halua.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:50"]

Ap, ajoituksesi oli totisesti hyvä. Minä olen se, joka tuolla aiemmin kerroin sairastavani vaikeaa depressiota. Tällä hetkellä jaksan keskittyä jonkin verran lukemiseen - tilasinkin saman tien kaksi tässä ketjussa mainittua kirjaa. Mulla on sellainen tilanne, että koen historiaa ja teologiaa käsittelevien kirjojen/tutkimusten lukemisen jotenkin helpottavana ja rauhoittavanakin. Terveenä ollessani oma työni on kaikkea muuta: hektistä bitti- ja pikselivyöryä, tulevaisuutta, ennakointia, "pää kolmantena jalkana" kiitämistä. Se tuntuu tällä hetkellä niin turhalta, järjettömältä, turhauttavalta. Luen ajatuksianne, ap, ja muut vastaavia asioita punniskelevat, ja tunnen niistä jonkinlaista lohtua. D on vienyt minut pimeään, mutta jollakin tavalla tiedän, että elän valossa... Ristiriitaista. Synkimpinä hetkinä tunnen, että en vain jaksa olla täällä enää, en edes mieti, että kuoleman jälkeen se valo voisi olla kokonaan totta. (Vaikka tietyllä tavalla tiedän, että niin tulee olemaan.) Mulla ei ole mitään tarvetta sinänsä uskoa kuolemanjälkeiseen olemassaoloon, kuolemanjälkeiseen elämään, ja minusta olisikin ihan ok, jos kaikki vain loppuisi. Mutta ei se mene niin. Sielu, valo, se, mikä meistä juuri tekee osan kokonaisuutta, jatkaa matkaansa. -- Helvettiin en usko, en näe minkäänlaista mahdollisuutta sellaisen olemassaoloon muualla kuin täällä maan päällä. Ajatus pätkii, sairaus tekee sen taas, mutta vielä kysymys: ap, mitä ajattelet jälleensyntymästä? Vetovoiman laista haluaisin lukea myös, se on mulle aikalailla vieras alue. Olen ihmishahmossani (ikävä kyllä) hyvin kärsimätön enkä oikein siedä elämänhallintaoppaita. Onko ko. aiheesta olemassa "järkevää" kirjallisuutta?

[/quote]

Suosittelen sinulle lämpimästi Owe Wikströmin kirjaa Häikäisevä pimeys. Valoa tiellesi.

Nro 116. 

Älylliset havainnot tai uskomukset ovat ajatuksia mielessämme. Niillä voi olla tai voi olla olematta tausta omassa kokemuksessa. Perinteiseen uskonnollisuuteen usein kuuluu, ettei 'vaadituilla' uskomuksilla ole taustaa henkilön kokemusmaailmassa vaan ne pitää vaan uskoa ehtona pelastukselle. Ihmisen pitää siis omaksua uskomuksia kuten 'Jeesus on Jumalan Poika', 'Jeesus sovitti syntivelan ristillä', 'Uskoon tulemalla ja ottamalla Jeesuksen herrakseen tietoisesti pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen'. Tällaisia on monen nykyihmisen ihan mahdottoman vaikea uskoa, jopa silloinkin vaikka olisi halu uskoa. Olen kuullut enemmän kuin kerran, kun joku sanoo jotain sen tapaista, että minun on ihan yhtä helppo uskoa noihin taivasjuttuihin kuin vaaleanpunaisiin spagettihirviöihin.

Kokemukset ovat jotain mikä koetaan koko olemuksella, ei vain älyssä tai ajattelemalla. Hengellisen kokemuksen syntytaso on sellainen, joka usein ei ole ollenkaan ihmisessä aktivoitunut, tai paremminkin ihminen ei ole siitä ollenkaan tietoinen, ennen kuin alkaa kokea niitä kokemuksia. Yhteys Jumalaan koetaan mielen ja tunteidenkaan tason tuolla puolen. Mutta ihminen on kokonaisuus, ja kaikki tuo toki heijastuu ajatuksiin, tunteisiin, tekoihin, havaintoihin - ihan kaikkeen. Minä muistan kun ensimmäistä kertaa koin tietoisen yhteyden, ja sen jälkeen menin ulos lenkille: haukoin henkeäni hämmästyksestä, koska minusta tuntui että näin maailman ensimmäistä kertaa, oli kuin ennen olisin nähnyt sen vain jonain haaleana kuvana, vailla jotain ulottuvuutta joka olikin kaikkein tärkein...

