Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Muistan erään kerran kirjoitti:
-80 luvulla pääsääntöisesti vitutti
Mites menee nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.
Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.
Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.
Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.
Kaipaan myös niitä värillisiä sisustuksia 80-luvun autoista, erityisesti lämpimänsävyinen vaaleanruskea :)
Nyt autojen sisustukset ovat jo pitkään olleet vain masentavan synkkää mustaa. Vain erittäin kalliissa luksusautoissa saattaa näkyä jotain muutakin väriä sisustuspaneeleissa tai istuimissa :/
Monella oli tuolloin myös erilaisia penkinpäällisiä autojensa etu- ja takapenkeissä, niillä sai uutta ilmettä. Oli mustavalkoista seeprakuosia, leijonakuosia jne.
Näitä päällisiä pystyi tilaamaan mm. aikakauslehtien mainossivuilta. Siellä oli kuvat ja eri vaihtoehdot ja sitten vain kuponki postiin ja tilaamaan. Olisiko ollut puhelinnumerokin josta tilata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Olin työharjoittelussa tuohon aikaan työvoimatoimistossa. Siellä oli tupakkahuone, jossa sauhuttelivat. Lättähattujunissa oli myös tupakkaosasto.
Ja pikajunissa vaunut erikseen tupakoijille. Tupakkavaunujen läpi piti yleensä kuitenkin kulkea ravintolavaunuun.
Pilkahti 1980-luvulle välillä valokin, vaikka kärsin alaikäisyydestä. Nimittäin Miami Vice 1984-1989.
Tuo sarja on pitkälti vastuussa siitä, että minusta tuli vitosen oppilaasta amerikanenglannin ammattilainen.
Töistä sai enemmän palkkaa kuin työttömänä.
Kaikille olikin töitä, eikä juuri kotona istuskeltu.
Töissä oli myös kohtuulliset työolosuhteet, riitti kun teki yhden ihmisen työt ja järkevällä työtahdilla.
Melkein kaikki teki 8-16 työaikaa, en tuntenut ketään, kuka olisi ollut vaikka vuorotöissä.
Asunnon vuokra oli mukavan alhainen vaikka asunto oli hyvällä paikalla.
Parkkipaikkoja ei tarvinnut edes viivoilla merkitä, niitä oli pihalla yllin kyllin kaikille, jos kävi töissä, oli varaa pitää 2 tai 3 autoa, meidänkin duunariperheellä, jossa vain isä töissä, oli henkilö- ja pakettiauto erikseen.
Äiti oli tosiaan kotiäitinä, rahat riitti hyvin ja kaverin perheen työpaikalla käytiin 2 kertaa viikossa saunassa ja uima-altaassa, työpaikkaedut olivat tuolloin todella hyvät.
Polkupyöriäkään ei tarvinnut ikinä lukita, mitään ei varastettu tai rikottu, ei ollut n-sanoja.
Kulttuuri oli jossain määrin sovinistinen, toisaalta se tarkoitti sitä, että mies elättää perheen ja kantaa vastuun, eikä esimerkiksi mainittua kotiäitiyttä kyseenalaistettu.
Yksinhuoltajuus oli harvinaista, en muista sellaista meidän pihalta, kaikilla oli alkuperäiset isä ja äiti.
Ei ollut älypuhelimia, asiat sovittiin kasvotusten ja meillä ainakin lapset ja aikuiset viettivät paljon aikaa yhdessä kotipihalla ja meno oli hyvin avointa ja sosiaalista.
Taloyhtiömme vakituinen talonmies asui talossamme, tunti talot läpikotaisin ja piti paikat ja pihat kunnossa.
Mistä tahansa sai vitsailla ihan vapaasti, ei tarvinnut varoa sanoja tai pelätä syrjivänsä jotain, isovanhempien sota-ajan ongelmat olivat vielä "läsnä", joten elämä oli helppoa ja kevyttä, kun ei ollut oikeita ongelmia, eikä niitä tehty tyhjästä, kuten nykyään.
Joko tässä tuli tarpeeksi yhdelle kertaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienellä paikkakunnallakin saattoi olla oma kemppari, josta oli kiva käydä ostamassa meikkejä. Kempparin omistaja seisoi aina tiskin takana palvelemassa ja esitteli tai ojensi sieltä tavarat.
