IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?

Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.

Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.

Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.

Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.

En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.

Täällä yksi, hei!

Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.

En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.

Teen työtä kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä kanssa. Tunnistan ehdottomasti tämän, että usein sisaruksista kasvaa ylisuorittajia ja oman tarpeidensa mitätöiviä tsemppareita, jotka eivät osaa pyytää apua tai vaatia heille kuuluvaa huomiota. Se ei poista heidän rakkautta sisarusta kohtaan, mutta tosiasia on, että muut lapset jäävät vähemmälle huomiolle.

Yhteiskunta arvostaa ylisuorittavia, omat tarpeensa mitätöiviä tsemppareita hyvin korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.

Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.

Ovatko oikeasti, vai ovatko sen aikaansaamisen taustalla joukko omistautuneita omaisia, hoitajia ja avustajia, jotka varmistavat miehille edellytykset selvitä arjesta?

Tämä on hienoa ajattelua! Toivon että se yleistyisi. Meitä kaikkia pitää mitata vain sillä, mitä me saamme aikaan. Eli vain hyödylliset saisivat olla elossa jatkossa.

Kuinka se nyt sitten olikaan? Eikö kaikki autistit ja downit olekaan niitä ihmiskunnan pelastavia superneroja, kun nyt pitää jo tuollaiseen itkupotku-tinttailuun alkaa?

Eiköhän tuo sinunkin kommentti kerro melko paljon omasta mielenlaadustasi. Tuleeko sinulle hyvä mieli tuollaisista viesteistä? Kihelmöitkö naurusta, jos joku autistisen lapsen äiti lukee viestiäsi ja tulee surulliseksi? Kyllä minua surettaa tällaiset viestit. Enhän minä sille mitään mahda, että maailma on julma ja pakko tämän kanssa on elää, mutta monesti mietin että mitä joku yksittäinen ihminen saa tällaisista viesteistä täällä.

T. Sivusta lukeva äiti, jonka lapsella lapsuusiän autismi. Lapsi itse on kyllä oikein iloinen. Äidillä on vaikeaa olla, kun tietää mihin maailmaan on syntynyt. Jos saisin valita, elettäisiin keskenään metsätorpassa, ettei täydy muiden silmiään polttaa näkemästään

Millainen vanhempi kiillottaa sädekehäänsä lapsensa kustannuksella näin?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän heitä, joilla jo on erityislapsia että nämä keskustelut ovat vaikeita. Ei täällä kukaan ole kuitenkaan teidän lapsia poistamassa.

Mutta rehellisesti käsi sydämellä, jos saisit valita onko seuraava lapsesi täysin terve tai toinen erityislapsi, oletko oikeasti sitä mieltä, että valitsisit mieluummin erityislapsen? Ja nyt kyse ei ole siitä että olisit jo raskaana, eli abortista ei puhuta. Vaan ihan siitä, että toivoisitko seuraavan lapsesi olevan ns. normaali?

Siis tämä. Aiemmin jos joku kysy toivooko tyttöä vai poikaa, niin ainut korrekti vastaus oli "Kunhan on terve." Nykyään tuokin sanonta on kuulemma loukkaava niitä kohtaan joilla ei ole terveitä lapsia.

Uskallan kyllä väittää, että jokikinen äiti toivoo tervettä lasta. En ainakaan koskaan ole kuullut kenenkään varta vasten toivovan erityislasta....🙄

Miten jonkun mielestä voi olla huono asia parantaa ihmisten elämänlaatua?

Jos ensimmäinen syntyvä lapsi on vaikeasti kehityshäiriöinen niin kyllä ne energiat menee vanhemmilta usein siihen eikä uusia lapsia hankita. Tai sitten päädytään itkemään lehtiin kun niitä raskaita lapsia onkin jo kolme ja kiillotellaan kruunua..