Nämä ovat hyvin vaikeasti sanallistettavia asioita, ja toisaalta niiden sanallistaminen on siksi vähän turhaakin, että ne jotka kärsivät hengellistä janoa tietävät kyllä vaistomaisesti että heiltä puuttuu jotain viakka on järjen uskomukset, ja ne joilla ei sellaista janoa ole, tuskin ovat kiinnostuneita muutenkaan. Eikä minulla ole mitään tarvetta vakuuttaa heitä että pitäisi etsiä jotain: jokainen on vapaa tekemään mitä haluaa, etsimään tai olemaan etsimättä. 

t. ap

Noihin kundalinivoima, demonihenki tms keskusteluihin en halua ottaa kantaa. Minulla on tunne, ettei siihen keskusteluun osallistumisesta olisi mitään hyötyä kellekään. Minä olen täällä kirjoittamassa elävästä, koetusta yhteydestä Jumalaan, en pahan voimista.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 20:15"]

Niin. Mutta Jumalan tahto on että myöskin nämä "jumalat" olisivat sitä yhtä, todellista Jumaluutta, kukin toistensa jäseniä. Ei siis itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia. Oletko samaa mieltä? Jeesus on pää, ja seurakunta hänen ruumiinsa, yksilöuskovat kukin jäseniä tässä ruumiissa, jonka Jumalan henki yhdistää niin että kaikkien osien välillä vallitsee täydellinen sopusointu, harmonia, yksimielisyys, ja ennen kaikkea rakkaus.

[/quote]

Totta kai minä olen tuosta samaa mieltä! Se todellinen seurakunta, joka on Kristuksen ruumis, muodostuu juuri niistä, joita sama Henki ohjaa. Ei esim. niistä jotka omaavat riittävän oikeat uskomukset tai kuuluvat kristilllisiin seurakuntiin maan päällä. 

Tämä kohta on juuri sitä mistä puhuin, että on pohjimmiltaan vain yksin identiteetti, yksi minuus, ja sitä on kristillisessä kielenkäytössä tapana kutsua nimellä Kristus, joka tarkoittaa Jumalaa muodon "keskellä" ilmenneenä. Tämä muoto ilmenee Pyhänä Henkenä, joka johdattaa niitä joilla on yhteys siihen, jotka ovat viinipuun oksia jotka ovat kiinni viinipuussa eivätkä irti siitä. 

Mutta tiedän, että näemme tämänkin kohdan hyvin eri tavalla, vaikka sanojen tasolla olemme yhtä mieltä, että totta on Raamatun sana.

t. ap

[/quote]

Ok, mitä nyt olen tähän asti lukenut niin sinulla on paljon samankaltaisia ajatuksia ja käsityksiä kuin itsellänikin, mutta halusin vielä varmistaa tuon että uskot yhteen Jumalaan. Nimenomaan niin se menee että on yksi Jumala, joka on näkymätön henki. Hänen on määrä ilmentyä näkyvällä tavalla ihmisten kautta. Sitä tarkoittaa todellinen Jumalan kuvana oleminen. Tämän ymmärtäminen helpottaisi ymmärtämään Jumalan olemusta myös kolminaisuuskysymyksissä, jotka usein mielletään hankaliksi. Mutta asia on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Jeesuksessa asuu koko Jumaluuden täyteys ruumiillisesti, Pyhä henki on niitä varten jotka haluavat itsekin rakentua Jumalan asumukseksi, kunnes Jeesus antaa valtakunnan takaisin Isän haltuun, ja Jumala on kaikki kaikissa. Kaiketi siksi Jeesuskin sanoi että "minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa" Itsekään en kuulu kirkkoon tai lahkoon, vaan uskon ja kuulun siihen seurakuntaan, joka koostuu uudestisyntyneistä uskovista, Kristuksen ruumiin jäsenistä. Siteeraten 1. Joh. 3:2 sanon "jo nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on"

Pari Raamatun paikkaa:

"Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa."

