Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.

Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.

Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.

Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.

Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.

Radiossa soi biisejä, jotka eivät loppuneet ykskaks vaan se loppu oli feidattu. Eli kertosäettä laulettiin uudestaan ja uudestaan  ja samalla musiikki hiljeni ja häipyi jonnekin avaruuteen. Nyt tätä kuulee harvemmin uusissa biiseissä. Tuskin ollenkaan itse asiassa. Ennen muinoin feidaus oli hirveän yleistä. 

Rahaa haettiin pankin tiskiltä ja nostot kirjoitettiin kynällä pankkikirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.

Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.

Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.

Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.

Kaipaan myös niitä värillisiä sisustuksia 80-luvun autoista, erityisesti lämpimänsävyinen vaaleanruskea :)

Nyt autojen sisustukset ovat jo pitkään olleet vain masentavan synkkää mustaa. Vain erittäin kalliissa luksusautoissa saattaa näkyä jotain muutakin väriä sisustuspaneeleissa tai istuimissa :/

Koulussa laulettiin ja usein kaanonissa 80-luvulla. Opettaja halusi kappaleiksi: Asikkalan puiset rattaat, Sä kasvoit neito kaunoinen, Kuului laulu Enkelten, Heili Karjalasta, Tein minä pillin pajupuusta, Kalliolle kukkulalle, Suvivirsi, En etsi valtaa loistoa, mahdollisesti myös kansallisia lauluja, joululaulut jne. Monella oli soitin ja soittotunteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.

Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.

Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.

Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.

Kaipaan myös niitä värillisiä sisustuksia 80-luvun autoista, erityisesti lämpimänsävyinen vaaleanruskea :)

Nyt autojen sisustukset ovat jo pitkään olleet vain masentavan synkkää mustaa. Vain erittäin kalliissa luksusautoissa saattaa näkyä jotain muutakin väriä sisustuspaneeleissa tai istuimissa :/

Monella oli tuolloin myös erilaisia penkinpäällisiä autojensa etu- ja takapenkeissä, niillä sai uutta ilmettä. Oli mustavalkoista seeprakuosia, leijonakuosia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.

Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.

Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.

Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.

Kaipaan myös niitä värillisiä sisustuksia 80-luvun autoista, erityisesti lämpimänsävyinen vaaleanruskea :)

Nyt autojen sisustukset ovat jo pitkään olleet vain masentavan synkkää mustaa. Vain erittäin kalliissa luksusautoissa saattaa näkyä jotain muutakin väriä sisustuspaneeleissa tai istuimissa :/

Monella oli tuolloin myös erilaisia penkinpäällisiä autojensa etu- ja takapenkeissä, niillä sai uutta ilmettä. Oli mustavalkoista seeprakuosia, leijonakuosia jne.

Jep. Oranssi auto vaaleanruskealla sisustuksella. That's kasari for you.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan oransseja, vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja keltaisia autoja.

Autojen värimaailma oli kasarilla monipuolinen.

Ruskeat unohtuivat. Tummanruskeat ja vaaleanruskeat elikkä kai beiget autot.

Eikä mitään metallivärejä, vaan suoria perusvärejä.

Kaipaan myös niitä värillisiä sisustuksia 80-luvun autoista, erityisesti lämpimänsävyinen vaaleanruskea :)

Nyt autojen sisustukset ovat jo pitkään olleet vain masentavan synkkää mustaa. Vain erittäin kalliissa luksusautoissa saattaa näkyä jotain muutakin väriä sisustuspaneeleissa tai istuimissa :/

Monella oli tuolloin myös erilaisia penkinpäällisiä autojensa etu- ja takapenkeissä, niillä sai uutta ilmettä. Oli mustavalkoista seeprakuosia, leijonakuosia jne.

Nyt ei voi penkinpäällisiä, ainakaan ihan minkälaisia vaan laittaa penkkeihin asennettujen sivuturvatyynyjen takia.

