Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi ne sosionomit savustettiin päiväkodeista ulos? Turha sanoa, ettei olisi savustettu, kun palkka laskettiin 2800 eurosta 2500 euroon samalla, kun nimike varhaiskasvatuksen sosionomi otettiin käyttöön,
Ohhoh. Onko sosionmit saaneet siis opettajina toimiessaan 2800€ palkkaa?!
Aika erikoista.
T pätevä opettaja, palkka 2550€.Miten noin pieni palkka? Ootko yksityisellä, ei vielä kokemuslisiä? Mun palkka on kunnallisena kokemuslisillä yli 3000.
Kokemuslisä on parhaimmillaankin 215€. Mitään henkilökohtaisia kisiä ei ole saatu enää vuosiin. Peruspalkka on 2550 ja siihen tuo 215€ päälle, jos työvuosia on takana yli 15.
Ei siitä kyllä kolmea tonnia tule lähellekään. Kunnallisella.
Vähemmän kuin mitä sosionomit saivat mukaasi peruspalkkaa ilman lisiä vielä pari vuotta sitten,
Kyllä minä sain jokin aika sitten henkilökohtaisen lisän palkkaani, perustuen työssä suoriutumiseeni ja siihen kuinka työtäni hoidan.
Vakalh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen etteivät nykymuksut ole tottuneet minkäänlaiseen komentamiseen tai kurinpalautukseen, tai edes rajojen asettamiseen.
Päivittäin todistan kuinka vanhemmat nöyristelevät omien lastensa edessä. Kysellään mielipidettä ja anotaan armoa.
Kun sitten ryhmässä joku alkaa tahallaan häiritsemään muita tai käyttäytymään huonosti, puutun siihen ja käsken lopettamaan moisen käytöksen välittömästi. Lapset suorastaan hätkähtävät ja tuijottavat kuin lehmät uutta veräjää, että tosissaanko ope asetti rajan tähän, eikä sitä saa ylittää.Vielä 12-15 vuotta sitten oli tuikitavallista, että lasta komennettiin kun hän käyttäytyi huonosti. Siis kun hän perseili.
Tietenkin osaan erottaa esim autismista johtuvat jumittamiset tai ylivilkkauden haasteet, enkä niistä rankaise lapsia, mutta tunnistan kyllä perseilyn kun siihen törmään.
Hämmentävää seurata vierestä nykyvanhempien velttoutta.
Niinpä.
Tälläkin viikolla, ja vasta alkuviikkoa elellään, olen kuunnellut sivusta kuinka alle 4v ikäisen kanssa neuvotellaan siitä moneltako hänet tänään haetaankaan päiväkodista, haluaako olla minkä pituisen päivän hoidossa, lyhyemmän vai pidemmän.
Ja toinen tapaus lahjoo lastansa, että saa sitä tätä ja tuota, jos vain tulee "nätisti" aamuisin hoitoon ja myös jää sinne nätisti.
🤢🤮🤬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Siis ei voi olla niin, että varhaiskasvatuksessa ikinä töissä ollutkaan stt siellä vanhemmille eli perhetyön asiakkailleen kertoo, millaista vakassa on ja miten siellä asiat tehdään tajuamatta yhtään, että valehtelee ja keksii omiaan. Vanhemmat sitten uskovat. Ja sossu itse myhäilee tyytyväisenä, että noin, taas yksi lapsi pelastettu ja paperit pois omalta pöydältä, asia kunnossa.
Etkö ole lukenut uutisointia tai tätä ketjua ollenkaan, etkö edes viikkoa ole ollut töissä 2020-luvun päiväkodissa, johon on inklusoitu kaikki samaan 105% täyttöasteen ryhmään ilman pätevää tai yhtään minkäänlaista henkilöstöä??? Ilman siivoajaa ja hektisellä lämmityskeittiön ruokailujen porrastussysteemillä. Ns. Lepo- ja rauhoittumishetkellä, jossa 3 ryhmän lapset on kasattu yhden huoneen pölyiselle lattialle legojen ja rikkinäisten lelujen sekaan vieri viereen sullotuille patjoille huutamaan, itkemään, potkimaan, riehumaan ja ääntelemään kuin hullut. Lue siinä joku kiva satu, kun olet siinä kaaoksessa yksin tai kaksin jonkun 50 reagoivan lapsen kanssa, muut kokoustavat, että mitäs opetetaan seuraavaksi. Olisiko kestävän kehityksen silakka?
Lasu yllä puhuu yhä päivähoidosta vuosimallia 1970. Ei minkäänlaista rehellistä tajua, mikä on todellisuus näissä henkilöstöpulasta kärsivissä, ylisuurissa ja surkein resurssein varustetuissa inkluusioryhmissä. Päiväkodin henkilöstö ei ole sosiaalityöntekijöitä, jotka olisi koulutettu tällaisten traumatisoituneiden ja kotona mattoon käärittävien, läimäyteltävien, heitteillejätettyjen ja ruokkimattomien lasten psykoterapiaan ja kuntouttamiseen erikoistuneiksi ammattilaisiksi. Eikös sellaiset työskentele lastenkodeissa, sijaisperheissä ja lastenpsykiatrian yksiköissä? Päiväkodeissa on tällä hetkellä lastenohjaaja ja lähihoitajia opettajina ja ketä vain hoitajina, jos niitäkään. Opettajien koulutus on pedagogiikkaa ja didaktiikkaa, ei mitään traumalasten lastensuojelua. Erityispedagogiikka on esim. lukivaikeuksien ja oppimisvaikeuksien tunnistamista ja niissä tukemista.
Johan siellä kärsii kaikki, kun mukaan laitetaan "kuntoutumaan" lapsia, joiden kotioloista ei kukaan edes tiedä mitään saati sitten ole saanut mitään koulutusta, kuinka kaltoin kohdeltuja lapsia kuntoutetaan. Nehän kuuluisi sijoittaa pois kotoa, jossa heitä pahoinpidellään, eikä viedä sinne ns. "kotiin" jokaiseksi yöksi ja viikonlopuksi. Kuka heitä hoitaa sairaana? Vai onko sekin tukitoimi, että tuodaan päiväkotiin kipeänä tai toipilaana?
Sitten päiväkodissa in tunnistetaan "tuen tarve". No, mitä siitä tunnistamisesta on hyötyä, jos Lasu on jo aiemmin tunnistanut sen mystisen tukemisen tarpeen ja heidän osoittamansa tuki on paikka päiväkodissa? Kumpikin taho vain tunnistaa "tuen tarpeen", muttei oikeasti tue tai kykene tukemaan lasta yhtään mitenkään. Sossu tukee vanhempaa sillä, että lapsi (=koettu ongelma) otetaan pois vanhemman luota päiväksi. Eihän se mitään tukemista vanhemmuuteen ole. Se on virka-ajaksi tehty ongelman näennäinen poisto. Eikä edes poisto, vaan siirto pois omalta pöydältä toisen pöydälle.
Joillain lapsilla kotielämän kaaottisuus voi olla koska on esim masentunut vanhempi. Silloin päivähoitopaikka voi olla riittävä tukitoimi. Lapsi pääsee ulos, saa ruokaa ja seuraa. Huostaanotto on liian raju toimi.
Tilanteet on aina tosi yksilöllisiä. Ihmisille tulee aina ensinnä "ongelmaperheistä" mieleen ryyppyluolat ja väkivalta. Yleensä ongelmat on pienempiä, siinä rajoilla.
