Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
"20v alaa seuranneena ja siellä työskennelleenä (viimeiset 10v opena) voin allekirjoittaa.
Iso haaste on myös se, että suurin osa ainakin oman alueen ja kaupungin päiväkotien johtajista on sosionomitaustaisia. Heiltä puuttuu pedagoginen osaaminen ja ymmärrys lapsen kehityksestä -silloin on vaikea pedagogisesti johtaa. Vaikka perustelen päätöksiä (esim liikaa tuentarpeisia lapsia ryhmässä 12/21, tehtävä siirtoja tai pudotettava lapsimäärää koska liikaa kuormitusta ja sosiaalisia suhteita nepsyille. Ei auta että lisätään kielitaidoton ja kouluttamaton avustaja ryhmään) -en tule kuulluksi. Lapset on numeroita ja kasvattajista niistetään parhaat hetkelliset tehot. Sitten ihmetellään kun ei kukaan jaksa."
Kielitaidoton ja kouluttamaton avustaja ei auta ryhmässä mitään, se on totta. Mut miettikääs kun nykyään kielitaidoton ja kouluttamaton otetaan , jos vain suostuu, myös kasvatusvastuulliseksi eli hoitajaksikin. Näihin törmää melkein joka päiväkodissa jo, koska työvoimapula on niin suuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista perehdytystä päiväkotityöhön on tarjolla? Jos on ollut nuoruudessaan hoitajana ja opettajana silloisissa päiväkodeissa (muodollinen pätevyys vo tehtäviin), mutta viimeisen vuosikymmenen+ tehnyt muita töitä täysin eri alalla (akateeminen asiantuntijatyö kansainvälisissä verkostoissa), niin kuinka ja kuka perehdyttää töissä tähän uuteen vaka-toimintaan?
Toiminnasta saa median perusteella käsityksen, että se eroaa vuosituhannen alun päiväkodeista paljon. Onko näin? Kiinnostuksesta voisin palata kasvatusalalle edes hetkeksi, kun omat lapset ovat aikuisia ja teoreettinen työ varsin kuormittavaa kilpailutuksineen ja matkustamisineen. Pienryhmät olivat käytössä jo 1990-luvulla, samoin retket, taidetoiminta, leikkipainotteisuus, sadut, teatteri, leipominen, musiikki ja monenlainen liikkuminen esim. pihapeleissä. Eivät ne ole mitään uutta lasten kasvatuksessa, tietenkään - aina ja kaikkialla lapset ovat olleet kiinnostuneita sellaisesta toiminnasta.
Mikä siis on uutta? Käytännössä? Teoriassa? Onko julkaistu kirjallisuutta, josta saisi selkeän kuvan nykyisen varhaiskasvatuksen eroista edeltäneeseen päivähoitoon?
Kyse on ennen kaikkea valtavasta periaatetason muutoksesta.
Päivähoito oli lastenhoitopalvelu joka oli suunnattu ennen kaikkea työssäkäyville tai opiskeleville vanhemmille. Hoidon lisäksi siellä järjestettiin ns. virikkeitä, mutta näitä pidettiin toiminnan kannalta toissijaisina.
Varhaiskasvatus sen sijaan on lasta itseään varten. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tutkittuun tietoon perustuvaa toimintaa jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Jokaiselle lapselle laaditaan oma varhaiskasvatussuunnitelma, ja lisäksi on ryhmä-, päiväkoti- ja kuntakohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat sekä valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellään, miten kunkin lapsen, ryhmän yms. taitoja voidaan kehittää parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän pohjalta järjestetään erilaisia harjoitteita liittyen esimerkiksi, tunnetaitoihin, kaveritaitoihin, karkea- ja hienomotorisiin taitoihin tai musikaalisiin taitoihin. Jokaisella varhaiskasvatuspäivällä on oma teemansa joka myös kommunikoidaan lasten vanhemmille. Esimerkiksi meillä se on huomenna karkeamotoriset taidot, eli järjestämme lapsille erilaisia niihin liittyviä harjoitteita. Tämä ei tarkoita päivähoidossa käytettyjä tuokioita, vaan harjoitteet ovat integroitu osa lapsen varhaiskasvatuspäivää. Varhaiskasvatuksen käyttöönotto on ollut valtava koulutuksellinen haaste varhaiskasvattajille, ja mm. tästä syystä sosionomi ei enää ole pätevä vakaopeksi, vakahoitajien määrää ryhmissä ollaan laskemassa ja lisäksi tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi vakaope suorittaisi kandidaatin tutkinnon sijasta maisterin tutkinnon. Varhaiskasvatus on yhä tärkeä osa lapsen kasvupolkua kuin esi- ja alkuopetuskin, ja varhaiskasvatus nähdään keskeisenä keinona mm. syrjäytymisen ehkäisyn kannalta.
