Rääkyvä lapsi kaupassa

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:28"]Ap vois liimata ne sievät korvansa umpeen tai kunnon kuulosuojaimet käsilaukkuun traumaattisia tilanteita varten. Vittuako valitat. Joku voi saada migreenin sun näkemisestä, mut silti vaan ravaat siellä perhemarketeissa.
[/quote]
Eiköhän se migreeni nyt kuitenkin ennemmin siitä huudosta tule...

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:49"]

Kyllä muakin vähän riipaisi tänään kun n. kuukauden ikäistä vauvaa huudatettiin huonekalu-sisustusmyymälässä...ihan kuin ne sisustusjutut olis niin tärkeitä, etteivois odottaa parempaa hetkeä. Eikä se meille kanssaihmisillekään hauskaa ole kuunnella pikkuisen itkua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että anna niin imetän vauvaasi kun se selvästi on nälkäinen!

[/quote]

Ja sitten taas et ehkä tiedä yhtään, mistä on kyse.

Ystäväni vauva oli tällainen vaativa vauva (nykyään pieni herrasmies ja paljon kiltimpi kuin omani helppo vauva). Ennen ruokaa oli pakko huutaa pää punaisena, vaikka kuinka sitä rintaa tyrkytettiin. Ruoan loppumisen jälkeen oli pakko protestoida kovaäänisesti, vaikka jatkaakin olisi saanut halutessaan. Ennen unia kun väsytti niin taas piti kiljua, kunnes nukahti uupuneena. Vauva oli suuritarpeinen ja äänekäs. Vietimme päivää ostoskeskuksessa ja ystäväni vauva oli poissa toltaltaan siitä, ettei oltukaan ehkä tutussa ympäristössä tai tutuissa hajuissa. Taas huusi eikä tullut syömisestäkään oikein mitään. Ystäväni päätti lähteä kävelylle, josko vauva nukahtaisi vaunujen heijaamiseen (ei rauhoittunut sylissä, ei huolinut rintaa eikä mikään ollut hyvin) ja samalla sitten minä ja muut asiakkaat voisimme syödä rauhassa. Ystäväni ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas, kun joku  kaltaisesi besserwisser säntäsi paikalle sättimään,miten hän ei sylittele ja syötä vauvaa vaan antaa vain huutaa vaunuissa.

Sinä et voi tietää, mikä sillä vauvalla on hätänä etkä voi tietää, mitä kaikkea se vanhempi on tehnyt sen vauvan eteen. Kun vauva on suuritarpeinen, vanhemmilla on muutenkin koko ajan paha mieli ja hätä siitä, tekeekö nyt varmasti kaiken oikein eikä yhtään auta se, että paikalle tunkee muka-tietäjiä tuputtamaan itsestäänselviä neuvoja. Ystäväni mies sai kerran vanhalta mummolta kunnon sättimisen, kun seisoi kassalla odottamassa ystävääni huutava vauva sylissään. Mummo tiuskaisi, että ei ne miehet osaa vauvoja hoitaa, miksi edes yrittävät. Olipas siinä hauska tuoreen isän seisoskella.

Miksi ihmeessä ei voi olla ystävällinen? Mitä jos menisit sen vaunuja lykkyvän äidin luo ja kysyisit, voitko olla avuksi? Mitä jos ehdotat sille huutavaa vauvaa pitellevälle isälle, että voit pidellä vauvaa hetken, kun nämä monesti hämmentyvät muutoksesta ja lopettavat siksi huutamisen?

