Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Korvalappustereot muistui tästä ketjusta mieleen- mikä termi. Eli siis soitin kuulokkeilla, jos joku ei tiedä. Kuuntelin niistä Billy Oceania ja haaveilin pojista. 80-luvulla ei paapottu lapsia, ajoin pyörällä kesät talvet koulubussille 2,5 km, josta bussilla kouluun 25km. Ylä-aste ja lukio. Meillä oli tili kirjakaupassa, josta ostettiin lukion kirjat- ostelin "salaa" kaikenlaista sille tilille. Ensimmäinen kesätyö r-kioskilla 14-vuotiaana. Yksin vein rahalippaan pankin yösäilöön pyörällä. Äiti vei kampaajalle ja Yves Rocher kosmetologille kaupunkiin ja käytiin syömässä jätski-annokset Fazerin kahvilassa. Vanhojenpäiväkampaus maksoi 150 markkaa ja kaikki oli muutenkin jotenkin kallista. Telkasta tuli Kova laki, sitä katsoin aina. Meilläkin poltettiin tupakkaa sisällä, sitä pidettiin ihan normaalina siihen aikaan. Kesälomia vietettiin asuntovaunulla Suomessa ja Ruotsissa ja Norjassa käytiin kerran, koskaan ei käyty millään etelänlomalla. Itse lähdin kaverin kanssa ekalle lomalle ABI-kevään jälkeen Rhodokselle. Äiti oli kauhuissaan. Eka poikaystävä teki katoamistemppuja, ja odottelin aina puhelisoittoja kotona lankapuhelimen ääressä. Löysin ekan poikaystävän Lohjan tanhuhovista, joka oli tunnettu disco siihen aikaan. Jos tarvittiin joku hieno mekko, lähdettin kaupunkiin Stockmannille ostoksille. Juhliin ostettiin aina joku uusi mekko ja käytiin kampaajalla. Ekat permiskiharat mulla oli yo-juhlien aikoihin ja yo-mekossa oli olkatoppaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun täällä silmät kirkkaana muistellaan, ettei ollut yhteiskuntaluokkia. Täyttä puppua. 80-luku oli pinnallinen rahanpalvontavuosikymmen, jolloin juppikulttuuri oli voimissaan ja merkkitavara, merkkivaatteet ja kulutusjuhlat antoivat koko vuosikymmenelle leiman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oli valkoihoisia suomalaisia.
Niin. Se yhteiskunnan muutoksen määrä, minkä me 70-luvun alussa syntyneet X-polviset oleme kokeneet, on huimaava. Isäni ei kokenut lähellekään yhtä paljon muutosta, yhteiskunta pyöri koko hänen työikänsä ajan suunnilleen samoilla arvoilla. Suunnilleen ainoa hänen kokemansa suuri muutos oli muutto maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Meidän aikana kaikki on kääntynyt päälaelleen suunnilleen.
Sosialismi kuollut, kristinusko kuollut, kansan ihonväri vaihtunut, Neuvostoliitto kaatunut, oma valuutta kuollut, internet syntynyt, face-to-face palvelut kadonneet, autoilu mennyt muodista, kouluttamattomuudesta tullut negatiivinen asia, kansallismielisyydestä putinismia, jne, jne
Olo on kuin vieraalla planeetalla. Elämme dadaismissa. Voisi alkaa vaikka kävellä käsillään, se olisi yhtä totta kuin kävely jaloillaan. Ei mitään väliä, mikään ei ole totta. Ei yhtään mikään.
80-luvulla kukaan kansallismielisenä itseään pitävä ei olisi kumarrellut itään eikä palvonut itänaapuriin johtajaa kuten nyt.
Silloin oli nimitys niille, jotka niin teki eikä se ollut erityisen mairitteleva.
Oli maitokauppa, lihakauppa, siirtomaatavarakauppa. Maitoa sai marketeista litran muovipusseissa. Ostoskuitteja kerättiin ja kaupasta saatiin hyvitystä. Oli puhelinkioskeja jotka toimivat kolikoilla. Muovikassit olivat ilmaisia ja niistä tehtiin mattoja. Laskut mentiin maksamaan pankin tiskille. Oli siis pankkikonttoreita. Samassa ostarissa saattoi olla neljän pankin konttorit.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun täällä silmät kirkkaana muistellaan, ettei ollut yhteiskuntaluokkia. Täyttä puppua. 80-luku oli pinnallinen rahanpalvontavuosikymmen, jolloin juppikulttuuri oli voimissaan ja merkkitavara, merkkivaatteet ja kulutusjuhlat antoivat koko vuosikymmenelle leiman.
Loppupuoli oli, alkupuoli oli vielä sitä wanhaa Suomea enempi. Kulutusjuhlat alkoivat siinä 1986 kun markkinat vapautuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun täällä silmät kirkkaana muistellaan, ettei ollut yhteiskuntaluokkia. Täyttä puppua. 80-luku oli pinnallinen rahanpalvontavuosikymmen, jolloin juppikulttuuri oli voimissaan ja merkkitavara, merkkivaatteet ja kulutusjuhlat antoivat koko vuosikymmenelle leiman.
