Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ennen päiväkodeissa oli kiva hämärä nukkarissa, jossa kynttilän tai lukulampun valossa luettiin satuja ja lapset nukahtivat kerrossänkyihinsä pehmeiden täkkien alle yöpuvuissa tai alusvaatteissaan.
-nykyään on lattiatasoiset, pinottavat muovikehikot, joissa pingoitettu hygieniaverkko, pelkkä lakana ja toinen lakana päälle, digilaitteelta soi suoratoistopalvelun rikkonainen ääni jostain syntikkamusiikista, aikuiset komentaa lapsia pysymään paikallaan, lapset ovat päivävaatteet päällä, levottomia, kiemurtelevat, huutelevat, eivät pysy sängyssä, kiroilevat, sylkevät ja kiljahtelevat, purevat, potkivat, kikattelevat ja mölisevät, moni tuhrii omalla kakallaan ympäristöä ja itseään
- kynttilöitä ei todellakaan ole
-moni asia on muuttunut. Ei siellä kukaan ketään mihinkään "perehdytä"Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Se on kyllä kauheaa kaiken päälle, että ne lapset, jotka haluaisivat nukkua, eivät edes sitä saa rauhassa tehdä. Tosi surkeaa.. Ja vanhemmat luulevat että niin ne levollisesti siellä nukkuvat/lepäävät. Kai kerrotte vanhemmille et nyt oli kauhea hulabaloo nukkarissa, eikä kukaan saanut nukuttua. Ainiin, mutta kun sehän olikin vanhempien toive, jotta saavat lapset pikkukakkosen jälkeen unille 🥺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomenna taas sorvin ääreen....
Kasvattaja, ootko palautunut vkonloppuna riittävästi työn hälystä ja melusta?
Sitä mietin, että kun monilla lapsilla pidemmät päivät kuin hoitajilla, isolla osalla varmaan? Onko totta että osa on hoidossa jopa 10h päivässä? Miten nämä lapset voivat ehtiä palautua viikonlopussa jos aikuisetkaan eivät ehdi? Lapset kestävät stressiä paremmin vasta 5v ylöspäin, sitä ennen lapsia pitäisi toden teolla suojata liialta stressiltä. Kamalaa jos ei saa edes päiväunia nukkua sitten siellä hoidossa melun takia tai kun vanhemmat ovat kieltäneet.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Vierailija kirjoitti:
Huomenna taas sorvin ääreen....
Kasvattaja, ootko palautunut vkonloppuna riittävästi työn hälystä ja melusta?
En ole palautunut ja taas mennään.😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit, sitten kun nykyiset vastoittain valmistuneet vakaopettajat ovat puolestaan keski-iässään ja oman työuransa puolessa välissä (eläkkeelle ei tuolloin enää päästä alle 72 vuotiaana)?
Jos 2050 robotit hoitaa lasten ja henkilöstön ohjauksen, kuvaavat ja nauhoittavat reaaliajassa työtäsi, antavat välitöntä palautetta, mittaavat, diagnosoivat ja analysoivat toimintaasi. Ehkä yhdistävät kaikkeen dataan, jota olet koko elämäsi aikana milloin minnekin alustalle ladannut ja päivittävät kansalaisprofiiliasi jatkuvalla diagnostiikalla.
Emme voi tietää, millainen maailma on muutaman vuoden päästä. Sen tiedämme, ettei ilmastonmuutosta ja kuivuuden tuhoaman elinkelpoisen maa-alan hurjaa kasvua voi enää pysäyttää. Miljardit ihmiset tulevat etsimään paikkaa, jossa on mahdollista elää. Tiedämme myös, että lajikato kiihtyy entisestään ja ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös se on tiedossa, että globaalit pandemiat tulevat lisääntymään, samoin eriarvoisuus eloonjäämisen mahdollisuuksissa.
