Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on kuulemma pulaa lastenhoitajista, mutta vuokrat niin kalliita ettei sinne kukaan halua.
Suomessa on laki, että jokainen saa valita asuinkaupunkinsa itse eli työttömiä ei voi siirtää sinne.
Enemmänkin työttömiä pitäisi siirtää Helsingistä muihin kuntiin, jolloin työtätekevät mahtuisivat sinne asumaan.
Helsingissä on 3800 vuokra-asuntoa vapaana, Vantaalla 2000 ja Espoossa 2000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on kuulemma pulaa lastenhoitajista, mutta vuokrat niin kalliita ettei sinne kukaan halua.
Suomessa on laki, että jokainen saa valita asuinkaupunkinsa itse eli työttömiä ei voi siirtää sinne.
Helsinki saa valita itse joko vuokrakatto tai lapset ja eläkeläiset ilman hoitajia.
Työttömiä ei voi siirtää joten on valittava jompi kumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on ryhmässä kirjoilla 24 kokopäiväistä lasta, suhdeluku ylittyy jo lähtökohtaisesti, eli tilanne on laiton. Jos noista 24 lapsesta osa on "puolikkaita", niin hehän ovat paikalla joko puolet päivästä tai puolet kuukaudesta. Puolipäiväiset yleensä lähtevät kotiin silloin, kun aamuvuorolainenkin lähtee.
Kolme kertaa kahdeksan on 24. Eli ryhmässä on täysin laillista olla 24 lasta. Yhtä kasvatusvastuullista kohden kun saa olla 8 kpl kolme vuotta täyttäneitä.
Eikä saa, vaan 7 lasta. Miten voi olla mahdollista, että lakiuudistus on mennyt sinulla ohi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on kuulemma pulaa lastenhoitajista, mutta vuokrat niin kalliita ettei sinne kukaan halua.
Suomessa on laki, että jokainen saa valita asuinkaupunkinsa itse eli työttömiä ei voi siirtää sinne.
Helsinki saa valita itse joko vuokrakatto tai lapset ja eläkeläiset ilman hoitajia.
Asumistuki.
Eikä Helsingissä tarvitse asua ollakseen siellä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Olen ollut alalla 15 vuotta ja alkuun oli suorastaan tunkua töihin. Homma toimi, lapset viihtyivät.
Päiväkoti oli paikka mihin lapset tuotiin hoitoon vanhempien työpäivän ajaksi. Oli ohjelmaa ilman sen kummallisempia suunnitelmia tai dokumentointeja, oli 15 minuutin mittaiset vanhempainvartit! Tehtiin retkiä, leivottiin, askarreltiin, opittiin päivittäisiä taitoja.Nykyään alasta on tehty rakettitiedettä vaikka se lapsi varsinaisesti ei ole muuttunut. Lapset kaipaisivat aitoa läsnäoloa, kuuntelua, syliä, huomiota, kiireettömyyttä."
Mutku täytyy lapsista tehdä pikku-akateemikkoja. Kasvattaa tietsä jo varhain.
En luopuisi siitä tietotaidosta, jota ryhmissä opettajien myötä on. Päinvastoin soisin heille lisää aikaa suunnitella, MUTTA jokaisessa ryhmässä pitäisi olla läpi päivän myös neljäs aikuinen!
Neljänteen hoitajaan ei ole varaa, joten ainoa realistinen tapa lisätä käsipareja lastenhoidossa on vähentää suunnittelua ja raportointia esimerkiksi sille tasolle millä ne olivat v. 2015 ennen varhaiskasvatuksen käyttöönottoa.
Eli varhaiskasvatuksen opettajilla olisi suunnitteluaikaa nykyisen 5 h sijaan 3 h 15min viikossa, kuten "ennen vanhaan". Olisiko tuolla vajaalla kahdella tunnilla viikossa kovin suurta merkitystä käytännön kannalta?
Edellytettävät paperityöt ja palaverit ovat yksi asia ja suunnitteluaika on toinen asia. Läheskään kaikki paperi- ja palaverityö ei tapahtu suunnitteluajalla.