Oli kenelle oli.
Itselläni ei tullut sellaista kokemusta parin sadan oppilaan maalaiskoulussa(yläaste).
Historian/äidinkielen/yhteiskuntaopin opettajanikin sanoi usein, että luokkamme oppilaiden ulkonäöstä/pukeutumisesta ei voi päätellä vanhempiemme yhteiskunnallista asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Muistan yhden tapauksen vuodelta 1987, kun ä-lomalla oleva työkaveri tuli miehensä
kanssa näyttämään vauvaa (6 kk), niin siinä toimiston kahvipöydässä istuttiin ja kaikki
veti tupakkaa, myös vauvan vanhemmat. Nyt tuntuisi tosi roisilta nähdä nuori äiti
lapsi sylissä, rööki hampaissa ja isukki siinä vieressä samoin rööki hampaissa.
Kyllä tässä tupakka-asiassa on kehitys mennyt todella parempaan suuntaan, se on hyvä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oli valkoihoisia suomalaisia.
Niin. Se yhteiskunnan muutoksen määrä, minkä me 70-luvun alussa syntyneet X-polviset oleme kokeneet, on huimaava. Isäni ei kokenut lähellekään yhtä paljon muutosta, yhteiskunta pyöri koko hänen työikänsä ajan suunnilleen samoilla arvoilla. Suunnilleen ainoa hänen kokemansa suuri muutos oli muutto maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Meidän aikana kaikki on kääntynyt päälaelleen suunnilleen.
Sosialismi kuollut, kristinusko kuollut, kansan ihonväri vaihtunut, Neuvostoliitto kaatunut, oma valuutta kuollut, internet syntynyt, face-to-face palvelut kadonneet, autoilu mennyt muodista, kouluttamattomuudesta tullut negatiivinen asia, kansallismielisyydestä putinismia, jne, jne
Olo on kuin vieraalla planeetalla. Elämme dadaismissa. Voisi alkaa vaikka kävellä käsillään, se olisi yhtä totta kuin kävely jaloillaan. Ei mitään väliä, mikään ei ole totta. Ei yhtään mikään.
80-luvulla kukaan kansallismielisenä itseään pitävä ei olisi kumarrellut itään eikä palvonut itänaapuriin johtajaa kuten nyt.Silloin oli nimitys niille, jotka niin teki eikä se ollut erityisen mairitteleva.
No juu, kasarilla vasemmisto hoiti venäjämielisyyden tontin niin suvereenisti, että loput olivat lähinnä hiljaa pelosta leimautua oikeistolaiseksi. Siitä syntyi ilmapiiri, jossain määrin ehkä illuusiokin, että Venäjä oli neutraali asia. Sen ilmapiirin me kasarin nuoret omaksuimme. Nykyään olla Venäjän suhteen lähinnä paranoideja, se tuntuu vieraalta. Rys säviha koko eräänlaisen uudelleen syntymisen 90-luvulla, ihmiset ilmeisesti kokivat että nyt saa taas sanoa, ei tarvitse pelätä. Sen pelon korvasikin nopeasti sitten uusi pelko. Sai sanoa rys sä, mutta ei enää nee keri.
Oluet oli lasipulloissa, ei ollut tölkki olutta.
Kyllä oli painavaa kannettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin juttu omalla kasarillani oli se, kun peruskoulun päättäjäisten jälkeen lähdin parhaan kaverini kanssa 3 viikon kielimatkalle Englantiin, Eastbourneen. Olimme molemmat 15-vuotiaita. Vaikka reissu oli kielikoulun (EF) järjestämä ja siellä asuttiin perheissä, se oli käytännössä kahden teinin remuloma, jota ei kukaan valvonut mitenkään. Siinä tuli ensikosketus niin paikallisiin poikiin kuin K18-diskoihinkin. Ovella poke saattoi kysyä minkä ikäinen olet ja kun sanoi 18, enintään saattoi kysyä minä vuonna olet syntynyt ja sitten vaan sisälle. Se 3 viikkoinen oli teinielämäni parasta aikaa, se vapaus ja suuren maailman tunnelma. Maailma Suomessa ja Englannissa oli kovin erilainen 1985 ja me tietenkin otimme siitä kaiken mahdollisen irti. Se kesäromanssikin ihanan brittipojan kanssa tuli koettua. Ja ne kaipuun kirjeet reissun jälkeen ;D
Olin Alkossa töissä 80-luvulla. Meidän oli käsketty kysyä, mihin tarkoitukseen juomat tulevat. Ei saanut ihan määrättömiä määriä. Kirkasta viinaa max 4 pulloa ja siihen aikaan ei ollut olemassakaan mitään litran pulloja. Yksi mies tuli kerran soutaen jostain saaresta, oikein näytti känsäisiä käsiään ja pyysi korillisen sorbusta. Mun piti hakea johtaja selvittelemään tätä keissiä, itse en voinut myydä. Muistan miten purin hammastani, etten olisi nauranut ääneen, kun tämä mies selitti tätä soutumatkaansa seuraavaksi alkon johtajalle. Sai sorbuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
Sunnuntaisin oli hiljaista kylillä, oli sellainen pysähtynyt, rauhallinen tunnelma, jonka vieläkin muistan. Karkkia sai sunnuntaisin vain kioskeilta. Kioskeilta ostettiinkin karkkia usein, koska irttarivalikoimat olivat niin hyvät. Irttareita ei kaupoissa tuolloin ollut.