Näemme jo nyt, että eriarvoisuus ja yhteistyökyvyttömyys aiheuttaa väkivaltaa, instituutiovastaisuutta, anarkiaa ja epäluottamusta. On käsittämätöntä, että vakan kaltaisessa organisaatiossa henkilöstö jaetaan arvottaviin, eri tavoin kohdeltuihin ja palkkadiskriminaatiolla hierarkisoituihin ryhmiin. Eikö juuri pienten lasten kasvuympäristössä tulisi ymmärtää, että hoito ja yhteisöllinen osaaminen ovat kaiken oppimisen a ja o tässä käsillä olevassa, maailmanlaajuisessa kriisissä?
On kestämätöntä, että sen sijaan siellä tappelutetaan ihmisiä keskenään sen mukaan, kenellä on parempi palkka (vaikka kaikilla heistä se on alle suomalaisen keskipalkan). Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Yksi kirjaa suunnitelmat koneelle, mutta yhdessä ne suunnitelmat suunnitellaan.
Suomalaiset eivät juuri tee enää lapsia, ja tilalle tulevat ovat jo tottuneet mainitsemiisi asioihin, joten he pärjäävät kyllä. Väkimäärän vähetessä yhteiskunta taantuu taas vuohien paimentamiseen, eikä varhaiskasvatusta enää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
tehdäänkö ne lapset nykyään laitoksiin yhteiskunnalle?
Taidetaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit, sitten kun nykyiset vastoittain valmistuneet vakaopettajat ovat puolestaan keski-iässään ja oman työuransa puolessa välissä (eläkkeelle ei tuolloin enää päästä alle 72 vuotiaana)?
Jos 2050 robotit hoitaa lasten ja henkilöstön ohjauksen, kuvaavat ja nauhoittavat reaaliajassa työtäsi, antavat välitöntä palautetta, mittaavat, diagnosoivat ja analysoivat toimintaasi. Ehkä yhdistävät kaikkeen dataan, jota olet koko elämäsi aikana milloin minnekin alustalle ladannut ja päivittävät kansalaisprofiiliasi jatkuvalla diagnostiikalla.
Emme voi tietää, millainen maailma on muutaman vuoden päästä. Sen tiedämme, ettei ilmastonmuutosta ja kuivuuden tuhoaman elinkelpoisen maa-alan hurjaa kasvua voi enää pysäyttää. Miljardit ihmiset tulevat etsimään paikkaa, jossa on mahdollista elää. Tiedämme myös, että lajikato kiihtyy entisestään ja ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös se on tiedossa, että globaalit pandemiat tulevat lisääntymään, samoin eriarvoisuus eloonjäämisen mahdollisuuksissa.
Näemme jo nyt, että eriarvoisuus ja yhteistyökyvyttömyys aiheuttaa väkivaltaa, instituutiovastaisuutta, anarkiaa ja epäluottamusta. On käsittämätöntä, että vakan kaltaisessa organisaatiossa henkilöstö jaetaan arvottaviin, eri tavoin kohdeltuihin ja palkkadiskriminaatiolla hierarkisoituihin ryhmiin. Eikö juuri pienten lasten kasvuympäristössä tulisi ymmärtää, että hoito ja yhteisöllinen osaaminen ovat kaiken oppimisen a ja o tässä käsillä olevassa, maailmanlaajuisessa kriisissä?
On kestämätöntä, että sen sijaan siellä tappelutetaan ihmisiä keskenään sen mukaan, kenellä on parempi palkka (vaikka kaikilla heistä se on alle suomalaisen keskipalkan). Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi. Yksi kirjaa suunnitelmat koneelle, mutta yhdessä ne suunnitelmat suunnitellaan.
Suomalaiset eivät juuri tee enää lapsia, ja tilalle tulevat ovat jo tottuneet mainitsemiisi asioihin, joten he pärjäävät kyllä. Väkimäärän vähetessä yhteiskunta taantuu taas vuohien paimentamiseen, eikä varhaiskasvatusta enää tarvita.