Ennen vanhaan toivottiin terveitä lapsia, nykyään vanhemmat tavoittelevat erilaisuutta kilpailemalla sillä kuinka monta nepsy-lasta pystyy hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan toivottiin terveitä lapsia, nykyään vanhemmat tavoittelevat erilaisuutta kilpailemalla sillä kuinka monta nepsy-lasta pystyy hankkimaan.

Mikähän diagnoosi sinulla on?

Niin, todella vaikea uskoa, että kukaan varta vasten toivoisi sairasta/vammaista lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Mutta mitä se lapsi itse ajattelee…..

Ei itseäni ainakaan kiinnosta vanhempien näkökulma tässä, vaan se, etten toivo kenenkään syntyvän ulkopuoliseksi.

Lähtökohtaisesti kukaan ei halua olla ulkopuolinen, ja jopa niitä aloituksessa mainittuja downeja v i t u t t a a usein jo lapsena oma erilaisuus (tajuavat sen kyllä, tai ainakin osa heistä), saati sitten normaaliälyisiä tai älykkäitä nepsyjä.

No minua ei haittaa, olen hyväksynyt itseni ja niin on moni muukin. Minulle on lapsena diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Kuka sinä olet määrittelemään sen toisten puolesta? Jos suurin syy abortoinnille olisi se, että lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi, niin onko se ongelma todella siinä sikiössä vai yhteiskunnassa.

En ole tuo jolle vastasit, mutta samaa mieltä hänen kanssaan. Itse jouduin pienenä kiusatuksi Tourette-oireiden takia, arvaat varmaan olisinko syntynyt mieluummin tavallisena jos olisin saanut valita? Eipä paljoa lohduttanut olla joku nepsy-lasten vapaustaistelija tai yhteiskunnan asenteiden murtaja, kun se maksoi omaa mielenterveyttä näin paljon, enkä ikimaailmassa myöskään omaa lastani sellaisen puolesta uhraisi. Useimmiten tietynlaisista poikkeavuuksista on enemmän haittaa kuin hyötyä, miksei tätä saa myöntää suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Mutta mitä se lapsi itse ajattelee…..

Ei itseäni ainakaan kiinnosta vanhempien näkökulma tässä, vaan se, etten toivo kenenkään syntyvän ulkopuoliseksi.

Lähtökohtaisesti kukaan ei halua olla ulkopuolinen, ja jopa niitä aloituksessa mainittuja downeja v i t u t t a a usein jo lapsena oma erilaisuus (tajuavat sen kyllä, tai ainakin osa heistä), saati sitten normaaliälyisiä tai älykkäitä nepsyjä.

No minua ei haittaa, olen hyväksynyt itseni ja niin on moni muukin. Minulle on lapsena diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Kuka sinä olet määrittelemään sen toisten puolesta? Jos suurin syy abortoinnille olisi se, että lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi, niin onko se ongelma todella siinä sikiössä vai yhteiskunnassa.

En ole tuo jolle vastasit, mutta samaa mieltä hänen kanssaan. Itse jouduin pienenä kiusatuksi Tourette-oireiden takia, arvaat varmaan olisinko syntynyt mieluummin tavallisena jos olisin saanut valita? Eipä paljoa lohduttanut olla joku nepsy-lasten vapaustaistelija tai yhteiskunnan asenteiden murtaja, kun se maksoi omaa mielenterveyttä näin paljon, enkä ikimaailmassa myöskään omaa lastani sellaisen puolesta uhraisi. Useimmiten tietynlaisista poikkeavuuksista on enemmän haittaa kuin hyötyä, miksei tätä saa myöntää suoraan?

Tourettea ei voi millään seuloa ennakkoon ja jos jostain syystä voisi, olisitko halunnut jäädä syntymättä?

Ei Down tai muu kehitysvamma ole ihmisryhmä. Kyllä aloituksessa vedetään mutkat aika suoriksi.

Onko oikeasti ihmisiä jotka ovat sitä mieltä, että Down-lasten hankkiminen ja "sukupuutolta" pelastaminen on jotenkin hyvä asia?

