Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vaihtuvista sijaisista (tai sijaistenkin pulasta?) on tullut uusi normaali alalla.

Alan koulutuksella tai työkokemuksella (saati edes välttävällä kielitaidollakaan)  ei näköjään lyhytaikaisissa sijaisuuksissa niin mitään väliä.

Koulutettujen ammattilaisten joukkopaon kiihtyessä alaa pyörittää lopulta  . . . sijaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" En liity tähän, mutta sen vaan sanon että kuka vaan saa töitä etenkin noista touhula tason puljuista. Siellä ei vaan jengi viihdy tai loppuun palamisen kautta vaihtaa alaa tms.[/"

--

"Paskapuhetta. Kuka tahansa ei todellakaan niitä töitä saa ja hyvä niin.["

---

"Selvästi et tiedä alasta yhtään mitään.[/q"

--

"Kuka tahansa tarkoittaa, että jos esim. Reiska, joka on käynyt suihkussa viimeksi 90-luvulla, könyää ylös sillan alta ja horjahtelee 2 promillen laskuhumalassa paskalle haisten työhaastatteluun, hänet palkataan siltä istumalta, koska kuka tahansa palkataan.

"

--

No (sivusta kommentoin) yhtä paljon tuosta Köny-Reiskasta taitaa sijaisena olla päiväkotihärdeliinkeskellä yksin pärjäilevälle hoitajalle, kuin täysin ummikosta jostain muusta muusta muuttaneesta suomea ei pätkääkään ja ei välttäävää englantiakaan osaavasta sijaisesta joka menee istumaan nurkkaan kännykkänsä kanssa mulkoillen häntä lähestyviä lapsia kiusaantuneen näköisenä alta kulmain, tai vaikkapa pokkana häviää vessaan tunniksi piiloon. 

Eli kyllä sen verran värikkäitä tai veteliä omanmaaliaisa sijaisia on ihan ihanlaidasta laitaan tullut nähtyä, alalla kuin alalla että kynnys sijaistamaan on verrattain matala.

Sijaislistat harvoin toimii niin, että sijaisiksi pääsee vain toimelias ja alan perusteet halitseva eli "mitä sinulta odotetaan esim päiväkodissa, no sitä, että tajuat että lapset on se ainoa juttu miksi sielä nyt olet , ei se, että hoitajamitoitus täyttyy lain mukaan kun istut siinä totaali kyllästyneenä ".

Vakituiset , talossa pysyneet työntekijät, oli sitten yksityinen tai kunnallinen tai ala mikä hyväsnä, yleensä ottaen osaa jotain ja on ammattipätevyytenä lunastanut ja sitoutuneisuutensa osoittanut pysymällä työssään.

"Opettele lainaamaan tekstiä.

Opettele sinä siellä keskittymään oleelliseen tyhjästä niuhottamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, millaiseksi ihmiset, jotka eivät koskaan (tai ainakaan 2000-luvulla) ole työskennelleet päiväkodissa, kuvittelevat sen olevan.

Alalla viljellään yhä kommentteja kuten "kodinomainen", "hoiva", "lapsilähtöinen", "laadukas", "kasvatuskumppanuus", "terveellinen". Tämä tuntuu kornilta, kun seuraa menoa vaikka yhdenkin päivän ajan keskellä suurta ryhmää. Tai vuoden.

Kenenkään koti ei ole sellainen kuin päiväkoti. Maailma, ihmiset ja perheet 2020-luvulla ovat kaikki niin erilaisia toisistaan, että on todellinen lapsus retoroida "kodinomaisuudella". Kuulostaa joltain 1800-luvun satusetä Topeliukselta kansallisromanttisine propagandoineen.

Suosittelen menemään mihin tahansa päiväkotiin tutustumaan päiväksi, katsomaan, kuuntelemaan, maistamaan ja haistamaan, millaista todellisuutta siellä tuotetaan ja toteutetaan. Ne arvot ovat jotain aivan muuta kuin ympäripyöreät markkinointiopukset haaveineen. Ota mikä vain lelulaatikko käteesi ja katso, mitä lapsille tarjotaan.

Jos ihminen on ollut olemassa tällä planeetalla 1-6 vuotta, eli nyt maksimissaan vuodesta 2016 lähtien, ei hänen elinpiiriinsä kuulu tuttuna ja turvallisena mitkään kindertason rojut 1990-luvulta. Kun maailma päiväkodin ympärillä puhuu ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä, eläin- ja kasvikunnan lajikadoista, inflaatiosta, kuivuudesta, pakolaisaalloista, pandemioista, segregaatiosta, talouden ehdoilla toimimisesta, syrjinnästä, hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian kriisistä, sodista jne., niin millaista todellisuutta päiväkoti kupla elää? Ketkä siellä niitä tulevia aikuisia kansalaisia kasvattavat? Millaisilla arvoilla ja millaisilla toimenpiteillä? Oikeasti, ei paperilla tai parin minuutin palopuheissa.

