Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

Tsemppia tulevaan AP! Toivottavasti asuntoasiat järjestyy pian ja pääset rakentamaan uutta elämää vahvemmalta pohjalta!

Ap, onko miehen osalta mitään muutosta tai oletteko enää puhuneet asiasta?

Ollaan puhuttu. Tilanne miehen kohdalla ihan samanlainen. Jalat on edelleen alta tämän uuden naisen jäljiltä. Hän ei ymmärrä mikä naisessa on, mutta tiedostaa kuitenkin jäävänsä todrnnäköisesti yksin... T. Ap

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:56"

No tämä stoori ei nyt todellakaan pidä paikkaansa, ainakaan mikäli miehen huomion kohteena oleva nainen on kaunis ja siis muutenkin ottajia olisi. Luuletko ihan oikeasti, että aidosti kaunis ja "miesten päät sekoittava" nainen ei olisi kuullut näitä ihan samoja kohteliaisuuksia elämänsä aikana jo noin miljoonaan kertaan miljoonalta eri mieheltä? Give me a break. Voin kertoa: niihin turtuu jo muutamassa vuodessa, noin suunnilleen lukion loppuun mennessä. Siinä eivät sitten enää työelämässä  jonkun ällöttävän keski-ikäisen vonkaajan kliseiset kehut paljoa enää hetkauta. 

Mielestäni ap:n kannattaisi keskustella suoraan kyseisen naisen kanssa, ennen kuin tekee mitään hätiköityjä ratkaisuja. 

[/quote]

Oletkohan koskaan kuullut, että älykkäälle naisele pitää kehua hänen ulkonäköään, ja kauniille hänen älykkyyttään?

Tätä täsmälleen näet tarkoitin: vaikka joskus nätti tai jopa kaunis nainen luulee kuulleensa kaikki kehut, niin jotkut hulluna rakastuneet (tai muuten vaan ovelat) miehet siitä huolimatta onnistuvat löytämään sen yhden kulman, johon vielä ei puututtu ja nainen alkaa ajattelemaan, wau vihdoin minut on NÄHTY. Ei vain kauniina kappaleena, vaan tosiaan jonain ihan erilaisena ihmeellisenä, en olekaan se lukion nätti naama, vaan PALJON enemmän.

Eli siis, sieltä todellakaan ei tule ne samat kohteliaisuudet, jotka jo ennenkin kuultu. Ja tätä kantsii sit varoa, sen lukion kaunottarenkin.

Voimia, ap! :/ Joskus ihmisille tulee tuollaisia vaiheita, jolloin eivät vain välitä. Se ei kuitenkaan koskaan oikeuta perheen ja kumppanin kaltoinkohtelua, jota sinä todellakin olet saanut osaksesi. Vaikka pystyisitte halutessanne joskus hamassa tulevaisuudessa sopimaan, niin on hyvä, että pidät tässä vaiheessa selkeät rajat sille, miten sinua voi kohdella

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:25"]

Miehelle se ei olekaan kriisi. Ajattelee juuri noin, että hän saa olla ihastunut. Se on hänen aluettaan. Ymmärrän kyllä sen, mutta onko minulla velvollisuus vaan kestää ilman että saa osakseen teeskentelemätöntä rakkautta? Saa olla aika viilipytty jos sen kestää.

t. ap

[/quote]Ei todella ole mitaan velvollisuuksia kestaa...tuo on vaarin. Kuulostaa korvaan myos typeralta, kun joku sanoi puolisoiden ihastuvan toisiin ihmisiin. Joko ihminen on sitoutunut tai sitten ei! Oikea rakkaus ei haikaile toisten peraan.....ja vielapa kerro puolisolle siita !!

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 09:54"]

Ap, oletko kertonut jo perheellesi ja ystävillesi tilanteesta?

