Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.

Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.

Sen jälkeen tapahtuu sitä, että pitäisi viimeistään aloittaa se lapsen KASVATTAMINEN!! Lasta kasvatetaan ohjaamalla, opettamalla, selittämällä, perustelemalla, rajoittamalla, kieltämällä jne. sen rakastamisen lisäksi.

Ei voi olettaa, että lapsen kasvaessa ja vanhetessa hän olisi vain se söpö pieni nassikka joka ei "vaadi" mitään tai olisi "hankala", joka ei peräänkuuluta asioita kuten selityksiä ja joka ei edellytä esim.rajoituksiin ja kieltoihin myöskin perusteluita, lapset ei ole tyhmiä, tahdottomia nukkeja tai muovailuvahakasoja vaan oman tietoisuuden, tahdon ja järjen omaavia yksilöitä!

Ei se lapsen kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä, se on pitkälti maalaisjärkeä ja kärsivällisyyttä ja todellakin välillä saa mennä ns hermot kunhan vain muistaa ettei siinäkään tilanteessa saa satuttaa.

Tässä ketjussa olen aiemminkin todennut, että ns kuri ei ole yhtä kuin fyysinen kurittaminen niinkuin joku väitti, siis ettei voi kasvattaa ilman sitä, totta munassa voi, aikuinen on aikuinen, rajat asettava elämää nähnyt aikuinen, ei pelolla ja satuttamisella uhkaava iso ihminen.

Äärimmäisen huolestuttavaa ja surullista, jos/kun aikuinen, vanhempi, ei kykene lastaan ohjaamaan ja kasvattamaan myöskin niissä haastavammissa, esim.uhmakohtaustilanteissa vaan jättää kyseisen vastuun ja tehtävän vaikkapa varhaiskasvatuksen kontolle, niinkuin nykyisin aina vain enenevissä määrin on, ei varhaiskasvattajat ole niitä teidän lapsia halunneet/synnyttäneet tai ole heidän äitejä/isejä, ei ole 100%:sti varhaiskasvatuksen tehtävä kasvattaa ja opettaa lapsia aikuisuuteen, ei todellakaan eikä tietenkään!

Niin siis koko systeemi rakentuu sen varaan, että lapsi korjaa käytöstään niiden opettamisten, selittämisten, perustelemisten jne. myötä. Jos lapsi ei usko puhetta, niin sitten systeemi menee tilttiin ja sanoo "fatal error". Aikuinen kun ei saa olla pelolla ja satuttamisella uhkaava iso ihminen.

Aikaisemmin olin varhaiskasvattajien puolella. Nyt kun olen sitä meininkiä katsonut puolisen vuotta, toivon määrärahojen vähentämistä. Ovikellosta on patteri loppu. Jo helmikuussa se toimi vaihtelevasti. Nyt ei toimi ollenkaan. Viisi (!!) kasvattajaa siellä on sitä katsellut kuukauden, eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään. Nyt vihdoin joku heistä päätti tilata korjaajan. Kyllä, korjaajan. Kyseessä siis langaton ovikello, jossa patteri sisällä. Todennäköisesti korjaaja tulee ja vaihtaa uudet AAA-patterit ja laskuttaa tästä 150e + tarvikkeet eli ne uudet patterit. Näin meidän verorahoja käytetään. Ei vissiin kuulu pattereiden vaihto toimenkuvaan eikä ole saanut kolmen päivän koulutusta siihen. Mä olen 100% varma, että jos joku kasvattaja päätyisi edes kokeilemaan, onnistuisi ja siinä ympärillä olisi ringissä lapsia katsomassa mielenkiinnolla. On kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua laittamaan patteri oikein päin jos ei ymmärrä + ja - -navoista. Noista ei sähköiskuja saa vaikka väärinpäin laittaisikin, ja sitten voikin kokeilla uudelleen toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.

Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.

Mutta mikä siinä on että lapselle opetetaan, että on ok näyttää kaikki tunteet, mutta aikuisen pitäisi olla aina vaan (teko)positiivinen, vaikka miten suututtaisi tai itkettäisi?

Vaikka lapsi käyttäytyisi miten huonosti, niin vanhempi on aina vaan jopa täysin tunteettoman oloinen viilipytty? Näitähän näkee paljon. Vanhempi ei reagoi mitenkään vaikka iso lapsi käyttäytyy törkeästi ja lasta pitäisi vähintäänkin kieltää ja sanoa että nyt riittää tuo huono käytös! Minusta aivan vinksahtanutta. Ei ole ihme, että lapset ovat enenevissä määrin huonokäytöksisiä, eivätkä osaa millään tavalla huomioida muita ihmisiä. Kyllähän lapsen pitäisi opettaa huomioimaan myös aikuisia, myös niitä omia vanhempia!