Miten koulukuraattori liittyy tähän keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
No miksi ne maisterit ei pysy siellä päiväkodeissa? Tai edes mene sinne?
Jos opiskelee maisteriksi asti päiväkotityötä luulisi kiinnostavan tehdä sitä työtä. Eikö niitä maistereita voisi velvoittaa laittamaan homma kuntoon? Lääkäreilläkin on valansa velvoittamana pakko hoitaa hoidon tarpeessa olevia ihmisiä, vaikka omalla lomamatkallaan lentokoneessa.
Jos kaikki Suomen yhteiskunnan veronmaksajien rahoilla kouluttamat, pätevät varhaiskasvatuksen opettajat, maisterit, kandit ja muut korkeakoulutetut kerättäisiin rekisteristä ja pakotettaisiin töihin sinne päiväkoteihin heti, koska se on lasten hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, niin eikö asiat silloin korjautuisi?
Joka ryhmässä 2 pätevää opettajaa ja yksi pätevä hoitaja. Eikä saa irtisanoutua, pakko pysyä pestissään niin kauan, kunnes joku vastaavalla koulutuksella pätevöitynyt suostuu ottamaan paikan vastaan.
Kaikki ylijääneet ja epäpätevät ulos ja etsimään muita töitä tai koulutuksia?
Siitä se laatu paranee, kun joukko hapannaamoja pesee niitä kakkapeppuja siellä vastentahtoisesti. Teoriassa toimii, miten käytännössä?
Ei ne maisterit jaksa/halua päiväkotityön arkea. Se on melko kaukana teoreettisista viitekehyksistä ja rauhallisista opiskeluympäristöistä.
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-ennen päiväkodeissa oli kiva hämärä nukkarissa, jossa kynttilän tai lukulampun valossa luettiin satuja ja lapset nukahtivat kerrossänkyihinsä pehmeiden täkkien alle yöpuvuissa tai alusvaatteissaan.
-nykyään on lattiatasoiset, pinottavat muovikehikot, joissa pingoitettu hygieniaverkko, pelkkä lakana ja toinen lakana päälle, digilaitteelta soi suoratoistopalvelun rikkonainen ääni jostain syntikkamusiikista, aikuiset komentaa lapsia pysymään paikallaan, lapset ovat päivävaatteet päällä, levottomia, kiemurtelevat, huutelevat, eivät pysy sängyssä, kiroilevat, sylkevät ja kiljahtelevat, purevat, potkivat, kikattelevat ja mölisevät, moni tuhrii omalla kakallaan ympäristöä ja itseään
- kynttilöitä ei todellakaan ole
-moni asia on muuttunut. Ei siellä kukaan ketään mihinkään "perehdytä"
Lisäisin vielä, että ennen nukkarissa lapset saivat nukkua, jos nukahtivat. Nykyään alkaa jo 1-vuotiailla se "Maikki saa nukkua 45 minuuttia ja Kalle 20 minuuttia" -show, koska vanhemmat eivät saa lapsiaan muuten illalla unille.
Väittäisin, että iso osa varhaiskasvatuksen nykyisistä kuormittavista asioista on lähtöisin sieltä lasten kotoa. Vanhemmat eivät enää osaa tai jaksa olla lastensa kanssa, vaan ne sysätään yhteiskunnan kasvatettavaksi ja sitten vielä esitetään vaatimuksia, miten sitä meidän Maikkia tai Kallea pitää kasvattaa. On unirajoituksia, pukemisvaatimuksia, Maikin vanhemmat kauhistuvat, jos ulkoillaan sateessa ja Kallen vanhemmat suuttuvat, jos sadekelillä ei ollakaan ulkoiltu. Maikin äiti on kotona vauvan kanssa ja Kallen isä työttömänä, mutta molemmat tuodaan aamulla jo ennen aamupalaa, koska kotona ei ruoka maistu ja aamut nyt ovat sellaista härdelliä. Molemmat haetaan iltapäivällä neljän jälkeen, että vanhemmat saavat hakea lapsen pihalta valmiiksi puettuna, eikä kotona tarvitse enää lapsen kanssa ulkoilla. Maikki ja Kalle tuodaan myös loma-aikoina päivystävään päiväkotiin, koska 2-vuotias Maikki kaipaa leikkikavereita ja Kallen isä lähtee kalastusreissulle ja äidillä ei ole silloin lomaa. Ja samassa ryhmässä on vielä 10 muutakin lasta ja perhettä vaatimuksineen ja toiveineen.