Aikuisten maailma on tällä hetkellä vahvasti polarisoitunut vastakkaisten näkemysten ja epätietoisuuden taistelukenttä. Eivät lapset tai päiväkotityöntekijöinä toimivat aikuiset ihmiset ole siitä irrallaan. Silti perheet vain vievät lapsensa sinne, joka päivä, koko päiväksi, eivätkä kyseenalaista mitään. Jos päiväkotien henkilökunta itse sanoo, huutaa, että asiat ja resurssit ovat pahasti pielessä, eikö tämä kannattaisi kuulla ja toimia sen mukaisesti?

Osaajat ja älykkäät toimijat ovat lähteneet ja lähtevät jatkuvasti enemmän pois alalta. Millaista siellä päiväkodissa oikeasti on, miltä tuntuu, millainen itsetunto ja kuva maailmasta lapselle kehittyy? Varhaista kokemusta ei noin vain muuteta enää nuorena tai aikuisena.

Tämä on muuten jännä huomio, hämääntyykö vanhemmat oikeasti siitä meidän tekohymystä ja harrastelijateatteriesityksestä niin paljon, että luulevat kaiken olevan hyvin juuri heidän lapsensa päiväkodissa? Vai onko kyse siitä, että uskotaan mitä halutaan uskoa: olisi liian raskas ajatus, että vanhempi jättää jatkuvasti maailman tärkeintä aarrettaan paikkaan missä sekä henkilökunta, että lapset voivat huonosti?

Jotenkin en usko, että valtaosa vanhemmista olisi oikeasti piittamattomia, eivät vain voi kuvitella, että heidän lapsensa hoitaja vaikka tällä palstalla kirjoittaa siitä kurjuudesta mikä työpaikalla vallitsee.

Mitä asialle pitäisi tai voisi tehdä? Jonkun pitäisi olla rohkea ja uhrata oma työura jotta asiat voisivat muuttua paremmiksi? Omalla naamalla asioista puhuminen kun voi tuhota työnsaannin loppuiäksi ja kaikilla aloilla, kuka haluaa alaisekseen työntekijän joka on pettänyt lojaaliusvelvotteensa niin pahasti ja vielä julkisesti? Nimellä nykyään löytyy kaikki, kun googlettaa.

Surullista on, että juuri vanhemmilla olisi oikeasti valtaa muuttaa asioita, tuntuu että ainakin kunnalliset päiväkodit pelkää huonoa julkisuutta ja someryöpytystä ja sitä vältellään kaikin keinoin.

Itse olen sijaistanut jo vuosia päivökodeissa oman alan opintojen ohella, ja kyllä olen useaan otteeseen miettinyt, miten kukaan voi tehdä tuota työtä nykyisillä oloilla päivästä toiseen. Rakastan työtä, mutta jo yhden päivän jälkeen on olo kuin jyrän alle jäänyt, saatan nähdä stressipainajaisia työstä ja olen niin uupunut etten yksinkertaisesti kykene sosiaaliseen kanssakäymiseen loppupäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia on vähemmän kuin ikinä ja hoitajia enemmän kuin koskaan. Kukaan vaan ei halua hoitaa lapsia vaan opettaa

Onko tämä kommentti sarkasmia? Siis lapsia on tyyliin 24 ja yksi hoitaja. Että repikää siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Työntekijät on vuosikymmeniä itse olleet pilaamassa varhaiskasvatusta, on suostuttu ostamaan itse materiaaleja opetukseen ja leluja, siis palkkarahoista, eikä suinkaan kaikki laita edes verovähennykseen, on suostuttu jatkuvasti vaihtelemaan vuoroja, on suostuttu luopumaan jopa lakisääteisestä ruokatauosta ja oikeudesta syödä muualla kuin lasten keskellä samalla töitä tehden, on suostuttu päivittäiseen lapsimäärän ylitykseen, on suostuttu varallaoloon ilman varallaolokorvausta, on suostuttu hoitamaan esimiestöitä soittelemalla työntekijöitä töihin mikä on siis esimiehen hommaa. On suostuttu käyttämään omia vaatteita töissä ja pienestä palkasta ostelemaan joka sään vaatetukset työnantajien esittäessä vaatimuksia että millaisia niiden vaatteiden tulee olla.

