Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

meillä mies ilmoitti kesällä että on ihastunut toiseen naiseen eikä rakasta minua enää. Sanoi kuitenkin että ehkä haluaisi kuitenkin vielä yrittää mun kanssa koska tiesi että pitkässä liitossa tunteet voi latistua hetkellisesti ja ihastuksiakin tulla. Mentiin pariterapiaan ja nyt kaikki on hyvin. Muutamien kuukausien päästä ihastus oli kadonnut ja pieniä tunteita minua kohtaan tullut. Nyt 6kk myöhemmin sanoo taas rakastavansa minua ja meillä menee ihan hyvin. Vain 'ihan hyvin' siksi että minä oon vieläkin tosi säröillä ja herkillä tuosta ja aika rikki, ei minun se loukkaantuminen tai puolen vuoden järkyttävän paha olo katoa siihen "Mä rakastan sua" lauseeseen. Mutta tää liitto korjaantuu pikkuhiljaa. Sen kesti kesällä elämällä päivä kerrallaan. Älä kysele yksityiskohtia siitä naisesta, ne on hyödyttömiä. Anna olla ja anna tilaa. Meillä auttoi yhdessä tekeminen ja se rakkauden etsiminen uudestaan. Oli viestitellyt sen naisen kanssa arkisia asioita (työkaveri). sen lopetti heti ja nyt ovat vain työasioissa.

Voimia. Anna ajan kulua äläkä ahdista miestä nurkkaan, se vain pahentaa tilannetta. Anna tilaa mutta älä liikaa. Tosin miehen pitäisi kyllä haluta päästää ihastuksesta irti.

Tuollaista ei tosiaan tarvitse kestää. Miehesi on sinun kanssasi, rakastaa sinua. Miten ihmeessä voi samaan aikaan olla tunteita toiseen naiseen!?
Tsemppiä ap! *jaksamis-hali*

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 08:24"]Jos sinulla on kerran parempi palkka niin tietenkin jätät miehen ja vaadit myös lapsista oikeudenmukaiset elarit. Lapsethan jäävät sinulle koska miehellä ei ole ihastumisiltaan aikaa heitä huomioida. Kannattaisi myös hankkia rakastaja mielenvirkistykseksi ja mieluiten komeampi ja rikkaampi kuin mies. Miehelle kannattaisi kertoa rakastajasta jos mies alkaa taas osoittamaan kiinnostusta ap:tä kohtaan. 
[/quote]
Naiset.. Kieroja ku kierukka! Ennenku hommat sen komean ja rikkaan alfa uroksen sun pitää näyttää mallilta tai väh. Missiltä?? Ja mute te av mammat luulette itteestänne? Bitch pls. Mielestäni mies tekee ihan oikein :) saatpa maistaa miltä tuo lääke maistuu ap;)

Mies avautui eilen tunteistaan. Sekasin se on kuin seinäkello. Sanoisinko, että jopa rakastunut tähän työpaikan naiseen. Naisen mukaan homma on yksipuolista, tiedä sitten. Sen päätin, että mies saa olla ihan rauhassa nyt ihastuksissaan, vai missä lie onkaan. Minä pesen käteni tästä. En ole se joka kiltisti odottaa kun herralla passaa palata "maanpinnalle" pilvilinnoistaan. Odotan vuotta 2015.

Ja sinä nro 140, voit työntää sen lääkkeesi sinne minne aurinko ei paista.

