Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.
Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.
Sen jälkeen tapahtuu sitä, että pitäisi viimeistään aloittaa se lapsen KASVATTAMINEN!! Lasta kasvatetaan ohjaamalla, opettamalla, selittämällä, perustelemalla, rajoittamalla, kieltämällä jne. sen rakastamisen lisäksi.
Ei voi olettaa, että lapsen kasvaessa ja vanhetessa hän olisi vain se söpö pieni nassikka joka ei "vaadi" mitään tai olisi "hankala", joka ei peräänkuuluta asioita kuten selityksiä ja joka ei edellytä esim.rajoituksiin ja kieltoihin myöskin perusteluita, lapset ei ole tyhmiä, tahdottomia nukkeja tai muovailuvahakasoja vaan oman tietoisuuden, tahdon ja järjen omaavia yksilöitä!
Ei se lapsen kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä, se on pitkälti maalaisjärkeä ja kärsivällisyyttä ja todellakin välillä saa mennä ns hermot kunhan vain muistaa ettei siinäkään tilanteessa saa satuttaa.
Tässä ketjussa olen aiemminkin todennut, että ns kuri ei ole yhtä kuin fyysinen kurittaminen niinkuin joku väitti, siis ettei voi kasvattaa ilman sitä, totta munassa voi, aikuinen on aikuinen, rajat asettava elämää nähnyt aikuinen, ei pelolla ja satuttamisella uhkaava iso ihminen.
Äärimmäisen huolestuttavaa ja surullista, jos/kun aikuinen, vanhempi, ei kykene lastaan ohjaamaan ja kasvattamaan myöskin niissä haastavammissa, esim.uhmakohtaustilanteissa vaan jättää kyseisen vastuun ja tehtävän vaikkapa varhaiskasvatuksen kontolle, niinkuin nykyisin aina vain enenevissä määrin on, ei varhaiskasvattajat ole niitä teidän lapsia halunneet/synnyttäneet tai ole heidän äitejä/isejä, ei ole 100%:sti varhaiskasvatuksen tehtävä kasvattaa ja opettaa lapsia aikuisuuteen, ei todellakaan eikä tietenkään!
Aamen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.
Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.
Mutta mikä siinä on että lapselle opetetaan, että on ok näyttää kaikki tunteet, mutta aikuisen pitäisi olla aina vaan (teko)positiivinen, vaikka miten suututtaisi tai itkettäisi?
Kyllä aikuinenkin saa näyttää lapselle, että on vihainen tai surullinen. Siitähän lapsi saa mallin sille, että negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja ja niiden kanssa voi pärjätä. Ei missään nimessä ole tarkoitus, että aikuinen tekohymy irvessä maanittelee vihaista lasta tilanteessa kuin tilanteessa. Kyse on siitä, että ammattitaitoinen kasvattaja kykenee pysymään rauhallisena silloin, kun lapsi on tunnekuohun vallassa, eikä taannu tilanteessa lapsen tasolle.
Tunnekasvatus on niin monimutkainen ideologinen kyhäelmä, että kuka lopulta tietää, että mikä on sallittua ja mikä ei?
Jos aiheeseen viitsii perehtyä ja kehittää omaa ammattitaitoaan esim. lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ei se ole lainkaan monimutkaista.
En kutsuisi noihin juttuihin uskomista ammattitaidoksi.
Kuka idiootti täällä lainailee pitkiä viestiketjuja, eikä esimerkiksi vain edellistä viestiä?
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä toivetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden supistamisesta viety päiväkodeista päättäjille? Olisi erittäin järkevää, samalla viesti asennemuutoksen tarpeesta!
Päivän vaalikeskustelussa tuli harvinaisen selväksi, että subjektiivista päivähoitoa ei olla rajaamassa. Sen sijaan varhaiskasvatukseen osallistumisprosenttia halutaan kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä toivetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden supistamisesta viety päiväkodeista päättäjille? Olisi erittäin järkevää, samalla viesti asennemuutoksen tarpeesta!
