Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
Jep. Ne lopetti kai lähinnä se että tekijät kuolivat. Vielä 70-luvulla Stadissa oli paljon niitä asunnottomia alkoholisoituneita sotaveteraaneja. Niille perustettiin ihan oma paikkakin, Liekkihotelli Lepakko. Niissä piireissä puukko heilui. Hakaniemi-Kruununhaka sillan alustaa kutsuttiin Pilarisaliksi .- siitä on kirjoitettu ihan kirjakin -. kun heitä kokoontui siellä niin paljon.
Tulitkin maininneeksi koko ongelman perussyyn, joka oli sota. Valtava määrä miehiä kärsi vielä 1980-luvulla sodan aiheuttamista traumoista, ja se ilmeni mm. alkoholismina kaikkine seurauksineen. Useat sodan järkyttämät ihmiset menettivät elämänsä hallinnan lopullisesti, ja vielä useammat, vaikkakin löysivät paikkansa yhteiskunnassa, kärsivät lievemmistä itsehallintahäiriöistä. Vielä 1980-luvulla oli paljon näitä äkäisiä sodankäyneitä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
1980-luvulla mm. skiniporukat päivystivät kadulla myllyttämässä vastaantulijoita. Ei ollut n-sanoja hakattaviksi, joten osansa saivat esim. väärin pukeutuneet tai muuten vain väärään paikkaan osuneet. Minäkin sain osani tästä.
Nykyään eivät enää päivystä kadulla vaan eduskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
1980-luvulla mm. skiniporukat päivystivät kadulla myllyttämässä vastaantulijoita. Ei ollut n-sanoja hakattaviksi, joten osansa saivat esim. väärin pukeutuneet tai muuten vain väärään paikkaan osuneet. Minäkin sain osani tästä.
Nykyään eivät enää päivystä kadulla vaan eduskunnassa.
Ja tietysti vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.
Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.
Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli kaakaota ja paahtoleipää.
Ulkona oltiin paljon, säällä kuin säällä. Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.
70-luvun lapset olivat tutustuneet tummaihoisten historiaan jo Juuret-sarjan myötä. Se teki kaikkiin ala-asteella suuren vaikutuksen. Kasarilla taas oli todella paljon muusikoita ja näyttelijöitä, kun MusicTV näkyi monessa pienemmässäkin kaupungissa. Ja elokuvathan kiersi ympäriinsä. Kirjoja luettiin. Ostettiin ulkomaisia lehtiä.. Aika erikoinen ajatus, että olisi pitänyt nähdä Bill Cosby Show ymmärtääkseen, että on mustia ihmisiä.
No kuule, jos on syntynyt 70-luvun lopulla, niin taatusti ei ole mitään Juuria telkkarista katsellut vaippaikäisenä taaperona. Kyllä Cosby ja Jackson oli minulle ja monelle ikätoverilleni juurikin ekat mustat ihmiset joita näki missään.
Ensimmäinen oli varmaan Uncle Ben, jos kotona syötiin riisiä.
Moni tummaihoinen artisti oli isosti pinnalla mainstream-mielessä kasarilla. Michael Jackson, Lionel Richie, Billy Ocean, Whitney Houston ja elokuvissa esim. Eddie Murphy. Näitä diggailtiin ajattelematta rotukysymyksiä sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
Pahoinpitelyt olivat kuitenkin tavallisia. Nuorison huvipaikoissa saattoi saada silmänsä mustaksi ilman mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäisenä kasarilla oli ihan normaalia, että viikonloppuisin kaikki kulki kaljareppujen kanssa ja veti röökiä. 13-14-vuotiaana sitä itsekin kulki samoissa porukoissa. Ihan muutamat kaverit ei alkaneet tupakoida, mutta nekin muutamat veti kuitenkin kännit. Mulla oli muuten kova kuri ja tiukat vanhemmat, mutta kotiintuloaikoja ei ollut, eikä niitä kiinnostanut missä me viikonloppuisin pyörittiin ja missä kunnossa. Asuttiin toki pikkukaupungissa, eikä missään Stadissa, mutta ihmeesti ne katsoi sormien läpi kun joku 8.-luokkalainen kotiutui aamukolmelta. Omalta kasiluokkalaiselta en olisi sietänyt samaa, oli tarkat kotiintuloajat ja tuli haisteltua kotiintulija, ettei haise viinalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
1980-luvulla mm. skiniporukat päivystivät kadulla myllyttämässä vastaantulijoita. Ei ollut n-sanoja hakattaviksi, joten osansa saivat esim. väärin pukeutuneet tai muuten vain väärään paikkaan osuneet. Minäkin sain osani tästä.
