Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Tämä ehkä on jo mainittu, mutta näin viikonloppua vasten olisi saatettu hakea nykyajan elokuvaviihdettä:
R-kioskilta sai vuokrata pakettihintaan viikonlopuksi 10 kg painavan videosoitinlaukun ja pari VHS-kasettia, palautus maanantaina kasetit alkuun kelattuina.
Elokuvavalikoima ei ollut suuren suuri ja oli vähän vaikea valita siitä siedettäviä filmejä. Yksikin oli ihan hirveä, jotkut naapurit kiusasivat toisiaan ja lopulta hajottivat koko talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostaisin goutermakkaraa noin 200gr kiitos. lähikaupassakin oli liha ja kalatiski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa monisteet tehtiin spriin avulla lilansinisiksi monisteiksi. Vähän hailea jälki, epäselvä, mutta tuoksui voimakkaasti.
1970-lukua..
Kyllä näitä lilansinisiä monisteita oli vielä 80-luvun alussa ala-asteella, menin ekaluokalle vuonna 1981. Jossain vaiheessa 80-luvulla ne muuttuivat nykyisenlaisiksi kopioiksi.
Oli siinä joku välivaihekin.
Ihan mustalla musteella kopioituja, hiukan tuhruisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa monisteet tehtiin spriin avulla lilansinisiksi monisteiksi. Vähän hailea jälki, epäselvä, mutta tuoksui voimakkaasti.
1970-lukua..
Kyllä näitä lilansinisiä monisteita oli vielä 80-luvun alussa ala-asteella, menin ekaluokalle vuonna 1981. Jossain vaiheessa 80-luvulla ne muuttuivat nykyisenlaisiksi kopioiksi.
Jos teki vaikkapa vuokra- tai työsopimuksen, niissä saatettiin käyttää erivärisiä kalkkeeripapereita, jotka olivat siis päällekkäin ja niissä luki ylhäälllä mikä kopio oli tarkoitettu kenellekin. Erilaisissa laskuissa käytettiin myös kalkkeeripapereita, joista yksi jäi myyjälle ja toinen annettiin ostajalle.
Vierailija kirjoitti:
Videoissa ei välttämättä ollut langatonta kaukosäädintä vaan langallinen. Ja kaikissa televisioissa ei ollut kaukosäädintä lainkaan. Osa ihmisistä katsoi vielä musta-valko telkkareita.
Niinpä. Meillä oli musta-valko telkkari pitkään. Varmaan joskus v. 1991 tai 1992 saatiin isän siskon miesystävältä vanha Luxor merkkinen väritelevisio. Mutta se kesti todella kauan. Muilla kavereilla oli videot, mutta meillä ei. Isän peruste asiaan oli, että niitä ei tarvita. Särkyvät kuitenkin 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hietsu ja yläosattomat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ehkä on jo mainittu, mutta näin viikonloppua vasten olisi saatettu hakea nykyajan elokuvaviihdettä:
R-kioskilta sai vuokrata pakettihintaan viikonlopuksi 10 kg painavan videosoitinlaukun ja pari VHS-kasettia, palautus maanantaina kasetit alkuun kelattuina.
Elokuvavalikoima ei ollut suuren suuri ja oli vähän vaikea valita siitä siedettäviä filmejä. Yksikin oli ihan hirveä, jotkut naapurit kiusasivat toisiaan ja lopulta hajottivat koko talon.
oliko tää?
Kohtalokas vuokralainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hietsu ja yläosattomat naiset.
Ibiza ja yläosattomat naiset, kävin 1986.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli nuorillakin naisilla vielä kunnon "ryijyjä". Nykyään posliineita. Ryijyt takaisin adressi pystyyn!
Hmmm. Oma kokemus ainakin se, että jos on kunnon ryijy niin hajutkin on tuhdimmat alakerrassa. Karvoihin jää kiinni valkovuodot ja pissatipat vaikka kuinka pyyhkisi, ja ne haisee ihan kunnolla. Karvaton tussu on puhtaampi ja myös tuoksuu puhtaalle.