t. Ap

Kyllähän tuo nyt on jo ihan selvä merkki siitä että se ei ihastusta enää ole vaan jotain vakavampaa, kun mies käyttäytyy noin sikamaisesti ja on kylmä... Jos avioliitossa olisi kaikki ok niin ei se kovin mielellään kattelis sunkaan viikonlopuksi häipymistä.. Sinä ja lapset olette nyt toisarvoisia, lähde etsimään itsellesi ja lapsillesi parempaa, olette sen ansainneet! Minulla ei ole ihastuksia oman suhteeni aikana ollut, ihastuksen kohteena kylläkin mutta arvostan sen verran yhteistä liittoamme että nämä tämmöiset hommat on heti saaneet jäädä! Mieshän jo sinullekkin oikein myönsi että voisi mennä minä hetkenä hyvänsä tuikkaamaan tuota naista!!! Herranjumala, miten törkeää käytöstä, minä oisin tommosen potkinu jo niin pitkälle ku pippuri kasvaa! Anna tommosen ihmisen jäähä koko jouluksi yksin, miettikööt onko joulu mukavampaa niin... Vaikka vähä epäilen ettei mahda yksin paljon olla.... Pistää niin vihaksi tommoset, ollapa siellä niin nostasin tommosen ukon ite pihalle!

Sun täytyy nyt keskittyä itseesi ja häipyä noin itsekkään sian liepeistä, kyllä sää pärjäät, tuo mies jos susta ees hilkun välittäis niin se ei sulle tuommoisia törkeyksiä laukois päin naamaa...

Toivon sulle kaikkea hyvää ja voimia tehdä ratkaisu, helppoa se ei tule olemaan varmaan kellekkään muulle ku tolle ukolles.. Itse nuorena ja tyhmänä olin väärinkohdeltu eräässä suhteessa, vuosia otin kaiken paskan vastaan ja odotin että suhde paranee.. Toivon että et tekisi samaa virhettä, jotkut asiat eivät muutu, sekin ukko huomasi vasta kun jätin hänet että kuinka tärkeä olin... En ottanut takas, vaan vuotta myöhemmin löysin mieheni, ja olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ilman ongelmia...

Vaikka tunteilleen ei voi mitään (oikeus ihastua), ei ole oikein kohdella puolisoaan noin kuin miehesi tekee. Häneltä oli itsekästä kertoa sinulle ihastuksestaan, jos kerran ei ole pettänyt ja sitten vielä käytöksellään jatkaa piinaamistasi. Missä muka se hänen väittämänsä rakkaus näkyy? Rakkaus on tekoja.

Ap, olet kyllä järkyttävän tyh-mä. Hyvää joulua vaan.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 08:35"]Ap, olet kyllä järkyttävän tyh-mä. Hyvää joulua vaan.
[/quote]

Täysin päinvastoin!!! Ap on fiksu ja samalla vahva. Jos toista on rakastanut/rakastaa, ei kukaan pakkaa kamojaan samantien..yhteisten vuosien, yhteisten lapsien ja rakkauden takia kyseessä on niin paljon. Ja ensin sitä on aidosti shokissa. Kaikesta tästä huolimatta ap kykeni heti toimintaan; puhumaan asiasta, hakemaan siihen ratkaisua ja kysymään muilta kokemuksia. Ja mikä hienointa, ap on itsenäinen toimeentuleva nainen, joka jo tässä ajassa ymmärtää, että hän itse kykenee pistämään stopin koko touhulle ja sanoutumaan irti koko sopasta!!
Se on ap:n mies, kenelle tässä tulee käymään köpelösti. Hän joko herää vasta siinä vaiheessa, kun ei enää kelpaa ap:lle tai sitten aiemmin...ja siinäkin tapauksessa hänellä tulee olemaan kova hätä huomatessaan, minkä taistelun hän saa käydä läpi korjatessaan rikkomaansa ja miten epävarmaa se kaikki on. Kyseessähän on hänen kriisinsä (silloin ihminen voi olla ihan helkkarin sekaisin), josta valitettavasti tuli perhettä loukkaava aviokriisi.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 08:35"]Ap, olet kyllä järkyttävän tyh-mä. Hyvää joulua vaan.
[/quote]