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin olin varhaiskasvattajien puolella. Nyt kun olen sitä meininkiä katsonut puolisen vuotta, toivon määrärahojen vähentämistä. Ovikellosta on patteri loppu. Jo helmikuussa se toimi vaihtelevasti. Nyt ei toimi ollenkaan. Viisi (!!) kasvattajaa siellä on sitä katsellut kuukauden, eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään. Nyt vihdoin joku heistä päätti tilata korjaajan. Kyllä, korjaajan. Kyseessä siis langaton ovikello, jossa patteri sisällä. Todennäköisesti korjaaja tulee ja vaihtaa uudet AAA-patterit ja laskuttaa tästä 150e + tarvikkeet eli ne uudet patterit. Näin meidän verorahoja käytetään. Ei vissiin kuulu pattereiden vaihto toimenkuvaan eikä ole saanut kolmen päivän koulutusta siihen. Mä olen 100% varma, että jos joku kasvattaja päätyisi edes kokeilemaan, onnistuisi ja siinä ympärillä olisi ringissä lapsia katsomassa mielenkiinnolla. On kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua laittamaan patteri oikein päin jos ei ymmärrä + ja - -navoista. Noista ei sähköiskuja saa vaikka väärinpäin laittaisikin, ja sitten voikin kokeilla uudelleen toisinpäin.

Maalaisjärki katosi, kun tarhoista tuli varhaiskasvatuksia.

Älkää syyllistykö, kasvattajat päiväkodeissa. Jos työnantaja on palkannut tai työvuorojärjestelyillä järjestänyt niin, että nuo ja nuo lapset muodostavat ryhmän ja nyt siellä on töissä tuo ja tuo aikuinen, niin niillä mennään. Sen tasoista ja sen laatuista "kasvatusta" on silloin tarjolla.

Työntekijät eivät noita rakenteita päätä tai vastaa niistä millään tavalla. Työnantaja vastaa niistä ja päiväkodin toiminnan järjestämisestä. Kehityskeskustelussa kannattaa kirjauttaa ylös, mitkä ovat omat toiveet ja mahdollisuudet ja miksi. Näin työnantaja tietää asian. Jos johtaja silti päättää järjestää työn niin, että työntekijän ilmoittamat riskit toteutuvat ja hänen ilmoittamansa omat rajat ylittyvät, on työnantaja järjestänyt toiminnan piittaamatta työntekijän ilmoituksesta. Johtaja kantaa vastuun seurauksista.

Mieti, mihin pystyt ja mihin et, missä menee rajasi. Kerro tämä työnantajalle. Pidä omista rajoistasi kiinni, äläkä jousta. Pidä itsestäsi, työkunnostasi ja oman elämäsi hyvinvoinnista huoli. Työaikaa on vain 38h 15 min /vk. Sen ulkopuolinen aika, sekä 12min tauko jokaisen työpäivän sisällä ovat täysin omaa aikaasi ja vietät sen juuri niin kuin haluat. Älä siis vedä itseäsi niin piippuun työssäsi, ettet jaksa tehdä omalla ajallasi enää mitään. Työpäivään kuuluva lakisääteinen taukokin on siksi, että työntekijän hyvinvointi nähdään tärkeäksi työtä täyden päivän tekevälle ihmiselle. Hyvinvoiva ihminen myös työskentelee hyvin.

Ei kuitenkaan paremmin kuin minkä tarjolla olevat resurssit ja työjärjestelyin tehdyt rakenteet mahdollistavat.

Hiekasta ja kurasta saa hiekkakakkuja ja mutakahvia. Etelä - Amerikasta kalliilla tuotuna saa Juhla Mokkaa ja vehnästä, sokerista, maidosta, munista, hiivasta, voista ja kanelista korvapuusteja, jos on uuni. Näillä on enemmän hintaa kuin hiekkakakuilla ja kuravedellä.

Nykyään hinnat ovat sellaiset, ettei takapajuinen palkka niihin edes riitä.

Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.

Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.

Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.

Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.

Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)

Mm. varhaiskasvatussuunnitelmat ja niiden toteuman raportointi on hoidettava, koska muuten seurauksena on irtisanominen. Tehdyn työmäärän vähentäminen olisi siis perushoidosta pois. Lapset joutuisivat kulkemaan märässä vaipassa yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin olin varhaiskasvattajien puolella. Nyt kun olen sitä meininkiä katsonut puolisen vuotta, toivon määrärahojen vähentämistä. Ovikellosta on patteri loppu. Jo helmikuussa se toimi vaihtelevasti. Nyt ei toimi ollenkaan. Viisi (!!) kasvattajaa siellä on sitä katsellut kuukauden, eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään. Nyt vihdoin joku heistä päätti tilata korjaajan. Kyllä, korjaajan. Kyseessä siis langaton ovikello, jossa patteri sisällä. Todennäköisesti korjaaja tulee ja vaihtaa uudet AAA-patterit ja laskuttaa tästä 150e + tarvikkeet eli ne uudet patterit. Näin meidän verorahoja käytetään. Ei vissiin kuulu pattereiden vaihto toimenkuvaan eikä ole saanut kolmen päivän koulutusta siihen. Mä olen 100% varma, että jos joku kasvattaja päätyisi edes kokeilemaan, onnistuisi ja siinä ympärillä olisi ringissä lapsia katsomassa mielenkiinnolla. On kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua laittamaan patteri oikein päin jos ei ymmärrä + ja - -navoista. Noista ei sähköiskuja saa vaikka väärinpäin laittaisikin, ja sitten voikin kokeilla uudelleen toisinpäin.

Maalaisjärki katosi, kun tarhoista tuli varhaiskasvatuksia.

Ja suurella osalla nykypäiväkotilasten vanhemmilla se on kadonnut, koska???

