Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Sinne eduskuntaan tarvitaan edustajia tälle 0-6v. kansanryhmälle. Ei lapsista moni tiedä, että pitäisi laittaa sähköpostia jollekin nykyisistä edustajista, järjestää mielenosoitus, lakko tai ottaa yhteyttä toimittajiin tai oikeusasiamieheen. Tuo kansanryhmä on alisteisena, koska eivät osaa puhua, kirjoittaa, lukea, eivät tiedä oikeuksiaan, ymmärrä edunvalvontakoneiston toimintaperiaatteita, eivät omista juuri mitään eikä heillä ole oikeutta äänestää. 0-6v. ovat täysin siitä riippuvaisia, mitä valtaa omaavat päättävät tai jättävät päättämättä.

Siksi tuo kohta, että järjestetään kullekin hänen tarpeitaan ja kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa toimintaa on laissa tärkeä. Näin tulee toimia. Tunnistaa ne tarpeet ja huomata, että laki on mahdotonta toteuttaa nykyisillä resursseilla.

Varhaiskasvatuksenopettaja, joka kirjaa suunnitelmia on vastuussa siitä, että kirjaa ne oikein ja korkeakoulutukseensa perustuen pystyy myös käytännössä perustelemaan ja todentamaan, että jokaisen lapsen kohdalla toteutuu se (usein utopia), mitä sinne on kirjattu. Ei pidä kirjata muuta, kuin mikä on totta. Vähintäänkin pitää miettiä, miksi kirjaa, mitä kirjaa. Oikeasti. Onko se tehty sille lapselle? Pitääkseen huoltajat tyytyväisinä? Piilottaakseen sietämättömän ristriidan kykenemättömyydestään? Vai jotta työpaikka säilyisi ja voisi maksaa omat elinkulunsa, perheensä menot ja vuosien opintolainat pois? Tai, koska sinne pitää kirjoittaa jotain, "mitä väliä", kunhan on tehty.

Kyse ei ole siitä, että hypittäisiin lasten tai kenenkään muunkaan mielihalujen perässä. Tarve ja kiinnostuksen kohde sekä mahdollisuudet niiden täyttämiseen ovat perusoikeuksia yhteiskunnassa. Lapset eivät kykene vaatimaan oikeuksiaan itse samalla tavalla kuin aikuiset. Valta todellisuuden rakentamisesta on aikuisilla.

Varhaiskasvatuksen ylimmän johdon ja poliitikkojen on varsin mahdollista alkaa edustaa lasten etuja. Kuten monet kentällä olevat työntekijät ja lasten vanhemmat nyt tekevät. Lasten reaktioita pitää osata kuunnella ja kääntää niiden kielelle, jotka eivät itse ymmärrä. Käännösvirhe tai kääntämättä jättäminen, jopa ongelmien vähättely, on vakava puute kyseisten 0-6v. kansalaisten näkökulmasta.

Opettajien ja johtajien siellä kentällä soisi todellakin kuuntelevan, mitä muullakin työyhteisöllä on sanottavaa lasten oikeuksien toteutumisesta käytännössä. Hoitajat ovat ryhmässä koko ajan, usein ainoana täysi-ikäisenä vastuullisena. Tottakai he tietävät, onko siellä kaikilla hyvä olla vai ei ja mitä lapset tarvitsevat. Ei hoitajan tai kenenkään tehtävä ole harhaisesti uskotella että "pärjäillään" on sama asia kuin kaikkien ryhmään sijoitettujen lasten kasvu- ja oppimisedellytysten toteutuminen heidän tarpeensa ja kiinnostuksenkohteensa huomioiden.

Siis noudatetaanko lakia vai onko se viitteellinen ehdotus? Tulkintoja on ainakin tullut joka intressitahon suunnalta. Mitä lapset on mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuuluu kollegat?

Ihan hyvää.

Vastavirtaan, sopii pirtaan.

Ammattivalittajien runsas joukko,

toiveissaan palkkojen muhkea nosto,

joutuvat kaiketi pettymään.

Kun rahaa ei valitus tuonutkaan, eikä kehuja asiakkaat suoneetkaan, vaan loputkin mehut valitus vei, ei kuulu päiväkodista hip hurrei!

Mut perustehtävään keskittyen, oman tontin hoitaen, työn ilon säilyttäen ja ammattilaisena toimien.

On saamapuolella työssä tässä, arvokkaassa ja tärkeässä.

Voi LUOJA 🤢

Kai sulla on vielä Marimekon iloinen mekko ja terveyssandaalit?

Ihan oikeasti, tuo meni yli ja pahasti, ei ole enää tuollaisen aika ollut vuosiin.

Perusteltu kritiikki on tervetullutta, mutta valitus vie loputkin voimavarat, kuten varmaan olet huomannutkin.

Oma kritiikkini kohdistuu - ei niihin jotka ovat säilyttäneet työn ilon - vaan niihin, jotka valittaen roikkuvat suojatyöpaikoissaan lasten ja työyhteisöjen taakkana. Ei kaikilla "tarhatädeillä" asenne, ammattitaito ja osaaminen vaan riitä. (Ja tällä vaihtuvuudella entistä harvemmalla riittää ):[

Itsekin valitat. Onko asenne kohdalla sinulla?

Työstä voi valittaa vaikka asenne on hyvä. Olosuhteet eivät vain ole hyvät opettajien kannalta, tajuat sen itsekin jos olet alalla

"Varhaiskasvatuksenopettaja, joka kirjaa suunnitelmia on vastuussa siitä, että kirjaa ne. Hoitajat ovat ryhmässä koko ajan, usein ainoana täysi-ikäisenä vastuullisena. Tottakai he tietävät, onko siellä kaikilla hyvä olla vai ei ja mitä lapset tarvitsevat.

