Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Kurin portaat kuulostaa hyvältä! Toiset nyt vaan tarvitsevat aika paljon tiukempaa kuria kuin toiset. Esim sellaiset joita ei kotona kasvateta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?

Ei mitään.

Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.

Sen voi laittaa jäähylle.

Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.

Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.

Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.

T. Alalla

Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.

Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.

Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta? 

Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on. 

Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla. 

Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina. 

Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta". 

t. Sijaisvanhempi

Se on kyllä käynyt hyvin ilmi, että jos lapsi ei tottele niin sitä tulee pitää sairauden ja trauman oireena eikä suinkaan kurittomuutena niin kuin vielä isovanhempien nuoruudessa ajateltiin. Ja aina ja kaikessa on muistettava lapsen oikeudet, jotka takaavat lapselle diplomaattisen koskemattomuuden.

Ja kukaan lapsihan ei "vain ole" kuriton vaan hän on kuriton, koska lapsen vanhemmat sallivat sen hänelle.

SE on se juttu ja asia mikä näkyy ja kuuluu varhaiskasvatusryhmissä nykyisin, ja viimeiset 5-10v, eli lapset kasvatetaan ilman sitä kuria, siis jätetään kasvattamatta.

"Ei" on useimmille nykyvanhemmille mahdoton sana käyttää siinä lapsen kasvatuksessa, kaikki rajoittaminen ja kieltäminen on hyvin vaikeata, lapsellehan tulisi siitä harmistus ja paha mieli ja sehän olisi ihan kamalaa, varsinkin se lapsen käytös silloin, ei vanhemmat jaksa eikä osaa ottaa vastaan lapsensa negatiivisia reaktioita ja runteenpurkauksia, kaiken pitää olla siloista silkkiä ja pinkkiä hattaraa, leppoisampaa sillä tavalla se elo ja eläminen, pääsee helpommalla.

KUNNES ei sitten enää pääsekään ja lapsi alkaakin oireilla vaikkapa siellä varhaiskasvatuksessa ja olemaan "isompi tyranni" haluamisillaan ym, sitten ollaankin helisemässä ja mietitään diagnooseja ja syyseuraus-suhteita ym ja lopulta herranterttu astelee koulumaailmaan ja loppu on historiaa jota voi lukea näinä päivinä toistuvasti lehdistä.

T. Vakahoitaja 20v ajan

Näinpä!

Niinpä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voisi varmaan jo aloittaa uuden ketjun kun tämä nykyinen niin pitkä. Mutta kysymykseeni; alkaako tämä alhainen syntyvyys näkymään pikkuhiljaa myös päiväkodeissa ja siinä ettå teidän työnne helpottuu, kun "asiakkaat" eli lapset vähenee? Nostan teille kaikille alalla työskenteleville hattua 🎩

Meillä ei ainakaan näy lasten väheneminen, päinvastoin, ainakin 1-2-vuotiaita tulossa "ovista ja ikkunoista."

(Ja joidenkin 2-vuotiaiden äidit vauvojen kanssa kotona.

Lapset tekevät pitkää päivää hoidossa.)

Nytkin meidän ryhmä on laskennallisesti täynnä, mutta kun yksi 2-vuotias täyttää kohta 3, niin uusi lapsi kävi jo tutustumassa.

Ja voisi lapsivalitsijan mukaan aloittaa nyt heti.

Aivan sama, vaikka jonkin aikaa mennäänkin liian suurilla prosenteilla. 😞

Minusta moni 2-vuotias on liian pieni olemaan 2-5-vuotiaiden ryhmässä.

Suuret ryhmät väsyttävät kenet tahansa, saati sitten pienet, joiden luontainen päivärytmi on erilainen kuin isommilla.

Tuo että 2-vuotiaat tekevät täyttä päivää päivökodissa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa on suorastaan sairasta!

Ymmärrän, jos sossuperhe kyseessä tai lapsi vakavasti kehitysvammainen tms, eikä äiti jaksa, mutta jos tavallisesta perheestä, tavallisesta lapsesta kysymys.