Nykyään eivät enää päivystä kadulla vaan eduskunnassa.
Eivätkä kaikki harrastuksekseen tappelevat olleet mitään skinejä tai taparikollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
Jep. Ne lopetti kai lähinnä se että tekijät kuolivat. Vielä 70-luvulla Stadissa oli paljon niitä asunnottomia alkoholisoituneita sotaveteraaneja. Niille perustettiin ihan oma paikkakin, Liekkihotelli Lepakko. Niissä piireissä puukko heilui. Hakaniemi-Kruununhaka sillan alustaa kutsuttiin Pilarisaliksi .- siitä on kirjoitettu ihan kirjakin -. kun heitä kokoontui siellä niin paljon.
Tulitkin maininneeksi koko ongelman perussyyn, joka oli sota. Valtava määrä miehiä kärsi vielä 1980-luvulla sodan aiheuttamista traumoista, ja se ilmeni mm. alkoholismina kaikkine seurauksineen. Useat sodan järkyttämät ihmiset menettivät elämänsä hallinnan lopullisesti, ja vielä useammat, vaikkakin löysivät paikkansa yhteiskunnassa, kärsivät lievemmistä itsehallintahäiriöistä. Vielä 1980-luvulla oli paljon näitä äkäisiä sodankäyneitä miehiä.
1980-luvun henkirikokset ei kyllä johtuneet sodasta. Ne veteraanit oli eläkeikää lähenteleviä tai eläkeläisiä sillon. Henkirikokset oli ja on edelleen pääasiassa nuorempien miesten käsialaa. Jatkosodan päättymisestä tuli 1984 kuluneeksi 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.
Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.
Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli kaakaota ja paahtoleipää.
Ulkona oltiin paljon, säällä kuin säällä. Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.
70-luvun lapset olivat tutustuneet tummaihoisten historiaan jo Juuret-sarjan myötä. Se teki kaikkiin ala-asteella suuren vaikutuksen. Kasarilla taas oli todella paljon muusikoita ja näyttelijöitä, kun MusicTV näkyi monessa pienemmässäkin kaupungissa. Ja elokuvathan kiersi ympäriinsä. Kirjoja luettiin. Ostettiin ulkomaisia lehtiä.. Aika erikoinen ajatus, että olisi pitänyt nähdä Bill Cosby Show ymmärtääkseen, että on mustia ihmisiä.
No kuule, jos on syntynyt 70-luvun lopulla, niin taatusti ei ole mitään Juuria telkkarista katsellut vaippaikäisenä taaperona. Kyllä Cosby ja Jackson oli minulle ja monelle ikätoverilleni juurikin ekat mustat ihmiset joita näki missään.
Ensimmäinen oli varmaan Uncle Ben, jos kotona syötiin riisiä.
Moni tummaihoinen artisti oli isosti pinnalla mainstream-mielessä kasarilla. Michael Jackson, Lionel Richie, Billy Ocean, Whitney Houston ja elokuvissa esim. Eddie Murphy. Näitä diggailtiin ajattelematta rotukysymyksiä sen kummemmin.
Meillä ei syöty riisiä koskaan, pastaakin spagetin muodossa ehkä pari kertaa vuodessa. Isän mielestä ainoaa oikeaa ruokaa oli peruna ja liha, koska oli omassa lapsuudessaan kärsinyt köyhyydestä ja joutunut syömään jotain kauravelliä päivästä toiseen. Yläasteella maistoin ekan kerran esim. lasagnea ja tosiaan niitä riisiruokia. Äiti ei olisi edes osannut valmistaa mitään erikoisempaa. Ihmettelin kun joidenkin kavereiden kotona tehtiin ja syötiin muutakin kuin perunoita ja lihaa. Vanhempani ovat vasta lastensa aikuistuttua maistelleet meksikolaista, kiinalaista, intialaista ym etnistä ruokaa, eli viisikymppisiksi saakka ei tullut edes mieleen kokeilla mitään erilaista, eikä kaupoista olisi mitään kauhean erikoista kasarilla kyllä löytynytkään.