Täysin päinvastoin!!! Ap on fiksu ja samalla vahva. Jos toista on rakastanut/rakastaa, ei kukaan pakkaa kamojaan samantien..yhteisten vuosien, yhteisten lapsien ja rakkauden takia kyseessä on niin paljon. Ja ensin sitä on aidosti shokissa. Kaikesta tästä huolimatta ap kykeni heti toimintaan; puhumaan asiasta, hakemaan siihen ratkaisua ja kysymään muilta kokemuksia. Ja mikä hienointa, ap on itsenäinen toimeentuleva nainen, joka jo tässä ajassa ymmärtää, että hän itse kykenee pistämään stopin koko touhulle ja sanoutumaan irti koko sopasta!!
Se on ap:n mies, kenelle tässä tulee käymään köpelösti. Hän joko herää vasta siinä vaiheessa, kun ei enää kelpaa ap:lle tai sitten aiemmin...ja siinäkin tapauksessa hänellä tulee olemaan kova hätä huomatessaan, minkä taistelun hän saa käydä läpi korjatessaan rikkomaansa ja miten epävarmaa se kaikki on. Kyseessähän on hänen kriisinsä (silloin ihminen voi olla ihan helkkarin sekaisin), josta valitettavasti tuli perhettä loukkaava aviokriisi.
[/quote]

Kyllä nainen on tyhmä kuin saapas jos edes miettii mitään jatkoa kyseisen "miehen" kanssa. Ihastuminen ei ole mikään tahdoton asia, se on valinta. Ja kyllähän hänen aivoton lastensa isä on jo valintansa tehnyt. Ap:sta ei nyt vain ole valitsijaksi. Edelleen hyvää joulua vaan...

Sanot, että "Toi sun ihastuminen on nyt mennyt niin pitkälle, että se haitta perhe-elämää. Asialle täytyy nyt tehdä jotain, koska tämä tilanne ei ole oikein minua (eikä lapsia) kohtaan. Lähdetäänkö pariterapiaan vai onko sinulla joku ratkaisuehdotus asian suhteen?"

Noh.. Ihastushan tuo pelkkäähyvää ja valoa elämään? Ihmiset ihastuu vaikka he suhteessa olisikin eikä se välttämättä tarkoita mitään kummempaa. Anna miehesi nauttia tunteesta, ne ovat aivan luonnollisia eikä niille mitään mahda. Suhteenne kuitenkin vaikuttaa  olevan hyvällä pohjalla kun sinua kohtaan tuntee sitä suurempaa rakkautta. Miksi ihmisillä on niin huono itsetunto ettei enää kestetä normaaleja, luonnolliseen kiertokulkuun liittyviä tunteita? Meillä on tässä 20-vuoden suhteessa ihastuttu jos kuinka,ja avoimesti kerrottu, kyllä sitä aina hieman mustasukkainen on mutta tosi asia on se että ihastuminen on täysin normaalia. :)

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:58"]

Noh.. Ihastushan tuo pelkkäähyvää ja valoa elämään? Ihmiset ihastuu vaikka he suhteessa olisikin eikä se välttämättä tarkoita mitään kummempaa. Anna miehesi nauttia tunteesta, ne ovat aivan luonnollisia eikä niille mitään mahda. Suhteenne kuitenkin vaikuttaa  olevan hyvällä pohjalla kun sinua kohtaan tuntee sitä suurempaa rakkautta. Miksi ihmisillä on niin huono itsetunto ettei enää kestetä normaaleja, luonnolliseen kiertokulkuun liittyviä tunteita? Meillä on tässä 20-vuoden suhteessa ihastuttu jos kuinka,ja avoimesti kerrottu, kyllä sitä aina hieman mustasukkainen on mutta tosi asia on se että ihastuminen on täysin normaalia. :)

[/quote]

No niinhän se yleensä toimii, mutta AP:n tapauksessa miehen ihastuminen vaikuttaa jo negatiivisesti perhe-elämään ja viestittely ym. kertoo siitä että mies olisi mahdollisuuden mukaan menossa ihastumisensa kanssa pidemmälle. Tuollainen käytös ei ole ns. normaalia ihastumista.