"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Ei voi muuta sanoa kuin että on meillä suuri toivo. Kaikki kunnia siitä Jumalalle.

83, täällä ap. Aiempi vastaus ei ollut minulta. Pimeä yö ja Practicing the Presence voisivat olla sinulle juurikin terveellistä luettavaa :) 

Arkityöni on muuten hyvin samankaltaista kuin sinun: "hektistä bitti- ja pikselivyöryä, tulevaisuutta, ennakointia, "pää kolmantena jalkana" kiitämistä". Olen it-alalla... Mutta minulle se ei ole sisäisesti hektistä, enkä koskaan stressaa tai kiirehdi. Minä teen yhden asian kerrallaan huolehtimatta ehtimisestä tai lopputuloksesta, keskittyen nykyhetkeen. Luottaen siihen, että minussa asuu maailmankaikkeuden Luojan Henki, ja yhteydessä siihen pystyn enempään kuin pystyisin omilla kyvyilläni. 

Mitä ajattelen jälleensyntymästä? Minä uskon vain Kristuksen jälleensyntymään -enkä taaskaan tarkoita tällä Jeesus-ihmistä- siihen, että Jumala ilmentää itseään lukemattomina muotoina, että Kristus-sielu ilmenee kaikkena mitä maailmankaikkeudessa on. Kristus on siis syntynyt lihaan miljardeja kertoja ja syntyy taas. Sitä kautta mitä minä olen yhteydessä perimmäiseen lähteeseen, olen minäkin tavallaan syntynyt ne kaikki kerrat, mitä maailmankaikkeuteen on syntynyt mitään. 

Mutta siihen, että esim. minun ihmiselämän aikainen mieleni jotenkin menisi toiseen ruumiseen tämän ruumiin kuoleman jälkeen, en usko. En usko edes sen iankaikkisuusluonteeseen, näen sen aivojen tuotteena ja välineenä tässä todellisuudessa pärjäämiseen. Se mikä minussa on iankaikkista, on Kristuksessa, on Jumalassa, ja se on siellä ikuisesti, nyt ja tämän ruumiin kuoltua. Pohjimmiltaan on vain 1 Minä, yksi Itse, yksi Identiteetti.

Enkä muuten usko oikeastaan edes aikaan. En mielelläni puhu mistään erityisistä hengellisistä kokemuksista, koska minun egoni, lihan mieleni, on kovin taipuvainen olemaan niistä ylpeä enkä halua joutua egoni valtaan varsinkaan jos kirjoitan hengellisistä asioista, mutta sen sanon että olen kokenut jotain ajan tuolta puolen, jotain missä kaikki mitä on koskaan ollut tai tulee olemaan on NYT... Ja minun uskomukseni kumpuaa tästä kokemuksesta. Mutta kuten olen sanonut, älkää etsikö uskomuksia, etsikää henkilökohtaista kokemusta. 

Vetovoiman laki on oikeastaan aivan sivuasia. Jeesuksen opetuksissa se on yksityiskohta, kun Jeesus opettaa miten opetuslapsilla voisi olla yltäkylläisempi elämä, miten heidän tulisi rukoilla kun heillä on puute jostain. Jeesus ei opeta ruinaamaan polvillaan, kunnes vastahakoinen Jumala muuttaa mielensä ja antaa pyydetyn asian, vaan käyttämään uskoa luovasti: uskokaa jo saaneenne, niin se on teille tuleva. Samasta muunnelma on se, kun Jeesus kertoo mitä uskomattomia asioita ihminen voisi tehdä jos uskoisi edes sinapinsiemenen verran: vaikka siirtää vuoria. 

Vetovoiman laista kertovat oppaat ovat tietääkseni kaikki aika lailla jenkkityylistä self helppiä, tai sitten niihin on sotkettu monimutkaista ja aiheelle tarpeetonta psykologista teoriaa tms sekaan. Kuitenkin pääperiaatteet löytää vaikka siitä -monellakin tapaa ärsyttävästä- Salaisuus-kirjasta. Ideahan on vain se, että ihmisen täytyy oppia käyttämään mielikuvitustaan ja muita kykyjään, jotta pääsee tilaan jossa pystyy uskomaan jo saaneensa, vaikka aistit näyttävät samaan aikaan ettei sinulla vielä  pyydettyä ole. Mutta vetovoiman laki ei "pelasta" ketään, se ei ole pääasia, se on sivuasia. Se keskittyy aineelliseen, kun ydinasiat on hengellisellä tasolla.

