Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Olen lapsesta asti nähnyt toistuvasti samaa unta, uni sijoittuu samaan paikkaan. Oli hyvin hämmentävää huomata joitakin vuosia sitten että kyseinen paikka on oikeasti olemassa. Matkustin kyseiseen paikkaan ja maahan ensimmäistä kertaa, oli kuin olisi kotiinsa tullut.
Oliko kyse aikaisemmasta elämästä vai mielen/sielun unissa vaeltamisesta tai jostain muusta, sitä en tiedä.
Olen herkkä vaistoamaan ja ennakoimaan asioita, ehkä kaikilla on tämä kyky ja ehkä kaikki muistaisivat asioita edellisestä elämästä mutta Tässä hektisessä maailmassa se ei ole helppoa.
Lapsena näistä avautuu helpommin, mutta vanhemmat vaimentavat asiat helposti pistämällä ne mielikuvituksen piikkiin ja aikuisena ei uskalleta/osata kuunnella enään itseään ja sisintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta asti nähnyt toistuvasti samaa unta, uni sijoittuu samaan paikkaan. Oli hyvin hämmentävää huomata joitakin vuosia sitten että kyseinen paikka on oikeasti olemassa. Matkustin kyseiseen paikkaan ja maahan ensimmäistä kertaa, oli kuin olisi kotiinsa tullut.
Oliko kyse aikaisemmasta elämästä vai mielen/sielun unissa vaeltamisesta tai jostain muusta, sitä en tiedä.
Olen herkkä vaistoamaan ja ennakoimaan asioita, ehkä kaikilla on tämä kyky ja ehkä kaikki muistaisivat asioita edellisestä elämästä mutta Tässä hektisessä maailmassa se ei ole helppoa.
Lapsena näistä avautuu helpommin, mutta vanhemmat vaimentavat asiat helposti pistämällä ne mielikuvituksen piikkiin ja aikuisena ei uskalleta/osata kuunnella enään itseään ja sisintään.
Lisään vielä, että unessa näen kuinka olen kuollut. Se miten siinä kuolen, on heijastunut nykyisen elämäni terveydelliseen tilanteeseen.
Unessa minä kuolen luotiin joka ammuttiin niskaani, ja sairauteni nykypäivänä liittyy kaularankaan.
Faktalta tulee sarja paraikaa näistä, siinä oli myös tuo lentäjäpojan tarina. Muistaakseni keskiviikkona n. klo 22.
Sukulaispoika sanoi parivuotiaana (siinä iässä kun lapsi puhuu vasta parin sanan lauseita) leikinsä lomassa yllättäen "tuo on sota", kun televisiossa näytettiin jossain ohjelmassa vain hyvin lyhyt pätkä maailmansodan ajoilta, jossa näkyi lentokoneita ja ilmapommituksen takia räjähteleviä rakennuksia. Se oli todella yllättävää, koska lapsen ei olisi pitänyt mitenkään voida vielä tuntea sanaa "sota", tai ymmärtää mitä mustavalkoisessa suttuisessa filminpätkässä tapahtuu. Lapsi ei ollut joutunut näkemään uutisia tai muutakaan sotiin liittyvää materiaalia. Lisäksi hän totesi asian hyvin aikuismaiseen sävyyn täysin ohimennen, mikä myös oli outoa. Emme kiinnittäneet asiaan enempää huomiota, eikä vastaavaa ole onneksi tapahtunut myöhemmin. Lapsille ei varmasti kannata paljastaa, kuinka erikoisia tuollaiset puheet ovat, niin mahdolliset mielikuvat/muistot unohtuvat iän myötä.
Niihin edellisiin elämiin ei pidä jäädä kiinni! Vaikka muistaisi niin pitää elää tätä elämää. Muistakaa sanoa lapsille että tämä on sun elämä nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut nuorempana regressioterspiassa katsomassa entisiä elämiä ja todella mielenkiintoisia juttuja siellä näkyi. Selittävät esim nykyisiä mielenkiinnonkohteita tuttuja paikkoja sekä myös tuttuja ihmisiä. Pääsin myös kurkistamaan aikaan ennen kuin synnyin tähän elämään ja juttelemaan henkioppaan kanssa siitä miksi minun piti syntyä juuri tähän maahan/perheeseen ja mikä tulee olemaan elämäni tarkoitus ja opetus.
Aika jännä on ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Tosiasia on kuitenkin, että ihmiskunnan historiakin muuttuu koko ajan , kun saamme uutta tietoa. Tällaiseen aisaan ei tarvitse uskoa, mutta mielen voi silti pitää avoimena.