Ei hoitajan tai kenenkään tehtävä ole harhaisesti uskotella että "pärjäillään" on sama asia kuin, kaikkien ryhmään sijoitettujen lasten kasvu- ja oppimisedellytysten toteutuminen heidän tarpeensa ja kiinnostuksenkohteensa huomioiden.

Siis noudatetaanko lakia vai onko se viitteellinen ehdotus? "

Noudatetaanko lakia? Hyvä kysymys. Riippuen siitä, mitä lakia tarkoitat?

Vanhemmat/huoltajat kyselevät missä varhaiskasvatuksenopettajat ovat, kun vain vasu-keskusteluissa heitä näkyy mutta arjessa ei. Hoitajat tulevat tutuiksi, ope pysyy usein etäisenä.

No, ehkä opet ovat siellä kirjaamassa niitä varhaiskasvastussuunnitelmia ja soittelemassa ja perehtymässä asioihin. Eivät voi olla ryhmässä samaan aikaan kun toimistossa koneen ääressä, elleivät tekisi kotonaan ylitöissä oman perheen kustannuksella suunitelmiaan.

Monille motivoituneelle opeille ei ole annettu mahdollisuutta hoitaa ryhmissään lapsten kanssa työtään niin hyvin kuin haluaisivat, kun muuta pakollista sälää on sysätty harteille niin paljon, täytyy kiirehtiä tekemään myös ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierail
</p>

<p>[quote=Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon puhutaan siitä että lapset ovat valvomatta kun ei aikuisia riitä.

Miksi kuitenkin joka kerta kun kävelen lähellä olevan päiväkodin pihalta siellä näyttää aikuiset olevan yhdessä supussa keskenään ja lapset ovat ympäri pihaa valvomatta? Eikö näiden työntekijöiden olisi syytä hajaantua ympäri pihaa eikä jutella keskenään?

Kyllä , se on hyvin tärkeää myös. Mutta on myös  tärkeä sopia niistä asioista miten taas päivä mennään etee päin milloin minkäkin erikoistilanteen takia tai joskus ihan vain vaihtaa muutama rohkaiseva sana työkaverin kanssa. Ulkoilutilanne on yleensä ainut. 

Ja ihan varmasti joskus jauhavat ihan muutakin, mutta työilmapiirin takia sellaienkin on aika tärkeää. 

Muutama rohkaiseva sana?Nämä työntekijät eivät koskaan ole siellä missä lapset vaan yleensä yhdessä porukassa keskellä pihaa. Näin on kuulema myös kaverin lapsen päiväkodissa.

Se on suht yleistä, siis nuo "juttufoorumit" siellä pihalla, mutta ei voi kuitenkaan leimata kaikkia taloja samanlaisiksi.

Riippuu paljon yksikön johtajastakin, salliiko hän kys toiminnan ja puuttuuko siihen havaitessaan sitä. Lopuksi: korona-aikana varsinkin se pihalla työkaverin näkeminen on hyvin todnäk ainoa hetki päivässä, jopa viikossa, kun näkee työkaverin toisesta ryhmästä. Silloin kai aika inhimillistä, että vaihdetaan muutama sananen? Ja btw, sen verran harjaantunutta se väki siellä pihallakin on, että pystyvät samalla kun suu hieman käy, havainnoimaan pihankin tapahtumia.

Ja ei pidä unohtaa vertaistuki-pointtia.

Tuo kommentti olikin liittyen siihen että valitetaan ettei valvovia silmiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin tehdään käytännössä kaikkea muuta kun valvotaan. Pääasiallinen tehtävä siellä päiväkodissa luulisi olevan kuitenkin niiden lasten kanssa oleminen eikä työkavereiden kanssa jutteleminen.

Me ei hemmetti vie mitään muuta tehdäkään kuin olla niiden lasten kanssa. Hyvä että edes vessassa päästään käymään. Kahvilla hyvänä päivänä sen 10min. Kaiken muun ajan olen niissä teidän lapsissa kiinni venyen ja paukkuen ja sitten syyllistetään, kun siellä pihalla kehtaan työkaverilta kysyä, että mitä kuuluu. Yleensä en niistä kuulumisista ehdi edes kysyä, koska pitää puhua jotain töihin liittyvää asiaa. Mä en jaksa enää, kun koskaan en saa vanhemmilta mitään kiitosta. Aina vaan haukkuja ja arvosteluja, vaikka yritän teidän lasten eteenne tehdä parhaani ja vielä p*skalla palkalla. Hoitakaa itse lapsenne. 

Niinpä, olisi ihan "hauska" nähdä miten kys vanhemmat "hoitaisivat homman" sen 8h työpäivän aikana, kun kollegoja poissa, sijaisia ei taaskaan ole saatu, lapset känkkäränkässä, erityisen tuen lapset omia itsejään tai ehkäpä jopa erityisen haastavia, vettä sataa kaatamalla eikä uloskaan oikein pääse tai sitten sinne vaan mennään kurahousu ym maratooneineen, lepparissa on 10-20 silittäjän kaipaajaa, joku kastelee sänkynsä/oksentaa/ripuloi tmv, kahvitauolle ei todellakaan ehdi ja hyvä jos sinne pissalle, kakkosasialle ei ainakaan (onneksi itselläni ei suoli töissä ns toimi) jne.jne

Kun sellaisiakin päiviä on, ja säännöllisesti, että ns kaikki tuo, ja enemmänkin, värittää sitä päivää.

Tervetuloa kaiken tuon jälkeen "aukoa maan".