Ja usein lasu tekohengittää perhettä sinne asti että lapsi on koululainen ja alkaa entistä enemmän pärjätä jotenkin itsekseen. Valitettavasti todellisuus lasussa ei ole sen ruusuisempi kuin vakassa. Ei lasussakaan ole paikkoja lapsille niin että voitaisiin vain "ottaa huostaan" jos ei äiti jaksa tehdä joka päivä ruokaa. Kyllä jotain kevyempää tukimuotoa ensin mietitään ja tarjotaan.
Minä suosittelen kaikille oppilailleni perhetyötä. Suositan ja katson lapsen edun kärsivän, mikäli kotiin ei saada apua vuorovaikutusta tulemaan. Osaa tätä peliä moni pelata sinnekin suuntaan.
EsiopettajaMiksi, ja mitä helvetin peliä? Lapset on sinulle peliä?
Varhaiskasvatuspaikka on kaikille lapsille mahdollinen, siihen on subjektiivinen oikeus. Se, että lasu auttaa esim masentunutta äitiä hakemaan sitä paikkaa lapselleen, koska äiti ei itse pysty tai jaksa, on sinusta jotain peliä?
Tämä keskustelu kyllä särkee sydämen. Ilmeisesti koulutetut ammattilaiset ovat sitä mieltä, että jos kotioloissa on haasteita, lapsi ei saa tulla päiväkotiin, vaan lastensuojelun pitää korjata lapsi jossain poissa silmistä. Yhteiskunnan jäseneksi, osaksi tavallista elämää kelpaa vain lapsi, jolla on kotiolot kunnossa. Varhaiskasvatus, lämmin lounas, pöytätapojen harjoittelu ja kaveritaitojen opettelu ei näiden opettajien/hoitajien mielestä kuulu yhteiskunnan heikoimmille.
Näistä heikommista kodeistahan ne virikelapset yleensä tulevatkin. Sen takia meillä on subjektiivinen oikeus säädetty, että nämä heikommistakin oloista tulevat pääsevät mukaan yhteiskuntaan. Oppimaan niitä ihan perustaitoja, joita tavrvitaan kun mennään kouluun,. Millaista on normaali lämmin ruoka, miten aikuiset puhuvat lapselle, miten leikitään toisten lasten kanssa, miten ei ratkota asioita väkivallalla.
Herätys nyt sieltä pilvilinnastasi! Ei siellä vakassa ole työntekijöitä opettamassa noita yleviä ja jaloja taitoja niille lapsille. Kun ei ole niin ei ole.
Joku lähihoitaja saattaa olla, jos on sastu narrattua töihin. Elämäänsä kyllästynyt Satu kouvolatukalla. Ei se opeta niitä lapsia kuin pärjäämään viidakon lakien mukaan. Matalasti koulutettu, mitä voi olettaa.
Oletan, että et omaa mussukkaasi sinne päiväkotiin ole koskaan vienyt, eihän ne nyt siellä ole kelpoisia sinun pershedelmääsi ohjeistamaan ja kasvattamaan, saati asettamaan rajoja, ei herranjestas sentään, jotakin rajaa, moisia heikkolahjaisia luusereita kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Siis ei voi olla niin, että varhaiskasvatuksessa ikinä töissä ollutkaan stt siellä vanhemmille eli perhetyön asiakkailleen kertoo, millaista vakassa on ja miten siellä asiat tehdään tajuamatta yhtään, että valehtelee ja keksii omiaan. Vanhemmat sitten uskovat. Ja sossu itse myhäilee tyytyväisenä, että noin, taas yksi lapsi pelastettu ja paperit pois omalta pöydältä, asia kunnossa.
Etkö ole lukenut uutisointia tai tätä ketjua ollenkaan, etkö edes viikkoa ole ollut töissä 2020-luvun päiväkodissa, johon on inklusoitu kaikki samaan 105% täyttöasteen ryhmään ilman pätevää tai yhtään minkäänlaista henkilöstöä??? Ilman siivoajaa ja hektisellä lämmityskeittiön ruokailujen porrastussysteemillä. Ns. Lepo- ja rauhoittumishetkellä, jossa 3 ryhmän lapset on kasattu yhden huoneen pölyiselle lattialle legojen ja rikkinäisten lelujen sekaan vieri viereen sullotuille patjoille huutamaan, itkemään, potkimaan, riehumaan ja ääntelemään kuin hullut. Lue siinä joku kiva satu, kun olet siinä kaaoksessa yksin tai kaksin jonkun 50 reagoivan lapsen kanssa, muut kokoustavat, että mitäs opetetaan seuraavaksi. Olisiko kestävän kehityksen silakka?
Lasu yllä puhuu yhä päivähoidosta vuosimallia 1970. Ei minkäänlaista rehellistä tajua, mikä on todellisuus näissä henkilöstöpulasta kärsivissä, ylisuurissa ja surkein resurssein varustetuissa inkluusioryhmissä. Päiväkodin henkilöstö ei ole sosiaalityöntekijöitä, jotka olisi koulutettu tällaisten traumatisoituneiden ja kotona mattoon käärittävien, läimäyteltävien, heitteillejätettyjen ja ruokkimattomien lasten psykoterapiaan ja kuntouttamiseen erikoistuneiksi ammattilaisiksi. Eikös sellaiset työskentele lastenkodeissa, sijaisperheissä ja lastenpsykiatrian yksiköissä? Päiväkodeissa on tällä hetkellä lastenohjaaja ja lähihoitajia opettajina ja ketä vain hoitajina, jos niitäkään. Opettajien koulutus on pedagogiikkaa ja didaktiikkaa, ei mitään traumalasten lastensuojelua. Erityispedagogiikka on esim. lukivaikeuksien ja oppimisvaikeuksien tunnistamista ja niissä tukemista.
Johan siellä kärsii kaikki, kun mukaan laitetaan "kuntoutumaan" lapsia, joiden kotioloista ei kukaan edes tiedä mitään saati sitten ole saanut mitään koulutusta, kuinka kaltoin kohdeltuja lapsia kuntoutetaan. Nehän kuuluisi sijoittaa pois kotoa, jossa heitä pahoinpidellään, eikä viedä sinne ns. "kotiin" jokaiseksi yöksi ja viikonlopuksi. Kuka heitä hoitaa sairaana? Vai onko sekin tukitoimi, että tuodaan päiväkotiin kipeänä tai toipilaana?
Sitten päiväkodissa in tunnistetaan "tuen tarve". No, mitä siitä tunnistamisesta on hyötyä, jos Lasu on jo aiemmin tunnistanut sen mystisen tukemisen tarpeen ja heidän osoittamansa tuki on paikka päiväkodissa? Kumpikin taho vain tunnistaa "tuen tarpeen", muttei oikeasti tue tai kykene tukemaan lasta yhtään mitenkään. Sossu tukee vanhempaa sillä, että lapsi (=koettu ongelma) otetaan pois vanhemman luota päiväksi. Eihän se mitään tukemista vanhemmuuteen ole. Se on virka-ajaksi tehty ongelman näennäinen poisto. Eikä edes poisto, vaan siirto pois omalta pöydältä toisen pöydälle.
Joillain lapsilla kotielämän kaaottisuus voi olla koska on esim masentunut vanhempi. Silloin päivähoitopaikka voi olla riittävä tukitoimi. Lapsi pääsee ulos, saa ruokaa ja seuraa. Huostaanotto on liian raju toimi.
Tilanteet on aina tosi yksilöllisiä. Ihmisille tulee aina ensinnä "ongelmaperheistä" mieleen ryyppyluolat ja väkivalta. Yleensä ongelmat on pienempiä, siinä rajoilla.
