Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.
Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko.
Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.
Ja tätä sovellettiin aivan pikkulapsiinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että tuolloin samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät voineet tulla kaapista ulos, elämä oli heille rankkaa ja kävivät jopa hoidoissa parantuakseen tästä ja lopulta päätyivät päättämään päivänsä. Todella traagista ja surullista. :( Oliko sitten 1980-luvun synkkä puoli.
Tunsin 80-luvulla lesboparin joka ainakaan ei peitellyt asiaa keneltäkään ja oli paljonkin homoja tutuntuttuja. Mutta oli varmaan yleisempää noin päin.
Taiteilija- ym. piireissä oli vähän eri meno kuin Alastaron nakkikioskilla myös kasarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa oli!
Pankista tyrkytettiin lainaa ihan muuten vaan mihin tahansa mielihaluun.
Tarvittiin korkeintaan joku tutuntuttu takaajaksi. Yleensä työssäkäyvältä ei kysytty sitäkään.Enemmän minua hirvittää tämä nykyinen rahapolitiikka, jossa Euroopan keskuspankki luo rahaa tyhjästä ja ostaa valtioiden obligaatioita markkinoilta. Talletuskorot on painettu nollaan ja lainoja saa olemattoman pienellä korolla. Pankit eivät voi tehdä normaalia tulosta korkoeroilla, vaan niiden pitää keksiä erilaisia palvelusmaksuja asiakkailleen.
Voi pankkiparat! Miten ne nyt pärjäävät tässä rahapolitiikassa?
Muistan kun olin kapakassa kaverin kanssa,olisko ollut v.80-82 ja joku poika selitti kuinka tulevaisuudessa voidaan katsella leffoja kuin silmälaseilla. Kylläpä nauratti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.
Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko.
Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.
Heikkolahjaisimmat opettajat kiusasivat kiusattua vielä lisää esim. nolaamalla koko luokan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.
Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko.
Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.
Heikkolahjaisimmat opettajat kiusasivat kiusattua vielä lisää esim. nolaamalla koko luokan edessä.
Tämä oli ikävä kyllä totta ja opettajiahan ei valvonut kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin kapakassa kaverin kanssa,olisko ollut v.80-82 ja joku poika selitti kuinka tulevaisuudessa voidaan katsella leffoja kuin silmälaseilla. Kylläpä nauratti.
VR- / 3D -lasit...
Nissanillakin ollut jo vuonna 1983 koeauto, jossa on tämän päivän teknologiaa, vaikka päällisin puolin näyttää melkein tavalliselta 1982-86 Sunnylta.
https://hilavitkutin.com/2020/09/01/nissan-nrv-ii-futuristinen-visio-vu…
Kosketusnäyttö, gps -navigaattori, puheohjaus, adaptiivinen vakkari, abs-jarrut, sadetunnistin pyyhkijöille, automaattiajovalot hämärätunnistimella, ja mitä kaikkea liekään lisäksi, vuonna 1983!
Olisiko ehkä naurattanut silloin, että "tuommoisia ei milloinkaan tarvita autoissa!" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että tuolloin samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät voineet tulla kaapista ulos, elämä oli heille rankkaa ja kävivät jopa hoidoissa parantuakseen tästä ja lopulta päätyivät päättämään päivänsä. Todella traagista ja surullista. :( Oliko sitten 1980-luvun synkkä puoli.
Tunsin 80-luvulla lesboparin joka ainakaan ei peitellyt asiaa keneltäkään ja oli paljonkin homoja tutuntuttuja. Mutta oli varmaan yleisempää noin päin.
Taiteilija- ym. piireissä oli vähän eri meno kuin Alastaron nakkikioskilla myös kasarilla.
Missä Alastarolla oli nakkikioski?
Silloin monissa ruokaravintoloissa ajateltiin, että laktoositonta ruokaa tilaava ei tarvitse ruoasta lainkaan kaloreita ja että kasvisateriankin tilaajalle riittää pelkät salaatinlehdet, tomaatti ja kurkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin naisten kengänkoko oli 40. Pitkälle ja hoikalle ei ollut vaatteita eikä kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Oli turvallista. Lapsena leikittiin paljon ulkona, juostiin lähimetsissä ja uitiin rannoilla. Kuunneltiin musaa korvalappustereoista, katsottiin telkkaa. Perheen kanssa tehtiin kesäreissuja kotimaassa ja ulkomailla. Mentiin laivalla Ruotsiin ja sieltä autolla Keski-Eurooppaan, tai lennettiin Kreikkaan tai Italiaan.
Hyviä muistoja on.