Ylipäänsä, että minkäänikäinen lapsi on täyttä päivää hoidossa, kun äiti (tai isä) on kotona on vaan yksinkertaisesti väärin, mutta tuo että 1-3v on siellä on jotain tosi surullista ja aivan hirveää lasta kohtaan. Kyllä lapsi tietenkin tajuaa sen ettei vanhempi halua olla hänen kanssaan, vaan vie mielummin laitokseen. Jokaikinen virikelapsi oireilee niin hoidossa kuin kotonakin. On oksettavaa että selitetään että se on lapsen parhaaksi. Etenkin tässä tilanteessa kun resursseja ei ole hoitaa ja kasvattaa kunnolla edes niitä lapsia, jotka tarvitsevat hoitoa, niin sitten näitä virikelapsia tuodaan väkipakolla päiväkotiin viemään muiden paikkoja.

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Vierailija kirjoitti:

Ja kukaan lapsihan ei "vain ole" kuriton vaan hän on kuriton, koska lapsen vanhemmat sallivat sen hänelle.

SE on se juttu ja asia mikä näkyy ja kuuluu varhaiskasvatusryhmissä nykyisin, ja viimeiset 5-10v, eli lapset kasvatetaan ilman sitä kuria, siis jätetään kasvattamatta.

"Ei" on useimmille nykyvanhemmille mahdoton sana käyttää siinä lapsen kasvatuksessa, kaikki rajoittaminen ja kieltäminen on hyvin vaikeata, lapsellehan tulisi siitä harmistus ja paha mieli ja sehän olisi ihan kamalaa, varsinkin se lapsen käytös silloin, ei vanhemmat jaksa eikä osaa ottaa vastaan lapsensa negatiivisia reaktioita ja runteenpurkauksia, kaiken pitää olla siloista silkkiä ja pinkkiä hattaraa, leppoisampaa sillä tavalla se elo ja eläminen, pääsee helpommalla.

KUNNES ei sitten enää pääsekään ja lapsi alkaakin oireilla vaikkapa siellä varhaiskasvatuksessa ja olemaan "isompi tyranni" haluamisillaan ym, sitten ollaankin helisemässä ja mietitään diagnooseja ja syyseuraus-suhteita ym ja lopulta herranterttu astelee koulumaailmaan ja loppu on historiaa jota voi lukea näinä päivinä toistuvasti lehdistä.

T. Vakahoitaja 20v ajan

Näinpä!

Niinpä!

Miten nykyään voi lapselta kuria vaatia, kun molemmat vanhemmat kasvattavat lasta? Ennen äiti kertoi mitä saa ja ei saa tehdä, ja jos lapsi ei uskonut niin isä käski tottelemaan äitiä.

Nykyään isä opettaa yhtä ja äiti toista, eikä pysyviä sääntöjä ole. Tai vaikka olisikin, niin silti ne kuitenkin ovat toiselle vanhemmalle vähemmän tärkeitä ja lapsikin sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin. Eli totesin sen saman että oireileva lapsi tarvitsee enemmän resurssia.

Mistä lastensuojelun asiakkuus syntyy? Useimmiten siitä, että sieltä päiväkodista tehdään ilmoituksia. Niillä on iso painoarvo, sillä lapsi on suuren osan arjestaan vakassa jos päiväkodissa on. Ennen asiakkuutta lapsi oireilee päiväkodissa usein pitkäänkin ennenkuin asiat etenevät. Ennen tukipäätöksiä (tuen portaat) lapsi vie paljon resursseja lapsiryhmässä. Perheiden asiat kuuluvat siinä mielessä päiväkodille ja näkyvät päiväkodissa, vaikka asiakirjat ja asiakkuusprosessit salaisia ovatkin.

T. Vakaope, ex-lasuohjaaja

Jos tuen portaiden lisäksi olisi olemassa myös kurin portaat, niin oireilua voitaisiin vähentää merkittävästi ilman lisäresursseja. Tavallinen kuri, tehostettu kuri ja erityinen kuri.

Pitkästä aikaa uutta (tai uusvanhaa) innovaatiota varhaiskasvatukseen!

Tulisi lisää rotia koko touhuun.