Ja usein lasu tekohengittää perhettä sinne asti että lapsi on koululainen ja alkaa entistä enemmän pärjätä jotenkin itsekseen. Valitettavasti todellisuus lasussa ei ole sen ruusuisempi kuin vakassa. Ei lasussakaan ole paikkoja lapsille niin että voitaisiin vain "ottaa huostaan" jos ei äiti jaksa tehdä joka päivä ruokaa. Kyllä jotain kevyempää tukimuotoa ensin mietitään ja tarjotaan.
Minä suosittelen kaikille oppilailleni perhetyötä. Suositan ja katson lapsen edun kärsivän, mikäli kotiin ei saada apua vuorovaikutusta tulemaan. Osaa tätä peliä moni pelata sinnekin suuntaan.
EsiopettajaMiksi, ja mitä helvetin peliä? Lapset on sinulle peliä?
Varhaiskasvatuspaikka on kaikille lapsille mahdollinen, siihen on subjektiivinen oikeus. Se, että lasu auttaa esim masentunutta äitiä hakemaan sitä paikkaa lapselleen, koska äiti ei itse pysty tai jaksa, on sinusta jotain peliä?
Tämä keskustelu kyllä särkee sydämen. Ilmeisesti koulutetut ammattilaiset ovat sitä mieltä, että jos kotioloissa on haasteita, lapsi ei saa tulla päiväkotiin, vaan lastensuojelun pitää korjata lapsi jossain poissa silmistä. Yhteiskunnan jäseneksi, osaksi tavallista elämää kelpaa vain lapsi, jolla on kotiolot kunnossa. Varhaiskasvatus, lämmin lounas, pöytätapojen harjoittelu ja kaveritaitojen opettelu ei näiden opettajien/hoitajien mielestä kuulu yhteiskunnan heikoimmille.
Minun sydän särkyy kun itseään ammattilaisiksi kutsuvat lastensuojelun työntekijät, ilmeisesti sosionomit, sysäävät heikossa asemassa olevat lapset pois päiväjärjestyksestään, autuaaksi tekevään varhaiskasvatukseen. Mitään oikeaa apua ei perhe/lapsi saa, ainoastaan varhaiskasvatuslaitoksesta paikan, jossa henkilökuntaa ei ole, eikä tule ja lapsi jää tarpeineen systeemin jalkoihin.
Kertaakaan ei ole kukaan lastensuojelun työntekijöistä ollut kiinnostunut asiakasperheensä lapsen pärjäämisestä/kuulumisista siellä päiväkodissa, vaan ongelma on tehokkaasti siirretty vakan huoleksi, että ei tarvitsisi itse tehdä mitään lapsen tilanteelle.
Sydän tässä ihan särkyy.
Mikä se oikea apu olisi näille lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Siis ei voi olla niin, että varhaiskasvatuksessa ikinä töissä ollutkaan stt siellä vanhemmille eli perhetyön asiakkailleen kertoo, millaista vakassa on ja miten siellä asiat tehdään tajuamatta yhtään, että valehtelee ja keksii omiaan. Vanhemmat sitten uskovat. Ja sossu itse myhäilee tyytyväisenä, että noin, taas yksi lapsi pelastettu ja paperit pois omalta pöydältä, asia kunnossa.
Etkö ole lukenut uutisointia tai tätä ketjua ollenkaan, etkö edes viikkoa ole ollut töissä 2020-luvun päiväkodissa, johon on inklusoitu kaikki samaan 105% täyttöasteen ryhmään ilman pätevää tai yhtään minkäänlaista henkilöstöä??? Ilman siivoajaa ja hektisellä lämmityskeittiön ruokailujen porrastussysteemillä. Ns. Lepo- ja rauhoittumishetkellä, jossa 3 ryhmän lapset on kasattu yhden huoneen pölyiselle lattialle legojen ja rikkinäisten lelujen sekaan vieri viereen sullotuille patjoille huutamaan, itkemään, potkimaan, riehumaan ja ääntelemään kuin hullut. Lue siinä joku kiva satu, kun olet siinä kaaoksessa yksin tai kaksin jonkun 50 reagoivan lapsen kanssa, muut kokoustavat, että mitäs opetetaan seuraavaksi. Olisiko kestävän kehityksen silakka?
Lasu yllä puhuu yhä päivähoidosta vuosimallia 1970. Ei minkäänlaista rehellistä tajua, mikä on todellisuus näissä henkilöstöpulasta kärsivissä, ylisuurissa ja surkein resurssein varustetuissa inkluusioryhmissä. Päiväkodin henkilöstö ei ole sosiaalityöntekijöitä, jotka olisi koulutettu tällaisten traumatisoituneiden ja kotona mattoon käärittävien, läimäyteltävien, heitteillejätettyjen ja ruokkimattomien lasten psykoterapiaan ja kuntouttamiseen erikoistuneiksi ammattilaisiksi. Eikös sellaiset työskentele lastenkodeissa, sijaisperheissä ja lastenpsykiatrian yksiköissä? Päiväkodeissa on tällä hetkellä lastenohjaaja ja lähihoitajia opettajina ja ketä vain hoitajina, jos niitäkään. Opettajien koulutus on pedagogiikkaa ja didaktiikkaa, ei mitään traumalasten lastensuojelua. Erityispedagogiikka on esim. lukivaikeuksien ja oppimisvaikeuksien tunnistamista ja niissä tukemista.
Johan siellä kärsii kaikki, kun mukaan laitetaan "kuntoutumaan" lapsia, joiden kotioloista ei kukaan edes tiedä mitään saati sitten ole saanut mitään koulutusta, kuinka kaltoin kohdeltuja lapsia kuntoutetaan. Nehän kuuluisi sijoittaa pois kotoa, jossa heitä pahoinpidellään, eikä viedä sinne ns. "kotiin" jokaiseksi yöksi ja viikonlopuksi. Kuka heitä hoitaa sairaana? Vai onko sekin tukitoimi, että tuodaan päiväkotiin kipeänä tai toipilaana?
Sitten päiväkodissa in tunnistetaan "tuen tarve". No, mitä siitä tunnistamisesta on hyötyä, jos Lasu on jo aiemmin tunnistanut sen mystisen tukemisen tarpeen ja heidän osoittamansa tuki on paikka päiväkodissa? Kumpikin taho vain tunnistaa "tuen tarpeen", muttei oikeasti tue tai kykene tukemaan lasta yhtään mitenkään. Sossu tukee vanhempaa sillä, että lapsi (=koettu ongelma) otetaan pois vanhemman luota päiväksi. Eihän se mitään tukemista vanhemmuuteen ole. Se on virka-ajaksi tehty ongelman näennäinen poisto. Eikä edes poisto, vaan siirto pois omalta pöydältä toisen pöydälle.
Joillain lapsilla kotielämän kaaottisuus voi olla koska on esim masentunut vanhempi. Silloin päivähoitopaikka voi olla riittävä tukitoimi. Lapsi pääsee ulos, saa ruokaa ja seuraa. Huostaanotto on liian raju toimi.
Tilanteet on aina tosi yksilöllisiä. Ihmisille tulee aina ensinnä "ongelmaperheistä" mieleen ryyppyluolat ja väkivalta. Yleensä ongelmat on pienempiä, siinä rajoilla.