Vanhempien kohdalla on nöyrästi suostuttu etsimään varavaatteita aina kun on jotain jäänyt kotiin tai vanhempi ei ole huolehtinut että lapsella on riittävästi omia varavaatteita tai vanhempi on jopa päättänyt, ettei nyt halua/jaksa/koe tarpeelliseksi jotakin vaatekappaletta ostaa. Nöyrästi on vain opeteltu ulkoa lasten vaatteita ja miltä ne näyttää, ettei vanhempien tarvitse kirjoitella nimiä lasten vaatteisiin, nöyrästi on suostuttu vaikka mihin palveluksiin mitä vanhemmat keksivät pyytää ja vaikkei oikeasti olisi aikaa tai kuuluisi edes työnkuvaan.

Ei enää koskaan varhaiskasvatukseen töihin, on niin älytön työkenttä, ettei millään muulla ole vastaavaa ja työntekijät vain tyhmänä suostuu kaikkeen, ei minkäänlaista taisteluhalua, ei minkäänlaista kapinointia näitä vallitseviä olosuhteita kohtaan, joka pakottaisi työnantajat miettimään asioita vähän eri näkökulmasta, kahvihuoneessa vaan valitetaan keskenään ja silti tehdään kuten ylhäältä määrätään.[/quot

Puhut asiaa. Ala on täynnä kilttejä naisia, jotka suostuvat melkein mihin vain. Yrittävät toki valittaa työn epäkohdista  johdolle yms., mutta luovuttavat, kun valittaminen ei auta. Ne harvat, jotka eivät suostu mihin tahansa, vaihtavat alaa, kun huomaavat, ettei mikään muutu. Mutta nythän tähän on tulossa muutos. Joukkopako on alalta jo käynnissä. On niillä kaikista kilteimmilläkin naisilla raja viimein sitten ilmeisesti tullut vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki poisti kotihoidon kuntalisän, jotta saisi lisää lapsia varhaiskasvatukseen. Sitten ei kuitenkaan ole riittävästi varhaiskasvattajia ja toiminta on hyvin kaukana laadukkaasta.

Aivan h u llun hommaa.

Päivähoitopaikkoja on lisätty viime vuosin useilla sadoilla.

Ja paikkojen määräkö takaa laadukkaan varhaiskasvatuksen? Samaan aikaan pätevien varhaiskasvattajien määrä Helsingissä ei ole kasvanut vastaavasti. 1/3 helsinkiläislapsista on ilman pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa. Siitä on laatu kaukana.

Jos 1/3 helsinkiläislapsista olisi perhepäivähoidossa niin tuossa ei olisi virallisestikaan mitään ongelmaa.

Helsinkihän on vähentänyt perhepäivähoitajia systemaattisesti koko ajan, mikä on järjetöntä. Se nyt kuitenkin olisi kodista seuraava järkevä paikka alle 3-4-vuotiaalle.

Helsinki panostaa jättimäisiin laitospäiväkoteihin ja päivähoitobyrokratiaan, joista jälkimmäinen paisuu, paisuu, paisuu.

Eipä taida kovin paljon halukkaita nykyään perhepäivähoitajiksi olla. Kannattavaa se on lähinnä sellaiselle, joka hoitaa sitten omiakin lapsiaan osana sitä perhepäivähoitoa. Muuten esim. lapsettoman sinkun kämppään ei lapsikatrasta mahdu ja mitä olen entisiltä perhepäivähoitajilta kuullut, niin kyllähän se vaatii aikamoista uhrautumista: Välttämättä lapsia ei esim. haeta ajoissa, hirveä syyllisyys kun sairastaa on lomalla ja lastenhoidon lisäksi täytyy tehdä KAIKKI, siis siivota, tehdä ruokaa, pyykätä jne.

Muistaakseni joku joskus puhui myös vanhemmista jotka tekevät vuorotyötä: Siinäpä sitten olet niissä lapsissa kiinni mahdollisesti 24/7.

Opetusmateriaaleista sai kai jonkinlaisen korvauksen ja esim. lelujen hankkimisesta yms. mutta en nyt yhtään muista, että oliko se korvaus 100% vai oliko siinä joku omavastuu niinkuin on muillakin palkansaajilla. Pitääkin kysäistä töistä kolleegalta, että miten noiden kanssa meni kun oli perhepäivähoitaja.

Vaikka lapsia oliskin vähemmän, niin sitten taas olet ihan yksin, se on kiva esim. ottaa lapsilauma vessaan mukaan katsomaan kun vaihdat kuukautissidettä tai käyt kakalla.

Olen yks.pph ja meillä vähän eri tilanne kuin kunnallisella. Olen kirjoittanut ketjuun aikaisemminkin. Eli päätämme itse hoitoaikamme (minun on 7.30-16, ei yli eikä alle). Jos menee yli hoitoajan, tulee ylityökorvaus. Jos menee jatkuvasti yli, irtisanon koko sopimuksen.