Kukaan ei tiedä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistää miettimään tuollaiset jutut...että miten kuoleman jälkeen oikeasti käy.
No kyllähä sinä kristittynä tiedät että pääset taivaaseen tai joudut helvettiin ! Jotain on armas kirkkomme tehnyt väärin kun tämä fakta ei ole menny päähäs !
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole höpöä. Noo olen itse venäläinen ja olen asunut Suomessa melko kauan,mutta olen lapsena ollut tosi kiinnostunut juuri just Suomesta,luin Kalevalakiin monta kerta ja pidin sen kirjan aina sänkyni vieressä..siis venäjänkielinen Kalevalan,minun vanhemmat oliva ihmeissään että miten pieni lapsi voi olla niin umpirakastunut naapurinmaa jossa e eds koskaan käynyt??? Noo menii muutama vuotta,löysin miehen ja hän sattumalta oli suomalainen,menin naimisiin ja muutin tänne.Muistan ekatunne rajanylitettynä että minä pääsin kotiin,tunne oli sellainen tosi vahva;OLEN KOTONA.
Muutaman vuoden kuluttua tämä tunne muuttui riesaksi koska melko vaikean rasismin takia en enää halunnut kuulua tänne,mutta vahvatunneside tähään maahaan on jäänyt ja aina vain löytänyt jotain ihanaa Suomessa-mulla on hyviä ystäviä eikä meidän suhde kärsinyt edes tämän Ukrainan kriisin myötä!!! Vaikka olen venäläinen joka rakastaa entinen kotimaani joka tippa myöten olen venäläinen.
Sitten ystäväni neuvoi minua mennä regressioterapiaan,se on tapaa jollan avulla palataan entisia elämiä. Ja nyt se selvisikiin että olen asunut Suomessa 1830 sunnilleen,minulla oli isä-ruotsinkielinen,äitiä ei ollut,isä oli opettaja ja meillä oli ihan mukava elämä. Sitten olin kesällä maalla ja koska rakastin ratsastusta niin isä hommaisi minulle hepan. Heppa oli ruskea ja rakastin siitä valtavasti, ja vielä talon vieressä kasvoi sireenia-valkoisia ja liilan värisiä ne kukkii kevällä ja tuoksui niin hurmaavan ihanasti-siinä elämässä olin rakastettu lapsi ja vaikka me ei oltu rikkaita niin silti olin tavattoman onnellinen.
Muistan tai sain nähdä terapiassa kuolemani. Toin hevosen ratsastamisen jälkeen talliin ja rupesin harjaa ja juottaa ja kun pyörin se ympärille niin pihasta kuului joku kova ääni ja mun heppa pillastui ja potkii mua mahaan kova takajalkaan.. sen jälkeen en enää muistanut mitään mutta sitten muistan että katson itseään YLHÄLTÄ KATOLTA ...heppa syylisenä seisoi vieressa ja ravisti hännänsä...mustan etten olisi halunnut lähteä...elämäni ihan vain loppui-yks kaks.
Ennen tätä kaikkia minulla oli ristiriitainen tunne hevosiin-palava rakkaus ja hirvittävä pelko. Nyt sitten kun asiat selvisi elämä helpottui,havisi taivaan tuulen hevospelko mutta rakastan niita ja KUNNIOITAN :))).
TIEDÄN ETTÄ ENTISI ELÄMIÄ ON, meidän pitää kunnella itseämme paremmiin. Kaikki tuoksut ja tuntemukset sitten pelot saavat auttaa meitä ymmärtämään kuka olemme mistä tulimme ja minne menossa :) EI TOTUUTTAA TARVII PELÄTÄ...SE PITÄÄ YMMÄRTÄÄ :).
Tuli vaan tästä mieleen, että katoin eilen elokuvan Regression joka perustu tositapahtumiin ja pointti oli juuri toi regressioterapia luo valemuistoja, jotka on tosi eläviä mutta oikeesti päähän laitettuja ja luotuja joilla ei ole totuuspohjaa. Mutta tuntuu siis todelta ja siltä kun ois eläny ne tapahtumat. Ihmiset joille se sit kerrottiin ei meinannu sitä uskoa, koska ne muistot tuntu nii vahvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohon edelliseen vielä et toi regressioterapia on tosi julma tapa huijata ihmisiä, koska ne asiat oikeesti saa tuntumaan muistoilta mitä on elänyt :I Tuo on siis ihan tutkittu juttu ja luulis googlettelulla löytyvän.