[/quote]

en tietenkään oikeasti mennyt sanomaan mitään, en edes tuijottanut vihaisesti; toisin kuin vauvaa huudattavat vanhemmat, minä osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla..... mutta pahaa teki kuunnella vauvan itkua kun äiti kaikessa rauhassa katseli sisustusjuttuja... Enkä halua vierasta itkevää vauvaa syliin, se on äidin tai isän velvollisuus hoitaa vauvaansa tai poistua paikalta jos se tyynyttely ei kaupassa onnistu. Tottakai ymmärrän että vauvat on erilaisia, mutta tuntuu että nykyvanhemmat taitaa usein olla ihan hukassa vauvojensa kanssa! Pääpointtini tässä ei ollut se, että vauvan itku häiritsee muita, vaan se, että vanhemmat kiusaavat vauvaansa eivätkä reagoi itkuun vaan jatkavat kaikessa rauhassa ihan turhanpäiväisiä ostoksia. Ruokakauppaan on pakko mennä, mutta sisustusjutut eivät voi olla niin kiireellisiä että vauvaa huudatetaan puolikin tuntia pää punaisena.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:32"]Voi herranen aika. Onko nää ihmiset AV:lla mahdollisesti orpoja ja/tai aivottomia?
Teidän omat vanhemmatkaan eivät ole ikinä vieneet teitä kauppaan kun olette olleet lapsia?
Minä ainakin vien lapseni juuri siihen kauppaan mihin olen menossa, lapset lähes aina mukana ( isä reissutöissä). Isommalla on ensimmäinen uhmakausi meneillään (3v) ja välillä huutaa/kiljuu esim. kassajonossa jostain aivan käsittämättömästä syystä. Tähän mennessä kanssajonottajat ovat lähinnä osoittaneet sympaattisia katseita tai hyväntahtoista hymyilyä.
Minä aion todellakin vastedeskin ottaa lapseni mukaan ostoskeskuksiin ja ruokakauppoihin ja jopa postiin, pankkiin, kukkakauppaan, koruliikkeeseen, vaateliikkeeseen tms. Jos aikuisia ihmisiä se häiritsee niin ei kyllä mun maailmaa hetkauta suuntaan eikä toiseen. Aikuiset lapsettomat käykööt kaupassa sitten vaikka klo 19 jälkeen jos niin häiritsee muiden elämän äänet, tuohon aikaan ei enää juuri lapsiperheitä liikenteessä.
[/quote]
Meetkö sä hoitaa mun iltavuoron sitte loppuun että mä ehdin sinne kauppaan illalla?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:49"]Jep jep. Helppo on huudella jos ei ole mitään käsitystä millainen se toisen lapsi oikeasti on. Kaikki eivät säästy ylivilkkaudelta, uhmaiältä tai muilta ihanuuksilta vaikka kuinka olisi oppien mukaan kasvatettu.
[/quote] Voi helvetti. Olisiko siinä vaiheessa fiksua jättää kakara autoon puolison kanssa?
TEIDÄN LAPSET EI OLE HELVETTI KOKO MAAILMAN NAPA JA KESKIPISTE!
[/quote]

No kun minulla ei ole sitä puolisoa.. ja jo lakikin kieltää minua jättämästä muksuja yksin autoon. Ja kuitenkin minunkin on käytävä ruokakaupassa. Haluatko tarjoutua istumaan sinne autoon noiden mun muksujen kanssa aina kauppareissun ajan jotta ne ei häiritse muita? Usko pois, kävisin oikein mielelläni kaupassa ilman huutoa ja mekkalaa.. ;)
P.s. me ollaan saatu ihan ohjeistus harjoitella kaupassa käyntejä ylivilkkaan lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 07:20"]Mikä teitä oikein vaivaa?

Ei 80-luvulla saanut yksikään mukula rääkyä mielenosoitustaan ääneen kaupassa. Jos ei komennosta oltu hiljaa, lähdettiin vanhemman kanssa autoon/ulos rauhoittumaan ja jos vanhempi oli yksin, niin sitten ostokset odotti sisällä. Eikä lasta kukaan syytä mistään. Oli sitten 1kk joka ei tajua mitään tai 3 v. uhmis leluhyllyllä, kirkumisääni häiritsee muita ja vanhempi vie lapsen ulos.