Mutta, valitettavasti vakatädeistä ei (eikä päättäjistä) siihen ole. Mieluummin ottavat iskut ja puremiset vastaan, ja mikä pahinta, antavat lasten lyödä ja purra toisiaan (=pienempiään).

Lässytyssanoituksensa on vain pehmeää taustahälyä, kun lapsi päättää satuttaa toista.

Suurin osa vakatädeistä on entisiä tarhatätejä, joten ehkä alan kentältä voisikin löytyä halua palauttaa maalaisjärki arvoonsa?

Ei tämä homma toimi jos vaditaan milloin mitäkin opintosuorituksia. Ei lapsia papereilla hoideta. Toiset vaan kykenee siihen. Ei sitä CV:stä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi tehdä päiväkodissa lapselle joka aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?

Ei mitään.

Onko ihme, että alan kasvattajat uupuu.

Sen voi laittaa jäähylle.

Miten tämä tapahtuu käytännössä? Ilman köysiä ei pysy määrätyssä jäähypaikassa.

Eikö se voi olla sylissä jäähyllä kunnes rauhoittuu? Eli ns. holding.

Ei ole mitään holdingia enää, olen siitä aiheesta viimeksi koulutuksessa n.10v sitten ja sen jälkeen ne on muuttuneet ihan "vain" ns kiinnipitotilanteiksi joista tulee tehdä myös kirjallinen paperi, kertoa vanhemmille ja lisäksi oman oikeusturvan kannalta siinä olisi hyvä olla toinenkin kasvattaja näkemässä tilanteen ja myös vaihtamassa paikkaa, koska ei ole mikään ihan kevyt homma pidellä ja rauhoitella esim.3-6v ikäistä rimpuilevaa, huitovaa, potkivaa, huutavaa jne lasta.

T. Alalla

Miksi näin? Laki on tämän asian osalta ihan sama kuin silloin 10v sitten. Laki ei edelleenkään vaadi mitään paperia, vanhemmille kertomista eikä todistajia.

Holdingin idea ei myöskään ole se, että lapselle jutellaan rauhoittelutarkoituksessa, vaan tarkoitus on, että aikuinen on siinä aivan vaiti kunnes lapsi rauhoittuu. Isokin lapsi pysyy hyvin paikallaan, kun sen laittaa poikittain aikuisen syliin makaamaan, kasvot kohti lattiaa. Lapsen on hyvin vaikea ponnistaa siitä asennosta pois.

Holding tai kiinnipito on aika arvelluttavaa jos sitä käytetään kaikenlaisille lapsille. On sellaisiakin jotka eivät siedä sellaista läheisyyttä. Erityislapsissa on paljonkin niitä, joille on ahdistava kokemus, iho ei siedä edes vaatteiden saumoja. Lisäksi jos lapsella on traumatausta, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä, niin onko ok pitää tiukasti vieraan aikuisen otteessa? Miltä se tilanne tuntuu lapsesta? 

Varhaiskasvattaja ei voi täysin tietää, mitä lapsen taustalla on. 

Tuossa ylläolevassa kommentissa oli esimerkkinä lapsi, joka "aiheuttaa koko ajan itkua, melua, tappelun nujakoita, levottomuutta ja väkivaltaa tai sen uhkaa, siis kaiket päivät?" Tuollainen lapsihan ei ole terve, tai tasapainossa. Hän on joko erityislapsi tai traumataustalla. 

Mutta vakassa ei näitä tiedetä. Ei ymmärretä että lapsilla, jopa vauvoilla on nähtävissä mielenterveyden ongelmia. Trauman vaikutusta kasvuun ei tiedetä. Ei tiedetä päiväkodissa eikä koulussa, että ihan jo sijoittaminen kodin ulkopuolelle on lapselle trauma, saatika siihen sijoittamiseen johtaneet syyt. Lapsi on aina traumalapsi, jos hänet on jouduttu huostaanottamaan. Mutta eihän lapsi itse pysty sitä sanoittamaan. Paha olo tulee ulos muutoin kuin sanoina. 