Vielä 1980-oltiin sitä mieltä, että ne karvat ovat alapään suojana. Ehkä silloin oli aihetta epäillä hajuja, kun ei vessassa ollut alapesusuihkua niin kuin nykyään on melkein kaikissa. Pesisit sinäkin tussusi niin kuin me muut.
Karvanpoistoaineita oli, mutta ei ollut erikseen höyliä naisten karvoja varten. 1980-luvulla kosmetologeiksi valmistuneet tuskin osasivat kuvitella, mitä kaikkea joutuvat vuosikymmeniä myöhemmin tekemään. Ei enää kulmakarvojen nyppiminen riitä.
Hmmm… minulla ainakaan ei ole ollut mitään ongelmia hygienian kanssa vaikka aina olen tuuhea ollutkin. En sitten tiedä millaiset karvat teillä on :)
Muistelisin kyllä että ei karvojen kasvu ollut mikään häpeän ja kauhistuksen aihe. Siitä oltiin jopa salaa hieman ylpeitä. Muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkiasiat hoidettiin todellakin pankissa, usein jonottamalla. Kaikilla oli pankkikirja, johon pankkivirkailija jopa käsin kirjoitti kuinka paljon olet ottanut tililtä tai laittanut tilille. Laskut piti viedä pankkiin ja virkailija otti rahat tililtä. Pikkuhiljaa pankkitoiminta alkoi automatisoitua ja laskut saattoi lähettää kuoressa pankkiin.
Hassua, että mainitset jonottamisen. Mikäli oma muisti ei vallan petä, niin vähemmän 80-luvulla joutui pankissa jonottamaan kuin nykyään, kun sinne kerran vuosikymmenessä joutuu menemään.
Totta. Lapsena olin joskus äidin mukana pankissa jonottamassa, kun äiti nosti rahaa kassalta. Silloin oli vielä Postipankki. Paljon oli ihmisiä jonottamassa mutta suht nopeasti asiat kuitenkin hoitui. Joskus myöhemmin minullakin oli oma tili ja pankkikirja, jossa oli kultapossun tarra. Ja pieni säästöpossu joka välillä vietiin pankkiin tyhjennettäväksi ja saldo merkattiin pankkikirjaan. Oli se hieno juttu lapselle.
Kouluissa laulettiin suvivirsi lukuvuoden päätteeksi ja siitä lähti aina kesälomafiilis käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonolaatuiset talvivaatteet. Erityisesti toppahanskat suorastaan imi kosteutta.
Kauppojen ja huoltoasemien pelikoneita sai pelata nassikkana vaikka yksinään, vaikkei olisi ollut kuin 10-vuotias. Riitti, että ylettyi laittamaan kolikon sisään. Silloin oli ikäraja 15 vuotta, mutta ei niitä kukaan myyjä seurannu/ heitä ei kiinnostanut. Oi niitä aikoja 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ördög kirjoitti:
serene kirjoitti:
Telkkarista katottiin Hills Street Bluesia, Dallasia ja Yön kuumuudessa. Viikonloppuna taisi tulla Pätkis?!
Vierailija kirjoitti:
- telkkarista ei tullut juuri mitään, ennen kuin Maikkari ja sitten Nelonen tuli.
- Lauantaiaamuisin tuli piirrettyjä, ainakin Pätkis jossa oli Disneyn lyhyitä animaatioita
Vierailija kirjoitti:
Kolmoskanava aloitti 1986, MTV siitä tuli vasta 1993. Nelonen aloitti vasta 1997.
Pätkiksissä ei juuri koskaan ollut Disneyn juttuja, suurin osa taisi olla Looney Tunesin animaatioita (maantiekiitäjät, Repe Sorsa).
Pätkis-nimi taisi olla käytössä jo 1940- ja 50-luvulla, ennen television ilmaantumista. Silloin tarkoitettiin leffateattereissa pyöriviä non stop-piirrettyjä.
