IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän heitä, joilla jo on erityislapsia että nämä keskustelut ovat vaikeita. Ei täällä kukaan ole kuitenkaan teidän lapsia poistamassa.

Mutta rehellisesti käsi sydämellä, jos saisit valita onko seuraava lapsesi täysin terve tai toinen erityislapsi, oletko oikeasti sitä mieltä, että valitsisit mieluummin erityislapsen? Ja nyt kyse ei ole siitä että olisit jo raskaana, eli abortista ei puhuta. Vaan ihan siitä, että toivoisitko seuraavan lapsesi olevan ns. normaali?

Minulla on lastentekoaika jo ohi, joten vastaan vähän kysymyksen vierestä. Tyttäreni sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja omani sain heti perään. Nyt kun silmät ovat asialle avautuneet, niin ei tuo mieskään taida mikään neurotyypillinen olla. Mutta on jonkin sortin huippuälykäs ja menestynyt työelämässä niin ettei kaipaa diagnoosia itselleen, vaikka selviä ongelmiakin on. 

Tytär on kärsinyt myös masennuksesta jo lukioajoista lähtien. Vähän epäselvää on, onko tämä tullut hoitamattoman ADHD:n liitännäisenä vai onko tämä ihan oma kuvionsa, mutta vieläkään siitä ei ole päästy niskan päälle, vaikka ADHD:ta on jo puoli vuotta hoidettu (toki senkin kanssa vielä opettelee elämään, niin kuin itsekin, eli kovin vaiheessa ollaan tämän suhteen vielä). 

Tyttären puolisolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on nyt sillä tavalla hoitotasapainossa, että maniajaksoja ei enää tule. Täysipäiväinen työskentely aiheuttaa kuitenkin masennusjaksoja, joku 60%-70% työaika onnistuu, eikä laukaise masennusta. Mutta kun tähän tasapainoon päästiin, niin toinen sairaus (essentiaalinen vapina) meni niin pahaksi, että vei työkyvyn. 

Näiden kahden koti on niin järkyttävässä kunnossa, että pahaa tekee. Eivät siis oikein pysty huolehtimaan riittävästi itsestään ja kodistaan ainakaan tällä hetkellä. Heillä olevista vaivoista ainakin ADHD ja kaksisuuntainen ovat selvästi perinnöllisiä, tuosta essentiaalisesta vapinasta en oikein tiedä, periytyykö se. Mutta jo pelkästään tuo ADHD ja kaksisuuntainen tekevät sen, että minua pelottaa ajatuskin, että nämä kaksi saisivat lapsen. Kun eivät itsestäänkään pysty huolehtimaan. Tekeekö tämä minusta jonkun rodunjalostajan, kun (ainakin tällä hetkellä) ajattelen, että ehkä noiden kahden ei ole viisasta lisääntyä?

Vierailija kirjoitti:

Voiko tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa, jos seulonnasta huolimatta syntyy vammainen lapsi, niin se deletoidaan? Epäilen, että joissakin alkeellisissa maissa näin tehdäänkin.

Ei voi.🙄

Ja vielä kun ottaa huomioon, että yleisin kehitysvammaisuuden aiheuttaja Suomessa on raskauden aikainen alkoholinkäyttö.

Alkoholin vammauttamia lapsia syntyy varovaisesti arvioiden vähintään 600 joka vuosi, joidenkin arvioiden mukaan useat tuhannet syntyvät lapset ovat vahingoittuneet äidin alkoholinkäytön seurauksena. Seuraukset vaihtelevat kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin ja käytöshäiriöihin.

Vertailun vuoksi Down-lapsia syntyy vuosittain joitakin kymmeniä. Vaikka huomioitaisiin kaikki kromosomipoikkeavuudet ja sikiön poikkeamien takia tehdyt abortit, ei päästä lähellekään alkoholivammojen määrää. Silti aiheesta puhutaan vähän jos lainkaan ja aina hyssytellen "Ei saa syyllistää".

