Rääkyvä lapsi kaupassa

Jep jep. Helppo on huudella jos ei ole mitään käsitystä millainen se toisen lapsi oikeasti on. Kaikki eivät säästy ylivilkkaudelta, uhmaiältä tai muilta ihanuuksilta vaikka kuinka olisi oppien mukaan kasvatettu.

Kyllä muakin vähän riipaisi tänään kun n. kuukauden ikäistä vauvaa huudatettiin huonekalu-sisustusmyymälässä...ihan kuin ne sisustusjutut olis niin tärkeitä, etteivois odottaa parempaa hetkeä. Eikä se meille kanssaihmisillekään hauskaa ole kuunnella pikkuisen itkua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että anna niin imetän vauvaasi kun se selvästi on nälkäinen!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:49"]Jep jep. Helppo on huudella jos ei ole mitään käsitystä millainen se toisen lapsi oikeasti on. Kaikki eivät säästy ylivilkkaudelta, uhmaiältä tai muilta ihanuuksilta vaikka kuinka olisi oppien mukaan kasvatettu.
[/quote] Voi helvetti. Olisiko siinä vaiheessa fiksua jättää kakara autoon puolison kanssa?
TEIDÄN LAPSET EI OLE HELVETTI KOKO MAAILMAN NAPA JA KESKIPISTE!

Kyllä on kamalaa kun maailmassa on ääntä! Tuon jatkossa kiljuvan lapseni teille karjumaan. Ihan vain sinun riemuksi! Et kai sinä sitä kuitenkaan joutunut siellä kuuntelemaan koko päivää.

Tällaiset ihmiset ikävä kyllä on niitä tyhjän valittajia.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:49"]

Kyllä muakin vähän riipaisi tänään kun n. kuukauden ikäistä vauvaa huudatettiin huonekalu-sisustusmyymälässä...ihan kuin ne sisustusjutut olis niin tärkeitä, etteivois odottaa parempaa hetkeä. Eikä se meille kanssaihmisillekään hauskaa ole kuunnella pikkuisen itkua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että anna niin imetän vauvaasi kun se selvästi on nälkäinen!

[/quote]

Ja sitten taas et ehkä tiedä yhtään, mistä on kyse.

Ystäväni vauva oli tällainen vaativa vauva (nykyään pieni herrasmies ja paljon kiltimpi kuin omani helppo vauva). Ennen ruokaa oli pakko huutaa pää punaisena, vaikka kuinka sitä rintaa tyrkytettiin. Ruoan loppumisen jälkeen oli pakko protestoida kovaäänisesti, vaikka jatkaakin olisi saanut halutessaan. Ennen unia kun väsytti niin taas piti kiljua, kunnes nukahti uupuneena. Vauva oli suuritarpeinen ja äänekäs. Vietimme päivää ostoskeskuksessa ja ystäväni vauva oli poissa toltaltaan siitä, ettei oltukaan ehkä tutussa ympäristössä tai tutuissa hajuissa. Taas huusi eikä tullut syömisestäkään oikein mitään. Ystäväni päätti lähteä kävelylle, josko vauva nukahtaisi vaunujen heijaamiseen (ei rauhoittunut sylissä, ei huolinut rintaa eikä mikään ollut hyvin) ja samalla sitten minä ja muut asiakkaat voisimme syödä rauhassa. Ystäväni ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas, kun joku  kaltaisesi besserwisser säntäsi paikalle sättimään,miten hän ei sylittele ja syötä vauvaa vaan antaa vain huutaa vaunuissa.

Sinä et voi tietää, mikä sillä vauvalla on hätänä etkä voi tietää, mitä kaikkea se vanhempi on tehnyt sen vauvan eteen. Kun vauva on suuritarpeinen, vanhemmilla on muutenkin koko ajan paha mieli ja hätä siitä, tekeekö nyt varmasti kaiken oikein eikä yhtään auta se, että paikalle tunkee muka-tietäjiä tuputtamaan itsestäänselviä neuvoja. Ystäväni mies sai kerran vanhalta mummolta kunnon sättimisen, kun seisoi kassalla odottamassa ystävääni huutava vauva sylissään. Mummo tiuskaisi, että ei ne miehet osaa vauvoja hoitaa, miksi edes yrittävät. Olipas siinä hauska tuoreen isän seisoskella.