Olen ollut kymmenissä Helsingin päiväkodeissa viimeisen vuoden aikana sijaisena. En ole nähnyt vielä yhtäkään päiväkotia jossa työntekijät eivät olisi ehtineet työpäivänsä aikana tauolle tai vessaan. Usein tauko on ollut 15-30 min ja kyllä siinä ehtii hyvin vessassakin käymään, myös muutenkin päivän aikana täysin vapaasti jos on hätä. Joko nämä väitteet ovat siis täyttä legendaa, tai sitten oikeasti jossain päin on näin uskomattomia päiväkoteja olemassa. Itse olen kuitenkin nähnyt paikkoja laidasta laitaan mutta en koskaan törmännyt tällaiseen.

Uskomatonta, mutta ehkä sitten jossain totta (Helsingissä). Minä olen työskennellyt useassa päiväkodissa muualla Uudellamaalla ja taukojen pitäminen on ollut todellinen haaste. Eikä vessaankaan pääse, jos on ainoana kasvattajana sisällä. Ei naurata.

Ja pahin pula opettajista on juuri Helsingissä joten tuskin siellä kään kaikkialla asiat upeasti toimivat.

Tämä syksy on ollut kyllä helvetillinen näin pk. ssa pääkaupunkiseudulla työssä olevan näkökulmasta. Kaikki ovat väsyneitä. Joka päivä säädetään työvuoroja ja kuka menee auttamaan ketä ja milloin. Sellainen tunne, että ei voi yhtään tietää aamulla, mitä voidaan tehdä, mitä pitää taas muuttaa ja pohtia. On ollut niin hankala kirjoittaa viikkokirjeitä suunnitellusta toiminnasta, kun koko ajan tieto tai vähintään aavistus, että pitää taas jotain peruuttaa tms, kun työntekijöitä poissa eikä sijaisista tietoakaan. Turhauttaa, surettaa, huolestuttaa, mitä tulee tapahtumaan seuraavina vuosina. Tätäkö samaa? Yli 30 vuotta alalla opena, en jaksaisi enää. Olisin hyvä työssäni jos saisi mahdollisuuden, nyt tuntuu niin turhalta koko työ. Nämä fiilikset joululoman lähestyessä. Voimia kaikille varhaiskasvatuksessa puurtaville ❤️

Mikään ei ole näköjään muuttunut vuosikymmenissä.

Olin harjoittelijana päiväkodissa aikoinaan. Harjoittelijat, joita kaksi, juoksi ruokatunnilla ja auttoi lapsia jolloin oma maksettu ruoka jäi syömättä tai kylmeni. Vakinaiset istui nenä kiinni ruokalautasissaan ja ahmivat käsittämättömiä annoksia.

Ulkona satoi tai oli pakkasta. Harjoittelijat menivät edeltä pukemaan lapset ja pukiessa vahtivat lapsia. Lopulta olivat yksin koko ulkoiluajan lasten kanssa, vaikka joukossa oli erityislapsia joista yksi voimakkaana aiheutti välillä pahoja uhkatilanteita muille lapsille. Vakinaiset jäivät seuraamaan toimiston verhojen takaa tai kenties ihan ulkoilun viime vaiheessa osa viitsi tulla pihalle.

Ihmeesti oli usein kokouksia kesken päivän ja harjoittelijat lasten kanssa.

Askartelutuokio piti keksiä tyhjästä. Kaapissa materiaaleina vain värejä, paperia, jogurttipurkkeja sekä käpyjä. Sekin arvioitiin.

Kun päiväkodinjohtaja oli välillä taas sovussa siivoojan kanssa niin osa siivoustehtävistä pukattiin harjoittelijoiden tehtäväksi pitkiksi ajoiksi päivittäin.

Mikäli joku lapsi kiintyi harjoittelijaan niin päiväkodinjohtaja kielsi tämän ja vaati neutraalia suhtautumistapaa. Itsellään oli kyllä suosikit ja juurikin niiden silmäätekevien tai rikkaiden lapsista. Harjoittelijan piti suhtautua neutraalisti kaikkiin.

Sitä nöyryytyksen määrää mitä harjoittelijoihin johtaja kohdisti, ei voi edes kuvata.

En halunnut alalle.

Syyskausi takana varhaiskasvatuksen opettajan työtä esiopetuksessa ja toukokuussa aion jättää irtisanomiskirjeen. Vastuun ja työn määrä on järkyttävä palkkaan nähden, yhteistyökumppaneina lastensuojelua, perheneuvontaa jne. Haastavia vanhempia ja haastavia lapsia. Ihania hetkiä ja paljon oppimisen ja onnistumisen iloa ja riemua. Tärkeitä hetkiä niiden haastavimpien kanssa. Se ei vain riitä korvaamaan sitä haastetta, jonka kohtaa päivittäin. Omassa tämän vuoden ryhmässäni ei ole edes lapsia, joilla olisi mitään diagnoosia tms., mutta käyttäytymisen haasteet ovat niin yleisiä nykyään normaaliryhmässä, että uuvuttavat helposti aikuiset, jos resurssi ei ole kohdillaan. Viime vuosina alalle on hiipinyt ennen näkemätön sijais- ja työntekijäpula, jota ei kyllä millään lisäkoulutuksella tulla purkamaan. Jokainen päivä alkaa neuvottelulla, kuka auttaa missäkin ryhmässä ja yhdessä mietitään, mihin ryhmään sijainen menee jos sellainen saadaan (tarvehan siis on aina useammassa ryhmässä). 