Hoitomaksun päätämme myös itse, minulla on 800e/kk/lapsi. Hoitomaksuista voin vähentää verotuksessa kulukorvauksen n 120e/lapsi/kk.

Myös hoitoon tulevat lapset saan valita itse.

Lyhyesti, työ on helppoa, kivaa ja leppoisaa.

Enkä ota muuten lapsia vessaan mukaan. 😁

Jätät siis lapset yksin ja käyt niin nopeasti vessassa, ettei mitään ehdi sillä aikaa tapahtua, niinkö? Vai pidätteletkö, jos vessahätä yllättää? Jos jätät lapset yksin ilman valvontaa, niin muista, että juuri silloin voi pahin tapahtua. Ei tarvita, kuin muutama minuutti, kun silmäsi välttää, ja pahin sattuu. Otat siis tietoisen riskin joka kerta, että jotain voi sattua. Olet täysi idiootti. Ja toimit myös laittomasti.

Yhden asian kyllä olen merkille pistänyt. Kaikki näistä aloista, joilla tällainen "hätähuuto" on, on NAISVALTAISIA aloja. Ei yhtä ainoaa miesvaltaista äijäalaa ruikuta koko ajan joka lehdessä ja palstalla että on hirveä kriisi päällänsä. Ei ole tekijöitä eikä mikään toimi.

Vinkki naisille. Kun teillä on työpaikka, menkää sinne töihin. IHAN KAIKKI. Silloin alalla ei ole pulaa työntekijöistä. Mikään työnantaja sille mitään mahda, että puoli työvoimaa säännönmukaisesti saikuttaa kotona ja lopuilla on aina paha mieli. Itse naiset halusitte työelämään. Lopettakaa se hiton vinkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, millaiseksi ihmiset, jotka eivät koskaan (tai ainakaan 2000-luvulla) ole työskennelleet päiväkodissa, kuvittelevat sen olevan.

Alalla viljellään yhä kommentteja kuten "kodinomainen", "hoiva", "lapsilähtöinen", "laadukas", "kasvatuskumppanuus", "terveellinen". Tämä tuntuu kornilta, kun seuraa menoa vaikka yhdenkin päivän ajan keskellä suurta ryhmää. Tai vuoden.

Kenenkään koti ei ole sellainen kuin päiväkoti. Maailma, ihmiset ja perheet 2020-luvulla ovat kaikki niin erilaisia toisistaan, että on todellinen lapsus retoroida "kodinomaisuudella". Kuulostaa joltain 1800-luvun satusetä Topeliukselta kansallisromanttisine propagandoineen.

Suosittelen menemään mihin tahansa päiväkotiin tutustumaan päiväksi, katsomaan, kuuntelemaan, maistamaan ja haistamaan, millaista todellisuutta siellä tuotetaan ja toteutetaan. Ne arvot ovat jotain aivan muuta kuin ympäripyöreät markkinointiopukset haaveineen. Ota mikä vain lelulaatikko käteesi ja katso, mitä lapsille tarjotaan.

Jos ihminen on ollut olemassa tällä planeetalla 1-6 vuotta, eli nyt maksimissaan vuodesta 2016 lähtien, ei hänen elinpiiriinsä kuulu tuttuna ja turvallisena mitkään kindertason rojut 1990-luvulta. Kun maailma päiväkodin ympärillä puhuu ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä, eläin- ja kasvikunnan lajikadoista, inflaatiosta, kuivuudesta, pakolaisaalloista, pandemioista, segregaatiosta, talouden ehdoilla toimimisesta, syrjinnästä, hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian kriisistä, sodista jne., niin millaista todellisuutta päiväkoti kupla elää? Ketkä siellä niitä tulevia aikuisia kansalaisia kasvattavat? Millaisilla arvoilla ja millaisilla toimenpiteillä? Oikeasti, ei paperilla tai parin minuutin palopuheissa.

Aikuisten maailma on tällä hetkellä vahvasti polarisoitunut vastakkaisten näkemysten ja epätietoisuuden taistelukenttä. Eivät lapset tai päiväkotityöntekijöinä toimivat aikuiset ihmiset ole siitä irrallaan. Silti perheet vain vievät lapsensa sinne, joka päivä, koko päiväksi, eivätkä kyseenalaista mitään. Jos päiväkotien henkilökunta itse sanoo, huutaa, että asiat ja resurssit ovat pahasti pielessä, eikö tämä kannattaisi kuulla ja toimia sen mukaisesti?