t. ap

En näe tässä mitään mystistä. Ihan Raamatun perusasasoita vaikka ei ehkä kaikkein puhutuimpia. Kiintopisteen täytyy pysyä Jeesuksen sovitustyössä. Jos ihminen alkaa liikaa tai väärällä tavalla tiedostaa sisäistä Jumalallisuutta, se saattaa tahtomattakin koitua lihan ylpeydeksi, sillä lihassa me kuitenkin sitä tietoisuutta kannamme. "sillä jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika" 1. Piet. 1:17 Tuossa tarkoitetaan siis Herran pelkoa. Vaikka Jumalan Pyhä henki elää kauttamme, meidän täytyy antaa kaikesta kunnia Jeesukselle, sillä hän on esikoinen kaikkien osaveljien joukossa, meidän lunastajamme.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:08"]

Noihin kundalinivoima, demonihenki tms keskusteluihin en halua ottaa kantaa. Minulla on tunne, ettei siihen keskusteluun osallistumisesta olisi mitään hyötyä kellekään. Minä olen täällä kirjoittamassa elävästä, koetusta yhteydestä Jumalaan, en pahan voimista.

t. ap

[/quote]

Et muuten voi tietää onko joku henki Jumalasta vai ei, jos et koettele sitä (t. Raamattu, tuo kristityn elämän opas, Jumalan sana). Harhaan astuminen tapahtuu helpommin kuin arvaatkaan, siksi neuvon että koettele ihan oikeasti ne henget äläkä nieleksi asioita purematta (Raamatun ohje). Mutu on vaarallinen opas näissä asioisa. Vie takuulla harhaan. Ohje kuinka koetella: http://www.netikka.net/mpeltonen/trust.htm

Ja kuinka kundalinivoimat ja muut väärät voimat sitten esiintyvät nykypäivän kristinuskossa? Tässä oiva esimerkki. Ja tätä tapahtuu tälläkin hetkellä ihan täällä koto-suomessakin:  http://www.kristitynfoorumi.fi/kundalini-varoitus.html ja tässä laajemmin: http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/uvj.pdf

Mulla on muuten tästä kundalinipohjaisista touhuista (eli uuskarismaattisista lahkoista) kokemusta n. 9v ajalta, jonka aikana siis tuli välillä päivittäin, välillä joka toinen päivä, kuitenkin jatkuvasti nähtyä jonkun sortin kuolleita, demoneita, valopalloja kanniskelevia olioita, eri eläimiä, henkiä ja koettua kaiken maailman ilmiöitä transsinomaisesta tilasta hengelliseen tanssiin, puhuin kielillä, tuli viestejä rajan takaa, lisäksi todella runsaasti valhenäkyjä ja profetioita, ennustuksia vaikka mistä. Tai oli osa totta niistä, mutta kotoisin väärästä hengestä. Luulin koko ajan palvelevani Jumalaa, ja olevani Hänen henkensä vaikutuksen alla. Mutta enpä tosiaan ollut.

Se vaan että palataan takaisin Raamatun alkuperäiseen ilmoitukseen, ei mennä siitä yli. Oikeasti.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:39"]

En näe tässä mitään mystistä. Ihan Raamatun perusasasoita vaikka ei ehkä kaikkein puhutuimpia. Kiintopisteen täytyy pysyä Jeesuksen sovitustyössä. Jos ihminen alkaa liikaa tai väärällä tavalla tiedostaa sisäistä Jumalallisuutta, se saattaa tahtomattakin koitua lihan ylpeydeksi, sillä lihassa me kuitenkin sitä tietoisuutta kannamme. "sillä jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika" 1. Piet. 1:17 Tuossa tarkoitetaan siis Herran pelkoa. Vaikka Jumalan Pyhä henki elää kauttamme, meidän täytyy antaa kaikesta kunnia Jeesukselle, sillä hän on esikoinen kaikkien osaveljien joukossa, meidän lunastajamme.