Mutta toisaalta myös vanhemmat ei ehkä nähneet kunnolla riskejä siellä, missä olisi pitänyt. Me asuttiin ison kaupungin keskustassa. Leikkiessämme pienenä pihalla äiti varoitteli, että koskaan kenenkään autoon ei sitten saanut mennä, ja piti juosta pois jos joku tuntematon setä tuli puhumaan. Avaimet kaulassa sitten näillä ohjeilla saatiin vapaasti leikkiä pihalla ja muissakin pihoissa ja puistoissa ko. kaupunginosassa, 7-vuotiaasta alkaen. Joskus solmittiin uusia tuttavuuksia siinä samalla, mentiin jonkun kaverin kotiin jne. Illan pimettyä juostiin sitten omiin koteihin (ei ollut kotiintuloaikaa).
Kerran viedessäni illalla ala-asteikäisenä roskia pihamme roskakatokseen roska-astiasta nousi kannen avattuani pultsari-äijä, joka oli siellä nukkumassa. Vähänkö pelästyin... onneksi hän oli "harmiton", ja jäi sinne uniaan jatkamaan kun suljin kannen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että ylipainoisia ihmisiä ei vain ollut, tai ainakin niillä harvoilla oli jokin hyssytelty SYY joka katsottiin lihavuuden aiheuttajaksi. Muistan, että meidän isossa taloyhtiössä ei ollut yhtään lihavaa, kunnes yhden tosi upean kaunottaren unelma-avioliitto meni mäsäksi, kun saivat hieman poikkeavan lapsen. Tästä ex-kaunokaisesta sitten kuiskuteltiin, kun lihoi aivan tunnistamattomaksi miehensä lähdettyä.
;Tästä tuli mieleen oma taloyhtiö ja se, miten pulleita esiteini-ikäisiä haukuttiin lihaviksi pihapiirin muiden lasten toimesta. Siitä sitten kaverin kanssa laihdutuskuurille, mikä meni siten, ettei klo 18:00 jälkeen enää syöty mitään. Tätä "ei saa syödä klo 18:00 jälkeen" -dieettiä kutsutaan nykyään pätkäpaastoksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että tuolloin samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät voineet tulla kaapista ulos, elämä oli heille rankkaa ja kävivät jopa hoidoissa parantuakseen tästä ja lopulta päätyivät päättämään päivänsä. Todella traagista ja surullista. :( Oliko sitten 1980-luvun synkkä puoli.
Tunsin 80-luvulla lesboparin joka ainakaan ei peitellyt asiaa keneltäkään ja oli paljonkin homoja tutuntuttuja. Mutta oli varmaan yleisempää noin päin.
Taiteilija- ym. piireissä oli vähän eri meno kuin Alastaron nakkikioskilla myös kasarilla.
Missä Alastarolla oli nakkikioski?
Ei hajuakaan eikä mitään tarvetta ottaa selvää.
-Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.
Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko.
Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.
Heikkolahjaisimmat opettajat kiusasivat kiusattua vielä lisää esim. nolaamalla koko luokan edessä.
Siis tuostahan koulukiusaaminen juuri usein alkaa. Kiusaajat osaavat lukea kenestä opettajat eivät pidä, tajuavat että tuota ei kukaan tule puolustamaan. Opettaja käytöksellään osoittaa uhrin, ja kiusaajat käyvät toimeen.
Olivathan ne kasarin opit nuorelle vähän erilaisia. Haukku ei haavaa tee! Ei saanut valittaa, uhriutua jos haukuttiin, kuului ratkaista tilanne itse. On siinä viisauttakin. Ei ole mielestäni pohjimmiltaan viisasta opettaa nuorta uhriutumaan. Englannin tunnilla opetettiin silloin tiukasti brittienglantia, ei mitään jenkkifraaseja. Opettajat olivat hyvin brittimielisiä. Jos sanoit "truck", niin opettaja sanoi että väärin! , pardon sir, se on lorry! Nykyään jenkkienglanti on valtavirtaa, paljolti netin ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että tuolloin samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät voineet tulla kaapista ulos, elämä oli heille rankkaa ja kävivät jopa hoidoissa parantuakseen tästä ja lopulta päätyivät päättämään päivänsä. Todella traagista ja surullista. :( Oliko sitten 1980-luvun synkkä puoli.
Tunsin 80-luvulla lesboparin joka ainakaan ei peitellyt asiaa keneltäkään ja oli paljonkin homoja tutuntuttuja. Mutta oli varmaan yleisempää noin päin.
Taiteilija- ym. piireissä oli vähän eri meno kuin Alastaron nakkikioskilla myös kasarilla.
Missä Alastarolla oli nakkikioski?
Ei hajuakaan eikä mitään tarvetta ottaa selvää.
-Sama
Alastaro on nykyisin osa Loimaata, joten se voisi olla vaikka Virttaan Pikku Kievari:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.
Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko.
Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.