Vm76
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinluettelot jaettiin kerran vuodessa.
Silloin muistikin ihmisten puhelinnumeroita ulkoo, ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Vaatemuoti oli hyvin anteeksiantava. Käytettiin todella isoja college-paitoja ja muutenkin vaatteet oli löysiä. Ei ollut jatkuvaa painetta joka suunnalta olla vaatekokoa nolla. Nykyään moni ihan normaalipainoinenkin on ihmisten mielestä lihava. Pitäisi olla ilmeisesti luuranko, että kelpaisi.
Tuli mieleen, että ylipainoisia ihmisiä ei vain ollut, tai ainakin niillä harvoilla oli jokin hyssytelty SYY joka katsottiin lihavuuden aiheuttajaksi. Muistan, että meidän isossa taloyhtiössä ei ollut yhtään lihavaa, kunnes yhden tosi upean kaunottaren unelma-avioliitto meni mäsäksi, kun saivat hieman poikkeavan lapsen. Tästä ex-kaunokaisesta sitten kuiskuteltiin, kun lihoi aivan tunnistamattomaksi miehensä lähdettyä.
"Ymmärtäähän sen jotenkin, kun jäi yksin vammaisen lapsen kanssa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju kirjoitti:
Olin Alkossa töissä 80-luvulla. Meidän oli käsketty kysyä, mihin tarkoitukseen juomat tulevat.
Ehkä tuo kuitenkin kysyttiin vain, jos isompia määriä osti?
80-luvulla useimmissa alkoissa vielä jonotettiin tiskille. Siinä sitten olisi pitänyt osata lausua jonkin ranskalaisen viinin nimi, ja yrmeä täti kävi hakemassa pullon. Ei puhettakaan, että olisi saanut tuotetietoa tai juomasuosituksia siinä, ja muutenkin jos olisi keskustelemaan jäänyt niin äreys takana kasvavassa jonossa olisi käynyt sietämättömäksi.
Muutin Helsinkiin opiskelemaan, ja ihmeellistä oli, kun Heimolan talossa olikin itsepalvelualko. Taisi olla maan ensimmäisiä. Yliopiston matematiikan laitos sijaitsi samassa talossa, ja tuosta alkosta tulikin oma vakio-ostospaikkani, milloin ryypätä teki mieli.
Olutvalikoima oli ns. pilsneriä (nimeä käytettiin ykkösoluesta), keskiolutta ja nelosta, jota ei saanut nykyiseen tapaan ruokakaupasta. Kaikki olivat sitä samaa vaaleaa lageria, eri panimoiden valmistamana. Joskus ihan vuosikymmenen lopussa joku panimo uskalsi kokeilla hippasen tummempaa olutta, jonka nimi oli Cheers. Ravintoloissakaan valikoima ei yleensä ollut sen kummempi.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.
Vielä 1980-luvulla olivat henkirikokset pääasiassa juoppojen ja muiden syrjäytyneiden puukkohippasten seurausta eivätkä koskeneet normiväestöä käytännössä mitenkään. Ne on saatu sosiaalityöllä lähes loppumaan, mutta se ei ole lisännyt yleistä turvallisuutta.
Pahoinpitelyt olivat kuitenkin tavallisia. Nuorison huvipaikoissa saattoi saada silmänsä mustaksi ilman mitään syytä.
80-luvulla sain kadulla turpaan tuikituntemattomilta. Ei kai vain naama sattunut miellyttämään.
Oli puistoja, joissa tiedettiin homojen kokoontuvan, ja mentiin varta vasten hakkaamaan niitä sinne. Poliisia ei paljon kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa oli raivoraitis talonmies, joka oli asunut talossa sen rakentamisesta asti eikä pitänyt koskaan lomaa. Oli valmiina avaamaan ovet avaimet hukanneelle vaikka juhannusaattoyönä.
Ravintolassa käytiin syömässä tyyliin kerran vuodessa syntymä- tai hääpäivänä. Silloin pukeuduttiin siististi ja tilanne oli juhlava. Silloinkin ruokalista oli aika arkista; pihviä ja muusia, lihapullia ja muusia, broilerinfilettä ja riisiä jne.