[/quote]

Ymmärrän sen, että niin kauan kuin elämme tässä ruumiissa, liha ei koskaan täysin kuole, aina on mahdollisuus langeta elämään sen valtaan. Jopa pysyvästi. Kahden maan kansalaisina täällä on elettävä, tiedostaen sisällään olevan jumalaisen ja sen saviastian johon se on kätketty. 

Liha myös aktiivisesti haluaisi houkutella luokseen, se haluaisi saada ihmisen jälleen samaistumaan itseensä, uskomaan että 'minä' on se, vaikka oikeasti se on vain erillisyyden tunteesta ja pelosta syntynyt valeminä, ja tuon yhteyden puutteen takia se onkin niin sairas ja pelokas. Itse elän kyllä pelossa tämän asian suhteen, esim. tätä ketjua epäröin kirjoittaa siinä pelossa, että lihani innostuu riekkumaan, että "haa, MINÄ saan kerskata kokemuksillani ja toimia jonkinlaisena opettajana", ja sotkee koko asian.

Mitä olisi tapahtunut tai tapahtuisi, jos väärä samaistuminen pääsisi tapahtumaan? Todennäköisesti näkisitte minut kiivaasti vänkäämässä erimielisten kanssa ja yrittämässä osoittaa olevani oikeassa, ja muut väärässä. Näkisitte aivan eri persoonan kuin joka tänne nyt on kirjoittanut: ylimielisen kusipään joka ylpeilisi kokemuksillaan ja halveksisi muita, 'vähemmän hengellisiä', ihmisiä. Olisin erillisyyden harhan vallassa enkä näkisi että kaikki ovat yhtä minuutta, yhtä hengellistä ruumista, eikä toinen ole toista parempi tai pyhempi. Te kaikki kyllä vaistoaisitte muutoksen, ainakin ne jotka etsivät oikeasti näitä asioita, ja alkaisitte tuntea vastentahtoisuutta lukea näitä enää. Lihan hedelmät on helposti havaittavissa jopa kirjoitetuista vastauksista. Toisaalta lihaan samaistuneeseen tietoisuudentilaan liittyy onneksi aina myös jonkinlainen levottomuus, ahdistus tai muut kielteiset tunteet ja ajatukset, joten sen yleensä huomaa pian ja asian voi korjata kääntymällä takaisin Lähteelle, muistuttaa kuten Jeesus sanoi ettei voi tehdä mitään ilman Isää.

Itsensä, tai valeitsensä jatkuva kuolettaminen on tie. Se että muistaa että ilman Jumalaa ei voi tehdä mitään, ei ainakaan mitään hyvää. Puun oksat eivät kanna hedelmää, jos ne eivät ole yhteydessä puun runkoon, joka on Kristus meissä, joka on yhtä Isän kanssa.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:28"]

83, täällä ap. Aiempi vastaus ei ollut minulta. Pimeä yö ja Practicing the Presence voisivat olla sinulle juurikin terveellistä luettavaa :) 

Arkityöni on muuten hyvin samankaltaista kuin sinun: "hektistä bitti- ja pikselivyöryä, tulevaisuutta, ennakointia, "pää kolmantena jalkana" kiitämistä". Olen it-alalla... Mutta minulle se ei ole sisäisesti hektistä, enkä koskaan stressaa tai kiirehdi. Minä teen yhden asian kerrallaan huolehtimatta ehtimisestä tai lopputuloksesta, keskittyen nykyhetkeen. Luottaen siihen, että minussa asuu maailmankaikkeuden Luojan Henki, ja yhteydessä siihen pystyn enempään kuin pystyisin omilla kyvyilläni. 

Mitä ajattelen jälleensyntymästä? Minä uskon vain Kristuksen jälleensyntymään -enkä taaskaan tarkoita tällä Jeesus-ihmistä- siihen, että Jumala ilmentää itseään lukemattomina muotoina, että Kristus-sielu ilmenee kaikkena mitä maailmankaikkeudessa on. Kristus on siis syntynyt lihaan miljardeja kertoja ja syntyy taas. Sitä kautta mitä minä olen yhteydessä perimmäiseen lähteeseen, olen minäkin tavallaan syntynyt ne kaikki kerrat, mitä maailmankaikkeuteen on syntynyt mitään. 

