Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sosiaalisesti kömpelö haluaa juosta

Vierailija
25.09.2021 |

Mulla on koko elämäni ajan ollut tunne ja ainainen epäilys että minulle selän takana nauretaan ja minua pilkataan. Olen jo 45-vuotias ja alkanut pohtimaan pitäisikö mun alkaa tekemään asialle jotain muuta kuin toistamiani metodeja kuten paeta ulkomaille, vaihtaa työpaikkaa toisensa perään, kieltäytyä illanistujaiskutsuista, poistaa postaus somesivulta heti julkaisun jälkeen koska alkaakin kaduttaa ja olen ihan varma että kohta joku taas laittaa ikävän kommentin tai nauraa jutuilleni. Minulla on perhe ja pitkä avioliitto mikä varmasti pitkälti pysyy kasassa juuri sen ansiosta että tiedän että mieheni ei pilkkaa minua tai naura pahantahtoisesti minusta milloinkaan. Olen yliherkkä toisten ihmisten esittämille naurahduksille ja vastaväitteille ja käsitän että ongelma on suuremmin tunteissani kuin vaikka "tyhmissä jutuissani". Teen korkeakoulutuksen vaativaa asiantuntijatyötä ja ajattelen että ei tämä tyhmyydestänikään voi siten kiinni olla. Kuitenkin sosiaalisesti tunnen itseni aika usein ulkopuoliseksi ja aliarvostetuksi nimenomaan. Minua pidetään yleisesti rohkeana ja uskaliaana monella tavalla mutta oikeasti sosiaalisesti olen pelkureista pahin. Minulla on ystäviä ja minua kutsutaan mukaan, ei nyt joka kuukausi mutta harvalla perheellisellä keski-ikäisellä ihan joka viikko kutsuja onkaan. Ensi viikolla on työporukan kekkerit ja kolmen viikon päästä yläasteporukan esipikkujoulut. Tuttuja ihmisiä, ensi viikon porukan kanssa teen töitä (ei etä) viitenä päivänä viikossa ja teiniporukan kanssa tavataan kahdesti vuodessa jo parinkymmenen vuoden ajan. He ovat ystäviäni jotka kyllä tuntevat minut ja haluavat kutsua minut mukaan mutta samalla tunnen pakokauhunsekaista pelkoa jo nyt että jossain kohtaa minulle nauretaan, jossain kohtaa tunnen olevani jotenkin muita tyhmempi. Oon kärsinyt tästä aina mutta nyt ikääntyessä pahenee ja tekisi mieli kieltäytyä kaikista pippaloista ja erakoitua. Lääke tähän olis kiva, jokin muu kuin alkoholi.
Olen uusioperheen ainut lapsi, sisaruksia molemmilta puolilta. 70-luvulla se oli aika harvinaista enkä tuntenut kuuluvani oikein mihinkään porukkaan. Johtuisiko siitä mutta apua haluaisin löytää.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
25.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ihan sama. Johtuu kai pohjimmiltaan itsetunto ongelmista. Mt ongelmaksi asti itselläni se tullut, noidankehä koko ongelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi seitsemän