Miksi ihmeessä ei voi olla ystävällinen? Mitä jos menisit sen vaunuja lykkyvän äidin luo ja kysyisit, voitko olla avuksi? Mitä jos ehdotat sille huutavaa vauvaa pitellevälle isälle, että voit pidellä vauvaa hetken, kun nämä monesti hämmentyvät muutoksesta ja lopettavat siksi huutamisen?

Muistakaa nyt mammat että kun niitä lapsia teette niin niiden kanssa ei poistuta kotoa ennen lasten 18 ikävuotta!! Se voi järkyttää suunnattomasti kanssaihmisten elämää esim. minuutin ajan kaupassa. Kyllä, heidän maailma voi romahtaa siitä.

Huh, kyllä mä oon entistä vakuuttuneempi siitä, että se ken tuntee olevansa vela, on luonto hänet sellaiseksi luonut. Ihan kaikkia geenejä ei kannata jatkaa. Luonto ei ole tarkoittanut äideiksi kylmiä, pahansuopia, itsekkäitä, empatiakyvyttämiä naisia eli veloja. 

Jos oma lapseni saa julkisella paikalla uhmakohtauksen, kerron ettei huuto auta mitään enkä sen jälkeen kiinnitä mitään huomiota häneen. Huuto jatkuu aikansa, mutta siten hän oppii ettei huuto kannata. Oppiminen tietty vie pieneltä aikansa. Ja jokainen besserwisser joka silloin vihaisesti tuijottaa, tuijotan itse häntä kysyvästi takaisin. Eipä ole koskaan täti uskaltanut tulla neuvomaan vaan on nopeasti käännetty katse pois ja luokitus häntä koipien välissä jonnekin, ilmeisesti etsimään itselle elämää.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:25"]

Antakaa lasten olla. Lapset viestii huutamalla. Se on normaalia.

[/quote]

Minä viestin soittamalla heviä täysillä aidan takana kun se lapsukaisesi nukkuu vaunuissa omalla puolellaan :)

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:01"]

Huh, kyllä mä oon entistä vakuuttuneempi siitä, että se ken tuntee olevansa vela, on luonto hänet sellaiseksi luonut. Ihan kaikkia geenejä ei kannata jatkaa. Luonto ei ole tarkoittanut äideiksi kylmiä, pahansuopia, itsekkäitä, empatiakyvyttämiä naisia eli veloja. 

Jos oma lapseni saa julkisella paikalla uhmakohtauksen, kerron ettei huuto auta mitään enkä sen jälkeen kiinnitä mitään huomiota häneen. Huuto jatkuu aikansa, mutta siten hän oppii ettei huuto kannata. Oppiminen tietty vie pieneltä aikansa. Ja jokainen besserwisser joka silloin vihaisesti tuijottaa, tuijotan itse häntä kysyvästi takaisin. Eipä ole koskaan täti uskaltanut tulla neuvomaan vaan on nopeasti käännetty katse pois ja luokitus häntä koipien välissä jonnekin, ilmeisesti etsimään itselle elämää.

[/quote]

"Luonto ei ole tarkoittanut äideiksi kylmiä, pahansuopia, itsekkäitä, empatiakyvyttämiä naisia eli veloja. "

Tasan yksi noista pätee muhun, nimittäin se vela. Miten se tekee musta mitään noista muista?

Ei muita ihmisiä tarvitse huomioida. En minäkään huomioi enää. Kaupassa tönäisen tieltäni jokaisen joka siihen osuu, oli lapsi tai aikuinen. Jos siinä edessä on kärry, tönäisen sen vauhdilla pois edestä, oli kyydissä lapsi tai käsilaukku. Ei mitään väliä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 10:03"]

Kyllä tänne maailmaan ääntä mahtuu..

[/quote]

Saanko minä tulla huutamaan siis sun lapselle? Saanko karjua ja kiljua naama punaisena? Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:08"]Ei muita ihmisiä tarvitse huomioida. En minäkään huomioi enää. Kaupassa tönäisen tieltäni jokaisen joka siihen osuu, oli lapsi tai aikuinen. Jos siinä edessä on kärry, tönäisen sen vauhdilla pois edestä, oli kyydissä lapsi tai käsilaukku. Ei mitään väliä.
[/quote]

Minäkin olen aloittanut tämän, mutta vain aikusia ihmisiä kohtaan, jotka eivät pyynnöstä huolimatta tajua siirtyä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 08:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 21:49"]

Kyllä muakin vähän riipaisi tänään kun n. kuukauden ikäistä vauvaa huudatettiin huonekalu-sisustusmyymälässä...ihan kuin ne sisustusjutut olis niin tärkeitä, etteivois odottaa parempaa hetkeä. Eikä se meille kanssaihmisillekään hauskaa ole kuunnella pikkuisen itkua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että anna niin imetän vauvaasi kun se selvästi on nälkäinen!