Ja usein lasu tekohengittää perhettä sinne asti että lapsi on koululainen ja alkaa entistä enemmän pärjätä jotenkin itsekseen. Valitettavasti todellisuus lasussa ei ole sen ruusuisempi kuin vakassa. Ei lasussakaan ole paikkoja lapsille niin että voitaisiin vain "ottaa huostaan" jos ei äiti jaksa tehdä joka päivä ruokaa. Kyllä jotain kevyempää tukimuotoa ensin mietitään ja tarjotaan.
Minä suosittelen kaikille oppilailleni perhetyötä. Suositan ja katson lapsen edun kärsivän, mikäli kotiin ei saada apua vuorovaikutusta tulemaan. Osaa tätä peliä moni pelata sinnekin suuntaan.
EsiopettajaMiksi, ja mitä helvetin peliä? Lapset on sinulle peliä?
Varhaiskasvatuspaikka on kaikille lapsille mahdollinen, siihen on subjektiivinen oikeus. Se, että lasu auttaa esim masentunutta äitiä hakemaan sitä paikkaa lapselleen, koska äiti ei itse pysty tai jaksa, on sinusta jotain peliä?
Tämä keskustelu kyllä särkee sydämen. Ilmeisesti koulutetut ammattilaiset ovat sitä mieltä, että jos kotioloissa on haasteita, lapsi ei saa tulla päiväkotiin, vaan lastensuojelun pitää korjata lapsi jossain poissa silmistä. Yhteiskunnan jäseneksi, osaksi tavallista elämää kelpaa vain lapsi, jolla on kotiolot kunnossa. Varhaiskasvatus, lämmin lounas, pöytätapojen harjoittelu ja kaveritaitojen opettelu ei näiden opettajien/hoitajien mielestä kuulu yhteiskunnan heikoimmille.
Minun sydän särkyy kun itseään ammattilaisiksi kutsuvat lastensuojelun työntekijät, ilmeisesti sosionomit, sysäävät heikossa asemassa olevat lapset pois päiväjärjestyksestään, autuaaksi tekevään varhaiskasvatukseen. Mitään oikeaa apua ei perhe/lapsi saa, ainoastaan varhaiskasvatuslaitoksesta paikan, jossa henkilökuntaa ei ole, eikä tule ja lapsi jää tarpeineen systeemin jalkoihin.
Kertaakaan ei ole kukaan lastensuojelun työntekijöistä ollut kiinnostunut asiakasperheensä lapsen pärjäämisestä/kuulumisista siellä päiväkodissa, vaan ongelma on tehokkaasti siirretty vakan huoleksi, että ei tarvitsisi itse tehdä mitään lapsen tilanteelle.
Sydän tässä ihan särkyy.Mikä se oikea apu olisi näille lapsille?
Jaa a. Varmaan kasvurauha ja tukitoimet sinne kotiin. Ei varmasnkaan kuitenkaan ylisuuri lauma, vaihtuvat ja työuupumuksen partaalla olevat saikuttavat hoitajat ja opettaja, joka oli talossa viimeeksi vasta huhtikuussa. Inkluusio takaa että kaikki vaikutteet, huonot ja huonomnat, imetään päiväkodista kuin sienet.
Perhepäivähoito voisi toimia. Sellainen sijoitetuille lapsille tarkoitettu. Olisi sosionomipari työskentelemässä ihan konkreettisesti kahdestaan ja esim 5 lasta hoitelisivat ettei mitään. Kotonaan tietysti.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Siis ei voi olla niin, että varhaiskasvatuksessa ikinä töissä ollutkaan stt siellä vanhemmille eli perhetyön asiakkailleen kertoo, millaista vakassa on ja miten siellä asiat tehdään tajuamatta yhtään, että valehtelee ja keksii omiaan. Vanhemmat sitten uskovat. Ja sossu itse myhäilee tyytyväisenä, että noin, taas yksi lapsi pelastettu ja paperit pois omalta pöydältä, asia kunnossa.
Etkö ole lukenut uutisointia tai tätä ketjua ollenkaan, etkö edes viikkoa ole ollut töissä 2020-luvun päiväkodissa, johon on inklusoitu kaikki samaan 105% täyttöasteen ryhmään ilman pätevää tai yhtään minkäänlaista henkilöstöä??? Ilman siivoajaa ja hektisellä lämmityskeittiön ruokailujen porrastussysteemillä. Ns. Lepo- ja rauhoittumishetkellä, jossa 3 ryhmän lapset on kasattu yhden huoneen pölyiselle lattialle legojen ja rikkinäisten lelujen sekaan vieri viereen sullotuille patjoille huutamaan, itkemään, potkimaan, riehumaan ja ääntelemään kuin hullut. Lue siinä joku kiva satu, kun olet siinä kaaoksessa yksin tai kaksin jonkun 50 reagoivan lapsen kanssa, muut kokoustavat, että mitäs opetetaan seuraavaksi. Olisiko kestävän kehityksen silakka?
Lasu yllä puhuu yhä päivähoidosta vuosimallia 1970. Ei minkäänlaista rehellistä tajua, mikä on todellisuus näissä henkilöstöpulasta kärsivissä, ylisuurissa ja surkein resurssein varustetuissa inkluusioryhmissä. Päiväkodin henkilöstö ei ole sosiaalityöntekijöitä, jotka olisi koulutettu tällaisten traumatisoituneiden ja kotona mattoon käärittävien, läimäyteltävien, heitteillejätettyjen ja ruokkimattomien lasten psykoterapiaan ja kuntouttamiseen erikoistuneiksi ammattilaisiksi. Eikös sellaiset työskentele lastenkodeissa, sijaisperheissä ja lastenpsykiatrian yksiköissä? Päiväkodeissa on tällä hetkellä lastenohjaaja ja lähihoitajia opettajina ja ketä vain hoitajina, jos niitäkään. Opettajien koulutus on pedagogiikkaa ja didaktiikkaa, ei mitään traumalasten lastensuojelua. Erityispedagogiikka on esim. lukivaikeuksien ja oppimisvaikeuksien tunnistamista ja niissä tukemista.
Johan siellä kärsii kaikki, kun mukaan laitetaan "kuntoutumaan" lapsia, joiden kotioloista ei kukaan edes tiedä mitään saati sitten ole saanut mitään koulutusta, kuinka kaltoin kohdeltuja lapsia kuntoutetaan. Nehän kuuluisi sijoittaa pois kotoa, jossa heitä pahoinpidellään, eikä viedä sinne ns. "kotiin" jokaiseksi yöksi ja viikonlopuksi. Kuka heitä hoitaa sairaana? Vai onko sekin tukitoimi, että tuodaan päiväkotiin kipeänä tai toipilaana?
Sitten päiväkodissa in tunnistetaan "tuen tarve". No, mitä siitä tunnistamisesta on hyötyä, jos Lasu on jo aiemmin tunnistanut sen mystisen tukemisen tarpeen ja heidän osoittamansa tuki on paikka päiväkodissa? Kumpikin taho vain tunnistaa "tuen tarpeen", muttei oikeasti tue tai kykene tukemaan lasta yhtään mitenkään. Sossu tukee vanhempaa sillä, että lapsi (=koettu ongelma) otetaan pois vanhemman luota päiväksi. Eihän se mitään tukemista vanhemmuuteen ole. Se on virka-ajaksi tehty ongelman näennäinen poisto. Eikä edes poisto, vaan siirto pois omalta pöydältä toisen pöydälle.
Joillain lapsilla kotielämän kaaottisuus voi olla koska on esim masentunut vanhempi. Silloin päivähoitopaikka voi olla riittävä tukitoimi. Lapsi pääsee ulos, saa ruokaa ja seuraa. Huostaanotto on liian raju toimi.