Toki ennenkin sai itkeä, nauraa ja ilakoida, mutta semmoinen nykypäivän kirkuminen ja rääkyminen oli kielletty ja ihan syystä. Lasten ääniä pitää sietää, mutta ei kaikki lapsen aikaansaamat äänet ole normaalin olemisen piirissä. Ennen osattiin hävetä sitä, että lapsi oikeasti kirkuu niin että muiden ärsytyskynnys ylittyy ja korviin koskee. Nykyään elämisen ääniä tuntuu olevan kaikki, mitä lapsi keksii tehdä eikä ole mitään rajoja. Mitähän lapsi oppii siitä, että muiden pitää häntä ja hänen huutoaan vaan sietää?
[/quote]
Halleluja! Veit sanat suustani. Ei todellakaan käyny että meidän ikäryhmä olis rääkyny kaupassa, lähtö tuli ja äkkiä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 06:40"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:49"]

Kyllä muakin vähän riipaisi tänään kun n. kuukauden ikäistä vauvaa huudatettiin huonekalu-sisustusmyymälässä...ihan kuin ne sisustusjutut olis niin tärkeitä, etteivois odottaa parempaa hetkeä. Eikä se meille kanssaihmisillekään hauskaa ole kuunnella pikkuisen itkua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että anna niin imetän vauvaasi kun se selvästi on nälkäinen!

[/quote]

Ja sitten taas et ehkä tiedä yhtään, mistä on kyse.

Ystäväni vauva oli tällainen vaativa vauva (nykyään pieni herrasmies ja paljon kiltimpi kuin omani helppo vauva). Ennen ruokaa oli pakko huutaa pää punaisena, vaikka kuinka sitä rintaa tyrkytettiin. Ruoan loppumisen jälkeen oli pakko protestoida kovaäänisesti, vaikka jatkaakin olisi saanut halutessaan. Ennen unia kun väsytti niin taas piti kiljua, kunnes nukahti uupuneena. Vauva oli suuritarpeinen ja äänekäs. Vietimme päivää ostoskeskuksessa ja ystäväni vauva oli poissa toltaltaan siitä, ettei oltukaan ehkä tutussa ympäristössä tai tutuissa hajuissa. Taas huusi eikä tullut syömisestäkään oikein mitään. Ystäväni päätti lähteä kävelylle, josko vauva nukahtaisi vaunujen heijaamiseen (ei rauhoittunut sylissä, ei huolinut rintaa eikä mikään ollut hyvin) ja samalla sitten minä ja muut asiakkaat voisimme syödä rauhassa. Ystäväni ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas, kun joku  kaltaisesi besserwisser säntäsi paikalle sättimään,miten hän ei sylittele ja syötä vauvaa vaan antaa vain huutaa vaunuissa.

Sinä et voi tietää, mikä sillä vauvalla on hätänä etkä voi tietää, mitä kaikkea se vanhempi on tehnyt sen vauvan eteen. Kun vauva on suuritarpeinen, vanhemmilla on muutenkin koko ajan paha mieli ja hätä siitä, tekeekö nyt varmasti kaiken oikein eikä yhtään auta se, että paikalle tunkee muka-tietäjiä tuputtamaan itsestäänselviä neuvoja. Ystäväni mies sai kerran vanhalta mummolta kunnon sättimisen, kun seisoi kassalla odottamassa ystävääni huutava vauva sylissään. Mummo tiuskaisi, että ei ne miehet osaa vauvoja hoitaa, miksi edes yrittävät. Olipas siinä hauska tuoreen isän seisoskella.

Miksi ihmeessä ei voi olla ystävällinen? Mitä jos menisit sen vaunuja lykkyvän äidin luo ja kysyisit, voitko olla avuksi? Mitä jos ehdotat sille huutavaa vauvaa pitellevälle isälle, että voit pidellä vauvaa hetken, kun nämä monesti hämmentyvät muutoksesta ja lopettavat siksi huutamisen?

[/quote]

Luonne periytyy. Hankkikaa lapsi hiljaisen hissukan kanssa, älkää jakako pesää ilman kortonkia sille moniongelmaiselle ylivilkkaalle elämäntapatyöttömälle.
[/quote]

Ai mä olen irl kyllä todella hiljainen tuntemattomien seurassa ja olen aina ollut kiltti, mies on täysin samanlainen ja saimme älyttömän tempperamenttisen minä heti kaikki nyt tyttären.