Ennen päiväkodin arjessa oli myös rauhallisia hetkiä aamuisin, iltapäivisin ja loma-aikoina, jolloin ehti oikeasti keskittyä rauhassa lapsiin ja viettää kiireettömästi mukavia hetkiä yhdessä. Nykyään tuntuu, että kaikki lapset ovat aina paikalla, aamusta iltaan ja ympäri vuoden, mutta johtoportaassa ei ole herätty reagoimaan tähän muutokseen, että lasten päivät ovat pidentyneet ja lomat vähentyneet, vaan työtä tehdään samoilla resursseilla kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ennen päiväkodeissa oli kiva hämärä nukkarissa, jossa kynttilän tai lukulampun valossa luettiin satuja ja lapset nukahtivat kerrossänkyihinsä pehmeiden täkkien alle yöpuvuissa tai alusvaatteissaan.
-nykyään on lattiatasoiset, pinottavat muovikehikot, joissa pingoitettu hygieniaverkko, pelkkä lakana ja toinen lakana päälle, digilaitteelta soi suoratoistopalvelun rikkonainen ääni jostain syntikkamusiikista, aikuiset komentaa lapsia pysymään paikallaan, lapset ovat päivävaatteet päällä, levottomia, kiemurtelevat, huutelevat, eivät pysy sängyssä, kiroilevat, sylkevät ja kiljahtelevat, purevat, potkivat, kikattelevat ja mölisevät, moni tuhrii omalla kakallaan ympäristöä ja itseään
- kynttilöitä ei todellakaan ole
-moni asia on muuttunut. Ei siellä kukaan ketään mihinkään "perehdytä"Lisäisin vielä, että ennen nukkarissa lapset saivat nukkua, jos nukahtivat. Nykyään alkaa jo 1-vuotiailla se "Maikki saa nukkua 45 minuuttia ja Kalle 20 minuuttia" -show, koska vanhemmat eivät saa lapsiaan muuten illalla unille.
Väittäisin, että iso osa varhaiskasvatuksen nykyisistä kuormittavista asioista on lähtöisin sieltä lasten kotoa. Vanhemmat eivät enää osaa tai jaksa olla lastensa kanssa, vaan ne sysätään yhteiskunnan kasvatettavaksi ja sitten vielä esitetään vaatimuksia, miten sitä meidän Maikkia tai Kallea pitää kasvattaa. On unirajoituksia, pukemisvaatimuksia, Maikin vanhemmat kauhistuvat, jos ulkoillaan sateessa ja Kallen vanhemmat suuttuvat, jos sadekelillä ei ollakaan ulkoiltu. Maikin äiti on kotona vauvan kanssa ja Kallen isä työttömänä, mutta molemmat tuodaan aamulla jo ennen aamupalaa, koska kotona ei ruoka maistu ja aamut nyt ovat sellaista härdelliä. Molemmat haetaan iltapäivällä neljän jälkeen, että vanhemmat saavat hakea lapsen pihalta valmiiksi puettuna, eikä kotona tarvitse enää lapsen kanssa ulkoilla. Maikki ja Kalle tuodaan myös loma-aikoina päivystävään päiväkotiin, koska 2-vuotias Maikki kaipaa leikkikavereita ja Kallen isä lähtee kalastusreissulle ja äidillä ei ole silloin lomaa. Ja samassa ryhmässä on vielä 10 muutakin lasta ja perhettä vaatimuksineen ja toiveineen.
Ennen päiväkodin arjessa oli myös rauhallisia hetkiä aamuisin, iltapäivisin ja loma-aikoina, jolloin ehti oikeasti keskittyä rauhassa lapsiin ja viettää kiireettömästi mukavia hetkiä yhdessä. Nykyään tuntuu, että kaikki lapset ovat aina paikalla, aamusta iltaan ja ympäri vuoden, mutta johtoportaassa ei ole herätty reagoimaan tähän muutokseen, että lasten päivät ovat pidentyneet ja lomat vähentyneet, vaan työtä tehdään samoilla resursseilla kuin ennenkin.