[/quote]

Ystäville olen, mutta pienemmille lapsille en vielä. Enkä vanhemmilleni... Nyt pitäisi jo kiireesti alkaa kertomaan. t. ap

Tätä kutsutaan siinä löysässä hirressä roikkumiseksi. Mies haluaa pitää kotona kaiken ennallaan, että voi arpoa jatkaako vai ottaako hatkat uuden kanssa. Aika todennäköistä, että miehesi yrittää jallittaa tässä samalla koko ajan sitä toista, mutta haluaa pitää sinut varalla, jos ei onnistukaan aikeissaan. Miksi mies ei haluaisi pitää sinua, kun "palvelu pelaa" kotona... ainakin siihen asti, kunnes uusi kodinhengetär on näyttänyt vihreää valoa.

Toivon kaikkea hyvää sinulle ja voimia myös. Kunhan saat vähän etäisyyttä uudessa kodissasi tähän asiaan niin uskoisin, että se helpottaa siinä vaiheessa, kun silmät on lopullisesti avautunut miehen teoille ja sanoille.

>>>>

Tilanne ei ole konkretisoitunut miehelleni mitenkään. Juuri viime yönä juteltiin taas kerran tästä. Mieheni mielestä moni muu olisi ohittanut asian vain olankohautuksella, koska kyseessä vain ihastuminen. Mies kuitenkin myönsi olevansa yhtä ihastunut/rakastunut vieläkin. Mikään tunteitten saralla ei ole muuttunut. Tämä nuori nianen on kiehtova ja ihastuttava. Ei kuulemma osaa edes selittää mikä se taika on. Täysin tunteitten vallassa ollut jo puolivuotta... Tuli olo, että ylireagoin. Olisiko moni muu ollut valmis tyytymään ja odottamaan kiltisti kakkosvaihtoehtona? Mies tuntee minua kohtaan "välittämistä" :(

Kohta pääsen pois omaan asuntoon. Yö tuli taas valvottua, eikä edes nukahtamislääke auttanut tilannetta :(

t. Ap

>>>>

Minä jätin miehen koska oli liian katkeraa luopua rakkaudesta, että olisimme toisillemme kumppanit myös romantiikassa ja rakkaudessa. Mies ehdotti yhtiökumppanuutta jossa molemmilla olisi oma elämä. Se oli yksi osoitus hänen ääliömäisestä luonteestaan, meillä oli talo, vene, auto - ei mikään yhtiö. Minä kaipasin rakkautta kumppanuuteen. Halusin olla se elämään ja puhtaaseen rakkauteen luottava tyttö jälleen. Tiesin, että voi olla haihattelua ja jäisin lopulta yksin.

Mutta en pystynyt jäämään suhteeseen, jossa kumpikaan ei enää rakasta, ei katso toista sillä katseella että tuo on minun puolisoni, nyt ja aina. Meni seitsemän vuotta. Tapasin miehen, olemme naimisissa ja toiset seitsemän vuotta olleet yhdessä. Tunne on kuin Ansa Ikonen ja Tauno Palo, katseita, unohtuu ympärillä mylvivä myrsky kun katsomme toisiamme silmiin ;) Rakastan, elämäni rakkaus, hyvä, hellä, puhdas, rehellinen, oikeudenmukainen, aito rakkaus.

No meillä kävi niin, että mies ihastui ja etääntyi minusta täysin. Ei kuitenkaan halunnut erota (myöhemmin sitten tajusin, että halusi vain asua omassa kodissaan, kunnes on nähnyt, onko saumaa tähän ihastukseen). En voinut kuitenkaan itse jäädä tilanteeseen, että mies vonkaa toista ja nonseleeraa minut. Heitin miehen ulos ja nyt hän sitten seurustelee tämän ihastuksensa kanssa. Tsemppiä! Itse en voisi elää tuossa tilanteessa, mutta toisaalta lasten takia ei tietenkään pitäisi tehdä mitään hätiköityä. Miehesi pitäisi kuitenkin panostaa liittoonne ja jos ei sitä tee, niin on kyllä vakavan keskustelun paikka. Pariterapia?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:08"]