Mutta siihen, että esim. minun ihmiselämän aikainen mieleni jotenkin menisi toiseen ruumiseen tämän ruumiin kuoleman jälkeen, en usko. En usko edes sen iankaikkisuusluonteeseen, näen sen aivojen tuotteena ja välineenä tässä todellisuudessa pärjäämiseen. Se mikä minussa on iankaikkista, on Kristuksessa, on Jumalassa, ja se on siellä ikuisesti, nyt ja tämän ruumiin kuoltua. Pohjimmiltaan on vain 1 Minä, yksi Itse, yksi Identiteetti.

Enkä muuten usko oikeastaan edes aikaan. En mielelläni puhu mistään erityisistä hengellisistä kokemuksista, koska minun egoni, lihan mieleni, on kovin taipuvainen olemaan niistä ylpeä enkä halua joutua egoni valtaan varsinkaan jos kirjoitan hengellisistä asioista, mutta sen sanon että olen kokenut jotain ajan tuolta puolen, jotain missä kaikki mitä on koskaan ollut tai tulee olemaan on NYT... Ja minun uskomukseni kumpuaa tästä kokemuksesta. Mutta kuten olen sanonut, älkää etsikö uskomuksia, etsikää henkilökohtaista kokemusta. 

Vetovoiman laki on oikeastaan aivan sivuasia. Jeesuksen opetuksissa se on yksityiskohta, kun Jeesus opettaa miten opetuslapsilla voisi olla yltäkylläisempi elämä, miten heidän tulisi rukoilla kun heillä on puute jostain. Jeesus ei opeta ruinaamaan polvillaan, kunnes vastahakoinen Jumala muuttaa mielensä ja antaa pyydetyn asian, vaan käyttämään uskoa luovasti: uskokaa jo saaneenne, niin se on teille tuleva. Samasta muunnelma on se, kun Jeesus kertoo mitä uskomattomia asioita ihminen voisi tehdä jos uskoisi edes sinapinsiemenen verran: vaikka siirtää vuoria. 

Vetovoiman laista kertovat oppaat ovat tietääkseni kaikki aika lailla jenkkityylistä self helppiä, tai sitten niihin on sotkettu monimutkaista ja aiheelle tarpeetonta psykologista teoriaa tms sekaan. Kuitenkin pääperiaatteet löytää vaikka siitä -monellakin tapaa ärsyttävästä- Salaisuus-kirjasta. Ideahan on vain se, että ihmisen täytyy oppia käyttämään mielikuvitustaan ja muita kykyjään, jotta pääsee tilaan jossa pystyy uskomaan jo saaneensa, vaikka aistit näyttävät samaan aikaan ettei sinulla vielä  pyydettyä ole. Mutta vetovoiman laki ei "pelasta" ketään, se ei ole pääasia, se on sivuasia. Se keskittyy aineelliseen, kun ydinasiat on hengellisellä tasolla.

t. ap

[/quote]

Ok, eli et todellakaan ole kristitty. Tuo on kaukana kristinuskosta. 

123 tapauksessa epäilisin enemmänkin mielenterveyshäiriötä... Ja siis olen itse ollut karismattisissa piireissä mutta ketään en ole tuntenut jotka jotain demoneita ja valopalloja kanniskelevia olioita olisi nähnyt. Hurmosmeininkiä joo, mutta minusta vain ihan oman mielen nostattamaa hurmosta, ei vieraita henkiä. Ja ihan oikeina kristittyinä pidän karismaattisiakin kristittyjä, vaikka itse en näe karismaattisuudesta juuri muuta hyötyä kuin hetken hauskuus hurmos-hihhuloinnista. (En ole ap)

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:28"]

83, täällä ap. Aiempi vastaus ei ollut minulta. Pimeä yö ja Practicing the Presence voisivat olla sinulle juurikin terveellistä luettavaa :) 

Arkityöni on muuten hyvin samankaltaista kuin sinun: "hektistä bitti- ja pikselivyöryä, tulevaisuutta, ennakointia, "pää kolmantena jalkana" kiitämistä". Olen it-alalla... Mutta minulle se ei ole sisäisesti hektistä, enkä koskaan stressaa tai kiirehdi. Minä teen yhden asian kerrallaan huolehtimatta ehtimisestä tai lopputuloksesta, keskittyen nykyhetkeen. Luottaen siihen, että minussa asuu maailmankaikkeuden Luojan Henki, ja yhteydessä siihen pystyn enempään kuin pystyisin omilla kyvyilläni. 