Ei kai kukaan oikeasti toistuvasti herätä 1-vuotiasta 45min unien jälkeen nukkarissa vanhemman pyynnöstä? Sehän on todella haitallista lapsen aivojen kehitykselle. Ihan hirveän stressaavaa. Henkiseen pahoinpitelyyn verrattavissa oleva asia. Kidutusta suorastaan. Kyllä 1-vuotiaan pitää saada nukkua sen mitä nukkuu.
Miksi eivät ammattilaiset sano näille vanhemmille suoria sanoja ja että täällä ei pahoinpidellä lapsia, jos vanhemmat niin tolloja etteivät tajua mitään?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-ennen päiväkodeissa oli kiva hämärä nukkarissa, jossa kynttilän tai lukulampun valossa luettiin satuja ja lapset nukahtivat kerrossänkyihinsä pehmeiden täkkien alle yöpuvuissa tai alusvaatteissaan.
-nykyään on lattiatasoiset, pinottavat muovikehikot, joissa pingoitettu hygieniaverkko, pelkkä lakana ja toinen lakana päälle, digilaitteelta soi suoratoistopalvelun rikkonainen ääni jostain syntikkamusiikista, aikuiset komentaa lapsia pysymään paikallaan, lapset ovat päivävaatteet päällä, levottomia, kiemurtelevat, huutelevat, eivät pysy sängyssä, kiroilevat, sylkevät ja kiljahtelevat, purevat, potkivat, kikattelevat ja mölisevät, moni tuhrii omalla kakallaan ympäristöä ja itseään
- kynttilöitä ei todellakaan ole
-moni asia on muuttunut. Ei siellä kukaan ketään mihinkään "perehdytä"
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Kiva, että koet lisäkouluttautumisen omalla kohdallasi olleen tarpeen ja nyt työssäsi koituvan vastuullasi olevien lasten ja tiimisi eduksi.
Sillä perusteella, yhden omakohtaisen kokemuksen perusteella, ei tietenkään ole tieteellistä relevanssia, kuten lienet oppinut kummassakin koulutuksessa. Silti, on kiva lukea, että joku haluaa kehittää itseään ja osaamistaan kouluttautumalla sekä sosiaalipedagogiikan että varhaiskasvatuksen tieteellisen tutkimuksenteon alalla pidemmälle. Opetusalalla kouluttautuminen lienee oletusarvo. Kuten erilaisten oppipolkujen arvostaminenkin.
Millainen opettaja olisi henkilö, joka vähättelee toisen tieteenalan merkitystä tai jopa eri yksilöiden koulutuksellisia tai uravalintoja? Inkluusion ja yhteiskunnan merkitys on sellaiselta jäänyt kyllä ymmärtämättä täysin. Sekä ihan perus käytöstapojen. Opettajalta edellytetään ennen kaikkea sivistynyttä käytöstä, onhan kyseessä sivistysala.
Niin, onneksi toi koulutusten ero on suuremmassa mittakaavassa huomattu ja rajaus tehty sitten myöhemmin ettei AMK enää valmista opeksi. Muihin hommiin ihan pätevä koulutus ja vaikka lapsi- ja perheohjaajaksi päiväkoteihin.
Upeeta että näistä koulutuksellisista asioista voidaan keskustella avoimesti ilman että menee kellään heti ihon alle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Propsit niille jotka pystyvät tekemään tuota työtä, itselläni ei järki riittäisi valjastamaan muksulaumaa jotka meuhkaavat, huutavat, näsäviisastelevat ja käyvät jopa käsiksi... Ei helppoa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Kiva, että koet lisäkouluttautumisen omalla kohdallasi olleen tarpeen ja nyt työssäsi koituvan vastuullasi olevien lasten ja tiimisi eduksi.
Sillä perusteella, yhden omakohtaisen kokemuksen perusteella, ei tietenkään ole tieteellistä relevanssia, kuten lienet oppinut kummassakin koulutuksessa. Silti, on kiva lukea, että joku haluaa kehittää itseään ja osaamistaan kouluttautumalla sekä sosiaalipedagogiikan että varhaiskasvatuksen tieteellisen tutkimuksenteon alalla pidemmälle. Opetusalalla kouluttautuminen lienee oletusarvo. Kuten erilaisten oppipolkujen arvostaminenkin.