Joskus 1960-lopulla Yleisradio antoi Pätkis-nimen televisiossa lähetettäville lyhytfilmien sikermille. Muistan lukeneeni että sillisalaatissa oli sekä piirrettyjä, mm. Hanna-Barberan "Atom Ant" , että "oikeita" filmejä eläimistä ja muita pikku katsojia kiinnostavista jutuista. Tämä Pätkis jatkui ehkä vuoteen 1972 tai 73. Itse en ikäni puolesta ollut mukana töllöttämässä sitä. Mutta tietääkö kukaan täkäläinen olleensa? (Hm, pitänee kysyä 1960-luvun muistiketjussa...)
Tuo meidän kasarilaisten ja kasarihenkisten "oikea" Pätkis lähti pyörimään syksyllä 1981. Lähetysaika oli torstaisin klo 18.45 (kävin tarkistamassa asian vanhoista Katso-lehtien vuosikerroista, joita on työpaikkani kirjastossa). Puolituntinen paketti koostui etupäässä vanhoista, eli 1930-60-lukulaisista, amerikkalaisista piirretyistä. Oli Nakke Nakuttajaa ("Guess who!? Trrrrrrt! Trrrrrrrt! Ha-ha-ha-HAA-haa! Ha-ha-ha-HAA-haa!"), Ville Viluista, Mikki Hiirtä ja Aku Ankkaa ("Who's got the sweetest disposition? One guess - guess who! Who never, never starts an argument? Who never shows a bit of temperament?" joka suomenkielisessä tekstityksessä oli käännetty jotenkuten näin: "Kellä luonne lempeä? Ken ei tahdo riidellä? Lempeästi hymyilee eikä koskaan pahaa tee! Kestää kolhut kohtalon tämä raukka onneton! Se Aku Ankka on!") Muistan Pätkiksestä myös eräitä Disneyn 30-luvun Silly Symphonies-tuotoksia, kuten Kukkia ja puita, Musiikkimaa (Sinfoniamaan ja Jazzmaan taistelu) jne.
Vuonna 1982 Pätkiksessä ruvettiin myös lähettämään Hanna-Barberan tuolloin ihan uusia smurffipiirrettyjä ("Oh, I hate Smurfs! I'll get you! I'll get ALL of you if it's the last thing I ever do! Hihihihehehehahaha! Oompf!") Smurffeista tuli helkkarin suosittuja, mutta minä en enää innostunut niistä - olinhan jo melkein teini-iässä. Lisäksi minun mielestäni ainoat oikeat STRUMFFIT seikkalivat sarjakuvissa, joita olin jo vuosia lukenut Ruutu- ja Non Stop-lehdistä sekä ruotsinkielisistä Carlsenin albumeista. Sarjakuva-strumffeihin verrattuina Hanna-barbaarien smurffit olivat karsea vesitys. Hämmästytti myös, että nuo ihka uudet smurffijaksot olivat heikommin piirrettyjä kuin 20-50 vuotta vanhemmat Nakke-, Aku- sun muut lyhärit. Smurffihahmot liikkuivat paljon kankeammin.
Seurasin kuitenkin Pätkistä vielä vuosia, kunnes se loppui vuonna 1985 tai niillä main.
80-luvulla lähetettiin telkkarissa myös muita amerikkalaisia (ei siis ainoastaan itäeurooppalaisia!) piirrettyjä, kuten Tom & Jerryä, Vaaleanpunaista pantteria, Kivisiä ja Sorasia sekä Tenavia. Luullakseni näitä tuli melkein aina viikonloppuisin. Ne eivät siis kuuluneet "oikeaan" Pätkis-materiaaliin, vaikka nuorten katsojien kielessä Pätkis-sanaa taidettiin käyttää niistä kaikista.
Minun pitää taas tallustaa selailemaan vanhoja Katsoja, kenties pääsen muistelemaan asioita joita en tiennyt muistavani. Tässä on kumminkin sarjakuva-aiheisen keskustelufoorumi Kvaakin Pätkis-aiheinen ketju.