Jos toista rakastaa, niin kyllä hänet huomioi silloinkin, vaikka olisikin toiseen ihastunut. Ei noin, että rakkauden kohteen täytyy niellä ihastumiset ja toimia kynnysmattona ja sukanpesijänä miehelle, joka ei huomioi vaimoaan lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:58"]Noh.. Ihastushan tuo pelkkäähyvää ja valoa elämään? Ihmiset ihastuu vaikka he suhteessa olisikin eikä se välttämättä tarkoita mitään kummempaa. Anna miehesi nauttia tunteesta, ne ovat aivan luonnollisia eikä niille mitään mahda. Suhteenne kuitenkin vaikuttaa  olevan hyvällä pohjalla kun sinua kohtaan tuntee sitä suurempaa rakkautta. Miksi ihmisillä on niin huono itsetunto ettei enää kestetä normaaleja, luonnolliseen kiertokulkuun liittyviä tunteita? Meillä on tässä 20-vuoden suhteessa ihastuttu jos kuinka,ja avoimesti kerrottu, kyllä sitä aina hieman mustasukkainen on mutta tosi asia on se että ihastuminen on täysin normaalia. :)
[/quote]

Vaikka ihastuminen olisi normaalia, niin se ei ole normaalia, että sen takia muuttuu avioliitossa vaimoaan kohtaan kylmäksi ja olisi valmis hyppäämään ihastuksensa kanssa sänkyyn heti tilaisuuden koittaessa. Ap:n aviomieshän ei edes pyri pääsemään ihastuksestaan eroon.

up

Olen nähnyt myös näitä tapauksia, jotkut miehet todellakin menevät ihan sekaisin päästään ihastuttuaan. Ovat oikeasti kuin jonkin riivaamia, en oikein käsitä, mistä se käytös lähtee. Olen havainnut, että usein ovat myös miehiä, joista justiin ei koskaan uskoisi, ihastumista ennen olleet niin mallikkaita työpaikoilla kuin avioliitossakin.

Kenties siitäkin on kyse: ihastumiseen liittyy jotain vapaudenkaipuuta, uuden minän löytämistä ja muuta paskaa, jonka aikuinen ihminen voisi fiksummallakin tavalla hoitaa.

Kun mies on tuossa tilassa, mikään järkipuhe ei luultavasti tule vaikuttamaan mihinkään suuntaan. Oletko jo keskustellut perheesi/ystäviesi kanssa tilanteesta? Suosittelen lämpimästi purkamaan asiaa muidenkin kanssa. Saat vähän perspektiiviä tilanteeseen sekä myös tukea, koska sitä varmasti tarvitset nyt ja vielä myöhemminkin. Luopuminen on vaikeaa, mutta mitä nopeammin pystyt päästämään irti, sitä helpommin pystyt näkemään, että mies on mennyt sallitun rajan yli jo aikoja sitten. Mies heittää koko ajan lisää bensaa liekkeihin ihan vapaaehtoisesti ja mitä enemmän hän tämän naisen kanssa on tekemisissä sitä enemmän sinä alat näyttää epäpätevältä puolisolta hänelle. Näin se vaan menee. 

Ymmärrän tilanteen vaikeuden, varsinkin kun omat tunteet jyllää niin täysillä mukana (ja järki tuntuu pakenevan päästä). Vaikka kuinka taistelisit nyt parisuhteesi puolesta, tulet luultavasti myöhemmin huomaamaan (vaikka mies jäisikin), että mikään ei ole enää ennallaan ja pelko jäytää takaraivossa loputtomiin. Vaikka en yleensä kannusta eroamaan helposti, voin sanoa, että tämä pelon kanssa eläminen syö kaiken elämänilon ja hiljalleen alkaa tuntua siltä, että olen kadottanut itseni kokonaan. Jäljellä on vain hymyilevä kuori. Voimia sinulle!

