Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsesta asti nähnyt toistuvasti samaa unta, uni sijoittuu samaan paikkaan. Oli hyvin hämmentävää huomata joitakin vuosia sitten että kyseinen paikka on oikeasti olemassa. Matkustin kyseiseen paikkaan ja maahan ensimmäistä kertaa, oli kuin olisi kotiinsa tullut.

Oliko kyse aikaisemmasta elämästä vai mielen/sielun unissa vaeltamisesta tai jostain muusta, sitä en tiedä.

Olen herkkä vaistoamaan ja ennakoimaan asioita, ehkä kaikilla on tämä kyky ja ehkä kaikki muistaisivat asioita edellisestä elämästä mutta Tässä hektisessä maailmassa se ei ole helppoa.

Lapsena näistä avautuu helpommin, mutta vanhemmat vaimentavat asiat helposti pistämällä ne mielikuvituksen piikkiin ja aikuisena ei uskalleta/osata kuunnella enään itseään ja sisintään.

Lisään vielä, että unessa näen kuinka olen kuollut. Se miten siinä kuolen, on heijastunut nykyisen elämäni terveydelliseen tilanteeseen.

Unessa minä kuolen luotiin joka ammuttiin niskaani, ja sairauteni nykypäivänä liittyy kaularankaan.

Terveysongelmasi näyttäyytivät alitajunnan muovaamina unina. inäkin koin 12-vuotiaana unessani "rajatilakokemjuksen", jossa kuolin keuhkotautiin ja siirryin henkimaailmaan positiivisen mieshengen huomaan. Oikeasti en ollut missään hädässä, vaan siirtymässä teini-ikään. Lisäksi hengityelimissäni muhi varmaan astma, joka alkoi näkyä 10 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispoika sanoi parivuotiaana (siinä iässä kun lapsi puhuu vasta parin sanan lauseita) leikinsä lomassa yllättäen "tuo on sota", kun televisiossa näytettiin jossain ohjelmassa vain hyvin lyhyt pätkä maailmansodan ajoilta, jossa näkyi lentokoneita ja ilmapommituksen takia räjähteleviä rakennuksia. Se oli todella yllättävää, koska lapsen ei olisi pitänyt mitenkään voida vielä tuntea sanaa "sota", tai ymmärtää mitä mustavalkoisessa suttuisessa filminpätkässä tapahtuu. Lapsi ei ollut joutunut näkemään uutisia tai muutakaan sotiin liittyvää materiaalia. Lisäksi hän totesi asian hyvin aikuismaiseen sävyyn täysin ohimennen, mikä myös oli outoa. Emme kiinnittäneet asiaan enempää huomiota, eikä vastaavaa ole onneksi tapahtunut myöhemmin. Lapsille ei varmasti kannata paljastaa, kuinka erikoisia tuollaiset puheet ovat, niin mahdolliset mielikuvat/muistot unohtuvat iän myötä.

Parivuotias voi puhua täydellisiä lauseita, ainakin meilläpäin...

Oon tutkinut näitä juttuja muutaman vuosikymmenen. Reinkarnaatio kuullostaa  mielestäni loogisemmalta kuin kristinusko nykyisellään tms. Usein näillä lapsilla jotka muistavat edellisen elämänsä on ollut äkillinen kuolema, usein lapsena tai nuorena aikuisena. Se on tullut järkytyksenä, ja siksi se pyörii seuraavassakin elämässä mielessä joitain vuosia. Näissäkin jutuissa täällä on ollut paljon väkivaltaisesti kuolleita, ja huonoissa oloissa. Vanhana kuoleminen on ollut aiemmin harvinaisempaa, ja se ei tule niin yllättäen, että se enää seuraavissa elämissä kummittelisi. Nyt tämänhetkiset lapset ovat paljon heitä, jotka syntyvät nyt uudelleen maailmansodan jälkeen. Siksi niitä kuulee paljon. Lisäksi reinkarnaatio tapahtuu isommissa ja pienemmissä ryhmissä, usein nykyiset vanhemmat ovat olleet aiemmin lapsia ja päinvastoin. Välillä synnytään samaan sukuun, välillä lähialueille. Kuulumme Läntiseen kulttuuripiiriin, siksi vain harvoilla on elämiä Intiassa, Kiinassa jne. Eri sieluperheet syntyvät eri paikoissa. Ensin nuorena sieluna elämät ovat lyhyempiä, kurjempia, ja sitten vanhemmilla sieluilla alkaa olla moninaisempia. Jokainen on ollut nainen ja mies, köyhissä oloissa ja välillä etuoikeutettukin. Nuo Kleopatrat tosin taitavat olla huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:49"]

Ei ole, mutta tyttäreni kysyi 2-vuotiaana vaarin hautajaisissa vilpittömästi: Kuka vauva vaarista nyt tulee? Tällaista ei kukaan ollut hänelle opettanut. Pysähdytti kyllä. Mietimme että hän ehkä tietää enemmän kuin me...