Osaajat ja älykkäät toimijat ovat lähteneet ja lähtevät jatkuvasti enemmän pois alalta. Millaista siellä päiväkodissa oikeasti on, miltä tuntuu, millainen itsetunto ja kuva maailmasta lapselle kehittyy? Varhaista kokemusta ei noin vain muuteta enää nuorena tai aikuisena.

Tämä on muuten jännä huomio, hämääntyykö vanhemmat oikeasti siitä meidän tekohymystä ja harrastelijateatteriesityksestä niin paljon, että luulevat kaiken olevan hyvin juuri heidän lapsensa päiväkodissa? Vai onko kyse siitä, että uskotaan mitä halutaan uskoa: olisi liian raskas ajatus, että vanhempi jättää jatkuvasti maailman tärkeintä aarrettaan paikkaan missä sekä henkilökunta, että lapset voivat huonosti?

Jotenkin en usko, että valtaosa vanhemmista olisi oikeasti piittamattomia, eivät vain voi kuvitella, että heidän lapsensa hoitaja vaikka tällä palstalla kirjoittaa siitä kurjuudesta mikä työpaikalla vallitsee.

Mitä asialle pitäisi tai voisi tehdä? Jonkun pitäisi olla rohkea ja uhrata oma työura jotta asiat voisivat muuttua paremmiksi? Omalla naamalla asioista puhuminen kun voi tuhota työnsaannin loppuiäksi ja kaikilla aloilla, kuka haluaa alaisekseen työntekijän joka on pettänyt lojaaliusvelvotteensa niin pahasti ja vielä julkisesti? Nimellä nykyään löytyy kaikki, kun googlettaa.

Surullista on, että juuri vanhemmilla olisi oikeasti valtaa muuttaa asioita, tuntuu että ainakin kunnalliset päiväkodit pelkää huonoa julkisuutta ja someryöpytystä ja sitä vältellään kaikin keinoin.

Hämääntyy...Muistan, kuinka itse aikoinaan hain omaa lastani päiväkodista, ja uskoin ihan tosissani, kun täti sanoi, että päivä on mennyt hyvin. Sitten lähdin opiskelemaan itse alaa, ja ensimmäisessä harjoittelussa päiväkodissa järkytyin, kun tajusin, että tuo "päivä on mennyt hyvin" on vain pelkkää merkityksetöntä sanahelinää. Oma lapsi jo aikuinen, ja onneksi selvisi päiväkodista sen kummemmitta traumoitta. En olisi ikinä vienyt päiväkotiin, jos olisin totuuden niistä tiennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun opena näen paljon nuoria ja heidän perheitään, jotka on jo päivökodissa saatu uskomaan, että lapsessa on sitä ja tätä vikaa. Mitään konkreettista tukea ei kuitenkaan ole lapselle järkätty, koska mitään oikeita ongelmia ei ole, vain jotain jonnin joutacaa "huolta". Paperien pyöritystä, palavereita, raportteja etc. Suurin osa tästä on täysin turhaa ajanhaaskausta ja lapsen itsetunnon murskaamista. Sekä hidas ja rauhallinen että vilkas lapsi luokitellaan helposti epänornaaliksi. Toki on oikeitakin ongelmia lapsilla, mutta suurin osa on ihan normaalia yksilöllisyyttä, mikä ei mitään sen ihneempiä toinenpiteitä edes vaadi. Kunhan kiusataan perhettä, haaskataan resursseja ja keikutään tärkeää.

Päiväkotiin ei muuten saada väkeä enempää, kuin hakemalla näitä erityisen tuen tarpeita jos lapsi on yhtään perustasoa haastavampi. Päiväkodin työntekijät eivät kuitenkaan lapsia diagnosoi ja väitätkö sinä opettajana, ettei luokassasi ole lapsilla eroa siinä, miten paljon he sinun tai koulunkäynninohjaajan apua tarvitsevat? Tokkopa sentään, tai jos väität, niin etpä taida olla mikään opettaja oikeasti ollenkaan: Väsynyttä porukka on nimittäin kouluissakin.

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki poisti kotihoidon kuntalisän, jotta saisi lisää lapsia varhaiskasvatukseen. Sitten ei kuitenkaan ole riittävästi varhaiskasvattajia ja toiminta on hyvin kaukana laadukkaasta.

Aivan h u llun hommaa.

Päivähoitopaikkoja on lisätty viime vuosin useilla sadoilla.

Ja paikkojen määräkö takaa laadukkaan varhaiskasvatuksen? Samaan aikaan pätevien varhaiskasvattajien määrä Helsingissä ei ole kasvanut vastaavasti. 1/3 helsinkiläislapsista on ilman pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa. Siitä on laatu kaukana.

Jos 1/3 helsinkiläislapsista olisi perhepäivähoidossa niin tuossa ei olisi virallisestikaan mitään ongelmaa.

