Miehellä toinen nainen mielessä. Neuvoja?

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:12"]

Ap, miten voit? En varmasti ole ainoa kenen ajatuksissa olet. Toivon, että voit mahdollisimman hyvin js että saat kokea kaiken keskellä myös jouluiloa!! Halaus.

[/quote]

Kiitos kysymästä. Joulu oli raskas, mutta pääsimme sen yli lasten takia. Edelleen katselen asuntoja, itken paljon. Mies ehdotti nyt, että hän yrittäisi "olla kunnolla" töissä ja yrittäisimme päästä tämän yli. Sanoi kuitenkin myös, että ei välttämättä pääse tunteistaan yli tuohon naiseen. Minun arvaukseni on, että haluaa jatkaa normaalisti, koska realistinen mahdollisuus tähän naiseen on pieni. Mieheni ei ole varma onko naisella tunteita, koska nainen vain sanonut että ei sekaannu varattuun. Mies koko syksyn todella jahdannut tätä nuorta naista työpaikalla, ja elänyt täysin omassa maailmassaan. Tunnen kyllä itseni erittäin loukatuksi

Hirveästi mieheni ei kuitenkaan näe vaivaa valloittaakseen minua takaisin, pitää itsestäänselvyytenä, enkä tiedä voinko noin vaan kaiken jälkeen jatkaa. Olenkin päättänyt, että muutan pois, mutta eroa en vielä hae. Ihastuksen/rakastumisen ilmitulosta on nyt kk, kun se oli todellisuudessa jatkunut koko syksyn. Nainen vaan tuli työpaikalle ja miehellä kuulemma heti "jalat alta". Tämä "hyväntuoksuinen ja pirteä" -olento veti syvälle. Minä arkinen vaimo ja lasten äiti jäin taka-alalle. Yhteydenpitoa syksyn ajan, rakkaudentunnustuksia, lepertelyä, tapaaminen kahdestaan, tapaamisehdotuksia mieheltäni yms.

En tiedä. Aika superwoman minun pitää olla jos pystyn jatkamaan. Ja kyllä, olemme jutelleet. Siksi olen vaan entistä varmempi; olisin toisaalla onnellisempi. t. Ap

Odotan kovasti arkea, että saisin vastauksia asuntotiedusteluistani. Onneks sentään ollaan eri työvuoroissa nytkin... Mies itsekin jo tosiaan miettii onko tunteet muuttuneet rakkaudeksi tätä naista kohtaan. Minä yritän suunnata eteenpäin katseeni. Kevään otin kiintopisteeksi, jolloin tavalla tai toisella asiat on toisin. Ehkä olen itsekin onnellinen vielä joskus :) t. Ap

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 05:45"][quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:12"]

Ap, miten voit? En varmasti ole ainoa kenen ajatuksissa olet. Toivon, että voit mahdollisimman hyvin js että saat kokea kaiken keskellä myös jouluiloa!! Halaus.

[/quote]

Kiitos kysymästä. Joulu oli raskas, mutta pääsimme sen yli lasten takia. Edelleen katselen asuntoja, itken paljon. Mies ehdotti nyt, että hän yrittäisi "olla kunnolla" töissä ja yrittäisimme päästä tämän yli. Sanoi kuitenkin myös, että ei välttämättä pääse tunteistaan yli tuohon naiseen. Minun arvaukseni on, että haluaa jatkaa normaalisti, koska realistinen mahdollisuus tähän naiseen on pieni. Mieheni ei ole varma onko naisella tunteita, koska nainen vain sanonut että ei sekaannu varattuun. Mies koko syksyn todella jahdannut tätä nuorta naista työpaikalla, ja elänyt täysin omassa maailmassaan. Tunnen kyllä itseni erittäin loukatuksi

Hirveästi mieheni ei kuitenkaan näe vaivaa valloittaakseen minua takaisin, pitää itsestäänselvyytenä, enkä tiedä voinko noin vaan kaiken jälkeen jatkaa. Olenkin päättänyt, että muutan pois, mutta eroa en vielä hae. Ihastuksen/rakastumisen ilmitulosta on nyt kk, kun se oli todellisuudessa jatkunut koko syksyn. Nainen vaan tuli työpaikalle ja miehellä kuulemma heti "jalat alta". Tämä "hyväntuoksuinen ja pirteä" -olento veti syvälle. Minä arkinen vaimo ja lasten äiti jäin taka-alalle. Yhteydenpitoa syksyn ajan, rakkaudentunnustuksia, lepertelyä, tapaaminen kahdestaan, tapaamisehdotuksia mieheltäni yms.