Olliver Hawk ajoi erään välitunnin aikana autollaan meidän yläasteen pihaan ja jakoi lippuja ehkä parille kymmenelle ensimmäiselle/nopeimmalle. Samana iltana sitten menimme nuorisoseuran talolle seuraamaan hänen hypnoosishowtaan. Luokkakaveri pääsi lavalle hypnotisoiduksi... olipahan esitys.

Pääsylippukin on vielä tallella. Ja lipussa tosiaan lukee Olliver Hawk, kahdella ällällä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipä haettiin erikseen leipäkaupasta/leipomosta.

Kyllä kaupoissa leipää oli yllin kyllin. Helsingissä kyllä lisäksi oli esimerkiksi Elannon pullapuoteja joista sai myös irtokeipää.

Takaisin pullapuodit!!!

Rahaa sai vain pankista tai postista. Siellä piti käydä keskellä päivää vaikka olisi ollut koulua tai töitä. Jonot oli pitkiä kun samalla kaikki eläkeläiset oli hakemassa eläkkeitään ja vaihtoivat samalla koko kuukauden kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.

Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)

Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.

Äitini tapasi sanoa, ettei häntä vedä mikään itäblokin suuntaan ja että näkee sitä kurjuutta täälläkin.

Toisaalta mutsi olisi halunnut ilmoittaa minut Helsingin venäläiseen kouluun, mutta se jäi siihen, kun faija sanoi, ettei hänen pojastaan (minusta siis) "kasvateta ryssää."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipä haettiin erikseen leipäkaupasta/leipomosta.

Kyllä kaupoissa leipää oli yllin kyllin. Helsingissä kyllä lisäksi oli esimerkiksi Elannon pullapuoteja joista sai myös irtokeipää.

Takaisin pullapuodit!!!

Meidän pienellä paikkakunnalla oli ihana pieni pullapuoti linja-autoasemalla, eli juuri siellä mistä koululaisten linja-autokyydit lähtivät ja mihin ne tulivat.

Joskus oli ihan pakko ostaa sieltä joku ihana pulla kotimatkalle mussutettavaksi.

Kasariluvulta on monia haikeitakin muistoja, mutta yksi asia oli silloin erityisen vaikeasti pielessä; olin alaikäinen eli vailla oikeuksia.

pulkka mukaan ja läheiselle lumiselle kummulle. tai pojilla oli minarit eli minisukset jalassa . rakennettiin pikkuhyppyreitä laskettiin niiltä. tai pojat laski ite menin vaan pulkalla. lapsia oli paljon pihapiirissä ja kaikilla oli reilu meininki. ketään ei niissä leikeissä kiusattu. Elin lapsuutta kasarilla.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.

Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.

Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.

Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.

Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.

Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.

Tämä kuvaus olisi voinut olla ihan hyvin myös 70-luvulta. Onko jotain tyypillistä 80-lukua, jonka haluaisit kertoa?

Oli köyhiä, tavallisia ja varakkaita perheitä. Kaikki elivät tulojensa mukaan ja se oli täysin luonnollista. Vain köyhät kävivät kirpputorilla ja sossun rahalla eläminen oli hiukan noloa.

Suurin osa oli ihan tavallisia työssäkäyviä perheitä, jotka asuivat vuokralla tai suurimmaksi osaksi kerostalo-osakkeessa, jota maksettiin minkä koroilta pystyttiin. Töitä kyllä riitti. Palkkaa tuli tehtävän mukaan

Varakkaat asuivat omakotitaloissa ja matkustivat lomalla etelään tai talvella Keski-Eurooppaan laskettelemaan.

Keskiluokka enimmäkseen vain unelmoi matkustelusta. Köyhät eivät edes sitä. Silti oltiin tyytyväisiä jos lomalla pääsi sähköttömälle kesämökille.

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.

Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.

Olin työharjoittelussa tuohon aikaan työvoimatoimistossa. Siellä oli tupakkahuone, jossa sauhuttelivat. Lättähattujunissa oli myös tupakkaosasto.

-80 luvulla pääsääntöisesti vitutti