Varhaiskasvatus tarvitsisi neljän kasvattajan ryhmiä, joissa toimisi lisäksi matalalla kynnyksellä varhaiskasvatuksen erityisavustaja. Tämän lisäksi tarvitaan päiväkotiapulaisia ja muita lisäkäsiä. Vaikka tällainen muutos tulisi, niin aika isot palkankorotukset pitäisi laittaa lisäksi, jotta työntekijöitä löytyisi ainakaan varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Vastuun määrä tuntuu aivan liian kovalta tällaiseen palkkaan nähden. Eilenkin kirjoitin lausunnon sosiaalityöntekijälle samalla kun hoitaja oli yksin koko ryhmän kanssa. Kiire oli kova, ja kyllä sitä miettii, että kirjoitinhan vain faktat ja vastasinhan kysymyksiin oikein. Sama juttu kouluun menevien esiopetussuunnitelmien, pedagogisten arvioiden ja selvitysten yms. kanssa. Kyllä sitä oikeasti miettii, että onko palkka sen väärti, että ottaa samalla riskin, että joku vanhempi loukkaantuu niissä kiireessä kirjoitetuista asioista ja vie asiaa eteenpäin. 

Kamalintahan on kuitenkin se, että päivittäin näkee sen tarpeen mikä lapsilla on, ja ei pysty siihen vastaamaan. Näkee tarpeen sylille, huomiolle, kannustukselle, aikuisen kanssa leikille, uuden oppimiselle (varsinkin jos oppimisessa on haasteita), mutta et vain pysty siihen vastaamaan. Alalle on myös pesiytynyt aivan naurettavia hankkeita yms. joilla ilmeisesti paikataan sitä, ettei pätevää henkilökuntaa ole alalla riittävästi. Nämä vievät liikaa aikaa siltä suunnittelulta, jonka voisi oikeasti kohdistaa ryhmän tarpeisiin ja ylipäätään ihan siltä, että voisi työskennellä siellä ryhmässä esimerkiksi ihan ollen leikissä lasten kanssa ja samalla tukien heidän leikki- ja kaveritaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinisku päivähoidolle on nämä uudet jätti suuret laitospäiväkodit.

Paljon hyvää päivähoidon peruskäytäntöä on poljettu alas.

Ainakin hesassa , pk Tilhessä on 28 lasta tungettu samoihin tiloihin. En tiedä miten on järjestetty toiminta mutta laittomalta haiskahtaa.

Ryhmässä saa olla paikalla kolmen kasvattajan lapset, eli 3 x 7 lasta (yli 3-vuotiasta). Ei enempää. Ei edes siten, että ryhmään saataisiin neljäs kasvattaja.

"Syyskausi takana varhaiskasvatuksen opettajan työtä esiopetuksessa ja toukokuussa aion jättää irtisanomiskirjeen."

--

". . . .Kamalintahan on kuitenkin se, että päivittäin näkee sen tarpeen mikä lapsilla on, ja ei pysty siihen vastaamaan. Näkee tarpeen sylille, huomiolle, kannustukselle, aikuisen kanssa leikille, uuden oppimiselle (varsinkin jos oppimisessa on haasteita), mutta et vain pysty siihen vastaamaan.

Alalle on myös pesiytynyt aivan naurettavia hankkeita yms. joilla ilmeisesti paikataan sitä, ettei pätevää henkilökuntaa ole alalla riittävästi. Nämä vievät liikaa aikaa siltä suunnittelulta, jonka voisi oikeasti kohdistaa ryhmän tarpeisiin ja ylipäätään ihan siltä, että voisi työskennellä siellä ryhmässä esimerkiksi ihan ollen leikissä lasten kanssa ja samalla tukien heidän leikki- ja kaveritaitoja."

Täsmälleen tämä on tilanne .

Opettajat ensin kuormittuvat, sitten uupuvat ja lopuksi irtisanoutuvat.

Hoitajilla sama, hyvä viikko on jokainen viikko kun "kaikki lapset pysyvät terveinä eikä kellekään satu mitään". Tämä on äärettömän surullista, kun oikeasti alalla on todella taitavia kasvattajia jotka aidosti välittävät ryhmänsä lapsista ja haluavat heille parhaan mahdollisen päiväkoti/esikoulu-ajan. 

Alkavatko sitoutuneet ihmiset, jotka pysyvät olla tulevaisuudessa harvinaisuuksia?

Ala alkaa pyöriä random-sijaisilla jotka ei harmainta hajua tai kokemusta kasvatusalasta tai opinnoista tulevat "kokeilemaan " alaa tai "työllistettyinä"?

Pysyviä työntekijöitä ei löydy nyt eläköityvien tai itsensä irtisanovien paikoille?

Tässäkö sitä odotellaan kunnon katastrofia kaikessa rauhassa ennenkuin aletaan heräillä että mitä nyt tehdään.

Laadukasta  varhaiskasvatustamme ajetaan nyt ( täysin tietoisesti alan ahdingosta)  alas riittämättömin resurssein ja alipalkkauksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ympärivuorokautinen yksikkö. Ollaan jo yli 10v. (mitä olen ko. päiväkodissa työskennellyt) pidetty huoli siitä, että suhdeluvut pitää paikkansa. Ei koskaan jää edes ulos enempää lapsia mitä suhdeluku alkaa myöten. Tiedetään jo viikko etukäteen lapsien määrä, ja sen mukaan mietitään myös aikuiset.

Väärin käytetty pykälä tuossa kvtessissä on se tilapäinen ylitys. Sehän on aina semmonen, mitä ei etukäteen voi tietää. Onnettomuudet, ruuhkat yms. niitä ei voi etukäteen tietää. Vanhemmat on sen takia myöhässä.

Törkeästi käytetään sitä kaikenlaisen työntekijävajauksen perusteena.