[/quote]

Ja sitten taas et ehkä tiedä yhtään, mistä on kyse.

Ystäväni vauva oli tällainen vaativa vauva (nykyään pieni herrasmies ja paljon kiltimpi kuin omani helppo vauva). Ennen ruokaa oli pakko huutaa pää punaisena, vaikka kuinka sitä rintaa tyrkytettiin. Ruoan loppumisen jälkeen oli pakko protestoida kovaäänisesti, vaikka jatkaakin olisi saanut halutessaan. Ennen unia kun väsytti niin taas piti kiljua, kunnes nukahti uupuneena. Vauva oli suuritarpeinen ja äänekäs. Vietimme päivää ostoskeskuksessa ja ystäväni vauva oli poissa toltaltaan siitä, ettei oltukaan ehkä tutussa ympäristössä tai tutuissa hajuissa. Taas huusi eikä tullut syömisestäkään oikein mitään. Ystäväni päätti lähteä kävelylle, josko vauva nukahtaisi vaunujen heijaamiseen (ei rauhoittunut sylissä, ei huolinut rintaa eikä mikään ollut hyvin) ja samalla sitten minä ja muut asiakkaat voisimme syödä rauhassa. Ystäväni ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas, kun joku  kaltaisesi besserwisser säntäsi paikalle sättimään,miten hän ei sylittele ja syötä vauvaa vaan antaa vain huutaa vaunuissa.

Sinä et voi tietää, mikä sillä vauvalla on hätänä etkä voi tietää, mitä kaikkea se vanhempi on tehnyt sen vauvan eteen. Kun vauva on suuritarpeinen, vanhemmilla on muutenkin koko ajan paha mieli ja hätä siitä, tekeekö nyt varmasti kaiken oikein eikä yhtään auta se, että paikalle tunkee muka-tietäjiä tuputtamaan itsestäänselviä neuvoja. Ystäväni mies sai kerran vanhalta mummolta kunnon sättimisen, kun seisoi kassalla odottamassa ystävääni huutava vauva sylissään. Mummo tiuskaisi, että ei ne miehet osaa vauvoja hoitaa, miksi edes yrittävät. Olipas siinä hauska tuoreen isän seisoskella.

Miksi ihmeessä ei voi olla ystävällinen? Mitä jos menisit sen vaunuja lykkyvän äidin luo ja kysyisit, voitko olla avuksi? Mitä jos ehdotat sille huutavaa vauvaa pitellevälle isälle, että voit pidellä vauvaa hetken, kun nämä monesti hämmentyvät muutoksesta ja lopettavat siksi huutamisen?

[/quote]

en tietenkään oikeasti mennyt sanomaan mitään, en edes tuijottanut vihaisesti; toisin kuin vauvaa huudattavat vanhemmat, minä osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla..... mutta pahaa teki kuunnella vauvan itkua kun äiti kaikessa rauhassa katseli sisustusjuttuja... Enkä halua vierasta itkevää vauvaa syliin, se on äidin tai isän velvollisuus hoitaa vauvaansa tai poistua paikalta jos se tyynyttely ei kaupassa onnistu. Tottakai ymmärrän että vauvat on erilaisia, mutta tuntuu että nykyvanhemmat taitaa usein olla ihan hukassa vauvojensa kanssa! Pääpointtini tässä ei ollut se, että vauvan itku häiritsee muita, vaan se, että vanhemmat kiusaavat vauvaansa eivätkä reagoi itkuun vaan jatkavat kaikessa rauhassa ihan turhanpäiväisiä ostoksia. Ruokakauppaan on pakko mennä, mutta sisustusjutut eivät voi olla niin kiireellisiä että vauvaa huudatetaan puolikin tuntia pää punaisena.