Tilanteet on aina tosi yksilöllisiä. Ihmisille tulee aina ensinnä "ongelmaperheistä" mieleen ryyppyluolat ja väkivalta. Yleensä ongelmat on pienempiä, siinä rajoilla.
Ja usein lasu tekohengittää perhettä sinne asti että lapsi on koululainen ja alkaa entistä enemmän pärjätä jotenkin itsekseen. Valitettavasti todellisuus lasussa ei ole sen ruusuisempi kuin vakassa. Ei lasussakaan ole paikkoja lapsille niin että voitaisiin vain "ottaa huostaan" jos ei äiti jaksa tehdä joka päivä ruokaa. Kyllä jotain kevyempää tukimuotoa ensin mietitään ja tarjotaan.
Minä suosittelen kaikille oppilailleni perhetyötä. Suositan ja katson lapsen edun kärsivän, mikäli kotiin ei saada apua vuorovaikutusta tulemaan. Osaa tätä peliä moni pelata sinnekin suuntaan.
EsiopettajaMiksi, ja mitä helvetin peliä? Lapset on sinulle peliä?
Varhaiskasvatuspaikka on kaikille lapsille mahdollinen, siihen on subjektiivinen oikeus. Se, että lasu auttaa esim masentunutta äitiä hakemaan sitä paikkaa lapselleen, koska äiti ei itse pysty tai jaksa, on sinusta jotain peliä?
Tämä keskustelu kyllä särkee sydämen. Ilmeisesti koulutetut ammattilaiset ovat sitä mieltä, että jos kotioloissa on haasteita, lapsi ei saa tulla päiväkotiin, vaan lastensuojelun pitää korjata lapsi jossain poissa silmistä. Yhteiskunnan jäseneksi, osaksi tavallista elämää kelpaa vain lapsi, jolla on kotiolot kunnossa. Varhaiskasvatus, lämmin lounas, pöytätapojen harjoittelu ja kaveritaitojen opettelu ei näiden opettajien/hoitajien mielestä kuulu yhteiskunnan heikoimmille.
Minun sydän särkyy kun itseään ammattilaisiksi kutsuvat lastensuojelun työntekijät, ilmeisesti sosionomit, sysäävät heikossa asemassa olevat lapset pois päiväjärjestyksestään, autuaaksi tekevään varhaiskasvatukseen. Mitään oikeaa apua ei perhe/lapsi saa, ainoastaan varhaiskasvatuslaitoksesta paikan, jossa henkilökuntaa ei ole, eikä tule ja lapsi jää tarpeineen systeemin jalkoihin.
Kertaakaan ei ole kukaan lastensuojelun työntekijöistä ollut kiinnostunut asiakasperheensä lapsen pärjäämisestä/kuulumisista siellä päiväkodissa, vaan ongelma on tehokkaasti siirretty vakan huoleksi, että ei tarvitsisi itse tehdä mitään lapsen tilanteelle.
Sydän tässä ihan särkyy.Mikä se oikea apu olisi näille lapsille?
Toimiva lastensuojelu.
Mitäs sitten kun koulu alkaa ja sossut on rakentaneet varhaiskasvatukseen lapselle oman kuvitteellisen tukihimmelinsä. Sehän romahtaa yhdessä yössä kun lapsi menee kouluun.
Vai jokos nämä sossut ovat valjastamassa jo iltapäiväkerhonkin omaksi tukitoimekseen?
Johan sen sanoo järkikin ettei varhaiskasvatus voi olla mikään lasun loppusijoituspaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutama vuosi sitten yliopistosta varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistunut ja täysin umpikujassa, teen vakatyötä enää vain pakon edestä. Toistainen työsopimus, mutta yritän löytää muuta, että voisin irtisanoutua. Pieneltä paikkakunnalta ei vaan töitä saa. Pitäisi muuttaa pois, koko perhe. Joka päivä on pelkkää kidutusta, olen pelkkä hyödyke ja taakkani on järjetön. Työolosuhteet eivät ole inhimilliset. Lapsia säilötään syntymäaikojen perusteella. Inklusiivisuus oikeuttaa laittamaan ryhmiin mittavia määriä tukea tarvitsevia lapsia. Tukipäätökset ovat työn ja tuskan takana. Tuntuu, että ne jätetään tietoisesti tekemättä, että resursseja ei tarvitsisi lisätä. Yleisessä tuessa on lapsia, jotka kuuluisivat erityisen tuen piiriin. Säälittää ne lapset mitä omassakin ryhmässäni on. Ei kenenkään pitäisi joutua elämään lapsuuttaan niin hektisessä ja turvattomassa ympäristössä. Inklusiivisuus takaa väkivaltaisen käyttäytymisen ryhmän arjessa. Ryhmää ei pidetä vakaana, vaan aikuiset vaihtuvat ja lapsiluku kasvaa koko ajan. Kädet ei riitä. Kaikki vastuu ja työmäärä jätetään ryhmän sisäiseksi ongelmaksi. Pitää vaan kestää ja kestää. Ala-arvoisissa puitteissa ei ole mahdollisuuksia tehdä työtään hyvin. Edes omat erityispedan opinnot eivät auta. Päinvastoin ne pahentaa, koska tiedän, mikä kullekin lapselle hyvä olisi. Työmoraalini onkin yksi syy siihen, .miksi haluan lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun koulu alkaa ja sossut on rakentaneet varhaiskasvatukseen lapselle oman kuvitteellisen tukihimmelinsä. Sehän romahtaa yhdessä yössä kun lapsi menee kouluun.
Vai jokos nämä sossut ovat valjastamassa jo iltapäiväkerhonkin omaksi tukitoimekseen?
Johan sen sanoo järkikin ettei varhaiskasvatus voi olla mikään lasun loppusijoituspaikka.
Mikä hiton loppusijoituspaikka? Ei kai kukaan niin väittänyt, vaan että päiväkodissa (ja myöhemmin koulussa) lapsi pääsee osaksi ryhmätoimintaa ja oppii uusia taitoja. Ja saa lounasta. Saa rytmiä elämään. Monia lapsia päiväkoti ja koulu, nykyiselläkin menolla, auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun koulu alkaa ja sossut on rakentaneet varhaiskasvatukseen lapselle oman kuvitteellisen tukihimmelinsä. Sehän romahtaa yhdessä yössä kun lapsi menee kouluun.
Vai jokos nämä sossut ovat valjastamassa jo iltapäiväkerhonkin omaksi tukitoimekseen?
Johan sen sanoo järkikin ettei varhaiskasvatus voi olla mikään lasun loppusijoituspaikka.
Mikä hiton loppusijoituspaikka? Ei kai kukaan niin väittänyt, vaan että päiväkodissa (ja myöhemmin koulussa) lapsi pääsee osaksi ryhmätoimintaa ja oppii uusia taitoja. Ja saa lounasta. Saa rytmiä elämään. Monia lapsia päiväkoti ja koulu, nykyiselläkin menolla, auttaa.
No jos nyt totta puhutaan, niin ryhmät ovat niin suuria ja aikuisia niin vähän, että varhaiskasvatus ei kyllä kauheasti ketään auta.
Lisäksi työntekijät pyörittävät sitä viimeisillä voimillaan, ovat loppuun palaneita tai ainakin lähellä sitä🤔Tilanne on monissa paikoissa kaoottinen!