Varhaiskasvatus = social engineering. Sitä tarvittaisiin entistä enemmän, jos väki vähenisi, sillä jäljelle jääneet olisivat (loppujen lopuksi, kun kyse ei olisi niinkään psyykkisistä estoista perhe-elämään) vaikeammin ohjailtavia.
Ympätyt suvut lisääntyvät kuin kanit, KUNHAN pääsevät vauhtiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Resurssipula woke-koulutukseen? En usko.
Vierailija kirjoitti:
Ja silti he kaikki pukevat ja riisuvat lapsia, syöttävät, vaihtavat vaippoja, pyyhkivät neniä, pitävät sylissä, leikkivät, laulavat, pelaavat ja lukevat kirjoja, aivan kuten kuka tahansa aikuinen tekisi.
Miksi tällaista työtä tekevän ihmisen ammattinimike on "vakasosionomi"? Eikö esimerkiksi lastenhoitaja olisi osuvampi titteli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Koko Vaka ala on kriisissä. Miettikääpä kuinka yliopistokoulutetut opettajat nykyään ottaa johtajan tai varajohtajan paikan heti valmistumisen jälkeen ja ryhmiä käytännössä hoitavat parin päivän koulutuksen saaneet henkilöt.
Ne ihmiset jotka on koulutettu kohtaamaan lapsi ovat toimistossa ja kokouksissa koko päivän kun heitä tarvittaisiin ryhmässä!
Tuommoseen byrokratia, lomakejuttuun ja puhelinpäivystykseen pystyy vastaamaan merkonomi tai lähihoitaja, ei siihen tarvita kasvastustieteellisen tiedekunnan tutkintoa. Nuo johtajat vaan esittää olevansa lapsen puolella, käytännössä eivät liikuta takapuoltaan koko päivän aikana lasten ryhmiin. Enemmänkin ovat henkilöstöjohtajia joka on aivan eri alan tutkinto, ei suinkaan lastenkasvatuksen.
Tätä ei kyseenalaisteta kun Akava ajaa opettajien asiaa sokeasti miettimättä yhtään alan tulevaisuutta. Tulevaisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Pitkästä, pitkästä aikaa loksahti leukapielet alas, en nimittäin ole aikoihin törmännyt kommenttiin joka noin räikeästi aliarvioi ja mitätöi sen työn minä minä+muut ryhmän kasvattajat teemme päivittäin ryhmässämme ja todellakin myös siellä lepohetkellä. Ja SILTI, silti on showta ja hurlumheitä kunnes lopulta tilanne asettuu.
Tervetuloa sieltä pumpulista todellisuuteen, 3 kasvattajan on aika vaikea jakaantua 7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen vierelle jotta hän saisi "hetikaikkimullenyt"tinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym.
En jaksa edes nokkiintua oletuksestasi, mitätöinnistäsi, vähättelystäsi ja todella ikävästä olettamuksestasi jossa vain syyllistät minua/meitä ja toimintaamme, olen siihen, taas työpäivän jälkeen, aivan liian väsynyt.
Mutta saitpahan kiillottaa omaa kruunuasi, vaikkakin aivan syyttä.
Vierailija kirjoitti:
Koko Vaka ala on kriisissä. Miettikääpä kuinka yliopistokoulutetut opettajat nykyään ottaa johtajan tai varajohtajan paikan heti valmistumisen jälkeen ja ryhmiä käytännössä hoitavat parin päivän koulutuksen saaneet henkilöt.
Ne ihmiset jotka on koulutettu kohtaamaan lapsi ovat toimistossa ja kokouksissa koko päivän kun heitä tarvittaisiin ryhmässä!
Tuommoseen byrokratia, lomakejuttuun ja puhelinpäivystykseen pystyy vastaamaan merkonomi tai lähihoitaja, ei siihen tarvita kasvastustieteellisen tiedekunnan tutkintoa. Nuo johtajat vaan esittää olevansa lapsen puolella, käytännössä eivät liikuta takapuoltaan koko päivän aikana lasten ryhmiin. Enemmänkin ovat henkilöstöjohtajia joka on aivan eri alan tutkinto, ei suinkaan lastenkasvatuksen.