Ja palaverejako ei ollut ennen vuotta 2015? Olen aloittanut työt 2000-luvulla ja ihan urani alusta asti on ollut talon palaverit, opettajien suunnittelupalaverit, tiimipalaverit, lasten vasukeskustelut ja tarvittaessa moniammatilliset palaverit, Huoli puheeksi -palaverit yms... Olen täyttänyt vasukaavakkeet, neuvolan arviointilomakkeet, sairaalan arviointilomakkeet, läsnäololistat, ruokatilaukset yms. jo silloin. Urani alkupuolella tehtiin vieläpä joka aiheeseen liittyen vielä vuosikellot/-suunnitelmat talon vasuun liitteeksi, niistä on nykyään onneksi päästy eroon.
Sen tunnistan, että erilaisia hankkeita ja pilotointeja olisi nykyään tyrkyllä enemmän, mutta ainakaan omassa työpaikassani niitä ei ole edes joka vuosi. Ja nyt kun ryhmissä on kaksi opettajaa, koen oman työtaakkani helpottaneen huomattavasti, kun vastuu kaikesta "paperinpyörityksestä" ei ole enää vain minulla. Lisäksi ryhmäkohtaisen suunnitteluajan lisääntymisen myötä ehtii paljon paremmin keskittyä lasten kanssa olemiseen, kun esim. askarteluvalmistelut yms. ehtii tehdä suunnitteluajalla.
Suunnitteluajan olet poissa ryhmästä. Ja ennen ei ollut mm. ryhmävasuja ja lapsikohtainen vasukin oli pelkkä muodollisuus johon riitti muutama lause valmiille kaavakkeelle joka kaavake sitten arkistoitiin mappiin eikä siihen palattu ennen kuin vuoden kuluttua. Ennen ei tarvinnut kirjata asioita yhtä paljon kuin ennen myöskään.
Eskarilaiseni opettaja piti juut vasun tai mikä leops se eskarissa on. Siihen meni puoli tuntia. Koin keskustelun todella antoisaksi. Opettajalla oli erinomaisia vinkkejä ja apukeinoja asioihin, jotka itseäkin äitinä mietityttäneet. Oli myös mukava kuulla miten lapsella oikeasti menee ja miten hän toimii oppimistilanteissa ja ryhmässä. Käsitin, että opettaja piti vasun ennen varsinaisen työvuoronsa alkua liukumana.
Näinhän se normaaleilla vanhemmilla on pääsääntöisesti: oman lapsen asiat kiinnostavat. Valitettavasti on vanhempia, joilla ei kiinnosta. Vasut ja leopsit sovitaan yhdessä oman ryhmän aikuisten kanssa niin, että ne eivät kuormita kohtuuttomasti ryhmää. Enemmän se on se aika kirjaamiseen mikä kuormittaa. Vasut ovat ihan ok vielä, mutta leopseissa on turhan monta kohtaa täytettävänä. Leopsit ovat tärkeitä, mutta ne ovat liian pitkiä, eli täytettäviä kohtia pitäisi olla vähemmän. Yhdellä opettajalla on kymmenkunta eskaria, ja kaikille pitäisi täyttää sama lappu. Tärkeää asiaa, mutta joidenkin lasten kohdalla liiallista. Jos lapsella ei ole haasteita, niin keskusteluun riittää se puoli tuntia. Jos on, niin aikaa menee kevyesti se tuntikin.