En tiedä. Aika superwoman minun pitää olla jos pystyn jatkamaan. Ja kyllä, olemme jutelleet. Siksi olen vaan entistä varmempi; olisin toisaalla onnellisempi. t. Ap
[/quote]

En tiedä auttaako se sinua lainkaan, mutta googlaa "shokin vaiheet". Minua näiden vaiheiden lukeminen auttoi aikanaan ymmärtämään omien tunteiden kulkua ja toisaalta ymmärtämään myös sen, että lopulta pääsen surusta ja järkytyksestä myös yli.

Riippatta siitä, jatkatteko yhdessä, suosittelen, että kävisitte (jos mies ei halua, käy yksin) puhumassa terapeutin kanssa. Kokeilkaa ainakin! Siitä voi olla paljon hyötyä.

Oman asunnon hommaaminen kuulostaa mielestäni hyvältä!! Tilanne siellä kotona "syö sua". :( Ja miehen olisi oikeasti hyvä nähdä, millaista se elämä oikeasti ilman sua olisi...

Olet vahva, fiksu nainen. Olen todella pahoillani, että miehesi on nyt ollut noin idiootti (myös hän tulee vielä katumaan). Älä ota miestä takaisin (vaikka mies sitä myöhemmin anelisi ja haluaisit itse) todellakaan helpolla. Hänen pitää ensin käsitellä kunnolla omat tekonsa ja ongelmansa, jotta ei niitä toistaisi.

Ja älä tosiaan ihan vielä laita avioeroa vireille. Nyt on hyvä hiukan odottaa.. Miehesi on varmaankin nyt joululomalla? Jotain kertoo jo se, millaista hänen käytöksensä töissä ja kotona on sitten taas arjen alkaessa.

Ei ap:n mies tietysti nyt vielä vaikuta siltä, että kaipaisi ap:ta. Toinen ääni voi hyvin (ja todennäköisesti) olla kellossa, kun ap on muuttanut pois ja mies tajuaa miten on sössinyt asiat.

Pahintahan tuossa ei ole se ihastuminen vaan se miten ap:n mies on asian hoitanut ja kohdellut aloittajaa. Minusta se on tässä sen verran anteekstiantamatonta, etten tiedä millä teoilla sen pystyisi hyvittämään.

Itse sain apua väestöliiton sivuilta. Siellä paljon hyvää tietoa. Mieheni ihastui ja rakastui nuorenpaan. Halusi erota minusta. Minusta tuntui että koko elämäni mitätöitiin hetkessä.
Meillä ei kuulemma mitään yhteistä..unohti lapsemme..30 vuotisen yhteiselon...mitä ollaan koettu ja eletty.

Sinä tulet ap todellakin olemaan onnellinen!!

Miten ihastus voi muuttua rakkaudeksi, kun kohdetta ei kunnolla edes tunne? :O eihän se mies tiedä yhtään millaista sen naisen kanssa olisi asua ja seurustella? Ihastuminenhan voi olla juu hirmu vahvaa ja vähän kuin huume..se vain menee aikanaan ohi... Voi olla sitten vähän karua miehelle herätä todellisuuteen.

Pöyristyttävää että mies vatvoo noita tunteitaan sun edessä!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 15:22"]

Ei kai sun auta kuin antaa olla, koska toista ihmistä ei voi omistaa. Pitkässä suhteessa on ihan tavallista, että molemmatkin joskus ihastuu toisiin ihmisiin, mutta se, tekeekö mitään, onkin sitten oma valinta. Pariskunnat voi tehdä vaikka minkälaisia järjestelyjä ulkopuolisien suhteen tai sopia pitävänsä suhteensa suljettuna muilta. Tärkeintä on nyt kommunikointi, avoimuus ja rehellisyys.