Vuorohoidossa on tosiaan se hyvä puoli, että vanhempien on varattava hoito työaikojensa puitteissa, mikä helpottaa työvuorosuunnittelua ja suhdeluvuista huolehtimista. Tavallisessa yksikössä lapset saa tuoda vaikka koko päiväksi hoitoon, vaikka vanhemmalla olisi vapaapäivä tai lomaa. 

Niin mutta pitäähän ne hoitoaikavaraukset joka tapauksessa tehdä 1 - 1,5 viikkoa etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

"Syyskausi takana varhaiskasvatuksen opettajan työtä esiopetuksessa ja toukokuussa aion jättää irtisanomiskirjeen."

--

". . . .Kamalintahan on kuitenkin se, että päivittäin näkee sen tarpeen mikä lapsilla on, ja ei pysty siihen vastaamaan. Näkee tarpeen sylille, huomiolle, kannustukselle, aikuisen kanssa leikille, uuden oppimiselle (varsinkin jos oppimisessa on haasteita), mutta et vain pysty siihen vastaamaan.

Alalle on myös pesiytynyt aivan naurettavia hankkeita yms. joilla ilmeisesti paikataan sitä, ettei pätevää henkilökuntaa ole alalla riittävästi. Nämä vievät liikaa aikaa siltä suunnittelulta, jonka voisi oikeasti kohdistaa ryhmän tarpeisiin ja ylipäätään ihan siltä, että voisi työskennellä siellä ryhmässä esimerkiksi ihan ollen leikissä lasten kanssa ja samalla tukien heidän leikki- ja kaveritaitoja."

Täsmälleen tämä on tilanne .

Opettajat ensin kuormittuvat, sitten uupuvat ja lopuksi irtisanoutuvat.

Hoitajilla sama, hyvä viikko on jokainen viikko kun "kaikki lapset pysyvät terveinä eikä kellekään satu mitään". Tämä on äärettömän surullista, kun oikeasti alalla on todella taitavia kasvattajia jotka aidosti välittävät ryhmänsä lapsista ja haluavat heille parhaan mahdollisen päiväkoti/esikoulu-ajan. 

Alkavatko sitoutuneet ihmiset, jotka pysyvät olla tulevaisuudessa harvinaisuuksia?

Ala alkaa pyöriä random-sijaisilla jotka ei harmainta hajua tai kokemusta kasvatusalasta tai opinnoista tulevat "kokeilemaan " alaa tai "työllistettyinä"?

Pysyviä työntekijöitä ei löydy nyt eläköityvien tai itsensä irtisanovien paikoille?

Tässäkö sitä odotellaan kunnon katastrofia kaikessa rauhassa ennenkuin aletaan heräillä että mitä nyt tehdään.

Laadukasta  varhaiskasvatustamme ajetaan nyt ( täysin tietoisesti alan ahdingosta)  alas riittämättömin resurssein ja alipalkkauksin.

Hyvä viikko on sellainen, kun aikuiset pysyvät terveinä ja mahdollisimman moni lapsi jää kipeänä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Syyskausi takana varhaiskasvatuksen opettajan työtä esiopetuksessa ja toukokuussa aion jättää irtisanomiskirjeen."

--

". . . .Kamalintahan on kuitenkin se, että päivittäin näkee sen tarpeen mikä lapsilla on, ja ei pysty siihen vastaamaan. Näkee tarpeen sylille, huomiolle, kannustukselle, aikuisen kanssa leikille, uuden oppimiselle (varsinkin jos oppimisessa on haasteita), mutta et vain pysty siihen vastaamaan.

Alalle on myös pesiytynyt aivan naurettavia hankkeita yms. joilla ilmeisesti paikataan sitä, ettei pätevää henkilökuntaa ole alalla riittävästi. Nämä vievät liikaa aikaa siltä suunnittelulta, jonka voisi oikeasti kohdistaa ryhmän tarpeisiin ja ylipäätään ihan siltä, että voisi työskennellä siellä ryhmässä esimerkiksi ihan ollen leikissä lasten kanssa ja samalla tukien heidän leikki- ja kaveritaitoja."

Täsmälleen tämä on tilanne .

Opettajat ensin kuormittuvat, sitten uupuvat ja lopuksi irtisanoutuvat.

Hoitajilla sama, hyvä viikko on jokainen viikko kun "kaikki lapset pysyvät terveinä eikä kellekään satu mitään". Tämä on äärettömän surullista, kun oikeasti alalla on todella taitavia kasvattajia jotka aidosti välittävät ryhmänsä lapsista ja haluavat heille parhaan mahdollisen päiväkoti/esikoulu-ajan. 

Alkavatko sitoutuneet ihmiset, jotka pysyvät olla tulevaisuudessa harvinaisuuksia?

Ala alkaa pyöriä random-sijaisilla jotka ei harmainta hajua tai kokemusta kasvatusalasta tai opinnoista tulevat "kokeilemaan " alaa tai "työllistettyinä"?

Pysyviä työntekijöitä ei löydy nyt eläköityvien tai itsensä irtisanovien paikoille?

Tässäkö sitä odotellaan kunnon katastrofia kaikessa rauhassa ennenkuin aletaan heräillä että mitä nyt tehdään.

Laadukasta  varhaiskasvatustamme ajetaan nyt ( täysin tietoisesti alan ahdingosta)  alas riittämättömin resurssein ja alipalkkauksin.

Hyvä viikko on sellainen, kun aikuiset pysyvät terveinä ja mahdollisimman moni lapsi jää kipeänä kotiin.