No meillä kävi niin, että mies ihastui ja etääntyi minusta täysin. Ei kuitenkaan halunnut erota (myöhemmin sitten tajusin, että halusi vain asua omassa kodissaan, kunnes on nähnyt, onko saumaa tähän ihastukseen). En voinut kuitenkaan itse jäädä tilanteeseen, että mies vonkaa toista ja nonseleeraa minut. Heitin miehen ulos ja nyt hän sitten seurustelee tämän ihastuksensa kanssa. Tsemppiä! Itse en voisi elää tuossa tilanteessa, mutta toisaalta lasten takia ei tietenkään pitäisi tehdä mitään hätiköityä. Miehesi pitäisi kuitenkin panostaa liittoonne ja jos ei sitä tee, niin on kyllä vakavan keskustelun paikka. Pariterapia?

[/quote]

Hätiköityä tämä ei ole. Tilanne kestänyt marraskuun lopusta ja toisaalta mieheni tunteet olleet muualla vielä kauemmin. Keskusteltu on eikä siitä hyötyö kun yhteistä ajatusta ei löydy. Pariterapiaan en halua lähteä varsinkin jos senkin aloitteen pitäisi lähteä minusta. Valittettavasti. T. Ap

Vähän off-topic, mutta mistä vitusta näitä "alkaako ap:n miehen ihastuksen nimi V:llä" -ääliöitä sikiää. Luuleeko joku tosiaan, että tällaiset stoorit ovat niin harvinaisia, että se on pakostakin just oman tuttavapiirin samanlainen stoori ja vaikka olisikin... niin mitä pointtia täällä kysellä vielä tolla naurettavalla kirjan-alulla. 

Argh. 

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:54"]Ap mitä kuuluu?
[/quote]

Täällä myös toinen joka on sinua ap kovasti ajatellut. Toivottavasti voit mahdollisimman hyvin.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 08:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:54"]Ap mitä kuuluu? [/quote] Täällä myös toinen joka on sinua ap kovasti ajatellut. Toivottavasti voit mahdollisimman hyvin.

[/quote]

Kiitos kysymästä. Ihana, että te ajattelette minua :) Olen sisustellut uutta kotia ja kyllä, viihdynkin jo. Toisaalta on ikävä miestä. Pelottaa tämä tilanne. Ei ole ketään kainalossa... No, lapset tietty ja heistä saankin iloa paljon.

Olo on kaikenkaikkiaan kuitenkin parempi kuin joulukuussa :) t. Ap
[/quote]

Ihanaa kuulla, että voit paremmin!! Viestisi sai hymyn huulille :)

Toki sinulla on ikävä. Se laimenee kyllä, vaikka jossain tilanteissa saattaa myöhemminkin yllättäen kirpaista.. Suunta on nyt kuitenkin vain ja ainoastaan kohti parempaa :). Teit sen, mitä sinun oli tehtäväkin. Nyt onkin sitten miehen vuoro yrittää olla rohkea ja uskaltaa kohdata realiteetit. Edelliset voi tosin tuntua hänestä niin kammottavilta, että niitä pakoillaan ja niiden raadollisuus kielletään pitkän aikaa. Saa nähdä miten hänen ajatuksensa muuttuvat tässä kevään aikana.

Nauti sinä uudesta kodista! :) Olen tosi ylpeä susta!

Mun tarina on aika samanlainen kuin monen. Mies ihastui työkaveriin, ja työkaveri siihen. Juttelivat töissä, tekstettelivät ja välillä soittelivat. Eivät tapailleet tai harrastaneet seksiä. 

Ja munkin mies kertoi itse. Olen viime aikoina alkanut kanssa miettiä, että miksi ihmeessä. Mitä hän sillä yritti saavuttaa?

Ihastusta kesti parisen (!) vuotta, ja minulle siis kertoi kun oli menossa ohi. Typerää ja viatonta , kuulemma. Sellaista itsetunnon kohotusta ja mukavamman työssäolon hakua. Tiedä sitten, mikä oli totuus.