Helsinkihän on vähentänyt perhepäivähoitajia systemaattisesti koko ajan, mikä on järjetöntä. Se nyt kuitenkin olisi kodista seuraava järkevä paikka alle 3-4-vuotiaalle.

Helsinki panostaa jättimäisiin laitospäiväkoteihin ja päivähoitobyrokratiaan, joista jälkimmäinen paisuu, paisuu, paisuu.

Eipä taida kovin paljon halukkaita nykyään perhepäivähoitajiksi olla. Kannattavaa se on lähinnä sellaiselle, joka hoitaa sitten omiakin lapsiaan osana sitä perhepäivähoitoa. Muuten esim. lapsettoman sinkun kämppään ei lapsikatrasta mahdu ja mitä olen entisiltä perhepäivähoitajilta kuullut, niin kyllähän se vaatii aikamoista uhrautumista: Välttämättä lapsia ei esim. haeta ajoissa, hirveä syyllisyys kun sairastaa on lomalla ja lastenhoidon lisäksi täytyy tehdä KAIKKI, siis siivota, tehdä ruokaa, pyykätä jne.

Muistaakseni joku joskus puhui myös vanhemmista jotka tekevät vuorotyötä: Siinäpä sitten olet niissä lapsissa kiinni mahdollisesti 24/7.

Opetusmateriaaleista sai kai jonkinlaisen korvauksen ja esim. lelujen hankkimisesta yms. mutta en nyt yhtään muista, että oliko se korvaus 100% vai oliko siinä joku omavastuu niinkuin on muillakin palkansaajilla. Pitääkin kysäistä töistä kolleegalta, että miten noiden kanssa meni kun oli perhepäivähoitaja.

Vaikka lapsia oliskin vähemmän, niin sitten taas olet ihan yksin, se on kiva esim. ottaa lapsilauma vessaan mukaan katsomaan kun vaihdat kuukautissidettä tai käyt kakalla.

Olen yks.pph ja meillä vähän eri tilanne kuin kunnallisella. Olen kirjoittanut ketjuun aikaisemminkin. Eli päätämme itse hoitoaikamme (minun on 7.30-16, ei yli eikä alle). Jos menee yli hoitoajan, tulee ylityökorvaus. Jos menee jatkuvasti yli, irtisanon koko sopimuksen.

Hoitomaksun päätämme myös itse, minulla on 800e/kk/lapsi. Hoitomaksuista voin vähentää verotuksessa kulukorvauksen n 120e/lapsi/kk.

Myös hoitoon tulevat lapset saan valita itse.

Lyhyesti, työ on helppoa, kivaa ja leppoisaa.

Enkä ota muuten lapsia vessaan mukaan. 😁

Jätät siis lapset yksin ja käyt niin nopeasti vessassa, ettei mitään ehdi sillä aikaa tapahtua, niinkö? Vai pidätteletkö, jos vessahätä yllättää? Jos jätät lapset yksin ilman valvontaa, niin muista, että juuri silloin voi pahin tapahtua. Ei tarvita, kuin muutama minuutti, kun silmäsi välttää, ja pahin sattuu. Otat siis tietoisen riskin joka kerta, että jotain voi sattua. Olet täysi idiootti. Ja toimit myös laittomasti.

Olet vieraantunut todellisuudesta. Meinaatko, että jokainen äiti/isä ottaa sen lapsilaumansa mukaan vessaan? Vaikkapa sen neljä kappaletta?

Kuulostat juuri niiltä vanhemmilta, jotka oikeasti tekevät tämän vaka-alan tosi hankalaksi. Ja voi luoja niitä riittää. Joskus toivoisin, että näkisin vain ne lapset ilman vanhempia. Ja minä siis töissä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian kyllä olen merkille pistänyt. Kaikki näistä aloista, joilla tällainen "hätähuuto" on, on NAISVALTAISIA aloja. Ei yhtä ainoaa miesvaltaista äijäalaa ruikuta koko ajan joka lehdessä ja palstalla että on hirveä kriisi päällänsä. Ei ole tekijöitä eikä mikään toimi.

Vinkki naisille. Kun teillä on työpaikka, menkää sinne töihin. IHAN KAIKKI. Silloin alalla ei ole pulaa työntekijöistä. Mikään työnantaja sille mitään mahda, että puoli työvoimaa säännönmukaisesti saikuttaa kotona ja lopuilla on aina paha mieli. Itse naiset halusitte työelämään. Lopettakaa se hiton vinkuminen.

Pojat on perinteisesti kasvatettu pitämään puolensa "ei miehet itke ja lyö takaisin jos joku lyö sua". Samalla tytöt on kasvatettu kilteiksi. Pikkuhiljaa tämä ero vähenee, mutta on vielä sukupolvia jotka on kasvatettu erittäin vahvasti tällä kaavalla.

