Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19756)
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tekee päättäjät? Lisätään koulutuspaikkoja. Jälleen mennään pers edellä puuhun kun ne juurisyyt jäävät hoitamatta. Ei se uusi opettaja-aines yhtään enempää jaksa ja motivoidu jos sama meno jatkuu edelleen.
Tämä on ihan totta! Ei koulutuspaikkojen lisääminen auta mitään, kun nykyisetkään opiskelijat ja vastavalmistuneet eivät enää halua jäädä alalle. Lisäisivät ennemmin ryhmiin yhden kasvattajan lisää, etteivät suhdeluvut paukkuisi yli aamuisin ja iltapäivisin, tai toisivat edes avustavan henkilökunnan takaisin ryhmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen tarvitaan jatkuvia suunnittelupalavereja? Ei kai sitä pyörää tarvitse viikosta toiseen keksiä uudelleen vuodesta toiseen, että saataisiin noidatettua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Laaditaan yhden kerran huolella koko vuodelle suunnitelma, ja sitten toimitaan sen mukaan.
Tiesitkö että toimintaa ei saa suunnitella valmiiksi yhdestä muotista vaan toiminnan pitää lähteä juuri kyseisen lapsiryhmän tarpeista ja kiinnostuksen kohteista?
T.varhaiskasvatuksen opettaja
Mitä järkeä on tehdä räätälöityjä suunnitelmia jos niitä ei ehdi toteuttaa? Tämä on toistuva teema ainakin langassa mainitun instagram-tilin postauksissa.
Sitä paitsi pikkulasten kiinnostusten kohteet ovat vasta muotoutumassa joten on kyseenalaista vahvistaa niitä suunnittelemalla toiminta "lapsiryhmän kiinnostuksen kohteiden" ympärille. Ei ihme että mm. kouluvalmiuserot lasten välillä kasvavat jos näin tosiaan tehdään.
Mitä tarkoitat tuolla? Joku pieni voi olla kiinnostunut musiikista, joku roska-autoista, joku väreistä, toinen kirjaimista, yksi vedellä läträämisestä. Mitä kyseenalaista on suunnitella toiminta näiden ympärille?
No esimerkiksi itse olin alle kouluikäisenä kiinnostunut lukemisesta ja askartelin omia "kirjoja". Eihän minulle olisi ollut vastaavaa hyötyä siitä että päiväkodissa minulle olisi suunniteltu ohjelmaa lukemisen ja kirjojen ympärille, toisin kuin esimerkiksi lapselle jonka kotona ei lueta kirjoja lainkaan. Jos näin tehdään se vain vahvistaa kotitaustasta johtuvia eroja ja voi johtaa siihen että moni potentiaalinen kiinnostuksen kohde jää vieraaksi.
Nykyisen varhaiskasvatuksen todellisuus on se etteivät päättäjät eivätkä työntekijät enää välitä mitä tapahtuu kentällä. Mennään vain päivä kerrallaan, kriisistä toiseen, osapuolet syyttävät toisiaan, lapsi jää sodan jalkoihin.
Kun ryhmäkokoja suurennettiin ja varsinkin kun ruvettiin lakia kiertämään perustamalla ns pienryhmiä suurpäiväkoteihin joissa ei kuitenkaan ole tarvittavia tiloja ja aikuisia niin tilanne on katastrofi. Ja kun on katastrofi niin kädet nostetaan pystyyn ja sanotaan että tilanne on paha ja apuja tarvitaan., ei kuitenkaan mennä ( poliittisiin) syihin jotka johtivat katastrofiin koska asia on tulenarka.
Elikkä tilanne jatkuu ennallaan, opet uupuu, lastenhoitajat uupuu, johtaja uupuu mutta päiväkoti jatkaa toimintaansa kuin mitään ei olisi ollutkaan.
Satua ja taikaa vanhemmille syötetään., paha noita vaan puuttuu, kun ei saa kertoa totuutta hänestä. (Hänen nimensä on Raha)
Kuolinisku päivähoidolle on nämä uudet jätti suuret laitospäiväkodit.
Paljon hyvää päivähoidon peruskäytäntöä on poljettu alas.
Ennen päiväkotityötä arvostettiin enemmän kun siitä ei yritetty maalailla jotain hienompaa kuin se on. Tämä ajattelu pitäisi palauttaa.