Ihan yleisesti keskusteluun liittyen: ryhmävasut, vasut, leopsit ym. ovat tärkeitä ja ovat olleet pitkään osa päiväkodin arkea. Nykyään kuitenkin tehostetun tuen ja erityisen tuen lapsia on enemmän normaaliryhmissä (mikä on ihan oikeasti hyvä asia), mutta varhaiskasvattajien määrä tulisi kasvaa samassa suhteessa. Ennen oli myös laitosapulaisia käsipareina lukemisessa yms. Mielestäni tällaista apua tarvittaisiin enemmän. On tärkeää, että meillä on koulutettuja hoitajia ja opettajia, joilla on molemmilla ammattitaitoa kohdata haastavia tilanteita ja opettaa ja kasvattaa lapsia sekä hallita ryhmää. Tarvisimme kuitenkin avuksi avustajia. Nykyään yksi ongelma on, että hoitajat kokevat tilanteen niin, että heidät on "alennettu" avustajien rooliin. Tämä ei ole opettajien vika eikä tätä opettajat aja, vaan selvästi viesti on tullut ylempää kun kaikenlainen avustajaluonteinen työ on laskettu hoitajan työksi tavallaan. Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja on ammattikasvattaja, joka hallitsee ryhmää siinä missä opettaja ja hoitaa myös vaikeita tilanteita aivan yhtä lailla. Opettajan työn ero on juurikin vastuussa ja opettajan työ on katsoa kaikkea pedagogisesti. Tämä ei poissulje hoitajan ammattitaitoa vaan päinvastoin - nämä kaksi täydentävät toisiaan loistavasti parhaassa tapauksessa. Minun tiimini hoitaja on aivan mahtava rautainen ammattilainen ja tuomme molemmat omasta ammattitaidosta työhön paljon.
Työstä on tullut todella kuormittavaa ja erityisesti opettajalle on kasattu vastuualuetta paljon. Käytännössä joudut tekemään paljon myös sellaista, mihin tarvisi veon koulutuksen. Kyllä kaikille varhaiskasvatuksen henkilöstölle kuuluisi kunnon palkannousu ja se yhdistettynä resursseihin voisi pelastaa alan. Olen nuorena ollut siivoojana ja näin alalla palkassa huiman nousun niin kuin kaikilla matalapalkka-aloilla on tapahtunut. Jostain syystä varhaiskasvatus on tässä iso poikkeus ja se on todella huolestuttavaa, sillä alalle tarvitsee ihan oikeasti koulutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä varhaiskasvatus on tässä iso poikkeus ja se on todella huolestuttavaa, sillä alalle tarvitsee ihan oikeasti koulutuksen.
Varhaiskasvatusta kannattaisi korvata perhepäivähoidolla mahdollisimman paljon. Perhepäivähoitajana pärjää sellainenkin jolla ei ole koulutusta tai koulutus on vain lyhyt kurssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä varhaiskasvatus on tässä iso poikkeus ja se on todella huolestuttavaa, sillä alalle tarvitsee ihan oikeasti koulutuksen.
Varhaiskasvatusta kannattaisi korvata perhepäivähoidolla mahdollisimman paljon. Perhepäivähoitajana pärjää sellainenkin jolla ei ole koulutusta tai koulutus on vain lyhyt kurssi.
Perhepäivähoito on kalliimpaa mistä syystä kunta mieluummin rakentaa uusia varhaiskasvatuksen toimipisteitä ja irtisanoo perhepäivähoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on kuulemma pulaa lastenhoitajista, mutta vuokrat niin kalliita ettei sinne kukaan halua.
Suomessa on laki, että jokainen saa valita asuinkaupunkinsa itse eli työttömiä ei voi siirtää sinne.
Helsinki saa valita itse joko vuokrakatto tai lapset ja eläkeläiset ilman hoitajia.
Asumistuki.
Eikä Helsingissä tarvitse asua ollakseen siellä töissä.
Ei kaikki saa asumistukea esim. jos puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta.
Työssäkäyvät joutuvat irtisanomaan itsensä ja hoitamaan omat lapsensa itse, jos ei vuokrakattoa tule.
Ei olla tulossa Helsinkiin, asutaan halvemmassa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on kuulemma pulaa lastenhoitajista, mutta vuokrat niin kalliita ettei sinne kukaan halua.
Suomessa on laki, että jokainen saa valita asuinkaupunkinsa itse eli työttömiä ei voi siirtää sinne.
Helsinki saa valita itse joko vuokrakatto tai lapset ja eläkeläiset ilman hoitajia.
Asumistuki.