Minulla on niin huonot kokemukset vakasta, etten voi liittää samaan lauseeseen "laadukasta" ja "varhaiskasvatusta". 

t. Sijaisvanhempi

Hohhoijaa näiden tuntumisten ja sanoittamisten kanssa. Tuolla ajattelumallilla lapsen kanssa ei voi tehdä käytännössä mitään, koska milloin tahansa lapsi voi mennä rikki jostain. Jos noin toimitaan, niin vähintäänkin lapselta tulisi kieltää täysin toisten lasten seura, koska siellä varsinkin tulee jatkuvasti kohdelluksi tavalla joka ei ole potentiaaliselle erityislapselle tunnesensitiivinen eikä sanoittava.

Tuossa mitä lainasit, puhuttiin erityislapsista tai traumatisoituneista. Niille se holdaaminen on arvelluttavaa ja voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ole erityisia tai traumataustaisia. On se kumma kun tuo esiin sen, että hei muistaisittekö että kaikille ei ehkä sovi, että on erityisiäkin, niin sitten tullaan "hohhoijaa" loukkaantumaan että "mitään" ei saa enää tehdä kenellekään! 

Kyllä pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa lapsesta nepsypiirteet tai muut käytöspoikkeavuudet. Havainnointi ja tuen tarpeiden arviointihan on oleellinen osa ammattitaitoa. Joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. 

Ai ei ongelmaa? Koska kaikki vakahoitajat ovat ammattitaitoisia ja kokeneita? Ei ole epäpäteviä eikä vain vähän työkokemusta omaavia hoitajia missään, niinkö?

Samassa kappaleessa sanottiin "pätevän vakahoitajan pitäisi erottaa .... joten tässä ei pitäisi olla ongelmaa". Etkö ymmärrä lukemaasi?

Minä olin tuossa näkeväni sarkasmia. Koska noinhan se ei mene. Ainoat jotka kentällä erottaa, on erityisopet. Ei peruslähihoitajan koulutukseen kuulu erityispiirteet kuin ihan sivulauseessa. Ei niitä siinä oikeasti opi. 

Oman kokemuksen mukaan erityisopetkin on yleensä aika pihalla ja huolissaan lähinnä kynäotteesta. Jos käyvät kerran kuussa 1-2h ryhmässä, niin ei ne paljoa arjesta ryhmässä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Epämiellyttävä totuus on että yli puolet alalla toimivista etsivät päiväkotikulisseissa epätoivoisesti uutta työpaikkaa ja toiset puolet alkavat vasta harkitsemaan alanvaihtoa.

Työskentelysolosuhteet ovat niin kuormittavat.

Vaka-alan alasajo on ollut käynnissä jo pitkään, eli valehdellaan etti meillä ainakaan mutta ala on tätä menoa miehitetty vuoden päästä suojatyöpaikkalaisilla jotka ei muualta työtä saa kuten esim täysin vailla ammattia/koulututsa olevat kielitaidottomat tai koulupudokkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Epämiellyttävä totuus on että yli puolet alalla toimivista etsivät päiväkotikulisseissa epätoivoisesti uutta työpaikkaa ja toiset puolet alkavat vasta harkitsemaan alanvaihtoa.

Työskentelysolosuhteet ovat niin kuormittavat.

Vaka-alan alasajo on ollut käynnissä jo pitkään, eli valehdellaan etti meillä ainakaan mutta ala on tätä menoa miehitetty vuoden päästä suojatyöpaikkalaisilla jotka ei muualta työtä saa kuten esim täysin vailla ammattia/koulututsa olevat kielitaidottomat tai koulupudokkaat.

Laadukasta varhaiskasvatusta, jonne lapset kannattaa työntää vaikka itse olisi kotona!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Ja mitä pienempi lapsi, usein sitä pidemmät hoitopäivät. Mitenköhän näihin pieniin (0-) 1-3v lapsiin vaikuttaa se, että käytännössä asuvat ensimmäiset vuodet laitoksessa isoissa ryhmissä? Etenkin mietityttää nämä valtavat uudet päiväkodit, joita rakennetaan. 2,5-vuotiaat ovat usein jo isojen ryhmässä, joissa 21 lasta tai 42 lasta, jos ryhmät samoissa tiloissa.