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:52"]

Tottakai vielä kaipaat ja rakastatkin. Mihin se rakkaus niin vain katoaisi. Uskon, että myös mies tulee vielä kaipaamaan sinua -ja muistamaan rakkautensa, kun havahtuu todella keskellä "uutta" elämäänsä ilman sinua. Olen susta tosi ylpeä!! Olet hienosti säilyttänyt toimintakykysi. Minä muutin vastaavasta tilanteesta aikanaan uuteen asuntoon lyyhistyen samantien sisään päästyäni eteisen lattialle (minulla kesti oikeasti kauan nauttia todella uudesta itsenäisyydestäni). Nyt se hetki tavallaan jo huvittaa, mitta silloin kyllä olin rikki.. Minunkin mies suhtautui muuttooni hyvin välinpitämättömästi, jopa hilpeästi.. Tuntui, ettei ottanut asiaa lainkaan vakavasti ennen kuin ihan oikeasti olin ovesta ulos ja pysynyt myös poissa jonkin aikaa. Ääni muuttui sitten kellossa suhteellisen nopeasti. Varaudu siihen, että niin voi käydä myös teillä. (Ja jos käy, mieti tarkkaan haluatko/voitko miestä enää huolia). Paljon voimia sinulle ja myös iloa!! Kaikki tulee todellakin hoitamaan hyvin ja susta tulee vielä hyvin onnellinen!

[/quote]

Miten teille kävi? (Joku tuossa jo aiemmin kyselikin) Otitko miestä takaisin? Minulla on nyt asunto, johon muutan loppukuusta :) t. Ap

onnellista uutta vuotta ap! Aina sanotaan että ei saisi pettää ja vanha suhde pitäisi ensin jättää. Ei kyllä lohduta varmaankaan tässä tilanteessa voimia!

Ei ole totta!! Kirjoitin juuri pitkän, pitkän tekstin, joka sitten yhtäkkiä hävisi jonnekin bittiavaruuteen.. Yritän nyt sitten tiivistää kaiken uudestaan, kun viimein koneelle ehdin:

Meillä tilanne oli sikäli erilainen kuin teillä Ap, että meillä mies ei ihastunut toiseen naiseen… mitä nyt kännipäissään petti minua tämän kanssa työmatkalla ollessaan (tämäkin nainen oli siis miehen työpaikalta). Mies ei kertonut minulle tapahtuneesta, mutta aavistin jonkin olevan vialla miehen muuttuneesta käytöksestä. Ensin hän oli outo, sitten täysin kylmä minua ja lapsia kohtaan ja lopulta suorastaan julma. Pettämistä en kuitenkaan osannut lainkaan aavistaa (kukaan miehen tunteva ei sitä olisi hänestä uskonut), luulin pitkään, että mies on masentunut tms. varsinkin kun hän jyrkästi kielsi mitään tapahtuneen.

Lopulta sain tiedon toisesta naisesta lukiessani miehen puhelimeen tulleen tekstiviestin, joita nainen tuntuikin sitten lähettävän yhtenään. Samalla mies joutui sitten pakon edestä myöntämään, että jonkinlaista tapailua ja yhteydenpitoa on ollut. Tapahtunutta fyysistä pettämistä mies ei paljastunut ja yrittäessään vierittää omaa syyllisyyttään muiden harteille hän alkoi syyttää tapahtuneesta kaikkia muita; minua, lapsiamme, omia vanhempiaan – etupäässä minua. Kun mies alkujaan työmatkalta tullessaan oli puhunut mm. halustaan hypätä katolta, sain nyt kuulla, että meidän avioliitto oli ollut aina valhetta.. ettei mies kuulemma koskaan ollut edes halunnut minua ja lapsia. Tämä uusi nainen oli kuulemma aivan upea ja jotain, mistä mies ei voinut luopua. En voi edes kuvailla sitä, miten pahalta minusta tuntui näitä kaikkia juttuja kuunnella. Mies oli jo ennen kuin sain tästä naisesta tietää alkanut puhua halustaan erota ja muuttaa pois. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Voin niin huonosti, että lopulta minun oli muutettava jo itseni pelastaakseni.