Todennäköisintä on, että ihastus vain hiipuu ja menee ohi. Työpaikan nainen ei välttämättä edes tiedä miehen tunteista saati vastaa niihin ja kun mies kerran sanoo rakastavansa sinua, hän varmasti tiedostaa myös, ettei sua kannata menettää. Puhukaa ja rakastakaa toisianne, ton ei tarvitse olla kriisi. :)

[/quote]

Et ole tainnut itse olla siinä tilanteessa, että oletkin yllättäen numero kaksi miehesi mielessä? Se on raastavaa. Harva siinä pystyy vain olla möllöttämään ja odottamaan kumman ukko lopulta valitsee. Vai jatkaako sekä kakun säästämistä että syömistä.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:06"]

Kannattaisko ap:n hommata itselleen piristykseksi nettviritys? Ei tarvitsisi mennä sen pitemmälle kuin viestittely ja kahvittelu jis mukava mies löytyy mutta olisi piristys, viritys, ja kiusa mölliaviomiehelle..

[/quote]

Ja niin, että äijä saa tietää asiasta. Sanot sitten vaan ap miehellesi, että sinulla on kyllä oikeus pieniin virityksiin. Että ollaan vaan normaalisti.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:16"]

Miten ihastus voi muuttua rakkaudeksi, kun kohdetta ei kunnolla edes tunne? :O eihän se mies tiedä yhtään millaista sen naisen kanssa olisi asua ja seurustella? Ihastuminenhan voi olla juu hirmu vahvaa ja vähän kuin huume..se vain menee aikanaan ohi... Voi olla sitten vähän karua miehelle herätä todellisuuteen. Pöyristyttävää että mies vatvoo noita tunteitaan sun edessä!

[/quote]

Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella...Rakkaudesta ei voi tässä keississä edes  vielä puhuakaan: eihän mies tosiaan ihastustaan edes kunnolla tunne.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:52"]

Hankalaahan näissä tapauksissa on se, että nämä hulluina rakkaudesta vonkaavat miehet usein saavat tunteeseen uskomaan sen vähemmänkin innostuneen osapuolen. Tarkoitan, että vaikka ihastuksen kohteella ei olisi mitään meininkiä alkaa ukkomiehen kanssa pelaamaan, voi olla aika vastustaa - etenkin, jos omassakin elämässä on jotain ns. vialla - suitsutusta omasta ihmeellisyydestä ja erikoislaatuisuudesta.

Pitäisi voida, ja pitää voida, mutta kun naisetkin ovat vain ihmisiä. Pahintahan tässä on se, että koska nämä riivatut uskovat itse niin silmittömästi tunteeseensa, että osaavat vaikuuttaa toisenkin. Alkaa ajatellla, että ehkä tässä onkin jotain, ja hei oikeasti: kenestä ei olisi ihanaa tuntea olevansa erikoislaatuisin ihminen maailman päällä, oli sitten mies tai nainen?

Todennäköisin seuraus kuitenkin on, että haihtuu se huuman sen ihanaisemmankin kanssa. Voi ottaa pitkänkin ajan, mutta usein niin käy siinä vaiheessa viimeistään, kun ihastuja ihastuukin taas seuraavaan. Nimittäin nämä ihastujathan rakastuvat tulisesti nimenomaan siihen kiihkoon, tunteeseen, paloon, ja siihen, keitä he omasta typerästä mielestään ovat tässä tunteessa, rakastajia rajuja, dramatiikan kuninkaita, kun tuntevat tunteita, joita muut eivät juu ikinä!