Ei ne ihan väärässä olleet. Nykyään opettajat ylisuojelevat, ja mitä tapahtuu kun alkaa työelämä, jossa kukaan ei suojelekaan vaan pitää ihan itse pitää puolensa. Siis ei tietysti missään väkivaltajutuissa ole ok antaa lasten selvittää itse riitojaan, mutta nyt uhriudutaan kun kaikki ei mene kuten itse haluaa, ja sitten eläkkeelle alle 30 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä leipää sai ihan normi kaupasta??? Joku muistaa pikkasen omiaan 😂
Minä 80-luvulla opiskelijana asuin opiskelija-asunnossa, jossa ihan lähellä oli leipomo. Siellä myytiin samana päivänä leivotut halvalla ennen sulkemisaikaa. Sieltä minä leipäni ostin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjeenvaihtokavereita etsittiin lehtien (esim. Koululainen) kirjeenvaihtokaveripalstalta. Niitä tuntui olleen melkein kaikilla. Itsekin kirjoittelin monta vuotta jossain itäisessä Suomessa asuneen Simon kanssa. Vuosittain aina vaihdettiin koulukuvatkin. Ilmoituksissa oli usein, että kuva ois kiva. Jossain vaiheessa niissä alkoi näkyä myös "läskit ja rillipäät älkää vaivautuko"
Mulla oli yksi suomalainen kirjekaveri, mutta sen lisäksi monta ulkomaalaista, mm. Etelä-Koreasta, Norjasta, Itävallasta ja Belgiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuttiin koulussa pulpettiriveissä ja opettaja oikeasti opetti. Oli opiskelurauha luokassa. Tarkkaavaisuushäiriöisille oli oma luokka. Osattiin lukea ja laskea peruskoulun jälkeen. Hiihdettiin ja luisteltiin. Ulkoiltiin enemmän.
Ja kiusattiin todella paljon ja tapeltiin. Ja mikä tärkeintä: opettajat pitivät sitä kiusattujen itsensä syynä, mitäs eivät osanneet pitää puoliaan. Ei kannata nuoret liikaa uskoa näitä höpöjuttuja mitä tässä ketjussa muistellaan: kasari oli osin aika kovaa ja raakaa aikaa henkisesti monelle. Väkisinmakaaminen avioliitossakin oli laillista, ei siis syytteenalainen teko.
Tuo on muuten totta että opettajat pitivät kiusaamista kiusattujen omana syynä. Senaikaiset opettajat, sikäli kuin heitä on vielä elossa, ajattelevat niin edelleen. Olen miettinyt kuuluiko se näkemys opettajankoulutukseen.
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.
Heikkolahjaisimmat opettajat kiusasivat kiusattua vielä lisää esim. nolaamalla koko luokan edessä.
Siis tuostahan koulukiusaaminen juuri usein alkaa. Kiusaajat osaavat lukea kenestä opettajat eivät pidä, tajuavat että tuota ei kukaan tule puolustamaan. Opettaja käytöksellään osoittaa uhrin, ja kiusaajat käyvät toimeen.
Olivathan ne kasarin opit nuorelle vähän erilaisia. Haukku ei haavaa tee! Ei saanut valittaa, uhriutua jos haukuttiin, kuului ratkaista tilanne itse. On siinä viisauttakin. Ei ole mielestäni pohjimmiltaan viisasta opettaa nuorta uhriutumaan. Englannin tunnilla opetettiin silloin tiukasti brittienglantia, ei mitään jenkkifraaseja. Opettajat olivat hyvin brittimielisiä. Jos sanoit "truck", niin opettaja sanoi että väärin! , pardon sir, se on lorry! Nykyään jenkkienglanti on valtavirtaa, paljolti netin ansiosta.
Niin, meille opetettiin sellaistan englantia, jota puhuu korkeintaan joku Jeeves tai kuninkaalliset virallisissa tilaisuuksissa, mutta harva tavallinen Britti puhuu sillä tavalla "posh English" -tyylillä.
Minusta tuntuu, että monet 80-luvun Amerikkalaiset tv-sarjat opettivat mulle ihan jonkunverran Englantia, esim. Ritari Ässä, MacGyver, jne. :D
Paljon tuli katsottua silloin Saksalaisiakin tv-sarjoja, Derrick, Kettu, Kahden Keikka, Vuoristosairaala, joten niistäkin tarttui joku sana päähän, tosin en kyllä osaa edelleenkään Saksaa niin paljon, että pystyisin keskustelemaan millään lailla. Saksalaisten verkkokauppojen kanssa olen Englantia käyttänyt.
Kiusaamisesta, se kun on niin matalamielistä touhua, niin eikö "takaisin antaminen" ole pikemminkin epätoivottavaa, kiusaajan tasolle laskeutumista, mistä useimmiten seuraa vaan syöksykierre alaspäin...
Sen ajan opettajista osa oli saanut oppinsa joskus sodan jälkeen, eli kovina aikoina ja näkemykset oli sen mukaiset. Silloin kiusatuksi joutuminen katsottiin heikkoudeksi. Piti pärjätä omillaan, oli näkemys.