Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.
Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.
Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!
Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!
Eikä unohdeta sitä, ettei työnantajat maksa varhaiskasvatuksen työntekijöille työvaatteita, saati sitten niitä luistimia/suksia jne. joten ei voida olettaa että varhaiskasvattajilla tällaisia välineitä itsellään olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.
Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.
Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!
Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!
Kasvattajan työ on opettaa lapsille uusia taitoja. Jos kasvattaja olisi pelkkä vaipanvaihtaja, niin kasvattajan työhön voisi palkata ihan kouluttamattomiakin.
Luistelun opettaminen onnistuu alkuopetuksen opettajalta 21-päiselle luokalle, joten miksi se ei onnistuisi varhaiskasvatuksen opettajalta 21-päiselle lapsiryhmälle? Molemmat ovat akateemisia kasvatusalan ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin olin varhaiskasvattajien puolella. Nyt kun olen sitä meininkiä katsonut puolisen vuotta, toivon määrärahojen vähentämistä. Ovikellosta on patteri loppu. Jo helmikuussa se toimi vaihtelevasti. Nyt ei toimi ollenkaan. Viisi (!!) kasvattajaa siellä on sitä katsellut kuukauden, eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään. Nyt vihdoin joku heistä päätti tilata korjaajan. Kyllä, korjaajan. Kyseessä siis langaton ovikello, jossa patteri sisällä. Todennäköisesti korjaaja tulee ja vaihtaa uudet AAA-patterit ja laskuttaa tästä 150e + tarvikkeet eli ne uudet patterit. Näin meidän verorahoja käytetään. Ei vissiin kuulu pattereiden vaihto toimenkuvaan eikä ole saanut kolmen päivän koulutusta siihen. Mä olen 100% varma, että jos joku kasvattaja päätyisi edes kokeilemaan, onnistuisi ja siinä ympärillä olisi ringissä lapsia katsomassa mielenkiinnolla. On kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua laittamaan patteri oikein päin jos ei ymmärrä + ja - -navoista. Noista ei sähköiskuja saa vaikka väärinpäin laittaisikin, ja sitten voikin kokeilla uudelleen toisinpäin.
Toimenkuvasta kiinnipitäminen on täysin normaalia ihan joka alalla, tuottavilla aloilla siitä ollaan sitäkin tarkempia, ei se kiinteistönhuoltokaan suorita tehtäviä mitkä eivät sille kuulu, vaikka kuinka voisivat sen siinä sivussa nopeasti hoitaa.
Tuntuu että tämäkin ylimääräisten tehtävien hoitamisen vaatiminen kohdistuu nimenomaan naisvaltaisiin aloihin, kukaan ei ihmettele jos joku kaljamahainen ukonköriläs kieltäytyy viiskamasta hiekkaa portaalle, koska hänen tehtävänään oli korjata se ovikello, mutta jos naisihminen joka hoitaa lapsia toimii samoin ja kieltäytyy viiskamasta hiekkaa portaalle, koska se ei kuulu varhaiskasvattajan työnkuvaan, niin johan alkaa haukkuminen ja kieroon katsominen. Jännä juttu.
Oletan, että tuo ylläoleva johtuu siitä, että yhä edelleen oletetaan naisten olevan niitä kilttejä tyttöjä jotka silmät kimaltaen tekee kaiken minkä pystyy, ihan vain miellyttäkseen muita, kun taas MIEHILTÄ ei oleteta, että mielistelisivät yhtään ketään.
Mä olin töissä miesvaltaisella alalla. Totta, ettei meltä odotettu työnkuvan ulkopuolisia asioita. Työnkuvaan sensijaan kyllä kuului asioiden huomaaminen, ja vikalappujen kirjoittelu jos jokin asia ei toimi. Jos jokin kone ei toiminut asianmukaisesti tai jossain oli ongelmaa tai erityistä likaa, se meni korjattavaksi ja haettiin toinen tilalle.
Nykyisissä asiantuntijahommissa sen sijaan toimin myös siivoojana, sihteerinä ja korjaajana. Todellakin käytän jopa noin 60e tuntiliksaani siihen, että kerään roskia lattialta, moppaan, käynnistelen tietokoneita uudelleen, vaihtelen pattereita ja etsin latureita, käyn varastossa etsimässä ja tarvittaessa voin vaikka sitä hiekkaa heitellä kadulle tai tehdä lumitöitä, ei mitään ongelmaa jos vain aikaa riittää ja ylitöistä maksetaan. Minusta se on vain resurssien haaskuuta, jos minut on palkattu ratkaisemaan muita ongelmia.
Hei provo numerolla 10563, minä voin opettaa sinulle uuden taidon:
Älä paina vauvaketjussa aina sitä "lainaa" - nappia, siis joka kerta kun jankutat tuota samaa provokatiivista härnäämistäsi, sillä 20+ toistuva lainauksen ketju hidastaa sivuston toimintaa ja viestien avautumista.