Millainen opettaja olisi henkilö, joka vähättelee toisen tieteenalan merkitystä tai jopa eri yksilöiden koulutuksellisia tai uravalintoja? Inkluusion ja yhteiskunnan merkitys on sellaiselta jäänyt kyllä ymmärtämättä täysin. Sekä ihan perus käytöstapojen. Opettajalta edellytetään ennen kaikkea sivistynyttä käytöstä, onhan kyseessä sivistysala.
Niin, onneksi toi koulutusten ero on suuremmassa mittakaavassa huomattu ja rajaus tehty sitten myöhemmin ettei AMK enää valmista opeksi. Muihin hommiin ihan pätevä koulutus ja vaikka lapsi- ja perheohjaajaksi päiväkoteihin.
Upeeta että näistä koulutuksellisista asioista voidaan keskustella avoimesti ilman että menee kellään heti ihon alle :)
Kandidaatin päteminen oman tieteenalansa asiantuntijana menee pikkuisen jo yli.
Mutta sitähän vaka on aina ollut - hierarkiaa ja pätemistä.
Ps. Jos kasv.kand. tutkinto olisi täysin relevantti tutkinto varhaiskasvatukseen, niin tokihan teitä olisi päiväkodeissa enemmän ja pidempään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en havainnut kyllä tuossa aiemmin pätemistä Ehkä pettymystä siihen ettei kentällä ole riittävästi osaamista?
Jos ois osaamista niin oisko asiat vakassa paremmin? Jos työntekijöillä olisi tietoa niin osaisivatko perustella vanhemmille miksi Martta tarvitsee ne päiväunet ja luottaisivat ammattitaitoista ja siihen että työskentelevät lapsen edun mukaan. Ei vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Propsit niille jotka pystyvät tekemään tuota työtä, itselläni ei järki riittäisi valjastamaan muksulaumaa jotka meuhkaavat, huutavat, näsäviisastelevat ja käyvät jopa käsiksi... Ei helppoa työtä.
Varsinkaan kun niitä ei saa valjastaa vaan pitää vaan lässyttää vieressä kun ne riehuvat ja kiusaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en havainnut kyllä tuossa aiemmin pätemistä Ehkä pettymystä siihen ettei kentällä ole riittävästi osaamista?
Jos ois osaamista niin oisko asiat vakassa paremmin? Jos työntekijöillä olisi tietoa niin osaisivatko perustella vanhemmille miksi Martta tarvitsee ne päiväunet ja luottaisivat ammattitaitoista ja siihen että työskentelevät lapsen edun mukaan. Ei vanhempien.
Oliko päivähoidon aikana vähemmän koulutusta, mutta enemmän osaamista?
Nimenomaan sitä käytännön maalaisjärkistä (hui! mikä vakan kammoksuma sana) osaamista.
Osaaminen kehittyy vuosien mittaan ja nykyisellä henkilöstön vaihtuvuudella vakassa on kasvava OSAAMISVAJE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en havainnut kyllä tuossa aiemmin pätemistä Ehkä pettymystä siihen ettei kentällä ole riittävästi osaamista?
Jos ois osaamista niin oisko asiat vakassa paremmin? Jos työntekijöillä olisi tietoa niin osaisivatko perustella vanhemmille miksi Martta tarvitsee ne päiväunet ja luottaisivat ammattitaitoista ja siihen että työskentelevät lapsen edun mukaan. Ei vanhempien.Oliko päivähoidon aikana vähemmän koulutusta, mutta enemmän osaamista?
Nimenomaan sitä käytännön maalaisjärkistä (hui! mikä vakan kammoksuma sana) osaamista.
Osaaminen kehittyy vuosien mittaan ja nykyisellä henkilöstön vaihtuvuudella vakassa on kasvava OSAAMISVAJE.
On tottakai. On vaihtuvuutta ja Järkyttävästi vakansseja täyttämättä, ja tulee olemaan vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"20v alaa seuranneena ja siellä työskennelleenä (viimeiset 10v opena) voin allekirjoittaa.