Broilerinfilee tuntuikin ravintolassa luksukselta koska sitä ei saanut kaupasta. Broiskua myytiin silloin vain pakasteena tai koipina. Loppupuolella kasaria myyntiin tulivat broiskusuikaleet, jotka olivat jotain aivan ihmeellistä. Riisin kulutus lisääntyi samalla, siihen asti riisiä syötiin lähinnä puurona tai risottona (hernemaissipaprika-irtoriisi-jauheliha). Pääasiassa syötiin perunaa ja kastiketta, makaronia ja jauhelihaa.
Valmisruokia ei ollut kaupoissa ollenkaan, ainoastaan muutamia laatuja pakkasessa, sekä Saarioisten laatikoita (maksa, lihaperunasose yms). Lihapiirakat maistui välipalana ja roiskeläppäpitsat.
Pikaruokapaikkoja ei ollut ainuttakaan, ainoastaan perinteisiä grillejä, joista sai nakkeja, makkaroita, lihapiirakkaa, hampurilaisia ja ranskalaisannoksia. Pizzapaikkojakaan ei ollut kuin vasta 90-luvun alussa. Karkit ja limut oli jotain erikoista ja tärkeää jota sai kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi sopia jotain tai jutella jonkun kanssa, piti soittaa lankapuhelimeen. Jos hän ei ollut kotona, piti yrittää uudestaan myöhemmin niin kauan, kunnes hän ilmestyi kotiin.
Tapaamiset sovittiin tiettyyn kellonaikaan johonkin paikkaan, ja siinä sitten odotettiin tietämättä esim. myöhästymisen kestoa tai syytä.
Ja niin edelleen.
Ja kun kaverilla ei ollut sitä lankapuhelinta (tai sen teini-ikäinen sisko jaaritteli tuntikausien ajan lankaliittymässä), niin piti polkea 5 km matka kaverin ovelle pimpottaan, että "alakko nää mua" ja sitä ketutuksen määrää kun ei pystynyt alkamaan kun piti polkea sama matka takaisin. Ei sitä reissua kovin usein tehty, joten jos kaveri muutti toiseen kaupunginosaan, niin ystävyys päättyi aika monesti samalla kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ravintolassa käytiin syömässä tyyliin kerran vuodessa syntymä- tai hääpäivänä.
Pikaruokapaikkoja ei ollut ainuttakaan, ainoastaan perinteisiä grillejä, joista sai nakkeja, makkaroita, lihapiirakkaa, hampurilaisia ja ranskalaisannoksia. Pizzapaikkojakaan ei ollut kuin vasta 90-luvun alussa. Karkit ja limut oli jotain erikoista ja tärkeää jota sai kerran viikossa.
Carrolsseja oli Helsingissä jo 70-luvun lopulla. Mikonkadun Carrolls oli paras, se taisi lopettaa jo 90-luvun alussa. Sitten Citykäytävän Carrolls, se lopetti joskus 2000-luvun alussa.
Juu, valmiin syönti on herrojen metkuja. Pröystäilyä.
Nykyään ruuan tilaaminen on kulutuskulttuurin ydintä, ihmiset on opetettu kuluttamaan ruokaa.
Hirveästi puhuvat jostain konmarituksesta, mutta voisivat aloittaa ruuan tekemisestä itse.
Siis Keskuskadun Carrolls, ei Mikonkadun.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen oli varmaan Uncle Ben, jos kotona syötiin riisiä.
Ei ollut Uncle Bensiä, vaan sitä hernemaissipaprikariisiä. Siinä oli riisi valmiina.
Siihen ei tarvinnut lisätä kuin jauheliha. Lämmitettiin voissa pannulla.
Mutta salaattikastikkeet joo, niitä ei ollut missään. Salaatit vedettiin kuivana.
Joskus kasarin lopussa olin ihan että ooh, et laitetaaks tähän kiinankaaliin kastiketta?
No kuule, jos on syntynyt 70-luvun lopulla, niin taatusti ei ole mitään Juuria telkkarista katsellut vaippaikäisenä taaperona. Kyllä Cosby ja Jackson oli minulle ja monelle ikätoverilleni juurikin ekat mustat ihmiset joita näki missään.