Täysin ei siis naisia voi tästä syyttää, etteivät kykenee samaan jämäkkyyteen tällaisissa kuin mihin miehet pystyy; Ei naiset voi sille mitään miten heidät on kasvatettu.

Sanoisin, että nuoremmissa työntekijöissä näkee jo muutoksen, toki itsessänikin näen selkeän eron vanhempaan sukupolveen, mutta nuoret ovat yleisesti ottaen vielä tiukempia, eivätkä muuten takuulla tule alalle jäämään jos on tällaista: Nythän se juuri näkyy kun eläkkeelle jäävät kiltit tytöt lähtee ja tilalle tuleekin vähemmän kilttejä, kyllä alkaa tulla konflikteja työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Ehkä asiat tulevat tässä parinkymmenen vuoden aikana oikeasti muuttumaan.

Kaikki haluavat vain istua kotisohvalla etätöissä läppäriä näpytellen. Kukaan ei enää halua hoitaa lapsia, kun se on niin uuvuttavaa. Henkilökunta päiväkodeissa vähenee koko ajan, kun työntekijät vaihtavat alaa. Pääosa päiväkodeista pyörii sijaisvoimin tälläkin hetkellä. Kohta ei löydy enää sijaisiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Hoitotyö ja päiväkotityö eivät ole aloja, missä annettaisiin yhtään enempää kenellekkään, kuin mitä pakko on. Eihän esimiehet edes näe mitä alaiset tekee, kun ovat toimistoissaan istumassa ja voi olla montakin päiväkotia mitä "pyörittävät". Eikä palkkaa mielestäni voi antaa ihan työkavereidenkaan sanomisten perusteella.

Miten itse mittaat että millainen on hyvä, keskiverto ja huono lastenhoita/opettaja? Ihmisläheinen työ on sellaista, ettei sitä voi millään barometreillä paperinpyörittäjät mittailla.

Kysy esimieheltä: Hyvä työntekijä on sellainen joka tekee työtä, mikä näkyy nimenomaan esimiehelle, eli esim. osan hänen töistään, esimies ei näe paljonko työntekijä on pois varsinaisen työnsä parista näiden ylimääisten hommien takia.

Kysy vanhemmalta: Hyvä työntekijä on vanhemman mielestä sellainen, joka toteuttaa jokaisen hänen oikkunsa ja hoitaa juuri hänen lapsensa erinomaisen hyvin, vanhempaa ei juurikaan kiinnosta miten työntekijä hoita kaikki ns. oheistoimet saati muut lapset ja miten hän tekee tiimityötä työkavereiden kanssa. Hyvä työntekijä on persoonaltaan mmuutenkin juuri tätä vanhempaa miellyttävä ja lapsensa on iki-ihastunut hyvään työntekijään.

Kysy työntekijältä: Hyvä työntekijä on muiden mielestä sellainen, joka keskittyy työhönsä ja hoitaa oman osuutensa työstä, on lasten kanssa aidosti hengessä mukana, ei mielistele sen enempää esimiestä kuin vanhempiakaan, vaan tekee työnsä lapsilähtöisesti ja lapsen parhaaksi, on läsnä lapsiryhmässä eikä hoida oheistöitä joita oikeasti ei ehdi hoitaa.

Varhaiskasvatuksen päälliköt: Hyvä työntekijä on sellainen joka ei näy eikä kuulu, vaan hoitaa työnsä mukisematta, ryhtymättä liian hankalaksi ja aiheuttamatta päällikölle ärsyttävää lisätyötä, kun on muutenkin niin kiireistä. Hyvä työntekijä tekee niinkuin sanotaan, tai ainakin on hiljaa kaikista ongelmakohdista, päällikkö ei varsinaisesti koskaan näe mitä työntekijä tekee.

Kaikkin nämä voivat olla erittäin voimakkaassa ristiriidassa keskenään ja lisäksi, osan kohdalla voidaan kyseenalaista se, että tietääkö arvioija edes miten se työntekijä oikeasti työnsä tekee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Hoitotyö ja päiväkotityö eivät ole aloja, missä annettaisiin yhtään enempää kenellekkään, kuin mitä pakko on. Eihän esimiehet edes näe mitä alaiset tekee, kun ovat toimistoissaan istumassa ja voi olla montakin päiväkotia mitä "pyörittävät". Eikä palkkaa mielestäni voi antaa ihan työkavereidenkaan sanomisten perusteella.

Miten itse mittaat että millainen on hyvä, keskiverto ja huono lastenhoita/opettaja? Ihmisläheinen työ on sellaista, ettei sitä voi millään barometreillä paperinpyörittäjät mittailla.