Monesti juuri 3v täyttänytkin on vielä tosi pieni henkisesti. Saattaa olla vielä vaipatkin käytössä. Varmasti vaikuttanut myös kehitykseen se, että on ollut aivan liian pitkät hoitopäivät pienestä pitäen. Ja negatiivisesti tosiaan. Että sellainen vaikutus sillä laadukkaalla varhaiskasvatuksella, jonne lapsi pitää erikseen raahata, vaikka todellista tarvetta ei edes ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kukaan lapsihan ei "vain ole" kuriton vaan hän on kuriton, koska lapsen vanhemmat sallivat sen hänelle.

SE on se juttu ja asia mikä näkyy ja kuuluu varhaiskasvatusryhmissä nykyisin, ja viimeiset 5-10v, eli lapset kasvatetaan ilman sitä kuria, siis jätetään kasvattamatta.

"Ei" on useimmille nykyvanhemmille mahdoton sana käyttää siinä lapsen kasvatuksessa, kaikki rajoittaminen ja kieltäminen on hyvin vaikeata, lapsellehan tulisi siitä harmistus ja paha mieli ja sehän olisi ihan kamalaa, varsinkin se lapsen käytös silloin, ei vanhemmat jaksa eikä osaa ottaa vastaan lapsensa negatiivisia reaktioita ja runteenpurkauksia, kaiken pitää olla siloista silkkiä ja pinkkiä hattaraa, leppoisampaa sillä tavalla se elo ja eläminen, pääsee helpommalla.

KUNNES ei sitten enää pääsekään ja lapsi alkaakin oireilla vaikkapa siellä varhaiskasvatuksessa ja olemaan "isompi tyranni" haluamisillaan ym, sitten ollaankin helisemässä ja mietitään diagnooseja ja syyseuraus-suhteita ym ja lopulta herranterttu astelee koulumaailmaan ja loppu on historiaa jota voi lukea näinä päivinä toistuvasti lehdistä.

T. Vakahoitaja 20v ajan

Näinpä!

Niinpä!

Miten nykyään voi lapselta kuria vaatia, kun molemmat vanhemmat kasvattavat lasta? Ennen äiti kertoi mitä saa ja ei saa tehdä, ja jos lapsi ei uskonut niin isä käski tottelemaan äitiä.

Nykyään isä opettaa yhtä ja äiti toista, eikä pysyviä sääntöjä ole. Tai vaikka olisikin, niin silti ne kuitenkin ovat toiselle vanhemmalle vähemmän tärkeitä ja lapsikin sen huomaa.

Pakolliset vanhemmuuskoulut kaikille. Se vaan, että vanhemmuustaitoja ei voi edes oppia, jos lapsen kanssa ei olla, vaan se pidetään aina hoidossa kun on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vaka-alan alasajo on ollut käynnissä jo pitkään, eli valehdellaan etti meillä ainakaan mutta ala on tätä menoa miehitetty vuoden päästä suojatyöpaikkalaisilla jotka ei muualta työtä saa kuten esim täysin vailla ammattia/koulututsa olevat kielitaidottomat tai koulupudokkaat.

Vakan käyttöönotto oli itsessään alasajo. Ei ole koskaan ollut laadukasta vakaa koska se on mahdottomuus. Laadukas hoito sen sijaan oli aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakolliset vanhemmuuskoulut kaikille. Se vaan, että vanhemmuustaitoja ei voi edes oppia, jos lapsen kanssa ei olla, vaan se pidetään aina hoidossa kun on mahdollista.

Pakollisessa vanhemmuuskoulussa epäilemättä olisi joku varhaiskasvatuksen asiantuntija opettamassa positiivista sanoitusta ja muita muoti-ideologioita. Loppukokeesta tulisi hylätty jos vanhempi ei tiedä että lapsen komentaminen on väkivaltaa. Ja hylätty loppukoe luonnollisesti johtaisi lasuun niin kuin muutkin huolet.