Voit laittaa huomiosi aina yksittäisinä kommentteina, niin muiden keskustelu ei häiriinny. Kaikki kuitenkin tuntevat tapasi jo tähän mennessä. Ei myöskään ole kenellekään epäselvää, mitä sanot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.
Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.
Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!
Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!
Kasvattajan työ on opettaa lapsille uusia taitoja. Jos kasvattaja olisi pelkkä vaipanvaihtaja, niin kasvattajan työhön voisi palkata ihan kouluttamattomiakin.
Luistelun opettaminen onnistuu alkuopetuksen opettajalta 21-päiselle luokalle, joten miksi se ei onnistuisi varhaiskasvatuksen opettajalta 21-päiselle lapsiryhmälle? Molemmat ovat akateemisia kasvatusalan ammattilaisia.
Oma lapsi on ekalla luokalla peruskoulussa. Opetussuunnitelmaan kuuluu luistelu. Luisteluun lähdettiin, lapsia 22 ryhmässä. Tuskin oli opettaja yksin, eiköhän avustajia ollut vino pino ja vielä pyydettiin vanhempia tai isosiskoja, veljiä kentän reunalle sitomaan luistimia. Moni menikin, jos oli mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto, että voi hoitajat olla kateellisia. Tivaavat mitä teen kotisuunnitteluajallani. :D Hurjat 2 h viikossa kotisuunnittelua ja hoitajat vihreänä kateudesta, kun lähden kerran viikossa vähän aikaisemmin kotiin suunnittelemaan. Valitettavasti ei siinä ihmeitä kerkeä, kun SAK-aikaa ei sitten töissä juuri kerkeä. T.Vakaope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Kyllä joka päivä saa pöyristyä näiden nykyvanhempien velttoudesta ja minäminäminä-asenteesta. Kun se oma mukavuus menee aina kerta toisensa jälkeen sen pienen lapsen parhaan edelle. Pieni lapsi ei saisi nukkua edes päiväunia, vaikka on aivan sairaan väsynyt, hänellä on aivan liian pitkät hoitopäivät ja oireilee ties mitä (esim sitä että äiti vauvan kanssa kotona). Niin päiväunetkin nämä itsekkäät vanhemmat kieltävät pieneltä jopa alle 3-vuotiaalta lapselta, jotta saavat lapsen mahdollisimman aikaisin illalla nukkumaan, eikä silloinkaan tarvi sitten viettää aikaa sen oman lapsen kanssa! Aijaa ja lapsi on hankala kotona? Mistä mahtaa johtua?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia
Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.
Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!
Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!
Kasvattajan työ on opettaa lapsille uusia taitoja. Jos kasvattaja olisi pelkkä vaipanvaihtaja, niin kasvattajan työhön voisi palkata ihan kouluttamattomiakin.
Luistelun opettaminen onnistuu alkuopetuksen opettajalta 21-päiselle luokalle, joten miksi se ei onnistuisi varhaiskasvatuksen opettajalta 21-päiselle lapsiryhmälle? Molemmat ovat akateemisia kasvatusalan ammattilaisia.
Oma lapsi on ekalla luokalla peruskoulussa. Opetussuunnitelmaan kuuluu luistelu. Luisteluun lähdettiin, lapsia 22 ryhmässä. Tuskin oli opettaja yksin, eiköhän avustajia ollut vino pino ja vielä pyydettiin vanhempia tai isosiskoja, veljiä kentän reunalle sitomaan luistimia. Moni menikin, jos oli mahdollisuus.
No nyt pomppas, avustajia vino pino? Salli mun nauraa, jos hyvin käy saat avustajan mukaan 1 kpl. Yleensä mennään pari luokkaa kerralla, jotta olis edes ne 2 aikuista katsomassa lähes 50 lapsen perään.
Mitä te vieläkin täällä vingutte ?!?menkää lakkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tätä toivetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden supistamisesta viety päiväkodeista päättäjille? Olisi erittäin järkevää, samalla viesti asennemuutoksen tarpeesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Työntekijä ei voi vaikuttaa vanhempien tekoihin ja asenteisiin, mutta omiinsa voi. Ja sitä suuremmalla syyllä pitäisi osata kohdata lapsi empaattisesti, jos tietää, että tämän kotona ei ole asiat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.
Olen sanonut tämän jo aiemminkin tässä keskustelussa, mutta positiivinen pedagogiikka/kasvatus ei tarkoita, etteikö lasta koskaan kiellettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.
Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.
Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!
Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!
Haista Paska ja mene itse lauman kanssa opettelemaan moisia taitoja🤣🙃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.
Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.
Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!
Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!
