Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

"Kissanristiäisiä"? Ikävää, että saman alan työntekijä ajattelee noin siitä työstä, mitä me joudumme tekemään. Terv. vo

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Opettajat jatkuvasti pois ryhmästä, palavereissa ja toimistotöissä.

Opetus häthätää toisella kädella ja sitten juostava palaveriin ja paperitöihin tai toimistoon puhumaan puhelimeen kun joku taas soittaa jostain asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Vaikuttaa että näiden hoitajien harteilla lepää se hoidon toteuttaminen.

Sitten kun hoitajienkin hartiat alkaa luhistumaan työmäärästä , koko perusta murenee kerralla.

Ja kuten yleensäkin naisvaltaisella alalla, tämäkin keskustelu menee siihen, että syytellään toinen toisiaan ja päättäjät saavat taas nauraa. "Ei niistä ole yhtenäiseen rintamaan, kun riitelevät keskenään ja unohtavat syyttää meitä."

Liikaa uudistuksia ja paperitöitä, kun samaan aikaan painitaan hurjan henkilöstövajeen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

"Kissanristiäisiä"? Ikävää, että saman alan työntekijä ajattelee noin siitä työstä, mitä me joudumme tekemään. Terv. vo

Minä en arvosta lainkaan koulutetumpiaan nokkivia amiksia. Minusta opettajille ei kuuluisi kurahousuhommat ollenkaan. T: päiväkoti-ikäisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Olen ennenkin kuullut tuon neuvon, että vanhempien tulisi selvittää päiväkodin henkilökunnan työoloja ja se on minusta vähän outo lähtökohta, että asiat muuttuisivat. Okei, joku hoitaja kertoo tarinansa ja vanhemmat sitten valittavat aviin ja mitäs sen jälkeen? Onko tuolla tavoin edelleenkään saatu juuri mitään muutoksia aikaan? Menkää lakkoon, tehkää itse kanteluita aviin, jos asiat eivät toteudu niin kuin pitäisi. Ei minunkaan työssä vastuu ole asiakkaalla, miten saan hoidettua työni. Asiakas ei voi sitä täysin kokonaisuutena tulkita. He näkevät siitä vain silmänräpäyksen ja vähän sama on tuossa varhaiskasvatuskeississä. Ehdottomasti ahdingossa olevat työntekijät saavat sympatiani, mutta tuo ratkaisutapa ei taida olla se toimivin, koska vanhemmat eivät voi syvällisesti päästä kiinni noihin asioihin, eikä pidäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Karmean surullista luettavaa.

Mutta arkista tottahan tämä on. On ollut jo liian kauan. Päivähoito, nyk. varhaiskasvatus, hajoaa sisältäpäin; ryhmämitoitukset edelleen pielessä, näkyvä työaika kuormittaa ja kiristää sekä varkkaopea että - hoitajaa toisen ollessa pois ryhmästä suunnittelujen ja palavereiden takia toisen jäädessä vajaalla miehityksellä pitämään ryhmää pystyssä. Tuohon kun lisätään jatkuva kiire, erityishoidon tarpeessa olevat lapset ja perheet jotka eivät saa ryhmään omaa avustajaansa, lukemattomat kirjalliset vasu-työt, jatkuva henkilökuntavajaus, olematon sijaispankki, vaativat vanhemmat..

Ei kukaan jaksa tuollaista settiä. 24/7 henkistä ja fyysistä vuormittavuutta, sillä työt jatkuvat ja tulevat väkisinkin vapaa-ajalle jo ihan sillä, että työajan puitteissa ei yksinkertaisesti ehdi suunnittelemaan toimintaa. Varhaiskasvatuksen aikuisten väsyminen kuormittaa myös keskinäisiä välejä, jolloin viimeinenkin ammatillisuus katoaa ammatillisen osaamisen väheksynnän takia henkilökunnan kesken.

Se, että ryhmän jokaista lasta ei ehdi kohdata päivän aikana, kertoo paljon. Se, että syliä ja huomiota, oikeaa läsnäoloa aikuiselta lapsi ei saa hoidossaoloaikanaan riittävästi.

Perusasia, eli lapsen näkeminen ja kohtaaminen, jää muun jalkoihin.

Ja se jos mikä on huutava epäkohta, josta me kaikki aikuiset olemme vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä alkaen päivähoito on ollut kasvatusta, noin terminä?

Päivähoito muuttui varhaiskasvatukseksi 2015.

Varsinkin pääkaupunkiseudun päivähoito on monissa yksiköissä täysin retuperällä. Ryhmistä puuttuu pysyviä aikuisia, moni päivä pyörii täysin laittomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

”Pelkkää lasten kanssa oloa.”

Sehän on se tärkein osuus koko työssä!