[/quote]

No tämä stoori ei nyt todellakaan pidä paikkaansa, ainakaan mikäli miehen huomion kohteena oleva nainen on kaunis ja siis muutenkin ottajia olisi. Luuletko ihan oikeasti, että aidosti kaunis ja "miesten päät sekoittava" nainen ei olisi kuullut näitä ihan samoja kohteliaisuuksia elämänsä aikana jo noin miljoonaan kertaan miljoonalta eri mieheltä? Give me a break. Voin kertoa: niihin turtuu jo muutamassa vuodessa, noin suunnilleen lukion loppuun mennessä. Siinä eivät sitten enää työelämässä  jonkun ällöttävän keski-ikäisen vonkaajan kliseiset kehut paljoa enää hetkauta. 

Mielestäni ap:n kannattaisi keskustella suoraan kyseisen naisen kanssa, ennen kuin tekee mitään hätiköityjä ratkaisuja. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:11"]

Vitut. Jos olet miehesi kanssa yhdessä, hänellä ei tosiaankaan ole oikeutta olla ihastunut saatikka rakastunut kehenkään muuhun kuin sinuun. Ei todellakaan. Pistä vitun äijä valitsemaan: joko sinä tai se toinen nainen!!!!!

[/quote]

Kyllähän sitä ihastua voi, mutta ei tehdä sen takia hölmöyksiä. Puolisoa pitäis aina muistaa kunnioittaa. Enpä minä pysty pakottamaan. Olen anellut, itkenyt, tehnyt itsestäni pellen, huutanut ja raivonnut, purrut jopa. Mikään ei auta. Minä annan olla... T. Ap

Kyllä minä vähän ihmettelen sitä työpaikan naistakin. Miksi hän suostuu kahdenkeskisiin tapaamisiin miehesi kanssa tai ottamaan tältä vastaan palvovia viestejä, jos ei kerta ole kiinnostunut.
Vai onko kyse siitä, että nauttii huomiosta ja tahtoo ylläpitää miehesi ihastusta, kun ei tätä täysin torju. Jotkut naisethan saavat kiksejä juuri siitä, että joku toisen oma haluaisi juuri häntä. Mene ja tiedä...

Olin joskus vähän samassa tilanteessa kuin ap.. Kovasti halusin saada selvyyttä tilanteesta. Jälkikäteen ajateltuna parhaan neuvon sain vanhemmalta miespuoliselta sukulaiselta, jonka mukaan paskaan ei kannata sotkea käsiään, koska siinä sotkee vain omatkin kätensä. Tämän neuvon haluaisin ap nyt myös sanoa sinulle. Sinä olet tässä se, joka on käyttäytynyt arvokkaasti. Älä anna miehesi ja hänen ihastuksensa enää sotkea sinun elämääsi! Toivon, että saat vapautettua itsesi tuosta kaikesta mahdollisimman pian. Halaus!

Ap, kuinka voit? Onko tilanne edennyt vielä mihinkään suuntaan?

Tottakai vielä kaipaat ja rakastatkin. Mihin se rakkaus niin vain katoaisi. Uskon, että myös mies tulee vielä kaipaamaan sinua -ja muistamaan rakkautensa, kun havahtuu todella keskellä "uutta" elämäänsä ilman sinua.

Olen susta tosi ylpeä!! Olet hienosti säilyttänyt toimintakykysi. Minä muutin vastaavasta tilanteesta aikanaan uuteen asuntoon lyyhistyen samantien sisään päästyäni eteisen lattialle (minulla kesti oikeasti kauan nauttia todella uudesta itsenäisyydestäni). Nyt se hetki tavallaan jo huvittaa, mitta silloin kyllä olin rikki..

Minunkin mies suhtautui muuttooni hyvin välinpitämättömästi, jopa hilpeästi.. Tuntui, ettei ottanut asiaa lainkaan vakavasti ennen kuin ihan oikeasti olin ovesta ulos ja pysynyt myös poissa jonkin aikaa. Ääni muuttui sitten kellossa suhteellisen nopeasti. Varaudu siihen, että niin voi käydä myös teillä. (Ja jos käy, mieti tarkkaan haluatko/voitko miestä enää huolia).