Onnistuin jollain ihmeen kaupalla löytämään heti muuttovalmiin vuokra-asunnon. Muutosta ilmoittaessani (ilmoitin muuttopäivänä) mies kuulosti helpottuneelta, jopa hilpeältä. Se hilpeys haihtui kuitenkin hyvin nopeaan. Jotenkin tuntui, että mies tajusi menettävänsä minut ihan oikeasti vasta, kun olin todella poissa. Muutaman viikon päästä alkoivatkin sitten päivittäiset puhelinsoitot ensin ihan arkipäiväisistä jutuista ja lopulta kaikesta muusta: Mies otti vihdoin itseään niskasta kiinni ja kertoi Kaiken tapahtuneen (myös siis fyysisen pettämisen). Miehen mukaan tuntui helpottavalta kertoa kaikki.. kerrottuaan hän sai myös saman tien sanottua toiselle naiselle, ettei halua tästä enää mitään kuulla. Mies sanoi, että olisi toivonut kovasti olevansa tähän naiseen ihastunut, että tämä olisi oikeasti ollut jotenkin suurenmoinen.. ettei olisi täytynyt myöntää itselleen heittäneensä kaikkea hukkaan jonkun täysin ala-arvoisen tapahtuneen takia. Jokainen voi varmaan arvata, että minua ei suuresti helpottanut kuulla kaikesta.. toisaalta aloin olla jo niin turta, että en tiedä reagoinko tässä vaiheessa uusiin paljastuksiin enää oikein millään tavalla.

Tästä eteenpäin soudimme ja huopasimme tilanteessa noin pari vuotta. Mies vakuutteli rakkauttaan, antoi lupauksia ja toteutti niitä myös. Irtisanoutui mm. työpaikastaan jotta kyseistä naista ei enää missään vahingossakaan kohtaisi. Mies tuntui seuraavan minua kaikkialle ja osittain sallinkin sen. Olihan meillä yhteiset lapset, yhteisiä hyviäkin muistoja (vaikka niiltä oli viety jo aika totaalisesti pohja) ja minä rakastin häntä edelleen. Jälkimmäistä en kyllä miehelle kertonut.. ilkeyttä tai ei, mutta annoin miehen vuorostaan roikkua ”löyhässä hirressä”. Olimme jo kriisin alkumetreillä käyneet yhteisellä terapeutilla mutta erikseen (olin terapeutin hommannut luullessani, että mies on vakavasti masentunut). Terapeutti kertoi minulle jo aika alussa, että mies ei enää koe ansaitsevansa minua. En tajunnut koko lausetta pitkään. Vielä siinä vaiheessa, kun sain selville toisen naisen olemassaolon, mieshän selitti asiaa minulle juuri sillä, ettei hän tunne minua kohtaan oikeastaan mitään, mutta että tästä toisesta naisesta ja ihastuksestaan hän ei voi luopua… Ymmärsin asian vasta työmatkan tapahtumista kuultuani.

Kaikesta tapahtuneesta on nyt noin kahdeksan vuotta. Asuttuamme erillämme vuoden, suostuin antamaan avioliitollemme vielä yhden mahdollisuuden. Kaikkein vaikeimmalta ja kipeimmältä minusta oli päästä yli siitä, miten kylmästi ja julmasti mies minua oli työmatkansa jälkeen seuraavat kuukaudet kohdellut. Tavallaan se, miten sekaisin hän tuon työmatkan touhujensa jälkeen oli, auttoi minut kuitenkin vakuuttumaan siitä, ettei hän tulisi pettämistään tulevaisuudessa toistamaan. Myös terapeutti oli vahvasti tämän näkemyksen kannalla. Selvää kuitenkin varmasti on, ettei luottamusta rakennettu nopeasti. Siinä meni kauan ja voi sitä itkun ja vihan määrää..  Kaikkea on puitu monesti, jokaista sanottua sanaa. Hullua on se, ettei mies muista tuolta ajalta sanomisiaan.. Terapeutti oli jo kriisin aikana neuvonut minua olemaan kuulematta sekaisin olevan miehen puheita, mutta kuinka niitä ei kuuntelisi.. olihan kyseessä ihminen, jonka kanssa olin kuvitellut olevani aina ja ketä rakastin valtavasti. Epäröin kauan miten voin luottaa sellaisen ihmisen rakkauteen, joka ei omassa kriisissään ole mihinkään inhimillisiin tunteisiin minua kohtaan tuntunut olleen kykenevä.