En keksi montaa asiaa, jotka nykyään olisivat erityisen paremmin. Varmaan terveyspalveluiden/lääkkeiden kehitys ja jotkut ihmisoikeudet jne. Asioiden hoitaminen hitaampaa ilman nettiä mutta sillä mentiin. Laskut piti käydä pankissa maksamassa, sitä en ehkä nykyään jaksaisi. Muuten kasarilla oli parempaa. Ei turhaa somea ja muuta kuraa, ilman älykännyköitä pärjättiin hyvin (olihan puhelinkopit ja kotona puhelin), oltiin tekemisissä oikeassa elämässä enemmän. Oli töitä, rahaa, uusi auto (ei mitään sähkömoskaa vaan Volvo 740 ilmastoinnilla!), viihdettä ajatellen paremmat elokuvat ja musiikit. Hitsi, olikos jossain laboratoriossa aikakone keksittynä? Voisin testata... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töistä sai enemmän palkkaa kuin työttömänä.
Kaikille olikin töitä, eikä juuri kotona istuskeltu.
Töissä oli myös kohtuulliset työolosuhteet, riitti kun teki yhden ihmisen työt ja järkevällä työtahdilla.
Melkein kaikki teki 8-16 työaikaa, en tuntenut ketään, kuka olisi ollut vaikka vuorotöissä.
Asunnon vuokra oli mukavan alhainen vaikka asunto oli hyvällä paikalla.
Parkkipaikkoja ei tarvinnut edes viivoilla merkitä, niitä oli pihalla yllin kyllin kaikille, jos kävi töissä, oli varaa pitää 2 tai 3 autoa, meidänkin duunariperheellä, jossa vain isä töissä, oli henkilö- ja pakettiauto erikseen.
Äiti oli tosiaan kotiäitinä, rahat riitti hyvin ja kaverin perheen työpaikalla käytiin 2 kertaa viikossa saunassa ja uima-altaassa, työpaikkaedut olivat tuolloin todella hyvät.
Polkupyöriäkään ei tarvinnut ikinä lukita, mitään ei varastettu tai rikottu, ei ollut n-sanoja.
Kulttuuri oli jossain määrin sovinistinen, toisaalta se tarkoitti sitä, että mies elättää perheen ja kantaa vastuun, eikä esimerkiksi mainittua kotiäitiyttä kyseenalaistettu.
Yksinhuoltajuus oli harvinaista, en muista sellaista meidän pihalta, kaikilla oli alkuperäiset isä ja äiti.
Ei ollut älypuhelimia, asiat sovittiin kasvotusten ja meillä ainakin lapset ja aikuiset viettivät paljon aikaa yhdessä kotipihalla ja meno oli hyvin avointa ja sosiaalista.
Taloyhtiömme vakituinen talonmies asui talossamme, tunti talot läpikotaisin ja piti paikat ja pihat kunnossa.
Mistä tahansa sai vitsailla ihan vapaasti, ei tarvinnut varoa sanoja tai pelätä syrjivänsä jotain, isovanhempien sota-ajan ongelmat olivat vielä "läsnä", joten elämä oli helppoa ja kevyttä, kun ei ollut oikeita ongelmia, eikä niitä tehty tyhjästä, kuten nykyään.
Joko tässä tuli tarpeeksi yhdelle kertaa...
Nuorille oli kyllä puolipäiväisiä tukitöitä.
Itsekin ollut pari vuotta 4h päivässä töissä kotipalvelussa siivoamassa vanhuksille. Meitä oli kaksi nuorta ja koetettiin johtavalta kodinhoitajalta saada muutosta, että voitaisiin tehdä kumpikin vuorotellen 8h, joka toinen viikko. Oltaisiin säästetty bussimatkakuluissa. Se ei sopinut vittuilevalle pomolle.
Pörsänmäellä taas kateltu liikaa tallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DXTR kirjoitti:
Pilkahti 1980-luvulle välillä valokin, vaikka kärsin alaikäisyydestä. Nimittäin Miami Vice 1984-1989.
Tuo sarja on pitkälti vastuussa siitä, että minusta tuli vitosen oppilaasta amerikanenglannin ammattilainen.
Heh, me taas pöllittiin veneitä Miami Vice tyyliin.
