Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

”Pelkkää lasten kanssa oloa.”

Sehän on se tärkein osuus koko työssä!

Voisitko lopettaa typerän trollaamisesi kun et asiasta mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

”Pelkkää lasten kanssa oloa.”

Sehän on se tärkein osuus koko työssä!

Mutta jos ei käy palavereissa selvittelemässä, miksi x ei opi asiaa y tavalla z, ei osaa myöskään suunnitella tapaa xyz, joka toimii. Tavan xyz suunnitteleminen ja materiaalien hankinta vie niin ikään aikaa. Ei riitä, että jokaiselle tarjotaan hatusta vain sitä ilmeisintä tapaa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenkin kuullut tuon neuvon, että vanhempien tulisi selvittää päiväkodin henkilökunnan työoloja ja se on minusta vähän outo lähtökohta, että asiat muuttuisivat. Okei, joku hoitaja kertoo tarinansa ja vanhemmat sitten valittavat aviin ja mitäs sen jälkeen? Onko tuolla tavoin edelleenkään saatu juuri mitään muutoksia aikaan? Menkää lakkoon, tehkää itse kanteluita aviin, jos asiat eivät toteudu niin kuin pitäisi. Ei minunkaan työssä vastuu ole asiakkaalla, miten saan hoidettua työni. Asiakas ei voi sitä täysin kokonaisuutena tulkita. He näkevät siitä vain silmänräpäyksen ja vähän sama on tuossa varhaiskasvatuskeississä. Ehdottomasti ahdingossa olevat työntekijät saavat sympatiani, mutta tuo ratkaisutapa ei taida olla se toimivin, koska vanhemmat eivät voi syvällisesti päästä kiinni noihin asioihin, eikä pidäkään.

Asiaa. Pelkkä opettajien lakko ei taida vain hyödyttää, kun päiväkodeissa paljon lastenhoitajia opettajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Olen ollut 15 vuotta esikoulussa opettajana ja vastuu lasten nivelvaiheesta painaa raskaana hartioita. Tuon työn päälle teen ryhmässä samat työt lastenhoitajan kanssa.

Rukoilen ensi kaudeksi siirtoa pienten puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

"Kissanristiäisiä"? Ikävää, että saman alan työntekijä ajattelee noin siitä työstä, mitä me joudumme tekemään. Terv. vo

Niinpä. Me opettajat teemme vain työtämme. Emme itse päätä, haluammeko palaveerata jne. On vain pakko hoitaa asiat, jotka työnkuvaamme kuuluvat.

Minä henkilökohtaisesti syytän tästä kaaoksesta eniten opettajia ja johtajia.

Heidän pitäisi avata suunsa ja olla lasten puolella.

Mutta ei, te ajatte vain omaa etuanne ja omaa julkisuuskuvaanne.

Ajatte myös itsenne loppuun mutta ylpeytenne ai anna periksi myöntää että ala on kaaoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Videolla lapset kertovat viruksesta? Mitä h3lvettiä heidän tarvii sellaista miettiä!?

Valitettavasti lapsikaan ei pääse pakoon koronaa. Onhan aikuisten (myös päiväkotien työntekijöiden) maskien käyttökin selitettävä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Aina te pädette sillä koulutuksellanne.

Tämä asenne on se mikä itseäni uuvuttaa töissä eniten. Ei fyysinen kuormitus, ei riittämättömyys lapsia kohtaan, ei edes ärsyttävät huoltajat. Olen ammattilainen ja selviän näistä siksi.

Mutta työkaverien vähättelevä asenne ja suoranainen vittuilu ammattiani kohtaan sapettaa. Minäkään en vähättele hoitajia ja arvostan jokaisen päiväkodissa työskentelevän työpanosta, oli ammatti opettaja, kuraattori, siivooja, kokki, kiinteistönhuoltaja, hoitaja… mikä tahansa. Mutta hoitaja joka näkee minun työni kissanristiäisissä (=palaverit, pedgogisen toiminnan suunnittelu…) juoksenteluna tai ”koulutuksella pätemisenä” sen jos huomaan lapsessa huolta aiheuttavia asioita, nämä vituttavat ihan oikeasti. Näistä uuvun. En jaksaisi sitä että joudun työkaverillekin todistelemaan työtäni. Tässä yhteiskunnassa saa todistella työtään ihan riittävästi muutenkin. (Vertaa ”Siellä ne tädit juttelee keskenään.”)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Ilman muumilauluja ja sylittelyjä näitä erityislapsia juuri tulee. Ympäristötekijät ovat merkittävässä roolissa nepsyoireiden pahenemisessa. Huomiota he ovat vailla ja sitä on saatava keinolla millä tahansa. Ryhmässä, jossa ei ole riittävästi aikuisia, sen saa helpoiten riehumalla, tönimällä ja huutamalla. Ei mitkään lausunnot ja tapahtumien taivastelu verkostossa mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmean surullista luettavaa.