Mä en tunne kuin yhden lapsen, joka rääkyy kaupassa ja siinä tapauksessa vanhemmat on syyllisiä 99%. Meillä on kaksi lasta, joista nuorempi on todellinen "adhd" ja kiukkupussi, mutta ei se mitään rääkymiskohtauksia silti saa. Tottakai joskus uhmaiässä alkoi huutamaan, mutta 30 sekuntia ja lapsi oli hiljainen. Nyt 4-vuotiaana murjottaa joskus kyynel silmässä kaupassakin (kun haluaa jotain ja ei saa), muttei saa mitään slaagia keskellä käytävää. Laumoittain tiedän myös lapsia, jotka on ihan hirveitä kätisijöitä ja narisijoita, ns. tyytymättömiä, mutta ei nekään kaupassa huuda ja huuda. Jossain menee käytöksen raja.

Taas huudellaan, ettei lapsi ole maailman napa. Se menee myös toisinpäin: et ole maailman napa sinäkään, joka et lapsen ääniä siedä. Eiköhän siellä kaupassa ole ihan tilaa kaikenlaisille asiakkaille. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta toisia ihmisiä tulee sietää. Käsittämätöntä ihmisvihaa taas liikkeellä. Ehkä sovitaan säännöt, että vain kauniit, nuoret, rikkaat, sinkut ja vain yhden tuotteen kortilla ostavat saavat käydä yhtään missään. Lapset, keski-iän ylittäneet, läskit, perheelliset, rumat, silmälasipäiset ja käteiselläostajat pysykööt kotonaan.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 16:00"]

Jos mietitään asiaa lapsen kannalta, niin hyvin harva 0-3-vuotias haluaa olla mukana marketeissa tai huonekaluliikkeissä. Eiköhän lapsen kiukuttelu johdu useimmiten väsymisestä, nälästä, turhautumisesta, kuumuudesta ja liiasta ärsyketulvasta. Kävelemään oppinut lapsi haluaa juosta isolla käytävällä ja kosketella hyllyissä olevia tuotteita. Kun nämä ovat kiellettyjä, alkaa tietenkin kiukuttelu, jos lapsi on valmiiksi ei-hyvässä mielentilassa. Avainasemassa tässäkin tilanteessa on vanhempi. Jos kylmän rauhallisesti pitää omat hermonsa, on voittaja. Lapsi rauhoittuu hyvin pian. Käänteistä mallia kyllä näkee surullisen paljon.

Ruokaostoksilla käyminen perheenä (jossa kaksi aikuista) ihmetyttää. Miksei jompi kumpi vanhempi hoida ostoksia yksin, säästyisi hermot muiltakin asiakkailta.

Minä-ajattelu kukoistaa puolin ja toisin. Jos uhmaikäinen raivoaa pari minuuttia ja ostosreissu on kesken, ei kannata jäädä ihmettelemään tilannetta. Harmittaa tuo tilanne vanhempaakin, mutta häiritsee se muita asiakkaitakin. Jos kerrassaan lapset ovat sietämättömiä, voi ajoittaa ostostensa tekemisen aamuvarhaiseen tai iltamyöhään. Näin teen itsekin, vaikka minulla on lapsia. Käyn kaupassa yksin ja ei ruuhka-aikaan, sillä en oikein välitä ihmispaljoudesta yhtään missään.

[/quote]

Nimenomaan! Ymmärrän jos kaupasta haetan lapsen kanssa 1-5 ostosta. Tyyliin maito, leipää ja hedelmiä. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi koko perheen pitää lähteä kauppaan ostamaan koko viikon/viikonlopun ostokset.. Kaupassa menee helposti silloin yli 30min! En yhtään ihmettele jos lapsi rupeaa itkemään, kun tylsistyy yms. 