Tätä ei kyseenalaisteta kun Akava ajaa opettajien asiaa sokeasti miettimättä yhtään alan tulevaisuutta. Tulevaisuutta ei ole.
Ketä nämä "parin päivän koulutuksen saaneet" ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko Vaka ala on kriisissä. Miettikääpä kuinka yliopistokoulutetut opettajat nykyään ottaa johtajan tai varajohtajan paikan heti valmistumisen jälkeen ja ryhmiä käytännössä hoitavat parin päivän koulutuksen saaneet henkilöt.
Ne ihmiset jotka on koulutettu kohtaamaan lapsi ovat toimistossa ja kokouksissa koko päivän kun heitä tarvittaisiin ryhmässä!
Tuommoseen byrokratia, lomakejuttuun ja puhelinpäivystykseen pystyy vastaamaan merkonomi tai lähihoitaja, ei siihen tarvita kasvastustieteellisen tiedekunnan tutkintoa. Nuo johtajat vaan esittää olevansa lapsen puolella, käytännössä eivät liikuta takapuoltaan koko päivän aikana lasten ryhmiin. Enemmänkin ovat henkilöstöjohtajia joka on aivan eri alan tutkinto, ei suinkaan lastenkasvatuksen.
Tätä ei kyseenalaisteta kun Akava ajaa opettajien asiaa sokeasti miettimättä yhtään alan tulevaisuutta. Tulevaisuutta ei ole.Ketä nämä "parin päivän koulutuksen saaneet" ovat?
Seuren sijaisia. Kahden päivän työhön tutustumisen jälkeen kasvatusvastuulliseksi työntekijäksi. Tähän on tultu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Pitkästä, pitkästä aikaa loksahti leukapielet alas, en nimittäin ole aikoihin törmännyt kommenttiin joka noin räikeästi aliarvioi ja mitätöi sen työn minä minä+muut ryhmän kasvattajat teemme päivittäin ryhmässämme ja todellakin myös siellä lepohetkellä. Ja SILTI, silti on showta ja hurlumheitä kunnes lopulta tilanne asettuu.
Tervetuloa sieltä pumpulista todellisuuteen, 3 kasvattajan on aika vaikea jakaantua 7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen vierelle jotta hän saisi "hetikaikkimullenyt"tinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym.
En jaksa edes nokkiintua oletuksestasi, mitätöinnistäsi, vähättelystäsi ja todella ikävästä olettamuksestasi jossa vain syyllistät minua/meitä ja toimintaamme, olen siihen, taas työpäivän jälkeen, aivan liian väsynyt.
Mutta saitpahan kiillottaa omaa kruunuasi, vaikkakin aivan syyttä.
Miksi "7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen" pitäisi saada "hetikaikkimullenyttinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym."?
Nehän pompottelee teitä aikuisia oikein urakalla. Ja oppivat, että "oireilulla" irtoaa kaikki tuo mukava. Joka ei sitten pädekään tuolla ulkomaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko Vaka ala on kriisissä. Miettikääpä kuinka yliopistokoulutetut opettajat nykyään ottaa johtajan tai varajohtajan paikan heti valmistumisen jälkeen ja ryhmiä käytännössä hoitavat parin päivän koulutuksen saaneet henkilöt.
Ne ihmiset jotka on koulutettu kohtaamaan lapsi ovat toimistossa ja kokouksissa koko päivän kun heitä tarvittaisiin ryhmässä!
Tuommoseen byrokratia, lomakejuttuun ja puhelinpäivystykseen pystyy vastaamaan merkonomi tai lähihoitaja, ei siihen tarvita kasvastustieteellisen tiedekunnan tutkintoa. Nuo johtajat vaan esittää olevansa lapsen puolella, käytännössä eivät liikuta takapuoltaan koko päivän aikana lasten ryhmiin. Enemmänkin ovat henkilöstöjohtajia joka on aivan eri alan tutkinto, ei suinkaan lastenkasvatuksen.