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin olin varhaiskasvattajien puolella. Nyt kun olen sitä meininkiä katsonut puolisen vuotta, toivon määrärahojen vähentämistä. Ovikellosta on patteri loppu. Jo helmikuussa se toimi vaihtelevasti. Nyt ei toimi ollenkaan. Viisi (!!) kasvattajaa siellä on sitä katsellut kuukauden, eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään. Nyt vihdoin joku heistä päätti tilata korjaajan. Kyllä, korjaajan. Kyseessä siis langaton ovikello, jossa patteri sisällä. Todennäköisesti korjaaja tulee ja vaihtaa uudet AAA-patterit ja laskuttaa tästä 150e + tarvikkeet eli ne uudet patterit. Näin meidän verorahoja käytetään. Ei vissiin kuulu pattereiden vaihto toimenkuvaan eikä ole saanut kolmen päivän koulutusta siihen. Mä olen 100% varma, että jos joku kasvattaja päätyisi edes kokeilemaan, onnistuisi ja siinä ympärillä olisi ringissä lapsia katsomassa mielenkiinnolla. On kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua laittamaan patteri oikein päin jos ei ymmärrä + ja - -navoista. Noista ei sähköiskuja saa vaikka väärinpäin laittaisikin, ja sitten voikin kokeilla uudelleen toisinpäin.

Tiedätkö mitä, asia todellakin on niin, että ainakin pk-seudulla on kirjallinen kielto, etteivät kasvattajat saa kiivetä tikkaille, pöydille yms. tekemään kuvaamasi kaltaisia tai muita töitä. Edes siivoojat eivät saa kiivetä ja nousta korotetuille tasoille, se on heidän työsopimuksessaan (ulkoistettu palvelu). Huoltotyöt kuuluvat kunnallisissa päiväkodeissa huoltoyhtiölle, jolle tehdään huoltoilmoitus sähköisessä järjestelmässä. Verorahat siis kiertävät siellä pussista toiseen sisäisinä siirtoina, kuten kaikessa muussakin itse itseään pyörittävässä ja työllistävässä organisaatiossa. Koska tietotekniset järjestelmät ja laitteet ovat niitä hankintahinnaltaan halvimpia ja huonoimpia, pitää niitä korjata, huoltaa ja ihmetellä jatkuvasti sekä palkata valtava joukko kaikenlaisia tuki- ym. säätöihmisiä, oma yksikkönsä. Silti ne ei toimi, vaan kasvattajat ovat tunteja ja tunteja kuukausittain pois omasta työstään yrittäessään puhelimitse, sähköpostitse, eri alustoilla, johtajakonsultaatiossa, etsiessään työkavereilta apua jne. saada laitteet ja järjestelmät toimimaan. Hajoavat, tökkivät ja kaatuvat ilman mitään ennakoitavaa syytä, eikä se halpatyövoima siellä huollossakaan niitä saa toimimaan. Ihan sama, onko kyse softasta vai ns. hardware huollosta.

Koko päiväkotijärjestelmä on nykyään täysin sietämätöntä tunarointia ja resurssien valtavaa hukkaa joka aspektilla. On syntynyt käsitys, ettei siellä yhtään kenelläkään ole kokonaisuus hallussa tai riittävää osaamista saada homma kuntoon. Todella, verorahojen suunnatonta haaskausta.

Vierailija kirjoitti:

Älkää syyllistykö, kasvattajat päiväkodeissa. Jos työnantaja on palkannut tai työvuorojärjestelyillä järjestänyt niin, että nuo ja nuo lapset muodostavat ryhmän ja nyt siellä on töissä tuo ja tuo aikuinen, niin niillä mennään. Sen tasoista ja sen laatuista "kasvatusta" on silloin tarjolla.

Työntekijät eivät noita rakenteita päätä tai vastaa niistä millään tavalla. Työnantaja vastaa niistä ja päiväkodin toiminnan järjestämisestä. Kehityskeskustelussa kannattaa kirjauttaa ylös, mitkä ovat omat toiveet ja mahdollisuudet ja miksi. Näin työnantaja tietää asian. Jos johtaja silti päättää järjestää työn niin, että työntekijän ilmoittamat riskit toteutuvat ja hänen ilmoittamansa omat rajat ylittyvät, on työnantaja järjestänyt toiminnan piittaamatta työntekijän ilmoituksesta. Johtaja kantaa vastuun seurauksista.

Mieti, mihin pystyt ja mihin et, missä menee rajasi. Kerro tämä työnantajalle. Pidä omista rajoistasi kiinni, äläkä jousta. Pidä itsestäsi, työkunnostasi ja oman elämäsi hyvinvoinnista huoli. Työaikaa on vain 38h 15 min /vk. Sen ulkopuolinen aika, sekä 12min tauko jokaisen työpäivän sisällä ovat täysin omaa aikaasi ja vietät sen juuri niin kuin haluat. Älä siis vedä itseäsi niin piippuun työssäsi, ettet jaksa tehdä omalla ajallasi enää mitään. Työpäivään kuuluva lakisääteinen taukokin on siksi, että työntekijän hyvinvointi nähdään tärkeäksi työtä täyden päivän tekevälle ihmiselle. Hyvinvoiva ihminen myös työskentelee hyvin.