Mutta arkista tottahan tämä on. On ollut jo liian kauan. Päivähoito, nyk. varhaiskasvatus, hajoaa sisältäpäin; ryhmämitoitukset edelleen pielessä, näkyvä työaika kuormittaa ja kiristää sekä varkkaopea että - hoitajaa toisen ollessa pois ryhmästä suunnittelujen ja palavereiden takia toisen jäädessä vajaalla miehityksellä pitämään ryhmää pystyssä. Tuohon kun lisätään jatkuva kiire, erityishoidon tarpeessa olevat lapset ja perheet jotka eivät saa ryhmään omaa avustajaansa, lukemattomat kirjalliset vasu-työt, jatkuva henkilökuntavajaus, olematon sijaispankki, vaativat vanhemmat..

Ei kukaan jaksa tuollaista settiä. 24/7 henkistä ja fyysistä vuormittavuutta, sillä työt jatkuvat ja tulevat väkisinkin vapaa-ajalle jo ihan sillä, että työajan puitteissa ei yksinkertaisesti ehdi suunnittelemaan toimintaa. Varhaiskasvatuksen aikuisten väsyminen kuormittaa myös keskinäisiä välejä, jolloin viimeinenkin ammatillisuus katoaa ammatillisen osaamisen väheksynnän takia henkilökunnan kesken.

Se, että ryhmän jokaista lasta ei ehdi kohdata päivän aikana, kertoo paljon. Se, että syliä ja huomiota, oikeaa läsnäoloa aikuiselta lapsi ei saa hoidossaoloaikanaan riittävästi.

Perusasia, eli lapsen näkeminen ja kohtaaminen, jää muun jalkoihin.

Ja se jos mikä on huutava epäkohta, josta me kaikki aikuiset olemme vastuussa.

Siellä ryhmässä on 10-15 mukulaa ja kolme aikuista ja ette pärjää?

Lapsia. Eri tasoisia, eri kehitysiässä olevia. Erityistuen tarpeessa lausuntojaan odottavia lapsia on joka ryhmässä vähintään kaksi, jotka omalla avuntarpeellaan sitoisivat jo vähintään yhden aikuisen ryhmästä. Hoitohenkilökunta ei ole jumalasta eli hekin sairastuvat ja akuutin sijaistuksen tarve järjestetään jostain toisesta ryhmästä. Jos järjestetään.

Ulkopuolinen asiasta oikeasti mitään ymmärtävä ei hahmotakaan, näekään tilannetta oikein. Se, että näkee jossain kohtaa päivää sen 10-15 lapsen ryhmän kolmen aikuisen kanssa ei kerro käytännön oikeaa puolta.

". . .Ja kuten yleensäkin naisvaltaisella alalla, tämäkin keskustelu menee siihen, että syytellään toinen toisiaan ja päättäjät saavat taas nauraa. "Ei niistä ole yhtenäiseen rintamaan, kun riitelevät keskenään ja unohtavat syyttää meitä."[/quote"

- Monet työntekijät pelkäävät tuoda asioita esiin julkisesti.

Varhaiskasvatuksessa on ollut pitkään hyssyttelyn kulttuuri.

Työntekijät pelkäävät joutuvansa silmätikuiksi työpaikalla tai eivät enää saa töitä....

kertomuksista on käynyt myös esille että johto sanoo , ettei lasten vanhemmille saisi kertoa ongelmista, Varhaiskavatuksenkertomuksia Instagramin ylläpitäjä kertoo , (lähde aloituksen linkissä löytyvästä artikkelista)

Viimeksi perjantaina jäin yksin ryhmän kanssa klo 12 kun sijaisemme siirrettiin toiseen ryhmään jossa oli vielä suurempi tarve. Siinä sitten selviydyttiin toisen ryhmän aikuisten avustuksella loppupäivä.

Luultavasti maanantaina tulee valituksia puuttumista kaulureista ja kadonneista hanskoista.

Sitten vain hymyilemään ja lupaaamme selvittää. Vanhemmille ei saa kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmean surullista luettavaa.

Mutta arkista tottahan tämä on. On ollut jo liian kauan. Päivähoito, nyk. varhaiskasvatus, hajoaa sisältäpäin; ryhmämitoitukset edelleen pielessä, näkyvä työaika kuormittaa ja kiristää sekä varkkaopea että - hoitajaa toisen ollessa pois ryhmästä suunnittelujen ja palavereiden takia toisen jäädessä vajaalla miehityksellä pitämään ryhmää pystyssä. Tuohon kun lisätään jatkuva kiire, erityishoidon tarpeessa olevat lapset ja perheet jotka eivät saa ryhmään omaa avustajaansa, lukemattomat kirjalliset vasu-työt, jatkuva henkilökuntavajaus, olematon sijaispankki, vaativat vanhemmat..