Mitä ajattelen jälleensyntymästä? Minä uskon vain Kristuksen jälleensyntymään -enkä taaskaan tarkoita tällä Jeesus-ihmistä- siihen, että Jumala ilmentää itseään lukemattomina muotoina, että Kristus-sielu ilmenee kaikkena mitä maailmankaikkeudessa on. Kristus on siis syntynyt lihaan miljardeja kertoja ja syntyy taas. Sitä kautta mitä minä olen yhteydessä perimmäiseen lähteeseen, olen minäkin tavallaan syntynyt ne kaikki kerrat, mitä maailmankaikkeuteen on syntynyt mitään. 

Mutta siihen, että esim. minun ihmiselämän aikainen mieleni jotenkin menisi toiseen ruumiseen tämän ruumiin kuoleman jälkeen, en usko. En usko edes sen iankaikkisuusluonteeseen, näen sen aivojen tuotteena ja välineenä tässä todellisuudessa pärjäämiseen. Se mikä minussa on iankaikkista, on Kristuksessa, on Jumalassa, ja se on siellä ikuisesti, nyt ja tämän ruumiin kuoltua. Pohjimmiltaan on vain 1 Minä, yksi Itse, yksi Identiteetti.

Enkä muuten usko oikeastaan edes aikaan. En mielelläni puhu mistään erityisistä hengellisistä kokemuksista, koska minun egoni, lihan mieleni, on kovin taipuvainen olemaan niistä ylpeä enkä halua joutua egoni valtaan varsinkaan jos kirjoitan hengellisistä asioista, mutta sen sanon että olen kokenut jotain ajan tuolta puolen, jotain missä kaikki mitä on koskaan ollut tai tulee olemaan on NYT... Ja minun uskomukseni kumpuaa tästä kokemuksesta. Mutta kuten olen sanonut, älkää etsikö uskomuksia, etsikää henkilökohtaista kokemusta. 

Vetovoiman laki on oikeastaan aivan sivuasia. Jeesuksen opetuksissa se on yksityiskohta, kun Jeesus opettaa miten opetuslapsilla voisi olla yltäkylläisempi elämä, miten heidän tulisi rukoilla kun heillä on puute jostain. Jeesus ei opeta ruinaamaan polvillaan, kunnes vastahakoinen Jumala muuttaa mielensä ja antaa pyydetyn asian, vaan käyttämään uskoa luovasti: uskokaa jo saaneenne, niin se on teille tuleva. Samasta muunnelma on se, kun Jeesus kertoo mitä uskomattomia asioita ihminen voisi tehdä jos uskoisi edes sinapinsiemenen verran: vaikka siirtää vuoria. 

Vetovoiman laista kertovat oppaat ovat tietääkseni kaikki aika lailla jenkkityylistä self helppiä, tai sitten niihin on sotkettu monimutkaista ja aiheelle tarpeetonta psykologista teoriaa tms sekaan. Kuitenkin pääperiaatteet löytää vaikka siitä -monellakin tapaa ärsyttävästä- Salaisuus-kirjasta. Ideahan on vain se, että ihmisen täytyy oppia käyttämään mielikuvitustaan ja muita kykyjään, jotta pääsee tilaan jossa pystyy uskomaan jo saaneensa, vaikka aistit näyttävät samaan aikaan ettei sinulla vielä  pyydettyä ole. Mutta vetovoiman laki ei "pelasta" ketään, se ei ole pääasia, se on sivuasia. Se keskittyy aineelliseen, kun ydinasiat on hengellisellä tasolla.

t. ap

[/quote]

Ok, eli et todellakaan ole kristitty. Tuo on kaukana kristinuskosta. 

[/quote]

En itse allekirjoita ap:n kirjoituksista läheskään kaikkea, mutta suosittelen tutustumaan kristinuskon kirjavaan historiaan. Voisit yllättyä, mitä kaikkea se pitää sisällään.