Ei kuitenkaan paremmin kuin minkä tarjolla olevat resurssit ja työjärjestelyin tehdyt rakenteet mahdollistavat.

Hiekasta ja kurasta saa hiekkakakkuja ja mutakahvia. Etelä - Amerikasta kalliilla tuotuna saa Juhla Mokkaa ja vehnästä, sokerista, maidosta, munista, hiivasta, voista ja kanelista korvapuusteja, jos on uuni. Näillä on enemmän hintaa kuin hiekkakakuilla ja kuravedellä.

Nykyään hinnat ovat sellaiset, ettei takapajuinen palkka niihin edes riitä.

Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.

Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.

Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)

Ehkäpä tämä on takana siinä, ettei kukaan osaa vaihtaa ovikelloon pattereita. Jos kuitenkin asenne on kuitenkin tällainen, ja lapsia hoidetaan näin, että mitäs ette maksa enempää, makaan tässä sohvalla ja räplään kännyä ja näytän videoita lapsille ja laitan korvatulpat päähän kun kakarat tappelee, ulos ei mennä koska työnantaja ei korvaa kasvattajille ulkovaatteita, niin en yhtään ihmettele jos niitä määrärahoja "ei löydy".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.

Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.

Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)

Mm. varhaiskasvatussuunnitelmat ja niiden toteuman raportointi on hoidettava, koska muuten seurauksena on irtisanominen. Tehdyn työmäärän vähentäminen olisi siis perushoidosta pois. Lapset joutuisivat kulkemaan märässä vaipassa yms.

No ei ole. Silloin sanotaan pomolle, että näille lakisääteisille asioille ei ole näköjään nyt annettu aikaa. Eli siis sille raportoinnille, ne vaipat kannattaa hoitaa tietenkin. Kysytään myös, milloin saa kunnolla sak-aikaa tähän (mielellään kirjallisesti tämä), eikä KOSKAAN, EI KOSKAAN olla ovimattoina tekemässä vapaa-ajalla yhtään mitään. Silloin sanotaan, ettei näitä nyt voi tehdä, koska sak-aikaa ei ole ollut. Jos pomo haluaa, että ne tehdään, silloin siihen osoitetaan sopivaa työaikaa.

Jos tekee tyhmästi, saa sen jälkeen syyttää vain ja ainoastaan itseään.

T: ex-vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.

Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.

Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)

Mm. varhaiskasvatussuunnitelmat ja niiden toteuman raportointi on hoidettava, koska muuten seurauksena on irtisanominen. Tehdyn työmäärän vähentäminen olisi siis perushoidosta pois. Lapset joutuisivat kulkemaan märässä vaipassa yms.

No ei ole. Silloin sanotaan pomolle, että näille lakisääteisille asioille ei ole näköjään nyt annettu aikaa. Eli siis sille raportoinnille, ne vaipat kannattaa hoitaa tietenkin. Kysytään myös, milloin saa kunnolla sak-aikaa tähän (mielellään kirjallisesti tämä), eikä KOSKAAN, EI KOSKAAN olla ovimattoina tekemässä vapaa-ajalla yhtään mitään. Silloin sanotaan, ettei näitä nyt voi tehdä, koska sak-aikaa ei ole ollut. Jos pomo haluaa, että ne tehdään, silloin siihen osoitetaan sopivaa työaikaa.

Jos tekee tyhmästi, saa sen jälkeen syyttää vain ja ainoastaan itseään.

T: ex-vakaope

Et voi lähteä rikkomaan lakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.

Tuohan on ihan luonnollista, kun kyse on varhaiskasvatuksesta. Päivähoitolaki on kumottu eikä päiväkoti ole enää mikään hoitopaikka. Nykyisin päiväkodin tehtävä on varhaiskasvattaa lapsia, eli esimerkiksi opettaa lapsille hieno- ja karkeamotorisia taitoja, tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, sosiaalisia taitoja yms. Karkeamotoristen taitojen opetusohjelmaan kuuluu mm. luistelun opettaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.

Tuohan on ihan luonnollista, kun kyse on varhaiskasvatuksesta. Päivähoitolaki on kumottu eikä päiväkoti ole enää mikään hoitopaikka. Nykyisin päiväkodin tehtävä on varhaiskasvattaa lapsia, eli esimerkiksi opettaa lapsille hieno- ja karkeamotorisia taitoja, tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, sosiaalisia taitoja yms. Karkeamotoristen taitojen opetusohjelmaan kuuluu mm. luistelun opettaminen.

Moni kutsuu itseään varhaiskasvattajaksi, mutta sisimmässään toteuttaa kuitenkin wanhanajan hoitotädin roolia. Pelkkä tittelin vaihtuminen ei ole auttanut, vaan työntekijöiltä tarvitaan myös syvempi asennemuutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Voihan lapselle toki sanoa "ei", mutta se keskeinen kysymys on, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lapsi päättää olla piittaamatta kyseisestä sanasta. Sekä päiväkodeissa että kotona vastaus tähän kysymykseen on yhä useammin se, että sen jälkeen sanotaan vain uudestaan "ei". Fyysisten keinojen tai vastaavien käyttöön ryhtyminen ei ole hoitajien ja vanhempien oikeusturvan vuoksi mahdollista.