Lapsille turvallinen ja virikkeellinen hoito siksi ajaksi kun vanhemmat ovat töissä tai on muu tarve hoidolle.
Ennen myös vanhempia päiväkodissa arvostettiin enemmän.
TV. Päiväkodin ope 58v
Olen pettynyt nykyiseen varhaiskasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolinisku päivähoidolle on nämä uudet jätti suuret laitospäiväkodit.
Paljon hyvää päivähoidon peruskäytäntöä on poljettu alas.
Olisko jo parempi alkaa laittaa noitten päiväkotien nimiä tänne niin vanhemmat tajuaisivat ?
Miksi ei kelpaa työtön 59 vuotias lähihoitaja päiväkotiin töihin? En jaksa fyysisesti hoitaa vanhuksia, mutta voisin esim. päiväkodissa tehdä vielä vuosia töitä. Suuntautuminen on mielenterveyspuoli. Aina töihin hakiessa sanotaan, että et ole sopiva, koska suuntautiumisesi on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kelpaa työtön 59 vuotias lähihoitaja päiväkotiin töihin? En jaksa fyysisesti hoitaa vanhuksia, mutta voisin esim. päiväkodissa tehdä vielä vuosia töitä. Suuntautuminen on mielenterveyspuoli. Aina töihin hakiessa sanotaan, että et ole sopiva, koska suuntautiumisesi on väärä.
Siksi, koska varhaiskasvatuksessa panostetaan siihen, että työntekijät ovat päteviä ja alalle suuntautuneita. Se on sinänsä ihan oikein ja samalla lailla muillakin aloilla edellytetään kunkin alan perehtyneisyyteen ja mahdollisimman alalle suuntautuvaan koulutukseen.
Hoida se lapset-ja nuoret suuntautuminen itsellesi, ei se kestä kuin max1v, koska olemassa oleva koulutuksesi hyväksi luetaan siinä ja jos sinulla on lasten parissa työskentelystä kokemusta niin sekin huomioidaan siinä.
Tuo lapset-ja nuoret suuntautumisvaade ja muutos astuu voimaan joskus v.2007, muistan sen koska asia oli ns tapetilla itselläni, mielenterveyspuoli mulla jo oli ja tuo piti hoitaa jotta sai vakituisen työn varhaiskasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinisku päivähoidolle on nämä uudet jätti suuret laitospäiväkodit.
Paljon hyvää päivähoidon peruskäytäntöä on poljettu alas.
Ainakin hesassa , pk Tilhessä on 28 lasta tungettu samoihin tiloihin. En tiedä miten on järjestetty toiminta mutta laittomalta haiskahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaat työyhteisöt eivät korjaannu ryhmäkokojakaan pienentämällä. Tänään taas todistettu mielenosoituksellista mökötystä, suljetaan ovia toisten nenän edestä, vittuilua ja selän takana pahan puhumista. En tiedä liittykö sitten vaihdevuosioireisiin, suurin osa meillä sen ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu kollegat?
Ihan hyvää.
Vastavirtaan, sopii pirtaan.
Ammattivalittajien runsas joukko,
toiveissaan palkkojen muhkea nosto,
joutuvat kaiketi pettymään.
Kun rahaa ei valitus tuonutkaan, eikä kehuja asiakkaat suoneetkaan, vaan loputkin mehut valitus vei, ei kuulu päiväkodista hip hurrei!
Mut perustehtävään keskittyen, oman tontin hoitaen, työn ilon säilyttäen ja ammattilaisena toimien.
On saamapuolella työssä tässä, arvokkaassa ja tärkeässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu kollegat?
Ihan hyvää.
Vastavirtaan, sopii pirtaan.Ammattivalittajien runsas joukko,
toiveissaan palkkojen muhkea nosto,
joutuvat kaiketi pettymään.Kun rahaa ei valitus tuonutkaan, eikä kehuja asiakkaat suoneetkaan, vaan loputkin mehut valitus vei, ei kuulu päiväkodista hip hurrei!
Mut perustehtävään keskittyen, oman tontin hoitaen, työn ilon säilyttäen ja ammattilaisena toimien.
On saamapuolella työssä tässä, arvokkaassa ja tärkeässä.
Voi LUOJA 🤢
Kai sulla on vielä Marimekon iloinen mekko ja terveyssandaalit?