Joo, minunkin kummityttöni sanoi kerran, että tuolla on kummitus, jolla ei ole naamaa. Vai voisiko hän kenties keksiä kaiken???Nää on lapsille tyypillisiä ajatusmalleja. Pienet lapset miettivät kuolemasta omiaan ja pelkäävät luonnostaan kummituksia. Kasvoton haamu voi olla harhanäky, huonossa valossa nähty vaatemytty tai tapa pukea pelko sanoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin suomalainen, mutta jostain syystä lapsesta saakka ymmärtänyt englantia. Koulussa ei koskaan tarvinnut lukea enkun kokeisiin tai muutenkaan nähdä oppimisen eteen vaivaa, osasin vain. Jostain syystä myös olen aina ajatellut englanniksi.

Oletko kysynyt äidiltäsi, minkä kielisessä ympäristössä hän oleskeli ennen syntymääsi? Lapsi kuulee ääniä kohtuun. Omakin poikani tunnisti raskausaikana usein kuuntelemani laulun ( lopetti iltaitkunsa ja katsoi tv:stä biisin videon, oli muutaman kuukauden vanha. Laulun loputtua jatkoi omaansa ).

Muuten näistä "olen aina kaivannut sinne ja sinne"-jutuista ajattelen, että se on ihmisen tapa sopeutua uuteen ympäristöön ja levittäytyä laajalle aluelle. Tyypillisesti uudesta maasta kuvitellaan, että se on ihanampi ja parempi kuin oma tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei muista olleensa esim Afrikassa 1800-luvulla tai vaikka Etelä-Amerikassa. Miksi kaikki vaan muistaa olleena jossain lähimailla. Vaikuttaa ihan siltä, että sielu on tullut alueilta, joiden oloista löytyy kirjallisuutta ja elokuvia.

Ensimmäisen kerran kun menin väli Amerikkaan tuli heti jotenkin todella kotoisa ja rauhallinen olo ja joitakin vuosia myöhemmin rekressioterapiassa näin yhden elämän missä olin intiaani juuri samoilla seuduilla Väli-Amerikkassa. Voi olla että sielu tulee mieluummin johonkin lähelle missä on ennenkin ollut ns tuttuun ja turvalliseen paikkaan mutta kyllä noita kaukana olleetkin tarinoita olen paljon kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teistä ole erikoista, että jos todella useat ihmiset muistavat entisen elämänsä asioita, niin miksi kukaan heistä ei ole kertonut mitään sellaista, jota elävät eivät tiedä? Kuka murhaaja oli tai mihin saalis on piilotettu., tai vastaavaa? Yksikään rikos ei ole selvinnyt näiden entisten elämien tietojen perusteella.

 

Säännöt ei salli kenties?

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.

Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.

Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.

Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!

Ei ole olemassa edellisiä elämiä: ihminen elää maan päällä vain kerran.

Jos poikasi todella näkee sinne Neuvostoliittoon ja pystytään todistamaan, että hänen näkynsä pitävät paikkansa, hän on riivattu ja kysymys on demonisesta tilasta: kyseinen "lahja" - kuten Sinä sitä kutsut - tulee itseltään Saatanalta.

Mutta miten hän olisi voinut tulla riivatuksi? Onko teillä harrastettu esim. joitain pakanauskontoja, ennustamista, selvännäköä tms? Tai onko teillä joitain hindu- tai azteekkipystejä kotonanne?

Vie poikasi kristilliselle sielunhoitovastaanotolle ja selvittäkää asia siellä. Jeesus Kristus vapauttaa poikasi, jos hän siis tosiaan on riivattu ja jos tuo "näkeminen" siis on totta.

Voihan olla, että hän on kuullut tuollaisia juttuja esim. joltain, joka on lukenut jonkun neuvostoliittolaisen/venäläisen kirjan, ja poikasi muistaa yksityiskohtia niin hyvin, että ainakin Sinuun juttu menee täydestä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!