Ymmärrän oikein hyvin vanhempia, jotka lopulta kyllästyvät sanomaan "ei", koska sen sanan sanominen ei auta mitään. Myös mm. neuvolasta tulee jatkuvasti sitä viestiä, että ei-linja ei ole hyvä, vaan vanhemman tulee olla positiivinen.

Sen jälkeen tapahtuu sitä, että pitäisi viimeistään aloittaa se lapsen KASVATTAMINEN!! Lasta kasvatetaan ohjaamalla, opettamalla, selittämällä, perustelemalla, rajoittamalla, kieltämällä jne. sen rakastamisen lisäksi.

Ei voi olettaa, että lapsen kasvaessa ja vanhetessa hän olisi vain se söpö pieni nassikka joka ei "vaadi" mitään tai olisi "hankala", joka ei peräänkuuluta asioita kuten selityksiä ja joka ei edellytä esim.rajoituksiin ja kieltoihin myöskin perusteluita, lapset ei ole tyhmiä, tahdottomia nukkeja tai muovailuvahakasoja vaan oman tietoisuuden, tahdon ja järjen omaavia yksilöitä!

Ei se lapsen kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä, se on pitkälti maalaisjärkeä ja kärsivällisyyttä ja todellakin välillä saa mennä ns hermot kunhan vain muistaa ettei siinäkään tilanteessa saa satuttaa.

Tässä ketjussa olen aiemminkin todennut, että ns kuri ei ole yhtä kuin fyysinen kurittaminen niinkuin joku väitti, siis ettei voi kasvattaa ilman sitä, totta munassa voi, aikuinen on aikuinen, rajat asettava elämää nähnyt aikuinen, ei pelolla ja satuttamisella uhkaava iso ihminen.

Äärimmäisen huolestuttavaa ja surullista, jos/kun aikuinen, vanhempi, ei kykene lastaan ohjaamaan ja kasvattamaan myöskin niissä haastavammissa, esim.uhmakohtaustilanteissa vaan jättää kyseisen vastuun ja tehtävän vaikkapa varhaiskasvatuksen kontolle, niinkuin nykyisin aina vain enenevissä määrin on, ei varhaiskasvattajat ole niitä teidän lapsia halunneet/synnyttäneet tai ole heidän äitejä/isejä, ei ole 100%:sti varhaiskasvatuksen tehtävä kasvattaa ja opettaa lapsia aikuisuuteen, ei todellakaan eikä tietenkään!

Kuules, ei se selittely nykynassikoita kiinnosta, vois selitellä ja perustella maailmantappiin, mutta he on lapsia, jotka kaipaa lopulta sitä kuria, että vaikka he ei ymmärrä selityksiä tai heitä ei selitykset kiinnosta, niin aikuinen lopulta toteaa että "nyt tehdään näin ja siksi kun minä sanon".

Ihan hitosti näkee töissä sitä miten joku fiksu lapsi saa nämä selittelijät selittämään asioita kerta toisensa jälkeen, vaikka varmasti voi olettaa että esim. eskari-ikäinen tietää jo ettei palloa heitellä ikkunaan tai kaveria lyödä lapiolla. Joskus se selittely on niin naurettavaa että lapsetkin tekee siitä vain leikin jolle sitten naureskelevat kun taas sai tyhmän aikuisen juksattua selittelyyn.

Touhusta on NIIIN kadonnut järki ja kyllä siinä kaikessa pohjalla tulee olla se, että aikuista totellaan: Ihan siksikin, että aina ja joka tilanteessa ei välttämättä ole aikaa selittelemällä saada lasta tottelemaan, vaan pitäisi saada se lapsi HETI toimimaan, tai hältä voi esimerkiksi lähteä henki ja tuo on se pahin skenaario mikä ei ole monenkaan lapsen kohdalla koskaan kovin kaukana, juurikin siksi, ettei aikuisten totteleminen ole lapsilla ns. selkärangassa, siinäpä sitten huutelet autotielle karkaavalle lapselle selityksiä miksei autotielle saa juosta, varmaan kuuntelee ajoissa joo.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin olin varhaiskasvattajien puolella. Nyt kun olen sitä meininkiä katsonut puolisen vuotta, toivon määrärahojen vähentämistä. Ovikellosta on patteri loppu. Jo helmikuussa se toimi vaihtelevasti. Nyt ei toimi ollenkaan. Viisi (!!) kasvattajaa siellä on sitä katsellut kuukauden, eikä kukaan osaa tehdä asialle mitään. Nyt vihdoin joku heistä päätti tilata korjaajan. Kyllä, korjaajan. Kyseessä siis langaton ovikello, jossa patteri sisällä. Todennäköisesti korjaaja tulee ja vaihtaa uudet AAA-patterit ja laskuttaa tästä 150e + tarvikkeet eli ne uudet patterit. Näin meidän verorahoja käytetään. Ei vissiin kuulu pattereiden vaihto toimenkuvaan eikä ole saanut kolmen päivän koulutusta siihen. Mä olen 100% varma, että jos joku kasvattaja päätyisi edes kokeilemaan, onnistuisi ja siinä ympärillä olisi ringissä lapsia katsomassa mielenkiinnolla. On kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua laittamaan patteri oikein päin jos ei ymmärrä + ja - -navoista. Noista ei sähköiskuja saa vaikka väärinpäin laittaisikin, ja sitten voikin kokeilla uudelleen toisinpäin.