Vai niin. Minulle ainakin maksetaan henkilökohtaista palkanlisää varhaiskasvattajana, enkä ole yksiköstämme ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Hoitotyö ja päiväkotityö eivät ole aloja, missä annettaisiin yhtään enempää kenellekkään, kuin mitä pakko on. Eihän esimiehet edes näe mitä alaiset tekee, kun ovat toimistoissaan istumassa ja voi olla montakin päiväkotia mitä "pyörittävät". Eikä palkkaa mielestäni voi antaa ihan työkavereidenkaan sanomisten perusteella.

Miten itse mittaat että millainen on hyvä, keskiverto ja huono lastenhoita/opettaja? Ihmisläheinen työ on sellaista, ettei sitä voi millään barometreillä paperinpyörittäjät mittailla.

Vai niin. Minulle ainakin maksetaan henkilökohtaista palkanlisää varhaiskasvattajana, enkä ole yksiköstämme ainoa.

Minkäslaista lisää sulle maksetaan? Oletko yksityisellä töissä? Miksi saat lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt, että ryhdyn keskiverroksi tai huonoksi lastenhoitajaksi. Havaintojeni mukaan palkkaan ei vaikuta tippaakaan, että onko superhuono lastenhoitaja vai ekstrasuperhyvä ja koska tällä ei ole väliä, on täysin ok keskittyä omaan jaksamiseen, jonka myötä varmasti myös lasten ja työyhteisönkin hyvinvointi paranee.

Joten hellurei, täällä yksi huono lastenhoitaja, joka ei passaa viimeiseen asti ja tee täydellistä työtä ja tee kaikkia sivuhommia mitä yritetään saada tekemään, mutta joka keskittyy siihen itse asiaan, eli niihin lapsiin, ollen aidosti läsnä heille, vaikken koko aikaa jaksa jotain hippaleikkiä, kirjanlukua tai askartelutoimintaa olla vetämässä :)

Superhuonoksi lastenhoitajaksi en silti halua ryhtyä, kyllä pitää jotain ammattiylpeyttäkin olla kokoea työ merkitykselliseksi, että sitä jaksaa tehdä, vaikka onhan se ärsyttävä ajatus, että rahapalkkaan tuo asia ei vaikuta ollenkaan.

Kyllähän palkkaan voi saada henkilökohtaisen lisän, jos on erityisen hyvä työssään. Ainakin niissä paikoissa, missä työnantajalla on varaa maksaa, ei ilmeisesti kaikissa kunnissa.

Minä sain kys lisän palkkaani tänä keväänä, mutta eihän se paljoa ole kuten ilmeisesti luulet?

Kaikki toki kotiinpäin jne ja kolminumeroinen summa kyseessä, mutta silti.

Ja sitten aiemmin ketjussa olleeseen väitteeseen esim.ruokatauoista, aika kujalla täytyy ihmisen olla, jos luulee, että me vakahlöstö voitaisiin kukin poistua vuorotellenkaan syömään vaikkapa jonnekin kahvihuoneeseen.

Ruokailutilanne on opetus- ja kasvatustilanne niille lapsille (ja sillä perusteella saamme myös ateriaetumme) ja esim.meidän 21 lapsen ryhmä on jaettu ruokaillessa(kin) kolmeen pienryhmään, ts kullakin kasvattajalla on pöydässään 7 lasta.

Eikä edes fyysisesti mahduttaisi saman pöydän ääreen tai niin, että yhdessä ja samassa huoneessa olisi kaikki 3 pöytäkuntaa ja siitä sitten aikuinen poistuisi paikalta. Olisi varmaan kuulovaurioitakin, ja kuulonalenemat työterveydessä tutkittuja juttuja, paljon enemmän kuin mitä nykyisellään, jos samassa huoneessa söisi, juttelisi, pyytäisi lisää, pyytäisi apua jne kaikki 21 lasta+kasvattajat+mahd opiskelija/perehdytettävä tms.

Ja kokonaan toinen stoori on mm korona-aika ja sen vaikutukset kaikkeen toimintaan, eihän meillä turvavälit toki muutenkaan toteudu, syödäänkin kuin sillit purkissa, mutta voidaan me sentään 1 pöytäkunta sijoittaa aterioimaan toiseen huoneeseen.

Turhauttaa aivan suunnattomasti tietämättömien "kaiken tietävät" laukaisut, suorastaan v*tuttaa moiset, anteeksi vain kielenkäyttöni.

Mun lisä(ja samalla osa ammattitaitoa?) katosi sen sileän tien kun en suostunut ottamaan ilmaiseksi vastuu aluetta. :D