Eihän tuollaisen takia lähdetä! Eihän? Rikota lapsilta perhettä ja pitkää (ja hyvää) parisuhdetta. 

Niin päätin uskoa. Mutta (lyhennetty versio) mies valehteli muutaman kerran kun kysyin koko kuviosta. Ei montaa, mutta yksikin valhe tuollaisen jälkeen on liikaa kun pitäisi alkaa rakentaa luottamusta. Luottamus ei rakentunut ja kun aikaa on nyt kulunut useampi (apua!) vuosi, niin tajuan, että minusta on tullut jotain, jota minun on vaikea tunnistaa tai hyväksyä. Pelokas, epävarma, heikko. Välillä olen ihan älyttömän avuton. Jalaton ja kädetön.

Siitä "viattomasta ihastuksesta" seurasi siis se, että jokin minussa meni rikki, tai ainakin toi pintaan jotain pinnan alla lymyillyttä epävarmuutta, jonka kanssa olin aiemmin tullut ihan hyvin toimeen. 

Kuinka monta kertaa olenkaan viime aikoina toivonut, että miehelläni olisi ollut "kunnon" suhde tuollaisen ihmeellisen viritelmän sijaan, jonka takia lähteminen tuntui aikoinaan ylireagoimiselta. 

Nyt ajattelen niin, että pettämistä on kaikki ne teot, jotka ylittävät parisuhteen sopimat rajat. Riippumatta siitä, ylitetäänkö ne isosti vai pienesti. Ajatus ei petä, ihastunut olen ollut itsekin, mutta vain hiljaa mielessäni. 

Mielestäni ap teit itsellesi parhaan päätöksen. Päätöksiä voi aina muuttaa, takaisin voi palata, jos suhteella on edellytyksiä elää. Tai kuten minun kohdallani, niin voin minäkin tästä lähteä. Kunhan saan vain aikaiseksi. Nyt jotenkin jumittavan lamaantunut olo.

Minkälainen tilanne sinulla on taustalla? Kuulostaa ikävältä... t. Ap

Tuo edellinen oli siis vastaus tuohon kysymykseen

Jos mies sanoo rakastavansa niin usko häntä. Lopeta ihastuksesta skitsoilu. Miksi siis luulet nyt yhtäkkiä sen rakkauden olevan teeskenneltyä tai olematonta? Mies tunnusti ihastuksen sinulle, ei ilmeisesti siis aio tehdä asialle mitään, ei pettää. Hän VALITSEE silti olla sinun kanssasi. Hyväksy tämä ajatus ja rauhoitu.

Kiitos vastauksista ja neuvoista.. Saas nähdä miten tässä käy. T. Ap

Pettämistä se minustakin on jos ei halua sen loppuvan, vaan velloo tunteessa. Odotan niin mieheltäni jonkinlaista vastaan tulemista, hellyyden osoitusta tms. Kysyisi edes miten jaksan...

T. Ap

Todella tunnekylmää mieheltä, ihan hirveää ja julmaa. Ei sun nyt tosiaan auta, kun pysyä lujana... Hölmö mies jos ei tajua, ettei tässä ole nyt kyse vain hänen tunteistaan vaan myös SUN. Ihan kuin kuvittelisi, että sun tunteet häntä kohtaan ei tässä voi muuttua...että ottaisit kiitollisena takas sekunnissa sitten, kun se hänelle sopii.

Haluisin olla paikalla näkemässä sen hetken, kun mies ymmärtää tilanteen ja kauhistuu. Ehkä olen ilkeä, mutta ton jälkeen mitä sä joudut kestämään, ajattelen ilolla sitä miehen hätää sillä hetkellä, kun ymmärtää, että sä et ehkä olekaan enää hänen. Se ihastus alkaa siinä vaiheessa luultavimmin tuntumaan siitä aika vastenmieliseltä jutulta