Pävähoitajana tiedän, että näin todellakin on. Sitä loppuunpalaneena mittailee , jos vähänkin aihetta lapselta kuumetta, jos sen saisi  kotiutettua ja näin lapsiryhmää  pienennettyä. Olen tällä hetkellä työttömänä ja hoitanut itseäni. Tiedän olevani hyvä työssäni ja lapsetkin on tykänny. Mutta, voimat hiipuu jostain kumman syystä. Toinen voimavaroja kuluttava tekjiä on rakennusten huono sisäilma, home, joka sairastuttaa työntekijöitä.

Työtehtävien määrä on poissa lapsilta. Jatkuva kiire, kaikki lapsen tarpeet pitäisi hoitaa ja järjestää päiväkodissa olon aikana. 

Kaikki mitä kirjoitetaan päiväkodin toiminnasta esitteessä ei todellakaan pidä paikkaansa, se ei oikeasti  toteudu, sitä on mahdotonta näissä nykyajan vaatimustason puitteissa toteuttaa.

Missä on rauhallinen , leppoisa päiväkoti, jossa lapset saa leikkiä rauhassa niin, ettei sitä olla heti kohta keskeyttämässä, kun pitääkin lähteä ulos tai nyt pitää saada valmiiksi joku askartelutyö tjmv. Toki olen nähnyt hyviä yrityksiä parantaa tätä kiireettömyyttä, mutta ei se oikein tunnu onnistuvan, kun sitten hoitaille järjestetään, jos minkälaista työtehtävää. On harjoittelijoita, kehityskeskusteluihin kirjaamiset ja valmistelut ja pitämiset. On opiskelijoita , jotka tuo meille jotain tehtäviä , jotka meidän pitää kirjata ja palauttaa heille, hohhooijjaa. Helpoksi menee koululaisten opiskelu ja sekin aika on pois lapsilta. Ja kaikenlaista muuta epäkohtaa.

Voisi kirjan kirjoittaa, en jaksa nyt enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinisku päivähoidolle on nämä uudet jätti suuret laitospäiväkodit.

Paljon hyvää päivähoidon peruskäytäntöä on poljettu alas.

Ainakin hesassa , pk Tilhessä on 28 lasta tungettu samoihin tiloihin. En tiedä miten on järjestetty toiminta mutta laittomalta haiskahtaa.

Ryhmässä saa olla paikalla kolmen kasvattajan lapset, eli 3 x 7 lasta (yli 3-vuotiasta). Ei enempää. Ei edes siten, että ryhmään saataisiin neljäs kasvattaja.

Jos ryhmässä on eskareita ja puolipäiväisiä, niin on mahdollista.

Liisa Keltikangas-Järvinen nosti keskusteluun vuosia sitten Usa:ssa tehdyn tutkimuksen, jossa seurattiin päivähoidossa olleita lapsia haastattelemalla ja mm stressihormonia mittaamalla aikuisikään saakka. Mitä suurempia ryhmät olivat, sitä enemmän stressihormonit nousivat aiheuttaen muitakin oireita. Aikuisina tällaisissa ryhmissä hoidetut lapset kärsivät enemmän stressistä ja mielenterveysoireista ja madaltuneesta stressinsiedosta kuin pienemmissä 3-4 lapsen verrokkiryhmässä olleet. Mitä nuoremmista lapsista oli kyse, sitä enemmän ilmeni stressiä. Syynä tähän on lapsen ikä ja aivojen kehittyneisyys. Mitä nuorempi lapsi sitä vähemmän on työkaluja ymmärtää ja käsitellä ympärillä pyörivää ärsykkeiden tulvaa suurissa ryhmissä.

Keltikangas-Järvinen suosittelikin alle 3 v hoitopaikkaa jossa on max 4 lapsen ryhmä ja yksi turvallinen aikuinen, joka ei jatkuvasti vaihdu. Tämä on tärkeää kiintymyssuhteiden luomisen kannalta. Tämän ikäiset lapset tarvitsevat lähinnä turvallisen ja kodinomaisen hoitympäristön. Perhepäivähoidossa tällainen ideaali tilanne olisi mahdollinen. Mutta koska pph on hiipuva hoitomuoto, eikä sitä ole haluttu kehittää, on tilanne siltä osin maassamme huono.

Yli 3 v alkavat kaivata enevissä määrin sosiaalisia suhteita ja muita virikkeitä, joita päiväkotiympäristö voi tarjota enemmän, mikäli hoitajamitoitukset ovat kohdillaan. Lapsen aivot ovat kehittyneet tuolloin tarpeeksi niin että hän voi pärjätä suuremmissakin ryhmissä.

Lisäksi siihen miten lapsi kokee hoitoympäristönsä kuormittavuuden vaikuttaa myös hänen temperamenttinsa. Ujot ja hiljaiset väistyvät vaativimpien tieltä, eivätkä saa ääntään kuuluviin. Tämä voi altistaa kiusatuksi tulemiselle myöhemmin, tai jopa jo pk:ssa. Kuka siellä ehtii tai pystyy vaikuttamaan tällaisiin asioihin kiireessä ja suurissa ryhmissä? Onko aikaa riittävästi huomioimiseen?

Lastenhoito ja varhaiskasvatus on monimutkainen fyysis-psyykkinen paletti johon vaikuttavat myös lapsen temperamentti ja kasvuympäristö. Nyt on nähtävissä että tätä palettia on kehitetty viime vuosikymmenet suurimmaksi osaksi kustannustehokkuuden näkökulmasta. Suuret päiväkodit ovat kustannustehokkaita. Kun päälle lätkäistään vielä suuret tavoitteet minimikustannuksilla ei paletti voi olla tehokas kuin rahallisesti. Mitä inhimillistä psykofyysistä kärsimystä tälläisissä tehokasvattomoissa hoidetut lapset ja heidän hoitajansa ovat joutuneet kokemaan, ja millaisia vaikutuksia niistä tulee olemaan heidän elämäänsä, nähdään vasta vuosikymmenten kuluttua. Onko meillä silloin enenevissä määrin nuoria ahdistuneita ja masentuneita aikuisia, joiden työkyky on madaltunut? Hintalappu sille tulee olemaan jotain ihan toista luokkaa kuin mitä tehokasvattomoissa nyt säästetään. Ja hintaa tästä johtuvalle inhimilliselle kärsimykselle ei voi edes laskea.