Toimenkuvasta kiinnipitäminen on täysin normaalia ihan joka alalla, tuottavilla aloilla siitä ollaan sitäkin tarkempia, ei se kiinteistönhuoltokaan suorita tehtäviä mitkä eivät sille kuulu, vaikka kuinka voisivat sen siinä sivussa nopeasti hoitaa.

Tuntuu että tämäkin ylimääräisten tehtävien hoitamisen vaatiminen kohdistuu nimenomaan naisvaltaisiin aloihin, kukaan ei ihmettele jos joku kaljamahainen ukonköriläs kieltäytyy viiskamasta hiekkaa portaalle, koska hänen tehtävänään oli korjata se ovikello, mutta jos naisihminen joka hoitaa lapsia toimii samoin ja kieltäytyy viiskamasta hiekkaa portaalle, koska se ei kuulu varhaiskasvattajan työnkuvaan, niin johan alkaa haukkuminen ja kieroon katsominen. Jännä juttu.

Oletan, että tuo ylläoleva johtuu siitä, että yhä edelleen oletetaan naisten olevan niitä kilttejä tyttöjä jotka silmät kimaltaen tekee kaiken minkä pystyy, ihan vain miellyttäkseen muita, kun taas MIEHILTÄ ei oleteta, että mielistelisivät yhtään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.

Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajat, miksi tarjoaisitte itsestänne enemmän, kuin mihin maksettu palkka riittää? Et sinä kahvilassakaan saa oikeaa kahvia kupposen, jos et pysty siitä maksamaan sille asetettua hintaa. Jos pystyt maksamaan yhden euron, muttet pyydettyä neljää euroa, joudut tyytymään siihen, mitä sillä yhdellä eurolla saa.

Jos palkaksi työstäsi saat 2000 euroa, mutta työnantajan ja asiakkaan tarve on 5000 euron laatu, mietit itse, raadatko pro bono erotuksen vai annatko vain sen, mistä maksetaan.

Mittarina on omat rajasi, inhimillinen kestävyys ja reunaehto, että työ ei saa tuhota tekijänsä toimintakykyä vapaa-ajalla. (siis elämisen kykyä)

Mm. varhaiskasvatussuunnitelmat ja niiden toteuman raportointi on hoidettava, koska muuten seurauksena on irtisanominen. Tehdyn työmäärän vähentäminen olisi siis perushoidosta pois. Lapset joutuisivat kulkemaan märässä vaipassa yms.

Valintakysymys.

Kuten sanoin, valitset itse, tarjoatko työnantajalle ja asiakkaalle pro bono eli ilmaiseksi (saamatta itse rahallista tai muutakaan korvausta) sen erotuksen määrän ja laadun sekä maksetun korvauksen välisestä työpanoksesta. Kukaan ei voi sitä edellyttää.

Työ itsessään ja nykyinen lainsäädäntö koskien alle kouluikäisten lasten suhdelukua per aikuinen sekä maksimiryhmäkokoa (nykyisessä varhaiskasvatuksessa) velvoittaa jokaisen kasvattajan olemaan koko työaikansa lasten kanssa (koska henkilöstöä ei ole edes palkattu kuin lakisääteinen minimimäärä, joka sekään ei ikinä toteudu koko päivän ajan).

Samalla, ristiriitaisesti, on luotu toisia työtehtäviä, jotka vievät vähintään puolet työajasta ja edellyttävät nimenomaan pois lasten hoidosta olemista. Tätä rinnakkaistyötä ei ole eritelty mitenkään, kuten ei kasvatustyönkään sisältöä.

Ongelma on se, että samat työntekijät on kirjattu tekemään samanaikaisesti kahta erillistä työtehtävää (toimistotyö/liinavaate-kuravaatehuolto & hoito- ja kasvatustyö). Edes ennen toimistotyötä eivät henkilöstöresurssit olleet riittävät, koska aamupäivisin ja iltapäivisin on jo pitkään ollut vähintään 30% vaje henkilöstössä joka ikisessä ryhmässä.

Nyt kahden päällekkäisen tehtävän päälle on hivutettu kolmaskin tehtäväkenttä, nimittäin siivous-, ruokahuolto-, kiinteistönhuolto ja "johtajan määräämät muut tehtävät" kutenlelujen desinfiointi, roskisten tyhjennys, kakkajäämistä tukkeutuneiden pesualtaiden vesilukkojen avaus, pihan hiekoitus, porttien korjaus jne.

On naurettavaa, että yhtään kukaan edes yrittäisi tehdä kaikkea tuota. Alalle on hakeutunut aina tunnollisia, kilttejä, ahkeria ja nöyriä ihmisiä, joille suurin palkan osa on ollut yksittäinen kiitos siellä täällä tai kehu kerran vuodessa.

Nykyään ei kehuta. Kokemus epäonnistumisesta, toivottomuudesta ja riittämättömyydestä on krooninen.

Toistan siis, et voi tehdä kaikkea. Jos siellä silti työskentelet, valitse, mitä teet. Nuo kaikki em. ja koko ajan lisää ovat tyrkyllä olevia työtehtäviä, kaikki varmaan jonkun mielestä tarpeellisia. Jos teet jotakin, jää toinen tekemättä. So what? Huonosti järjestetty paletti työnantajan taholta. Jokainen valitsee itse, mitkä hommat tekee ja minkä jättää ulkopuolelle.