Ihan oikeasti, tuo meni yli ja pahasti, ei ole enää tuollaisen aika ollut vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kelpaa työtön 59 vuotias lähihoitaja päiväkotiin töihin? En jaksa fyysisesti hoitaa vanhuksia, mutta voisin esim. päiväkodissa tehdä vielä vuosia töitä. Suuntautuminen on mielenterveyspuoli. Aina töihin hakiessa sanotaan, että et ole sopiva, koska suuntautiumisesi on väärä.
Siksi, koska varhaiskasvatuksessa panostetaan siihen, että työntekijät ovat päteviä ja alalle suuntautuneita. Se on sinänsä ihan oikein ja samalla lailla muillakin aloilla edellytetään kunkin alan perehtyneisyyteen ja mahdollisimman alalle suuntautuvaan koulutukseen.
Juu, ehdottomasti parempi työvoimapulassa polttaa kynnelle kykenevät asiantuntijat loppuun ja vielä tiukentaa muodollisia tutkintovaatimuksia kuin ottaa vastaan aputyövoimaa hieman eri suuntautumisvaihtoehdolla ja antaa opetella työn ohessa loput. Tämähän on tosiaan käytäntö muissakin asiantuntijatöissä nykyään eli sinänsä oikea huomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhheijaa, no yksi asia on ainakin positiivinen, alalle hakeutuminen vapaaehtoista.
Miten suunnitellaan 21 erilaisia kiinnostuksen kohteita ja tarpeita ilmentävän /ei ilmentävän, mutta silti tietysti omaavan/ oireilevan lapsen "ryhmälle" kasvatuksellisesti motivoivaa toimintaa?
Miten ko. suunnitelma toteutetaan, kun käytössä on 1-2 aikuista henkilöä, joskus saattaa olla 3 esim. ruokailuaikaan tai kun mennään ulos rakennuksesta/sisään rakennukseen ja harjoitellaan pukemista tai riisumista?
Muulloin 1-3 aikuista suunnittelee ja kirjoittaa kaavioihin, millaista toimintaa tämmöinen "pakotettu ryhmä" (ns. "ryhmät" on muodostettu täysin absurdein periaattein, ei lasten kiinnostuksien tai toiveiden mukaan) muka haluaa tehdä / hyötyy jotenkin siitä.
Ei hyödy. Lapsista vähäinen osa haluaa olla siellä päiväkodissa tai siinä "ryhmässä". Se, että 0-5 vuotiaalle sanotaan, että sinä kuulut nyt hippaheikkeihin tai sinisiipiin ei todellakaan tarkoita, että ko. lapsi kokisi kuuluvansa sen nimiseen joukkoon tai niiden tyyppien sekaan, mihin hänet on määrätty. Hänen omat kiinnostuksen kohteet voi olla omassa perheessä, leikkirauhassa kotona olevilla omilla tavaroilla, tutun aikuisen kanssa yhdessä puuhastelussa, kiinnostavissa uusissa paikoissa vierailussa, kirkon kerhossa, omissa kavereissa jotka tuntuvat kivoilta ja keskinäinen ymmärrys synkkaa, pikkuhiljaa suurempiin ihmismääriin totuttelussa, mielikuvituksen tilassa jne.
Mitä sosiaalisia taitoja syntyy siinä, että koittaa riittämättömin taidoin selvitä päivän toisensa jälkeen metelissä, riehumisessa, nähdä väkivaltaa, tiuskivia väsyneitä vieraita aikuisia, marssia kuin stoalainen suorituksesta toiseen, oppia olemaan jotakin, mitä joku on kirjoittanut kaavakkeeseen sinun olevan ja mistä olet kiinnostunut tai mitä harjoittelet?
Päiväkotien todellisuus on malli jostain muusta yhteiskuntajärjestyksestä kuin Eu:n demokratiat tai pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat. Kiinnostavaa nähdä, millaisen valtiosysteemin nämä varhaiskasvatuksen läpikäyneet joukot toteuttavat 30 vuoden päästä.