Ap kuvaili Metro-last light peliä, jossa on junia (metrojunia) ja päähenkilön nimi on Artyom.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuulkaa hyvät palstalaiset, ei ihminen "kuole" oikeasti, kun sielu on kaikilla kuolematon ja on niitä muitakin maailmoja kuin tämä :)
Tulette sen näkemään kun silmänne ummistuvat viimeisen kerran tässä elämässä, jos ette tähän usko niin so what, ei se ole minulta pois ^^
Kaikki tekee tolloiluja, se kuuluu tähän asiaan, sen takia täällä ollaankin kasvamassa :)
Koetetaan kuitenkin elää tämänkertainen elämämme niin hyvin kuin mahdollista, vahingoittamatta itseämme tai kanssaihmisiä :)
Ketju sai kyllä mielenkiinnon heräämään. En muista mitään muistoja.
Mutta jos leikitään ajatuksella ja etsimällä etsii vihjeitä. Niin en taida haluta tietää kuka olen ollut edellisessä elämässä, sillä toisin kuin muut täällä epäilevät itseään kohdanneen tragedian, itse uskon olleeni paha, tai ainakin tappaneeni jonkun tai useampia. Koska ainoa vihje mikä tulee mieleen on, että joskus minulle tulee mielikuvia miekalla lyömisestä, ihan yllättäen. Vaikka olen herkkä ihminen, en pysty tappamaan kärpästäkään vaan pyydystän mukiin ja vien ulos, kaupasta oli pakko kiikuttaa perhonen ulos, ettei olisi kuollut sinne, kastemadot pelastan lätäköistä jos pystyn sen puoli huomaamattomasti tekemään, itken kun kuulen tai näen onnellisissa ja surullisissa asioissa, esim lehtijuttu koomasta heränneestä pikku tytöstä. Usein joudun koskettavat uutiset jättämään kesken koska tunteet nousevat liikaa pintaan.
Tosin koska olen aika herkkä, niin olen voinut lapsena nähdä jonkin kohtauksen elokuvassa mikä on jättänyt mieleen tällaisen mielikuvan, mikä pulpahtaa arvaamattomasti esille. En osaa kyllä yhdistää mihinkään. Mutta kuka tietää se voi olla myös edellisestä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo näin yhden lapsen joka oli ollut ilmeisesti aiemmassa elämässä Kleopatran murhaaja. Keroi, että Suomalinen oli tappanut kleopatran narraamalla sen veden alle johonkin ahdin kulta ansaan ja homma oli sitten sillä selvä. Ei noita nyt voi itse keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä on ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Tosiasia on kuitenkin, että ihmiskunnan historiakin muuttuu koko ajan , kun saamme uutta tietoa. Tällaiseen aisaan ei tarvitse uskoa, mutta mielen voi silti pitää avoimena.
Kukaan ei tiedä totuutta.
Jos ei olisi sellaisia ihmisiä joilla suhtautuminen on avointa, ja ajattelu asioita/ilmiöitä ennemmin mahdollisina kuin mahdottomina pitävää, elelisimme luolissa vieläkin.
Mitään kehitystä ei voi tapahtua jos asenne on: Huuhaata, foliota, höpöhöpöä, pitää olla tieteellisesti todistettua kaikki.
Ei tiedettäkään voi tehdä jos halutaan jumittua paikoilleen eikä uskalleta olla avoimia.
Eikö teistä ole erikoista, että jos todella useat ihmiset muistavat entisen elämänsä asioita, niin miksi kukaan heistä ei ole kertonut mitään sellaista, jota elävät eivät tiedä? Kuka murhaaja oli tai mihin saalis on piilotettu., tai vastaavaa? Yksikään rikos ei ole selvinnyt näiden entisten elämien tietojen perusteella.
Oon tällaisesta kuullut että lapset kertoilevat tarkkaan omasta entisestä elämästä mun mielestä aika kiehtovaa lukea ja katsella youtubesta jossa kerrotaan lapsista jotka muistavat entisen elämän
Mun mielestä ihan normaalia ja vähä jännältä kuulostaa... Olkaa tyytyväisiä lastenne puolestanne :)
Oon saanut meediolta tietooni viisi entistä elämää. Erittäin silmiä avaava kokemus.
Uskon enemmän geenimuistiin ja jonkinlaiseen ryhmä/lauma-ajatteluun. Odotan innolla, mitä tiede elinaikanani (jäljellä sellaiset 40 v) vielä saa selville.
Pienellä lapsella on sellainen oppimisen ja muistamisen potentiaali, ettei aikuinen aina käsitäkään. Sivusta kuultu juttu voi painua todella tarkasti mieleen.
Voi höpö höpö nyt aikuiset ihmiset.