Kristuksen sanoma ilmestyy meille. Tämä on korvan kuulo, se korva ja korva, se lihan korva on pyhä. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli päättänyt puhua kaikki nämä sanat kansalle, hän näki suuren joukon. Sillä Kristuskin on kerran kärsinyt syntien edestä, vanhurskas väärämielisten edestä, viedäkseen meidät Jumalan tykö, kun hän lihassa kuolee.
Tuuli ja veden kohina ovat niinkuin paikan leveys: ei kukaan kulje läpi. Jos rakastat minua, pelastut.
Tämä on tapa, jolla maan ihmiset vaeltavat Jumalan valossa ja hänen armonsa edessä.
Tämä kuva kristillisestä elämästä on maailman kuuluisin - se on läpitunkeva taulukko asioista, kuten uusi maailma. Se on hyvä maailman silmissä. Tämä ei ole totta, mutta monet ihmiset kärsivät maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtokarkit olivat lasisissa purnukoissa kioskilla. Myyjä kauhoi niitä muoviseen pieneen pussiin, kun lapsi ilmoitti: viitosta markalla, kolmosta markalla jne. Lasipurkit oli siis numeroitu.
Muistaako joku "moonbootsit" :D sellaset isot talvikengät jotka piti jokaisella olla jossain vaiheessa :) ja sweet secrets-muovilelu, joka oli pieni rasia johon sai taitettua hahmon piiloon.
Koulujen joulujuhlat, silloin kun niissä sai vielä olla joulukuvaelmat, vieläkin muistaa laulujen sanat kun musiikin tunneilla harjoiteltiin.
Kaunokirjoitusvihko, sinne harjoiteltiin koukerokaunoa riveille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuttakoon palmut ihmisten eteen. Kun huomio on samassa tapahtumassa kuin adventtina: Jeesuksen saapumisessa Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Palmun nimeä kutsutaan palmuöljyksi, jotta Jeesuksen ihmiset kuolevat. Ja hän polttakoon ne polttouhrialtarilla ja alttarin kynttilänjalassa ympäriinsä. Suomalainen talo ja kirkko polttivat alttarin Jeesuksen kansalle. Tällä tavalla myös sinua siunataan, kuten sinua siunataan sanoilla "tosi, elävä, oikea vesi".
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Pilkahti 1980-luvulle välillä valokin, vaikka kärsin alaikäisyydestä. Nimittäin Miami Vice 1984-1989.
Tuo sarja on pitkälti vastuussa siitä, että minusta tuli vitosen oppilaasta amerikanenglannin ammattilainen.
Heh, me taas pöllittiin veneitä Miami Vice tyyliin.
Lauantai-illan ohjelmassa oli aina sauna, sen jälkeen joku Saksalaisdekkari, Dempsey & Makepeace ja illan päätteeksi Miami Vice :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Olin työharjoittelussa tuohon aikaan työvoimatoimistossa. Siellä oli tupakkahuone, jossa sauhuttelivat. Lättähattujunissa oli myös tupakkaosasto.
Ja pikajunissa vaunut erikseen tupakoijille. Tupakkavaunujen läpi piti yleensä kuitenkin kulkea ravintolavaunuun.
Minun nuoruudessani linja-autoissakin röyhyteltiin avoimesti... Itse olen perheestä, jossa isäni poltti sisällä, joten en tuota linja-autossa tapahtunutta tupakointia edes osannut ihmetellä.
Dallasin jälkeen tuli lähetyssaarnaaja
Basic-ohjelmointikurssi 1984, kahden hengen ryhmissä, vapaaehtoinen, eli siis kaksi aina yhdellä koneella. Joitakin ohjelmointitenttejä tehtiin kirjoittamalla koodi kynällä paperille, vähän myöhemmin Pascalia myös sekä Cobolia ja Fortrania toisella kurssilla.
Mechelnin kadulle tuli Pitsa Taksi n. 86. Tiettävästi paikalla on yhä pitsa
paikka. Kauppias on varmaan vaihtunut. Oltiin majan muutossa samalla kadulla ja huomasin tutun nimen,
Mitenhän tuon kanssa on? Ainakin Helsingin isoissa kirjakaupoissa on ollut myöhemmin paljon tarjontaa (etenkin ranskankielisen mutta suomennetun) sarjakuvan saralla. Ja jopa texwillereitäkin julkaistaan suomeksi kai enemmän kuin konsanaan kasarilla.