Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Ne kauheet satiinipuserot, kirkkaat oksettavat värit, paksut kulmakarvat naisilla jotka näytti miehiltä, olkatoppaukset yläosissa, rumat poikatukkapermikset, muoviset korvakorut, asunnot rumia, huonekalut rumia, musiikki kamalaa kiljumista sähkörumpuhirvityksineen ym ym. Voin pahoin monta vuotta kaiken tuon vuoksi kunnes alkoi puhaltaa 90-luvun raikkaat merituulet kaikessa elämä alkoi hymyillä.

Sähkörummut 😂  kyllä ihan akustiset rummut jytisi. 

Vierailija kirjoitti:

Huonekaluja uusittiin harvoin, samat huonekalut olivat kodeissa vuodesta toiseen. Ei menty muodin mukaan mikä milloinkin in. Huonekalut olivat silloin laadukkaita ja kestäviä.

Jos uutta tarvitsi, meni huonekaluliikkeeseen katselemaan ja tuotteen sai viedä kotiin samantien. Isotkin kirjahyllyt tai sängyt löytyi heti firmojen varastosta ja samasta tuotteesta oli eri värejä, valikoima oli todella monipuolinen. Kuljetuskin oli yleensä ilmainen. Mainoksissa "kaikki tuotteet heti mukaan" oli ylpeydenaihe ja itsestäänselvyyskin. 

Seuraavilla vuosikymmenillä firmat yhtäkkiä luopuivat kokonaan omista varastoista ja lähes kaikki muuttui 5-12 viikkoa tilaustuotteiksi ja kuljetus maksulliseksi.

Oon kasarin kasvatti vm-71. Vieläkään en oo hurahtanut huonekaluja vaihtamaan muodin mukana. Ei kuitenkaan tarkoita etteikö ole hienoja ja laadukkaita. Samoin äitini, ostaa huonekaluja tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Toi huonekalu juttukin. Porukoilla on 70 luvulla ostetut kirjahylly, sohvapöytä, sänky ja 2 lipastos edelleen käytössä. En muista että sisustusta olisi ikinä muutettu 1970-2001.

Ja olihan toi kun joku puhu kauppojen valikoimasta. En muista 80 luvulla että kotona olisi ikinä ollut muita hedelmiä kuin omena ja banaani.  Ruokana oli älyttömän usein perunaa / ruskea liha kastike.  Missä ei lihaa juuri ollut. 

Meidät ruokittiin hyvin. Lihasta ja hedelmistä ei ollut puutetta sen enempää ku leikkeleistä, juustosta, leivästä ym. Ihan työläisiä molemmat vanhemmat olivat. Omakotitalossa asuttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelin. Se oli harmaa Ericsson. Se oli seinässä kiinni. Siinä oli metrin pituinen johto. Et ikinä tiennyt kuka soittaa ennen kuin vastasit. Kun soitit, numero valittiin kiekosta. V***tti jos numerosarjan lopussa veivasit väärin. Piti aloittaa kiekon vääntäminen alusta. 1988 läksin kotoa opiskelemaan. Ostin opiskelijakämppään näppäinpuhelimen. Se oli hieno - ihan niin kuin Dallasissa.

Mummolassa oli luonnonvalkoinen kiekkopuhelin pöydällä. Meillä oli näppäinpuhelin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaanpuhelut soitettiin lankapuhelimesta laittamalla numeron eteen joku numero. Oli muutama eri vaihtoehto ja ne kaikki olivat vähän eri hintaisia. Tarkan markan aikaan oli hyvä olla tietoinen, millä alkunumerolla Suomesta oli halvinta soittaa muihin maihin.

Klo 18 alkaen puhelut oli halvempia soittaa ainakin kotimaahan.