Päivän vaalikeskustelussa tuli harvinaisen selväksi, että subjektiivista päivähoitoa ei olla rajaamassa. Sen sijaan varhaiskasvatukseen osallistumisprosenttia halutaan kasvattaa.
Mikä on täysin loogista, koska päivähoitoa ei enää ole olemassa. Varhaiskasvatuksen tarkoitus on aivan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Päivän vaalikeskustelussa tuli harvinaisen selväksi, että subjektiivista päivähoitoa ei olla rajaamassa. Sen sijaan varhaiskasvatukseen osallistumisprosenttia halutaan kasvattaa."
Aivan vapaasti ja siittä vaan!
Päättäjät olkaat hyvät vaan ja hoitakaa sitten itse alati kasvavien ryhmien lapset?
Kuka enää tulevaisuudessa suostuu aliresurssointiin?
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä toivetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden supistamisesta viety päiväkodeista päättäjille? Olisi erittäin järkevää, samalla viesti asennemuutoksen tarpeesta!"
Jos he olisivat välittäneet vähääkään hoitajien ylikuormittavista ja lapsille riskaabeleista työskentelyolosuhteista, he olisivat reagoineet jo silloin kuin tämä viestiketju perustettiin.
He eivät taida oikein välittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täysin suomenkieltä taitamatonkin pystyy ihan hyvin lapsia vahtimaan.
Lisäksi he ovat ahkeria ja hyväntuulisia eivätkä valita palkoista tai isoista lapsiryhmistä. Suostuvat nollasoppareihinkin kiitollisina, vaikka olisivat perheellisiä ja eivätkä tietäisi tulevia työvuorojakaan kuin vasta aamuseiskan tule töihin nyt-soitosta jos sellainen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.
Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.
Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)
Mm. varhaiskasvatussuunnitelmat ja niiden toteuman raportointi on hoidettava, koska muuten seurauksena on irtisanominen. Tehdyn työmäärän vähentäminen olisi siis perushoidosta pois. Lapset joutuisivat kulkemaan märässä vaipassa yms.
Valintakysymys.
Kuten sanoin, valitset itse, tarjoatko työnantajalle ja asiakkaalle pro bono eli ilmaiseksi (saamatta itse rahallista tai muutakaan korvausta) sen erotuksen määrän ja laadun sekä maksetun korvauksen välisestä työpanoksesta. Kukaan ei voi sitä edellyttää.
Työ itsessään ja nykyinen lainsäädäntö koskien alle kouluikäisten lasten suhdelukua per aikuinen sekä maksimiryhmäkokoa (nykyisessä varhaiskasvatuksessa) velvoittaa jokaisen kasvattajan olemaan koko työaikansa lasten kanssa (koska henkilöstöä ei ole edes palkattu kuin lakisääteinen minimimäärä, joka sekään ei ikinä toteudu koko päivän ajan).
Samalla, ristiriitaisesti, on luotu toisia työtehtäviä, jotka vievät vähintään puolet työajasta ja edellyttävät nimenomaan pois lasten hoidosta olemista. Tätä rinnakkaistyötä ei ole eritelty mitenkään, kuten ei kasvatustyönkään sisältöä.
Ongelma on se, että samat työntekijät on kirjattu tekemään samanaikaisesti kahta erillistä työtehtävää (toimistotyö/liinavaate-kuravaatehuolto & hoito- ja kasvatustyö). Edes ennen toimistotyötä eivät henkilöstöresurssit olleet riittävät, koska aamupäivisin ja iltapäivisin on jo pitkään ollut vähintään 30% vaje henkilöstössä joka ikisessä ryhmässä.
Nyt kahden päällekkäisen tehtävän päälle on hivutettu kolmaskin tehtäväkenttä, nimittäin siivous-, ruokahuolto-, kiinteistönhuolto ja "johtajan määräämät muut tehtävät" kutenlelujen desinfiointi, roskisten tyhjennys, kakkajäämistä tukkeutuneiden pesualtaiden vesilukkojen avaus, pihan hiekoitus, porttien korjaus jne.