Kyllä, pätkiksessä tuli amerikkalaisia piirrettyjä mutta se oli maikkarin ohjelmia, ei todellakaan Ylen! Yle ei imperialistista propagandaa lapsille tarjonnut. Luulenpa että edistykselliset piiri eivät varmaan suvainneet edes Pikku kakkosta sillä sehän oli melko kevyttä viihdettä josta puuttui valistus ja edistys. TV1: llä sen sijaan oli lastenohjelma Noppa. Sen juontajana oli Heikki Takkinen. Henkilö on edelleen aktiivina Suomennkommunistisessa puolueessa. Siis 2000- luvulla,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ehkä on jo mainittu, mutta näin viikonloppua vasten olisi saatettu hakea nykyajan elokuvaviihdettä:
R-kioskilta sai vuokrata pakettihintaan viikonlopuksi 10 kg painavan videosoitinlaukun ja pari VHS-kasettia, palautus maanantaina kasetit alkuun kelattuina.
Elokuvavalikoima ei ollut suuren suuri ja oli vähän vaikea valita siitä siedettäviä filmejä. Yksikin oli ihan hirveä, jotkut naapurit kiusasivat toisiaan ja lopulta hajottivat koko talon.
oliko tää?
Kohtalokas vuokralainen
Hauskaa. Kuulostaa kyllä siltä, jota tarkoitin, siinäkin oli ihan nimekkäät näyttelijät. Tämä on kuitenkin valmistunut vasta 1990 ja minun muistoni on n. vuodelta 1987 tai varhain 1988, kuitenkin selvästi kasarilta.
Kasarin alussa oli vielä 70-luvun väritys vaatteissa yleinen, mutta vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoi yleistyä esim. vaaleanpunainen vaatteissa, sisustustekstiileissä ja -tavaroissa. Ostimme myös valkoisen mikroaaltouunin, aiemmin ne olivat ruskeita. Kaupoissa alkoi värien takia näyttää nykyaikaiselta aiempaan verraten.
säästöpossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkiasiat hoidettiin todellakin pankissa, usein jonottamalla. Kaikilla oli pankkikirja, johon pankkivirkailija jopa käsin kirjoitti kuinka paljon olet ottanut tililtä tai laittanut tilille. Laskut piti viedä pankkiin ja virkailija otti rahat tililtä. Pikkuhiljaa pankkitoiminta alkoi automatisoitua ja laskut saattoi lähettää kuoressa pankkiin.
Hassua, että mainitset jonottamisen. Mikäli oma muisti ei vallan petä, niin vähemmän 80-luvulla joutui pankissa jonottamaan kuin nykyään, kun sinne kerran vuosikymmenessä joutuu menemään.
Totta. Lapsena olin joskus äidin mukana pankissa jonottamassa, kun äiti nosti rahaa kassalta. Silloin oli vielä Postipankki. Paljon oli ihmisiä jonottamassa mutta suht nopeasti asiat kuitenkin hoitui. Joskus myöhemmin minullakin oli oma tili ja pankkikirja, jossa oli kultapossun tarra. Ja pieni säästöpossu joka välillä vietiin pankkiin tyhjennettäväksi ja saldo merkattiin pankkikirjaan. Oli se hieno juttu lapselle.
Kultaisella 1980-luvulla niitä eri pankkien konttoreita vielä riitti joka kaupunginosaan ja kirkonkylään ja komeimmat pankkipalatsit olivat kaupungin keskustoissa. Jos jossain avattiin uusi pankkikonttori, siellä oli yleensä tarjolla täytekakkua ja kahvit. Päinvastoin kuin pankkiautomaatit, niin sinun piti asioida vain oman pankkisi konttorista kun halusit nostaa rahaa omalta tililtäsi. Postipankin asiakkaille oli se etu että he pystyivät hoitamaan raha-asioitaan myös Postin toimipaikoissa.
Sittemmin 1990-luvun pankkikriisi harvensi kovalla kädellä pankkikonttoreita ja pankkien henkilökuntaa. Postipankista tuli Leonia, KOP ja SYP yhdistyivät Meritaksi ja STS katosi kokonaan katukuvasta ja samoin kävi SKOP:ille.
Ranskanleipä ja lauantaimakkara, ai että oli hyvää. Luksusta oli kotona tehty pitsa.
Woman in love-Barbara Streisand. Yksi parhaista kappaleista .
Pätkis-nimi taisi olla käytössä jo 1940- ja 50-luvulla, ennen television ilmaantumista. Silloin tarkoitettiin leffateattereissa pyöriviä non stop-piirrettyjä.