T.Alalla 20 vuotta ollut ja laadun alasajon nähnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tulisi mieleenkään pitää omia lapsiani päiväkodissa, kun itse olisin jo päässyt töistä. Kun on lyhyempi työpäivä, silloin haetaan lapset aiemmin. Kauppaan ym. mennään lasten kanssa yhdessä eli opetellaan käytöstapoja ym. siellä, eikä tulla hakemaan lapsia päiväkodista vasta asioilla käytyään.
Lenkille pääsemisestä huolissaan olevat: täytyykö harrastaa muutamana ruuhkavuonna juuri sellaista harrastusta, joka on haastavaa pikkulapsiaikana? Jollei lenkki onnistu juoksurattaiden tms. avulla, vaihda laji kotijumppaan yhdessä lasten kanssa tai käy salilla, jossa on lastenhoito järjestetty.
Terveisin totaaliyksinhuoltaja kaksosten raskaudesta alkaen, eli en todellakaan ole miettinyt parisuhdeaikaa tai lenkkeilyä ilman lapsia, vaan ajatellut että tämä KIIREINEN TYÖARKENI on kaksosteni AINUTLAATUINEN LAPSUUS. Olen lapseni itse halunnut (itsellisesti, hoidoilla, eli alun alkaenkin tiennyt mihin ryhdyin) ja haluan heille jäävän MUISTOJA RAUHALLISESTA KOTIELÄMÄSTÄ eikä pitkistä päiväkotipäivistä!
Teen täyttä 100% työaikaa, mutta aloitan työt ja jatkan töitä lasten nukkuessa.
Kaikki järjestyy, kun järjestää! Selkärankaa ja sisua.
Näin vanhempana ihmisenä omassa lapuudessa oli äitiysloma 3kk ja äidit palasivat töihin. Siihen aikaan oli perhepäivähoitajia, koska kunnallista päiväkotia ei saanut. Äiti kertoi, että naapurin rouvallakin oli perhepäivähoitoa. Lapset jätettiin aamuisin seiskalta kerrostalon rappuun, josta tämä rouva päästi ne sisälle kun heräsi, ei todellakaan seiskalta siis. Oma hoitajani oli toinen. Päiväkotiinkin pääsin sitten aikanaan viiden vanhana. Mutta siihen lapsuuden kokemukseen. Oman ,lapsuuteni muistan kiireettömänä ja rauhallisena kotielämänä. Hoidosta ei hirveästi ole muistikuvia. Muistan paljon leppeitä lapsuudenpäiviä kun pelattiin isän kanssa palloa tai käytiin uimassa, tai leivottiin äidin kanssa tai pelattiin lautapelejä. Silti se fakta on, että olin hyvin pitkiä aikoja muualla hoidossa kuin kotona. Yhden kokonaisen kesän mummolassakin asuen. Ei ne lapsen muistot siitä kodista ja vanhemmista mihinkään kaadu haki sen lapsen tiistaisin jo kolmelta sen sijaan, että haki neljältä. Olkaa vanhemmat armollisia itsellenne ja käyttäkää kunnallisia palveluita arkeanne helpottamaan, kun siihen ne on tarkoitettukin.
Kunnallisista palveluista varhaiskasvatusta ei todellakaan ole "tarkoitettu vanhempien arkea helpottamaan". Mistä ihmeestä tuon vetäisit!? Joskus 1920-1950-luvuilla oli sellaisia sosiaalisista syistä katulapsia ja elämä hallinnassaan ontuvien lasten hoitamiseksi tarkoitettuja päiväkoteja. Niissä lapsilta leikattiin tukat lyhyiksi täiden vuoksi ja lapset opettelivat pyykinpesua, kenkien plankkausta, puutöitä, kasvimaan viljelyä, ompelua jne. arjen töitä, jotta olisivat hyödyksi kotona, päiväkodissa ja myöhemmin omassa elämässään.
2020-luvun varhaiskasvatus on perusopetuksen ja oppivelvollisuuden esiaste, elinikäisen oppimispolun alku, jonka piiriin halutaan koko valtakunnan lapset, jotta suomalaiset alkaisivat kouluttautua paremmin ja maan kilpailukyky säilyisi tulevaisuudessa. Se on opetustoimen alaista toimintaa.
Ei todellakaan ole mitään vanhempien arjen helpottamiseksi kustannettavaa sosiaalipalvelua. Eikö ihmiset lue lehtiä enää tai seuraa aikaansa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Luulisi edes lasten huoltajien tietävän, mihin muksunsa kärräävät, kun ilmoittavat sen varhaiskasvatukseen.
Samaan aikaan varhaiskasvatus on yksi lasun avohuollon käytetyimmistä tukitoimista. Ja siellä se nimetään juurikin tukitoimeksi. Ei tarjota varhaiskasvatusta, vaan päiväkotipaikka vanhemman / lapsen tukitoimena. Jompi kumpi tai molemmat saavat hengähtää toisistaan.
Lastensuojelulaki ohjaa lastensuojelua. Jos lapsen suojelemiseksi huonolta ympäristöltä nähdään, että hänen on parempi osallistua varhaiseen kasvatukseen ja oppimiseen varhaiskasvatusinstituutiossa kuin oppia huonoille tavoille kotona, näin kirjoitetaan lastensuojelun dokumentteihin. Sitä sitten seurataan lastensuojelun ja päiväkodin yhteistyönä, että miten lapsi kehittyy.
Päiväkodeissa ei seurata, miten vanhempi voi ja kehittyy. Jos päiväkodissa herää huoli lapsen kotiolojen laadusta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lasun seurauksena sosiaalityöntekijät arvioivat esim. matalan kynnyksen perhetyön, sosiaalituen ja huostaanoton mahdollisuuksia ja tarpeita. Perheen ja vanhempien tukeminen on sossujen työtä. Varhaiskasvatuksessa keskitytään lasten oppimiseen ja kasvattamiseen.
Uusi "varhaiskasvatuksen sosionomi" nimike työtehtävineen, palkkoineen ja työnkuvineen on vasta suunnitteluasteella, eikä noiden työntekijöiden palkkaamista ryhmiin edellytetä varhaiskasvatus laissa. Saa palkata, jos halutaan, pakko ei ole. Kouluissa sosionomit toimivat esim. kuraattoreina ja lasten-ja nuorisokodeissa ohjaajina sekä maahanmuuttotyössä koordinaattoreina ja tukipalveluissa. Myös etsivässä lapsi- ja nuorisotyössä sekä rikosoikeudellisessa sovittelutyössä.
Kaikki tässä maassa tietävät, että Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat jatkuvasti kasvussa, noilla aloilla on kroonistunut työntekijäpula ja vielä kasvatus-ja koulutusalaakin syvemmät ongelmat. On kaikkien tiedossa, että ihmisiä (myös lapsia ja nuoria) pompotetaan lääkäreiden, sosiaalihuollon ja päiväkotien/koulujen ammattilaisten välillä, eikä vaikeimmissa tapauksissa kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Yksi esimerkki on tämä nyt jo pitkään jatkunut lastensuojelun tapa ja näkemys sysätä lapsiperheet ongelmineen varhaiskasvatuksen vastuulle. 100 vuotta sitten Suomessa päiväkoteja alettiin perustaa sosiaalisin syin, sitten pikkuhiljaa muodostui päivähoito, jotta äiditkin pääsisivät töihin täydellä panoksella (ennen tehtaaseen otettiin vauvat ja taaperot mukaan istumaan leikkikehissä koko päivän, isommat juoksi kaduilla, kun vanhemmat oli töissä ). Vasta 1973 säädettiin päivähoitolaki ja katse suunnattiin enemmän siihen lapseen.