Tällä systeemillä temperamentiltään "hiljaiset" eivät kyllä peri maata (heidän kykynsä menetetään ja he syrjäytyvät/masentuvat herkemmin), vaan huomionhaluiset ja -hakuiset jotka oppivat jo pienenä kuinka täällä pärjätään

. Tämä näkyy esim työpaikkailmoituksissa kun haetaan sosiaalista, kaikkien kanssa toimeentulevaa työntekijää. Liehuuko tällainen tt juttelemassa kaikkien kanssa joka paikassa kun työt jää tekemättä? Se hiljaisempi tyyppi voisi puurtaa senkin ajan töitä. Kaikkia tarvitaan, ei vain niitä jotka haluavat näkyä ja kuulua koko ajan.

Minua surettaa tämä lasten puolesta niin paljon. Meillä molemmilla lapsilla ihanat hoitajat, hyvin järjestetty toiminta, ulkoillaan retkeillään, jaksetaan raportoida, lapset menevät mielellään hoitoon jne. Mutta kyllä päiväkodissa jotain on pielessä, vaihtuvuus on todella kovaa, oikeastaan yksikään ryhmän alkuperäisestä hoitajasta ei ole enää töissä vaan ryhmästä on lähtenyt viimeisen 4 vuoden aikana 5 vakituista hoitajaa. Juuri tällä viikolla kuulin pienemmän lapseni lempihoitajan, johon lapsi oli siis erittäin leimautunut, lähteneen yhtäkkiä :(

jokaisen lähtö on ollut meille kova paikka ja lapset surevat. Rakasta ihmistä ei näe enää ikinä. En minä tietenkäänbketään voi pakottaakaan jatkamaan huonossa työpaikassa itsekkäästä syystä.

Tämä Vantaalla uudessa "hyvän alueen" päiväkodissa jossa ei edes ole haasteina kieliongelmia, syrjäytymistä ym. vaan kaiken pitäisi olla kerta kaikkiaan ihan hyvin. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa tämä lasten puolesta niin paljon. Meillä molemmilla lapsilla ihanat hoitajat, hyvin järjestetty toiminta, ulkoillaan retkeillään, jaksetaan raportoida, lapset menevät mielellään hoitoon jne. Mutta kyllä päiväkodissa jotain on pielessä, vaihtuvuus on todella kovaa, oikeastaan yksikään ryhmän alkuperäisestä hoitajasta ei ole enää töissä vaan ryhmästä on lähtenyt viimeisen 4 vuoden aikana 5 vakituista hoitajaa. Juuri tällä viikolla kuulin pienemmän lapseni lempihoitajan, johon lapsi oli siis erittäin leimautunut, lähteneen yhtäkkiä :(

jokaisen lähtö on ollut meille kova paikka ja lapset surevat. Rakasta ihmistä ei näe enää ikinä. En minä tietenkäänbketään voi pakottaakaan jatkamaan huonossa työpaikassa itsekkäästä syystä.

Tämä Vantaalla uudessa "hyvän alueen" päiväkodissa jossa ei edes ole haasteina kieliongelmia, syrjäytymistä ym. vaan kaiken pitäisi olla kerta kaikkiaan ihan hyvin. Ei ole.

Niin, Suomessa ei kyllä voi pakottaa yhtään mistään syystä ketään töihin eikä hoitoon päiväkotiin.

Pakottaa voi korjaamaan työolot ja lasten kasvuolot lakien määräämälle tasolle, mielellään minimiä paremmiksi, jotta riskit pienenee.

Onkohan nyt niin, että osittain juuri viittaamalla lasten ja perheiden suruun työntekijöiden reagoidessa sietämättömiin oloihin ollaan juuri tultu tähän tilanteeseen? Naisvaltaiset alat mitätöidään vetoamalla tunteisiin, jaettuun hoitovastuuseen, viattomien kärsimykseen, häpeään, naisten keskinäiseen solidaarisuuteen poikasten, vanhusten tai potilaiden puolesta ja johonkin myyttiseen kutsumuksen olla pyhimys tai ikuisesti maallisia asioita korkeampien arvojen puolesta uhrautuva heikkojen auttaja.

Kyseessä on oikeasti huonot kunnallisten ja yksityisten työnantajien tarjoamat työolot. Halutaanko sijoittaa näihin palveluihin vai ei? On monia, jotka eivät halua itselleen huonoa työsuhdetta ja huonoja työoloja. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Palvelualoilla on yleistä, että asiakkaalle väitetään tuotteen olevan parempi kuin se on. Katso vaikka rakennusalaa: palkkiot ja kate valtavia, valehtelu ja kieroilu arkipäivää, eikä auta vaikka kuinka tulisi surulliseksi, ylitöitä ei tehdä ilmaiseksi eikä kukaan tee mitään kunnian vuoksi.

Sisar hentovalkoiset ja muumimammat on enää historian satuolentoja tai varoittavia esimerkkejä yhteiskunnan epätasa-arvosta.

Ei kannata näyttää lapsille sellaista roolimallia, jos haluaa heidän kasvavan omanarvontuntoisiksi toimijoiksi eikä hyväksikäytettäviksi objekteiksi.

