Lue keskustelun säännöt.
Traumaattisin/pelottavin lapsuuden kokemuksesi?
19.11.2014 |
Itselläni yksi sellaisista joista voin kertoa oli eräs sekopäinen juoppo nainen lapsuuden kotipaikassani. Välillä odotti lapsia piilossa, esim. mainostaulun tai talonkulman suojissa ja hyppäsi sitten huutaen piilostaan säikäyttäen lapset pahanpäiväisesti. Kerran olin tulossa harrastuksestani kotiin ja istuuduin bussiin eteen, kuskin viereen. Kyseinen nainen tuli kyytiin ja istui viereeni. Olin hyvin peloissani ja hän kertoi minulle viinanhuuruisia tarinoita ja piti ranteestani kiinni. Jossain vaiheessa hän vauhkoontui ja rupesi syyttelemään minua ties mistä ja huutamaan. Ei meinannut päästää minua pois bussista pysäkilläni. Kuski ei sanonut mitään. Olin ehkä 8 vuotias.
Kommentit (174)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia. Verkkokalvoille on piirtynyt kuollut pikkusisarus arkussa
Koulukiusaaminen. Nykyään en uskalla luottaa kehenkään, mulla ei ole ainuttakaan ystävää enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Halveksun itseäni jossain määrin. Painin tässä juuri itseni kanssa, että pitäisikö kuitenkin aloittaa terapiassa käynti. Toisaalta en usko sen auttavan mitään, koska ongelmani eivät edes ole pahoja enkä tahdo viedä jonkun oikeasti apua tarvitsevan (niin kuin tässäkin ketjussa on monia tapauksia :() terapia-aikaa.
Minulla on traumoja äidistäni kuin vanhempani erosivat. Olen aina ymmärtänyt isäni rakkauden. Äitiäni en. Ei oma äiti voi perheen yhdessä olleessa olla niin julma. Onneksi isäni osaa sentään olla joillekin joidenkin säälittävien pikemmin vittupää paskiaisille oikeudenmukainen introvertti.
Äitini suuttui kun olin 3 -vuotias ja tunki muovipussin suuhuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheita asioita tapahtunut lapsille! Luin koko ketjun, mulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus, todella paha olo tuli teidän oikeuksia jakaneiden puolesta! Mietin myös tota alkoholia, mutta myös sitä, kuinka monessa perheessä on ollut ladattu ase!? Vaikuttaako vanhempien ammatti, perheen asuinpaikka tai vuosikymmen? Itse olen tosi isossa kaupungissa syntynyt ja pienessä kasvanut, vanhemmat ihan merkonomeja vaan mutta en voi kuvitellakaan meillä kotona pidettävän asetta... ehkä metsästäjiä tai ampumaharrastajia mutta kauheaa, että lapsia uhataan haulikolla!?
Äidin törppö miesystävä, joka valitti kaikesta mitä teen. Kävelin väärin. Puhuin väärällä painotuksella. Kai nyt puhun erilailla kun hän oli suomenruotsalainen, Ruotsissa kasvanut. Ruotsissahan sanat painotetaan eri tavalla. Fucktard.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen, fyysinen ja hengellinen väkivalta, mitä koin päivittäin 1-4 -luokilla pienessä maaseutukoulussa. Minulla oli pelkotiloja ja pakkoneurooseja, jotka jatkuivat aikuusikään saakka. Nykyään olen "vain" masentunut. Vanhempani eivät huomanneet mitään, heidän energiansa meni vakavasti sairaan veljeni hoitamiseen.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:35"]Äidin törppö miesystävä, joka valitti kaikesta mitä teen. Kävelin väärin. Puhuin väärällä painotuksella. Kai nyt puhun erilailla kun hän oli suomenruotsalainen, Ruotsissa kasvanut. Ruotsissahan sanat painotetaan eri tavalla. Fucktard.
[/quote]
Voi ei kun sulla oli rankkaa. Jaxuhali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini imetti minua 1,5 vuotiaaksi. Muistan siitä pätkiä!!!
Äidin lääke/viinasekoilut, itsariyritykset, tulipalo ja sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla miesopettajan lähentelyt 10-vuotiaana. En niinkään muista kauheana sitä mitä teki, mutta sen opettajan vihan ja kostopuheet sinä päivänä, kun asiasta kerrottiin johtajaopettajalle. Muistan ristikuulustelut siitä mitä on tapahtunut. En... taida haluta muistellakaan enempää. Kauhea soppa siitä syntyi, vanhemmat soittelivat toisilleen ja opettaja erotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan jollain hämärällä tavalla koko lapsuus. Itkin ja pelkäsin hysteerisesti useimmat yöt ilman mitään erillistä tapahtumaa tai syytä.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 21:22"]
Oikeastaan jollain hämärällä tavalla koko lapsuus. Itkin ja pelkäsin hysteerisesti useimmat yöt ilman mitään erillistä tapahtumaa tai syytä.
[/quote]
Minä kanssa pelkäsin joka yö, en tiedä miksi.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 21:42"]Ahdistavat sairaalakokemukset, kun on tehty kajoavia toimenpiteitä väkisin. Vaikuttaa edelleen erittäin paljon elämääni. [/quote] Jos saa kysyä, niin minkälaisia kajoavia toimenpiteitä? Oletko puhunut niistä jollekkin? [/quote] Virtsatulehduksia oli jatkuvasti ja niiden vuoksi olin sairaalassa ronkittavana ja katetroitavana paljon. Sairaaloihin ja toimenpiteisiin liittyvä ahdistus on jotain sanoinkuvaamatonta, sellaista että kuoleminen ahdistaa huomattavasti vähemmän kuin toimenpiteet. Ja viha sadistista terveydenhoitoa kohtaan on valtava.
[/quote]
Samanlaisissa tutkimuksissa olin myöskin lapsena. Ei jäänyt traumoja aikuisiälle, mutta tunsin suurta häpeää tutkimusten aikana.
[/quote]
Minulla vastaavanlaisia kajoamis-kokemuksia varhaislapsuudessa seka vähän myöhemmällä iällä (7-luokalla muistaakseni). Hirveät traumat jääneet, esimerkiksi synnytys ei olisi tullut kuuloonkaan kohdallani ja se tapahtumana toimenpiteineen tuo mieleen vahvasi ne kajoamis-muistot ikään kuin takautumina. En voi katsoa mitään synnytysohjelmia, en edes elokuvista synnytyskohtauksia. Minulla on silti kaksi lasta, sektiolla syntyneet synnytyspelon (virallinen diagn. horror partus) takia.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 22:30"]
Isän henkinen ja fyysinen väkivaltaisuus.
[/quote]
Niin minullakin. Ja lisäsi heikko äiti, joka antoi kaiken tapahtua. Lisäksi yksinäisyys ja täydellinen henkisen tuen puute kotona.
Voi hemmetti mitä olette joutuneet kokemaan.
en ole nähnyt isääni kuin noin 2 kertaa kännissä ja hän on silloin vain hyvin rauhallinen eikä ole hätää sääliksi käy niitä joilla ei ole saman laista isää