Osa on valinnut, että keskittyykin omaan elämäänsä ja laittaa panoksensa omaan itseensä. Esim. etsii työn, jossa saa onistumisenkokemuksia. Autokorjaamolla tällaisia tuntemuksia tulee päivittäin. Palkka n. 3300/kk. Öljyjä vaihtelee, ruuvaa varaosia paikoilleen ja vaihtaa välillä renkaat. Auton pesu ja imurointi käsityönä 200 e, kivaa on. Hienoja autoja ja tyytyväisiä asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.

Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.

Miksi vanhempien olisi maksettava yksityisestä kasvatuspalvelusta, kun on olemassa julkinen varhaiskasvatus? Tuo on samaa sarjaa kuin se, että koulu kieltäytyisi opettamasta oppilaalle maantietoa, ja sen sijaan ohjaisi maantiedon opiskeluun halukkaat ostamaan palveluja yksityisopettajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Yleinen (eli ns. positiivinen) puuttumistapa kiusaamiseen tuntuu olevan se, että kiusaaja ja kiusattu laitetaan leikkimään keskenään ja sitten toivotaan, että heillä luottamussuhde vahvistuu (tai jotain) sen leikin kautta.

Käytännössä tuo on kuitenkin vain uusi tilanne kiusaajalle päästä kiusaamaan uhriaan."

Valitettavasti tähän törmää usein. Kaikkien pitää olla kaikkien kaveri.

Pahin kiusaaja saatetaan pokkana laittaa ruokailemaan siihen kiusatun viereen, niin että toinen ei saa edes ruokarauhaa koska pikkupiru ilkeästi silmäillen potkii vaikka pöydän alta kun aikuisen silmä välttää.

Mutta näin tehdään koska opettaja haluaa opettaa tulemaan toimeen sen kanssa että joutuu kiusatuksi, muutahan se ei opeta.

Voi olla lapsi joka yhden ainoan päivän kuukudesta käyttäytyy suht normaalisti (ei pure, kiusaa, lyö, huuda, juokse päin, pukkaa nurin), niin tätä sitten palkitaan ja juhlitaan tarravihkoi että VOI KUINKA HIENOOOOAAA, HYVÄ HYVÄ kun annoit muiiden olla rauhassa ja käyttäydyit niin kuin muut käyttäytyvät joka ainoa päivä ilman että he saavat tarran tarraa.

Koska se on sitä positiivista vahvistamista.

Mitä väliä että ne mujut kärsii viikon jokaisena päivänä varuilla ollessaan että mistä suunnasta se yksi taas tulee, hyökkii ja nipistää kipeästi.

Näitä voi pahimmillaan olla muutama tapaus yhdessä ryhmässä. Ilman edes yhtä ainoaa ryhmä-avustajia. Älkää ihmetelkö ettei sijaisia saada ja hoitajat vaihtuu...

Nimenomaan tämä tässä häiritsee eniten, että ne kaikista mulkeroimmat tapaukset saa erityishauskoja juttuja, tarratauluineen ja kaikista eniten huomiota ja positiivisuutta aikuisilta. Todella nurinkurista, eikä vaadita psykologian osaamista, että tajuaa mikä tuossa systeemissä on pielessä.

Jos sinä koet pienet lapset mulkeroina, niin vaihda alaa, tai hae apua työuupumukseesi. Ihan oikeasti, et ole soveltuva varhaiskasvatukseen.

No kyllä siellä vaan on kaikenmaailman lumipallo-mulkeroita. Tämä on totuus.

Tuollainen asenne lapsia kohtaan on täysin epäammattimaista - tiedät sen itsekin. Et taatusti sano vanhempien, johtajan, tai edes työkavereidesi kuullen lapsia mulkeroiksi, koska se olisi asiatonta. Luultavasti pystyisit kuitenkin heti nimeämään ne lapset, jotka koet mulkeroina, todennäköisesti ajatteletkin jotain heistä juuri nyt. Ja ne lapset vaistoavat sinun asenteesi heitä kohtaan, eivätkä koe oloaan turvalliseksi sinun kanssasi. He kokevat riittämättömyyden tunnetta seurassasi, koska pieninkään onnistuminen ei kelpaa - ethän sinä viitsi innostua pikkujutuista, kun lapsi on lumipallo-mulkero, joka epäonnistuu kaikessa muussa. On todella väärin niitä lapsia kohtaan joutua viettämään varhaiskasvatuspäivänsä psyykkisesti epäturvallisessa ympäristössä, jossa he kokevat, etteivät kelpaa aikuiselle. Lapsesta kasvaa sellainen, millaisena aikuiset hänet näkevät.

Sellaisen aikuisen, jolla on noin negatiivinen asenne lapsia kohtaan, ei pitäisi lasten kanssa työskennellä. Sinä voit olla väsynyt työhösi, mutta se ei ole lasten vika, vaan resurssien. 