Ja ei, nykyisistä down-ihmisistä ei kukaan halua tässä eroon päästä, kyse on vain siitä, onko hyvä vai huono asia, ettei heitä enää syntyisi niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.

Mutta mitä se lapsi itse ajattelee…..

Ei itseäni ainakaan kiinnosta vanhempien näkökulma tässä, vaan se, etten toivo kenenkään syntyvän ulkopuoliseksi.

Lähtökohtaisesti kukaan ei halua olla ulkopuolinen, ja jopa niitä aloituksessa mainittuja downeja v i t u t t a a usein jo lapsena oma erilaisuus (tajuavat sen kyllä, tai ainakin osa heistä), saati sitten normaaliälyisiä tai älykkäitä nepsyjä.

No minua ei haittaa, olen hyväksynyt itseni ja niin on moni muukin. Minulle on lapsena diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Kuka sinä olet määrittelemään sen toisten puolesta? Jos suurin syy abortoinnille olisi se, että lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi, niin onko se ongelma todella siinä sikiössä vai yhteiskunnassa.

En ole tuo jolle vastasit, mutta samaa mieltä hänen kanssaan. Itse jouduin pienenä kiusatuksi Tourette-oireiden takia, arvaat varmaan olisinko syntynyt mieluummin tavallisena jos olisin saanut valita? Eipä paljoa lohduttanut olla joku nepsy-lasten vapaustaistelija tai yhteiskunnan asenteiden murtaja, kun se maksoi omaa mielenterveyttä näin paljon, enkä ikimaailmassa myöskään omaa lastani sellaisen puolesta uhraisi. Useimmiten tietynlaisista poikkeavuuksista on enemmän haittaa kuin hyötyä, miksei tätä saa myöntää suoraan?

Tourettea ei voi millään seuloa ennakkoon ja jos jostain syystä voisi, olisitko halunnut jäädä syntymättä?

On ihan eri asia kysyä, olisitko halunnut jäädä syntymättä joltain jo syntyneeltä. Tai kysyä äidiltä haluatko tehdä abortin jos lapsella on vamma. Kyse on nyt siitä, että ajan kanssa näitä kysymyksiä ei tarvitsisi kysyä, koska mahdollisuus näihin vammoihin olisi marginaalinen nykyiseen verrattuna.

Polion halvauttamat ovat myös ihmisryhmä, joka on lähes kokonaan kadonnut. Miksi haluatte tuhoa halvaantuneet? He ovat usein aurinkoisia ja palstalaisia parempia monissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan toivottiin terveitä lapsia, nykyään vanhemmat tavoittelevat erilaisuutta kilpailemalla sillä kuinka monta nepsy-lasta pystyy hankkimaan.

Sillä tuskin kovin moni jos pystyy järjestämään elantonsa muulla tavoin, sen sijaan sankaruusvanhemmuudesta voidaankin, kertaheitolla saa muut hiljaiseksi kun vain mainitsee että lapsi on erityistä hoitoa vaativa.

Vierailija kirjoitti:

Odottaakohan tulevaisuudessa sama kohtalo myös autisteja, epileptikkoja ja diabeetikkoja? Siis siinä vaiheessa jos noita sairauksia voi joskus todeta jo kohdussa olevilla lapsilla.

Esim. psykoosi, masennus, ALS, erilaiset syövät, ms-tauti ja Hortonin neuralgia tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, joten ehkä niitäkin ruvetaan joskus seulomaan. Joten kuinkahan paljon lapsia aletaankaan abortoida?

60-luvulle saakka Suomessa epilepsiaa sairastava ei saanut mennä naimisiin ilman sterilisaatiota.

Kun me odotimme 1. lastamme(ei suunniteltu raskaus), huoletti puolison epilepsia ja mahdollinen periytyvyys.

No, esikoinen syntyi ns. terveenä, saimme 4 lasta lisää, tuossa oli kyllä yksi kaksoisraskaus ja ehkäisyn pettäminenkin mukana.