Toisin kuin muut erityisyyden, alkoholin aiheuttamat ovat täysin ennalta estettävissä niin yksinkertaisesti, ettei odottava äiti juo alkoholijuomia.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta minua ei hämmästytä yhtään tässä nykyisessä tehotaloudessa ja ympäristökatastrofissa, vaikka kontrolli ja seulonta näissä(kin) asioissa lisääntyisi.

On todellinen haaste pitää kiinni ihmisyydestään näinä kapisina aikoina. Jokapuolelta pommitetaan dehumanisoivaa viestiä siitä, että et kelpaa itsenäsi. Jos ihan tavalliset ihmiset tuntevat itsensä riittämättömiksi, miten sitten vammautuneet?

Näinä kapisina aikoina? Tiedätkö mitä vammaisille ihmisille ennen tehtiin ja miten heihin suhtauduttiin?

Elämme nyt historian valossa länsimaissa sitä aikaa joka on vammaisille juhlaa verrattuna entiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän heitä, joilla jo on erityislapsia että nämä keskustelut ovat vaikeita. Ei täällä kukaan ole kuitenkaan teidän lapsia poistamassa.

Mutta rehellisesti käsi sydämellä, jos saisit valita onko seuraava lapsesi täysin terve tai toinen erityislapsi, oletko oikeasti sitä mieltä, että valitsisit mieluummin erityislapsen? Ja nyt kyse ei ole siitä että olisit jo raskaana, eli abortista ei puhuta. Vaan ihan siitä, että toivoisitko seuraavan lapsesi olevan ns. normaali?

Minulla on lastentekoaika jo ohi, joten vastaan vähän kysymyksen vierestä. Tyttäreni sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja omani sain heti perään. Nyt kun silmät ovat asialle avautuneet, niin ei tuo mieskään taida mikään neurotyypillinen olla. Mutta on jonkin sortin huippuälykäs ja menestynyt työelämässä niin ettei kaipaa diagnoosia itselleen, vaikka selviä ongelmiakin on. 

Tytär on kärsinyt myös masennuksesta jo lukioajoista lähtien. Vähän epäselvää on, onko tämä tullut hoitamattoman ADHD:n liitännäisenä vai onko tämä ihan oma kuvionsa, mutta vieläkään siitä ei ole päästy niskan päälle, vaikka ADHD:ta on jo puoli vuotta hoidettu (toki senkin kanssa vielä opettelee elämään, niin kuin itsekin, eli kovin vaiheessa ollaan tämän suhteen vielä). 

Tyttären puolisolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on nyt sillä tavalla hoitotasapainossa, että maniajaksoja ei enää tule. Täysipäiväinen työskentely aiheuttaa kuitenkin masennusjaksoja, joku 60%-70% työaika onnistuu, eikä laukaise masennusta. Mutta kun tähän tasapainoon päästiin, niin toinen sairaus (essentiaalinen vapina) meni niin pahaksi, että vei työkyvyn. 

Näiden kahden koti on niin järkyttävässä kunnossa, että pahaa tekee. Eivät siis oikein pysty huolehtimaan riittävästi itsestään ja kodistaan ainakaan tällä hetkellä. Heillä olevista vaivoista ainakin ADHD ja kaksisuuntainen ovat selvästi perinnöllisiä, tuosta essentiaalisesta vapinasta en oikein tiedä, periytyykö se. Mutta jo pelkästään tuo ADHD ja kaksisuuntainen tekevät sen, että minua pelottaa ajatuskin, että nämä kaksi saisivat lapsen. Kun eivät itsestäänkään pysty huolehtimaan. Tekeekö tämä minusta jonkun rodunjalostajan, kun (ainakin tällä hetkellä) ajattelen, että ehkä noiden kahden ei ole viisasta lisääntyä?