Nyt oireilevat nuoret olivat varhaiskasvatuksessa 2000-luvulla. (Silloin alussa oli muuten vielä joitakin mahdollisuuksia pysähtyä kuuntelemaan edes joitakin lapsista, päiväkodit olivat pieniä ja oli paljon erilaisia hoitomuotoja, esim. pieniä erityisryhmiä niistä hyötyville lapsille.) Tehostus, suuriin yksiköihin keskittäminen, massojen hallinta ja kasvoton kasvatusteollisuus on tehostunut 2006 lähtien koko ajan enemmän. 2013 heitettiin tietoisella päätöksellä kehityspsykologia pois systeemin kehikosta ja sanottiin rakennettavan sosiologian varaan. Sieltä löytyi tarkoitukseen sopivia teorioita tulkittavaksi. Sitten niitäkin alettiin tulkitsemaan vähemmän kirkkaasti ja kaivettiin itse tehdyistä, tilatuista ja kohdennetuista didaktiikan ja pedagogiikan "kasvatusteorioista" esiteltävät mallit uuden systeemin idealle ja perusteiksi. Taustalla näyttää olevan malli mahdollisimman vähäkustanteisesta systeemistä eikä millään tarkastelutavalla pohjalähtökohta näytä olevan yksittäisten lasten hyvinvointi.
En ihmettele, jos on olo, ettei moni suomalaisnuori tiedä kuka on tai miten pitäisi olla. Valtava suritusoletus jyskyttää takaraivossa ja epämääräinen ahdistus, että järjestelmä odottaa jotakin etkä riitä, jollet ole jatkuvassa ylisuorittamisen ja pahan olon normaalissa. Kuulut siihen "ryhmään" ja sen ryhmän tarpeet on määritellyt joku joskus jossain, koska niin on sille työntekijälle määrätty tehtäväksi. Tai sitten ulos. Niin kuin nyt moni tekee. Ko. töissä on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Miten suunnitellaan 21 erilaisia kiinnostuksen kohteita ja tarpeita ilmentävän /ei ilmentävän, mutta silti tietysti omaavan/ oireilevan lapsen "ryhmälle" kasvatuksellisesti motivoivaa toimintaa?
Miten ko. suunnitelma toteutetaan, kun käytössä on 1-2 aikuista henkilöä, joskus saattaa olla 3 esim. ruokailuaikaan tai kun mennään ulos rakennuksesta/sisään rakennukseen ja harjoitellaan pukemista tai riisumista?
Muulloin 1-3 aikuista suunnittelee ja kirjoittaa kaavioihin, millaista toimintaa tämmöinen "pakotettu ryhmä" (ns. "ryhmät" on muodostettu täysin absurdein periaattein, ei lasten kiinnostuksien tai toiveiden mukaan) muka haluaa tehdä / hyötyy jotenkin siitä.
Ei hyödy. Lapsista vähäinen osa haluaa olla siellä päiväkodissa tai siinä "ryhmässä". Se, että 0-5 vuotiaalle sanotaan, että sinä kuulut nyt hippaheikkeihin tai sinisiipiin ei todellakaan tarkoita, että ko. lapsi kokisi kuuluvansa sen nimiseen joukkoon tai niiden tyyppien sekaan, mihin hänet on määrätty. Hänen omat kiinnostuksen kohteet voi olla omassa perheessä, leikkirauhassa kotona olevilla omilla tavaroilla, tutun aikuisen kanssa yhdessä puuhastelussa, kiinnostavissa uusissa paikoissa vierailussa, kirkon kerhossa, omissa kavereissa jotka tuntuvat kivoilta ja keskinäinen ymmärrys synkkaa, pikkuhiljaa suurempiin ihmismääriin totuttelussa, mielikuvituksen tilassa jne.
Mitä sosiaalisia taitoja syntyy siinä, että koittaa riittämättömin taidoin selvitä päivän toisensa jälkeen metelissä, riehumisessa, nähdä väkivaltaa, tiuskivia väsyneitä vieraita aikuisia, marssia kuin stoalainen suorituksesta toiseen, oppia olemaan jotakin, mitä joku on kirjoittanut kaavakkeeseen sinun olevan ja mistä olet kiinnostunut tai mitä harjoittelet?
Päiväkotien todellisuus on malli jostain muusta yhteiskuntajärjestyksestä kuin Eu:n demokratiat tai pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat. Kiinnostavaa nähdä, millaisen valtiosysteemin nämä varhaiskasvatuksen läpikäyneet joukot toteuttavat 30 vuoden päästä.