Kuten olen kertonut, olin muuttaessani todella rikki. Ihan kuin kaikelta olisi viety pohja. Nousin kuitenkin omille jaloilleni. En ollut lähtökohtaisesti niin itsenäinen ja toimintaan kykenevä kuin Ap. Toimin aluksi ihan kuin jollain robotti-moodilla. Hassua olikin, kun takaisin yhteen miehen kanssa muuttaessani, pystyin jo kokemaan haikeutta omasta asunnosta ja ns. ihan omasta elämästä luopumisesta. Itsenäinen elämä erossa tuntui myös turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin rikkoutuneen yhteisen elämän ja avioliiton uudelleenrakennus. Jälkimmäinen kuitenkin kannatti. Emme varmasti ole koskaan olleet niin onnellisia ja toisillemme avoimia kuin kriisin jälkeen. Mies joutui selvittämään omat ongelmansa ja tunnelukkonsa ja minä sain paremman miehen, kuin mistä olin edes osannut haaveilla. Kumpikin me varmasti kannetaan arpia tapahtuneesta loppuikämme. En olisi vielä viisi vuotta sitten kuitenkaan uskonut, että nuo arvet eivät enää hierrä meidän yhteistä elämäämme.  Ja KAIKKEIN vähiten olisin silloin kotoa muuttaessani uskonut, että me kaksi voisimme vielä olla ikinä yhdessä tai että saisin kokea miehen rakastavan minua niin palavasti. Olin kriisin jälkeen miehelle aika kova. Joku piti minua varmasti silloin aika julmana, mutta minun täytyi nähdä, että mies jaksaa minusta vuodesta toiseen todella taistella – vaikkakin onnettomana.

En tiedä Ap auttaako tämä minun kirjoitukseni sinua nyt millään lailla. Voin kuitenkin kertoa, että tulet vielä olemaan todella onnellinen!!  Näitä tapauksia on paljon ja jokaisessa itse seuraamassani mies itkee vaimon perään jossain vaiheessa (joskus aikaisemmin, joskus vasta vuosien päästä). Siinä vaiheessa sinun on sitten tehtävä päätös jaksatko taistella omasta katkeruudesta ja vihasta eroon yhdessä miehen kanssa… vai haluatko olla jo onnellinen ihan jossain muualla ja kenties jonkun ihan toisen ihmisen kanssa.

Toivon sinulle paljon voimia, iloa ja kauneutta elämääsi!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:06"]Voisin olla tuo tarinan mies. Nainen oli työpaikalta ja huomattavasti nuorempi, tunnekin oli molemminpuolinen. Tätä ei tosin vaimo tiennyt. Peukutusten määrän perusteella käytännössä kaikki palstalaiset näkyvät olevan sitä mieltä, että vähintään joku suhde on viritteillä. Rohkenen väittää vastaan. Mies vaikuttaa kunnon ihmiseltä, välittää sinusta ja jos puhuu näin suoraan, niin tuskin on tehnyt mitään muuta kuin mennyt vahingossa ihastumaan. Mene mukaan tuohon juttuun, kiusaa ihastuksesta ja fanita itsekin jotain ihan liian nuorta naapuria. Naurakaa hölmöyttänne ja harmaantukaa yhdessä! Kaikkea hyvää teille :o)
[/quote]typerin vastaus maailmassa!!!