On naurettavaa, että yhtään kukaan edes yrittäisi tehdä kaikkea tuota. Alalle on hakeutunut aina tunnollisia, kilttejä, ahkeria ja nöyriä ihmisiä, joille suurin palkan osa on ollut yksittäinen kiitos siellä täällä tai kehu kerran vuodessa.
Nykyään ei kehuta. Kokemus epäonnistumisesta, toivottomuudesta ja riittämättömyydestä on krooninen.
Toistan siis, et voi tehdä kaikkea. Jos siellä silti työskentelet, valitse, mitä teet. Nuo kaikki em. ja koko ajan lisää ovat tyrkyllä olevia työtehtäviä, kaikki varmaan jonkun mielestä tarpeellisia. Jos teet jotakin, jää toinen tekemättä. So what? Huonosti järjestetty paletti työnantajan taholta. Jokainen valitsee itse, mitkä hommat tekee ja minkä jättää ulkopuolelle.
Osa on valinnut, että keskittyykin omaan elämäänsä ja laittaa panoksensa omaan itseensä. Esim. etsii työn, jossa saa onistumisenkokemuksia. Autokorjaamolla tällaisia tuntemuksia tulee päivittäin. Palkka n. 3300/kk. Öljyjä vaihtelee, ruuvaa varaosia paikoilleen ja vaihtaa välillä renkaat. Auton pesu ja imurointi käsityönä 200 e, kivaa on. Hienoja autoja ja tyytyväisiä asiakkaita.
Minä pidän tuollaisesta käytännön työstä, missä heti näkee työn tuloksen. Koneiden korjaus ja huolto kuulostaa just sellaiselta. Eikös autonasentajan tai koneasentajan tutkinto ole ammattikoulussa vuosi tai kaksi ja voi tehdä hyvin oppisopimuskoulutuksena, että saa vähän palkkaa jo siinä opiskelun ohella? Tai oikeastaan paljon palkkaa, kun mekaniikan alan oppisopimuslaisenkin palkka on enemmän kuin kymmenen vuotta lastenhoitajana työskennelleen kasvattajan huippupalkka. 🤣
Jos päiväkodit saadaan joskus tulevaisuudessa kuntoon, niin kyllä on aikamoinen pääoma kertoa pienille pojille ja tytöille, että katsokaapas lapset, Liisapa näyttää miten laakerin hihna vaihdetaan oikeaoppisesti! Siinä ei enää mitään silkkipaperikukkasia liimaillakaan. Johan alkaa lapset kuunnella, kun on mielekästä opittavaa ja pääsee kunnon hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysin suomenkieltä taitamatonkin pystyy ihan hyvin lapsia vahtimaan.
Lisäksi he ovat ahkeria ja hyväntuulisia eivätkä valita palkoista tai isoista lapsiryhmistä. Suostuvat nollasoppareihinkin kiitollisina, vaikka olisivat perheellisiä ja eivätkä tietäisi tulevia työvuorojakaan kuin vasta aamuseiskan tule töihin nyt-soitosta jos sellainen tulee.
Pari kysymystä sinulle, ymmärrän, että voi olla haastavaa vastata noilla resursseilla mitä sinulle on annettu, mutta silti.
1. Kannatatko noin yleisesti ottaen muutenkin orjuutta/orjatyövoimaa?
2. Onko sinulla kovinkin suuri ja laaja kokemus/otanta niistä suomenkieltä taitamattomista ja heidän luonteestaan/työskentelytavoistaan?
3. Ulottuuko tuo arvostuksen puutteesi muihinkin osa-alueisiin elämässä ja ihmisissä kuin lapsiin?
4. Onko elämä kovinkin helppoa, kun on noin simppeli? Sanonnan mukaan se nimittäin on, lusikalla annettu niin eihän sitä voi kauhalla ammentaa ja elämä on helppoo, kun on yksinkertainen ja näkee kaiken yksinkertaisesti/sena.
Vaka-ala ja töissä 65-70v iässä kuten eilen A-studiossa tuumasivat.
Ennemmin menen junan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää jo lakkoon. Täällä vatkaatte samoja asioita päivä tolkulla näköjään. Lampaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää jo lakkoon. Täällä vatkaatte samoja asioita päivä tolkulla näköjään. Lampaat.