Kaikista eniten ihmettelen näitä mammoja mitkä raahaa pienet lapset kirpparille tms. Maleksii ja katselee tavaroita yli tunnin, samalla kun lapsi huutaa pääpunasena vieressä.. 

ps. "Oon yh-eikä mulla ole hoitajaa" on bullshittiä. MML lastenhoitaja maksaa 8,20/tunti. Jokaisella on sen verran varaa laittaa kuukaudessa hoitajalle rahaa, että käy kerran kuussa 1-2 tuntia kiertämässä kauppoja ihan yksin. On mukavempaa lapselle + saa rauhassa katsella tavaroita ja käydä vaikka kahvilla, ihan yksin! Itse en ainakaan nauti kierroksesta missään, jos lapsi huutaa vieressä kun on väsynyt/nälkäinen/kyllästynyt jne. Eikö teitä hävetä oman lapsen käytös ollenkaan? 

Kyllä tänne maailmaan ääntä mahtuu..

Lapsilla on uhmaikä, sinullakin on ollut. Itse en moiseen kaupassa kiinitä huomiota, vaikka muuten olenkin herkkä melulle. Eihän se huutava lapsi ole lähelläni kuin pienen hetken, kun jatkan matkaani seuraavalle hyllylle.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:52"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:15"]

Pieni itku/uhma kiukuttelu ei haittaa, se ei kestä yleensä kun 1-2min vaikka vanhempi ei tekisi mitään. Mutta kylläpä vituttaa olla kaupassa, jos joku antaa lapsen huutaa pääpunasena sen koko kauppareissun 10-15min ajan. Pienen lapsen kimeä kiljumisääni, kun menee helposti yli 100dB! Ihan näin vertailun vuoksi, baarien desibeli raja on 85, katupora häviää myös lapsen itukulle.

Eniten vituttaa, että tiettyjen aikuisten lapset, itkee ja kiljuu aina kaupassa! Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, sitä ei ole pakko ottaa kauppaan mukaan.

Kaupaan mukaan pääsy pitäisi olla palkinto hyvästä käytöksestä, ei rangaistuis lapselle, josta kärsii myös kaikki asiakkaat ja kaupanhenkilökunta.

T:Pikkukaupan kauppatäti

[/quote]

Arvaa vituttaako sitä vanhempaa???? Jos se olisi sinun ystäväsi niin ymmärtäisitkö sitten paremmin? Ehkä sulla ei ole vain halua ymmärtää vaikka voisit. Olen varma, että sinä olet vaippaiässä ollut ihan yhtä rasittava, mieti sitä.

[/quote]

Varmasti vituttaa. Mutta juuri siitä syystä sitä lasta ei kannata ottaa mukaan, vaan jättä tuon 10-15min ajaksi lapsen isän tms seuraan. On mukavempi kauppareissu sekä lapselle että äitille. Saa katsella rauhassa, mitä ostaa eikä ketään vituta.

Enkä ole lapsena vetänyt koskaan itkupotkuraivareita kaupassa, sillä olen kotoisin maalta jossa kävi kauppa-auto. Kaupassa käynti oli minulle juurikin lapsena palkinto että pääsi joskus mukaan, kun käytiin "ihan oikeassa kaupassa". Sinne kun ei päässyt mukaan, jos ei osannut käyttyä. Vaan joutui jäämään autoon istumaan.

ps. En ymmärrä miksi lasten kanssa on pakko tulla kauppaan suoraan töistä ruuhka-aikaan siten, että pieni lapsi ei ole saanut nukkua vielä päiväunia, tai se on herätetty kesken, koska on "pakko mennä" kauppaan. Pikkukaupat kun on auki 07.00-23.00, niin sen maitopurkin voi hakea muulloinkin. 

[/quote]

Täytyy ihan pyytää anteeksi. Anteeksi. En olisi arvostellut sinua jos olisin tiennyt kuinka ankea lapsuus sinulla on ollut. Alistavat vanhemmat, jotka eivät jaksa ottaa vastaan lapsen kiukkua tekevät lapsesta aggressiivisen ja epäempaattisen aikuisen.