Aika jännä ajatus, että maailmaan saisi syntyä vain sellaisia ihmisiä jotka pystyvät työskentelemään tuottavasti ja tehokkaasti kahdeksasta neljään joka päivä.

Antaa aika karun kuvan yhteiskunnasta jossa elämme. Kuulostaa oikeasti ihan painajaiselta. "Jos et osaa olla hyvä robotti, ei sinun kannata edes syntyä."

Oikea uljas uusi maailma.

Miksi kaikkien pitäisi elää samanlaista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä kun ottaa huomioon, että yleisin kehitysvammaisuuden aiheuttaja Suomessa on raskauden aikainen alkoholinkäyttö.

Alkoholin vammauttamia lapsia syntyy varovaisesti arvioiden vähintään 600 joka vuosi, joidenkin arvioiden mukaan useat tuhannet syntyvät lapset ovat vahingoittuneet äidin alkoholinkäytön seurauksena. Seuraukset vaihtelevat kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin ja käytöshäiriöihin.

Vertailun vuoksi Down-lapsia syntyy vuosittain joitakin kymmeniä. Vaikka huomioitaisiin kaikki kromosomipoikkeavuudet ja sikiön poikkeamien takia tehdyt abortit, ei päästä lähellekään alkoholivammojen määrää. Silti aiheesta puhutaan vähän jos lainkaan ja aina hyssytellen "Ei saa syyllistää".

Toisin kuin muut erityisyyden, alkoholin aiheuttamat ovat täysin ennalta estettävissä niin yksinkertaisesti, ettei odottava äiti juo alkoholijuomia.

Pitäisikö raskaana olevien naisien sitten jatkaa juomista, että FAS ei katoa maapallolta?

Minusta tämä aloitus on kiero, tälle ajalle tyypillinen vääristely joka potkii kaikkia tahoja naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole häviämässä. Se, että down-lapset abortoidaan ei tarkoita, että niitä ei enää esiinny. Niitä esiintyy tasan saman verran, mutta niitä ei päästetä syntymään. Jos maailma mullistuisi katastrofin tms. seurauksena, niin downeja syntyisi taas saman verran kun abortteja ei enää voitaisi tehdä. Uutistaso oli down tällä kertaa.

Olin tulossa sanomaan samaa. Downia on kaikissa maissa yhtä paljon kuin ennenkin, ellei jopa enemmän kun synnyttäjät ovat keskimäärin entistä vanhempia.

Jopa Islannissa on varmasti ollut down-lapsia vuoden 2017 jälkeen, vaikka he eivät ole eläneetkään tilastoitavaksi asti.

Olet väärässä. Down-ihmisten määrä on vähentynyt lähes olemattomiin. Suurin osa downeista syntyy nuorilla synnyttäjille.

Jos naisella halutaan olevan oikeus aborttiin, myös vammaisten abortointi on pakko suvaita. Näin se vaan menee. Kun naista ei voi pakottaa äidiksi terveelle lapselle, niin miksi sitten Down-lapsen vanhemmaksi?

Ylipaino osataan jo hoitaa lääkkeillä pois joten tulevaisuudessa emme enää näe ihrakasoja. Tai sitten vain köyhien ja kouluttamattomien joukossa joilla ei ole varaa eikä älyä hakea hoitoa, vaan latkivat vain sidukkaa ja roikkuvat vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä kun ottaa huomioon, että yleisin kehitysvammaisuuden aiheuttaja Suomessa on raskauden aikainen alkoholinkäyttö.

Alkoholin vammauttamia lapsia syntyy varovaisesti arvioiden vähintään 600 joka vuosi, joidenkin arvioiden mukaan useat tuhannet syntyvät lapset ovat vahingoittuneet äidin alkoholinkäytön seurauksena. Seuraukset vaihtelevat kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin ja käytöshäiriöihin.