Ei voida mennä, seuraa aikaasi.
Olen ilmoittautunut sijaiseksi laskutuksella useampaan päiväkoti-ketjuun.
Puhelin ei soi, ei olla valmiita maksamaan 25e/h,(??) mikä sisältää kaikki työnantajan kulut.
Kokemusta on ja mahdollisuus ajaa autolla eri paikkoihin.
Tälläkin hetkellä moni ryhmä vetää laittomalla aikuisluvulla, eikä tunnu missään, johtoportaassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.
Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.
Mutta mikä siinä on että lapselle opetetaan, että on ok näyttää kaikki tunteet, mutta aikuisen pitäisi olla aina vaan (teko)positiivinen, vaikka miten suututtaisi tai itkettäisi?
Kyllä aikuinenkin saa näyttää lapselle, että on vihainen tai surullinen. Siitähän lapsi saa mallin sille, että negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja ja niiden kanssa voi pärjätä. Ei missään nimessä ole tarkoitus, että aikuinen tekohymy irvessä maanittelee vihaista lasta tilanteessa kuin tilanteessa. Kyse on siitä, että ammattitaitoinen kasvattaja kykenee pysymään rauhallisena silloin, kun lapsi on tunnekuohun vallassa, eikä taannu tilanteessa lapsen tasolle.
Tunnekasvatus on niin monimutkainen ideologinen kyhäelmä, että kuka lopulta tietää, että mikä on sallittua ja mikä ei?
Jos aiheeseen viitsii perehtyä ja kehittää omaa ammattitaitoaan esim. lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ei se ole lainkaan monimutkaista.
Milläs ajalla sitä ammattikirjallisuutta luetaan? Kotonako vielä raskaan ja uuvuttavan työpäivän jälkeen? Vaiko nukkarissa missä ei enää puoletkaan lapsista nuku?
T: Lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luistelu sinänsä kuulu edes esiopetuksen tehtävänkuvaan. Luistelemaan kyllä päiväkodeissa mennään, mutta työntekijältä ei voi vaatia käyttämään tai ostamaan omia varusteita opettamista varten.
Haha, mulle on toiveensa esittänyt 2-3-vuotiaiden vanhemmat.
Eräässä vinkkilaatikossa oli toive hiihdosta ja luistelusta. Hyvä ajatus vaikka eskareissa, ne murut olivat alle 3v ja pääosin alle 2v.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysin suomenkieltä taitamatonkin pystyy ihan hyvin lapsia vahtimaan.
Lisäksi he ovat ahkeria ja hyväntuulisia eivätkä valita palkoista tai isoista lapsiryhmistä. Suostuvat nollasoppareihinkin kiitollisina, vaikka olisivat perheellisiä ja eivätkä tietäisi tulevia työvuorojakaan kuin vasta aamuseiskan tule töihin nyt-soitosta jos sellainen tulee.
Suomenkieltä taitamaton ei kyllä pysty nykylapsia vahtimaan, kun pitää tunnekasvattaa ja perustella miksei esim. saa potkia maassa makaavaa porukalla vatsaan jne. kyllä siinä ihan suomenkielen taitoa tarvitaan ja siihenkin, että ylipäätänsä saat lapset lopettamaan pöydillä hyppelyn ja verhoissa kiipeilyn.
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittautunut sijaiseksi laskutuksella useampaan päiväkoti-ketjuun.
Puhelin ei soi, ei olla valmiita maksamaan 25e/h,(??) mikä sisältää kaikki työnantajan kulut.
Kokemusta on ja mahdollisuus ajaa autolla eri paikkoihin.
Tälläkin hetkellä moni ryhmä vetää laittomalla aikuisluvulla, eikä tunnu missään, johtoportaassa
25€/h ja ihmettelet etteivät ole valmiita maksamaan, oikeasti?
T. 19v alalla/3 lisää palkassa/15,50€/h.
Todella arvostettu olo juu.
Jos aiheeseen viitsii perehtyä ja kehittää omaa ammattitaitoaan esim. lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ei se ole lainkaan monimutkaista.