[/quote]

Vanhemmat kiusaa vauvaansa? Suuritarpeinen vauva saattaa itkeä sylissä, kylässä, kotona, autossa ja rinnalla. Kerropa, mitä ne vanhemmat voivat tehdä, etteivät kiusaisi vauvaansa? Ystävänikin jäi aluksi kotiin, kunnes kahden ekan kuukauden jälkeen alkoi olla masennusoireita ja sai sekä lääkäriltä että psykologilta käskyn käydä ulkona normaalisti. Vauva haluaa olla äidin lähellä eikä suuritarpeisen vauvan itku kerro sitä, kuinka hyvin häntä hoidetaan. Se kertoo vain sitä, ettei hän osaa tyyntyä helposti. Joku toinen vauva olisi vähän ynähtänyt ja jatkanut uniaan, omani esim. olisi huonekalukaupassakin varmaan innoissaan tapitellut näkymiä mutta suuritarpeinen vauva saattaa huutaa vain siksi, ettei nyt osaa rauhoittua unille. Siinä ei auta sinun tuomitsemisesi eikä vanhempien mitkään teot (tai kyllähän he pikkuhiljaa oppivat niksejä mutta eivät ne ole mitään täsmähoitoja vaan keinoja, joilla vauvan saattaa saada tyyntymään hetkeksi juuri sillä hetkellä).

Suuritarpeinen vauva saattaa itkeä lähes aina. Siinä ei silloin vuoteen käytäisi ruokakaupassa eikä huonekalukaupassa eikä vaatekaupassa. Miksi vanhemmat sitten eivät voi käydä vuorotellen? Koska suuritarpeisen vauvan vanhemmat ovat lujilla ja paras tuki on se toisen vanhemman tuki näissä tilanteissa, koska vain se toinen vanhempi tietää, mistä on kyse ja miten rankkaa tämä heille on. Voi olla, että se huonekalukauppaan tulo pelasti sen toisen vanhemman sillä hetkellä siltä, että olisi huutanut vauvalle tai paiskonut esineitä turhautumisesta. Ja voi myös olla, vaikka se ei sinun korviisi siltä kuulostanut, että se suuritarpeinen vauva nimenomaan rauhoittuu kaupoissa - huudettuaan ensin sen puoli tuntia. Mistä voit tietää?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 08:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:32"]Voi herranen aika. Onko nää ihmiset AV:lla mahdollisesti orpoja ja/tai aivottomia? Teidän omat vanhemmatkaan eivät ole ikinä vieneet teitä kauppaan kun olette olleet lapsia? Minä ainakin vien lapseni juuri siihen kauppaan mihin olen menossa, lapset lähes aina mukana ( isä reissutöissä). Isommalla on ensimmäinen uhmakausi meneillään (3v) ja välillä huutaa/kiljuu esim. kassajonossa jostain aivan käsittämättömästä syystä. Tähän mennessä kanssajonottajat ovat lähinnä osoittaneet sympaattisia katseita tai hyväntahtoista hymyilyä. Minä aion todellakin vastedeskin ottaa lapseni mukaan ostoskeskuksiin ja ruokakauppoihin ja jopa postiin, pankkiin, kukkakauppaan, koruliikkeeseen, vaateliikkeeseen tms. Jos aikuisia ihmisiä se häiritsee niin ei kyllä mun maailmaa hetkauta suuntaan eikä toiseen. Aikuiset lapsettomat käykööt kaupassa sitten vaikka klo 19 jälkeen jos niin häiritsee muiden elämän äänet, tuohon aikaan ei enää juuri lapsiperheitä liikenteessä. [/quote] Meetkö sä hoitaa mun iltavuoron sitte loppuun että mä ehdin sinne kauppaan illalla?

[/quote]

Onko sinulla AINA iltavuoro? Raukka sinä! Mikset voi käydä kaupassa aamulla, silloinkaan harvoin on lapsiperheet liikkeelä?