Vertailun vuoksi Down-lapsia syntyy vuosittain joitakin kymmeniä. Vaikka huomioitaisiin kaikki kromosomipoikkeavuudet ja sikiön poikkeamien takia tehdyt abortit, ei päästä lähellekään alkoholivammojen määrää. Silti aiheesta puhutaan vähän jos lainkaan ja aina hyssytellen "Ei saa syyllistää".

Toisin kuin muut erityisyyden, alkoholin aiheuttamat ovat täysin ennalta estettävissä niin yksinkertaisesti, ettei odottava äiti juo alkoholijuomia.

Pitäisikö raskaana olevien naisien sitten jatkaa juomista, että FAS ei katoa maapallolta?

Jos sun mielestä lapsen vammauttaminen on hyvä asia? Itse ajattelen, että kannattaisi näiden erityislasten määrästä huolehtivien keskittyä sellaiseen, mikä on mahdollista. Mikään seula ei kerro autismista etukäteen tai suurinta osaa muistakaam erityisyyksistä. Sen sijaan juomisen lopettaminen estäisi valtavan määrän sikiöaikaisia vammautumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kysyy, että olisiko parempi olla syntymättä jos on vamma. Oikeampi kysymys on, että olisitko mieluummin syntynyt terveenä.

Ensinnäkin abortoitu sikiö ei tiedosta, ettei synny, joten oikeassa elämässä ei koskaan tule tilannetta, jossa vammainen joutuu itse miettimään, haluaako syntyä vammaisena. Jo syntyneitä ei tietenkään abortoida, eikä siitä ole missään vaiheessa ollut kyse, joten ihan turha kysellä olisitko halunnut syntyä.

Mutta sen vammaisen sikiön tilalle saattaa seuraavaksi syntyä terve lapsi. Joten korrektimpi kysymys olisi siksi että olisitko mieluummin ollut terve. Ja jotenkin on vaikea uskoa, tälleen itsekin nepsynä, että kukaan toivoisi itselleen (tai lapselleen) mitään elämänlaatua heikentäviä tekijöitä.

Kun minun lapseni ei mielestäni ole vammainen. Eikä häntä sellaiseksi luokitella. Hänellä on lievä autismikirjon häiriö, ja minulle se on sama kuin toteaisimme, että hänellä on ruskeat hiukset. Jos joku kysyisi, ottaisinko toisen lapsen jolla on ks. häiriö, niin ilman muuta. Riskikin on, sillä geeneissä tämä kulkee niin kuin ruskeat hiuksetkin.

Autismista on niin stereotyyppisia käsityksiä, että suosittelen perehtymään aiheeseen enemmän kaikkia, jotka eivät itse asianosaisia ole, mutta haluavat silti aiheeseen ottaa kannan.

Autimsi ei tosiaan ole vamma, joten siksi sinun lapsestasi ei tässä ole kyse.

Aloittajan ja monen muun mielestä ketjun perusteella selvästi on. Autismistahan on läpi ketjun puhuttu sairautena ja vammaisuutena. Kyllä minä sanon täällä oman mielipiteeni, jos huomaan että autismista puhutaan tällä tavalla. Selvästi moni pitää autsimikirjoa sairautena, eikä heillä ole omassa elämässä kokemusta aiheesta somekeskustelun lukemista enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän heitä, joilla jo on erityislapsia että nämä keskustelut ovat vaikeita. Ei täällä kukaan ole kuitenkaan teidän lapsia poistamassa.

Mutta rehellisesti käsi sydämellä, jos saisit valita onko seuraava lapsesi täysin terve tai toinen erityislapsi, oletko oikeasti sitä mieltä, että valitsisit mieluummin erityislapsen? Ja nyt kyse ei ole siitä että olisit jo raskaana, eli abortista ei puhuta. Vaan ihan siitä, että toivoisitko seuraavan lapsesi olevan ns. normaali?