Minä pääsin lapsena huvipuistoihin, rantalomille ja ratsastamaan. Elämäsi vaikuttaa tosi ankealta jos kauppa-autoon pääseminen oli viikon kohokohta ja sinnekään ei alistavat vanhemmat päästäneet, ellet alistunut kympin tytön rooliisi. En siis enää yhtään ihmettele miksi vihaat lapsia (opit sen kotoa siitä miten sinua kohdeltiin) ja lapsuutta (miksi pitäisit siitä, sinulla ei ollut lapsuutta) ja miksi ahdistut aikuisenakin näin paljon, jos joku toinen rikkoo sääntöjä. Olet kympin tyttö yhä vain, jopa nahdit että Suomen muutkin lapset laitetaan yhtä ahtaalle kuin sinä olit lapsuudessa. Toivottavasti tämä kirjoitus avaa silmäsi ja päset kävelemään pois ahdistuksestasi.

[/quote]Hyvää päivää. Tämä kirjoitus on tullut varmaan väärään ketjuun. Ole seuraavalla kerralla tarkempi!
[/quote]
Nolottaako nyt kun joku pystyi analysoimaan viestisi noin tarkkaan? Mä olen tuon kirjoittajan kanssa samaa mieltä sinusta. Ja kyllä säkin vähän aiheen vierestä kirjoitit kun aloit muistella kultaista nuoruuttasi kauppa-autossa.

Laitan nyt minäkin lusikkani tähän soppaan.

Joillakin ihmisillä pikkulapsen huuto käy oikeasti sieluun. Kyse ei ole siitä, että se suututtaisi, vaan se sattuu rintaan. Sitä huolestuu hirveästi sen tuntemattoman pikkulapsen tilanteesta ja jos vanhemmat vielä käyttäytyvät kuin eivät välittäisi lapsestaan yhtään, vaan antavat tämän huutaa, niin se todella ahdistaa hemmetisti.

Olen nyt kyllä vaihdevuosi-ikäisenä alkanut päästä tuon tunteen yli. Vaihdevuosi-iässähän naissukuhormonien tuotanto vähenee ja samalla kai äidilliset tunteet. Mutta kun itselläni oli vielä pieni lapsi, niitä huudatettuja lapsia kävi kovasti sääliksi. Minkäs tunteilleen voi.

Ja joo, olimme sillä tavalla ärsyttäviä mieheni kanssa, ettemme vieneet lasta yhteiselle kauppareissulle johonkin tylsään ja kuumaan kauppaan ilta-aikaan, kun kaikki ovat väsyneitä. Illalla toinen haki muksun tarhasta sillä aikaa kun toinen kävi kaupassa. Olimme ärsyttäviä nipottajia, koska emme kestäneet kuulla omankaan lapsen itkua enempää kuin oli ihan pakko.

Muistan kyllä omassa lapsuudessa myös tuon että jos kaupassa ei osattu käyttäytyä, mentiin autoon jäähylle niin kauan kunnes osattiin. Toinen vaihtoehto oli se että kauppaan ei päästy pitkään aikaan mukaan.

Mikä ihmeen nykytrendi se on että ihmisten pitäisi kuunnella muiden lasten parkumista? Tai pikemminkin, miksi vanhemmat sallivat sen?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:40"]

Kerrankin fiksu aloitus ap:lta, mutta ihme että tännekin hyökkäsi heti sotanorsu mammat "MINUN LAPSENI!! MINUN LAPSI..' Juttujensa kanssa. Rakkaat mammat.. kaikki ihmiset ei välttämättä tykkää lapsista, edes teidän. Kumma juttu että osa naisista heti lapsen saatuaan muuttuu tyhmäksi kuin saapas

[/quote]

Onko joku luullut, että kaikki tykkää lapsista? Ei se silti estä kaupassa käymästä. Oletkohan itse nyt vähän tyhmänoloinen. "Kerrankin fiksu aloitus ap:lta". Heh. Sä siis oikein tunnet ap:n? Ei kun sehän oletkin sä itse. Voi rassukkaa :)

 
[/quote]
Tai sitten hän tarkoitti sitä kun yleensä aloituspostaajien VIESTIT OVAT HUONOSTI PERUSTELTUJA TAI PROVOJA.

idiootti..