Telkkaria katsottiin lähinnä iltaisin. Koulussa oli perussuomiruokia kuten karjalanpaistia, hernekeittoa, jne, ja vihannekset aina porkkanaraastetta. Mitään salaatinkastikkeita ei ollut. Ruuissa oli rusinoita ja kurpitsanpaloja. Koulussa oli joka talvi hiihtokilpailuja, jotka samat oppilaat aina voitti ja joiden päätteeksi oli kaikkien pakko juoda kuumaa mehua, jota inhosin.
Tiimarista sai ihania hajukumeja, kyniä, tarroja, viivoittimia yms, söpöissä pastellisävyissä. Hajukumeja vaihdeltiin ja saatiin draamaa aikaiseksi kun tajusi jälkeenpäin että toinen olikin saanut sulta paremman kumin ja oma häneltä saamasi ei ollutkaan yhtä hyvä :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
Jep. Ne lopetti kai lähinnä se että tekijät kuolivat. Vielä 70-luvulla Stadissa oli paljon niitä asunnottomia alkoholisoituneita sotaveteraaneja. Niille perustettiin ihan oma paikkakin, Liekkihotelli Lepakko. Niissä piireissä puukko heilui. Hakaniemi-Kruununhaka sillan alustaa kutsuttiin Pilarisaliksi .- siitä on kirjoitettu ihan kirjakin -. kun heitä kokoontui siellä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun täällä silmät kirkkaana muistellaan, ettei ollut yhteiskuntaluokkia. Täyttä puppua. 80-luku oli pinnallinen rahanpalvontavuosikymmen, jolloin juppikulttuuri oli voimissaan ja merkkitavara, merkkivaatteet ja kulutusjuhlat antoivat koko vuosikymmenelle leiman.
1980-luku oli vielä aikaa ilman nykyistä täydellistä netillä luotua yhtenäiskulttuuria. Silloin oli jonkun maailman varsin toisenlainen kuin omasi, mutta aivan yhtä todellinen.
Ihana ketju kirjoitti:
Olin Alkossa töissä 80-luvulla. Meidän oli käsketty kysyä, mihin tarkoitukseen juomat tulevat. Ei saanut ihan määrättömiä määriä. Kirkasta viinaa max 4 pulloa ja siihen aikaan ei ollut olemassakaan mitään litran pulloja. Yksi mies tuli kerran soutaen jostain saaresta, oikein näytti känsäisiä käsiään ja pyysi korillisen sorbusta. Mun piti hakea johtaja selvittelemään tätä keissiä, itse en voinut myydä. Muistan miten purin hammastani, etten olisi nauranut ääneen, kun tämä mies selitti tätä soutumatkaansa seuraavaksi alkon johtajalle. Sai sorbuksensa.
Pankki on nykyään kuin Alko kasarilla.
Talletin pari tonnia käteistä tililleni, niin virkailija sanoi että mulla ei ole valtuuksia auktorisoida tällaisten summien talletusta, ja poistui pariksi minuutiksi hakemaan salasanavaltuutuksen pomolta. Pankin johtajan täytyi kirjoittaa salasanat virkailijan läppäriin, että saatiin se pari donaa mun tilille.
Kasarilla pankkivirkailijan silmä ei olisi värähtänyt viiden tonnin talletuksesta, ja tuskin edes henkilöllyyspapereita olisi kysytty, kyseessähän oli talletus eikä otto.
Pankki on uusi Alko.
Lankapuhelimet,tavoitettavissa oli vain jos oli kotona vastaamassa puhelimeen.
Mulle tuli jostain syystä mieleen ensimmäisenä ne avainremmit, jotka muistutti silloisten lankapuhelinten sitä kiharaista johtoa :D
Niitä sitten oli kaikilla neonvärisiä, minäkin sain sellaisen, vaikka yleensä en saanut mitään uutta tai "turhaa".
:)
Sitten käytiin kavereiden kanssa kioskilta ostamassa purkkaa, joissa oli keräilykorteissa poptähtien kuvia. Se fiilis, kun sai jonkin uuden kortin!
(Olen ollut 10v. 80-luvun puolivälissä.)
OIen pääasiassa 90-luvun lapsi, syntynyt 80-luvun alkupuolella. Mutta ei silloin 80-90-lukujen taitteessa ja 90-luvun alussa mietitty pätkääkään mitään yhteiskuntaluokkia, olen vasta aikuisena käsittänyt että jonkun kaverin perhe oli ihan eri yhteiskuntaluokkaa kuin me, tyyliin isä pankinjohtaja ja mulla täysin duunarivanhemmat.