2015 varhaiskasvatuslaki muutti asetelman. Kyseessä on opetustoiminta ja varhaiskasvatus. 2018 laki vahvisti tätä sulkemalla sosiaalialan koulutetut ulos opettajan tehtävistä (ja koko rekryvaateista) sekä edellyttämällä jokaiseen ryhmään opettajan, vähintäänkin yhden, joka on valmistunut yliopiston kasvatustieteestä varhaiskasvatuksen opettajaksi.
Siis, jos lasu määrittelee nykyisen varhaiskasvatuksen joksikin muuksi kuin opetus-ja kasvatustoimeksi, ovat he keksineet sen ihan itse. Varhaiskasvatuslaki määrää varhaiskasvatuksesta ja siellä kyse on vain ja ainoastaan jokaisen alle kouluikäisen lapsen kasvatuksesta ja opetuksesta. Jos lapsi tarvitsee tukea oppimiseensa, on tarjolla esim. erityisopettajien tukitoimia. Sosiaalityön tuki tarjotaan sosiaalityön ja perhetyön alla. Esim. neuvola voi ohjata perheen sinne. Päiväkodit tekevät tiivistä yhteistyötä neuvoloiden kanssa. Jos pk tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen, tekee se sen lapsen vuoksi. Oppiminen vaarantuu, jos kasvuolot eivät ole kunnossa. Sote puuttuu niihin kasvuoloihin, vaka kasvattaa vain päiväkodissa ja noudattaa opetussuunnitelmia.
Suomessa ei ole olemassa rinnakkaista organisaatiota päivähoidon kanssa. Mikäli lapsen hyvinvoinnista on lievää huolta, lapsi laitetaan lastensuojelun aloitteesta päiväkotiin. Päiväkodissa lapsi on aikuisten seurassa koko päivän, hänet ruokitaan ja hänet nähdään. Mikäli oli suurempia huolia, ne tulisivat esiin. Samalla se ehkä kuormittunut kotitilanne saa hieman tilaa ja ilmaa ja ehkä jaksaa paremmin illat ja viikonloput lastensa kanssa. Varhaiskasvatuksessa työskentelee paljon sosionomeja myös varhaiskasvatuksen sosionomi tittelillä useassa eri kunnassa. Myös huostaanotetut lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Heillä on taustallaan paljon vanhemmuuden laiminlyöntiä ja puutetta.
Tai sitten oireileva lapsi laitetaan ryhmään selviytymään, missä on resurssipula, ei aikuisia tarpeeksi, ei saada sijaisia, ei toimi tuki eikä mikään muuksan. Lyö kavereita, aikuisia ja aikuiset vaihtuvat, eivät jaksa. Meteliä, kiirettä ja epäonnistumisia.
Olisi lastensuojelunkin aika ottaa jo se pää pois sieltä perseestä.No, ehkä sen ruuan tosiaan saa.
Aivan upeaa hoitoa ovat saaneet päiväkodissa ainakin omat asiakaslapseni. Ei olisi uskonut tietäen lähtökohdan, josta lasten kanssa lähdettiin kun heidät huostaanotettiin. T: sijaishuollon stt
Kuka kertoi olevan upeaa? Päiväkodin johtaja?
Ihan omin silmin näen miten lapset ovat kuntoutuneet.
Hyvä jos joidenkin lasten kohdalla toimi. Meidän traumatisoitunutta lasta ei osattu kohdata oikein - tai no, yksi osasi, mutta kaksi muuta eivät todellakaan osanneet vaan näkivät lapsen ärsyttävänä ja pahana. Sanomattakin selvää, että lapsen luottamus aikuisiin kärsi entisestään. ... lapsen laitoin aikanaan hoitoon suosituksesta, että siellä hän oppisi mm toimimaan ryhmässä. (muita lapsia kohtaan aggressiivinen lapsi)
Kritisoin suuresti sitä, että varhaiskasvatus nähdään jonain yleispätevänä avaimena lasten ongelmien korjaamiseen. Ei se sitä ole. Ei se kaikkea korjaa, kuten meidän lapsen kohdalla. Resurssit, ja osaaminen.
t. Sijaisäiti
Varhaiskasvatuksen tasa-arvoisuus kärsii suunnattomasti, jos yksi tehostetun tai erityisen tuen lapsi vie aikuisen koko huomion. Sillon ne kuusi muuta jäävät vaille huomiota. Se on tavattoman raskasta, että sinulla on siinä monta 2v-3v, jotka tarvitsevat sinua, mutta et vain pysty antamaan heille huomiota, aikaa tai yhtään mitään, koska yksi lapsi vie _aivan kaiken aikasi, jaksamisesi ja huomiosi_.
En välttämättä lähtisi syyllistämään ensisijaisesti työntekijöitä. Vähintään yhtä suuri, ja omasta mielestäni jopa isompi merkitys, on poliittisilla päätöksillä, yhteiskunnan arvopohjalla ja kaikilla niillä muilla ihmisillä, jotka lasta ympäröivät. Kukaan lapsi ei voi olla ensisijaisesti varhaiskasvatuksen kasvattama, niin että hänen hyvinvointinsa tulisi turvatuksi.
Ja sanoisin, ettei traumatisoituneen lapsen paikka ole koskaan iso, hälisevä ryhmä, vaan turvallisen aikuisen lähellä olo sekä hänen rakkautensa, hellyytensä ja läheisyytensä. Sieltä hyvin turvatusta ja rakastetusta ihmissuhteesta traumatisoituneen lapsen on vähitellen hyvä lähteä tutkimaan maailmaa pieni hetki kerrallaan, niin että tämä turvallinen aikuinen on siellä ihan lähellä. Tämä riippumatta lapsen iästä. Nyt valitettavasti varhaiskasvatusta käytetään paikkaamaan vanhemmuuden puutteita, eikä se ole silloin varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun koulu alkaa ja sossut on rakentaneet varhaiskasvatukseen lapselle oman kuvitteellisen tukihimmelinsä. Sehän romahtaa yhdessä yössä kun lapsi menee kouluun.
Vai jokos nämä sossut ovat valjastamassa jo iltapäiväkerhonkin omaksi tukitoimekseen?
Johan sen sanoo järkikin ettei varhaiskasvatus voi olla mikään lasun loppusijoituspaikka.
Mikä hiton loppusijoituspaikka? Ei kai kukaan niin väittänyt, vaan että päiväkodissa (ja myöhemmin koulussa) lapsi pääsee osaksi ryhmätoimintaa ja oppii uusia taitoja. Ja saa lounasta. Saa rytmiä elämään. Monia lapsia päiväkoti ja koulu, nykyiselläkin menolla, auttaa.
No jos nyt totta puhutaan, niin ryhmät ovat niin suuria ja aikuisia niin vähän, että varhaiskasvatus ei kyllä kauheasti ketään auta.
Lisäksi työntekijät pyörittävät sitä viimeisillä voimillaan, ovat loppuun palaneita tai ainakin lähellä sitä🤔Tilanne on monissa paikoissa kaoottinen!
T.Alalla 20 vuotta ollut ja laadun alasajon nähnyt
Ne työntekujät on silti toivottavasti täyspäisempiä ja jaksavampia kuin niiden lasulasten vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen etteivät nykymuksut ole tottuneet minkäänlaiseen komentamiseen tai kurinpalautukseen, tai edes rajojen asettamiseen.