Kävin lääkärissä hieman muista syistä, mutta koska herlistyin siellä jutellessamme ja hieman avauduin niin olisi kuulema s.loma uupumuksen vuoksi tarpeen. Jätin harkintaan, koska aivan silmittömän korkea kynnys jäädä pois töistä ja avata s.loman syitä pomolle ( meillä lääkärintodistus toimitetaan pomon kautta eteenpäin eli hän haluaa nähdä diagnoosin ensin).

On aivan neuvoton olo, ja huomenna uuteen äärimmilleen kiristetyn, hektisen ja kuormittavan viikon aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Minulla tähän meni pari viikkoa ja olen jo naputellut uusia työhakemuksia kun ahdistaa alkava viikko. :(

Tunnen itseni epäonnistuneeksi mutta lasten tilanne on itkettänyt minua monena iltana. Yöt nukun todella levottomasti, pyörin, hikoiluttaa, työt tulee uniin. Aamulla mahassa ilkeä tunne kun herään.. pala kurkussa koko työpäivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Minulla tähän meni pari viikkoa ja olen jo naputellut uusia työhakemuksia kun ahdistaa alkava viikko. :(

Tunnen itseni epäonnistuneeksi mutta lasten tilanne on itkettänyt minua monena iltana. Yöt nukun todella levottomasti, pyörin, hikoiluttaa, työt tulee uniin. Aamulla mahassa ilkeä tunne kun herään.. pala kurkussa koko työpäivän.

Mulla oli joskus rintakipuja ennen työpäivää. Sitten iskikin burn out. Olin siis keikkatyöntekijä vakassa ihan kokopäiväisesti. Suosittelen jättämään heti tuon työn ennen kuin terveys menee pahempaan. Ja minulla sydäntä tutkittu eli syynä oli stressi ja ahdistus. Minä olin palkkaan tyytyväinen mutta en työoloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Minulla tähän meni pari viikkoa ja olen jo naputellut uusia työhakemuksia kun ahdistaa alkava viikko. :(

Tunnen itseni epäonnistuneeksi mutta lasten tilanne on itkettänyt minua monena iltana. Yöt nukun todella levottomasti, pyörin, hikoiluttaa, työt tulee uniin. Aamulla mahassa ilkeä tunne kun herään.. pala kurkussa koko työpäivän.

Mulla oli joskus rintakipuja ennen työpäivää. Sitten iskikin burn out. Olin siis keikkatyöntekijä vakassa ihan kokopäiväisesti. Suosittelen jättämään heti tuon työn ennen kuin terveys menee pahempaan. Ja minulla sydäntä tutkittu eli syynä oli stressi ja ahdistus. Minä olin palkkaan tyytyväinen mutta en työoloihin.

Mikset menisi mieluummin päivähoitoon töihin? Siellä on paljon leppoisampaa kuin vakassa. Perhepäivähoitaja työskentelee omassa kodissa ja lapsia on maksimissaan 4. Voi ryhtyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai kunnalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Minulla tähän meni pari viikkoa ja olen jo naputellut uusia työhakemuksia kun ahdistaa alkava viikko. :(

Tunnen itseni epäonnistuneeksi mutta lasten tilanne on itkettänyt minua monena iltana. Yöt nukun todella levottomasti, pyörin, hikoiluttaa, työt tulee uniin. Aamulla mahassa ilkeä tunne kun herään.. pala kurkussa koko työpäivän.

Mulla oli joskus rintakipuja ennen työpäivää. Sitten iskikin burn out. Olin siis keikkatyöntekijä vakassa ihan kokopäiväisesti. Suosittelen jättämään heti tuon työn ennen kuin terveys menee pahempaan. Ja minulla sydäntä tutkittu eli syynä oli stressi ja ahdistus. Minä olin palkkaan tyytyväinen mutta en työoloihin.

Mikset menisi mieluummin päivähoitoon töihin? Siellä on paljon leppoisampaa kuin vakassa. Perhepäivähoitaja työskentelee omassa kodissa ja lapsia on maksimissaan 4. Voi ryhtyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai kunnalliseksi.