Esikoinen alkoi jäädä kehityksessä jälkeen ja toisella lapsella ilmeni jo parivuotiaana sen verran suurta poikkeavuutta, että kehitysvamma oli ilmeinen, saikin diagnoosin jo 3- vuotiaana.

Esikoinen sai autismi/kv- diagnoosin 6-vuotiaana.

Nuorimmainen jäi epilepsiakontrollien yhteydessä psykologin seulassa kiinni asperger-oireista(myös muuta hahmotushäiriötä mukana, älykkyys kuitenkin hyvä).

Puolisoni sairasti myös syövän, josta toipui.

Vastikään puolisoni kävi perinnöllisyyspolilla tutkimuksissa, joissa löytyi harvinainen geenivirhe, joka altistaa tukulle syöpiä ja toinen, joka altistaa epilepsialle.

Epäilen itse olevani autismin kirjolla(lasteni vaikeuksien myötä aloin tarkastelemaan taustaani), luulen, että 3:n lapsemme autisminkirjolaisuus tulee minun puoleltani.

Autismin taustalla oleva genetiikka on monimutkaista, luulenpa, että puolisomme kanssa pyrimme tutkimuksiin tämänkin asian suhteen.

Niin, olisiko parempi, että emme olisi lapsia hankkineet/saaneet?

Hyvä, filosofinen kysymys, en ainakaan lapsilleni voisi sanoa: "Sinua ei pitäisi olla olemassa!"

Vierailija kirjoitti:

Odottaakohan tulevaisuudessa sama kohtalo myös autisteja, epileptikkoja ja diabeetikkoja? Siis siinä vaiheessa jos noita sairauksia voi joskus todeta jo kohdussa olevilla lapsilla.

Esim. psykoosi, masennus, ALS, erilaiset syövät, ms-tauti ja Hortonin neuralgia tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, joten ehkä niitäkin ruvetaan joskus seulomaan. Joten kuinkahan paljon lapsia aletaankaan abortoida?

Kommenttisi ilmentää syvää ymmärtämättömyyttä geneettisestä periytymisestä. Psykoosi ja vielä vähemmän masennus eivät ole geenien aikaansaamia, vaan tuollaisia monimutkaisia kulttuurisidonnaisia ilmiöitä lukuisten tekijöiden vuorovaikutus keskenään. Geenit ovat ikään kuin ohjelmisto, joka mukautuu ja sopeutuu ympäristöön, toisin sanoen vuorovaikutus muovaa geneettistä koodia jatkuvasti, sen rakennetta ja aktiivisuutta. Downin syndrooma on poikkeus, se ei ole monitekijäinen häiriö kuten lähes kaikki sairaudet ja erityisesti psykiatriset sairaudet. Niitä ei voi seuloa pois minkään geneettisen riskin perusteella suoraan, itse asiassa mitään spesifiä yleistä riskitekijää ei niille tunneta. Esimerkiksi vaikka diabeteksen riskiä nostaa jokin tilastollinen assosiaatio johonkin geeniin, niin se ei tarkoita etteikö elintavoilla voisi laskea riskin näillä ihmisillä lähes nollaan tai että suurimmalla osalla geenin kantajista puhkeaisi diabetesta edes länsimaisella ruokavaliolla.

Vierailija kirjoitti:

Jos downien abortoimista perustellaan sillä, että heidän elämänsä olisi jotenkin huonoa ja kallista yhteiskunnalle, niin miksei saman tien abortoida myös köyhien lapsia?

Köyhyys periytyy ja tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle. Ja köyhä lapsi todennäköisesti tekee aikuisena lisää köyhiä lapsia, kun taas downit harvemmin lisääntyvät.

Down on koko ikänsä down.

Köyhällä on mahdollisuutta vaikka mihin.

Down vanhempien erojen määrät ovat korkeita. Liian usein äiti jää kotiäidiksi ja tarkoittaa vähemmän mm verotuloja. Ja downin hoitokulut. Hän ei ikinä pysty normaaliin työelämään, tuettuun kyllä.