Nyt oireilevat nuoret olivat varhaiskasvatuksessa 2000-luvulla. (Silloin alussa oli muuten vielä joitakin mahdollisuuksia pysähtyä kuuntelemaan edes joitakin lapsista, päiväkodit olivat pieniä ja oli paljon erilaisia hoitomuotoja, esim. pieniä erityisryhmiä niistä hyötyville lapsille.) Tehostus, suuriin yksiköihin keskittäminen, massojen hallinta ja kasvoton kasvatusteollisuus on tehostunut 2006 lähtien koko ajan enemmän. 2013 heitettiin tietoisella päätöksellä kehityspsykologia pois systeemin kehikosta ja sanottiin rakennettavan sosiologian varaan. Sieltä löytyi tarkoitukseen sopivia teorioita tulkittavaksi. Sitten niitäkin alettiin tulkitsemaan vähemmän kirkkaasti ja kaivettiin itse tehdyistä, tilatuista ja kohdennetuista didaktiikan ja pedagogiikan "kasvatusteorioista" esiteltävät mallit uuden systeemin idealle ja perusteiksi. Taustalla näyttää olevan malli mahdollisimman vähäkustanteisesta systeemistä eikä millään tarkastelutavalla pohjalähtökohta näytä olevan yksittäisten lasten hyvinvointi.
En ihmettele, jos on olo, ettei moni suomalaisnuori tiedä kuka on tai miten pitäisi olla. Valtava suritusoletus jyskyttää takaraivossa ja epämääräinen ahdistus, että järjestelmä odottaa jotakin etkä riitä, jollet ole jatkuvassa ylisuorittamisen ja pahan olon normaalissa. Kuulut siihen "ryhmään" ja sen ryhmän tarpeet on määritellyt joku joskus jossain, koska niin on sille työntekijälle määrätty tehtäväksi. Tai sitten ulos. Niin kuin nyt moni tekee. Ko. töissä on paha olla.
Ihan ansiokasta pohdintaa. Näyttää siltä, että vasulaista (2018), jossa on monia hyviä elementtejä, on nostettu ja vedetty överiksi lasten kiinnostuksen kohteisiin vastaaminen. Sen kanssa ajellaan seiniä päin.
Kasvattajat tekevät itsestään lasten mielihalujen perässä juoksevia palvelijoita. Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu kollegat?
Ihan hyvää.
Vastavirtaan, sopii pirtaan.Ammattivalittajien runsas joukko,
toiveissaan palkkojen muhkea nosto,
joutuvat kaiketi pettymään.Kun rahaa ei valitus tuonutkaan, eikä kehuja asiakkaat suoneetkaan, vaan loputkin mehut valitus vei, ei kuulu päiväkodista hip hurrei!
Mut perustehtävään keskittyen, oman tontin hoitaen, työn ilon säilyttäen ja ammattilaisena toimien.
On saamapuolella työssä tässä, arvokkaassa ja tärkeässä.
Voi LUOJA 🤢
Kai sulla on vielä Marimekon iloinen mekko ja terveyssandaalit?
Ihan oikeasti, tuo meni yli ja pahasti, ei ole enää tuollaisen aika ollut vuosiin.
Perusteltu kritiikki on tervetullutta, mutta valitus vie loputkin voimavarat, kuten varmaan olet huomannutkin.
Oma kritiikkini kohdistuu - ei niihin jotka ovat säilyttäneet työn ilon - vaan niihin, jotka valittaen roikkuvat suojatyöpaikoissaan lasten ja työyhteisöjen taakkana. Ei kaikilla "tarhatädeillä" asenne, ammattitaito ja osaaminen vaan riitä. (Ja tällä vaihtuvuudella entistä harvemmalla riittää ):
Ei tämä poikkea muustakaan yhteiskunnallisesta toiminnasta. Ihmisten rajoja on jo liikaa löysätty ja opettajat,hoitajat ym. joutuvat päivittäin kuuntelemaan törkeyksiä. Ennen oli välineet ojentaa tällaisia häirikköjä. Jos katsoo pään aukomista eduskunnan kyselytunnilta on se pahimmasta päästä. Ei ihme jos moraali löystyy.
Ehkä ne on ollut pienenä päiväkodissa? Kansanedustaja saa kuitenkin parempaa palkkaa yhteiskunnalta ja vielä korvauksen/huomion, jos joku kansalainen puree, lyö tai potkii häntä työsuhteen takia.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoitat tuolla? Joku pieni voi olla kiinnostunut musiikista, joku roska-autoista, joku väreistä, toinen kirjaimista, yksi vedellä läträämisestä. Mitä kyseenalaista on suunnitella toiminta näiden ympärille?