Perhepäivähoito on nykyään myös varhaiskasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Minulla tähän meni pari viikkoa ja olen jo naputellut uusia työhakemuksia kun ahdistaa alkava viikko. :(

Tunnen itseni epäonnistuneeksi mutta lasten tilanne on itkettänyt minua monena iltana. Yöt nukun todella levottomasti, pyörin, hikoiluttaa, työt tulee uniin. Aamulla mahassa ilkeä tunne kun herään.. pala kurkussa koko työpäivän.

Mulla oli joskus rintakipuja ennen työpäivää. Sitten iskikin burn out. Olin siis keikkatyöntekijä vakassa ihan kokopäiväisesti. Suosittelen jättämään heti tuon työn ennen kuin terveys menee pahempaan. Ja minulla sydäntä tutkittu eli syynä oli stressi ja ahdistus. Minä olin palkkaan tyytyväinen mutta en työoloihin.

Mikset menisi mieluummin päivähoitoon töihin? Siellä on paljon leppoisampaa kuin vakassa. Perhepäivähoitaja työskentelee omassa kodissa ja lapsia on maksimissaan 4. Voi ryhtyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai kunnalliseksi.

Perhepäivähoito on nykyään myös varhaiskasvatusta.

Miksi sitten puhutaan perhepäivähoidosta eikä perhevakasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi en pystynyt enää työskentelemään varhaiskasvatuksessa. Äidit vailla tunnon tuskia jättivät pienen esikoisen päiväkotiin koko päiväksi, iloisena työnsivät vaan oven kiinni perässään ja lähtivät pois, samalla kun pieni jäi itkemään ja kaipailemaan vanhempaansa. Ja todellakin nämä pienet oireilivat ja osa pahastikin. Klo15 jälkeen itkivät vanhempaansa, kun monia jo haettiin, mutta vaan ei heitä koskaan yhtään aiemmin. Moni vanhempi ei ollut edes kiinostunut kuulemaan, jos lapsella oli ollut vaikea päivä. Olivat vaan enemmänkin silleen, et no mitäs et ole keksinyt parempaa virikettä heille, koita keksiä parempaa! En nähnyt enää merkitystä työssäni kun 50% lapsista oli virikelapsia, mielestäni täysin turhaan siellä, kun voisivat olla kotonakin oman vanhempansa kanssa.

Samoin. Ei tätä duunia pysty tekemään jos on normaalilla empatiakyvyllä ja sensitiivisyydellä varustettu ihminen. Tietyn verran ja ajan voi tehdä duunia yrittäen ymmärtää että lapsen paras kyseessä ja tää on vaan työtä. Sitten se paha olo tulee uniin ja ihon alle. Riittämättömyys johon ei oma ajatustyö enää auta.

Minulla tähän meni pari viikkoa ja olen jo naputellut uusia työhakemuksia kun ahdistaa alkava viikko. :(

Tunnen itseni epäonnistuneeksi mutta lasten tilanne on itkettänyt minua monena iltana. Yöt nukun todella levottomasti, pyörin, hikoiluttaa, työt tulee uniin. Aamulla mahassa ilkeä tunne kun herään.. pala kurkussa koko työpäivän.

Mulla oli joskus rintakipuja ennen työpäivää. Sitten iskikin burn out. Olin siis keikkatyöntekijä vakassa ihan kokopäiväisesti. Suosittelen jättämään heti tuon työn ennen kuin terveys menee pahempaan. Ja minulla sydäntä tutkittu eli syynä oli stressi ja ahdistus. Minä olin palkkaan tyytyväinen mutta en työoloihin.

Mikset menisi mieluummin päivähoitoon töihin? Siellä on paljon leppoisampaa kuin vakassa. Perhepäivähoitaja työskentelee omassa kodissa ja lapsia on maksimissaan 4. Voi ryhtyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai kunnalliseksi.

Perhepäivähoito on nykyään myös varhaiskasvatusta.

Miksi sitten puhutaan perhepäivähoidosta eikä perhevakasta?

Perhepäivähoitajilla ei yleensä ole pedagogista koulutusta joten se tavallaan lupaisi liikaa jos puhuttaisiin perhevarhaiskasvattajista ja perhevarhaiskasvatuksesta.