Iso haaste on myös se, että suurin osa ainakin oman alueen ja kaupungin päiväkotien johtajista on sosionomitaustaisia. Heiltä puuttuu pedagoginen osaaminen ja ymmärrys lapsen kehityksestä -silloin on vaikea pedagogisesti johtaa. Vaikka perustelen päätöksiä (esim liikaa tuentarpeisia lapsia ryhmässä 12/21, tehtävä siirtoja tai pudotettava lapsimäärää koska liikaa kuormitusta ja sosiaalisia suhteita nepsyille. Ei auta että lisätään kielitaidoton ja kouluttamaton avustaja ryhmään) -en tule kuulluksi. Lapset on numeroita ja kasvattajista niistetään parhaat hetkelliset tehot. Sitten ihmetellään kun ei kukaan jaksa."Kielitaidoton ja kouluttamaton avustaja ei auta ryhmässä mitään, se on totta. Mut miettikääs kun nykyään kielitaidoton ja kouluttamaton otetaan , jos vain suostuu, myös kasvatusvastuulliseksi eli hoitajaksikin. Näihin törmää melkein joka päiväkodissa jo, koska työvoimapula on niin suuri?
Vakaopettajien tehtävissä on toiminut jo vuosikausia tuhansia päivähoitajan, lastenhoitajan tai lähihoitajan koulutustaustan omaavia ihmisiä. He ovat ihan itse keksineet, miten opettaja nyt omasta mielestänsä voisi toimia. Kirjanneet tuhansien lasten varhaiskasvatuksen suunnitelmat ja kasvatelleet ja kohdelleet lapsia moten ovat lystänneet.
Koulutuksellinen tasa-arvo lapsilla on toteutunut miten? Joissakin taloissa on lain vaatima korkeakoulutettu opettaja (amk-sosionomi, KK tai KM) tai kaksikin jokaisessa ryhmässä, joissakin päivähoitaja 1980-luvun koulutuksella tai 2v sitten valmistunut lähihoitaja.
Totta, nykyään jopa opettajan tehtäviin voi olla palkattu suomen kieltä puutteellisesti osaava, ehkä lastenohjaajaksi tms. kouluttautunut ihminen. Tai tilanne on ollut se 5 vuotta lapsen elämästä, jatkuvasti vaihtuvin työntekijöin, ja sitten eskariin vastavalmistuneelle opettajalle tulee ryhmällinen näitä reagoivia lapsia, joiden pitäisi oppia pois kaikesta siitä sotkusta, mihin heidät on päiväkotivuosinaan ehdollistettu.
Surkeinta on, etteivät liian monet näistä epäpätevistä suostu edes myöntämään, etteivät ole päteviä siihen työhön. Siis eivät oikeasti osaa eivätkä tiedä, koska eivät ole opiskelleet eivätkä varsinkaan valmistuneet hyväksytyin arvosanoin sieltä korkeakoulusta.
Sitten vielä samat tyypit soimaavat korkeakoulutettuja sosionomeja, jotka ovat lain mukaan täysin kelpoisia opettajan tehtäviin loppuikänsä, jos ovat aloittaneet opintonsa aiemmin ja valmistuneet ennen vuotta 2023. Sekä ko. sosionomit että varhaiskasvatuksen kandit ja maisterit voivat tehdä täysin pätevinä sekä opettajan työtä että sosionomin työtä varhaiskasvatuksessa. Koulukuraattorina (pätevänä) voi heistä toimia vain sosionomi.
En ymmärrä miksi tätä on alapeukutettu. Onko väärin kertoa miten hullu tilanne kentällä monissa paikoissa on? Ei ole mitään väliä sillä, onko henkilöstöllä koulutusta tehtäväänsä. On ollut pakko ottaa töihin ihan kuka vaan on suostunut tulemaan.
Tilanne on absurdi. "laadukasta varhaiskasvatusta" on välillä kuin sarkastinen vitsi.
Olen väsynyt siihen, että ryhmän opettaja muuttelee työvuoroja retkien ym ohjelman takia. Välillä tulee pitkiä päiviä tai kohtuuttoman paljon iltavuoroja yhdelle näiden muutosten takia. Mielestäni päivän tapahtumien tulisi mahtua ennalta sovittuun työvuorolistaan, eikä päinvastoin.
Käsittääkseni jokaviikkoiseen "venymiseen" ei ole pakko suostua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.
Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Kasvatuksen teesit vaihtuvat niin nopeasti. Moni sellainen asia mikä vielä 5 vuotta sitten oli hyvää kasvatusta on nyt kaltoinkohtelua. Puhumattakaan siitä miten asiat olivat 25 vuotta sitten. Tämä edellyttää jatkuvaa koulutusta, jotta lapsia ei kasvateta väärin.
Siis tämä vastaus tuohon miksei dokumentoida todellisuutta.