Paljon voimia sinulle ja myös iloa!! Kaikki tulee todellakin hoitamaan hyvin ja susta tulee vielä hyvin onnellinen!

Otitko takaisin? Miten mies reagoi päätökseesi, jos et ottanut?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:52"]

Tottakai vielä kaipaat ja rakastatkin. Mihin se rakkaus niin vain katoaisi. Uskon, että myös mies tulee vielä kaipaamaan sinua -ja muistamaan rakkautensa, kun havahtuu todella keskellä "uutta" elämäänsä ilman sinua. Olen susta tosi ylpeä!! Olet hienosti säilyttänyt toimintakykysi. Minä muutin vastaavasta tilanteesta aikanaan uuteen asuntoon lyyhistyen samantien sisään päästyäni eteisen lattialle (minulla kesti oikeasti kauan nauttia todella uudesta itsenäisyydestäni). Nyt se hetki tavallaan jo huvittaa, mitta silloin kyllä olin rikki.. Minunkin mies suhtautui muuttooni hyvin välinpitämättömästi, jopa hilpeästi.. Tuntui, ettei ottanut asiaa lainkaan vakavasti ennen kuin ihan oikeasti olin ovesta ulos ja pysynyt myös poissa jonkin aikaa. Ääni muuttui sitten kellossa suhteellisen nopeasti. Varaudu siihen, että niin voi käydä myös teillä. (Ja jos käy, mieti tarkkaan haluatko/voitko miestä enää huolia). Paljon voimia sinulle ja myös iloa!! Kaikki tulee todellakin hoitamaan hyvin ja susta tulee vielä hyvin onnellinen!

[/quote]

Mun mielestä pointti ei ole se, että mitä on tapahtunut. Vaan se, että mies on ihastunut/haaveilee toisesta on jo loukkaavaa. En minä ainakaan haluaisi sellaista miestä takaisin, joka palaisi vain sen takia, että ihastus ei lämmennytkään/suhteesta ei tullut mitään. Pieleen mentiin siinä vaiheessa, kun tuosta toisesta naisesta tuli tärkeämpi...

[/quote]

Kiitos paljon kun jaoit tilanteesi kanssasi. Itse en pidä mahdollisena, että otan enää miestäni takaisin. Olen alkanut näkemään todellisen luonteensa. Ehkä rakkauteni on hiipumaan päin, en tiedä. Odotan vain päivää kunnes pääsen pois.

Ehkäpä jos aikaa ei olisi kulunut tämänkään vertaa, niin ajatus voisi olla raskaampi.

Ehkäpä jos mieheni olisi yrittänyt tehdä jotain parisuhteemme eteen, niin tilanteemme voisi olla täysin erilainen. Yritin omalta osaltani kaikkeni säälittävyyteen asti... Nyt riittää. t. ap

[/quote]

Sinä yritit kaikkesi, mutta muista että et ollut lainkaan säälittävä!! Sinua sattui, olit shokissa ja reaktiosi oli todellakin oikeutettu ja ymmärrettävä!! Olet mielestäni ainoa koko tuossa kuviossa, joka on säilyttänyt arvokkuutensa.

Erityisen hienoa on se, että kuulostaa siltä, kuin pahin olisi  kohdallasi jo ylitetty. Jatko, meni se miten meni, on nyt sinulla nousujohdanteinen (vaikka välillä tulisikin vaikeita hetkiä). Miehelle ne oikeasti kamalat ajat ovatkin sitten vasta edessäpäin.. 

Lopettakaa jo paskanjauhanta. Ei yksinkertaisesti voi syvästi rakastaa yhtä ja olla ihastunut toiseen samanaikaisesti. Jos muuta uskot, niin onnea vain itsepetokselle.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 09:13"]

Tsemppia tulevaan AP! Toivottavasti asuntoasiat järjestyy pian ja pääset rakentamaan uutta elämää vahvemmalta pohjalta!

[/quote]

Kyllä :) ja kiitos! Asuntoasiat ovat järjestyneet hienosti. Tällähetkellä ainakin hyvä fiilis. t. Ap