Tätä ei kyseenalaisteta kun Akava ajaa opettajien asiaa sokeasti miettimättä yhtään alan tulevaisuutta. Tulevaisuutta ei ole.Ketä nämä "parin päivän koulutuksen saaneet" ovat?
Seuren sijaisia. Kahden päivän työhön tutustumisen jälkeen kasvatusvastuulliseksi työntekijäksi. Tähän on tultu.
Tämä on totta, Seuren 2pv perehdytyksellä on meilläkin ollut usein henkilöitä. Ja sen jälkeen sitten kentällä "kasvatusvastuullisena".
Aikamoista oikean ammatin omaavien poljentaa...eihän sitä nyt lasten kanssa työskentelevillä tarvitse koulutusta, mitään teoriatietoa ja opiskeluiden myötä tullutta käytännön harjoittelun kokemusta olla.
T. Vantaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Tuo on juuri se "ammattilaisen asenne" joka on yksi suurimpia syitä päiväkotien kaaokseen. Kuvitellaan, että kyllä minä ammattilaisena saan lapset tottelemaan, kunhan vaan määrätietoisesti ja lempeästi heitä ohjaan. Mutta ei se oikeasti olekaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Pitkästä, pitkästä aikaa loksahti leukapielet alas, en nimittäin ole aikoihin törmännyt kommenttiin joka noin räikeästi aliarvioi ja mitätöi sen työn minä minä+muut ryhmän kasvattajat teemme päivittäin ryhmässämme ja todellakin myös siellä lepohetkellä. Ja SILTI, silti on showta ja hurlumheitä kunnes lopulta tilanne asettuu.
Tervetuloa sieltä pumpulista todellisuuteen, 3 kasvattajan on aika vaikea jakaantua 7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen vierelle jotta hän saisi "hetikaikkimullenyt"tinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym.
En jaksa edes nokkiintua oletuksestasi, mitätöinnistäsi, vähättelystäsi ja todella ikävästä olettamuksestasi jossa vain syyllistät minua/meitä ja toimintaamme, olen siihen, taas työpäivän jälkeen, aivan liian väsynyt.
Mutta saitpahan kiillottaa omaa kruunuasi, vaikkakin aivan syyttä.Miksi "7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen" pitäisi saada "hetikaikkimullenyttinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym."?
Nehän pompottelee teitä aikuisia oikein urakalla. Ja oppivat, että "oireilulla" irtoaa kaikki tuo mukava. Joka ei sitten pädekään tuolla ulkomaailmassa.
Siis...
Mikä sinun ongelmasi on?
Eikö ymmärrys riitä tajuamaan, että on lapsia, jo siellä varhaiskasvatuksessa, joilla on ihan oikeastikin kasvussaan ja kehityksessään vaikeuksia, erilaisia haasteita ja jopa moninaisia sellaisia (psykososiaalisia yleensä, joskus myös fyysisiä)?!
Ei kaikki synny 100% terveinä ja "normaaleina" mitä ikinä se nyt tarkoittaakaan ja lisäksi osa vaurioituu ja kohtaa haasteita muista syistä johtuen ja se kaikki näkyy, kuuluu ja tuntuu vakassa ja se kaikki me otetaan siellä päiväkodissa vastaan ja niiden haasteiden kanssa luovitaan ja yritetään selvitä päivästä, viikosta ja kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen, niillä resursseilla jotka siellä on meille annettu ja joista on viimeiset ~10v supistettu ja säästetty.
Huhhuh😫
Osaako joku sanoa, miten alle 3-vuotiaita on sijoiteltu isoissa esim. komikerroksisissa taloissa? Saavatko olla 1.kerroksessa vai, laitetaanko heitä myös ylempiin kerroksiin?
Huomenna taas sorvin ääreen....
Kasvattaja, ootko palautunut vkonloppuna riittävästi työn hälystä ja melusta?