Mikä näissä on mielestäsi ihanaa? Pelkkää keksittyä paskaa minun mielestäni.

Skeptikoille Avatar. siinä on niitä piuhoja, että tyhmäkin ymmärtää, miten homma toimii. On yhteys. Itse een pätkääkään usko,mihinkään sensaationhakusiin dokumentteihin tai kirjoihin. Yksittäisistä tarinoista, koska niissä on motiivina raha. Omakohtaisten kokemusten kautta kylläkin. Ei oo kauaasiitäkään kun Flogiston-teoria oli vielä tiedemisten kollektiivisesti hyväksymä selitys palamis-ilmiölle https://fi.wikipedia.org/wiki/Flogiston-teoria 

Asumisen historiaa suomessa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asunto

Että porukka, joka kömpi just ulos savupirteistä, Ihan tosissaan väittää tietävänsä, miten homma toimii, koska on saatu käyttöön sähkö ja tietokonekkin.

Aivan tosissaanko joko vielä kertoo, että jotain ei ole koska sitä ei ole ihminen pystynyt todistamaan ?

Itselleni käy tosdisteesta se, kun muksu osaa kertoa faktoja menneeltä ajalta, joita se ei yksinkertaisesti tässä elämässä ole voinut omaksua.

Siinä trolleille naposteltavaa...

Tuolle, joka kysyi, miksi kukaan ei muista eläneensä Afrikassa tms, vaan kaikki väittää eläneensä länsimaissa:

Minä olen aina kokenut Afrikan omakseni. Muistan olleeni tummaihoinen nainen entisessä (edellisessä?) elämässäni. Minulla on aina ollut kaipaus kotiin, Afrikkaan. Haluaisin selvittää missä maassa siellä tarkalleen olen asunut, koska sitä en muista.

Afrikkalainen musiikki + reggae on minulle sitä ominta. Silti en usko eläneeni esim. Jamaikalla, vaikka onhan sekin mahdollista..

Jossakin elämässä olen myös asunut luultavasti Amerikassa (latinalaisessa) ja mahdollisesti Australian takamailla. Näistä kaikista paikoista minulla on jonkinnäköisiä muistoja. Lämpö, aurinko ja kuivuus. Niitä kaipaan. :)

Lapsesta lähtien olen vihannut tätä neljän vuodenajan ilmastoa ja kokenut, että tämä ei ole minun koti. En tajua, miksi olen tällä kertaa syntynyt tänne kylmään ja pimeään maahan.

Miksi minun dinosaurus-juttu sai alapeukutuksia :( Uskooko ihmiset yleisesti siis, että sielu vaeltaa ihmisestä ihmiseen, eikä voi vaeltaa eri eläinlajien välillä? Aika jännä minusta, että jotenkin ohitetaan sellaiset omaan uskoon epäsopivat tarinat epätosina, mutta heti jos sopii siihen omaan uskomukseen niin imetään kaikki = palturia koko juttu sanon minä.

Jos jotain sielunvaellusta olisi, niin kyllä ne sielut vaeltaisi eläinlajista toiseen, mistä ne sielut muuten olis tulleet? Kun ei ihmiset ole aina olleet olemassa, onko sielujen määrä siis vakio? Kuinka vanhoja sielumme ovat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun dinosaurus-juttu sai alapeukutuksia :( Uskooko ihmiset yleisesti siis, että sielu vaeltaa ihmisestä ihmiseen, eikä voi vaeltaa eri eläinlajien välillä? Aika jännä minusta, että jotenkin ohitetaan sellaiset omaan uskoon epäsopivat tarinat epätosina, mutta heti jos sopii siihen omaan uskomukseen niin imetään kaikki = palturia koko juttu sanon minä.

Jos jotain sielunvaellusta olisi, niin kyllä ne sielut vaeltaisi eläinlajista toiseen, mistä ne sielut muuten olis tulleet? Kun ei ihmiset ole aina olleet olemassa, onko sielujen määrä siis vakio? Kuinka vanhoja sielumme ovat?

Alapeukut tulee siitä että jutut on niin huonoja että alakoululainenkin pystyisi parempaan pohdintaan.