Minulla on lastentekoaika jo ohi, joten vastaan vähän kysymyksen vierestä. Tyttäreni sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja omani sain heti perään. Nyt kun silmät ovat asialle avautuneet, niin ei tuo mieskään taida mikään neurotyypillinen olla. Mutta on jonkin sortin huippuälykäs ja menestynyt työelämässä niin ettei kaipaa diagnoosia itselleen, vaikka selviä ongelmiakin on. 

Tytär on kärsinyt myös masennuksesta jo lukioajoista lähtien. Vähän epäselvää on, onko tämä tullut hoitamattoman ADHD:n liitännäisenä vai onko tämä ihan oma kuvionsa, mutta vieläkään siitä ei ole päästy niskan päälle, vaikka ADHD:ta on jo puoli vuotta hoidettu (toki senkin kanssa vielä opettelee elämään, niin kuin itsekin, eli kovin vaiheessa ollaan tämän suhteen vielä). 

Tyttären puolisolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on nyt sillä tavalla hoitotasapainossa, että maniajaksoja ei enää tule. Täysipäiväinen työskentely aiheuttaa kuitenkin masennusjaksoja, joku 60%-70% työaika onnistuu, eikä laukaise masennusta. Mutta kun tähän tasapainoon päästiin, niin toinen sairaus (essentiaalinen vapina) meni niin pahaksi, että vei työkyvyn. 

Näiden kahden koti on niin järkyttävässä kunnossa, että pahaa tekee. Eivät siis oikein pysty huolehtimaan riittävästi itsestään ja kodistaan ainakaan tällä hetkellä. Heillä olevista vaivoista ainakin ADHD ja kaksisuuntainen ovat selvästi perinnöllisiä, tuosta essentiaalisesta vapinasta en oikein tiedä, periytyykö se. Mutta jo pelkästään tuo ADHD ja kaksisuuntainen tekevät sen, että minua pelottaa ajatuskin, että nämä kaksi saisivat lapsen. Kun eivät itsestäänkään pysty huolehtimaan. Tekeekö tämä minusta jonkun rodunjalostajan, kun (ainakin tällä hetkellä) ajattelen, että ehkä noiden kahden ei ole viisasta lisääntyä?

Aika jännä ajatus, että maailmaan saisi syntyä vain sellaisia ihmisiä jotka pystyvät työskentelemään tuottavasti ja tehokkaasti kahdeksasta neljään joka päivä.

Antaa aika karun kuvan yhteiskunnasta jossa elämme. Kuulostaa oikeasti ihan painajaiselta. "Jos et osaa olla hyvä robotti, ei sinun kannata edes syntyä."

Oikea uljas uusi maailma.

Miksi kaikkien pitäisi elää samanlaista elämää?

Mikä robotti? Oletko idioottı?

Empatia kuolee/tapetaan sukupuuttoon, paatit ja narsissit jää taistelemaan lopunajan taistelut.

Vammaisten hoito on kallista joten siksi on eettistä tehdä alkiodiagnostiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?

Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.

Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.

Kaikki ei tule uudelleen raskaaksi. Se onkin sitten aika kova hinta keskeytyksestä, varsinkin jos abortoitu vauva olisi sittenkin ollut terve (kuten osalle aina käy).

Vierailija kirjoitti:

Voiko tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa, jos seulonnasta huolimatta syntyy vammainen lapsi, niin se deletoidaan? Epäilen, että joissakin alkeellisissa maissa näin tehdäänkin.

Kiinassa se on ihan normaali tapa. Suomessa vammaisia hyysätään ja tuetaan kaikin mahdollisin keinoin kuten 5 ihmisen hoitoringillä mikä maksaa satoja tuhansia euroja vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kysyy, että olisiko parempi olla syntymättä jos on vamma. Oikeampi kysymys on, että olisitko mieluummin syntynyt terveenä.