Narsismi sen kuin lisääntyy, mikä kuvastuu tässäkin ilmiössä. Oliko se nyt tervettä vai ei? Milloin mitenkin.

Job kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaakohan tulevaisuudessa sama kohtalo myös autisteja, epileptikkoja ja diabeetikkoja? Siis siinä vaiheessa jos noita sairauksia voi joskus todeta jo kohdussa olevilla lapsilla.

Esim. psykoosi, masennus, ALS, erilaiset syövät, ms-tauti ja Hortonin neuralgia tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, joten ehkä niitäkin ruvetaan joskus seulomaan. Joten kuinkahan paljon lapsia aletaankaan abortoida?

60-luvulle saakka Suomessa epilepsiaa sairastava ei saanut mennä naimisiin ilman sterilisaatiota.

Kun me odotimme 1. lastamme(ei suunniteltu raskaus), huoletti puolison epilepsia ja mahdollinen periytyvyys.

No, esikoinen syntyi ns. terveenä, saimme 4 lasta lisää, tuossa oli kyllä yksi kaksoisraskaus ja ehkäisyn pettäminenkin mukana.

Esikoinen alkoi jäädä kehityksessä jälkeen ja toisella lapsella ilmeni jo parivuotiaana sen verran suurta poikkeavuutta, että kehitysvamma oli ilmeinen, saikin diagnoosin jo 3- vuotiaana.

Esikoinen sai autismi/kv- diagnoosin 6-vuotiaana.

Nuorimmainen jäi epilepsiakontrollien yhteydessä psykologin seulassa kiinni asperger-oireista(myös muuta hahmotushäiriötä mukana, älykkyys kuitenkin hyvä).

Puolisoni sairasti myös syövän, josta toipui.

Vastikään puolisoni kävi perinnöllisyyspolilla tutkimuksissa, joissa löytyi harvinainen geenivirhe, joka altistaa tukulle syöpiä ja toinen, joka altistaa epilepsialle.

Epäilen itse olevani autismin kirjolla(lasteni vaikeuksien myötä aloin tarkastelemaan taustaani), luulen, että 3:n lapsemme autisminkirjolaisuus tulee minun puoleltani.

Autismin taustalla oleva genetiikka on monimutkaista, luulenpa, että puolisomme kanssa pyrimme tutkimuksiin tämänkin asian suhteen.

Niin, olisiko parempi, että emme olisi lapsia hankkineet/saaneet?

Hyvä, filosofinen kysymys, en ainakaan lapsilleni voisi sanoa: "Sinua ei pitäisi olla olemassa!"

Ei tässä ole edelleenkään kyse siitä, että jo olemassa olevia erityislapsia ollaan poistamassa! Vaan ihan sitä, rettä olisiko hyvä asia ettei heitä tulevaisuudessa enää olisi yhtä paljon. Tietenkin rakastat lapsiasi ja he ovat varmasti ihania. Siksi sinultakaan ei voi kysyä, että vaihtaisitko terveisiin. Mutta kyllä mielestäni voi kysyä, että jos nyt saisit vielä yhden lapsen, niin toivoisitko hänen olevan "terve"? Ihan rehellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan meillekin tuli nepsylapsi, vaikka ei kumpikaan itse olla.

Ei ne tule loppumaan kesken.

Oletko varma, ettette ole? Onko teidät tutkittu? Toki voihan nuo hypätä sukupolven ylikin.

Itsekään en tiennyt olevani nepsy, saati että olisin nähnyt sitä lapsessani. Vasta kun häntä alettiin tutkia parikymppisenä, havahduin itsekin tutkimaan asiaa ja menin tutkimuksiin. Diagnoosit saatiin peräkanaa.

Ja meitä aikuisia, jotka ovat vasta lapsen diagnoosin myötä havahtuneet asiaan, on paljon.