Meidän lapsi on periaatteessa ollut helppo ja hyvin käyttäytyvä, mutta sille ei vaan voi mitään kun joku alkaa harmittamaan ja alkaa helvetillinen huuto,98% kauppareissuista on hyviä ja sitten joskus mistään vaan ei tule mitään eikä ruokaostoksia voi jättää tekemättä kiukuttelevan lapsen takia.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 08:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:32"]Voi herranen aika. Onko nää ihmiset AV:lla mahdollisesti orpoja ja/tai aivottomia? Teidän omat vanhemmatkaan eivät ole ikinä vieneet teitä kauppaan kun olette olleet lapsia? Minä ainakin vien lapseni juuri siihen kauppaan mihin olen menossa, lapset lähes aina mukana ( isä reissutöissä). Isommalla on ensimmäinen uhmakausi meneillään (3v) ja välillä huutaa/kiljuu esim. kassajonossa jostain aivan käsittämättömästä syystä. Tähän mennessä kanssajonottajat ovat lähinnä osoittaneet sympaattisia katseita tai hyväntahtoista hymyilyä. Minä aion todellakin vastedeskin ottaa lapseni mukaan ostoskeskuksiin ja ruokakauppoihin ja jopa postiin, pankkiin, kukkakauppaan, koruliikkeeseen, vaateliikkeeseen tms. Jos aikuisia ihmisiä se häiritsee niin ei kyllä mun maailmaa hetkauta suuntaan eikä toiseen. Aikuiset lapsettomat käykööt kaupassa sitten vaikka klo 19 jälkeen jos niin häiritsee muiden elämän äänet, tuohon aikaan ei enää juuri lapsiperheitä liikenteessä. [/quote] Meetkö sä hoitaa mun iltavuoron sitte loppuun että mä ehdin sinne kauppaan illalla?

[/quote]

Onko sinulla AINA iltavuoro? Raukka sinä! Mikset voi käydä kaupassa aamulla, silloinkaan harvoin on lapsiperheet liikkeelä?

[/quote]

Ei ole aina iltavuoro, vaikka niitä paljon teenkin. Se on mulle mielekkäämpää kuin herätä aamukolmelta aamuvuoroon. Kyllä täällä ne lapsiperheet hyvin usein on nimenomaan aamulla siellä kaupassa, moni vie esim vanhemman lapsen kouluun/eskariin ja menee pienemmän/pienempien kanssa kauppaan. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:08"]

Ei muita ihmisiä tarvitse huomioida. En minäkään huomioi enää. Kaupassa tönäisen tieltäni jokaisen joka siihen osuu, oli lapsi tai aikuinen. Jos siinä edessä on kärry, tönäisen sen vauhdilla pois edestä, oli kyydissä lapsi tai käsilaukku. Ei mitään väliä.

[/quote]

Minä teen ihan samaa. Jos lapsiperheet saa unohtaa kaupassa käytöstavat, niin saan minäkin. Minä koriani tai kärryäni väistä jos näyttää siltä että lapsi juoksee sitä päin - siinäpä saa mustelman naamaansa, ja ehkä oppii ensi kerralla väistämään. Melkein joka kerta kolahtaa johonkin, mutta ei ole minun murhe. Ihan oikein niille ja niiden vanhemmille, elämä opettaa...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:22"]

.... Ja voi myös olla, vaikka se ei sinun korviisi siltä kuulostanut, että se suuritarpeinen vauva nimenomaan rauhoittuu kaupoissa - huudettuaan ensin sen puoli tuntia. Mistä voit tietää?

[/quote]

Jaa että suuritarpeisia ne kehitysvammaiset ja/tai vaikealuontoiset nykyään ovatkin... Tämäkin vielä piti siihen erityislasten jatkoksi saada. Hoitakaa kuule ne "suuritarpeiset" keharinne ihan neljän seinän sisällä kiitos.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:40"]No miksei voi jättää lasta kotiin jos ei ole yh.. oletko oikeasti sitä mieltä ettei lasten kanssa saa käydä kaupassa ollenkaan? ....
[/quote]
Ei kai kukaan mitään pienten lasten täyskieltoa kauppaan ole vaatinutkaan. Ap:n tapauksessakin olisi toinen vanhemmista mennä jäähylle lapsen kanssa. Lapsellahan on joku syy miksi karjuu. Tylsyys, hiki, nälkä, jano, väsymys,...? Tilanne olisi voinut rauhoittua, mikäli lapsen kanssa olisi käyty välillä jäähyllä.
Ja kyllä, minulla on useampia lapsia. Osa heistä on yrittänyt tuota ulinataktiikkaa. Jos kyse oli kiukuttelusta, lapset lähtivät kaupasta niskaperseotteella. Jos selkeästi oli joku muu tarve (hiki,jano,väsymys) siihen vastattiin.

Itseäni ei ärsytä kaupassa kiljuvat lapset. Ajattelen aina, että hyvä kun en joudu itse tuollaista kestämään ja usein niiden tenavien raivokohtaukset ovat enemmänkin koomisia.