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 15:52"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:47"] [quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:29"] [quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:17"] [quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:15"] Pieni itku/uhma kiukuttelu ei haittaa, se ei kestä yleensä kun 1-2min vaikka vanhempi ei tekisi mitään. Mutta kylläpä vituttaa olla kaupassa, jos joku antaa lapsen huutaa pääpunasena sen koko kauppareissun 10-15min ajan. Pienen lapsen kimeä kiljumisääni, kun menee helposti yli 100dB! Ihan näin vertailun vuoksi, baarien desibeli raja on 85, katupora häviää myös lapsen itukulle. Eniten vituttaa, että tiettyjen aikuisten lapset, itkee ja kiljuu aina kaupassa! Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, sitä ei ole pakko ottaa kauppaan mukaan. Kaupaan mukaan pääsy pitäisi olla palkinto hyvästä käytöksestä, ei rangaistuis lapselle, josta kärsii myös kaikki asiakkaat ja kaupanhenkilökunta. T:Pikkukaupan kauppatäti [/quote] Arvaa vituttaako sitä vanhempaa???? Jos se olisi sinun ystäväsi niin ymmärtäisitkö sitten paremmin? Ehkä sulla ei ole vain halua ymmärtää vaikka voisit. Olen varma, että sinä olet vaippaiässä ollut ihan yhtä rasittava, mieti sitä. [/quote] Varmasti vituttaa. Mutta juuri siitä syystä sitä lasta ei kannata ottaa mukaan, vaan jättä tuon 10-15min ajaksi lapsen isän tms seuraan. On mukavempi kauppareissu sekä lapselle että äitille. Saa katsella rauhassa, mitä ostaa eikä ketään vituta. Enkä ole lapsena vetänyt koskaan itkupotkuraivareita kaupassa, sillä olen kotoisin maalta jossa kävi kauppa-auto. Kaupassa käynti oli minulle juurikin lapsena palkinto että pääsi joskus mukaan, kun käytiin "ihan oikeassa kaupassa". Sinne kun ei päässyt mukaan, jos ei osannut käyttyä. Vaan joutui jäämään autoon istumaan. ps. En ymmärrä miksi lasten kanssa on pakko tulla kauppaan suoraan töistä ruuhka-aikaan siten, että pieni lapsi ei ole saanut nukkua vielä päiväunia, tai se on herätetty kesken, koska on "pakko mennä" kauppaan. Pikkukaupat kun on auki 07.00-23.00, niin sen maitopurkin voi hakea muulloinkin.    [/quote] Täytyy ihan pyytää anteeksi. Anteeksi. En olisi arvostellut sinua jos olisin tiennyt kuinka ankea lapsuus sinulla on ollut. Alistavat vanhemmat, jotka eivät jaksa ottaa vastaan lapsen kiukkua tekevät lapsesta aggressiivisen ja epäempaattisen aikuisen. Minä pääsin lapsena huvipuistoihin, rantalomille ja ratsastamaan. Elämäsi vaikuttaa tosi ankealta jos kauppa-autoon pääseminen oli viikon kohokohta ja sinnekään ei alistavat vanhemmat päästäneet, ellet alistunut kympin tytön rooliisi. En siis enää yhtään ihmettele miksi vihaat lapsia (opit sen kotoa siitä miten sinua kohdeltiin) ja lapsuutta (miksi pitäisit siitä, sinulla ei ollut lapsuutta) ja miksi ahdistut aikuisenakin näin paljon, jos joku toinen rikkoo sääntöjä. Olet kympin tyttö yhä vain, jopa nahdit että Suomen muutkin lapset laitetaan yhtä ahtaalle kuin sinä olit lapsuudessa. Toivottavasti tämä kirjoitus avaa silmäsi ja päset kävelemään pois ahdistuksestasi. [/quote]Hyvää päivää. Tämä kirjoitus on tullut varmaan väärään ketjuun. Ole seuraavalla kerralla tarkempi! [/quote] Nolottaako nyt kun joku pystyi analysoimaan viestisi noin tarkkaan? Mä olen tuon kirjoittajan kanssa samaa mieltä sinusta. Ja kyllä säkin vähän aiheen vierestä kirjoitit kun aloit muistella kultaista nuoruuttasi kauppa-autossa.