Ei kukaan jaksa tuollaista settiä. 24/7 henkistä ja fyysistä vuormittavuutta, sillä työt jatkuvat ja tulevat väkisinkin vapaa-ajalle jo ihan sillä, että työajan puitteissa ei yksinkertaisesti ehdi suunnittelemaan toimintaa. Varhaiskasvatuksen aikuisten väsyminen kuormittaa myös keskinäisiä välejä, jolloin viimeinenkin ammatillisuus katoaa ammatillisen osaamisen väheksynnän takia henkilökunnan kesken.

Se, että ryhmän jokaista lasta ei ehdi kohdata päivän aikana, kertoo paljon. Se, että syliä ja huomiota, oikeaa läsnäoloa aikuiselta lapsi ei saa hoidossaoloaikanaan riittävästi.

Perusasia, eli lapsen näkeminen ja kohtaaminen, jää muun jalkoihin.

Ja se jos mikä on huutava epäkohta, josta me kaikki aikuiset olemme vastuussa.

Siellä ryhmässä on 10-15 mukulaa ja kolme aikuista ja ette pärjää?

Johan tuolla luki että pitäisi olla vain yksi lapsi per aikuinen.

Vai oliko niin että kolme aikuista.... LoL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Aina te pädette sillä koulutuksellanne.

Tämä asenne on se mikä itseäni uuvuttaa töissä eniten. Ei fyysinen kuormitus, ei riittämättömyys lapsia kohtaan, ei edes ärsyttävät huoltajat. Olen ammattilainen ja selviän näistä siksi.

Mutta työkaverien vähättelevä asenne ja suoranainen vittuilu ammattiani kohtaan sapettaa. Minäkään en vähättele hoitajia ja arvostan jokaisen päiväkodissa työskentelevän työpanosta, oli ammatti opettaja, kuraattori, siivooja, kokki, kiinteistönhuoltaja, hoitaja… mikä tahansa. Mutta hoitaja joka näkee minun työni kissanristiäisissä (=palaverit, pedgogisen toiminnan suunnittelu…) juoksenteluna tai ”koulutuksella pätemisenä” sen jos huomaan lapsessa huolta aiheuttavia asioita, nämä vituttavat ihan oikeasti. Näistä uuvun. En jaksaisi sitä että joudun työkaverillekin todistelemaan työtäni. Tässä yhteiskunnassa saa todistella työtään ihan riittävästi muutenkin. (Vertaa ”Siellä ne tädit juttelee keskenään.”)

Hyvä, jos et itse vähättele hoitajia. Sellaiseen tälläkin palstalla törmää usein.

Kaikista pahimpia paikkoja ovat nämä uudet jätti suuret laitokset.

Jonottamista,kiirettä,laitosmaista,sekavuutta.

Henkilökunta vaihtuu usein.

Kuka näitä halusi.

Kuka on vastuussa näistä.

Ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Aina te pädette sillä koulutuksellanne.

Kas kun se tuo ymmärrystä ja osaamista mitä teiltä amutsuilta puuttuu.

Tämä on juuri sitä hoitajien vähättelyä. Eikö heillä muka ole ymmärrystä ja osaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Oikeastiko alan ammattilaisena (?) vähättelet laulujen ja sylittelyn merkitystä lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Aina te pädette sillä koulutuksellanne.

Kas kun se tuo ymmärrystä ja osaamista mitä teiltä amutsuilta puuttuu.

Tämä on juuri sitä hoitajien vähättelyä. Eikö heillä muka ole ymmärrystä ja osaamista?

Jos sinä olisit tutustunut, et edes esittäisi kysymystäsi.

Olen opettaja varhaiskasvatuksessa ja arvostan todella paljon kaikkia muitakin kuin opettajia. Lastenhoitajat, avustajat jne tekevät äärettömän tärkeää työtä. Jokaisella meillä vaan on erilainen työnkuva.

Minä lopetin jaksamisen. Teen työni sillä tavalla kuin jaksan. Mitään ei tapahdu jos lasken rimaa, olen kokeillut. Sanomista tuskin tulee. Ja jos tulee, levittelen käsiä, että en pysty parempaan. Raportit ja kirjalliset työt jätän tekemättä tai vastaan puutaheinää, ei niitä kukaan lue.

Vierailija kirjoitti:

Korkea aika tehdä jämäkkä korjausliike varhaiskasvatuksen ammatilaisten työolosuhteisiin.

Homma hajoo käsiin, alalta joukkopako jo käynnissä.

Kuka sitten sitä teidän " laadukasta varhaiskasvatusta" teke työkseen lapsille?

Työkkärin  vevoite-työllistettävät randomit (taustoillla ei kai väliä)  9e päivässä?

Koska jonkuhan ne lapset on hoidettava että vanhemmat pääsee töihin.

Jos palattaisiinkin siihen että lastenhoito on lastenhoitoa.

Ei jotain hömppätiedettä jota väksin on väännettävä maistereille sopivaksi ”asiantuntijatyöksi”.