Kasvattajan työ on opettaa lapsille uusia taitoja. Jos kasvattaja olisi pelkkä vaipanvaihtaja, niin kasvattajan työhön voisi palkata ihan kouluttamattomiakin.
Luistelun opettaminen onnistuu alkuopetuksen opettajalta 21-päiselle luokalle, joten miksi se ei onnistuisi varhaiskasvatuksen opettajalta 21-päiselle lapsiryhmälle? Molemmat ovat akateemisia kasvatusalan ammattilaisia.
Tietyt elämänopit ja asiat kuuluvat ihan sinne kotiin ja vanhemmille, tämä on asia joka on nykyvanhemmilta pöyristyttävän monilta unohtunut ja ulkoistetaan sitten sinne päiväkotiin ja kouluun, luistelu, uimataito, kengän nauhojen sitominen, pyllyn pyyhkiminen jne esimerkkeinä.
Ja on hieman eri asia mennä siihen koulun kentän jäälle sen oman luokan, esim.7-8v ikäisten, kanssa kuin sen 20-päisen päiväkotilaisen ikähaitarilla 3-6v joista suuri osa ei osaa luistella lainkaan ja loputkin ehkä vaivaisia metrejä sikäli mikäli pysyvät edes pystyssä niiden 2-3 lapsen jotka homman taitavat viilettäessä jossakin jääkentän toisella laidalla,
Ei voi edes verrata koululapsiin, tahvokinntajuaa millainen ero on 3-4v tai vaikka 5v lapsessa vs 7-8v 1-2-luokkalainen.
Ei luistelu sinänsä kuulu edes esiopetuksen tehtävänkuvaan. Luistelemaan kyllä päiväkodeissa mennään, mutta työntekijältä ei voi vaatia käyttämään tai ostamaan omia varusteita opettamista varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei luistelu sinänsä kuulu edes esiopetuksen tehtävänkuvaan. Luistelemaan kyllä päiväkodeissa mennään, mutta työntekijältä ei voi vaatia käyttämään tai ostamaan omia varusteita opettamista varten.
Saati suksia hiihtämistä varten. Harvalla on sukset nykypäivänä ja ei voi vaatia ostamaan suksia työtä varten. Jos vaadittaisiin, kuuluisi työnantajan maksamaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Ei luistelu sinänsä kuulu edes esiopetuksen tehtävänkuvaan. Luistelemaan kyllä päiväkodeissa mennään, mutta työntekijältä ei voi vaatia käyttämään tai ostamaan omia varusteita opettamista varten.
Haha, mulle on toiveensa esittänyt 2-3-vuotiaiden vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.
Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.
Mutta mikä siinä on että lapselle opetetaan, että on ok näyttää kaikki tunteet, mutta aikuisen pitäisi olla aina vaan (teko)positiivinen, vaikka miten suututtaisi tai itkettäisi?
Kyllä aikuinenkin saa näyttää lapselle, että on vihainen tai surullinen. Siitähän lapsi saa mallin sille, että negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja ja niiden kanssa voi pärjätä. Ei missään nimessä ole tarkoitus, että aikuinen tekohymy irvessä maanittelee vihaista lasta tilanteessa kuin tilanteessa. Kyse on siitä, että ammattitaitoinen kasvattaja kykenee pysymään rauhallisena silloin, kun lapsi on tunnekuohun vallassa, eikä taannu tilanteessa lapsen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.
Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."
Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.
Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.
Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.
Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.
Koska se on sitä positiivista vahvistamista.
Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.
Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...
Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.
Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.
No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.
Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.
Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien.
Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.
Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla.
Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä.
Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla.
Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin.
No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo.
Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.
Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!
Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.
Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.
Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.
Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.
Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.
Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.
Mutta mikä siinä on että lapselle opetetaan, että on ok näyttää kaikki tunteet, mutta aikuisen pitäisi olla aina vaan (teko)positiivinen, vaikka miten suututtaisi tai itkettäisi?
Kyllä aikuinenkin saa näyttää lapselle, että on vihainen tai surullinen. Siitähän lapsi saa mallin sille, että negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja ja niiden kanssa voi pärjätä. Ei missään nimessä ole tarkoitus, että aikuinen tekohymy irvessä maanittelee vihaista lasta tilanteessa kuin tilanteessa. Kyse on siitä, että ammattitaitoinen kasvattaja kykenee pysymään rauhallisena silloin, kun lapsi on tunnekuohun vallassa, eikä taannu tilanteessa lapsen tasolle.
Tunnekasvatus on niin monimutkainen ideologinen kyhäelmä, että kuka lopulta tietää, että mikä on sallittua ja mikä ei?
Oletko sinä ihan tosissasi?
En suostu sitä uskomaan, mutta jos olet niin pidä kinttusi visusti kiinni ettet lisää latvalahoa kantaasi.