[/quote]

Minun lapsuudessa (1990-luvulla, olen syntynyt -88) käytiin kaupassa, ei kauppa-autossa T: Kauppatäti nro 138, joka ensimmäisen viestin kirjoitti. Mutta myös minun vanhemmat opetti sanan "ei" ja sen, mitä se tarkoittaa. Minun lapsuutta saa ihan vapaasti analysoida. ;)

Ei ole jäänyt lapsuudentraumoja "ei" sanasta, tai siitä että huonolla käytöksellä oli myös minulla seuraumukset. Tai saatikka siitä, etten ole saanut tahtoani läpi. (Annetaanko nykyisin oikeasti lapselle aina kaikki periksi?) Tosin en muista koskaan itkeneeni kaupassa karkin perään, koska meilä oli aina karkkipäivä. Nykyisin taitaa olla tapana, että karkkia/herkkuja syödään monta kertaa viikossa. Joten kyllähän se ihmetyttää jos joka 10 kerta kauppareissuista on karkiton = automaattinen mielipaha.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:40"] Kerrankin fiksu aloitus ap:lta, mutta ihme että tännekin hyökkäsi heti sotanorsu mammat "MINUN LAPSENI!! MINUN LAPSI..' Juttujensa kanssa. Rakkaat mammat.. kaikki ihmiset ei välttämättä tykkää lapsista, edes teidän. Kumma juttu että osa naisista heti lapsen saatuaan muuttuu tyhmäksi kuin saapas [/quote] Onko joku luullut, että kaikki tykkää lapsista? Ei se silti estä kaupassa käymästä. Oletkohan itse nyt vähän tyhmänoloinen. "Kerrankin fiksu aloitus ap:lta". Heh. Sä siis oikein tunnet ap:n? Ei kun sehän oletkin sä itse. Voi rassukkaa :)   [/quote] Tai sitten hän tarkoitti sitä kun yleensä aloituspostaajien VIESTIT OVAT HUONOSTI PERUSTELTUJA TAI PROVOJA. idiootti..

[/quote]

Hehhee. Ja tää oli ihan helkkarin hyvä aloitus sitten vai. Vittu sä oot tyhmä :)

ap:n tapauksessahan kumpikaan vanhemmista ei puuttunut tilanteeseen millään tavalla.. täydet ymmärrykset sen puolesta

Muuhunkin kun tuohon huutamiseen pitäisi puuttua, jos lapsen vanhemmat on "ihan sama" asenteella liikkellä. Esim irtokarkkeja ei saa syödä laatikosta, ja niitä otetaan kauhalla ei käsin! Kaupan leluilla ei saa leikkiä, tai poistaa tuotteita pakkauksesta ellei sitä osteta. Tavarat viedään omille paikoileen, jos niitä ei osteta. 

Karkin/limun/leivonnaisten/jäätelön yms syömistä voisi moni lapsiperhe rajottaa ja korvata ne hedelmillä. Ei ole yhtään ihme jos joku sanoo ettei lapset "tykkää" kasviksista/hedelmistä, jos niitä ei koskaan osteta/syödä kotona.. Karkkia ja pakastepizzaa vain. Ei mum lapsuudessa vaan joka päivä syöty herkkuja.. Nykysin herkuttelu on arkipäivää. 

No miten sinä olisit hoitanut tilanteen? Oli ilmeisesti aika pieni lapsi jos mahtui kärryyn istumaan. Miten kerrot sen ikäiselle ja saat sen myös ymmärtämään, että se häiritsee muita?