Ensinnäkin abortoitu sikiö ei tiedosta, ettei synny, joten oikeassa elämässä ei koskaan tule tilannetta, jossa vammainen joutuu itse miettimään, haluaako syntyä vammaisena. Jo syntyneitä ei tietenkään abortoida, eikä siitä ole missään vaiheessa ollut kyse, joten ihan turha kysellä olisitko halunnut syntyä.

Mutta sen vammaisen sikiön tilalle saattaa seuraavaksi syntyä terve lapsi. Joten korrektimpi kysymys olisi siksi että olisitko mieluummin ollut terve. Ja jotenkin on vaikea uskoa, tälleen itsekin nepsynä, että kukaan toivoisi itselleen (tai lapselleen) mitään elämänlaatua heikentäviä tekijöitä.

Kun minun lapseni ei mielestäni ole vammainen. Eikä häntä sellaiseksi luokitella. Hänellä on lievä autismikirjon häiriö, ja minulle se on sama kuin toteaisimme, että hänellä on ruskeat hiukset. Jos joku kysyisi, ottaisinko toisen lapsen jolla on ks. häiriö, niin ilman muuta. Riskikin on, sillä geeneissä tämä kulkee niin kuin ruskeat hiuksetkin.

Autismista on niin stereotyyppisia käsityksiä, että suosittelen perehtymään aiheeseen enemmän kaikkia, jotka eivät itse asianosaisia ole, mutta haluavat silti aiheeseen ottaa kannan.

Autimsi ei tosiaan ole vamma, joten siksi sinun lapsestasi ei tässä ole kyse.

Aloittajan ja monen muun mielestä ketjun perusteella selvästi on. Autismistahan on läpi ketjun puhuttu sairautena ja vammaisuutena. Kyllä minä sanon täällä oman mielipiteeni, jos huomaan että autismista puhutaan tällä tavalla. Selvästi moni pitää autsimikirjoa sairautena, eikä heillä ole omassa elämässä kokemusta aiheesta somekeskustelun lukemista enempää.

No, on se vamma, jos se vaikeuttaa elämää.

Ja kuten sanottu, samat autismille altistavat perintötekijät ovat taustalla niin aspergerissa kuin vaikeassa, syvässä autismissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ajatus ja pohdintoja aiheesta. Tulee heti mieleen kansallissosialismi 2.0.

Aatun aikoihin vammaisia ei osattu abortoida, joten heitä tapettiin kylmäverisesti sitten aikuisina ja lapsina. Nykytekniikalla voidaan tappaa jo kohtuun.

Tässä on yksi iso seikka. Suhdanteet sen osalta kuka saa elää ja kenen pitää kuolla vaihtelevat kovasti. Olisivatko neuroepätyypilliset sitten se viimeinen ryhmä? Tokkopa. Tämä voisi tulla lähelle kenen tahansa omia lapsia. Osa vaikka liian tyhmistä voitaisiin jossain vaiheessa abortoida myös pois.

On todella typerää huudella kansallisosialismia näissä tilanteissa. Koko maailman kirjaimellisesti lähti silloin sotaan tätä hulluutta vastaan, joten miksi olettaisit, että jos joku lähtee samaan hommaan uudestaan, niin maailma ei reagoisi samalla tavalla? Etenkin kun nykyään vammaisilla ja erityislapsilla on jo lähtökohtaisesti paremmat oltavat kun 30-luvulla.

1. maailmansodan jälkeen yleinen mielipide oli, että ihmiskunta on nyt oppinut ettei tuommoista tuhoisaa suurta sotaa ole mitään järkeä käydä.

Ihmiset olivat täysin varmoja ettei samanlaiseen hulluuteen enää milloinkaan lähdettäisi kun seuraukset on jo nähty.

Ei mennyt kovinkaan pitkään kun alkoi 2. maailmansota. Vieläkin järjettömämpi ja tuhoisampi kuin ensimmäinen.

Never say never 🙄

Tokkopa ikinä on maailmassa sikiödiagnostiikka kaikkien ulottuvilla.