Päivittäin todistan kuinka vanhemmat nöyristelevät omien lastensa edessä. Kysellään mielipidettä ja anotaan armoa.
Kun sitten ryhmässä joku alkaa tahallaan häiritsemään muita tai käyttäytymään huonosti, puutun siihen ja käsken lopettamaan moisen käytöksen välittömästi. Lapset suorastaan hätkähtävät ja tuijottavat kuin lehmät uutta veräjää, että tosissaanko ope asetti rajan tähän, eikä sitä saa ylittää.Vielä 12-15 vuotta sitten oli tuikitavallista, että lasta komennettiin kun hän käyttäytyi huonosti. Siis kun hän perseili.
Tietenkin osaan erottaa esim autismista johtuvat jumittamiset tai ylivilkkauden haasteet, enkä niistä rankaise lapsia, mutta tunnistan kyllä perseilyn kun siihen törmään.
Hämmentävää seurata vierestä nykyvanhempien velttoutta.Niinpä.
Tälläkin viikolla, ja vasta alkuviikkoa elellään, olen kuunnellut sivusta kuinka alle 4v ikäisen kanssa neuvotellaan siitä moneltako hänet tänään haetaankaan päiväkodista, haluaako olla minkä pituisen päivän hoidossa, lyhyemmän vai pidemmän.
Ja toinen tapaus lahjoo lastansa, että saa sitä tätä ja tuota, jos vain tulee "nätisti" aamuisin hoitoon ja myös jää sinne nätisti.
🤢🤮🤬
Tää on varmaankin ääripäätä siitä että tunteita pitää sanoittaa, antaa lapselle valinnan mahdollisuuksia sekä käyttää positiivista kasvatusta ja palkitsemista. Vaikeaa se on meille vanhemmillekin välillä tietää miten nykyään pitäisi *oikein* kasvattaa nykyajan lapset, koska meidät itse on -80 ja -90-luvuilla kasvatettu hyvin eri lailla, erilaisin menetelmin ja opein. (Enkä nyt tässä tarkoita että pitäisi palata johonkin hirveisiin kasvatusmetodeihin). Maailma on myös muuttunut tosi paljon siitä kun oltiin itse lapsia ja teinejä. Ihan vain näin pieneksi puolustukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen etteivät nykymuksut ole tottuneet minkäänlaiseen komentamiseen tai kurinpalautukseen, tai edes rajojen asettamiseen.
Päivittäin todistan kuinka vanhemmat nöyristelevät omien lastensa edessä. Kysellään mielipidettä ja anotaan armoa.
Kun sitten ryhmässä joku alkaa tahallaan häiritsemään muita tai käyttäytymään huonosti, puutun siihen ja käsken lopettamaan moisen käytöksen välittömästi. Lapset suorastaan hätkähtävät ja tuijottavat kuin lehmät uutta veräjää, että tosissaanko ope asetti rajan tähän, eikä sitä saa ylittää.Vielä 12-15 vuotta sitten oli tuikitavallista, että lasta komennettiin kun hän käyttäytyi huonosti. Siis kun hän perseili.
Tietenkin osaan erottaa esim autismista johtuvat jumittamiset tai ylivilkkauden haasteet, enkä niistä rankaise lapsia, mutta tunnistan kyllä perseilyn kun siihen törmään.
Hämmentävää seurata vierestä nykyvanhempien velttoutta.Niinpä.
Tälläkin viikolla, ja vasta alkuviikkoa elellään, olen kuunnellut sivusta kuinka alle 4v ikäisen kanssa neuvotellaan siitä moneltako hänet tänään haetaankaan päiväkodista, haluaako olla minkä pituisen päivän hoidossa, lyhyemmän vai pidemmän.
Ja toinen tapaus lahjoo lastansa, että saa sitä tätä ja tuota, jos vain tulee "nätisti" aamuisin hoitoon ja myös jää sinne nätisti.
🤢🤮🤬Tää on varmaankin ääripäätä siitä että tunteita pitää sanoittaa, antaa lapselle valinnan mahdollisuuksia sekä käyttää positiivista kasvatusta ja palkitsemista. Vaikeaa se on meille vanhemmillekin välillä tietää miten nykyään pitäisi *oikein* kasvattaa nykyajan lapset, koska meidät itse on -80 ja -90-luvuilla kasvatettu hyvin eri lailla, erilaisin menetelmin ja opein. (Enkä nyt tässä tarkoita että pitäisi palata johonkin hirveisiin kasvatusmetodeihin). Maailma on myös muuttunut tosi paljon siitä kun oltiin itse lapsia ja teinejä. Ihan vain näin pieneksi puolustukseksi.
Mielestäni mainitsemissani esimerkeissä ei ole kysymys asioista joista sinä nyt puhut kuten tunteiden sanoittaminen tai lapselle vaihtoehtojen antamisesta.
Ai miksikö?
No koska on asioita joita lapsi ei päätä, asioita joista ei hänen kanssaan neuvotella ja yksi sellainen on esimerkiksi hoitopöivän pituus, se.on mitä on, koska vanhemmat, tai vanhempi, on töissä (yleensä) ja kun työt on tehty niin sitten lapsi haetaan kotiin. Ei lapsi sanele sitä onko hän paikalla 3h, 5h vai peräti sen 9h, toki hänellä on suotavaa olla lyhyempiäkin päiviä vaikkapa säännönmukaisen 9h seassa, mutta se sitten on sellainen "iloinen ylläri" hälle eikä lapsen päättämä asia.
Ja jos lapsen on tarvis olla päiväkodissa niin sekään ei ole asia jossa käytetään lahjontaa apuna, ei vaikka sanonta kuuluukin "uhkaus, lahjonta ja kiristys".
Satunnaisesti juu, mutta ei säännönmukaisesti.
Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun koulu alkaa ja sossut on rakentaneet varhaiskasvatukseen lapselle oman kuvitteellisen tukihimmelinsä. Sehän romahtaa yhdessä yössä kun lapsi menee kouluun.
Vai jokos nämä sossut ovat valjastamassa jo iltapäiväkerhonkin omaksi tukitoimekseen?
Johan sen sanoo järkikin ettei varhaiskasvatus voi olla mikään lasun loppusijoituspaikka.
Mikä hiton loppusijoituspaikka? Ei kai kukaan niin väittänyt, vaan että päiväkodissa (ja myöhemmin koulussa) lapsi pääsee osaksi ryhmätoimintaa ja oppii uusia taitoja. Ja saa lounasta. Saa rytmiä elämään. Monia lapsia päiväkoti ja koulu, nykyiselläkin menolla, auttaa.
Eka-tokaluokalla koulussa ollaan 4 tuntia päivässä, varhaiskasvatuksessa ollaan vähintään tuplat, eli 8-10 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdenkään masentuneen äidin masennus parantunut sillä, että lapsi on mennyt varhaiskasvatukseen?
Sen lapsen tilanne on parantunut oleellisesti todella usein. Mieti itse viettää päivää äidin kanssa, joka ei muuta kuin makaa. Ei ruokaa, ei katso perään yhtään, ei virikkeitä lapselle.
Herätys nyt sieltä pilvilinnastasi! Ei siellä vakassa ole työntekijöitä opettamassa noita yleviä ja jaloja taitoja niille lapsille. Kun ei ole niin ei ole.
Joku lähihoitaja saattaa olla, jos on sastu narrattua töihin. Elämäänsä kyllästynyt Satu kouvolatukalla. Ei se opeta niitä lapsia kuin pärjäämään viidakon lakien mukaan. Matalasti koulutettu, mitä voi olettaa.