Kaikkien ryhmän aikuisten tulisi olla korkeasti koulutettuja ja heitä pitäisi olla enemmän! Silloin ryhmä ei kärsi siitä, että joku poistuu hoitamaan esim. tuen asioita tai niitä juoksevia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Karmean surullista luettavaa.

Mutta arkista tottahan tämä on. On ollut jo liian kauan. Päivähoito, nyk. varhaiskasvatus, hajoaa sisältäpäin; ryhmämitoitukset edelleen pielessä, näkyvä työaika kuormittaa ja kiristää sekä varkkaopea että - hoitajaa toisen ollessa pois ryhmästä suunnittelujen ja palavereiden takia toisen jäädessä vajaalla miehityksellä pitämään ryhmää pystyssä. Tuohon kun lisätään jatkuva kiire, erityishoidon tarpeessa olevat lapset ja perheet jotka eivät saa ryhmään omaa avustajaansa, lukemattomat kirjalliset vasu-työt, jatkuva henkilökuntavajaus, olematon sijaispankki, vaativat vanhemmat..

Ei kukaan jaksa tuollaista settiä. 24/7 henkistä ja fyysistä vuormittavuutta, sillä työt jatkuvat ja tulevat väkisinkin vapaa-ajalle jo ihan sillä, että työajan puitteissa ei yksinkertaisesti ehdi suunnittelemaan toimintaa. Varhaiskasvatuksen aikuisten väsyminen kuormittaa myös keskinäisiä välejä, jolloin viimeinenkin ammatillisuus katoaa ammatillisen osaamisen väheksynnän takia henkilökunnan kesken.

Se, että ryhmän jokaista lasta ei ehdi kohdata päivän aikana, kertoo paljon. Se, että syliä ja huomiota, oikeaa läsnäoloa aikuiselta lapsi ei saa hoidossaoloaikanaan riittävästi.

Perusasia, eli lapsen näkeminen ja kohtaaminen, jää muun jalkoihin.

Ja se jos mikä on huutava epäkohta, josta me kaikki aikuiset olemme vastuussa.

Siellä ryhmässä on 10-15 mukulaa ja kolme aikuista ja ette pärjää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

Tämä! Ilmiönä nykyisin vähän joka alalla: ylikoulutetaan porukkaa, joita ei sitten kiinnosta enää varsinainen työ, vaan suunnittelu ja palaverien pitäminen sekä lisäkoulutukset ja seminaarit. Alemman palkkaluokan puurtajat joutuvat tekemään varsinaisen työn, tässä tapauksessa lasten kaitsemisen. Ja kustannussyistä ihan liian pienellä miehityksellä.

Oletko tutustunut opettajien työnkuvaan ja vastuisiin? Harva osallistuu palavereihin vain, koska huvittaa vaan siksi, että ne ovat olennainen osa opettajan työtä. Paperityöt sivuuttamalla opettaja ei tee, mitä kuuluu. Turha siia luonnehtia pelkkää lasten kanssa oloa varsinaiseksi työksi. Tämä ei myöskään ole asia, johon yksikään opettaja voi vaikuttaa, joten heidän syyttämisensä ei auta. Kyse ei ole yksittäisen opettajan omasta valinnasta.

Hyvin monessa paikassa on oletus, että lapsiryhmätyö jaetaan kolmeen osaan ja opettaja tekisi opettajan työt vielä päälle, mutta niinhän se ei mene, eikä kuulukaan.

Ja näin saadaan enenevässä määrin erityislapsia, joille on epäselvää mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä päivähoidossa opetellaan vasta ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä, ruokailua ja pukeutumista, leikkien jakamista ja muiden huomioon ottamista ja se vaatii läsnäoloa eikä raportointia ja laisuntojen tekemistä.

Päiväkodissa aloitetut tukitoimet, joita varten niitä lausuntoja tarvitaan, tasoittavat tietä koulussa. Ehdottomasti tärkeämpää kuin muumilaulut tai sylittelyt. Sitä varten se opettaja on korkeammin koilutettu ja palkattu.

Aina te pädette sillä koulutuksellanne.

Luojan kiitos jos tämä asia viimeinkin tulisi julkiseksi.

Ilman että jotain kauheaa ehtii tapahtua ja lööpit huutavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nostin kytkintä alalta kun meidän päiväkotiin tuli tämä 2 opea+hoitaja systeemi. Ei jaksanut yksin pyörittää koko ryhmää kun opettajilla oli koko ajan kissanristiäisiä. Tsemppiä vaan hoitajille.

"Kissanristiäisiä"? Ikävää, että saman alan työntekijä ajattelee noin siitä työstä, mitä me joudumme tekemään. Terv. vo

Niinpä. Me opettajat teemme vain työtämme. Emme itse päätä, haluammeko palaveerata jne. On vain pakko hoitaa asiat, jotka työnkuvaamme kuuluvat.