Nykypäivän ihmiset ovat tottuneet näkemään uskonnolliset totuudet muutamana keskenään kilpailevina teorioina: katoliset uskovat näin, protestantit näin, herätysliikkeet näin, ja tietysti muslimit ja juutalaiset näin ja noin... ja niin edelleen. Unohdetaan se, että mikä nykypäivänä on "näin", on vuosituhantisen valtataistelun tulosta.

Jo pelkästään varhaiskristittyjen joukossa - pari sataa vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen - nykyään kiveen kirjoitettuina totuuksina pidetyissä asioissa oli valtavasti vaihtelua. Yhteistä oli se tärkein, eli usko Jeesuksen sanomaan.

Nykyisin vallalla olevassa kristinuskossa on paljon pakanallisia piirteitä, ja väärää oppia. Vaikka onhan sitä ollut aina alkuseurakunnan hajaantumisesta lähtien, ja jopa sielläkin oli ajoittain erimielisyyksiä. Yksi esimerkki epäraamatullisesta opetuksesta on taivaaseen pääseminen. Puhumme, että kun uskoo Jeesukseen, pääsee taivaaseen. Raamattu ei kuitenkaan opeta näin. Itse asiassa se opettaa aivan päinvastoin, nimittäin taivaallinen todellisuus, uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta alas maan päälle. En kuitenkaan katso näitä opillisia asioita pelastuskysymykseksi, sillä Jumala katsoo aina sydämeen. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Ja kuten Paavalikin sanoi "monessa kohtaa me kaikki hairahdumme". Raamattua on kuitenkin mielenkiintoista tutkia uudessa valossa, ja kyseenalaistaa vanhoja käsityksiä. Koetelkaamme siis kaikki, ja pitäkäämme se mikä hyvää on.

Raamatussa puhutaan kahdesta erityisestä naisesta ja kaupungista, nämä ovat; Jerusalem ja Baabel (hepreaksi)/Babylon (kreikaksi). Näistä ensimmäinen on Jumalan rakentama, toinen ihmisten. Jälkimmäinen yrittää monin tavoin jäljitellä ensimmäistä, mutta pohjimmiltaan nämä ovat paremminkin toistensa vastakohtia. Jerusalem edustaa Jumalan valtakuntaa, kaupunkia, jolla on perustukset, kun taas Baabel/Babylon edustaa maallistunutta seurakuntaa, sekä maailmanhallitusta, jota ihmiset ovat yrittäneet rakentaa siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä kaupungilta puuttuu perustukset. Katsotaan mitä Raamatussa sanotaan näistä kaupungeista, ja verrataan mitä eroa niillä on.

JERUSALEM

"...sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen" Ps. 122:1

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon". Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää

eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan."

BAABEL/BABYLON "Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan."

"Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan."

Tässä muutamia vertauskohteita, lisääkin voi löytyä:

Jerusalem Baabel/Babylon

-uskovien äiti ("taivaallinen Jerusalem", -maan porttojen ja kauhistusten äiti

"se Jerusalem joka on ylhäällä")

-Karitsan morsian/vaimo (uusi/valmis -antikristuksen morsian

Jerusalem, joka laskeutuu alas taivaasta)

-puettu hohtavaan ja puhtaaseen liinavaat- -puettu purppuraan ja helakanpunaan ja

teeseen, joka on pyhien vanhurskautus risteltu kullalla, jalokivillä ja helmillä

-Jumalan rakentama -ihmistekoinen

-kaupunki, jolla on perustukset -kaupunki, jolla ei ole perustuksia

-laskeutuu alas taivaasta, Jumalan tyköä -kohoaa maasta kohti taivasta

Saatana sanoi sydämessään: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi."

Kun ihminen lankesi syntiin, niin tämä sama saatanallinen luonto siirtyi myös ihmiseen. Baabelia rakennetaan tälle, valheelliselle perustalle, jossa halutaan olla riippumattomia Luojasta.

Mutta Jumalan tahto on tulla alas taivaasta maan päälle, ja elää kansansa keskellä niin että me eläisimme hänen elämäänsä, hän meissä.

Siksi Jeesus kehoitti rukoilemaan: "...tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa..."

Tällaista mietittävää. Onko kukaan muuten katsonut Tv7:lta Kuningaskunnan paluu ohjelmasarjaa? Mielestäni siinä on paljon hyvää asiaa, kannattaa katsoa.