Eikä Helsingissä tarvitse asua ollakseen siellä töissä.
Ei kaikki saa asumistukea esim. jos puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta.
Työssäkäyvät joutuvat irtisanomaan itsensä ja hoitamaan omat lapsensa itse, jos ei vuokrakattoa tule.
Ei olla tulossa Helsinkiin, asutaan halvemmassa kaupungissa.
Ja eläkeläiset joutuvat muuttamaan muualle Suomeen saadakseen kodinhoitajan.
Työttömiä ei voi siirtää.
Jos asuu Helsingissä ja on ottanut asuntovelkaa eikä lapsille riitä kohta hoitajia niin se ei ole työttömien ongelma, jotka asuvat muualla Suomessa.
Eläkeläisten hoitajapulakin on eläkeläisten ongelma.
Oliko ennen vanhaan siis enemmän päivähoitajia per ryhmä kuin mitä nykyään on varhaiskasvattajia per ryhmä?
Työttömiä on haukuttu niin paljon, että me ei Helsinkiin muuteta.
Pitäkää kalliit vuokra-asuntonne tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ennen vanhaan siis enemmän päivähoitajia per ryhmä kuin mitä nykyään on varhaiskasvattajia per ryhmä?
Mikä on päivähoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä on haukuttu niin paljon, että me ei Helsinkiin muuteta.
Pitäkää kalliit vuokra-asuntonne tyhjänä.
Alapeukuttajaa varmaan harmittaa, kun työttömiä ei voi siirtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ennen vanhaan siis enemmän päivähoitajia per ryhmä kuin mitä nykyään on varhaiskasvattajia per ryhmä?
Mikä on päivähoitaja?
Siis niitä mitkä tekivät päivähoitoa työkseen. Niin kuin varhaiskasvattaja varhaiskasvattaa työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä alkaen päivähoito on ollut kasvatusta, noin terminä?
Koska varhaiskasvatuksessa jokaisessa tilanteessa on ns. kasvatuksellinen aspekti. Lapset leikkivät keskenenään, siinä harjoitellaan sosiemotionaalisia taitoja (kaveritaidot, empatia).
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Oliko ennen vanhaan siis enemmän päivähoitajia per ryhmä kuin mitä nykyään on varhaiskasvattajia per ryhmä?
Ryhmissä oli näiden kasvattajien lisäksi laitosapulaisia, jotka auttoivat mm. pukemisessa yms. Ryhmäavustajia ja päiväkotiapulaisia oli myös. Nämä olivat ihan normi joskus päiväkodeissa. Nykyään avustajan saa, jos lapsella on jokin vahva ja selkeä diagnoosi tai hyvin selkeää viivästymää kehityksessä. Aika useinhan yhdellä on se varsinainen diagnoosi, mutta tuen tarve useammalla. Inkluusiokunnissa kaikki erityislapset ovat nykyään normaaliryhmissä ja tähän päälle nykyään ryhmiä pienennetään harvemmin. Eli vaikka viisi vuotta sitten yksi kehitysvammainen pienensi ryhmää huomattavasti, nykyään ei välttämättä ollenkaan. Minä henkilökohtaisesti olen tykännyt, kun on tuen tarpeisia ryhmissä, mutta haasteena on että tuki ei tule mukana. Kunnat käyttävät röyhkeästi tätä säästökeinona. Tuen tarpeiset lapset vaativat myös enemmän suunnittelua (hojks yms), joten opettajien määrä tulisi tällaisessa ryhmässä olla riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä alkaen päivähoito on ollut kasvatusta, noin terminä?
Koska varhaiskasvatuksessa jokaisessa tilanteessa on ns. kasvatuksellinen aspekti. Lapset leikkivät keskenenään, siinä harjoitellaan sosiemotionaalisia taitoja (kaveritaidot, empatia).
T. Ope
Myös kotihoito on siis kasvatusta jokaisessa tilanteessa.
Enemmänkin työttömiä pitäisi siirtää Helsingistä muihin kuntiin, jolloin työtätekevät mahtuisivat sinne asumaan.