Kun puhutaan psyykkisesti turvattomasta ympäristöstä ja lapsen kelpaamisesta aikuiselle, niin miten on lapsen kodin tai sellaisten vanhempien laita, jotka vievät pahimmillaan 1-2-vuotiaan lapsen päiväkotiin=laitokseen pitkäksi päiväksi uuden vauvan tieltä? Luuletko että silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi? Tai että kelpaa omille vanhemmilleen? Ylipäänsä monilla vanhemmilla on melko negatiivinen asenne omia lapsiaan kohtaan, kun keksivät mitä tahansa tekosyitä miksi pieni lapsi pitää rahdata hoitoon, vaikka vanhemmalla itsellään vapaapäivä/on lomalla tms. Tuodaan jo aamupalalle niin aikaisin kuin vaan suinkin on mahdollista, jotta ei tarvitsisi sekuntiakaan ylimääräistä viettää sen pienen taaperonsa kanssa. Todella surullista.

Surkea yritys syyllistää vanhempia siitä, että on surkea varhaiskasvattaja ja ihan väärällä alalla. 

Juu ei. Ihan vaan tosiasioiden kertomista alalta. Jos syyllistyit, niin ihan aiheesta. Jos oma lapsesi on mielestäsi raskas ja rasittava, niin se on ihan sitä samaa myös varhaiskasvattajan mielestä. 

Kotona lapsia ei kasvateta mitenkään, ei aseteta rajoja, lapset ovat ihan järkyttävän huonokäytöksisiä ja vaativia. Vanhemmat eivät itse jaksa heitä hoitaa yhtään "ylimääräistä" (=pitävät lapsia aina hoidossa kuin suinkin vain on mahdollista, vaikka todellista tarvetta ei ole), mutta kuvittelevat että varhaiskasvattajat into piukeana yliaikaankin heidän kurittomia lapsiaan hoitavat ja laumaa samanlaisia lapsia samanaikaisesti liian pienillä resursseilla. 

Päättäjät ovat huomanneet, että lasten kotiolot ovat muuttuneet ja osa lapsista on vaikeampihoitoisia kuin ennen. Siksihän sitä osaamis- ja koulutusastetta päiväkodeissa on haluttu nostaa. paljon realistisempi keino kuin saada sinne tuhanteen ja yhteen kotiin enemmän kykyjä ja jaksamista kasvattaa lapsia. Päättäjät puhuvat jo maistereiden tuomisesta päiväkoteihin. 

No kyllä olisi syytä järjestää jotain kasvatuskouluja vanhemmille, kun niin täysin hukassa on iso osa. Vai ratkaistaanko asia niin että lapset muuttavat asumaan päiväkotiin? Monihan toki käytännössä siellä asuukin jo. 

Kasvatuskoulussa vanhemmille varmaan opetettaisiin tätä samaa hulluutta kuin mitä tarhatädeillekin. Eli positiivisuutta ja sanoitusta.

Syytä olisi kyseenalaistaa koko nykykasvatus. Suurin ongelma tänä päivänä taitaa olla se, ettei lapsia kasvateta kotona ollenkaan. Mielellään ulkoistetaan täysin koko homma, mutta kun varhaiskasvatuksen ahdinko tiedetään, niin katastrofihan siitä seuraa. Kyllä vanhempia pitäisi jotenkin saada vastuuseen omasta jälkikasvustaan!

Tuo on juurikin se sana jota käytämme todella usein, ulkoistaminen. Sitä vanhemmat tehneet jo vuosia ja viimeisten 3-4v aikana aivan tolkuttomasti, ei oikeastaan ole asiaa jota eivät yritä ja halua meille varhaiskasvatukseen ulkoistaa.

Esimerkkeinä ihan vaikkapa "ei"-sanan käyttö, on paljon lapsia joille vanhemmat eivät sano "ei", lasta ei kielletä, eikä rajoiteta, siitähän tulisi piltille paha mieli ja voisi vaikka tulla "tiukkoja" tilanteita joissa lapsi haastaa aikuisen eikä olekaan vain se ihan pieni omaa tahtoa vailla oleva sulopastilli.

Toinen on anteeksi pyytämisen opettelu ja moni muu ns peruskäytökseeen/tapoihin kuuluva asia ihan vaikka kengännauhojen sitomisen harjoittelu (eskari-ikäiset) ja pyllyn pyyhkiminen.

Ja kirsikkana kakun päällä tokihan se on meidän varhaiskasvattajien tehtävä opettaa lapsi hiihtämään/luistelemaan/uimaan.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta jatkakoon joku muu, jos jaksaa.

Jep. Yksi vanhempi juuri olisi halunnut asettaa yhdeksi vasun tavoitteeksi luistelemaan oppimisen.

Luisteluseurat järjestävät luistelukouluja. Niihin voi lapsensa viedä, kun ensin ostaa hänelle luistimet ja maksaa muutaman satasen kurssimaksun.

Ei kuule, kyllä se on varhaiskasvattajien ja päiväkodin tehtävä opettaa se luistelutaito lapselle, tai siis sille 21 lapsen lapsiryhmälle, sinne vaan jään reunalle, jep pukkareita ei aina ole ja jos on niin ei nekään lämmitettyä ole vaan pakkaskylmiä koppeja, kiskomaan niitä luistimia koko katraalle jalkaan ja sitten könkkäämään sinne jäälle!!

Sama juttu uimataidon kanssa, sinne vaan altaaseen lillumaan ison ryhmän kanssa, auttamaan sitä uimaopettajaa.

Kyllähän se iso palkka täytyy jotenkin ansaita!