Onko joku pätevä varhaiskasvatuksen opettaja yrittänyt "myydä" Ammattitaitoaan?

Työpaikkaa tarjotessa pyytäkin tiettyä palkka summaa?

Jos on, miten siihen on reagoitu? Mieluiten vielä oliko kunnallinen vai yksityinen?

Jos opettajat pyytäisivät esim 3000€/kk ja kukaan lastenhoitaja ei suostuisi tekemään sijasuutta alle tuon opettajan pyytämän palkan, olisi kunnan palkattava pätevä sillä 3000€ ???

Tämä vaatisi koko Suomen mittakaavassa olevaa "palkka lakkoa"

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa tämä lasten puolesta niin paljon. Meillä molemmilla lapsilla ihanat hoitajat, hyvin järjestetty toiminta, ulkoillaan retkeillään, jaksetaan raportoida, lapset menevät mielellään hoitoon jne. Mutta kyllä päiväkodissa jotain on pielessä, vaihtuvuus on todella kovaa, oikeastaan yksikään ryhmän alkuperäisestä hoitajasta ei ole enää töissä vaan ryhmästä on lähtenyt viimeisen 4 vuoden aikana 5 vakituista hoitajaa. Juuri tällä viikolla kuulin pienemmän lapseni lempihoitajan, johon lapsi oli siis erittäin leimautunut, lähteneen yhtäkkiä :(

jokaisen lähtö on ollut meille kova paikka ja lapset surevat. Rakasta ihmistä ei näe enää ikinä. En minä tietenkäänbketään voi pakottaakaan jatkamaan huonossa työpaikassa itsekkäästä syystä.

Tämä Vantaalla uudessa "hyvän alueen" päiväkodissa jossa ei edes ole haasteina kieliongelmia, syrjäytymistä ym. vaan kaiken pitäisi olla kerta kaikkiaan ihan hyvin. Ei ole.

Mikäs siellä mättää, kun hoitajat lähtee? Ennemmin pedagogisessa vastuussa olevat opettajat tuntuvat uupuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa tämä lasten puolesta niin paljon. Meillä molemmilla lapsilla ihanat hoitajat, hyvin järjestetty toiminta, ulkoillaan retkeillään, jaksetaan raportoida, lapset menevät mielellään hoitoon jne. Mutta kyllä päiväkodissa jotain on pielessä, vaihtuvuus on todella kovaa, oikeastaan yksikään ryhmän alkuperäisestä hoitajasta ei ole enää töissä vaan ryhmästä on lähtenyt viimeisen 4 vuoden aikana 5 vakituista hoitajaa. Juuri tällä viikolla kuulin pienemmän lapseni lempihoitajan, johon lapsi oli siis erittäin leimautunut, lähteneen yhtäkkiä :(

jokaisen lähtö on ollut meille kova paikka ja lapset surevat. Rakasta ihmistä ei näe enää ikinä. En minä tietenkäänbketään voi pakottaakaan jatkamaan huonossa työpaikassa itsekkäästä syystä.

Tämä Vantaalla uudessa "hyvän alueen" päiväkodissa jossa ei edes ole haasteina kieliongelmia, syrjäytymistä ym. vaan kaiken pitäisi olla kerta kaikkiaan ihan hyvin. Ei ole.

Niin, Suomessa ei kyllä voi pakottaa yhtään mistään syystä ketään töihin eikä hoitoon päiväkotiin.

Pakottaa voi korjaamaan työolot ja lasten kasvuolot lakien määräämälle tasolle, mielellään minimiä paremmiksi, jotta riskit pienenee.

Onkohan nyt niin, että osittain juuri viittaamalla lasten ja perheiden suruun työntekijöiden reagoidessa sietämättömiin oloihin ollaan juuri tultu tähän tilanteeseen? Naisvaltaiset alat mitätöidään vetoamalla tunteisiin, jaettuun hoitovastuuseen, viattomien kärsimykseen, häpeään, naisten keskinäiseen solidaarisuuteen poikasten, vanhusten tai potilaiden puolesta ja johonkin myyttiseen kutsumuksen olla pyhimys tai ikuisesti maallisia asioita korkeampien arvojen puolesta uhrautuva heikkojen auttaja.

Kyseessä on oikeasti huonot kunnallisten ja yksityisten työnantajien tarjoamat työolot. Halutaanko sijoittaa näihin palveluihin vai ei? On monia, jotka eivät halua itselleen huonoa työsuhdetta ja huonoja työoloja. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Palvelualoilla on yleistä, että asiakkaalle väitetään tuotteen olevan parempi kuin se on. Katso vaikka rakennusalaa: palkkiot ja kate valtavia, valehtelu ja kieroilu arkipäivää, eikä auta vaikka kuinka tulisi surulliseksi, ylitöitä ei tehdä ilmaiseksi eikä kukaan tee mitään kunnian vuoksi.

Sisar hentovalkoiset ja muumimammat on enää historian satuolentoja tai varoittavia esimerkkejä yhteiskunnan epätasa-arvosta.

Ei kannata näyttää lapsille sellaista roolimallia, jos haluaa heidän kasvavan omanarvontuntoisiksi toimijoiksi eikä hyväksikäytettäviksi objekteiksi.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, pahoittelut kirjoitukseni sävystä, en tarkoittanut vedota kenenkään tunteisiin tmv. Lapset vaan on tärkeintä mitä minulla on.

Olen myös rakentanut talon ja mitään ei saa halvalla. Silti talo on vaan talo, materiaa. Miksei sama tosiaan toimi tärkeämpien asioiden kohdalla.

Oli miten oli, toivon todella, paitsi työntekijöiden, myös edelleen lasten vuoksi että muutos työoloihin tulisi.