Kyllä, 3 vuotiaana tarkasti kertoi entisestä elämästään englannissa. Muisti nimiä ja paikkoja tosi tarkkaan. Nyt isompana ei enää muista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun dinosaurus-juttu sai alapeukutuksia :( Uskooko ihmiset yleisesti siis, että sielu vaeltaa ihmisestä ihmiseen, eikä voi vaeltaa eri eläinlajien välillä? Aika jännä minusta, että jotenkin ohitetaan sellaiset omaan uskoon epäsopivat tarinat epätosina, mutta heti jos sopii siihen omaan uskomukseen niin imetään kaikki = palturia koko juttu sanon minä.

Jos jotain sielunvaellusta olisi, niin kyllä ne sielut vaeltaisi eläinlajista toiseen, mistä ne sielut muuten olis tulleet? Kun ei ihmiset ole aina olleet olemassa, onko sielujen määrä siis vakio? Kuinka vanhoja sielumme ovat?

Alapeukut tulee siitä että jutut on niin huonoja että alakoululainenkin pystyisi parempaan pohdintaan.

Siinä tapauksessa kysymyksiini on varmaan aika helppo tuollaisten fiksujen ihmisten vastata? :)

Lasten suusta kuulee totuuden :-)Kuuntele heitä tarkasti,voit hämmästyä!

Meidän tyttö suhtautui n. 2-vuotiaana aivan hysteerisesti ampiaisiin. Mieheni kanssa ollaan aina oltu rauhallisia amppareiden lähellä, meistä ei tyttö mallia saanut. Kuitenkin hän itki hysteerisesti ampiaisen nähdessään ja hoki, kuinka ne pistää. Kerran hän kertoi, kuinka hän oli ollut "lapsena leikkimässä isossa puutarhassa, jossa oli siistiä ja kauniita puita ja sitten ne ampiaiset tuli ja pisti ja hän juoksi sisälle äitinsä luo". Ei puhunut minusta, kun puhui äidistään... Luulen, että tämä liittyy jotenkin hänen edellisen elämänsä kuolintapaan? Sittemmin ampiaiskammo on rauhoittunut.

Sanoin pojalleni, että vien hänet nyt nukkumaan tangon askelin, mutta hänpä alkoikin tanssia kuin mies tangon käännöksin, pään liikeet ja kaikki kohdallaan ja varmasti minua vieden. En ole opettanut hänelle tangoa! Eikä ole saanut oppia muualtakaan. Vähänkö yllätyin! Sanoin hänelle,  että kun olet noin taitava, niin voisit varmaan mennä tanssikurssille, johon poika nauroi, että ei, m iksi tässä elämässä harjoitella jotain, jonka oppi jo edellisessä!

Kaikille niille, jotka tuomitsevat nämä kokemukset mielenterveyden häiriöiksi, psykoosiksi, skitsofreniaksi tms.:

Isäni on skitsofreenikko, samoin eräs kaverini, ja sisaruksellani on ollut useita psykooseja. Olen siis koko elämäni nähnyt läheltä tämän tyyppistä sairastelua sen kaikissa vaiheissa. Lisäksi olen tavannut ihmisiä, joilla on yliluonnollisia kokemuksia, uskovat nähneensä aaveita jne., ja voin kertoa, ettei näillä kahdella ihmisryhmällä ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään.

Kyllä lapset n.2-3 vuotiaat alkavat ihan itsekseen jutella näitä asioita,ei johdattelemalla,kukaan ei yleesä kysy heltä mitään ,vaan juttu tulee ihan luonnostaan ja aikuiset suorastaan pelästyvät näitä juttuja,eivätkä tiedä mitä sanoisivat.Kun lapsi huomaa,että nämä aikaisemmat elämän puheet pelottavat aikuisia tai he eivät niitä usko,he lopettavat niistä puhumisen.Näin on ja kukaan kaksivuotias ei voi näitä mielikuvitukselllaankaan itse keksiä,he vain kertovat mitä muistavat,eivätkä niitä mistään saduista opi.He kyllä erottavat sadun ja totuuden hyvinkin,enkä ole kuullut lasten olleen edellisessä elämässä ikinä esim.punahilkka,lumikki,teräsmies tai muukaan satuolento.Kyllä nämä edellisen elämän kertomukset tulevat ihan yllättäen vanhemmillekkin,eikä kaikki niistä uskalla puhua.Läheskään kaikki lapset eivät niitä puhu eikä muistakkaan.Siitä kertoo vain muutama lapsi, kuulin tällaisen jutun vasta lapsen lapsen suusta,omat lapseni eivät kertoilleet mitään sellaista pienenä.Siksi luulen,että vain harva lapsikaan niitä muistaa.