Joskus 1960-lopulla Yleisradio antoi Pätkis-nimen televisiossa lähetettäville lyhytfilmien sikermille. Muistan lukeneeni että sillisalaatissa oli sekä piirrettyjä, mm. Hanna-Barberan "Atom Ant" , että "oikeita" filmejä eläimistä ja muita pikku katsojia kiinnostavista jutuista. Tämä Pätkis jatkui ehkä vuoteen 1972 tai 73. Itse en ikäni puolesta ollut mukana töllöttämässä sitä. Mutta tietääkö kukaan täkäläinen olleensa? (Hm, pitänee kysyä 1960-luvun muistiketjussa...)
Tuo meidän kasarilaisten ja kasarihenkisten "oikea" Pätkis lähti pyörimään syksyllä 1981. Lähetysaika oli torstaisin klo 18.45 (kävin tarkistamassa asian vanhoista Katso-lehtien vuosikerroista, joita on työpaikkani kirjastossa). Puolituntinen paketti koostui etupäässä vanhoista, eli 1930-60-lukulaisista, amerikkalaisista piirretyistä. Oli Nakke Nakuttajaa ("Guess who!? Trrrrrrt! Trrrrrrrt! Ha-ha-ha-HAA-haa! Ha-ha-ha-HAA-haa!"), Ville Viluista, Mikki Hiirtä ja Aku Ankkaa ("Who's got the sweetest disposition? One guess - guess who! Who never, never starts an argument? Who never shows a bit of temperament?" joka suomenkielisessä tekstityksessä oli käännetty jotenkuten näin: "Kellä luonne lempeä? Ken ei tahdo riidellä? Lempeästi hymyilee eikä koskaan pahaa tee! Kestää kolhut kohtalon tämä raukka onneton! Se Aku Ankka on!") Muistan Pätkiksestä myös eräitä Disneyn 30-luvun Silly Symphonies-tuotoksia, kuten Kukkia ja puita, Musiikkimaa (Sinfoniamaan ja Jazzmaan taistelu) jne.
Vuonna 1982 Pätkiksessä ruvettiin myös lähettämään Hanna-Barberan tuolloin ihan uusia smurffipiirrettyjä ("Oh, I hate Smurfs! I'll get you! I'll get ALL of you if it's the last thing I ever do! Hihihihehehehahaha! Oompf!") Smurffeista tuli helkkarin suosittuja, mutta minä en enää innostunut niistä - olinhan jo melkein teini-iässä. Lisäksi minun mielestäni ainoat oikeat STRUMFFIT seikkalivat sarjakuvissa, joita olin jo vuosia lukenut Ruutu- ja Non Stop-lehdistä sekä ruotsinkielisistä Carlsenin albumeista. Sarjakuva-strumffeihin verrattuina Hanna-barbaarien smurffit olivat karsea vesitys. Hämmästytti myös, että nuo ihka uudet smurffijaksot olivat heikommin piirrettyjä kuin 20-50 vuotta vanhemmat Nakke-, Aku- sun muut lyhärit. Smurffihahmot liikkuivat paljon kankeammin.
Seurasin kuitenkin Pätkistä vielä vuosia, kunnes se loppui vuonna 1985 tai niillä main.
80-luvulla lähetettiin telkkarissa myös muita amerikkalaisia (ei siis ainoastaan itäeurooppalaisia!) piirrettyjä, kuten Tom & Jerryä, Vaaleanpunaista pantteria, Kivisiä ja Sorasia sekä Tenavia. Luullakseni näitä tuli melkein aina viikonloppuisin. Ne eivät siis kuuluneet "oikeaan" Pätkis-materiaaliin, vaikka nuorten katsojien kielessä Pätkis-sanaa taidettiin käyttää niistä kaikista.
Minun pitää taas tallustaa selailemaan vanhoja Katsoja, kenties pääsen muistelemaan asioita joita en tiennyt muistavani. Tässä on kumminkin sarjakuva-aiheisen keskustelufoorumi Kvaakin Pätkis-aiheinen ketju.
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5347.0.html